Arja Uusitalo - ennakoiva terveydenhuolto

Tällä viikolla meillä oli ilo julkaista toinen jakso Arja Uusitalolta, jonka kanssa kävimme läpi ennaikoivaa terveydenhuoltoa kestävyysurheilijan näkökulmasta, miten optimoida terveydentilaa.


Vierailijakynän roolissa Arja kirjoitti aiheesta myös blogiimme

Ennaltaehkäisy terveydenhuollossa – vain korusanoja vai todellisuutta 

SoTe uudistusta tehtäessä ja poliittisia puheita pidettäessä avaukset ennaltaehkäisystä saavat kannatusta ja niiden merkitys tunnustetaan. Käytännön toimet eivät kuitenkaan puolla ennaltaehkäisyn aseman tunnustamista tai ajattelumme muuttumista katsomaan asioita ennaltaehkäisevien lasien läpi. Raha ja toimenpiteet valuvat yleisimmin sairauksien hoidon hallintaan, ja toimintatapojen uudistaminen ei ole helppoa arjen kiireissä. Tarvitaan koronan kaltaisia pakkomotiiveja muuttaa asioita. Meillä on myös paljon tekemistä siinä, miten päätöksenteossa huomioidaan kerrannaisvaikutuksia, jotka ennaltaehkäisyn kannalta ovat keskeisessä asemassa. Tällaisia ovat mm. vaikutukset terveyskäyttäytymiseen.

Kuva: A. Uusitalo

Miksi sitten pitäisi ennaltaehkäistä? Katsotaan asiaa miten vain, yhteiskunnan tai yksilön näkökulmasta, se on kannattavaa, koska sillä voidaan säästää rahaa ja luoda hyvinvointia ja laadukkaita elinvuosia. Kulttuurilla ja yhteiskunnalla ja sen päättäjillä on vahva vaikutus asiaan, mutta jokainen voi myös itse vaikuttaa oleellisesti itseensä ja lähiyhteisöön.

Mutta mitä ennaltaehkäisy tai asioiden ennakointi (proaktiivinen vs. postaktiivinen) itse asiassa ovat? Lääketieteessä ennaltaehkäisy on jaoteltu kolmeen kategoriaan primaariseen, sekundaariseen ja tertiaariseen ennaltaehkäisyyn, joista primaarista meidän tulisi tavoitella. Primaarinen ennaltaehkäisy tarkoittaa sairauksien torjumista ennen niiden ilmenemistä tai terveyden lisäämiseen yleisesti tähtääviä toimia esim. terveyskasvatus ja terveystarkastukset. Tämä on kohta, johon kukin yksilö itsekin voi vaikuttaa. Esim. vain 25 % suomalaisilta liikkuu terveyden kannalta riittävän määrän. Liikkumattomuuden vuotuisten kustannusten Suomessa onkin arvioitu olevan jopa 7500 MEuroa (UKK-insituutti 2018). Miten siis saataisiin lisättyä liikuntaa ihmisten arkeen? Sekundaarinen ennaltaehkäisy tarkoittaa toimia, joilla pyritään estämään hyvin varhaisessa, usein oireettomassa vaiheessa (esim. seulontatutkimuksen avulla) todettua tautia kehittymästä edelleen kuten esisokeritauti ja sen hoito. Selvitysten mukaan Suomessa on 150 000 diagnosoimatonta tyypin 2 sokeritautista (UKK instituutti 2018), joita systemaattisella seulonnalla saataisiin paremmin kiinni varhain, mutta toisaalta säännöllisellä liikunnalla ja vähäisemmällä paikallaanololla voitaisiin estää. Tertiaarinen ennaltaehkäisy tarkoittaa taudin varsinaisen hoidon yhteydessä suoritettuja toimia, joilla pyritään torjumaan taudin eteneminen tai taudista aiheutuvien haittojen paheneminen. Tästä esimerkkinä esim. korkean kolesterolin hoito lääkkeillä, jolla estetään mm. verisuonisairauksien etenemistä tai verenohennuslääke eteisvärinäpotilailla, jolla estetään aivoverisuonitapahtumia. Näin lääkitys on paitsi hoitavaa, myös ennaltehkäisevää. Eri taudeille ja ihmisryhmille keinot eri ennaltaehkäisyn tasoissa ovat hiukan erilaisia, mutta erittäin monessa sairaudessa liikunnalla voi olla ja on suuri rooli.

