sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Viikko 52 ja vuoden yhteenveto

Sunnuntai 31. joulukuuta ja vuoden 2017 viimeinen päivä. Taas on yksi vuosi paketissa. Paljon on ehtinyt tapahtua ja huimia asioita ehditty kokea. Ja kuten yleensä kaikkiin vuosiin siihen on sisältynyt  niin alamäkeä kuin ylämäkeäkin. Juuri niin kuin hyvään ja vaihtelevan polkulenkkiinkin.

Edellisestä vuodesta 2016 en varsinaista yhteenvetoa ehtinytkään kirjoittaa, kun harjoittelu kohti Barkleyn kisaa oli vuosi sitten jo kovassa vauhdissa. En siihen sen enempää nytkään palaa, mutta yksi isoimpia asioita oli keväällä 2016 vietetty seitsemän viikonlopun mittainen NLP-koulutusjakso, jonka hedelmistä saimme nauttia siitä lähtien.

Tämä vuosi alkoi kiivaalla harjoittelulla maaliskuun lopussa kisattavaa Barkley Marathonsia kohti. Varsinainen harjoitusjakso oli alkanut jo 2016 loppuvuodesta, mutta varsinainen huippu oli 2017 alkuvuonna, kun harjoitustunnit olivat keskimäärin yli 22 tunnin viikossa ensimmäisen kolmen kuukauden aikana.

Harjoitustunnit vuoden 2017 alussa
Harjoitusjakso alkuvuodesta oli ehdottomasti yksi vuoden kohokohtia. Missään vaiheessa ei tullut tunnetta motivaatiovaikeuksista tai edes kysymystä miksi lenkille tulisi lähteä. Ainahan sitä on väsynyt hyvän treenin jälkeen, mutta niinhän se pitääkin olla. Enemmän kyse on siitä mikä tunne on ennen treeniä, lähteekö sitä innoissaan treeniin vai onko se väkisin treeniohjelman toteuttamista. Kovien viikkojen aikaan aamulenkit olivat varmaan hankalimpia, mutta hyvin nekin menivät.

Barkleyn kisa oli uskomaton kokemus. Toteutus ei ollut odotettu, mutta kokemuksena ehdottomasti yksi hienoimpia. Kaikki ennakkokäsitykset kisasta kun olisi ymmärtänyt kertoa kymmenellä niin oltaisiin oltu oikealla tasolla. Pääseminen osaksi Barkley-yhteisöä ja ne muutamat päivät jotka siellä ehdimme viettää ovat jääneet unohtumattomina mieleemme. Tapaamamme ihmiset ovat myös jättäneet lähtemättömän vaikutuksen. Toivottavasti tapaamme heistä mahdollisimman monia seuraavalla kerralla paikalla ollessamme.

Barkleyn jälkeen alkanut harjoitusjakso kohti Pallaksen kisaa ei päässyt alkua pidemmälle ennen kuin takareisi kipeytyi pahasti. Siitä seurasi tutkimuskierre, joka päättyi kesäkuun 20. päivä leikkaukseen Sakarin toimesta Sairaala NEOssa.

Takareiden Hamstring-leikaus kesäkuussa tyhjensi käytännössä loppuvuoden kalenterin kisoista ja juoksutaukoakin tuli kaksi kuukautta. Ilman avovesiuintia aika olisi käynyt pitkäksi, mutta heti tikkienpoiston jälkeen alkoi lähes päivittäinen polskiminen märkäpuvun turvin lähijärvissä. Kyllä avovesiuinti on mahtavaa, tämä oli ehdottomasti toinen vuoden kohokohta. Parhaita asioita tämän vuoden aikana. Tässä vielä lyhyt video aiheesta.




Elokuussa olimme viikon lomalla Vuokatissa. Siellä juoksin ensimmäiset lenkit leikkauksen jälkeen, joka oli taas vuoden yksi hienoimpia kokemuksia. Pääseminen lempiharrastuksen pariin kahden kuukauden juoksutauon jälkeen on kyllä taas yksi vuoden kohokohtia. Vietimme muutenkin hienon lomaviikon Vuokatin mahtavissa suunnistusmaisemissa. Siitä innostuneena ilmoittauduin Kainuun swimrun-leirille ensi kesäkuussa. Ehkäpä tuo uimatekniikkakin tulisi tällä leirillä sellaiseen kuntoon, että maisemat vaihtuisivat vähän rivakammin.

Loppuvuonna tapahtunut takareiden kuntoutus on ollut hitaampaa kuin etukäteen olin ajatellut. Lokakuussa takareisi kipeytyi uudestaan ja jouduin tekemään vähän kevyempiä viikkoja. Joulukuu oli jo parempi, mutta joululomalla iski sitten vuoden eka flunssa/räkätauti, joka piti poissa lenkkipoluilta viikon ajan.

