Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sinister 7 Ultra. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sinister 7 Ultra. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Vuoden 2014 yhteenveto

Jaahas. Taas on vuosi vaihtunut ja olis aika kerrata mennyttä vuotta. Vuoden 2015 suunnitelmat tulikin jo käytyä läpi edellisessä postauksessa, mutta pysähdytään hetkeksi ja katsotaan vielä läpi menneen vuoden juttuja.

Vuosi 2014 jakautui karkeasti kahteen puoliskoon. Ekalla puoliskolla tehtiin pohjia tulevia kisoja varten ja sitten toisella puoliskolla oli kolme kisaa, joissa piti nauttia treenin hedelmistä. Ihan näin hienosti ei kuitenkaan käynyt vaan pientä parannettavaa jäi tulevillekin vuosille. Treenien jaksottamisessa olin palannut takaisin 3+1 jaksotukseen, jossa kolmen kovemman viikon väliin otetaan yksi kevyempi viikko. Aikaisempina vuosina olen puskenut harjoitusjaksoa eteenpäin ilman varsinaisia kevyitä viikkoja. Viikon treenimäärät suunnittelen tunneissa, en kilometreissä.

Vuosi 2014 lähti liikkeelle nopeasti Sysikallio100:n jälkeen. Ekalla viikolla aloitettu ensimmäinen harjoitusjakso kesti ensimmäiset 14 viikkoa. Harjoitusjakson teemana oli nousumetrit. Mitään kovin hyvää vertailupohjaa edellisiin vuosiin ei ole, koska en ole varsinaisesti nousumetrejä aikaisemmin laskenut. Jakson aikana sain kasaan vajaat +45.000 nousumetriä, kun kilsoja kertyi 755 km ja tunteja 117h. Pieni osa noususta on juostu matolla ja loput maastossa. Jakson aikana oli useita mäkitreenejä yksin ja porukassa. Kevään treenit oli hienoa aikaa ja oli mahtavaa huomata oma kehittyminen samassa yhteydessä. Pientä takapakkia tuli yhden Hyppykalliolla tapahtuneen kaatumisen takia.

Punttisalitreenit ja niiden yhteydessä tehdyt hyppyharjoitukset oli myös ohjelmassa, mutta niitä ei kaikesta huolimatta kertynyt ihan suunnitelmien mukaisesti. Monesti oli Antin treenivideo mielessä, mutta ihan näin paljon en saanut itsestäni irti.


Strength and plyo from Antti Niinikoski on Vimeo.

Vuoden toinen harjoitusjakso kesti 11 viikkoa, viikosta 15 viikkoon 25. Tämän jakson teemana oli juoksukilsojen kerääminen. Kilsoja kertyikin suht mukavasti: 43-94-140-105-38-183-169-61-16-16-98 eli yhteensä 963 km ja tunteja 112h. Nousumetrit toisella jaksolla jäivät vajaaseen +22.000 metriin. Jakson lopussa meni pari viikkoa hukkaan poskiontelotulehduksen takia, mutta se olikin sitten vuoden ainut sairastelu. Tosin jouduin syömään yhden antibioottikuurin, joka ei tiedä hyvää lähellä olevia kisoja ajatellen.

Vuoden ensimmäisen puoliskon aikana tuli myös tehtyä jokunen pidempi harjoitus kuten Loppiaisrogaining, Jättäri50 ja Wappu-rymy ja Salpaus-Rogaining. Lisäksi Nuuksio Classicin reitti on tullut melko tutuksi kierrettyäni sen useampaan kertaan kevään ja kesän aikana. Ekalle puoliskolle kertyi yhteensä 337 treenituntia.

Heti toisen treenijakson jälkeen alkoivat keventelyt tulevaa Sinister7 kisaa varten, joka käytiin Kanadan Kalliovuorilla heinäkuun alussa. Itse kisassa oli aika paljon ongelmia vatsan ja jalkapohjien kanssa, mutta muuten reidet ja pohkeet sekä core tuntuivat kestävän hyvin kisan rasituksen. Kokemuksena ensimmäinen satamailinen vuoristossa oli kuitenkin varsin hieno ja kokemusta ja oppia tuli roppakaupalla kauden tulevia kisoja ajatellen. Aika kisassa oli 22.47.