Kuva A. Uusitalo

Urheilijoille ennaltaehkäisy tarkoittaa pääosin erilaisia asioita kuin vähäisesti liikuntaa harrastaville. Se tarkoittaa vammojen välttämistä, suorituskykyisyyden, palautumisen ja harjoittelukyvykkyyden tukemista monin tavoin ja myös heillä sairastelun välttämistä ja tarvittaessa niiden ennaltaehkäisevää hoitoa. Motivoituneiden urheilijoiden arjessa yksi keskeisimpiä ennaltaehkäistäviä asioita on ylikuormittuminen ja sen mukana tuleva sairastelu. Hyvä yhteys tukiverkostoon, keskeisenä valmentajaan, takaa tässä parhaan lopputuloksen. Keskeistä on arjen tasapainoinen hallinta levon ja unen, ravinnon ja kuormituksen välillä. Lääketieteellisesti on monesti tunnustettava, että urheilijan tarpeet eivät tule katetuksi tavanomaisilla käypähoitosuosituksilla esim. viitearvojen sisällä olevalla Hb tasolla. Kun kulutus on suurta ja vaatimukset keholle ovat suuret, on ennaltaehkäisevästi esim. lisäraudalla aika ajoin tuettava kestävyysurheilijan jaksamista ja terveyttä. Näin kannattaisi ennaltaehkäisevästi toimia myös esim. premenopausaalisen naisten kohdalla, kun kuukautiset ovat runsaat ja on taipumusta anemiaan. Toinen esimerkki on D-vitamiinilisän käyttö etenkin talviaikaan. D-vitamiinilla on paitsi luuston kehitykselle ja kunnolle keskeinen merkitys, myös mahdollisesti roolinsa suoliston hyvinvoinnin, immuniteetin ja palautumiskyvynkin taustalla. Ohjeistuksista huolimatta D-vitamiinitasot ovat urheilijoillakin hyvin usein puutteelliset eli lisät jäävät ottamatta. Kolmas esimerkki voisi olla vaikka astma ja sen seulominen riskilajeissa (kestävyysurheilu, vesiurheilu), joissa astmaa voi esiintyä 30 %lla (tai useammallakin) urheilijoista, mutta osa tapauksista on pitkään diagnosoimatta ja tulee esiin sattumalta terveystarkastuksissa tai muiden oireiden kuten suorituskyvyn kehittymättömyyden kautta. Tällaisia esimerkkejä voidaan löytää lukuisia ravitsemuksesta, tuki- ja liikuntaelinten huollosta ja muista palautumista ja terveyttä tukevista toimista. Näihin voitaisiin päästä käsiksi esim. osaavien ammattilaisten tekemien urheilijoiden terveystarkastusten tai muiden vastaavien tukitoimien säännöllisellä ohjelmoinnilla urheilijan arkeen. Ennaltaehkäisevä ote urheilijoiden arjessa pitäisi aloittaa jo seuroissa urheilevista lapsista ja nuorista.

