Pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle

Pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle. Tämä sanonta toimii Timo Polarin kohdalla, kun hän on lukuisilla retkillään suunnannut kauas ja ääriolosuhteisiin pysähtyäkseen minuuden äärelle. Pysähdy nyt Polkuporinoiden seurassa kuuntelemaan Timo Polarin ajatuksia.



Joulukuun puolivälissä Polkuporinoilla oli hieno tilaisuus haastatella seikkailija Timo Polaria. Tapasimme hänet sattumalta viime vuoden Jukolassa, jossa sovimme haastattelun tekemisestä. Molempien kiireiset aikataulut venyttivät haastattelua joillakin kuukausilla, mutta hyvää kannattaa aina odottaa.

Tutustuin Timoon jo armeijassa, jossa vietimme 11 tiivistä kuukautta Utin Laskuvarjojääkärikoulussa. Vaikka latumme ovatkin jatkuneet eri suuntiin armeijan jälkeen, jäi Timon periksiantamattomuus ja taidot metsässä mieleen. Häntä ei pahemmin metsäkeikat harmittaneet.

Ote Timo Polarin kirjasta Murhenäytelmä Grönlannissa

"Pelastuskopterin ikkunasta näin loittonevan onnettomuuspaikan. Lumi myrsky oli peittänyt lähes kaikki edellisen yön eloonjäämiskamppailun jäljet". Näillä sanoilla alkaa Timo Polarin vasta ilmestynyt kirja Murhenäytelmä Grönlannissa. Kirja tarjoaa upeita kuvia, seikkailuja ja pysäyttäviä hetkiä.

Kuitenkin, kirja sekä meidän podcast kertoo paljon enemmän. Se on tarina seikkailijasta, napaseudun, erämaisen sekä vuoristopolkujen vaeltajasta, jolle luonto ja elämykset ovat suuri seikkailu. Timo puhuu paljon henkisistä voimavaroista, jotka me jokainen voimme löytää itsestämme omien matkojemme kautta. Grönlannin seikkailut eivät ole pelkkää fysiikkaa, vaan kuten ne ovat varmasti matka itseen. Saman tunteen moni voi tuntea varmasti myös muissa pidemmissä kestävyyssuorituksissa.

Tällä viikolla Nuuksio Backyard Ultran tiimoilta oli vuoden ensimmäinen yhteislenkkikin. Paikalle tuli mukavasti kymmenkunta juoksijaa harmaasta säästä huolimatta. Tämä harmaa sää näyttääkin olevan enemmän sellainen NBU-sää nykyisin.

Omat treenit ovat edenneet suht hyvin menneellä viikolla. Maanantaina kierrettiin Loppiaisrogainingin merkeissä, tällä kertaa Kehä III tuntumassa Kalajärvellä. Matkaan lähdimme Asmon kanssa, mutta myös Markuksella oli aika sama reittisuunnitelma, joten kiertelimme reittiä kolmestaan lähes koko päivän.

Sen verran ollaan vielä kuntoutusvaiheessa, että lopussa en lähtenyt kiertämään paria pikkurastia vaan jätin ne välistä vaikka aikaa olisi ollut. Pisteitä kertyi lopulta 157, kun maksimipisteet oli 170. Matkaa kertyi 48 kilometriä ja aika maalissa 7:19.

Suunnitteluvaihe

Maalissa Markuksen ja Asmon kanssa

Reitti

Rogaining esittely

Perjantaina julkaistussa Polkuporinat-jaksossa pääsimme keskustelemaan Rogainingista Janne Snellmanin kanssa. Janne on yksi suomalaisia pioneereja lajin parissa ja on nähnyt lajin kehittymisen Suomessa viime vuosina. Polkuporinoiden jaksossa Janne kertoo kaiken lajiin liittyvän oleellisen tiedon sekä antaa hyviä vinkkejä niin aloittelijoille kuin myös jo pidempään lajin parissa olleille.



Ajattelin kerätä tähän vielä muutaman hyvän linkin, joiden kautta löydätte lisää tietoa lajista ja siihen liittyvistä asioista.