Kanadasta palattuamme painoi jo seuraava kisa päälle. Sinister7 ja UTMB:n väliin jäi vain kahdeksan viikkoa, jona aikana ei kovinkaan ihmeellistä treeniä ehtinyt saada aikaan. Vaihtoehtona olisi ollut
pitää hyvin lyhyt, ehkä viikon mittainen, lepovaihe ja jatkaa kovempaa treeniä UTMB:lle asti. Valitsin kuitenkin vähän pidemmän lepovaiheen, jonka takia tuosta kahdeksasta viikosta ainoastaan kolmena viikkona sain kasaan hieman suuremmat treenitunnit. Vähän tuota treeniä sekoitti vielä siinä välissä käyty Evon seikkailukisa, jossa mentiin Jussin kanssa aika maksimilla 6,5 tuntia.

UTMB meni kisana melkolailla Sinisterin kaltaisesti. Ongelmat vatsan kanssa jatkuivat, mutta jalkapohjat eivät enää haitanneet menoa. Jalkapohjiin suurin helpotus löytyi uusista Hoka -tossuista, jotka osoittautuivat loistaviksi. Nousut UTMB:llä olivat kuitenkin niin kovia, että ilman energiaa matkanteko oli todella hidasta. Aika kisassa oli 32.41, joka jäi tavoitteesta melkoisesti.

Sinister7 ja UTMB olivat hyviä kisoja, mutta kuitenkin vain harjoituksia kauden päätavoitetta varten. Kauden selkeä päätavoite oli Sysikallio100, siis satamailinen. Tarkoitus oli tehdä kolmen kuukauden mittainen treenijakso Sysikalliota varten, jonka aikana keskityttäisiin taas nousumetrien keruuseen ja vahvistamaan juuri Sysikalliossa tarvittavia ominaisuuksia. Tämä suunnitelma ei kuitenkaan pitänyt, kun samaan aikaan olin mukana Mammuttimarssin järjestelyissä. Ratojen suunnittelu vaatikin lopulta niin paljon aikaa, että syyskuun ja lokakuun yhteenlasketut nousumetrit jäivät naurettavalle tasolle. Paljon kertoo se, että Mammuttimarssin ratojen kiertämisessä sain kasaan lähes 1000 fillarikilsaa, mutta samaan aikaan varsinaista juoksulenkkiä vain vajaat 500 kilsaa. Nousumetrejä en kehtaa edes kertoa.

Marraskuussa yritin sitten vähän korjata tilannetta. Siitä tulikin ihan hyvä kuukausi, mutta se oli valitettavasti vain yksi sellainen. Joulukuussa pitikin sitten jo alkaa keventelemään kisaa varten. Marraskuussa sain kasaan 82 treenituntia, joista kolmasosa fillarilla ja loput juosten.

Mutta sitten se Sysikallio. Ei mennyt sekään suunnitelmien mukaan. Sattui vaan liikaa vanhoja ja uusia ongelmia sen läpäisemiseksi. Ei siitä sen enempää enää tässä. Aikaisemmassa raportissa enemmän.

Kisojen tuoman kokemuksen kannalta vuosi oli hieno vaikka itse tulostaso jäikin melko vaatimattomaksi. Treenitunteja kertyi kaikkiaan 703 tuntia, kun viime vuoden tunnit olivat yhteensä 655 tuntia. Niistä juoksutunteja oli 480 tuntia / 3734 km (2013: 310h/2750km) ja fillaritunteja 187 h / 3759 km (2013: 165h/3610km). Muuta treeniä oli noin 25 tuntia salia ja jotain muuta pientä sälää. Vuoden ainoat hiihtokilometrit tuli tehtyä vasta nyt välipäivinä, yhteensä 9 kilsaa ;-) Vuoden nousumetrit olivat yhteensä +116k (Polarilla mitattu). Näistä ei siis ole aikaisemmilta vuosilta dataa, mutta kasvua siinä on varmasti edellisistä vuosista.

