Sinister 7 kisaraportti

Vajaan kolmen viikon reissu Kanadaan tuli onnelliseen päätökseen pari päivää sitten, kun palasimme takaisin kotimaahan. Oli taas hieno reissu, jonka aikana tavattiin paljon vanhoja ja uusia ystäviä ja ehdittiin viettää yhdet häät sekä tietysti juosta taas yksi satamailinenkin. Kelit Edmontonissa ja Kalliovuorilla oli melko erilaiset kuin yleensä. Kuuman ja kuivan kelin sijasta päivät olivat pilvisiä ja sadetta tuli lähes jokaisena päivänä. Tuollaiseen peruslomailuun se sopi oikein hyvin, kun kuumuus ei vaivannut vaan energiaa riitti tehdä mukavasti erilaisia asioita.

Virallisen osuuden, eli häiden, jälkeen suuntasimme kohti Kalliovuoria ja Crowsnest Passia. Paikka oli entuudestaan tuttu, kun olimme olleet samassa kisassa jo kahdesti aikaisemmin eli vuonna 2009 joukkuekisassa ja 2014 solona. Majoituksen olimme hankkineet ihan kisakeskuksen vierestä Colemanista, josta löysimme viehättävän Airbnb-mökin. Edessä oli neljän päivän rupeama Sinister7 -kisan puitteissa.

Osallistuminen koko kisaan oli tehty vasta vajaa pari kuukautta aikaisemmin. Päätös perustui kokonaan siihen, miten palautuminen huhtikuun alun Barkleysta onnistuisi. No, koska se kisa jäi vajaaseen 20 tuntiin oli päätös Sinisteriin osallistumisesta varsin helppo. Itse treenikausi olisi voinut mennä hieman paremmin, kun kovien lenkkien osuus jäi aika vaatimattomaksi. Toisaalta koko kisaan ei ollut suurempia odotuksia tai tulospaineita. Toki viiden vuoden takaista aikaa olisi kiva hieman parantaa varsinkin, kun silloin kisan puolivälissä oli suuria ongelmia.

Kisan reitti oli muuttunut jonkin verran edellisestä kerrasta. Kartalla muutokset näyttivät aika pieniltä, mutta maastossa muutokset olivat suuremmat. Varsinkin neljäs ja kuudes osuus olivat saaneet paljon uusia hienoja polkuja. Nämä muutokset tosin toivat vaativuutta reitille niin teknisyyden kuin nousumetrienkin suhteen. Varsinkin kuudennella osuudella reitti nousi aikaisempaa korkeammalle ja maisemat olisivat varmasti olleet hulppeat mikäli olisin ollut siellä valoisaan aikaan. Tälläkään kertaa en saanut nauttia kuudennen osuuden maisemista.

Toinen merkittävä ero edelliseen kertaan oli keli. Varsin myöhäinen ja sateinen kevät oli aiheuttanut sen, että reitti oli hyvin märkä ja mutainen. Ensimmäiset kolme osuutta eli noin 65 km olivat aika siedettävässä kunnossa, koska reitti kulkee paljon avoimessa maastossa, jossa reitti oli kuivempaa. Siitä eteenpäin reitti oli todella märkä ja mutainen.

Reittiprofiili

Kaikki valmista

1. osuus (18,3km, +535m). Kisan startti oli lauantaina aamulla kello 7. Parin edeltävän päivän sateet ja pilvisyys oli väistynyt ja aamulla taivas oli kirkas. Kisa lähti hyvin liikkeelle ja ajatuksena oli ottaa alun tasaiset osuudet rauhallisemmin kuin viimeksi. Muutaman kilometrin jälkeen reitti nousi tieltä pienelle polulle ja nousi samalla matalan harjanteen yli. Koko ympäristö tuntui pysähtyneen, kun useista kanssajuoksijoista huolimatta metsä oli täysin hiljainen. Autojen ja kannustajien äänet olivat jääneet taakse ja olimme vihdoinkin keskellä luontoa nauttien sen hiljaisuudesta. Kaikki tuntuivat nauttivan hiljaisuudesta sillä en kuullut kenenkään juttelevan mitään tässä kohtaa. Reitti kierteli rinnettä ilman sen jyrkempiä nousuja vaikka todellisuudessa nousimme jatkuvasti.

