Nuorena rakennamme tulevaisuutta, ja tällä viikolla Polkuporinoissa oli Solvallan urheiluopistolta, Folkhälsanin Heikki Kiili ja Mats Almqvist.
Jakso on kuunneltavissa täältä:
Vierailijakynän tekstin tuotti tällä kertaa Heikki Kiili:
Eletään helmikuuta, mutta kuulin että parempi kuvaus olisikin 115. päivä marraskuuta. Ulkona on hieman ankea keli, joka ei suoranaisesti kutsu luokseen seireenien lailla. Sinne olisi kuitenkin lasten kanssa hyvä mennä. Niin kuin varmasti olemme kuulleet, että liikuntatottumukset rakennetaan nuorena ja ne kantavat hedelmää koko loppuelämän. Miten siis saada lapset ja nuoret mukaan liikkumaan arjessa riittävästi?
Mitä ikinä teemmekään se pyrkii varmasti täyttämään jonkinlaisen tarpeen ja sisältää oman merkityksensä. Lasten ja nuorten liikuntatottumus -kyselystä tulee esiin, että lapset ja nuoret löytävät vähemmän merkitystä liikunnasta kuin ennen. Toisaalta kysely tuo myös esiin asioita, joita enemmistö lapsista ja nuorista kokevat merkityksellisiksi liikunnassa - muun muassa parhaansa yrittäminen, hyvän olon saaminen, liikunta on kivaa, uuden oppiminen ja yhdessä olo. Kääntäisinkin ajatuksen niin päin, että tavoitellaan edellä mainittuja asioita liikkumisen avulla.
Nyt onkin aika jo lähteä ulos “tikkupulla-seikkailuun”. Tavoitteena on mahdollisesti oppia jotain uutta, kokea hyvää oloa, jänniä tilanteita ja olla yhdessä. Lapsille esiteltiin idea lähteä lähellä olevalle tulipaikalle paistamaan tikkupullia ja takaisin tultaisiin otsalamppujen kanssa. Matkaa sinne on noin 500m, mutta mitä matkan varrelta löytyy on aina arvoitus. Pakattiin juomat, taikinat, lamput, istuinaluset, ensiapulaukku ja tietty tulitikut. Ja ettei tulisi liian osaavaa kuvaa niin ihan valmistaikinalla mentiin.
Lapset saivat päättää reitin ja siihen mahtuikin paljon kaikkea - hyppyjä, kalliolla kiipeilyä, kaatumisia, ryömintää, märkää, tuulen kuuntelua ja tietty oman pullatikun etsintää. Lapset olivat ilmeisen innoissaan paistamisesta koska saivat itse yrittää. Omatekoinen myös usein maistuu paremmalle. Takaisin tulo oli itsessään jännää kun oli jo tullut pimeä ja sai leikkiä otsalampun kanssa. Sama ympäristö olikin yhtäkkiä uudenlainen pimeän tultua. Seikkailussa kannattaa aina muistaa, että jokainen tuntee olonsa turvalliseksi. Jokaisen onkin hyvä miettiä omia rajojaan sen suhteen millaisia tilanteita hallitsee, varsinkin jos pitää kantaa toisista vastuuta. Ainoastaan turvallisesta tunteesta uskaltaa yrittää enemmän tai pystyy oppimaan uutta. Pelko on huono kaveri, mutta jännitys taas merkki siitä, että on kokemuksia tarjolla.
Elämyspedagogiikassa on tärkeää reflektoida tapahtunutta ja kokemuksia, jotta ne muodostaisivat parempaa ymmärrystä tai toisivat esiin uusia ajatuksia. Kukin on oikeutettu kokemaan aktiviteetin omalla tavallaan ja löytämään sieltä itselleen merkitykselliset asiat. Retken aikana ja jälkeen kun lasten kanssa juteltiin tuli monenlaista esiin. Oli opittu kaikenlaista; tikkua kannattaa pyörittää ettei pulla palakaan mustaksi, puut taipuvat valtavasti tuulessa, istuinalunen tuntuu lämpimältä, pimeällä metsä on aivan sama vaikka siitä näkee lampulla vain pienen osan ja yhdessä leikkiminen on kivaa. Vaikka ensisijainen tavoite ei ollutkaan tehdä liikuntasuoritusta tuli siitä huomaamatta sellainen, kolmen tunnin seikkailusta mitattiin 2,5h liikuntaa, hyppyjen laskemisen lopetin 30 jälkeen ja kun kaiken kehonhallintaa vaativan toiminnan laskee mukaan niin suoritusmittarit varmasti näyttävät vihreää. Vastatakseni siis alussa esitettyyn kysymykseen. Omasta mielestäni ainakin, tikkupullalla oli vaikutusta siihen että jotain merkityksellistä saattoi tapahtua.