Rogaining Finland julkinen FB-ryhmä. Tässä ryhmässä on yli 1800 jäsentä ja tämän sivuston kautta löytyy paljon tietoa lajista. Tapahtumat-osiossa löydät Suomessa järjestettäviä rogaining-kisoja. Ja mitä et täältä löydä niin sen voit täältä kysyä. Tätä kautta voit löytää itsellesi myös roga-parin jos olet sellaista vailla.

Kansainvälisen Rogaining liiton (IRF) FB-sivut. Kuten edellä, mutta kv-tason asioita.

Rogaining.fi lajiliiton sivustolla löytyy lajiesittely sekä rogaining-uutisointia kotimaasta ja ulkomailta. Sieltä löytyy myös rogaining-kisakalenteri sekä tietoa Rogaining Finland lajiliitosta.

Näiden lisäksi useilla kisajärjestäjillä on omat sivustonsa, joita en kuitenkaan tähän listaa. Toivottavasti näillä vinkeillä joku löytää hienon lajin pariin.

Viikko 1 ja 2 ja Loppiaisrogaining

Loppiainen sattui tänä vuonna sunnuntaille enkä enää Loppiaisrogan jälkeen jaksanut alkaa kirjoittaa yhteenvetoa viikosta ja itse rogasta. Siksi siis taas parin viikon väli edellisestä kirjoituksesta.

Vuoden eka viikko meni edelleen suunnitellusti. Tavoitteena ollut 19 tuntia tuli hyvin kasaan. Tai itse asiassa se meni lähes tunnilla yli vaikka Loppiaisrogassa tuli viihdyttyä vain 7,5 tuntia. Ajatuksena viikon treeneille oli, että juoksen pari jalkalenkkiä alkuviikosta, jonka jälkeen säästelen vähän jalkoja tekemällä treenit fillarilla. Sitten sunnuntaina rogassa saisi taas olla jalkojen päällä sen kahdeksan tuntia. Viikkoa helpotti ajallisesti myös Uuden Vuoden päivä, jolloin pääsin tekemään hyvän kolmen tunnin polkulenkin. Sain viikkoon mahtumaan myös pari hyvää salitreeniä. Treenitunteja kertyi juoksusta 13,5h/100km.

Sunnuntaina olimme sitten Jussin kanssa liikkeellä Loppiaisrogassa kahdestaan. Radan suunnitteluun vaikutti suuresti kisaohjeet, joiden mukaan peltoja sai käyttää toisin kuin edellisillä kerroilla. Vesistöt sekä karttaan merkityt kielletyt alueet sekä tietysti piha-alueet olivat kiellettyjä. Keli oli myös suotuisa, kun pakkasta oli muutama aste ja tuulta ei ollut lainkaan. Itse lähdin liikkeelle normaalia kevyemmällä vaatetuksella, kun halusin välttää turhaa hikoilua. Jussin kanssa oli selvää, että vauhtia oli tarkoitus pitää. Repussa oli avaruuslakana, bivi, yksi ylimääräinen kevyt takki sekä hieman ruokaa ja 3 litraa juomaa.

Kisakartta ja reitti

Aikaa ei jäänyt yhtään ylimääräistä lähtöön vaan sidoin kengännauhat 30 sekunttia ennen starttia. Siitä sitten paukusta kohti ensimmäisiä rasteja. Metsässä oli 10-15 senttiä lunta aukeammilla paikoilla ja tiheässä metsässä tuskin lainkaan. Pellot taas olivat aika hitaita, jos ei sitten joku ollut jo mennyt edeltä polkua tehden. Aika alussa minulla jäi juomaletku kiinni puunoksaan ja letku lähti irti repussa olleesta säiliöstä. Huomasin sen aika nopeasti jo siitäkin, että säiliö alkoi tyhjentyä ja kasteli selän nopeasti. Nappasin repun nopeasti selästä ja laitoin letkun takaisin paikoilleen. Harmillisesti kuitenkin nestettä ehti valua jonkin verran hukkaan.

Lähdimme kisakeskuksesta keräämään rasteja myötäpäivään edeten kohti kartan alapäätä. Alun hieman erilainen reitinvalinta takasi, että edes kauimmilla rasteilla emme tainneet olla ensimmäisinä vaan maastosta löytyi aina muiden jälkiä. Tämä helpotti rastien löytymistä. Toisaalta 1:16000 kartta oli myös laadukas ja helppolukuinen. Eteläisimmän rastin jälkeen lähdimme keräämään rastit kartan länsi-puolelta. Mitään suurempia ongelmia ei rastien kanssa ollut ja eteneminen maastossa oli joutuisaa.