Pilviverho aukeaa

2. osuus (16,7km, +772m). Vaihtopaikassa täytin toisen pullon ja jatkoin heti seuraavalle osuudelle. Reitti jatkoi hiljalleen nousemista. Aurinko oli jo noussut ja alkoi lämmittää mukavasti. Tässä kohtaa vatsa alkoi ilmoittamaan itsestään ja jouduin tekemään pikaisen puskareissun. Päästyämme huipulle reitti oli käytännössä yhtä alamäkeä osuuden loppuun. Kosteat polut tekivät alamäet liukkaiksi ja välillä oli pakko yrittää hiljentää vauhtia puissa ja oksissa roikkuen. Kaikki sujui kuitenkin ilman kaatumisia ja toinen osuus päättyi samaan paikkaan, josta lähtö oli tapahtunut. Täällä oli myös coutsi apureineen odottamassa. Siinä sitten taas pullot täyteen ja vähän evästä mukaan. Sekä lisää vessapaperia.

Toinen osuus takana

3. osuus (31,4km, +1357m). Tälle osuudelle otin mukaan sauvat, koska tiedossa oli pitkiä loivia nousuja, joita en odottanut pystyväni juoksemaan kokonaan ylös. Tässä kohtaa sauvoista olisi hyötyä. Osuuden alussa jouduin tekemään taas yhden pikaisen puskareissun. Vatsa ei vieläkään ollut kunnossa. Aurinko alkoi lämmittää oikeasti. Onneksi coutsi oli laittanut aurinkovoidetta naamaan edellisessä huollossa. Tällä osuudella ei ollut mitään suurempia ongelmia. Maisemat olivat huikeat ja hyvällä fiiliksellä jaksoin nauttiakin niistä. Pystyin myös syömään suunnitellusti ja jopa huoltopisteillä olleet geelit tuntuivat uppoavan hyvin. Kolmas osuus päättyi samaan paikkaan josta oli lähtenyt. Coutsi olikin täällä edelleen odottamassa ja valmiina huoltamaan tullessani sinne.

4. osuus (23,4km +974m). Kolmannen osuuden jälkeen päätin vaihtaa toiset tossut. Olin aloittanut kisan Salomonin Speedcross vitosella, koska toivoin niiden isomman nappulan antavan paremman pidon mutaisella reitillä. Kivikkoinen reitti aiheutti sen verran kipuja päkiöissä, että päätin nyt laittaa alle Hokan Mafeten. Tässä nappula on pienempi, mutta vaimennusta on enemmän.

Neljäs osuus oli pidempi kuin viimeksi ja uudet osuudet oli vedetty hienoille pienille metsäpoluille, joita myös pyöräilijät käyttävät. Nousimme myös yhden uuden harjanteen päälle, josta oli taas hulppeat näkymät. Viisi vuotta sitten oli täysin puhki neljännen osuuden jälkeen. Nyt halusin ottaa rauhallisemmin ja säästää voimia viimeisille osuuksille. Suunnitelma piti hyvin ja pystyin edelleen syömään suunnitellusti. Toisaalta tämä näkyi aikataulun venymisenä. Saavoin vaihtoon hyvävoimaisena, mutta jo jonkin verran aikataulua jäljessä.

Neljännen osuuden jälkeen

5. osuus (27,4km, +962m). Juoduin teippaamaan vasemman jalkapohjan huollossa, koska märässä juokseminen oli aikaansaanut rakkulan päkiän alle. Myös Salomonin gaittereiden kanssa oli ongelmia, kun en saanut niitä pysymään Hokan tossujen kanssa kunnolla paikallaan. Ehkä oli liian radikaalia sekoittaa näitä keskenään.

Osuuden alku oli tylsää tiejuoksua, koska reitti siirtyi solan pohjoispuoleisille vuorille. Jossain vaiheessa alkoi sataa sen verran, että oli pakko laittaa sateenpitävää takkia päälle. Olin säästynyt tähän asti sateilta vaikka ukkonen oli välillä jyrissyt läheisillä vuorilla. Nyt kuitenkin tilanne muuttui. Kova sade kasteli ennestään mutaisen reitin ja teki siitä vieläkin hankalamman edetä. Lisäksi pienet lammikot polulla olivat muuttuneet isoiksi lammikoiksi. Eteneminen oli melko hidasta, kun lammikoita vältelläkseni yritin löytää kuivempaa reittiä metsän puolelta. Osa juoksijoista meni suoraan lammikoiden läpi, mutta itse en siihen vielä ryhtynyt. Tällä osuudella alkoi myös syömisen kanssa olla ongelmia. Mikään ei enää tuntunut maistuvan. Aika kummallinen tilanne, kun vauhti oli kuitenkin rauhallinen ja silti vatsan kanssa oli ongelmia. Osuuden viimeiseltä välihuoltopisteeltä oli 7,4 km vaihtoon, mutta se tuntui kestävän ikuisuuden. Lopulta saavuin vaihtoon, jossa coutsi odoteli jo kärsimättömänä.

Alla kolme kuvaa (Photos: Leo Fung) viidenneltä osuudelta.

6. osuus (31,9km, +1400m). Juoduin pitämään pitkän huoltotauon, kun yritin saada jotain syötyä. Mikään ei tuntunut kuitenkaan maistuvan. Samalla vaihdoin kaikki vaatteet ja laitoin yöksi vähän lämpimämpää ylle. Lopulta oli pakko lähteä vaikka en oikeastaan saanut juurikaan mitään syötyä.

Osuuden koko noususumma tulee heti alussa noustessa Seven Sisters vuorelle. Harmillisesti oli niin pimeää, ettei maisemaa nähnyt lainkaan. Ainoastaan edessä menevien otsalampuista sai jonkinlaisen käsityksen suunnasta ja nousun jyrkkyydestä. Polku oli paikoin kapeaa pientä polkua, joka nousi suoraan ylös rinnettä. Polku muistutti tosin enemmän mutaista ojanpohjaa, jota oli vaikea nousta. Sauvoista oli tässä kohtaa taas paljon apua. Apua oli myös monista kanssajuoksijoista, joiden kanssa tuli juteltua pitkiä pätkiä tällä osuudella. Lopussa oli sama 7,4km pituinen pätkä, jonka olimme juosseet jo viidennen osuuden lopussa. Nyt tämä osuus meni huomattavasti helpommin. Kuudennen osuuden loppua kohden olo tuntui jotenkin helpottavan vaikka en ollutkaan syönyt enää mitään. Onneksi pystyin kuitenkin juomaan normaalisti.

Seven Sisters

7. osuus (10,9km, +321m). Tyhjensin nopeasti vähän tavaraa repusta. Sanoin coutsille, että heillä ei ole kiirettä maaliin. Pari tuntia tässä vielä menee. Coutsi sanoi, ettei saa mennä kuin 1:40. Lähdin siitä sitten hiljalleen valumaan eteenpäin, mutta jotenkin sain hyvän fiiliksen päälle, kun lähdin viimeiseen lyhyeen nousuun. Sen perään hidas ja aika tekninen lasku ja sitten isoa ulkoilureittiä loivaan ylämäkeen. Sain tässä juostua suurimman osan ja reitin käännyttyä alamäkeen kohti maalia sain hyvän vauhdin päälle. Ohitin useita juoksijoita tässä kohtaa, joista yksi taisi olla solo-sarjalainen. Viimeiset pari kilsaa tultiin asfalttia kylän läpi. Vilkuilin taakse varmistaakseni, ettei kukaan pääsisi enää yllättämään. Olin aikamoisen puhki maalissa. Aikaa meni tällä osuudella 1:33.