Liikunnallinen toiminta voi sisältää suuren kirjon erilaisia merkityksellisiä asioita. Yksi tykkää kilpailla, toinen taas koittaa uusia asioita ja kolmas vuorostaan tykkää jakaa muiden kanssa asioita. Kuunnelkaa itseänne tai niitä joita koitatte liikuttaa. Mikä on merkityksellistä siinä mitä te teette? Kaikki eivät välttämättä edes tiedä mikä on merkityksellistä, mutta se selviää kokeilemalla ja reflektoimalla. Jos merkitykselliset asiat toistuu säännöllisesti on vaikea kuvitella ettei sellaisessa haluaisi olla mukana.
”Jokainen työ, joka tulee tehdä, sisältää jotakin hauskaa. Etsi se hauska ja työ muuttuu leikiksi.” — P.L. Travers, Maija Poppanen
Alla vielä hyviä vinkkejä lapsille ja aikuisille joiden kautta voisi kokea merkityksellisiä asioita:
Suomen Latu / Ulkoiluvinkit https://www.suomenlatu.fi/ulkoile/lastentoiminta/lasten-ja-perheiden-ulkoiluvinkit.html
Folkhälsan/ Hoppa på ute https://www.folkhalsan.fi/globalassets/barn/hoppa-pa/hoppa_p___ute_utskrift.pdf
Kirjoittaja Heikki Kiili, liikunnanohjaaja, aineopettaja Solvallan urheiluopisto, isä ja metsämörrin suuri fani.
Lähteet: Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa VALTION LIIKUNTANEUVOSTON JULKAISUJA 2019:1 Sami Kokko ja Leena Martin (toim.) LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018 (https://www.liikuntaneuvosto.fi/wp-content/uploads/2019/09/VLN_LIITU-raportti_web-final-30.1.2019.pdf)
Seikkailukasvatusta Suomessa – pedagogisia ja didaktisia näkökulmia Seppo J.A. Karppinen, Maarit Marttila & Anita Saaranen-Kauppinen. Humanistinen ammattikorkeakoulu, 2020, Helsinki https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2020/01/seikkailukasvatusta-suomessa-outdoor-adventure-education-in-finland.pdf
 |
| Mats ja Heikki |
Vierailijakynän tekstin tuotti tällä kertaa Heikki Kiili:
Saiko tikkupulla aikaan jotain merkityksellistä?
Eletään helmikuuta, mutta kuulin että parempi kuvaus olisikin 115. päivä marraskuuta. Ulkona on hieman ankea keli, joka ei suoranaisesti kutsu luokseen seireenien lailla. Sinne olisi kuitenkin lasten kanssa hyvä mennä. Niin kuin varmasti olemme kuulleet, että liikuntatottumukset rakennetaan nuorena ja ne kantavat hedelmää koko loppuelämän. Miten siis saada lapset ja nuoret mukaan liikkumaan arjessa riittävästi?
Mitä ikinä teemmekään se pyrkii varmasti täyttämään jonkinlaisen tarpeen ja sisältää oman merkityksensä. Lasten ja nuorten liikuntatottumus -kyselystä tulee esiin, että lapset ja nuoret löytävät vähemmän merkitystä liikunnasta kuin ennen. Toisaalta kysely tuo myös esiin asioita, joita enemmistö lapsista ja nuorista kokevat merkityksellisiksi liikunnassa - muun muassa parhaansa yrittäminen, hyvän olon saaminen, liikunta on kivaa, uuden oppiminen ja yhdessä olo. Kääntäisinkin ajatuksen niin päin, että tavoitellaan edellä mainittuja asioita liikkumisen avulla.
Nyt onkin aika jo lähteä ulos “tikkupulla-seikkailuun”. Tavoitteena on mahdollisesti oppia jotain uutta, kokea hyvää oloa, jänniä tilanteita ja olla yhdessä. Lapsille esiteltiin idea lähteä lähellä olevalle tulipaikalle paistamaan tikkupullia ja takaisin tultaisiin otsalamppujen kanssa. Matkaa sinne on noin 500m, mutta mitä matkan varrelta löytyy on aina arvoitus. Pakattiin juomat, taikinat, lamput, istuinaluset, ensiapulaukku ja tietty tulitikut. Ja ettei tulisi liian osaavaa kuvaa niin ihan valmistaikinalla mentiin.