Kuva A. Uusitalo

Mietinnän paikka onkin siinä, miten näitä asioita saadaan sulautettua terveydenhuollon ja urheiluorganisaation rakenteisiin. Terveysneuvoloita ei juurikaan vielä ole. Työterveyshuollon toteutuminen ennaltaehkäisevänä paikkana, jossa systemaattisesti, kattavasti huolehditaan kaikkien työikäisten kansanosien terveydestä on toteutunut vain auttavasti. Liikuntalääketiedettä ennaltaehkäisevänä erikoisalana ei ole saatu sijoitettua julkisen terveydenhuollon rakenteisiin. Urheilussa, etenkään lapsi ja nuorisourheilussa, ei ole rahaa maksaa laadukkaalle tukiverkostostolle järjestelmällisestä ennaltaehkäisevästä toiminnasta. Digitalisaatio antaa meille paljon uusia mahdollisuuksia, mutta vaatii myös vielä paljon työstämistä, jotta sen tuomat mahdollisuudet saadaan valjastettua terveydenhuollon käyttöön puhumattakaan lukuisista uusista tutkimusmahdollisuuksista lähestyä ihmisen terveyttä ja sairautta ennakoivaa tilaa. Ehkäpä ihmiselle itselleen tulee jatkossa suurempi hallittu vastuu oman terveyden seurannasta, jolloin digitaalisia itsensä mittaamiseen mahdollistavia välineitä hyödyntäen saataisiin kaikkia näitä ennaltaehkäisyn muotoja tehostettua myös terveydenhuollossa ja sairauksien hoidossa ja saataisiin näille toimille huomattavaa vaikuttavuutta. Ihminen motivoituu huomatessaan edistyvänsä ja saadessaan välitöntä palautetta ja palkkioita edistymisestä. Onnistumisen iloa pitää suoda kaikille tasosta riippumatta onhan muutoksen tekeminen aina vaikeaa.

Arja Uusitalo, Erikoislääkäri, Liikuntalääketiede ja Kliininen Fysiologia ja Isotooppilääketiede, Dosentti, LT

Kuva A. Uusitalo

Kevään kuulumisia ja punajuurta

Tämän viikon perjantaina julkaisimme uusimman Polkuporinoiden jakson, nyt aiheena punajuuri ja sen tuomat hyödyt niin perusruokavaliossa kuin myös tavoitteellisessa urheilussakin. Jaksossa haastattelimme entistä ammattijalkapalloilijaa Antti Niemeä, joka yhdessä kolmen muun henkilön kanssa on perustanut Kolmesadasosaa nimisen yrityksen oman punajuuri-shotin ympärille. Lisäksi haastattelimme kilpakävelijä Aku Partasta hänen kokemuksistaan kyseisen tuotteen käytöstä sekä laillistettua ravitsemusterapeutti Kirsi Männistöä, jonka kanssa kävimme läpi punajuuren sisältämiä hyviä ravintoaineita ja niiden vaikutusta elimistöön. Koko jakso on kuunneltavissa alla olevan linkin kautta.


Omat treenit on edenneet vähän vaihtelevasti lähinnä muiden kiireiden takia. Nyt kun oman kisakauden päätapahtuma Leadville100 peruttiin niin treenien priorisointi on mennyt hieman uusiksi ja muut kiireet kotona ovat saaneet enemmän kaistaa. Tällä viikolla jäi pari lenkkiä tekemättä pihalla meneillään olevan terassiremontin takia. Helatorstaina pihalla vietetyn kahdeksan tuntisen työpäivän jälkeen ei enää riittänyt paukkuja lähteä lenkille.

Meneillään olevassa treenisuunnitelmassa on tarkoitus tehdä parin viikon välein vähän pidempi treeni. Ensimmäinen pidempi lenkki oli kaksi viikkoa sitten, kun Jussin kanssa kierrettiin NC reittiä ja vähän muitakin pikkupolkuja. Matkaa kertyi itselleni silloin 47 km / 5:39. Eilen sain tehtyä treenisuunnitelmassa olleen toisen pidemmän lenkin, kun kiersin vanhan tutun Koti-Montrailin. Lähtöpaikkana oli Pirttimäki, josta jatkoin Reitti2000 reittiä Luukki, Rinnekoti, Salmi, Kattila ja lopuksi vielä NBU19 reitin kierron kautta kotiin. Matkaa kertyi 50 km / 5:33. Vastaavia treenejä ja vähän pidempiä on tarkoitus jatkaa parin viikon välein. Eli samalla kaavalla kuin Barkley2019 kisaan valmistautumiset.