Loppuaika 23:32:47

Loppuaika oli 23:32:47 ja sijoitus kokonaiskisassa 9. Vain kolmasosa matkaan lähteneistä pääsi maaliin 30h aikarajan puitteissa.

Palkintojenjaossa. Veteraanisarjan kolmonen

Tulokset.
Canadian TrailRunning magazine.

Sinister 7 raportti

Tässä vähän ajatuksia ja muistiinpanoja Sinister7 kisasta.

Olin tehnyt coachille karkean aikataulun, joka toivottavasti vähän helpottaisi huoltohommia. Se oli kuitenkin aika hihasta vedetty, koska ei ollut aikaisempaa kokomusta vastaavasta kisasta. 

Kisavarusteet

Hetki ennen kisaa

Legi 1 (16,5 km, 1.33.53): Lähtö Blairmoren kaupungista aamulla klo 7. Alussa vajaa kymppi vähän tylsää ja tasaista tienreunusta ja asfalttitietä.

Kyllä lähdossä vielä naurattaa

Juostiin läpi Frank Sliden (video), jossa 1903 vuoren seinämä oli romahtanut ja vajaa 100 ihmistä oli saanut surmansa. Näky oli kaikkien niiden kivimassojen keskellä aika vaikuttava. Sen jälkeen hienoa polkua, osin kapeaa polkua, jota reunusti pitkää heinää. Sykkeet oli heti alussa aika korkealla, vaikka vauhti oli kohtuullinen. Yritin pitää kuitenkin vähän parempaa vauhtia alussa, jotta myöhemmin en jäisi kapeilla poluilla liian taakse.
Ekan legin jälkeen lyhyt vajaan minuutin tauko juomapullojen täyttö. Coachi oli paikalla kannustamassa. Tässä vaiheessa ollaan noin 15 minuuttia edellä aikataulua.

Legi 2 (16 km, 1.59.07): Paluu takaisin Blairmoreen vuoren toista reunaa, eka 5 kilsaa nousua. Aurinko alkoi lämmittää ja lämpötila nousta. Sykkeet edelleen korkeat, voisiko johtua pari viikkoa sitten loppuneesta antibioottikuurista, kuumuudesta, kisajännityksestä, liian kovasta vauhdista tai jostain muusta. Alamäkiosuudet ennen kaupunkiin tuloa on todella jyrkkiä. Tässä vaiheessa huomaa hyvin mikä ero on juosta jättärillä 60 metriä alamäkeen ja täällä 500 metriä alamäkeen. Sama pätee ylämäkiin.

Toisen legin jälkeen lyhyt parin minuutin tauko, pullot täyteen ja vähän suolakeksejä mukaan.

Legi 3 (35 km, 4.13.49): Ainut legi, jolle otin mukaan kameran. Otin paljon kuvia ja videoita ja samalla hidastin vauhtia saadakseni sykkeet normitasolle. Hienot maisemat. Pystyin edelleen syömään yhden geelin 50-60 min välein. Kolmannen legin jälkeen 7 geeliä syöty. Kuitenkin kroppa lämpeni todella paljon tämän legin aikana. Aurinko pilvettömältä taivaalta ja kova länsituuli. Kosteusprosentti niin alhainen, että paita tai housut eivät juuri tuntuneet märiltä, koska ne kuivuivat samalla. Ainoastaan paksut suolaraidat paidassa ja housuissa. 3 legin jälkeen oltiin noin 80 min aikataulua edellä. Alla muutama kuva 3 legiltä.