Lapset saivat päättää reitin ja siihen mahtuikin paljon kaikkea - hyppyjä, kalliolla kiipeilyä, kaatumisia, ryömintää, märkää, tuulen kuuntelua ja tietty oman pullatikun etsintää. Lapset olivat ilmeisen innoissaan paistamisesta koska saivat itse yrittää. Omatekoinen myös usein maistuu paremmalle. Takaisin tulo oli itsessään jännää kun oli jo tullut pimeä ja sai leikkiä otsalampun kanssa. Sama ympäristö olikin yhtäkkiä uudenlainen pimeän tultua. Seikkailussa kannattaa aina muistaa, että jokainen tuntee olonsa turvalliseksi. Jokaisen onkin hyvä miettiä omia rajojaan sen suhteen millaisia tilanteita hallitsee, varsinkin jos pitää kantaa toisista vastuuta. Ainoastaan turvallisesta tunteesta uskaltaa yrittää enemmän tai pystyy oppimaan uutta. Pelko on huono kaveri, mutta jännitys taas merkki siitä, että on kokemuksia tarjolla.
Elämyspedagogiikassa on tärkeää reflektoida tapahtunutta ja kokemuksia, jotta ne muodostaisivat parempaa ymmärrystä tai toisivat esiin uusia ajatuksia. Kukin on oikeutettu kokemaan aktiviteetin omalla tavallaan ja löytämään sieltä itselleen merkitykselliset asiat. Retken aikana ja jälkeen kun lasten kanssa juteltiin tuli monenlaista esiin. Oli opittu kaikenlaista; tikkua kannattaa pyörittää ettei pulla palakaan mustaksi, puut taipuvat valtavasti tuulessa, istuinalunen tuntuu lämpimältä, pimeällä metsä on aivan sama vaikka siitä näkee lampulla vain pienen osan ja yhdessä leikkiminen on kivaa. Vaikka ensisijainen tavoite ei ollutkaan tehdä liikuntasuoritusta tuli siitä huomaamatta sellainen, kolmen tunnin seikkailusta mitattiin 2,5h liikuntaa, hyppyjen laskemisen lopetin 30 jälkeen ja kun kaiken kehonhallintaa vaativan toiminnan laskee mukaan niin suoritusmittarit varmasti näyttävät vihreää. Vastatakseni siis alussa esitettyyn kysymykseen. Omasta mielestäni ainakin, tikkupullalla oli vaikutusta siihen että jotain merkityksellistä saattoi tapahtua.
Liikunnallinen toiminta voi sisältää suuren kirjon erilaisia merkityksellisiä asioita. Yksi tykkää kilpailla, toinen taas koittaa uusia asioita ja kolmas vuorostaan tykkää jakaa muiden kanssa asioita. Kuunnelkaa itseänne tai niitä joita koitatte liikuttaa. Mikä on merkityksellistä siinä mitä te teette? Kaikki eivät välttämättä edes tiedä mikä on merkityksellistä, mutta se selviää kokeilemalla ja reflektoimalla. Jos merkitykselliset asiat toistuu säännöllisesti on vaikea kuvitella ettei sellaisessa haluaisi olla mukana.
”Jokainen työ, joka tulee tehdä, sisältää jotakin hauskaa. Etsi se hauska ja työ muuttuu leikiksi.” — P.L. Travers, Maija Poppanen
Alla vielä hyviä vinkkejä lapsille ja aikuisille joiden kautta voisi kokea merkityksellisiä asioita:
Suomen Latu / Ulkoiluvinkit https://www.suomenlatu.fi/ulkoile/lastentoiminta/lasten-ja-perheiden-ulkoiluvinkit.html
Folkhälsan/ Hoppa på ute https://www.folkhalsan.fi/globalassets/barn/hoppa-pa/hoppa_p___ute_utskrift.pdf
Kirjoittaja Heikki Kiili, liikunnanohjaaja, aineopettaja Solvallan urheiluopisto, isä ja metsämörrin suuri fani.
Lähteet: Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa VALTION LIIKUNTANEUVOSTON JULKAISUJA 2019:1 Sami Kokko ja Leena Martin (toim.) LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018 (https://www.liikuntaneuvosto.fi/wp-content/uploads/2019/09/VLN_LIITU-raportti_web-final-30.1.2019.pdf)
Seikkailukasvatusta Suomessa – pedagogisia ja didaktisia näkökulmia Seppo J.A. Karppinen, Maarit Marttila & Anita Saaranen-Kauppinen. Humanistinen ammattikorkeakoulu, 2020, Helsinki https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2020/01/seikkailukasvatusta-suomessa-outdoor-adventure-education-in-finland.pdf
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti