Viikko 16 ja Barkley treeniyhteenveto sekä uudet suunnitelmat

Plokin julkaisu jäi tällä kertaa maanantaille, kun eilen oli sen verran muuta tehtävää. Pääsiäinen on muuten mennyt aurinkoisessa säässä ja uusia suunnitelmia tehdessä. Varmaan yksi suurimpia juttuja oli tuon meidän uuden kilpailun julkistus. Eli syyskuun 13. järjestetään Nuuksiossa täysin uudenlainen kisakonsepti, kun Nuuksio Backyard Ultra pörähtää käyntiin.

Ennen uuden aloittamista on kuitenkin hyvä luoda katse vielä menneeseen talveen ja siihen harjoituskauteen, joka tuli tehtyä ennen kevään Barkley marathonia.

Lähtökohta koko harjoituskaudelle oli hieman hankala. Oikeassa etureidessä oli todettu viime elokuun magneettikuvassa alkavaa rasitusvammaa, joka käytännössä aiheutti polven turpoamisen yli kahden tunnin lenkeillä. Tästä syystä viime elokuun UTMB jäi runsaan 10 tunnin kohdalla kesken ja heti sen kisan jälkeen lähdin noudattamaan ortopedin neuvoa kolmen kuukauden juoksutauosta.

Tuon tauon aikana tuli pyöräiltyä huomattavasti normaalia enemmän, josta oli varmasti hyötyä tulevan talven treeneihin. Joulukuun alussa, kolmen kuukauden pyöräilyn jälkeen, pääsin vihdoinkin taas juoksun pariin. Tätä oli odotettu vaikka pyöräilykausikin oli ihan kivaa aikaa. Olin ennen suunnitelmallisen harjoituskauden alkua tehnyt valmiiksi talven kausisuunnitelman Polarin Flow ohjelmassa. Sen uudet ominaisuudet harjoituskauden rakentamiseksi olivat parantuneet huomattavasti ja sillä oli helppo tehdä tarvittava suunnitelma kohti tulevaa Barkleyta.

Ohjelma noudatti samaa neljän viikon jaksotusta, jota olen käyttänyt jo pari edellistä vuotta. Uutena elementtinä harjoitusjaksolla oli joka toiselle viikolle suunnitellut pitkät lenkit. Näiden lenkkien pituus olisi kuuden ja kymmenen tunnin välillä ja niiden tarkoitus olisi luoda paremmin pohjaa Barkleyssa tarvittavalle kestävyydelle. Tämän lisäksi jokaiselle viikolle oli omat kehonhuollot sekä voimatreenit läpi talven. Suunnitelman tuntimääriä olin ruuvannut hieman kevyemmiksi kuin mitä tein 2017 Barkleyn harjoitusjaksolla. Hieman pitää alkaa kunnioittaa myös tuota karttuvaa ikää.

Koko harjoitusjakso lähti liikkeelle vähän ontuen, kun sairastin flunssan heti joulukuun alussa ja se vei 1,5 viikkoa treeniaikaa. Sen jälkeen kausi pääsi kunnolla käyntiin ja seuraavat viikot menivätkin suunnitellusti. Myös viimeisen jakson aikana jouduin poikkeamaan suunnitellusta, kun vanhat vammat alkoivat muistutella itsestään. Siksi viimeinen määräviikko jäi reilusti suunniteltua lyhyemmäksi.

Alla kuvakaappauksia Polarin kausisuunnitelmasta ja sen toteutumisesta.

Barkley kausisuunnitelma marraskuusta maaliskuuhun

Harjoitusraportti - juoksu

Harjoitusraportti - kaikki treenit

Pidempiä treenilenkkejä sain tosiaan kasaan suunnitellusti joka toinen viikko:
Viikolla 49 4:40h / 38,2km Montrailin maisemissa.
Viikolla 51 6:02h / 49,4km Sipoonkorvessa
Viikolla 1 7:34h / 47,8km Loppiaisrogassa
Viikolla 3 9:08h / 53,7 km Nuuksiossa
Viikolla 5 6:39h / 44,5 km Nuuksiossa
Viikolla 7 8:05h / 47km Jättärillä
Viikolla 9 10:16h / 58,8 km Jättärillä
Viikolla 11 5:32h / 42,2 km Nuuksiossa
Viikolla 13 Barkley

