sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Viikko 17 ja uusi jakso alkaa

Viikko on ollut lämmin ja aurinkoinen ja tyypilliseen huhtikuiseen tapaan sadetta on ollut todella vähän. Ilma on sakeanaan pölystä, niin hiekasta kuin siitepölystä. Venäjältäkin on kantautunut maastopalojen takia jotain savua, joten hengitysilma ei ole ollut paras mahdollinen.

Menneet on menneitä ja nyt alkaa uusi harjoitusjakso runsaan kahden kuukauden päästä kisattavaan Sinister7-kisaan. Harjoitusjakso rakentuu kolmesta kolmen viikon jaksosta, jonne on tarkoitus laittaa vähän vauhdikkaampia treenejä väliin. Talven harjoitusjakso Barkeyta varten oli aika erilainen, kun se sisälsi lähes pelkästään pitkiä PK-lenkkejä. Nyt tarkoitus on rakentaa sen päälle hieman nopeutta.

Mennyt viikko on ollut edelleen sellaista sekalaista tekemistä. Jonkin verran on mennyt aikaa omalla pihalla meneillään olevan salaojaremontin kanssa. Siinä riittää puuhaa vielä ensi viikollakin. Lenkkien suhteen ohjelmassa on ollut lähinnä työmatkapyöräilyä. Juoksulenkit ovat suuntautuneet Nuuksioon uudelle NDU-reitille.
Enää pientä laittoa vailla
Tänään sunnuntaina järjestettiin ensimmäinen yhteislenkki NBU-reitillä. Juoksijoita oli tullut mukavasti tutustumaan reittiin. Yksi lenkin tarkoitus oli saada mahdollisimman paljon mittauksia reitin pituudesta, jotta voimme arvioida pitääkö reittiä vielä pidentää tai lyhentää. Siksi olikin hyvä, että paikalla oli useita juoksijoita, joista osa kiersi kaksi tai jopa kolme kierrosta. Tämän päivän perusteella olemme aika lähellä oikeaa reitinpituutta.

Kisareitti kartalla

Pientä mäkeä

Valmiina lähtöön
Tänään julkaisimme myös ensimmäisen version kisa-infosta.

Viikolle kertyi karkeasti samat määrät kuin edelliselläkin viikolla. Ensi viikolla aloitetaan sitten parilla vähän reipasvauhtisella lenkillä muun ulkoilun yhteydessä.

maanantai 22. huhtikuuta 2019

Viikko 16 ja Barkley treeniyhteenveto sekä uudet suunnitelmat

Plokin julkaisu jäi tällä kertaa maanantaille, kun eilen oli sen verran muuta tehtävää. Pääsiäinen on muuten mennyt aurinkoisessa säässä ja uusia suunnitelmia tehdessä. Varmaan yksi suurimpia juttuja oli tuon meidän uuden kilpailun julkistus. Eli syyskuun 13. järjestetään Nuuksiossa täysin uudenlainen kisakonsepti, kun Nuuksio Backyard Ultra pörähtää käyntiin.


Ennen uuden aloittamista on kuitenkin hyvä luoda katse vielä menneeseen talveen ja siihen harjoituskauteen, joka tuli tehtyä ennen kevään Barkley marathonia.

Lähtökohta koko harjoituskaudelle oli hieman hankala. Oikeassa etureidessä oli todettu viime elokuun magneettikuvassa alkavaa rasitusvammaa, joka käytännössä aiheutti polven turpoamisen yli kahden tunnin lenkeillä. Tästä syystä viime elokuun UTMB jäi runsaan 10 tunnin kohdalla kesken ja heti sen kisan jälkeen lähdin noudattamaan ortopedin neuvoa kolmen kuukauden juoksutauosta.

Tuon tauon aikana tuli pyöräiltyä huomattavasti normaalia enemmän, josta oli varmasti hyötyä tulevan talven treeneihin. Joulukuun alussa, kolmen kuukauden pyöräilyn jälkeen, pääsin vihdoinkin taas juoksun pariin. Tätä oli odotettu vaikka pyöräilykausikin oli ihan kivaa aikaa. Olin ennen suunnitelmallisen harjoituskauden alkua tehnyt valmiiksi talven kausisuunnitelman Polarin Flow ohjelmassa. Sen uudet ominaisuudet harjoituskauden rakentamiseksi olivat parantuneet huomattavasti ja sillä oli helppo tehdä tarvittava suunnitelma kohti tulevaa Barkleyta.