Leadville jättämän aukon tilalle ei vielä olla tehty päätöksiä miten se täytettäisiin. Joitakin vaihtoehtoja olisi toki, mutta pitää nyt vielä seurailla matkustusrajoituksia ja muutenkin oman kunnon kehittymistä.

Kalevankierros

Tällä viikolla Anu ja Toni Pikkarainen valoittivat Kalevankierroksen teoriaa ja tarinoita....

Toni kirjoitti myös tarinaa blogiimme:

KALEVAN KIERROS - PERINTEISTEN ULKOILMALAJIEN KLASSIKKO 

Kalevan Kierros on vuodesta 1977 liikuttanut kestävyysurheilusta pitäviä suomalaisia ympäri vuoden. Kalevan Kierros on kestävyysurheilukilpailusarja, jossa kisaillaan kuudessa eri ulkoilmalajissa: luistelu, hiihto, juoksu, soutu, pyöräily ja suunnistus. Kyse on kilpailusta, jossa jokaisesta osakilpailusta voittaja saa tuhat pistettä. Eniten pisteitä saanut voittaa, ja kaikki voittavat varmasti itsensä. Jokaisesta lajista järjestetään oma kilpailutapahtuma eri paikkakunnilla ja tapahtumat ovat sopivin välein toisistaan, jolloin tavoite on aina lähietäisyydellä. Kalevan Kierros alkaa luistelulla tammi-helmikuussa ja päättyy syys-lokakuussa juoksuun tai suunnistukseen. Kierroksen kokonaiskisaan ja osakilpailuihin osallistuu sekä lajien huippuja, että tavallisia kuntoilijoita, ikähaitariltaan aina 85 vuotiaisiin saakka. Kokonais- ja osakilpailuissa kilpaillaan itsenäisesti, mutta sen lisäksi on mahdollisuus kilpailla joukkueina sekä ikäsarjoissa. 

Lajit ovat pysyneet samoina ensimmäisestä Kalevan Kierroksesta asti samoina, mutta matkoja ja joidenkin lajien ajankohtia on muuteltu. Alla taulukossa nykyiset Kierrokset lajien ohjeelliset matkat ja ajankohdat. 

Vuonna 2020 Kalevan Kierros on järjestyksessään 44. Kalevan Kierros on muuttunut alkuperäiseltä toteutukseltaan vain jonkin verran vuosien varrella. Suurin muutos on tapahtunut matkojen osalta: alkuperäisellä kierroksella kilpailtiin nykyistä pidemmillä matkoilla. Välillä käytössä oli myös Kalevan Kierroksen Puolimatka, jolloin osallistuja pystyi valitsemaan täyden kierroksen ja puolen kierroksen osallistumisen väliltä. Nykyään käytössä ovat eräänlaiset kompromissimatkat, jotka toisaalta palvelevat hyvin kiertäjien enemmistöä. Kierroksen ”isä” Pauli Arbelius sai idean kuuden kestävyyslajin yhteiskilpailusta vuonna 1976 Vesijärven jäällä luistellessaan pitkää matkaa. Ajatusta muutamille henkilöille palloteltuaan ja saatuaan rohkaisua sitä kautta, hän alkoi kehitellä ajatustaan eteenpäin. Niin syntyi Kalevan Kierros, joka tukeutui alkuvuosina suuriin massaliikuntatapahtumiin. Ensimmäisenä toteutusvuonnaan 1977 kisailtiin Finlandia-hiihdossa, Seinämaratonilla, Sulkavan Soudussa, ja Leppävaaran Sisun järjestämässä suunnistuksessa. Solvallan luistelu jouduttiin sääolojen vuoksi siirtämään Oulunkylän jääradalle ja näin sai myös alkunsa Jussin luistelu. 