Kulunut viikko on ollut melkeinpä sohvalla makoilua. Nuhaa ja yskää sen verran ettei ole mieli tehnyt lenkkipolulle. Onneksi olo on nyt helpottanut sen verran, että lauantaina ja tänään sunnuntaina pääsin kiertämään vähän Nuuksion polkuja. Muuten vuosi olisi vaihtunut kokonaan ilman viikon viimeisiä lenkkejä.
Joulusuklaata

Nuuksion Mustalampi

Jäätä riittää poluilla

Yksi tapahtuma pitää vielä nostaa vuoden kohokohtana ja se oli Karhunkierroksen viikonloppu. Olin mukana järjestelyhommissa tällä kertaa, kun takareiden tutkimuskierre oli pahasti kesken eikä jalka kestänyt juosta edes 53 kilsan kisaa. Korvaavana huumeena toimi järjestelyhommissa oleminen ja etenkin kisaajien vastaanottaminen maalissa. Olipa muuten hienoa olla seuraamassa vierestä kaikkien niiden juoksijoiden onnistumisia ja ilon purkauksia maaliintulon jälkeen. Siitä ei tuntunut saavan tarpeeksi mitenkään. Tässä onkin oivallinen korvike itse kisaamiseen, jos joskus iskee jokin odottamaton vamma etkä pysty osallistumaan itse kisaan. Ei siis muuta kuin mukaan järjestelyhommiin.

Koko vuoteen mahtui hienoja hetkiä ja kohtaamisia. Toivottavasti alkava vuosi 2018 tarjoaa yhtälailla hienoja hetkiä kaikille. Kiitos kaikille blokia lukeneille ja erittäin hyvää alkavaa vuotta!


sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Viikko 50 ja viikko jouluun

Epävakaat säät ovat jatkuneet tälläkin viikolla. Tiistaina oli melkoinen lumimyrsky ja sen johdosta sähkökatkoksia riitti vielä pitkälle iltaan. Liikennekään ei sujunut ihan mallikkaasti vaan kotimatka kesti tupla-ajan. Liikenne ei sujunut sen paremmin pyöräteilläkään, kun pyöräilijät eivät näyttäneet pääsevän kovinkaan helposti eteenpäin lumisilla teillä. Aurauskalusto ei vaan riittänyt pitämään teitä puhtaana. Muuten viikolla on välillä satanut vetää ja taas hieman pakastanut. Aurinkokin taisi näyttäytyä jonain päivänä.

Jonottamista lumimyräkässä

Raskasta kissan elämää. Rusina lämmittelee takan päällä

Lunta riittää taas hetken
Tälle viikolle tavoitteena oli tehdä 12 tuntia treeniä. Puolet oli tarkoitus saada juoksusta ja toinen puoli muusta. Tämä toteutuikin melko hyvin. Varsinaista pidempää jalkalenkkiä ei tälle viikolle tullut, mutta yhden avaintreenin sain tehtyä mäkitreenin muodossa matolla.

Maanantai kävin fillarilla töissä. Sen lisäksi oli jooga, jossa tehdyt liikkeet saivat lonkan koukistajat sen verran kipeiksi, että ne tuntuivat vielä torstaina sukkia jalkaan laittaessa. Tiistaina olin sopinut lounastreffit juoksumaton kanssa. Ohjelmassa oli vertikaalitonni matolla. Ensimmäinen puolisko meni 13% ja toinen 15% nousulla. Tunnin aikana ehti tulla melkoinen hiki. Jalat tuntuivat hyvälle kuitenkin koko treenin ajan.

Keskiviikkona kävin töiden jälkeen Nuuksion poluilla juoksemassa 1:45 lenkin. Lunta oli aika paljon edellispäivän lumipyryn jäljiltä ja lenkki olikin aika raskas. Edes suurimmat ulkoilureitit eivät olleet tampattuja vaan umpihangessa sai juosta Haukkalammenkin ympäristössä. Tiistain ja keskiviikon treenien jälkeen takareidessä tuntui pientä väsymystä, joten torstaina tein vain runsaan tunnin lenkin auratuilla teillä. Tosin torstaina pöyrätiet olivat peilikirkkaan jään peitossa, mutta onneksi olin valinnut nastarit alle.