Kokonaisuutena talvi oli hienoa treeniaikaa. Pitkien lenkkien vaikutuksen pystyi hyvin aistimaan kunnon nousuna. Uusien metodien kokeilu on aina mielenkiintoista ja tällä kertaa se oli myös palkitsevaa. Ehkä kaksi peräkkäistä pitkää treeniä Jättärillä toi kuitenkin esille ne vanhat vammat lantiossa, joten siinä kohtaan mentiin vähän yli. Valitettavasti sen huomasi vasta liian myöhään, mutta onneksi ei mitään suurempaa vamman uusimista kuitenkaan tapahtunut.

Polarin uusi kardiokuorman mittausta oli myös mielenkiintoista seurata harjoituskauden aikana. Mittaukset hyppäsivät selvästi ylikuormittavan puolelle harjoituskauden alussa, mikä on ymmärrettävä varsinkin sen 10 päivän flunssan jälkeen. Sen jälkeen palasi kehittävän ja ylläpitävän puolelle eikä oikeastaan minkään harjoituksen jälkeen enää käynyt ylikuormituksen puolella. Tämä johtuu varmasti pitkälti siitä, että kaikki harjoitukset olivat lähes PK-treeniä ja jopa tämän alle eikä varsinaisia tehotreenejä ollut yhtään. Edes pitkät 8-10 tunnin treenilenkit eivät nostaneet kuormitusta enää ylikuormituksen puolelle. Mittasin myös ortostaattista sykettä koko talven noin 2-4 kertaa viikossa. Näissä mittauksissa oli sama tulos. Ainoastaan harjoituskauden alussa ohjeistus oli harjoittelun keventäminen.

Kardiokuormaraportti

Nyt seuraavia harjoituskausia suunnitellessa olisi taas mielenkiintoista kokeilla jotain uutta. Kahden ja puolen kuukauden päästä oleva Sinister7-kisa Kanadan Kalliovuorilla on kisa, jossa tarvitaan enemmän juoksuvauhtia kuin Barkleyssa. Tässä kohtaa pitkät 10 tunnin treenit vaihtuvatkin vähän lyhyempiin ja höystettyvä viikoittaisella tehotreenillä tai parilla.

2014 Sinister7 kisasta

Viime viikolla sain kasaan runsaat 10 tuntia treeniä, jossa juoksua 53 kilsaa. Viime viikolla julkaistiin myös kevään ja jäidenlähdön kunniaksi Polkuporina-jakso, jossa Janne Blomqvist, kaksinkertainen olympiauimari, kertoo omasta taustastaan sekä swimrun-lajista. Kannattaa kuunnella.

Polkuporinat ja Janne

Barkley harjoitusjakso 2

Jatketaanpas siitä edellisestä kirjoituksesta käymään läpi tuota kisaa edeltävää fysiikkatreeniä.

Viikot 48 - 51:

Ekalla 4 viikon jaksolla tavoitetunnit olivat treeniviikkojen suhteen 14, 18, 20 ja 22 tuntia. Ensimmäinen viikko oli kevyempi ja kolme seuraavaa viikkoa oli tarkoitus tehdä vähän enemmän määrää. Tällä rytmillä oli tarkoitus tehdä kaikki neljä harjoitusjaksoa. Ensimmäinen jakso onnistui hyvin. Kelit olivat Nuuksiossa vielä maltilliset ja poluilla pääsi juoksemaan hyvissä olosuhteissa. Talvi teki jo tuloaan, mutta lunta ei ollut vielä nimeksikään. Toteutuneet juoksusta kertyneet tunnit olivat (kuva omasta harjoitus-excelistä):

Viikot 48-51

Viikot 52-3:

Toisella jaksolla harjoitustunteja oli tarkoitus nostaa napsun verran, eli 16, 20, 22 ja 24 tuntia. Alla taas ote omasta harjoituspäiväkirjasta. Tunnit toteutuivat kevyttä viikko lukuunottamatta melko hyvin. Kevyet viikot ovat aina olleet hankalia. Kymmenen harjoitustunnin kerääminen on paljon hankalampaa kuin kahden kymmenen. Se on tullut todettua jo aikaisemminkin. Paljon helpompaa olisi treenata kolme tuntia päivässä ja kasata 20 tuntia kuluvalle viikolle.