Rastia 31 jouduimme hakemaan jonkin aikaa. Olimme menneet ihan rastin vierestä, mutta emme olleet kumpikaan huomanneet rastilippua kiven takana. Aikaa meni hukkaan muutama minuutti. Seuraava pummi tuli rastilla 27. Nousimme liian aikaisin tieltä metsän puolelle ja haravoimme maastoa edellisellä mäellä. Tästäkin tuli pummia joitakin minuutteja.

Loppu meni sitten suunnituksellisesti hyvin. Rastilla 30 aikaa oli yli 70 minuuttia jäljellä, joten ehdimme hyvin hakea vielä järven toisella puolella olleet rastit 28 ja 58. Matkalla oli aika leveän ojan ylitys, mutta siitäkin selvittiin ilman kastumista.

Takaisin kisakeskukseen tulimme ajassa 7.33 eli aikaa jäi vielä hyvin. Polarin kello näytti matkaksi 47,8 km. Tämä oli meikäläiselle ensimmäinen rogaining kisa, jossa olen kiertänyt kaikki rastit. Suuri kiitos siitä Jussille. Tulokset.

Loppiaisrogaining toimi myös hyvänä pitkänä harjoituksena tulevaa Barkleyta varten. Tämä oli nyt kolmas pidempi harjoitus ja taas meno oli parempaa kuin edellisellä kerralla 23.12., kun kiersimme Jussin kanssa kuuden tunnin lenkin Sipoossa.

Maalissa

Rogan jälkeinen maanantai oli tarkoitus ottaa rennosti vaikka viikon treenitunnit muuten olivat hieman edellistä kovemmat. Muiden kiireiden takia maanantaina jäi väliin vuoden ensimmäinen jooga-tuntikin, joka hieman harmitti. Lopulta maanantai oli kokonaan lepopäivä.

Tiistaina oli vuorossa runsaan kolmen tunnin maastolenkki fillarilla. Lunta oli poluilla sen verran, että meno oli raskasta, mutta hyvä treenihän se oli. Maisema oli todella kaunis. Keskiviikkona kävin fillarilla töissä ja päivällä tein hyvän salitreenin. Illalla ajelin kotiin pienen mutkan kautta. Lunta oli satanut edellisenä yönä ja päivällä varmaan 15 senttiä ja osa pyöräteistä oli vielä auraamatta. Olin suunnitellut ajavani Solvallan kautta, mutta pyörätiellä oli niin paljon lunta, ettei siitä päässyt tavallisella maastopyörällä kulkemaan. Torstaina oli taas muuta kiirettä ja ehdin tehdä vain tunnin mattolenkin. Kevyt alkuviikko latasi vähän kovemmat odotuksen loppuviikolle.

Perjantaina juoksin aamulla kolmevarttia matolla ja illalla töiden jälkeen suuntasin taas maastopyörälenkille. Kolme ja puoli tuntia meni lumisilla mutta auratuilla teillä. Poluille ei ollut mitään asiaa, kun niitä ei vielä oltu tampattu muiden toimesta kulkukelpoisiksi.

Lauantaina aurinko paistoi heti aamusta ja lähdinkin hyvän aamupalan jälkeen poluille. Tarkoituksena oli kierrellä neljä tuntia polkuja rauhallisella vauhdilla. Haukkalammen ympäristössä polut olivat tampattuja, mutta jo hieman kauempana polkuja sai aurata itsekseen. Välillä tosin oli vaan pakko pysähtyä ja nauttia auringonvalosta. Paljon oli muitakin tullut auringosta ja ulkoilusta nauttimaan, kun nelituntisen lenkin aikana vastaan tuli toistakymmentä polkujuoksijaa.