Ohjelma noudatti samaa neljän viikon jaksotusta, jota olen käyttänyt jo pari edellistä vuotta. Uutena elementtinä harjoitusjaksolla oli joka toiselle viikolle suunnitellut pitkät lenkit. Näiden lenkkien pituus olisi kuuden ja kymmenen tunnin välillä ja niiden tarkoitus olisi luoda paremmin pohjaa Barkleyssa tarvittavalle kestävyydelle. Tämän lisäksi jokaiselle viikolle oli omat kehonhuollot sekä voimatreenit läpi talven. Suunnitelman tuntimääriä olin ruuvannut hieman kevyemmiksi kuin mitä tein 2017 Barkleyn harjoitusjaksolla. Hieman pitää alkaa kunnioittaa myös tuota karttuvaa ikää.

Koko harjoitusjakso lähti liikkeelle vähän ontuen, kun sairastin flunssan heti joulukuun alussa ja se vei 1,5 viikkoa treeniaikaa. Sen jälkeen kausi pääsi kunnolla käyntiin ja seuraavat viikot menivätkin suunnitellusti. Myös viimeisen jakson aikana jouduin poikkeamaan suunnitellusta, kun vanhat vammat alkoivat muistutella itsestään. Siksi viimeinen määräviikko jäi reilusti suunniteltua lyhyemmäksi.

Alla kuvakaappauksia Polarin kausisuunnitelmasta ja sen toteutumisesta.

Barkley kausisuunnitelma marraskuusta maaliskuuhun

Harjoitusraportti - juoksu

Harjoitusraportti - kaikki treenit

Pidempiä treenilenkkejä sain tosiaan kasaan suunnitellusti joka toinen viikko:
Viikolla 49 4:40h / 38,2km Montrailin maisemissa.
Viikolla 51 6:02h / 49,4km Sipoonkorvessa
Viikolla 1 7:34h / 47,8km Loppiaisrogassa
Viikolla 3 9:08h / 53,7 km Nuuksiossa
Viikolla 5 6:39h / 44,5 km Nuuksiossa
Viikolla 7 8:05h / 47km Jättärillä
Viikolla 9 10:16h / 58,8 km Jättärillä
Viikolla 11 5:32h / 42,2 km Nuuksiossa
Viikolla 13 Barkley

Kokonaisuutena talvi oli hienoa treeniaikaa. Pitkien lenkkien vaikutuksen pystyi hyvin aistimaan kunnon nousuna. Uusien metodien kokeilu on aina mielenkiintoista ja tällä kertaa se oli myös palkitsevaa. Ehkä kaksi peräkkäistä pitkää treeniä Jättärillä toi kuitenkin esille ne vanhat vammat lantiossa, joten siinä kohtaan mentiin vähän yli. Valitettavasti sen huomasi vasta liian myöhään, mutta onneksi ei mitään suurempaa vamman uusimista kuitenkaan tapahtunut.

Polarin uusi kardiokuorman mittausta oli myös mielenkiintoista seurata harjoituskauden aikana. Mittaukset hyppäsivät selvästi ylikuormittavan puolelle harjoituskauden alussa, mikä on ymmärrettävä varsinkin sen 10 päivän flunssan jälkeen. Sen jälkeen palasi kehittävän ja ylläpitävän puolelle eikä oikeastaan minkään harjoituksen jälkeen enää käynyt ylikuormituksen puolella. Tämä johtuu varmasti pitkälti siitä, että kaikki harjoitukset olivat lähes PK-treeniä ja jopa tämän alle eikä varsinaisia tehotreenejä ollut yhtään. Edes pitkät 8-10 tunnin treenilenkit eivät nostaneet kuormitusta enää ylikuormituksen puolelle. Mittasin myös ortostaattista sykettä koko talven noin 2-4 kertaa viikossa. Näissä mittauksissa oli sama tulos. Ainoastaan harjoituskauden alussa ohjeistus oli harjoittelun keventäminen.

Kardiokuormaraportti
Nyt seuraavia harjoituskausia suunnitellessa olisi taas mielenkiintoista kokeilla jotain uutta. Kahden ja puolen kuukauden päästä oleva Sinister7-kisa Kanadan Kalliovuorilla on kisa, jossa tarvitaan enemmän juoksuvauhtia kuin Barkleyssa. Tässä kohtaa pitkät 10 tunnin treenit vaihtuvatkin vähän lyhyempiin ja höystettyvä viikoittaisella tehotreenillä tai parilla.