Viikot 52-3

Talvi oli saapunut Nuuksioon ja sain tarpoa riittävästä hangessa. Tunnin aamulenkit oli otettu käyttöön helpottamaan treenituntien kasaamiseksi. Loppiais-rogan rasteja tuli kierrettyä useampaan kertaan, joka toi samalla toivottua suunnistusharjoitusta.

Viikot 4-7:

Kolmannen jakson tavoitetunnit oli taas napsun kovemmat, eli 15, 22, 24 ja 26 tuntia. Tässä jaksossa oli Tampereella 5 tunnin kaupunkiroga sekä 6h mäkitreeni Jättärillä. Olin ottanut töistä vapaata parina perjantaina, jotta sain vedettyä pidemmän treenin tuntien keräämiseksi. Vapaapäivistä huolimatta paljon tuli kierrettyä Nuuksion metsiä pimeällä otsalampun valossa. Muuten Nuuksio tuli tutuksi uusine reitteineen. Vielä 20 vuoden jälkeen löytyi uusia paikkoja, joita jaksoi koluta. Viikon rytmitys säilyi edellisten kaltaisena, eli arkiaamuisin tunnin lenkki töihin ja illalla vähän pidempään. Lisäksi tein parina päivänä viikossa muita selkeästi pidemmän treenin. Kolmas jakso sujui hyvin ja tavoitetunnit tulivat mukavasti täyteen, jopa hieman enemmän. Juoksun lisäksi ohjelmassa oli yhdestä kahteen salitreeniä sekä kerran viikossa toteutunut Astanga-jooga. Viikon 7 juoksutunnit tuli kasattua Nuuksion umpihangessa, sen näkee vauhdeistakin.

Viikot 4-7

Viikot 8-11:

Neljännen jakson tavoite oli taas napsun pari kovempi, eli 15, 24, 26 ja 28 tuntia. Tässä vaiheessa oli ns. "urku auki" eli ei haitannut vaikka tunnit vähän ylittyi. Tämä on parasta harjoitusaikaa, kun saa tehdä juuri sitä mistä pitää ja mitä rakastaa, niin paljon kuin haluaa. Tämä on juuri sitä parasta huumetta. NAM! Myös tässä jaksossa olin ottanut töistä vapaata pari päivää ja pääsinkin näin Nuuksioon ja Jättärille tekemään vähän pidempiä treenejä.

Viikot 8-11

Kisaa edeltävät kaksi viikkoa olivat jo erittäin kevyitä. Ehkä yhden vähän pidemmän lenkin olisi vielä voinut tehdä ennen kisaa, mutta aikataulu oli töiden takia aika kiireinen ja matkustaminenkin vei oman aikansa. Eipä sillä yhdellä lenkillä ollut merkitystä lopputuloksen kannalta.

Tuon 4 x 4 viikon aikana tuli juostua ja könyttyä yhteensä 2569 km / 311 tuntia. Kaikki treenitunnit yhteensä, jossa oli siis mukana myös pyöräilyt, salitreenit ja joogat, olivat 335 tuntia. Määrällisesti ihan hyvä jakso, ehkä laadullisesti voi aina löytää parannettavaa. Varsinkin nyt kun tietää paremmin mitä kyseinen kisa vaatii.

Polvien kanssa on vielä pientä vaivaa, samoin takareisi on ollut jumissa parisen kuukautta ja sitä yritetään nyt saada parempaan kuntoon akupunktion kautta. Molemmat vaivat pitäisi saada kuntoon mahdollisimman nopeasti, jotta uusi treenikausi pääsisi kunnolla käyntiin.