Sunnuntaina jaoin lenkin kahteen osaan, kun kävin ensin aamulla juoksemassa parituntisen poluilla ja sen perään kävin runsaan parituntisen hiihtolenkin lähipelloilla. Keli oli jo pilvisempi, mutta eipä se haitannut menoa. Aamun polkulenkillä alkoi jotenkin tuntumaan, että juoksukunto taitaa olla menossa hyvään suuntaan. Nyt takana on kuusi viikkoa juoksua ja huomaa selvästi, että juoksu tuntuu jo paljon paremmalta kuin joulukuun alussa. Iltapäivän hiihtolenkki oli positiivinen yllätys, kun lähipelloille oli vedetty latukoneella kunnon ladut. Olipa hauskaa hiihdellä pari tuntia juoksulenkin jälkeen.

Tälle viikolle kertyi yhteensä 20 treenituntia, josta juoksua 8h/70km ja fillaria 9h/140km. Ensi viikolla tavoitteena on vielä napsun lisää tunteja. Tulevana viikonloppuna on lisäksi tarkoitus tehdä yksi pidempi juoksutreeni.

Viikko 13 ja kauden kisakalenteri

Mennyt viikko on ollut treenien osalta suhteellisen onnistunut. Viikolle suunnitellut viisi lenkkiä tuli kaikki juostua suunnitelmien mukaan. Lisäksi kävin keskiviikkona töissä fillarilla. Jotenkin tiistaisen lenkin jälkeen oli tunne, että kroppaa vaatii pientä lepoa juoksusta ja siksi fillarilenkki olikin oivallinen mahdollisuus hoitaa treeni keskiviikon osalta. Tähän saattoi vaikuttaa myös tiistaina tehnyt kovempi salitreeni, jonka johdosta jaloista oli puhti jokseenkin loppu.

Maanantaina juoksin 15 kilsaa leppoisaa kotona matolla. Tiistaina juoksin salitreenin jälkeen parituntisen lenkin pienen mutkan kautta töistä kotiin. Lopussa alkoi meno hyytymään ja päätinkin mennä keskiviikkona töihin fillarilla. Sekään ei ollut ihan helppoa, kun eturengas oli kotiin tullessa aika tyhjä ja meno tuntui lähinnä kyntämiseltä. Navakka vastatuuli ei helpottanut asiaa.

Pääsiäisen keli on ollut aivan mahtavan aurinkoinen ja siitä muutama kuva alla.

Torstaina tein vajaan 2,5 tuntisen Nuuksion aurinkoisilla poluilla. Yhden välipäivän jälkeen juoksu maistui taas. Pitkäperjantaina oltiin Timon ja Jussin kanssa nautiskelemassa kolme tuntia mahtavasta auringonpaisteesta Nuuksiossa. Kiersimme pohjoisessa Iso-Parikkaan ja uskaltauduimme juoksemaan  myös jäitä pitkin. Aivan mahtava päivä ja lenkki huippuseurassa.

Aurinkoa riittää

Valmiina lähtöön Timon ja Jussin kanssa

Lauantai meni pääkaupungissamme edelleen auringosta nauttien. Pääsiäiseksi sattuneet mahtavat kelit olivat saaneet liikkeelle paljon väkeä vaikka osa oli varmasti mökeillään nauttimasta kevään tulosta. Sunnuntaina oli vuorossa taas peruslenkki Nuuksiossa. Vajaa 2,5 tuntia meni vauhdikkaasti. Taas yhden lepopäivän pitämien sai juoksun tuntumaan helpolta ja vauhdikkaalta.

Viikolle kertyi vajaa 14 tuntia treeniä, jossa 11h/103 km juoksua.

Tulevan kauden kisakalenteri alkaa olla kohta valmis. Joitakin asioita on vielä selvittämättä, mutta eiköhän nekin selviä kevään mittaan. Helmikuussa olleen Canarian testilenkin jälkeen fiilis on ollut ihan mallillaan, kun jalka kestää hyvin treeniä ja muuta ulkoilua. Muutaman kevyemmän viikon jälkeen treenikalenteriin on alkanut kertymään tunteja ihan mukavasti. Polarin flow näyttää taas siltä kuin sen pitääkin näyttää tässä vaiheessa vuotta, kun edessä on varsin mielenkiintoinen kesä ja kisakalenteri.