2014 Sinister7 kisasta
Viime viikolla sain kasaan runsaat 10 tuntia treeniä, jossa juoksua 53 kilsaa. Viime viikolla julkaistiin myös kevään ja jäidenlähdön kunniaksi Polkuporina-jakso, jossa Janne Blomqvist, kaksinkertainen olympiauimari, kertoo omasta taustastaan sekä swimrun-lajista. Kannattaa kuunnella.

Polkuporinat ja Janne



sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Viikko 15 kotiutuessa

Yksi viikko on ehtinyt vierähtää kotinurkilla ja töissä käyden. Mieli on vielä ollut Tennesseen metsissä vaikka maisemat ovat vaihtuneet ja ohjelmaa on ollut normaalia enemmän. Kevät ei Suomessa ole edennyt ihan niin paljon kuin olin toivonut. Nuuksiossa poluilla on vielä yllättävän paljon jäätä. Toisaalta yöt ovat olleet vielä tukevasti pakkasella, joka sekin hidastaa jäiden sulamista.

Viikon treenit ovat olleet melko rauhallisia. Fillaria on tullut poljettua vajaa satanen ja poluilla on tullut parina päivänä käytyä. Jalat tuntuu jo hyvin palautuneilta ja eiköhän tässä ensi viikolla jo saada jotain kunnon treeniäkin kasaan.

Viikonlopun Iltasanomissa oli myös juttua meikäläisen Barkley-reissusta. Toimittaja kävi tekemässä haastattelun maanantaina ja julkaisukuntoon juttu tuli sopivasti viikonlopun lehteen. Myös nettiversioon oli jollain aikataululla tulossa lisää tarinaa ja myös lyhyt video.

Iltalehden Barkley-juttu
Fabien Dufloksen video avaa myös hieman tämän vuoden kilpailun tunnelmaa. Ystävystyimme Fabienin kanssa jo 2017 kisan aikana, kun hän oli mukana kisaamassa. Tällä kertaa hän oli mukana median edustajana.

Lauantaina meidät oli coutsin kanssa kutsuttu mukaan Tawastia Trail Clubin polkujuoksupäiville, jossa pääsin kertomaan yhdestä lempiaiheestani eli Barkley Marathonista. Tarinaa kertoessa ja kuvia näyttäessä aika oli yhtä tiukilla kuin itse Barkleyn kisassa ja lopulta aikarajat taisivat hieman paukkua. Polkujuoksijat taisivat kuitenkin olla ihan tyytyväisiä kuulemaansa ja mukavasti riitti kysymyksiäkin.

Alla vielä kuvasatoa lauantailta.
Jussi Näri polkupäivien puuhamiehenä

Coutsin ja NLP kouluttaja Annele Aarni-Wiklundin kanssa

TTC:n polkujuoksijat

Barkley-luentoa
Yhtenä luennoitsijana polkupäivillä oli myös Annele Aarni-Wiklund, joka on ollut myös mukana Polkuporinoissa. Laitetaan tähän vielä linkki Annelen jaksoon Polkuporinoissa.

Tämän viikon Polkuporinoissa pääsimme juttelemaan aivotutkija Minna Huotilaisen kanssa. Olipa mielenkiintoinen porinatuokio Minnan kanssa, kun käytiin läpi mitä kaikkea aivoissa tapahtuu esimerkiksi pitkän treenin tai kisan aikana. Lisäksi juteltiin liikunnan ja oppimisen välisestä yhteydestä. Kannattaa käydä kuuntelemassa.
Polkuporinat Minnan juttusilla

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Barkley 2019 raportti

Toinen yritys Barkleyssa on taputeltu ja tuomisina ei ole juurikaan sen enempää kuin viimeksi. Barkley vei voiton toistamiseen vaikka tällä kertaa kisasta oli etukäteen paljon enemmän tietoa. Eipä sekään paljoa merkinnyt, kun vastassa oli yksi maailman erikoisimmista kisoista, jossa jatkuviin muutoksiin tulee olla kaikin puolin valmiina.