Barkley harjoitusjakso

Ennen Barkleyn kisaa oli tarkoitus kirjoittaa muutama sana kisaa edeltävästä harjoittelusta. No, aikataulut eivät silloin antaneet mahdollisuutta kyseiselle kirjoitukselle, mutta nyt Wappuna siihen olisi aikaa. Eli käydään vähän läpi taustoja Barkleyn harjoittelusta.

Barkleyn kisaan liittyy paljon sääntöjä, joita pääorganisaattori Lazarus on säätänyt ja tarpeen mukaan säätää lisää. Itse Barkleyn hakuprosessi on salainen kuten tiedetään. Kunnioitan myös tätä. Tämä koskee myös siihen liittyviä aikatauluja. En sen enempää ota kantaa tässä kohtaa tiesinkö harjoituskauden alussa pääseväni kisaan vai enkö. Jääköön se minun ja kisajärjestäjien väliseksi salaisuudeksi. Joka tapauksessa melko varma tieto aikaisemmista vuosista oli, että kisa järjestetään kevään aikana, yleensä viikolla 13. Tämän pohjalta lähdin laatimaan harjoitusohjelmaa, joka tähtäsi tähän ajankohtaan.

Harjoituskauden suunnittelu lähti käyntiin viikosta 13 ja sitä edeltävästä viikosta, jotka olisivat kisaa edeltäviä keventäviä viikkoja. Kaksi keventävää viikkoa on aikaisemminkin riittänyt hyvin kovankin harjoitusjakson jälkeen. Kroppa ei ehdi mennä totaaliseen horrokseen, jos tulee kisaan vähän jyrkemmin. Energiaa ehtii kuitenkin varastoitua lihaksiin ja ehkä joku pienempi kremppakin ehtii korjaantua ennen paukkua. Eli viikko 11 oli viimeinen kova viikko.

Koska kyseessä ei ollut varsinainen juoksukisa vaan enemmänkin selviytymiskisa, niin harjoittelussa keskityttiin tuntien keräämiseen off-trail tyyppisesti metsän puolella. Teillä on helppo juosta, kovapohjaisilla poluillakin melko helppoa, mutta kyllä off-trail metsä oli erinomainen paikka kohottaa kuntoa edessä olevaan kisaan. Tilannetta paransi huomattavasti erinomainen lumitalvi, josta saimme nauttia etelärannikkoa myöten. Puuttuvia nousumetrejä oli mahdollista kompensoida raskaalla umpihankitarpomisella. Mukana kulkivat tuleva kisavarustus Salomonin repussa sekä Black Diamond sauvat.

Joitakin harjoituksia, joita olin suunnitellut tekeväni ennen kisaa jäivät tekemättä. Tämä oli osittain aikataulukysymys ja toisaalta suunnittelun epäonnistumista. Barkleyn tyyppisessä kisassa suunnistuksella on valtava merkitys. Sitä ei pidä aliarvioida. Mikäli onnistut pääsemään mukaan hyvään porukkaan ja onnistut saamaan muutaman kirjan sivun, ei sen varaan kannata kuitenkaan laskea. Oma suunnitelmani harjoituskaudella oli tehdä pari pidempää karttaharjoitusta pelkällä käyräkartalla, mutta aikataulujen takia suunnitelmat eivät toteutuneet. Pitkät yöharjoitukset käyräkartan varassa jäivät tekemättä. Vaikka kyseiset harjoitukset olisivat olleet hyviä en kuitenkaan ollut tästä huolissani, olihan takana kuitenkin 40 vuoden suunnistuskokemus.

Vuonna 2011 olin edellisen kerran harjoitellut "vähän enemmän". Tällä kertaa oli mielessä tehdä jotain samanlaista ja nauttia harjoittelun tuomasta mielihyvästä.

Ultrajuoksu on elämäntapa, jolloin pitää nauttia jokaisesta hetkestä treenipoluilla, ei pelkästään kisoista ja ennätyksistä. 