Kauden varsinainen pääkisa on vasta elokuun lopussa oleva UTMBn satamailinen Alppien ympäri. Edellisen kerran kävimme kiertämässä Alppeja vuonna 2014, jolloin oma suoritus jäi sen verran vajaaksi, että tänne on pakko palata vielä kerran. Toivottavasti tulos on tällä kertaa sellainen, että voimme siirtyä hyvillä mielin eteenpäin kohti uusia kisoja.

Ennen elokuun loppua edessä on kuitenkin varsin mielenkiintoinen kevät ja kesä. Tänä vuonna ajatuksena on ollut saada ohjelmaan myös uusi aluevaltaus swimrunin puolelta. Varsinaisesti laji ei ole itselle uusi, mutta en ole koskaan kisannut tässä lajissa. Koska uiminen on vielä varsin lapsenkengissä ja eteneminen vedessä on muihin verrattuna ollut hidasta räpiköintiä, päätin hakea mukaan Team Hyppölän oppiin. He järjestävät kesäkuun lopussa nelipäiväisen leirin Sotkamossa, jonka tarkoitus on treenata mm. uintitekniikkaa Kainuun swimrun leirillä. Leirin toteutuminen on vielä epäselvää, mutta pidetään peukut pystyssä.

Kesän toinen isompi "treenileiri" on jonkinlaisen mäkisetin saaminen kasaan joko kotimaassa tai ulkomailla. Elokuun UTMB:n kannalta tämä olisi varsin tervetullut lisä perustreeniin Nuuksion poluilla. Canarian kisan innoittamana yhtenä ajatuksena on ollut käydä ulkomailla tekemässä jonkinlainen viikon mittainen mäkisetti esimerkiksi Alpeilla. Toinen vaihtoehto olisi käyttää hyväksi heinäkuussa Kilpisjärven keikka hyväksi ja tehdä sen yhteydessä muutaman päivän mittainen mäkisetti. Kilpisjärvelle olen joka tapauksessa lähdössä Tonniset Tunturit tapahtumaan ja siihen samaan yhteyteen saisi yhdistettyä mukavasti NUTS:n Pallaksen kisan. Pientä säätöä vaatii sopivien päivien löytäminen.

Näiden kahden isomman aktiviteetin väliin on ajatuksena saada useampi lyhyt rinttikisa poluilla. Tähän tarkoituksen voisi sopia mainiosti myös tuon lyhyen Buff Trailin kiertäminen, tai ainakin kokonaispisteisiin vaadittavat neljä osakisaa. Vähimmällä matkustelulla saisin kasaan neljä kisaa juoksemalla Bodomilla, Karhunkierroksella, Aulangolla sekä Pallaksella. Bodomilla en ole pidempää 21 kilsan kisaa koskaan juossut, joten sekin olisi uusi kokemus. Aulangolle olen jo ilmoittautunut, joten se on kunnossa. Aulangolla on uusi reitti ja se on sitä kautta mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Karhunkierrokselle en ole tehnyt mitään varauksia majoituksen tai ilmoittautumisen suhteen, mutta uskoisin niidenkin onnistuvan. Lyhyt viiskymppinen voisi olla hyvä rypistys ja palvelisi varmasti myös syksyä. Pallaksen viiskymppinen olisi hyvä alustus Kilpisjärven treenisetille.

Buff Trailing lisäksi tarkoituksena on käväistä Salpaus-Rogassa, Jukolassa sekä jossain sopivassa seikkailukisassa, esim Lost in Kainuu. Lisäksi pienempiä kisoja, joita voi bongata esim. Trailrunning-sivuston kisakalenterista. Tähän sopivia voisi olla vaikka Kytäjä Trail, Porkkala Swimrun, Kopparnäs Coast Trail, Retki-Rogaining 24h, Solvalla swimrun, PUF2018 ja ehkä jopa Vaarojen maraton. Tosin Vaaroille on niin vaikea päästä nykyisin, että se saattaa jäädä väliin.

Yllä on vain osa mahdollisista tapahtumista, joita olisi kiva kiertää tulevana kesänä. Toivottavasti tulevasta kaudesta tulee vauhdikas ja taas ikimuistoinen.