Reitin suhteen nähtiin varmasti suurimmat muutokset vuosiin. Edellisestä kerrasta 2017 oli tullut yksi kirja lisää ja kaikkiaan reitillä oli itselleni neljä uutta kirjaa. Toisaalta mielenkiintoa lisäsi muutaman  uuden alueen näkeminen reitillä. Ja kuulostivathan paikannimet kuten ”Little Hell” sekä ”Meatgrinder” todella houkuttelevilta. Ainakin Little Hell on ollut joskus aikaisempina vuosina osa reittiä, mutta nyt sitä ei olla nähty mukana muutamaan vuoteen. Toisaalta menusta puuttui tällä kertaa pari legendaarista nousua. Kaikkien muutosten seurauksena kokonaismatka oli kuitenkin onnistuttu pitämään edelleen tasan 20.00 mailia per kierros. Todella tarkkaa työtä siis.

Varusteiden suhteen emme olleet tehneet suuria muutoksia edelliseen kertaan, mutta toki jotain pientä  säätöä oli tehty. Tossujen suhteen matkassa oltiin hieman järeämmällä nappulalla varustetuilla tossuilla. Kisan alku oli tarkoitus juosta tutulla Salomonin SpeedCross vitosella ja vaihtaa se myöhemmin Hokan Matafeen. Matkassa oli myös VJ ZTRM ja Hokan Jawzit, mutta niitä en ollut suunnitellut käyttäväni. Jawzit miellyttivät ison nappulan ja keveyden takia, mutta ne eivät tarjonneet tarpeeksi suojaa varpaille tässä maastossa, jossa maassa on enemmän kuin kylliksi puita ja kiviä johon varpaita iskeä. VJ tossua en taas ollut yksinkertaisesti ehtinyt kokeilla tarpeeksi. Toinen muutos varusteissa oli se, että olimme liikkeellä kahden repun taktiikalla. Näin huoltotauko olisi logistisesti helpompi ja nopeampi, kun uusi reppu on lähes heti valmiina.

Oman kisanumeron haku tapahtui taas perinteisesti perjantaina. Ilmassa oli jännitystä normaaliin tapaan. Lähtöviivalla oli ehkäpä kaikkien aikojen kovin osanottajajoukko. Oli hienoa olla tässä porukassa mukana.

Campervanimme

Kartanpiirtämistä
Ensimmäisen vuoden pääsymaksuja 
Tuliaisia Suomesta
Kisapäivä meni aina aamuun asti ennen kuin simpukan ääni kuului. Kello oli 8.40 ja olin juuri saanut hyvän aamupalan syötyä ja vieläpä ihan rauhassa. Varusteet olivat valmiina ja kisaa edeltävä tunti meni hallitusti lähtöön valmitautuessa. Jussi oli odotellut Lazaruksen teltan vieressä lähtöä koko yön, joten saimme coutsin kanssa rauhassa nukkua autossa melko hyvät yöunet.

Lähtövalmiina

Ensimmäinen kierros lähti vauhdilla liikkeelle, kun ensimmäinen nousu meni puolijuoksua kärkiporukan mukana. Reittimerkinnät ensimmäiselle kirjalle olivat selkeästi luettavissa ja kirja löytyi hyvin. Kirjalla oli pientä ruuhkaa, kun porukka oli vielä hyvin kasassa. Oman sivun saamisen jälkeen matka jatkui ensimmäiseen kovaan laskuun. Kaksi vuotta aikaisemmin olimme tullee tämän mäen alas sateessa ja pimeässä, joten tästä ei ollut muuta muistikuvaa kuin, että puuta ja piikkipensasta tuli vastaan kova vauhti alamäkeen luisuessa. Tällä kertaa meno oli hieman hallitumpaa.

Neljännellä kirjalla tapahtui hausta episodi. Kirjalle tullessa paikalla seisoi Jared Campbell, joka kyseli meidän sivunumeroa. Olin yllättynyt, kun arvelin Jaredin olevan jo kaukana meidän edellä. No, hän olikin pyöräyttänyt nilkkansa heti ekassa alamäessä ja joutui siksi hiljentämään vauhtia. Hänellä ei ollut kiirettä vaan tarjosi apuaan muille. Hänen nilkkansa oli turvonnut melkoisesti. Johanilla oli toisessa nilkassaan varuilta nilkkatuki, jota hän tarjosi Jaredille. Pienen neuvottelun jälkeen Jared otti avun vastaan.