Torstain alkoi myös ilmoittautuminen 2018 UTMB-kisaan. Kahden edellisvuoden arvonnassa saadun hylsyn jälkeen 2018 ilmoittautuminen pitäisi olla pelkkä muodollisuus ilman arvontaa. Pisteet ovat koossa jo vuodelta 2016, ilmoittautuminen nyt tehty ja maksu maksettu. Seuraavaksi pitää jättää lääkärin todistus viimeistään toukokuussa ja olla tietysti elämänsä kunnossa elokuun lopussa. Parin ensimmäisen päivän jälkeen suomalaisia oli ilmoittautunut mukaan arvontaan jo mukava joukko.

Suomalaiset ilmoittautumisen alettua
Perjantaista tuli vahingossa lepopäivä, kun aikataulut vähän venyivät ja lenkille varattu tunti kului muuhun. Toisaalta se taisi olla ihan hyvä, koska lauantaille olin sopinut yhteislenkin Annan ja Jannen kanssa Sysikallion maastoihin. Olihan kyseessä Sysikallio-viikonloppu. Lunta oli kallioilla mukavasti, joka helpotti liikkumista ja pehmensi alastuloja sopivasti. Lähdimme kiertämään ensin 2015 vuoden reittiä. Se oli muistissa vielä melko hyvin. Sen jälkeen kiersimme 2014 vuoden reitin, josta en muistanut paljoakaan. Lopuksi kiersimme vielä ensimmäisen vuoden eli 2013 reitin, joka oli jo paljon juostavampi. Tihkusade saatteli meitä viimeisellä kierroksella, mutta se ei haitannut hyvää fiilistä. Oli hauskaa palata takaisin "rikospaikalle".





Sunnuntaina kävin maastopyörällä ajamassa 50 kilsan lenkin. Paikoin lunta ja jäätä oli sen verran, että pystyssä pysyminen oli välillä hyvän onnen varassa. Tämäkin oli hauska lenkki ja näillä keleillä läskipyörälle voisi olla todella tilausta. Iltapäivällä kävimme coutsin kanssa vielä nauttimassa kulttuuripläjäyksen Sellossa.


Viikolle kertyi yhteensä himpun vaille 12 tuntia, jossa juoksua 40 kilsaa ja fillaria 90 kilsaa. Sali jäi tälläkin viikolla väliin. Ensi viikolla on jouluviikko ja jakson viimeinen. Tarkoitus olisi juosta vähän enemmän ja saada kasaan yhteensä 15 tuntia treeniä.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Viikko 49 ja rauhallinen aloitus

Tällä viikolla alkanut suunnitelmallisempi jakso tähtää sinne helmikuun lopulle ja TGC125 läpäisyyn. Kuten edellisessä postauksessa kerroin suunnitelmissa on vetää 3x3 viikon nousujohteinen Jokainen uusi harjoitusjakso alkaa sillä kevyellä viikolla. Niin myös tämä harjoitusjakso. Ensimmäisen kolmen viikon jakson harjoitusmäärät ovat vielä maltilliset (8, 12 ja 15 tuntia) ja nyt ekalla viikolla se menikin hieman yli.

Tällä viikolla ainut avaintreeni oli Itsenäisyyspäivänä juostu pidempi lenkki Nuuksion poluilla, kun matkaa kertyi 25 kilsaa ja aikaakin meni 2:45. Lopussa alkoi jo askel painaa, kun näin pitkää lenkkiä ei ole taas pitkään aikaan tullut tehtyä. Lisäksi olin laittanut päälle hieman liian paksun takin, jonka takia hikoilin runsaasti eikä juomaakaan ollut riittävästi mukana. Jalat tuntuivat raskailta vielä seuraavan päivänkin lenkillä. Pitkän lenkin lisäksi viikolle tuli kolme muuta noin tunnin mittaisia jalkalenkkejä. Siihen lisäksi vielä maanantainen jooga ja tiistain fillarilenkit niin viikolle kertyi yhteensä 9,5 tuntia treeniä. Varsinaista salitreeniä en tällä viikolla ehtinyt tehdä, mutta kotona on tullut joitain perusliikkeitä tehtyä.

Kovavauhtisia lenkkejä en vielä ajatellut ottaa ohjelmaan ihan tuon takareiden takia. Tiellä juostavien lenkkien vauhteja olen hieman pyrkinyt nostamaan, mutta kaukanahan ne vielä kovavauhtisista ovat. Kovavauhtisi treenejä on tarkoitus kyllä tehdä, mutta mielummin sisällä lämpimässä hallissa tai juoksumatolla. Tähän hyvän mahdollisuuden antaisi esimerkiksi Esport Arena.

Alla vielä muutama kuva Itsenäisyyspäivän lenkiltä.








sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Viikko 48 ja viimeinen lepoilu

Viimeisen kahden viikon treenailut ovat olleet vähän rypästyyppisiä. Jaksoon on mahtunut kokonaisia lepopäiviä ja myös reippaampia päiviä. Treenit ovat vaihdelleet lähes yhtä paljon kuin kelitkin. Kauniista auringonpaisteesta ollaan menty toiseen ääripäähän vesisateineen ja tuulineen.