Viikko 1 ja Loppiaisrogaining

Vuoden ensimmäinen viikko ja siihen erottamattomasti kuuluva Loppiaisrogaining on taas paketissa. "Paras tapa aloittaa uusi vuosi" - tapahtuman mainoslause kuuluu. Juuri näin. Paikalla oli taas runsaasti tuttuja ja karttojen jakoa edeltävä aika meni keskeyksettä muiden kanssa rupatellessa. Ja vielä jäi monta tuttua näkemättä, jotka vasta tulosliuskasta bongasin.

Loppiasrogalla oli tällä kertaa synttärivuosi, kun takana on jo kymmenen järjestettyä kisaa. Nopeasti blogia selatessa ensimmäinen varma merkintä omasta osallistumisesta on vuodelta 2010, jolloin olimme Nietosjärven Tommin kanssa mukana tapahtumassa. Silloin kisakeskuksena oli Vaakkoin maja. Viimeiset vuodet ollaan oltu mukana tapahtumassa coutsin kanssa ja niin me oltiin tänäkin vuonna kahdestaan.

Kisamaasto oli tänä vuonna varmasti kaikista maastoista suunnistuksellisin. Todella hienoja kallioita ja metsiä riitti ainakin niillä seuduilla jonne itse ehdimme. Poikkeuksena edellisiin vuosiin oli, että polku- ja tieverkosto olivat huomattavasti vähäisemmät aikaisempaan verrattuna. Reitinvalinnat kannatti tehdä käytännössä pitkälti suoraan metsien läpi eikä teitä tai polkuja pystynyt helposti käyttämään. tämä tuli selväksi jo heti alussa radansuunnittelussa. Metsässä eteneminen oli fyysisesti vaativaa ja suunnistuksenkin kanssa sai olla tarkkana pienpiirteisessä maastossa.

Meillä oli coutsin kanssa aika maltillinen suunnitelma, koska umpimetsässä olemme melko hitaita. Päätimme hakea rasteja ensin kartan Kaakkoispuolelta, kun alueen rastit näyttivät vaativilta ja siksi sinne kannatti lähteä vielä valoisaan aikaan. Pimeässä voisi sitten hakea helpompia rasteja 1030-tien pohjoispuolelta.

Kisakartta ja meidän suunnitelma

Suunnistus lähti liikkeelle hyvin. Löysimme kolme ensimmäistä rastia (39, 29 ja 54) helposti, mutta neljännelle (26) aikaa kului hukkaan varmaan 20 minuuttia, kun kalliot eivät millään järjestyneet kartassa näkyvään muotoon. Lopulta sekin kahden pisteen rasti löytyi ja matka jatkui. Eteneminen oli kuitenkin hidasta ja maasto vaativaa.

Matka jatkui kävelemällä metsässä ja lyhyitä tieosuuksia käyttäen. Suunnistus onnistui melko hyvin seuraavilla (28, 56, 48, 57, 38, 63, 58, 47) rasteilla. Tässä kohtaa teimme ensimmäisen oikaisun ja kaarsimme käytännössä lyhintä tietä kohti maalia. Kiersimme vielä rastit 53, 62 ja 35 ja olimme maalissa varttia yli viiden. Loppuaika siis 6:15 ja pisteitä 60. Iso kiitos taas järjestäjille.

Tällä kertaa kelien puolesta hallitsevana teemana oli varmasti hyvin märkä metsä. Vettä riitti jokaisessa ojassa ja mättäät kallioiden päällä olivat todella liukkaat märkyydestä johtuen. Olimme molemmat liikkeellä nastareilla, joka olikin ihan hyvä vaihtoehto. Toinen hyvä valinta oli taas noi Sealskinzin sukat. Vaikka jalat kostuivat sukkien läpi pysyivät ne kuitenkin lämpiminä koko reissun ajan.

Supertiimi

Vauhdikas leimaus

Puuterisammalta

Sealskinzin sukat ja hanskat

Sunnuntaina kävin kiertelemässä Nuuksion polkuja. Aamulla mittari näytti viisi astetta pakkasta ja ulkona puhalsi vielä raikas tuuli. Onneksi vaatetta oli kunnolla. Vielä muutama pakkaspäivä ja ehkä ne polut ja metsät alkavat jäätyä ja vedessä lutraaminen loppuisi. Ja ehkäpä sitä luntakin tulisi jossain vaiheessa.