Kurkilahden Pasi kertoi harjoitelleensa yli 20 tunnin viikkoja yli 10 kappaletta ennen Sakura-michi kisaa  2007. Se toi hänelle kohtuullisen tuloksen siinä kisassa. Se on siitä asti ollut oma ohjenuorani harjoitteluni suhteen. Yli 20 tunnin harjoitusviikkoja kun kasaa tarpeellisen määrän niin tuloksen tulisi olla kohtuullinen pitkissä kisoissa. Itselleni harjoitustuntien kerääminen ei ole suurempi ongelma, tehot on alhaiset ja tunteja kertyy. Vaikka lunta on välillä yli polvien ei siitä pidä välittää, muilla ei ole vastaavia mahtavia harjoitteluolosuhteita. Karhunkierroksella 2017 saattaa hyvinkin olla vielä aika haastavat olosuhteet. Hienoa jos lunta olisi siinä vaiheessa kun paukku käy. Nam! Vastoinkäymisistä pitää tehdä itselleen voimavaroja.

Tätä taustaa vasten aloitin harjoitusjakson suunnittelun. Pari viimeistä vuotta olen toteuttanut klassista neljän viikon harjoitusrytmiä. Eli neljän viikon mittainen nousujohteinen treenijakso. Kauden 2016 viimeinen kisani oli Synkkä Syysunelma lokakuun lopulla, viikolla 42. Kyseisen viikon ja Barkleyn väissä (viikko 13) olisi yhteensä 23 viikkoa. Kun Syysunelman jälkeen antaa jonkun viikon palautumiseen ja pari viikkoa Barkelyn keventävään viikkon, jäljelle jää sopivasti 4 x 4 viikon treenijakso. Pienehkön yläraajavamman takia pidin poikkeuksellisesti hieman pidempään taukoa harjoittelusta Syysunelman takia. Varsinaiseksi harjoitusjaksoksi muotoutui viikot 48/2016 - 11/2017.

--- to be continued----

Viikko 29 ja ultrakisojen yhteenvetoa

Viime toukokuussa Karhunkierroksen yhteydessä Eppu esitti kysymyksen #NUTSLIVEn yhteydessä, että monessako ultrakisassa sitä on tullut käytyä. No siihen en sitten tarkkaa lukua osannutkaan sanoa, mutta siellä 25-30 tienoilla se voisi olla. Siitä jäi sitten vähän sellainen ajatus, että pitääkin kesälomalla yrittää tehdä jonkinlainen kattava listaus noista maratonia pidemmistä kisoista. Itse en ole niistä tarkkaa kirjaa pitänyt, mutta esim. DUV:n sivuilta löytyy suurin osa. Kaikkea ei sieltäkään löydy, joten tässä jonkinlaista yritystä siihen suuntaan.

2004:
Homma on lähtenyt liikkeelle 2004 Hiekkaharjun 6h kisasta. Kyseistä kisaa ei enää järjestetä, mutta se oli useamman vuoden ajan kevään kohokohta ultrapuolella. Lisäksi se oli suhteellisen lyhyt hyppäys maratonilta ultramatkoille. Hiekkaharjun kentällä kisattiin 2003-2010.

 1. Hiekkaharju 6h 8. toukokuuta, tulos 64,150 km kisaraportti ruutupaperilla ;-)

Hiekkaharjun 6h kisa 2004

2007:
Seuraavat pari vuotta menivät telakalla ja polvileikkauksesta toipuessa ja vasta 2007 juoksin seuraavan ultramatkan, taas Hiekkaharjun 6h kisassa. Sen jälkeen ultrailut jatkuivat  seuraavat vuodet säännöllisemmin. Vuosi jatkui Masokistin Unelmassa ja Endurance 24h kisassa, jossa juoksin ekalla kerralla yli 200 km tuloksen. Endurance 24h kisa järjestettiin silloin ensimmäistä kertaa. Lisäksi juoksin ensimmäisen maastoultra/polkukisani Vaajakoskella.

 2. Hiekkaharju 6h 5. toukokuuta, tulos 68,650 km kisaraportti ruutupaperilla ;-)
 3. Masokistin Unelma 100 km Helsinki 11. elokuuta, tulos 9:28:18 kisaraportti
 4. Vaajakosken maastoultra 60 km 6. lokakuuta, tulos 4.46.51 kisaraportti
 5. I Endurance 24h 1.-2. joulukuuta, tulos 204,232 km kisaraportti

Vaajakoskella 2007, vasemmalla Hyppölän Tero ja oikealla Luusalon Mikko

2008:
Seuraavana vuonna juoksin ensimmäisen kerran Tukholman ulkopuolella juostavan Ursvik Ultra polkukisan, 12h kisani radalla sekä ekan Spartathlon kisani. Lisäksi paransin 100 km ennätystäni Perniössä Suomi-juoksussa alle 8h tulokseen.