Kalevan Kierros otti heti tuulta alleen ja osallistujamäärät alkoivat nopeasti kasvaa. Parhaimmillaan osanottajia koko kierroksella oli vuonna 1986, jolloin kiertäjiä oli mukana 557. Tänä päivänä Kalevan Kierros voi edelleen hyvin. Osallistujia on vuosittain noin 300, yhden lajin suorittajia lähemmäs 500 ja kuuden lajin suorittajia noin 250.

Jos liikut säännöllisesti, Kalevan Kierros on helppo suorittaa. Hyväksyttyyn suoritukseen riittää neljän lajia vuoden aikana. Itselleen tuntemattomia lajeja ei kannata pelätä, vaan ottaa ne haasteena. Kokeneemmilta kiertäjiltä saa varmasti neuvoa ja apua, myös välineiden lainaaminen ja vuokraaminen ovat mahdollisia. Löydät meidät ja lisää tietoa osoitteesta www.kalevankierros.fi ja www.facebook.com/KalevanKierros/

Solvalla - lasten liikuttaja

Nuorena rakennamme tulevaisuutta, ja tällä viikolla Polkuporinoissa oli Solvallan urheiluopistolta, Folkhälsanin Heikki Kiili ja Mats Almqvist.

Mats ja Heikki

Jakso on kuunneltavissa täältä:


Vierailijakynän tekstin tuotti tällä kertaa Heikki Kiili:

Saiko tikkupulla aikaan jotain merkityksellistä?

Eletään helmikuuta, mutta kuulin että parempi kuvaus olisikin 115. päivä marraskuuta. Ulkona on hieman ankea keli, joka ei suoranaisesti kutsu luokseen seireenien lailla. Sinne olisi kuitenkin lasten kanssa hyvä mennä. Niin kuin varmasti olemme kuulleet, että liikuntatottumukset rakennetaan nuorena ja ne kantavat hedelmää koko loppuelämän. Miten siis saada lapset ja nuoret mukaan liikkumaan arjessa riittävästi?

Mitä ikinä teemmekään se pyrkii varmasti täyttämään jonkinlaisen tarpeen ja sisältää oman merkityksensä. Lasten ja nuorten liikuntatottumus -kyselystä tulee esiin, että lapset ja nuoret löytävät vähemmän merkitystä liikunnasta kuin ennen. Toisaalta kysely tuo myös esiin asioita, joita enemmistö lapsista ja nuorista kokevat merkityksellisiksi liikunnassa - muun muassa parhaansa yrittäminen, hyvän olon saaminen, liikunta on kivaa, uuden oppiminen ja yhdessä olo. Kääntäisinkin ajatuksen niin päin, että tavoitellaan edellä mainittuja asioita liikkumisen avulla. 

Nyt onkin aika jo lähteä ulos “tikkupulla-seikkailuun”. Tavoitteena on mahdollisesti oppia jotain uutta, kokea hyvää oloa, jänniä tilanteita ja olla yhdessä. Lapsille esiteltiin idea lähteä lähellä olevalle tulipaikalle paistamaan tikkupullia ja takaisin tultaisiin otsalamppujen kanssa. Matkaa sinne on noin 500m, mutta mitä matkan varrelta löytyy on aina arvoitus. Pakattiin juomat, taikinat, lamput, istuinaluset, ensiapulaukku ja tietty tulitikut. Ja ettei tulisi liian osaavaa kuvaa niin ihan valmistaikinalla mentiin.

Lapset saivat päättää reitin ja siihen mahtuikin paljon kaikkea - hyppyjä, kalliolla kiipeilyä, kaatumisia, ryömintää, märkää, tuulen kuuntelua ja tietty oman pullatikun etsintää. Lapset olivat ilmeisen innoissaan paistamisesta koska saivat itse yrittää. Omatekoinen myös usein maistuu paremmalle. Takaisin tulo oli itsessään jännää kun oli jo tullut pimeä ja sai leikkiä otsalampun kanssa. Sama ympäristö olikin yhtäkkiä uudenlainen pimeän tultua. Seikkailussa kannattaa aina muistaa, että jokainen tuntee olonsa turvalliseksi. Jokaisen onkin hyvä miettiä omia rajojaan sen suhteen millaisia tilanteita hallitsee, varsinkin jos pitää kantaa toisista vastuuta. Ainoastaan turvallisesta tunteesta uskaltaa yrittää enemmän tai pystyy oppimaan uutta. Pelko on huono kaveri, mutta jännitys taas merkki siitä, että on kokemuksia tarjolla. 