Suunnitelmat helmikuun lopussa juostavaan Trans Grand Canariaan alkaa olla selvillä. Varsinainen harjoitusjakso alkaa ensi viikosta. Takareisi alkaa olla siinä kunnossa, että kuormitusta pystyy lisäämään nyt lähelle normaalitasoa ja kunhan muistaa monipuolisen treenin niin ei suurempaa ongelmaa pitäisi tulla. Marraskuun lopussa oli jo hyvä kolmen viikon jakso ja nyt parin leppoisamman viikon jälkeen uskon, että varsinainen harjoittelu voi alkaa.

Kisaan on nyt aikaa 11 viikkoa sekä itse kisaviikko, yhteensä siis 12 viikkoa. Siihen ehtii mukavasti ottaa 3x3 viikon nousujohteisen jakson sekä sitten parin viikon kisavalmistelun ja lopuksi kisaviikon matkustamisineen. Kisapaikalle lennämme edeltävän viikonlopun sunnuntaina, joten aikaa lämpötilaan sopeutumiseen toivottavasti on riittävästi. Suomen lämpötiloista helmikuun lopulla ei osaa etukäteen sanoa mitään. Ne voivat olla ihan mitä vaan. Tuntuu taas todella hyvältä päästä tosissaan suunnittelemaan tulevaa.

Tiistaina kokeilin ensimmäistä kertaa porraslaitteessa tehtyä nousutreeniä. Olipa hauska ja tehokas treeni. Sykkeet nousivat melkoisesti ja hiki virtasi kiivaasti. Alussa pohkeet tuntuvat olevan kovilla, mutta ne mukautuivat menoon aika nopeasti. Sen sijaan loppua kohti etureisissä alkoi meno tuntua. Lopussa nostin vielä hetkeksi vauhtia ja etenin portaita juoksemalla. Tätä ei kuitenkaan kestänyt pitkään ja noin 55 minuutin kohdalla lopetin treenin. Siihen vielä vähän verkkaa matolla ja venyttelyt. Porrastreeni voisi olla hyvä lisä harjoitusvalikoimaan tänä talvena. Tämä pitää laittaa vakavaan harkintaan.
Porraslaite
Keskiviikkona kävin fillarilla töissä. Illalla kävimme Antin ja Villen kanssa juoksemassa runsaat 1,5 tuntia Nuuksion polkuja, tai pitäisikö sanoa ojanpohjia. Sen verran paljon oli vettä edelleen maastossa. Kaikkineen keskiviikolle tuli 3,5 tuntia treeniä.

Viikolle kertyi yhteensä kahdeksan tuntia treeniä.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Viikko 47 lepoa ja henkistä ravintoa

Parin hyvän edellisen viikon jälkeen tällä viikolla on alkuviikko mennyt palauttelun merkeissä. Parin edellisen viikon juoksumäärät olivat jo kohtuulliset, joten ajattelin pitää nyt pari kolme kevyttä päivää ja palautella kroppaa ja painottaa juoksulenkit loppuviikolle.

Tämä onnistuikin hyvin. Maanantaina en tehnyt kuin tunnin joogan. Tiistaina tein salilla vähän kovemman treenin hyppyjen ja kyykkyjen kera. Pitkä tauko kyykkyjen kanssa aiheutti mukavat kivut reisissä parin seuraavan päivän ajan. Illalla tein vielä tunnin lenkin tiellä. Yritin juosta vähän reippaammin ja meno tuntuikin hyvälle punttitreenistä huolimatta. Kotona kello näytti kuitenkin karuja lukemia - ilmankos se meno tuntui mukavalle kun vauhti ei yrityksestä huolimatta kovin kummoinen ollut. Keskiviikkona ei ollut muuta kuin 1,5 tunnin hieronta, ei lenkkiä eikä salia. Ja torstaina oli kokonaan fysiikkatreenien osalta lepopäivä. Illalla oli tosin hieman hengen ravintoa Hartwall areenalla.



Perjantaina oltiin taas tositoimissa, kun vuorossa oli kolmen päivän lenkkiputki. Perjantainen lenkki suuntautui Veikkolan lähipostille, kun Postilta oli tullut ilmoitus uuden Valostoresta hankitun otsalampun saapumisesta postiin. Suuntasin suorinta tietä metsien poikki Veikkolan suuntaan päätyen joidenkin mutkien kautta perille. Postissa purin paketin ja pakkasin sen uudestaan reppuun ja jatkoin siitä vähän reittiä muutellen takaisin kotiin. Aikaa 16 kilsan postikeikkaan meni himpun vajaa pari tuntia.