 6. Ursvik Ultra 75 km 7. huhtikuuta, tulos 7:33:27 kisaraportti
 7. Suomi-juoksu 100 km Perniö 7. kesäkuuta, tulos 7:58:10 kisaraportti
 8. Hallsberg 12h 23. heinäkuuta, tulos 125,930 km kisaraportti
 9. Spartathlon 246 km 26.-27. syyskuuta, tulos 32:13:28 kisaraportti

Ursvik Ultra 2008

2009:
Seuraavana vuonna yritettiin taas pidentää matkoja ja juoksinkin ensimmäisen 48h kisani Ruotsin Skövdessä. Kyseessä oli ratakisa. Lisäksi kävimme Japanissa juoksemassa Sakura Michi Nature run 250 km kisa ja edustettiin Suomea 100 km MM-kisoissa. Loppuvuodesta osallistuttiin ensimmäistä kertaa Mammuttimarssille Nietosjärven Tommin kanssa.

 10. II Endurance 24h 31.1.-1.2, tulos 85,028 km kisaraportti
 11. Sakura Michi Nature run 250 km 32:50:00 kisaraportti
 12. IAU 100 km MM-kisat Torhout 19.-20. kesäkuuta, tulos 8:38:52 kisaraportti
 13. Skövde Ultrafestival 48h 28.-30. elokuuta, tulos 356,984 km (Suomen ennätys), kisaraportti
 14. Vaajakosken maastoultra 60 km 4. lokakuuta, tulos 5:53 kisaraportti
 15. Mammuttimarssi 100 km Padasjoki 23.-24. lokakuuta, tulos 12:19 (parina Tommi Nietosjärvi), kisaraportti

2010:
Seuraavana vuonna sain kutsun Ranskassa järjestettään 48h, jonne kutsuttiin 12 parasta naista ja miestä edellisen vuoden 48h rankingin perusteella. Sen lisäksi olin toista kertaa Spartathlonissa, mutta jouduin siellä keskeytämään vähän ennen Spartaa. Lokakuussa juostu Mammutti Runtu Tommin kanssa oli ehkä yksi vahvimpia suorituksiani ikinä.

 16. III Endurance 24h 30.-31.tammikuuta, tulos 156,406 km kisaraportti 17. Hiekkaharju 6h 24. huhtikuuta, tulos 69,520 km kisaraportti
 18. Surgères 48h 21.-23. toukokuuta, tulos 382,317 km (Pohjoismaiden ennätys) kisaraportti 1 ja 2
 19. Spartathlon 246 km 24.-25. syyskuuta, tulos DNF n. 220 km kohdalla kisaraportti
 20. Mammutti Runtu 160 km Kytäjä 29.-30. lokakuuta, tulos 20:18 (parina Tommi Nietosjärvi) kisaraportti

Alla vielä coutsin tekemä video omista vanhoista otoksista Surgèresin kisasta.

2011:
Heti Mammutti Runtun jälkeen alkoivat ongelmat lantiossa, jossa diagnoosina oli häpyluun rasitusmurtuma. Maaliskuussa juostu yli 1000 harjoituskilometriä taisivat pahentaa asiaa ja lopullinen niitti tuli toukokuussa 48h kisan jälkeen, jolloin häpyluu murtui kokonaan. Syyskuussa leikkaus ja kausi paketissa.

 21. Balatonfüred 48h 6.-8. toukokuuta, tulos 333,014 km kisaraportti

2012:
Seuraavana vuonna aloitettiin kunnon rakentaminen alusta. Kävimme taas Japanissa, jossa ei ollut tarkoitus juosta koko 250 kilsan reissua maaliin. Sivosaven Veikon kanssa juoksimme kuitenkin alusta loppuun yhdessä.  Loppukesästä vielä Skotlannin nummilla oli hieno kokemus, mutta sen jälkeen iski ristiluun rasitusmurtuma selkään ja kausi oli taas paketissa.