Suurimmat ongelmat tänä vuonna liittyivät energioiden imeytymiseen kisojen aikana. Tässä voisikin olla uusi hyvä kehityskohde tulevalle kaudelle. Älkää siis ihmetelkö jos en lenkillä vastaantullessa heti moikkaa takaisin. Mulla on varmaan vaan just suu täynnä pullaa.

Coachin kanssa ennen Sinisterin lähtöä

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Sinister 7 raportti

Tässä vähän ajatuksia ja muistiinpanoja Sinister7 kisasta.

Olin tehnyt coachille karkean aikataulun, joka toivottavasti vähän helpottaisi huoltohommia. Se oli kuitenkin aika hihasta vedetty, koska ei ollut aikaisempaa kokomusta vastaavasta kisasta. 


Kisavarusteet

Hetki ennen kisaa
Legi 1 (16,5 km, 1.33.53): Lähtö Blairmoren kaupungista aamulla klo 7Alussa vajaa kymppi vähän tylsää ja tasaista tienreunusta ja asfalttitietä.


Kyllä lähdossä vielä naurattaa
Juostiin läpi Frank Sliden (video), jossa 1903 vuoren seinämä oli romahtanut ja vajaa 100 ihmistä oli saanut surmansa. Näky oli kaikkien niiden kivimassojen keskellä aika vaikuttava. Sen jälkeen hienoa polkua, osin kapeaa polkua, jota reunusti pitkää heinää. Sykkeet oli heti alussa aika korkealla, vaikka vauhti oli kohtuullinen. Yritin pitää kuitenkin vähän parempaa vauhtia alussa, jotta myöhemmin en jäisi kapeilla poluilla liian taakse.
Ekan legin jälkeen lyhyt vajaan minuutin tauko juomapullojen täyttö. Coachi oli paikalla kannustamassa. Tässä vaiheessa ollaan noin 15 minuuttia edellä aikataulua.


Legi 2 (16 km, 1.59.07): Paluu takaisin Blairmoreen vuoren toista reunaa, eka 5 kilsaa nousua. Aurinko alkoi lämmittää ja lämpötila nousta. Sykkeet edelleen korkeat, voisiko johtua pari viikkoa sitten loppuneesta antibioottikuurista, kuumuudesta, kisajännityksestä, liian kovasta vauhdista tai jostain muusta. Alamäkiosuudet ennen kaupunkiin tuloa on todella jyrkkiä. Tässä vaiheessa huomaa hyvin mikä ero on juosta jättärillä 60 metriä alamäkeen ja täällä 500 metriä alamäkeen. Sama pätee ylämäkiin.
Toisen legin jälkeen lyhyt parin minuutin tauko, pullot täyteen ja vähän suolakeksejä mukaan.

Legi 3 (35 km, 4.13.49): Ainut legi, jolle otin mukaan kameran. Otin paljon kuvia ja videoita ja samalla hidastin vauhtia saadakseni sykkeet normitasolle. Hienot maisemat. Pystyin edelleen syömään yhden geelin 50-60 min välein. Kolmannen legin jälkeen 7 geeliä syöty. Kuitenkin kroppa lämpeni todella paljon tämän legin aikana. Aurinko pilvettömältä taivaalta ja kova länsituuli. Kosteusprosentti niin alhainen, että paita tai housut eivät juuri tuntuneet märiltä, koska ne kuivuivat samalla. Ainoastaan paksut suolaraidat paidassa ja housuissa. 3 legin jälkeen oltiin noin 80 min aikataulua edellä. Alla muutama kuva 3 legiltä.