Elämyspedagogiikassa on tärkeää reflektoida tapahtunutta ja kokemuksia, jotta ne muodostaisivat parempaa ymmärrystä tai toisivat esiin uusia ajatuksia. Kukin on oikeutettu kokemaan aktiviteetin omalla tavallaan ja löytämään sieltä itselleen merkitykselliset asiat.  Retken aikana ja jälkeen kun lasten kanssa juteltiin tuli monenlaista esiin. Oli opittu kaikenlaista; tikkua kannattaa pyörittää ettei pulla palakaan mustaksi, puut taipuvat valtavasti tuulessa, istuinalunen tuntuu lämpimältä, pimeällä metsä on aivan sama vaikka siitä näkee lampulla vain pienen osan ja yhdessä leikkiminen on kivaa. Vaikka ensisijainen tavoite ei ollutkaan tehdä liikuntasuoritusta tuli siitä huomaamatta sellainen, kolmen tunnin seikkailusta mitattiin 2,5h liikuntaa, hyppyjen laskemisen lopetin 30 jälkeen ja kun kaiken kehonhallintaa vaativan toiminnan laskee mukaan niin suoritusmittarit varmasti näyttävät vihreää. Vastatakseni siis alussa esitettyyn kysymykseen. Omasta mielestäni ainakin, tikkupullalla oli vaikutusta siihen että jotain merkityksellistä saattoi tapahtua. 

Liikunnallinen toiminta voi sisältää suuren kirjon erilaisia merkityksellisiä asioita. Yksi tykkää kilpailla, toinen taas koittaa uusia asioita ja kolmas vuorostaan tykkää jakaa muiden kanssa asioita. Kuunnelkaa itseänne tai niitä joita koitatte liikuttaa. Mikä on merkityksellistä siinä mitä te teette? Kaikki eivät välttämättä edes tiedä mikä on merkityksellistä, mutta se selviää kokeilemalla ja reflektoimalla. Jos merkitykselliset asiat toistuu säännöllisesti on vaikea kuvitella ettei sellaisessa haluaisi olla mukana.  

”Jokainen työ, joka tulee tehdä, sisältää jotakin hauskaa. Etsi se hauska ja työ muuttuu leikiksi.” — P.L. Travers, Maija Poppanen

Alla vielä hyviä vinkkejä lapsille ja aikuisille joiden kautta voisi kokea merkityksellisiä asioita:

Suomen Latu / Ulkoiluvinkit https://www.suomenlatu.fi/ulkoile/lastentoiminta/lasten-ja-perheiden-ulkoiluvinkit.html

Folkhälsan/ Hoppa på ute https://www.folkhalsan.fi/globalassets/barn/hoppa-pa/hoppa_p___ute_utskrift.pdf

Kirjoittaja Heikki Kiili, liikunnanohjaaja, aineopettaja Solvallan urheiluopisto, isä ja metsämörrin suuri fani. 


Lähteet: Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa VALTION LIIKUNTANEUVOSTON JULKAISUJA 2019:1 Sami Kokko ja Leena Martin (toim.) LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018 (https://www.liikuntaneuvosto.fi/wp-content/uploads/2019/09/VLN_LIITU-raportti_web-final-30.1.2019.pdf)

Seikkailukasvatusta Suomessa – pedagogisia ja didaktisia näkökulmia Seppo J.A. Karppinen, Maarit Marttila & Anita Saaranen-Kauppinen.  Humanistinen ammattikorkeakoulu, 2020, Helsinki https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2020/01/seikkailukasvatusta-suomessa-outdoor-adventure-education-in-finland.pdf

Polar Grit X lisätestejä

Tällä viikolla olemme poikkeuksellisesti julkaisseet kaksi jaksoa Polkuporinoita. Ensin perjantaina julkaisimme ääriolosuhteisiin keskittyvän jakson lääkäri Heikki Karisen kanssa. Siinä kävimme läpi ohuessa ilmanalassa sekä kuumassa tapahtuvasta harjoittelusta ja kisaamisesta.