Ensimmäinen puolisko radasta sujui suunnitellusti. Ilma lämpeni jonnekin noin 18 asteen tienoille päivällä. Pitkät housut ja säärisuojat aiheuttivat sen, että oli aika lämmin olo ja hikoilin melkoisesti. Tunsin myös pientä kramppia reidessä. Yritin juoda enemmän, mutta juomat pääsivät loppumaan ennen ensimmäistä juomapistettä. Sinne päästessä tulikin sitten juotua pari pulloa siltä seisomalta. Tämän jälkeen reitti jatkui alueelle, jossa ollaan nähty paljon eksymisiä. Ruotsin Johan Steene veti käytännössä letkaa, jossa olin mukana. Siinä oli myös japanilainen Tomokazu sekä uusiseelantilainen Greig Hamilton, joka on vuoden 2016 rogaining maailmanmestari. Jossain vaiheessa krampit pahenivat ja jouduin hieman hidastamaan vauhtia. Otin pari suolatablettia ja join enemmän. Tämä helpotti muutamassa minuutissa, mutta olin ehtinyt jäänyt muusta porukasta jälkeen. Jatkoin omaa menoa ja jonkin ajan päästä sainkin näköyhteyden taas muihin. Seuraavalla kirjalla olimmekin taas porukassa. Tätä helpotti osittain se, että tämä kirja oli yksi niitä uusia kirjoja, joten jouduimme etenemään aika hitaasti varmistaaksemme kirjan löytymisen.

Nousu korkealle näkötornille meni aika hitaasti. Rinteestä oli katkottu kaikki piikkipuskat, joka toisaalta helpotti menoa. Pitkän tunkkauksen päätteeksi pääsin huipulle ja täyttämään taas loppuneet vesipullot. Ennen veden ottamista repäisin kuitenkin oman sivuni mukaan kirjasta. Paikalla oli paljon porukkaa ja myös Jussi oli paikalla kannustamassa.
Lisää vettä
Näkötornin jälkeen loppureitti oli tuttu entuudestaan. Vankilan alla kulkevassa tunnelissa oli yllättävän vähän vettä vaikka kyllähän siinä lopulta tossut kastuu. Loppurastit löytyivät hyvin ja tunnelma oli kaikin puolin positiivien huoltoon tullessani.

Eka kierros takana ja sivujen tarkistus


Huolto sujui nopeasti Jussin ja coutsin hoitaessa hommat. Sain syötyä samalla, kun tyhjensin tossut roskasta ja laitoin kuivan paidan päälle. Sääennuste oli pysynyt samana, eli tiedossa oli alueen yli menevä sadealue. Reppuun pakattiin parempaa sadetakkia ja sadehousua. Pääsin jatkamaan toiselle kierrokselle ennen muuta porukkaa.


Valmiina toiselle kierrokselle
Lähdin nousemaan ensimmäiseen rinteeseen rauhallisesti ja odottelin muiden ottavan meikäläisen kiinni. Kädessä oli vielä yksi ylimääräinen pullo kokista, jonka olin ottanut mukaan huollosta. Muita ei kuitenkaan kulunut, mutta se ei haitannut. Ensimmäinen kirja löytyi hyvin ja lähdin laskeutumaan ensimmäiseen isoon alamäkeen vähän aikaisemmin alkoi sataa, mutta lämpötila oli vielä lämmin. Jatkoin matkaa, mutta alusta muuttui sateessa nopeasti mudaksi ja liejuksi. Meno alamäessä muistutti nopeasti kahden vuoden takaista menoa. Laakson pohja tuli vastaan ja matka jatkui seuraavalle harjanteelle. Ehkä noin vartin kuluttua jouduin pysähtymään ja pukemaan sadetakin ja nousut. Tuuli oli melkoinen ja sade oli yltynyt. Hain hieman suojaa isomman puun takaa, jotta pukeutuminen olisi tuulessa helpompaa. Matka jatkui hitaasti ylämäkeen tossujen luistaessa jatkuvasti mutaisessa ja jyrkässä rinteessä. Ilman sauvoja ei mäkien nouseminen olisi varmaan edes onnistunut.