Välillä poluillakin

Uusi otsalamppu
Tulevalla viikolla pääsen varmaan kokeilemaan uutta Compass R lamppua metsässä. Siitä enemmän tulevissa talven postauksissa.

Lauantaina käytiin Jussin kanssa juoksemassa Nuuksion polkuja. Ilma oli aamulla aavistuksen sumuinen, mutta kääntyi hiljalleen aurinkoiseksi. Tuulta ei ollut yhtään ja järvien pinnat olivat täysin tyynenä. Ilta meni Samuli Edelmannin konsertissa Tapiolan kulttuurikeskuksessa.

Esiintyjien rauhoittumista sohvalla ennen konserttia

Sunnuntaina keli oli aika päinvastainen, kun kävimme Hanneksen kanssa juoksemassa Nuuksion polkuja. Maa oli valkoinen yöllä sataneesta lumesta, mutta lämpötila oli aamulla kääntynyt hieman plussalle ja lumi oli todella märkää. Sunnuntainen lenkki oli ensimmäinen 20 kilsan lenkki leikkauksen jälkeen. Taas yksi virstaanpylväs.

Viikolle kertyi yhteensä 8,5 tuntia treeniä, jossa 63 km/7h juoksua. Fillaria ei tullut tehtyä lainkaan. Maastopyörään vaihdoin sunnuntaina nastarenkaan eteen, joten tervetuloa talvikelit.



sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Viikko 46 ja treenit alkaa sujumaan

Taas on yksi viikko enemmän kulunut juhannusviikolla tehdystä Hamstring-leikkauksesta. Huomenna tulee tarkalleen viisi kuukautta kuluneeksi itse leikkauspäivästä. Tästä ajasta viimeiset kolme kuukautta olen jo saanut hiljalleen aloittaa myös juoksutreenit. Pienin askelin on kroppaa ja erityisesti leikattua takareittä totutettu takaisin siihen normaaliin rytmiin, jossa juoksu on kiinteä osa jokapäivästä elämänmenoa.

Leikkauksen jälkeisen ajan liikunnanhimoa on ruokittu myös uimalla ja pyöräilemällä, kun jalka ei ole vielä kestänyt niin paljoa juoksua kuin itse olisi halunnut. Syksy on ollut jatkuvaa kropan kuuntelua. Jokaista pienenpientä signaalia on ensin pelästytty, jonka jälkeen asiaa on yritetty analysoida tarkemmin. Ehdottoman varmaan syy-seuraus suhdetta ei ole voinut useinkaan löytää vaan usein miten asiat ovat vain todennäköisesti johtuneet tietystä harjoituksesta tai venyttelyn vähäisyydestä tai jostain ihan muusta. Ehkäpä tärkeintä tässä onkin ollut kiputilanteisiin nopeassa reagoinnissa ja esimerkiksi harjoittelun keventäminen silloin, kun ei ole ollut ihan varma onko rasitustaso hieman liikaa tässä kohtaa kuntoutusta.

Koko syksyn harjoittelu on ollut tavallaan takareiden kannalta ihan äärirajoilla menemistä. Pitää "vain" yrittää tunnistaa milloin harjoittelu on liian rasittavaa leikatulle lihakselle ja keventää toivottavasti ajoissa. Toisaalta harjoittelun kautta lihas myös kasvaa ja paranee ja jokaisen hyvän harjoituksen jälkeen se kestää taas vähän enemmän seuraavassa harjoituksessa. Haaste onkin juuri sen oikean rasitustason löytäminen, riittävän levon ja korvaavan harjoittelun tekeminen.

Leikkauksen jälkeen uskoin pääseväni nopeammin juoksutreenien pariin, mutta kuntoutus on ollut alussa ennakoitua pidempi. Toisaalta olihan kyseessä iso leikkaus, isompi kuin itsekin alussa ymmärsin. Vaikka leikkauksen jälkeen tuli kaksi kuukautta juoksutaukoa on sen jälkeiset kolme kuukautta olleet hidasta eteenpäin menoa. Ehkäpä juuri sen tiedostaminen, että kyseessä oli iso leikkaus, on myös henkisesti helpottanut kuntoutuksen hitaassa etenemisessä. Takareidelle pitää vain antaa tarpeeksi aikaa niin kyllä se siitä vielä pääsee pidempien lenkkien pariin.