Metsäpaloalue muutaman vuoden takaa


Kolmannen legin jälkeen taas lyhyt parin minuutin tauko, vähän syömistä. Lisäksi laitettiin reppuun H7 lamppu, koska se oli pakollinen varuste kolmannen legin jälkeen.

Legi 4 (17 km, 2.38.16): Piti olla helppo siirtymälegi, mutta ekat kilsat jatkuvaa nousua ja laskua. Olin täysin aliarvioinut tämän välin tai sitten päivän keli ja vauhti alkoivat vaatia veronsa. Todella raskasta, kun vielä aurinko ja kova vastatuuli vaikeuttivat menoa. Lopussa maasto helpompaa, mutta kroppa todella ylikuumentunut. Vatsa ei enää ottanut mitään muuta vastaan kuin vettä. Onneksi sain edes juotua sitä.

Legi 4 takana ja voimat loppu

Neljännen legin jälkeen oli pakko pitää pitkä tauko, noin 15-20 minuuttia. Tauolla vähän nuudeleita ja suolakeksejä. Huoltojoukoilta saatu kivennäisvesi auttoi rauhoittamaan vatsaa. Vaihdoin puhtaan paidan. Olin varulta ottanut mukaan Edmontonista hankkimani sauvat ja päätin (nöyrtyä) ottaa ne mukaan seuraavalle legille.

Legi 5: (29,6 km, 4.11.42): Coachi sai valettua vähän uskoa meikäläiseen ja lähdin hitaasti liikkeelle. Sauvoista oli erittäin suuri apu heti alusta lähtien. Ekat kilsat taas tylsää asfalttia tai tienpiennarta. Kohta meno alkoi taas maistumaan. Tämä legi oli polkuna ehkä hienoin, harmillista ettei kamera ollut nyt mukana. Se kulki tiheässä metsässä ja auringolta ja tuulelta pääsi vähän suojaan. Reitti meni noin puolen kilsan päästä mökistämme, jossa asuimme viikonlopun aikana (joka oli muuten sama kuin 5 vuotta sitten). Legin jälkeen oli hyvä fiilis vaikka vatsa ei vieläkään toiminut kunnolla. Sain väkisin syotyä yhden geelin ja vähän suolakeksejä.

Pääsin viidennen legin loppuun ennen kuin lampulle oli tarvetta. Pidin taas pitkän tauon noin 25 min ja yritin saada vähän juotua kanalientä, kokis maistui mutta ei muuta makeaa. Laitoin Lumilight lampun päähän. H7 oli repussa varalamppuna. Lisäksi irtohihat ja takki päälle, jonka kuitenkin kohta otin pois. Yöstä oli luvattu kylmää.

Legi 6 (36,2 km, 6.28.40): Viimeinen pitkä legi, jonka alku meni kävellessä ja odotellessa vatsan rauhoittumista. Ensimmäiset 20 kilsaa oli samaa reittiä kuin minkä olin juossut 2009 kisassa, joten siinä oli jotain tuttua. Lepakot tuntuivat olevan kiinnostuneita lampusta, kun niitä pyöri jonkin verran ympärillä. Kohta reitti muuttui märäksi ja kivikkoiseksi. Vettä valui koko polun leveydeltä. Välillä meinasi tulla jaloille kylmä kun purovesi oli sulamisvesiä vuorelta. Polku oli todella kulunut niin vedestä kuin mönkijöistä. Syvät urat olivat täynnä vettä tai kiviä. Juoksu oli hankalaa varsinkin kun ei enää ollut kovinkaan tuore olo. Jalkapohjat olivat aika tulessa. Ensimmäiset 16 kilsaa yhtämittaista nousua. Sauvoista oli taas suuri apu. Vähän ennen Seven Sisters vuoren ylitystä piti pukea takki, sen verran kova oli tuuli. Muuten yöllä riitti hyvin irtohihat. Ylhäällä oli vielä lunta. Lopussa oli jännä tilanne, kun yhtäkkiä huomasin ympärillä varmaan kymmeniä silmäpareja tuijottamassa. Meni hetken ennen kuin tajusin niiden olevan lehmiä. 
Kuudennen legin jälkeen pidin vain lyhyen tauon. Tyhjensin repusta kaiken ylimääräisen ja jatkoin matkaa.

Legi 7 (10,7 km, 1.42.33): Alussa kova nousu ja mäen päällä taas ihanaa kivikkoa. Jalkapohjat oli edelleen kovilla. Alamäet todella jyrkät. Viimeiset kilsat taas pitkiä ja maali ei meinaa tulla koskaan vastaan. Viimeiseltä vesipisteeltä ohjeiden mukaan matkaa maaliin 5,2 km, mutta kyllä se enemmältä tuntui. Viimeiset kilometrit meni jo ilman otsalamppua.

Kokonaisuudessaan ihan kelpo kisa. Vatsaongelmat olivat varmaan monen asian summa. Sijoitus kymppisakkiin yllätys, aika jäi hieman omasta "pöljä päivä" tavoitteesta. Yöosuuden juokseminen väsyneenä oli juuri niin raskasta kuin pelkäsin. Mielenkiintoista verrata nyt sitten UTMBlle, kun siellä lähtö on aamun sijasta illalla. Reissusta jäi kuitenkin käteen paljon kokemusta ja tulevat kisat on taas hieman helpompia, ehkä.

Kisan jälkeen, mikä maa mikä valuutta
Maalissa onnittelut kisan toiselta pääjärjestäjältä, Brianilta

Treenihuomioita
- talven ja kevään aikana tehty nousumetrienkeruu ja salitreenit ovat vahvistaneet huomattavasti reisiä, jotka olisivat kestäneet pidemmänkin matkan. Reidet eivät juurikaan kipeät seuraavana päivänä.
- corelihakset kesti yllättävän hyvin vaikka sen puolesta vähän pelkäsin.
- kädet kesti hyvin noin 80 km sauvoilla menoa
- jalkapohjat todella kovilla, kun tossut ja sukat koko ajan märät.
- voisiko joskus ihan oikeesti aloittaa kisan rauhassa? Edes kerran.

Varusteet / varustehuomioita
- Black diamond sauvat loistavat, kevyet ja todella tarpeen vuoristossa. Ehdottomasti mukaan UTMBlle
- salomon speedcross tossu ei paksusta pohjasta huolimatta toiminut. Vai onko treenin puutetta? Vai huonot sukat.
- Lumilight lamppu 25% teholla riitti hyvin maaston näkemiseen. Lamppu päällä noin 7,5h.
- SJ reppu riitti hyvin. Vesipisteitä max 12km välein ja 1litraa juotavaa mukana riitti hyvin, kun myös vesipisteillä joi. Repun perusongelma eli puhelimelle tai kameralle riittävän ison etutaskun puute tuli taas esille. Sen joutuu itse ompelemaan.
- t-paita ja irtohihat toimi hyvin. Helppo säätää hihat tarpeen mukaan. Yo ei ollut niin kylmä kuin luvattiin.

Muita huomioita
- kanssajuoksijat ja toiset solo juoksijat todella kannustavia kisan aikana.
- pienen kosteusprosentin takia vaatteet pysyy lähes kuivina eikä hiertymiä synny yhtä paljon kuin normaalisti.
- kosteusprosentin takia myös suu tuntuu heti kuivalta vaikka olisi äsken juonut juomaa
- Polarin korkeusmittari on hyvä lisä mitä seurata
- järjestäjillä geeliä jokaisella asemalla pitkin reittiä.
- todella hyvin järjestetty kisa, ei moitetta

Miesten solo puolella kisaan lähteneistä 129 miehestä vain 39 pääsi maaliin, eli 30%.


Treeniyhteenveto 2023

Vuotta on vielä pari päivää jäljellä, mutta tässä vähän yhteenvetoa treeneistä (päivitetty 2.1.2024). Datat tulee Polar Flown puolelta: Koko...