Kolmannelle kirjalle tein pienen suunnistusvirheen, kun en sateessa ja pimeässä huomannut selkeää maamerkkiä vaan jatkoin matkaa liian pitkälle. Pian kuitenkin huomasin virheen ja paalasin takaisin ja rasti löytyikin nopeasti. Virhettä tuli ehkä noin 10 minuuttia. Seuraava rasti löytyi pitkän ja raastavan nousun päältä. Sade ja tuuli oli yltynyt varmaan jo myrskylukemiin. Myös lämpötila oli pudonnut selvästi. Päätin hakea suojaa jostain kivenkolosta ja odotella, josko keli vähän helpottaisi. Aika nopeasti kävi selväksi ettei elämä voita kivenkolossa. Kylmä hiipi entistä tukevammin kaveriksi odotellessa eikä keli kuitenkaan näyttänyt laantumisen merkkejä. Pakko oli jatkaa matkaa ja yrittää saada lämpöjä kropassa ylös.

Pari seuraavaa rasti löytyivät hyvin. Vauhti oli kuitenkin hidasta tässä kelissä. Vähän ennen puolimatkaa päätin lopettaa kisan. Olin siinä kohtaa puiston kauimmaisessa kulmassa, mutta pääsisin hyväkulkuisia polkuja pitkin takaisin kisakeskukseen. Poluilla pystyin vielä juoksemaan melko normaalisti ja se toisaalta helpotti kylmyyttä vastaan. Tein vielä pienen lisälenkin, kun kiersin näkötornin kautta hakemassa Jussin mukaan. Näin hänen ei tarvinnut seisoskella siinä kelissä koko yötä. Jussilla oli onneksi yksi ylimääräinen takki, jonka puin myös päälle.

Palasimme takaisin leiriin, jossa kisasta ulos joutuminen on aina yhtä karu. Lyhyet sävelet ja selostukset keskeytyksestä, jonka jälkeen yritin päästä suihkuun mahdollisimman nopeasti. Kaikki oli tapahtunut suhteellisen lyhyessä ajassa ja jotenkin tuntui epätodelliselta, että kisa oli omalta osalta jo ohi.
Loppuselostukset
Oman kisan ollessa ohi jatkoimme muiden kisan seuraamista. Kova keli yöllä oli verottanut juoksijoita kovalla kädellä. Lämpötila oli ollut nollan tuntumassa ja jossain päin puistoa osa vedestä oli tullut alas räntänä ja rakeina. Sunnuntaina ilma oli edelleen vain pari astetta lämmintä kovan tuulen takia. Onneksi sade oli lakannut. Vietimme coutsin kanssa leirissä vielä seuraavankin yön ja pääsimme seuraamaan kahden viimeisen kisaajan lähtöä neljännelle kierrokselle. Toivo läpipääsystä heidän osaltaan oli enää pieni, kun he pääsivät aloittamaan kierroksen vain minuuttia ennen määräajan umpeutumista. Hamilton oli palannut leiriin keskeyttääkseen sen jälkeen, kun ei ollut löytänyt kierroksen ensimmäistä kirjaa. Sabbe keskeytti pari tuntia myöhemmin. Tämän vuoden Barkleyssa ei ollut reitin voittaneita.

Maanantain meni vielä leiriä purkaessa ja paikalla olevien ihmisten kanssa jutellessa. Nämä ovatkin niitä hienoimpia muistoja tämän vuoden kisasta.

Jaredin kanssa porinointia

Frozen Ed
Ai täälläkö kylmä?

Tulevaisuutta suunnittelemassa
Kahden vuoden takaiset ongelmat olimme onnistuneet saamaan kuriin, mutta tällä kertaa vastassa oli uusia ongelmia kylmän kelin muodossa. Olimme yksinkertaisesti aliarvioineet kelin ja varusteet eivät riittäneet tällä kertaa. Vähän aloittelijan virheitä, joihin ei tässä kisassa ole varaa.

Olimme coutsin kanssa tehneet Barkleysta myös pari jaksoa Polkuporinoihin. Käykää kuuntelemassa osoitteessa: RSS feed.

Isot kiitokset vielä kaikille seikkailuamme seuranneille. Lisäksi kiitokset Jussille ja Annelle, jotka auttoivat omalla panoksellaan kisassa. Erityiset kiitokset omalla coutsille, jonka kanssa voin toteuttaa mitä hulluimpia haaveita. Ja vielä yhdet kieroutuneet kiitokset kisajärjestäjille ja Lazarukselle tämän vuoden tapahtuman järjestämisestä.

Suomen maaedustaja ITRAssa Harri Jantunen nyt Polkuporinoissa

Viime perjantaina julkaistussa Polkuporinoiden jaksossa juteltiin kansainvälisestä polkujuoksujärjestö ITRAsta. Haastateltavaksi saatiin ku...