 22. Sakura Michi Nature run 250 km 21.-22. huhtikuuta, tulos 33:27:00 kisaraportti
 23. Northumberland Ultra 100 km 4. elokuuta, tulos 13:38:07 kisaraportti

2013:
Alkuvuosi meni lyhyempien tapahtumien parissa varmistaen kropan paranemisen seuraavia koitoksia varten. Loppuvuodesta oli sitten vähän pidempää tapahtumaa, Vaarojen Ultra Kolilla, Mammutti Runtu sekä ensimmäinen Sysikallio.

 24. Vaarojen Ultra 86 km 5. lokakuuta, tulos 10:07:22 kisaraportti
 25. Mammutti Runtu 130 km Raasepori 25.-26. lokakuuta, tulos 16:24 kisaraportti
 26. I Sysikallio 100 km 20.-21. joulukuussa, tulos 20:25 kisaraportti 1 ja 2

2014:
Seuraavana vuonna tähtäimessä oli selkeästi maasto- ja vuorikisat, Sinister 7 Kanadan Kalliovuorilla sekä UTMB Alpeilla. Kalliovuorilla olimme käyneet samassa kisassa jo paria vuotta aikaisemmin, jolloin juoksin vain yhden seitsemästä osuudesta. Lisäksi Sysikallio, jossa kukaan ei kuitenkaan päässyt tällä kertaa maaliin.

 27. Sinister 7 100mi 5.-6. heinäkuuta, tulos 22:47:04 kisaraportti
 28. Ultra Trail Tour du Mont Blanc (UTMB) 168 km 29.-30. elokuuta, tulos 32:40:44 kisaraportti
 29. II Sysikallio 100 mi 20.-21. joulukuussa, tulos DNF 67,5 km jälkeen (27 kierrosta) kisaraportti

UTMB 2014

2015:
Seuraavana vuonna tähtäimessä oli UTTF-kiertueen kiertäminen, sekä tietysti revanssi Sysikalliossa.

 30. NUTS Karhunkierros 160 km 22.-23. toukokuuta, tulos 23:09:46 kisaraportti
 31. NUTS Pallas 125 km 24.-25.heinäkuuta, tulos 15:21:22 kisaraportti
 32. Vaarojen Ultra 86 km, tulos 10:00:51 (130 km kisa peruttiin) kisaraportti
 33. III Sysikallio 100 km 18.-21. joulukuussa, tulos 34:20 kisaraportti

2016:
Tänä vuonna tähtäimessä oli sen 200 mailisen vuorikisan kokeilu, mutta eipä tullut siitä vielä tänä vuonna mitään. Sen sijaan kotimainen UTTF-kiertue houkutteli taas mukaansa.

 34. NUTS Karhunkierros 160 km 27.-29. toukokuuta, tulos 20:30:47 kisaraportti
 35. NUTS Pallas 134 km 15.-16. heinäkuuta, tulos 18:30:37 kisaraportti

NUTSPallas maalissa 2016

Siinä kaikki mitä nyt löysin omista muistiinpanoistani. Saattoi siitä joku ehkä jäädä. Eli onhan tuossa yhteensä 35 starttia, joista kuitenkin vain kaksi varsinaista DNF:ää. Noista aikakisoista saa aina tuloksen, joten niissä ei DNF:ää voi tullakaan.

Tämän viikon osalta treenit on olleet käytännössä nollassa. Ainoastaan yksi kevyt fillarilenkki sekä coutsin kanssa runsaan parin tunnin hölkkä. Jalat ovat kuitenkin tuntuneet paljon paremmilta kuin toukokuussa Karhunkierroksen jälkeen. Ilmeisesti Pallaksella tuli niin paljon kävelyä lopussa, ettei vastaavaa rasitusta syntynyt. Parasta on kuitenkin pitää reilusti taukoa vammojen välttämiseksi. Ensi viikolla aloitellaan hiljalleen seuraavaa jaksoa.