Tänään sunnuntaina julkaisimme ilmastonmuutokseen liittyvän jakson, jonka teimme Jouni Kerosen kanssa. Keskustelimme miten urheilu ja etenkin talviurheilu tulee muuttumaan tulevaisuudessa, kun ilmasto lämpenee ja meillä Suomessakin alkaa talvet lyhenemään entisestään.


Tällä viikolla olen ehtinyt testata uutta Polar Grit X kelloa muutamalla lenkillä. Kahden kellon käyttäminen sekoittaa pahasti tuota Polar Flow palvelun kuormituslaskuria, kun lenkit tulee raportoitua tuplasti, mutta kivaahan se on kokeilla ja vertailla uusia mittareita.

Keskiviikkona kävin tässä lähiteillä juoksemassa pitkästä aikaa vetotreenin. Sen verran hapokasta hommaa, että ihan kovin usein en enää näitä halua tehdä. Vaikka hyvähän se olisi sen perusjunnauksen välissä vähän palkeita tuuletella. Tässä harjoituksessa mulla oli Vantage V mittari vasemmassa kädessä sykevyöhön kytkettynä ja oikeasssa kädessä oli uusi Grit X mittari. Mun piti tehdä vastaava testi joskus v800 ja Vantage V:n välillä, mutta eipä ole tullut tehtyä.

En itse ole käyttänyt sykevyötä treeneissä enää sen jälkeen, kun siirryin v800 mittarista Vantage V:n käyttäjäksi. Rannemittaus tuntui heti Vantage V:n alusta olevan omalla kohdalla niin tarkka, etten tuntenut tarvetta sykevyölle. Viimeisinä vuosina v800:n kanssa rintaan tuli kesäisin aina pahat haavaumat, kun sitä joutui käyttämään niin paljon. Nyt on onneksi toisin, kun rannemittaus on saatu mukaan valikoimaan. Ainoastaan ortostaattisen testin tekeminen vaatii sykevyön. Tosin tämä testi ei ole tuettuna Grit X:ssä.

Itse vetotreenin tuntemuksista ei tällä kertaa enempää, mutta alla oleva kuva kertoo, miten hyvin rannemittaus pysyy sykevyöllä tehdyn mittauksen kanssa synkassa. Rannemittauksessa on viivettä sekunnista pariin ja ainakin meikäläiselle tämä tarkkuus riittää mainiosti. Voisin sanoa, että ainakin meikäläisen ranteessa tuo rannemittaus toimii erinomaisesti.

Maanantaina kävin Leppävaaran urheilupuistossa juoksemassa 400 metrin radalla 10 kierrosta. Oli aika tuulinen ilta ja kentällä oli muitakin juoksijoita, joten en juossut sen pidempään. Halusin vaan nähdä miten hyvältä tuo Grit X:n gps-jälki näyttää. Tämä on tyypillinen testi uusille mittareille. Alla on kuvat sekä Vantage V:stä ja uudesta Grit X mittarista. Alussa Grit X on vähän lähtenyt soiroon, mutta löytänyt sitten ihan hyvän uran. Vantage V on lähtenyt kerralla kohdalleen. Lisäksi näkee, mikä merkitys on kummassa kädessä kello on.

Grit X ratakierros, kello ulommassa kädessä

Vantage V ratakierros, kello sisemmässä kädessä

Wappu-päivänä kävin kokeilemassa uutta Grit X mittaria Swinghillin mäessä Solvallassa. Tarkoitus oli tutustua kellon uuteen mäkilaskuriin. Alla muutama kuva aiheesta.