Yksi virstaanpylväs ohitettiin tällä viikolla, kun juoksin ensimmäisen yli kahden tunnin lenkin. Tai oikeasti niitä kahden tunnin lenkkejä tili jopa kaksi. Muutenkin tämän viikon juoksumäärät löivät taas kaikki ennätykset, siis leikkauksen jälkeiset ennätykset. Viikon kokonaistreenit oli noin 14h, jossa juoksua 68km/7:50h ja fillaria 110km/5:45h sekä yksi salitreeni.

Samban yhteislenkki lauantaina

Vettä riitti sunnuntaina Haukkalammen tienoilla

Sunnuntain kulkupeli 3,5 tunnin lenkillä

Takarengas tyhjentyi viimeisillä kilsoilla.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Viikko 45 ja viikonloppu Vierumäellä

Vuosi lähenee loppua, mutta kelit ovat tälläkin viikolla olleet tukevasti lämpimän puolella. Alkuviikosta taisi yhtenä yönä käväistä pakkasella, mutta muuten on ollut lämpöasteita. Aurinkokin taisi kurkata pilvien takaa ainakin perjantaina.

Treenien puolesta tällä viikolla oli tarkoitus kokeilla hieman lisätä määrää ja juosta ainakin viisi lenkkiä. Tämä onnistuikin aika hyvin vaikka viikolla olikin pientä aikataulupainetta. Toisaalta viikonloppu oli tarkoitus viettää Vierumäellä, joten siellä ainakin olisi aikaa ulkoilla.

Maanantaina menin aamulla fillarilla töihin ja töiden jälkeen olikin taas joogan aika. Tiistaina ajoin fillarilla töistä kotiin, kun maanantaina kotiintulo hoitui muiden menojen takia autolla. Kävin tiistaina myös Tonderin Jarmolla ihmettelemässä tuota lantion asentoa ja SI-nivelen liikkuvuutta tai tarkemmin sanottuna sen puutetta. Tähän pitää löytää jotain parannusta ennen suurempia treenimääriä.

Keskiviikkona kävin lounastunnilla salilla ja illalla juoksin runsaan tunnin lenkin poikkeuksellisesti asfaltilla. Taisi olla ensimmäinen yli kympin lenkki asfaltilla pitkään aikaan. Kai se on hyvä totutella juoksemaan vähän kovallakin alustalla helmikuun TGC:tä varten. Torstaina juoksin tunnin ja kolme varttia Nuuksion poluilla lamppu päässä. Kiersin lopussa vielä Soidinsuon ja meinasin eksyä, kun Metsähallituksen toimesta suon ympäri on laitettu useita uusia viittoja. Sitä meinaa mennä ihan sekaisin tutussa metsässä, kun tuollaisia tulee vastaan.

Soidinsuon uusia opasteita

Perjantaina juoksin matolla kympin. Tämä oli ensimmäinen varovainen kokeilu nostaa vähän vauhteja hallitussa ympäristössä ja ilman suurempia tavoitteita. Nostin vauhtia hieman jokaisella kilometrillä. Meno tuntui suhteellisen hyvältä vaikka eihän tuo vauhti vielä kummoista ollut. Näitä treenejä vaan lisää niin eiköhän tästä hyvää tule.

Perjantaina lähdimmekin tosiaan viettämään viikonloppua Vierumäelle. Sadetta oli luvattu koko viikonlopuksi ja tällä kertaa sääennuste ei pettänyt pisaraakaan. Perjantainen auringonpaiste oli kaukainen muisto sunnuntaisessa räntäsateessa ja viimassa. No eipä se paljoa haitannut, kun hienot polkumaastot kompensoivat omalla kauneudellaan. Poluilla ei tungosta ollut ja yksin sai kierrellä jo tutuksi tulleita paikkoja.










Viikolle kertyi viidestä lenkistä yhteensä 60km/6h. Siihen vielä muut ulkoilut päälle niin treenitunteja kertyi noin 9,5 tuntia.

Buff Trail Tourille valittiin tällä viikolla yksi uusi osakilpailu. Alkukarsintojen jälkeen jäljellä oli kaksi kisaa, Aulanko Tower Trail sekä Tahko Trail, joiden kesken valinta tapahtui äänestyksellä. Perjantaina päättyneen äänestyksen voitti Aulanko Tower Trail, jossa kisataan siis ensi vuoden Buff Trail Touria kesäkuun lopussa. Myös Tahkolla kisataan ensi vuonna vaikka Tourin osakilpailua siitä ei tullut. Trailrunning.fi uutisointi.

Omakin osallistuminen Buff Trail Tourille on kiinnostanut jonkin aikaa ja ehkä ensi vuonna siihen voisi olla mahdollisuuksia. Tourin kasvattaminen yhdellä lisäkisalla helpottaa jonkin verran suunnittelua kisakalenterin kannalta. Pitääkin kohta alkaa suunnitella miten Touri voisi istua omaan ensi vuoden kalenteriin.