Metsäpaloalue muutaman vuoden takaa

Kolmannen legin jälkeen taas lyhyt parin minuutin tauko, vähän syömistä. Lisäksi laitettiin reppuun H7 lamppu, koska se oli pakollinen varuste kolmannen legin jälkeen.

Legi 4 (17 km, 2.38.16): Piti olla helppo siirtymälegi, mutta ekat kilsat jatkuvaa nousua ja laskua. Olin täysin aliarvioinut tämän välin tai sitten päivän keli ja vauhti alkoivat vaatia veronsa. Todella raskasta, kun vielä aurinko ja kova vastatuuli vaikeuttivat menoa. Lopussa maasto helpompaa, mutta kroppa todella ylikuumentunut. Vatsa ei enää ottanut mitään muuta vastaan kuin vettä. Onneksi sain edes juotua sitä.

Legi 4 takana ja voimat loppu

Neljännen legin jälkeen oli pakko pitää pitkä tauko, noin 15-20 minuuttia. Tauolla vähän nuudeleita ja suolakeksejä. Huoltojoukoilta saatu kivennäisvesi auttoi rauhoittamaan vatsaa. Vaihdoin puhtaan paidan. Olin varulta ottanut mukaan Edmontonista hankkimani sauvat ja päätin (nöyrtyä) ottaa ne mukaan seuraavalle legille.

Legi 5: (29,6 km, 4.11.42): Coachi sai valettua vähän uskoa meikäläiseen ja lähdin hitaasti liikkeelle. Sauvoista oli erittäin suuri apu heti alusta lähtien. Ekat kilsat taas tylsää asfalttia tai tienpiennarta. Kohta meno alkoi taas maistumaan. Tämä legi oli polkuna ehkä hienoin, harmillista ettei kamera ollut nyt mukana. Se kulki tiheässä metsässä ja auringolta ja tuulelta pääsi vähän suojaan. Reitti meni noin puolen kilsan päästä mökistämme, jossa asuimme viikonlopun aikana (joka oli muuten sama kuin 5 vuotta sitten). Legin jälkeen oli hyvä fiilis vaikka vatsa ei vieläkään toiminut kunnolla. Sain väkisin syotyä yhden geelin ja vähän suolakeksejä.

Pääsin viidennen legin loppuun ennen kuin lampulle oli tarvetta. Pidin taas pitkän tauon noin 25 min ja yritin saada vähän juotua kanalientä, kokis maistui mutta ei muuta makeaa. Laitoin Lumilight lampun päähän. H7 oli repussa varalamppuna. Lisäksi irtohihat ja takki päälle, jonka kuitenkin kohta otin pois. Yöstä oli luvattu kylmää.

Legi 6 (36,2 km, 6.28.40): Viimeinen pitkä legi, jonka alku meni kävellessä ja odotellessa vatsan rauhoittumista. Ensimmäiset 20 kilsaa oli samaa reittiä kuin minkä olin juossut 2009 kisassa, joten siinä oli jotain tuttua. Lepakot tuntuivat olevan kiinnostuneita lampusta, kun niitä pyöri jonkin verran ympärillä. Kohta reitti muuttui märäksi ja kivikkoiseksi. Vettä valui koko polun leveydeltä. Välillä meinasi tulla jaloille kylmä kun purovesi oli sulamisvesiä vuorelta. Polku oli todella kulunut niin vedestä kuin mönkijöistä. Syvät urat olivat täynnä vettä tai kiviä. Juoksu oli hankalaa varsinkin kun ei enää ollut kovinkaan tuore olo. Jalkapohjat olivat aika tulessa. Ensimmäiset 16 kilsaa yhtämittaista nousua. Sauvoista oli taas suuri apu. Vähän ennen Seven Sisters vuoren ylitystä piti pukea takki, sen verran kova oli tuuli. Muuten yöllä riitti hyvin irtohihat. Ylhäällä oli vielä lunta. Lopussa oli jännä tilanne, kun yhtäkkiä huomasin ympärillä varmaan kymmeniä silmäpareja tuijottamassa. Meni hetken ennen kuin tajusin niiden olevan lehmiä. 