Seitsemäs alamäki, 28m takana, vauhti ja matka

Yhdeksäs ylämäki, 49m takana, vauhti ja matka

Ja välillä vähän tasaistakin

Mäkilaskurin "tarkkuus" on noin 10 metriä, jonka jälkeen sen reagoi ylä- tai alamäkeen. Eli ylä- tai alamäkeä pitää kulkea noin 10 vertikaalimetriä, jotta mittari tunnistaa ylä- tai alamäen. Laskuri on varmasti hyvä, silloin, kun tekee selkeää mäkitreeniä tyyliin Swinghillissä tai Jättärillä ja haluaa pysyä laskuissa mukana. Jos taas on tekemässä esim. vertikaalitonnia tai vastaavaa niin laskurille ei sinänsä ole käyttöä. Enemmänkin hauska lisä nähdä, että juuri nyt on noustu näin monta vertikaalimetriä.

Se olisiko mäkilaskurista apua Alpeilla tai isommissa mäissä onkin toinen juttu. Jos tiedät, että esimerkiksi UTMB:llä seuraava nousu Refuge Bonattilta Gran Col Ferretille on 510 metriä niin näiden huoltopisteiden välisen nousun näkeminen mittarista voisi olla arvokasta tietoa. Toisaalta miten nopeasti mittari luulee tulleensa nousun huipulle, jos välillä tulee tasaista osuutta, niin se voi sekoittaa mittarin laskuissa. Ainakin nykyisellä softalla.

Koska laskuri näyttää vain tehdyn nousun siihen asti, se ei tiedä mitään tulevasta. Mutta voisiko ennen harjoitusta tai kisaa ladattu reittitiedosto Komootista auttaa mittaria laskemaan matkan myös huipun päälle? Itse olen käyttänyt UTMB:llä tai vastaavissa kisoissa korkeusmittaria ja laskenut siitä jäljellä olevat nousumetrit. Tämä vaatii kuitenkin, että ko tieto on itsellä paperilla tai päässä. Jos sen näkisi mittarista niin se olisi taas yksi hyödyllinen lisä mittarin antamiin tietoihin.

Alla vielä Grit X mittarin tekemä yhteenveto mäkitreenistä. Tai oikeastaan mäkitreeni kesti runsaan tunnin, jonka jälkeen juoksin Solvallasta pienen lisäkierroksen kautta kotiin.

Yksi ominaisuus, joka tuossa mäkilaskurissa on lisäksi on se, että se laskee sekä matkan että ajan, jonka olet käyttänyt sekä ylä- että alamäkiin. Tätä ominaisuutta voisi käyttää esimerkiksi jollain vakiolenkillä, jolloin voisi seurata omaa kehittymistään ylämäkiosuudella tai vastaavasta alamäkiosuudella. Samaa seurantaa voisi tehdä mäkitreenin osalta, kun voisi seurata käytettyä aikaa ylä- ja alamäissä ja seurata tämän kehitystä pidemmällä aikavälillä.

Komoot-karttapalvelua en tällä viikolla vielä juurikaan ehtinyt kokeilla. Sen verran pääsin tässä eteenpäin, että tutustuin alueisiin, joita palvelusta voi joko käyttää ilmaiseksi tai mistä joutuu maksamaan. Huomasin, että olisin saanut Uudenmaan kartat hankittua hintaan 8,90€, mutta koko maailman kartat tulivat maksamaan vain 19,90€, kun palvelussa oli joku 10€ alennus eiliseen asti. Hankin samalla koko maailman kartat. Seuraava vaihtoehto oli joku Komoot Pro-palvelu, jossa olisi ollut kuukausimaksu. Tässä palvelukokonaisuudessa ei kuitenkaan ollut ominaisuuksia, joita itse tarvitsen.

Yritän jossain välissä kirjoittaa enemmän tuosta karttapalvelusta.