Toinen ensi kesän mielenkiintoinen uutuus on Kainuu Swimrun leiri kesäkuussa. Siinä olisi neljän päivän tehopaketti Swimrun-lajiin tutustumiseen. Leirin järjestää Sotkamossa asuva Hyppölän nelihenkinen perhe, jolla löytyy rautaista osaamista sekä kestävyysurheilun että uinnin parista. Ehkäpä tuo uintitekniikka loksahtaisi paremmin kohdalleen tällä leirillä.



sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Viikko 44 ja jäämelontaa

Melko vaihtelevaa on kelit taas olleet tällä viikolla. Alkuviikosta oli pakkasta yötäpäivää ja loppuviikosta lämpöasteita on päivällä ollut jopa kuuden asteen verran. Ensi viikon ennuste lupailee etelän virtauksia ja lämmintä useamman asteen verran. Talven odottelu jatkuu.

Alkuviikko eteni treenien osalta lähes peruskaavalla. Maanantai ja keskiviikko menivät työmatkapyöräilyn merkeissä. Pakkasaamut tekivät sen, että hankalimmat paikat piti ottaa hieman varovaisemmin, kun tie näytti olevan paikoin jäässä. Nastoja ei ollut vielä alla ja ne mutkat, joissa olen aikaisemmin liukkaalla kaatuillut mentiin nyt hiljaksiin rullaten. Kertaakaan en kaatunut mikä oli kaikin puolin positiivista. Maanantaina oli lisäksi jooga, jossa syyskausi on edennyt jo pitkälle.

Tiistaina kävin Nuuksion poluilla töiden jälkeen. En ymmärtänyt ottaa otsalamppua mukaan ja loppulenkki meni melko pimeässä metsässä. Viideltä on jo niin pimeää, että lampulle olisi tarvetta. Samoin heijastinliiville, jos juoksee teillä. Lähes täysikuu nousi lenkin aikana taivaalle tervehtimään pimeässä juoksevia.

Ohutta jäätä Nuuksion järvillä
Torstaina juoksin aamulla töihin vajaan kympin lenkin. Meno tuntui yllättävän hyvältä.

Perjantaina starttasimme töiden jälkeen Jussin mökille, jossa suunnitelmissa oli tehdä yksi pidempi melontaretki ja käydä hieman hölkkäilemässä. Kaikki meni suunnitelmien mukaan siihen asti kunnes saavuimme mökille ja huomasimme viereisen järven olevan tukevasti jäässä. Tässä kohtaa tukeva tarkoittaa noin 3-4 cm jäätä, joka kesti hyvin parin polkujuoksijan painon. Melonnan sijasta perjantai-ilta meni runsaan tunnin lamppulenkin merkeissä. Reitille kertyi hiekkatietä, polkua ja umpimetsää. Vajaan parin kilsan metsäoiko onnistui kuun loisteen avulla hienosti.

Lauantaiaamu meni paksua jäätä ihmetellessä ja uuden suunnitelman tekemisessä. Melontaa ei ollut kokonaan unohdettu vaan ajatus siitä oli koko ajan taustalla. Lopulta teimme laiturin viereen kajakin mentävän aukon jäähän. No, siitä se nälkä kasvoi vain pahemmaksi ja seuraavaksi kokeilimme kaksikkoa jään pinnalla. Melaa ei tietenkään voinut käyttää, joten päädyimme käyttämään vanhoja hiihtosauvoja. Kaksikko liikkui jäällä yllättävän hyvin. Hartiat ja kädet eivät kuitenkaan tykänneet kyseisestä tyylistä vaan vaativat lepoa jo pienen pyrähdyksen jälkeen. Alla pientä tyylinäytettä.




Videot löytyy FB:n puolelta.
Jäämelonnan jälkeen lähdimme kiertelemään taas polkuja. Kävimme vanhalla Pirunkirkolla, joka oli aivan musertavan valtava. Jonkinlaisen perspektiivin paikasta saa tuosta alla olevasta kuvasta, jossa Jussi seisoo kirkon porteilla.

Pirunkirkolla

Poluilla
Aurinkokin paistoi hetken
Polkulenkin yhteydessä juoksimme vähän isomman järven kautta, joka ei näyttänyt olevan jäässä kuin hieman toiselta rannalta. Tästä saimmekin ajatuksen tulla kanootilla isommalle järvelle ja toteuttaa haaveeksi jäänyt melontaosuus. Haasteeksi muodostui kuitenkin tässä kohtaa kattotelineiden puuttuminen. Parilla laudanpätkällä, moottorisahalla ja narulla saimme kuitenkin kajakin kiinnitettyä kattokaiteisiin, mutta tässä kohtaa järki tuli valitettavasti mukaan kuvaan. Kajakki pysyi kyllä paikoillaan auton ollessa paikallaan, mutta pomppuiset hiekkatiet isommalle järvelle olisivat liian pahoja meidän uudelle kattotelineelle.