Kuudennen legin jälkeen pidin vain lyhyen tauon. Tyhjensin repusta kaiken ylimääräisen ja jatkoin matkaa.

Legi 7 (10,7 km, 1.42.33): Alussa kova nousu ja mäen päällä taas ihanaa kivikkoa. Jalkapohjat oli edelleen kovilla. Alamäet todella jyrkät. Viimeiset kilsat taas pitkiä ja maali ei meinaa tulla koskaan vastaan. Viimeiseltä vesipisteeltä ohjeiden mukaan matkaa maaliin 5,2 km, mutta kyllä se enemmältä tuntui. Viimeiset kilometrit meni jo ilman otsalamppua.

Kokonaisuudessaan ihan kelpo kisa. Vatsaongelmat olivat varmaan monen asian summa. Sijoitus kymppisakkiin yllätys, aika jäi hieman omasta "pöljä päivä" tavoitteesta. Yöosuuden juokseminen väsyneenä oli juuri niin raskasta kuin pelkäsin. Mielenkiintoista verrata nyt sitten UTMBlle, kun siellä lähtö on aamun sijasta illalla. Reissusta jäi kuitenkin käteen paljon kokemusta ja tulevat kisat on taas hieman helpompia, ehkä.

Kisan jälkeen, mikä maa mikä valuutta

Maalissa onnittelut kisan toiselta pääjärjestäjältä, Brianilta

Treenihuomioita

- talven ja kevään aikana tehty nousumetrienkeruu ja salitreenit ovat vahvistaneet huomattavasti reisiä, jotka olisivat kestäneet pidemmänkin matkan. Reidet eivät juurikaan kipeät seuraavana päivänä.

- corelihakset kesti yllättävän hyvin vaikka sen puolesta vähän pelkäsin.

- kädet kesti hyvin noin 80 km sauvoilla menoa

- jalkapohjat todella kovilla, kun tossut ja sukat koko ajan märät.

- voisiko joskus ihan oikeesti aloittaa kisan rauhassa? Edes kerran.

Varusteet / varustehuomioita

- Black diamond sauvat loistavat, kevyet ja todella tarpeen vuoristossa. Ehdottomasti mukaan UTMBlle

- salomon speedcross tossu ei paksusta pohjasta huolimatta toiminut. Vai onko treenin puutetta? Vai huonot sukat.

- Lumilight lamppu 25% teholla riitti hyvin maaston näkemiseen. Lamppu päällä noin 7,5h.

- SJ reppu riitti hyvin. Vesipisteitä max 12km välein ja 1litraa juotavaa mukana riitti hyvin, kun myös vesipisteillä joi. Repun perusongelma eli puhelimelle tai kameralle riittävän ison etutaskun puute tuli taas esille. Sen joutuu itse ompelemaan.

- t-paita ja irtohihat toimi hyvin. Helppo säätää hihat tarpeen mukaan. Yo ei ollut niin kylmä kuin luvattiin.

Muita huomioita

- kanssajuoksijat ja toiset solo juoksijat todella kannustavia kisan aikana.

- pienen kosteusprosentin takia vaatteet pysyy lähes kuivina eikä hiertymiä synny yhtä paljon kuin normaalisti.

- kosteusprosentin takia myös suu tuntuu heti kuivalta vaikka olisi äsken juonut juomaa

- Polarin korkeusmittari on hyvä lisä mitä seurata

- järjestäjillä geeliä jokaisella asemalla pitkin reittiä.

- todella hyvin järjestetty kisa, ei moitetta

Tulokset

Miesten solo puolella kisaan lähteneistä 129 miehestä vain 39 pääsi maaliin, eli 30%.