Vielä pari solmua ja sitten...

Valmista tuli!
Illan hämärtyessä päädyimme lopulta kajakkikaksikon kanssa muutaman sadan metrin päässä olevalle isommalle ojalle tai joelle, joka yhdistää kahta järveä. Virtaavan veden kohdassa vesi ei ollut jäässä vaan pääsimme melomaan tätä 400 metrin osuutta edestakaisin muutaman kerran. Sulaa vettä reunusti pitkä kaislikko ja pelkän otsalampun valossa oli mahtavaa meloa tuota kapeaa ränniä. Kummallakin kääntöpaikalla meloimme aina hieman pidemmälle rikkoen samalla lisää jäätä. Todella hieno kokemus, jota ei olisi millään halunnut lopettaa.


Sunnuntaina ajelimme heti aamulla kotiin ja sen jälkeen kävin fillaroimassa kotimaisemissa 25 kilsaa maastopyörällä. Oli ihan hyvä lenkki.

Viikolle kertyi yhteensä runsaat 11 tuntia treeniä.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Viikko 43 ja ensilumi

Sadetta on piisannut tälläkin viikolla. Tosin pientä piristystä saimme loppuviikosta, kun torstaina aamu valkeni hienossa lumipeitteessä. Yöllä satanut 20 cm lunta notkui puissa ja näkymä ikkunasta oli kuin joulupostikortista. Lämpötila pinnisteli nollan ja pikkupakkasen tuntumassa kunnes se lopulta lauantaina kääntyi plussalle ja lumet saivat kyytiä. Torstaina keli oli paikallisilla teillä sen verran kehno, että paikallisbussikin ajoi ojaan ja vei mennessään sähkötolpan. Sen seurauksena olimme ilman sähköjä muutaman tunnin. Myös Ilmatieteenlaitos oli perjantaina sitä mieltä, että "koko maassa lunta on eniten Espoon Nuuksiossa".

Nuuksion pitkospuut ensilumen alla

Lumista metsää (kuva: Laineman Laatu Photo)

Todistusaineistoa lumen määrästä
Treenien puolella ei suurempaa muutosta ole ollut. Pari iltaa meni Samban tilaisuuksissa ja muutenkin viikolla oli aika paljon muuta ohjelmaa. Viikolle tuli vain kolme juoksulenkkiä, joista kaksi Nuuksion poluilla ja yksi juoksumatolla. Töissä tuli käytyä fillarilla vain kerran ja salitreeni jäi tällä viikolla kokonaan tekemättä. Joogassa kuitenkin ehdin käydä.

Torstainen lenkki Nuuksion lumisilla poluilla tuntui todella raskaalta. Lumessa tarpominen tällä kunnolla ei todellakaan ollut mitään nautintoa. Jalkaan olin laittanut pari vuotta sitten hankkimani Inovin Roclite 295 tossut, jotka ovat lojuneet kaapissa käyttämättöminä. Nämä tossut tuli hankittua paljolti niiden saaman hyvän palautteen takia. Tossun pohjakuviointi on aika iso ja ajatukseni olikin, että niillä varmasti pitoa riittää lumisessakin maastossa. No näinhän se olikin, pitoa riitti vajaan 1,5 tunnin lenkillä mukavasti. Perjantaina juoksin matolla aikataulusyistä lyhyen kolmen vartin lenkin leppoisalla vauhdilla.

Sunnuntaina kävimme Asmon kanssa Solvallan ympäristössä kiertelemässä polkuja sekä vähän metsän puolellakin. Yli puolet lumesta oli hävinnyt, mutta vettä olikin sitten sitäkin enemmän. Onneksi jalat pysyivät lämpiminä lenkin aikana Sealskinzin sukissa. Ilman niitä lenkki olisi ollut pelkkää loikkimista mättäältä toiselle. Lenkin kruunasi Rajamäjen Rinsessan tekemä herkkukakku. Nam!
Halloween-kakku
Alla vielä kertaalleen tuo Hesarin Barkley-juttu parin viikon takaa, nyt kokonaisuudessaan.




Treeniyhteenveto 2023

Vuotta on vielä pari päivää jäljellä, mutta tässä vähän yhteenvetoa treeneistä (päivitetty 2.1.2024). Datat tulee Polar Flown puolelta: Koko...