Nuuksion poluilla

Viikko oli vähän rikkonainen muun ohjelman takia ja harjoitusohjelma ei ihan täyttynyt. Ensi viikolla paremmalla yrityksellä.

Viikko 6 ja 5h kaupunkiroga

Sunnuntai meni aikataulujen suhteen sen verran tiukille, että blogipäivityskin jäi vasta maanantaille. Tämän jakson kolmas viikko on suunnitellusti paketissa. Treenirunko ei ole oleellisesti muuttunut tälle viikolle. Alkuviikosta lenkit menee työmatkoja juostessa ja sitten torstaista eteenpäin lenkit tapahtuu pitkälti Nuuksion poluilla. Maanantaina oli tietysti tunnin jooga ja tiistaina salitreeni, jossa kyykkysarjat vähän maltillisemmilla painoilla.

Keskiviikolle ja torstaille suunnittelin vähän pidemmät lenkit, mutta muuten lenkkien pituudet ovat olleet kohtuullisia, koska tiedossa oli sunnuntaille vähän enemmän kilometrejä Asmon kanssa Hämeenlinnan 5h kaupunkirogassa. Ja senhän tietää, että Asmon kanssa ei hölkätä vaan juostaan.

Torstaina juoksin Nuuksiossa vajaan 3,5 tuntia poluilla. Keli oli jo vähän alkuviikkoa lämpimämpi ja taivaalla paistoi melkien täysikuu. Huikean hieno keli. Perjantaina tein myös polkulenkin Nuuksiossa, vaikkakin vähän lyhyemmän. Lähtiessä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja palatessa täysikuu oli vaihtanut auringon kanssa paikkaa taivaalla. Juoksu tuntui maistuvan. Lauantaina kävin vielä hölkkäilemässä runsaat 2,5 tuntia poluilla ja osin metsänkin puolella. Metsässä on kuitenkin sen verran lunta, ettei siinä voi ihan juoksusta puhua.

Torstain lenkkiseura

Perjantain kevätaurinko

Perjantain täysikuu

Sunnuntaina olikin vuorossa tutustumista Hämeenlinnan kaupunkiin 5h rogainingin muodossa. Kartat saimme kello yhdeksältä aamulla ja reittisuunnitelmakin valmistui hyvissä ajoin ennen klo 10.05 starttia. Suunnitelma oli juosta eka 35 kilsaa ja tarkistaa sitten vähän aikataulua ja ottaa vielä ne rastit, joihin aikaa riitti. Kaupunkisuunnistus ei tarjonnut sen suurempaa haastetta ja enemmän kyse olikin reitinvalinnoista. Tässä onnistuttiin aika hyvin ja kun teimme vielä vajaan kympin lisälenkin niin saimme kasaan 201 pistettä ja aikaa jäi maalissa käyttämättä peräti 4 minuuttia. Gepsin mukaan ehdittiin kiertää 50,4 kilsaa. Tulokset. Eikä hävitty tasavallan ykkösporukalle kuin 2 pistettä.

Suuri hämmennys ja sekaannus ennen kisaa

Vanha raunio ja rasti

Hyppyrimäellä ehti hyvin ottaa muutaman kuvan

Maalissa! Kellot seis!

Urakoinnin jälkeen keitto maistuu ja reittispekulaatiot lentää

Viikolle kertyi yhteensä runsaat 24 tuntia ulkoilua, jossa 219 kilsaa juoksua. Alkaneella viikolla pari napsua lisää.

Viikko 1 ja Loppiaisrogaining

Talven tähänastiset pakkasennätykset on rikottu menneellä viikolla. Meillä kylmin päivä sattui juuri perjantaille, kun vuorossa oli Loppiaisrogaining. Vähän mietitytti tapahtumaan lähteminen, mutta päätimme kuitenkin coutsin kanssa lähteä ulkoilemaan ainakin joksikin aikaa. Viikolle mahtui myös muutama lauhempi päivä, jolloin saimme ohuen lumipeitteen maahan. Ihan ei vielä pääse hiihtämään, mutta jos tulevalla viikolla saataisiin vielä vähän lisää niin kyllä tuossa sitten jo kakkossuksella hiihtää.

Treenit menivät melko suunnitellusti. Maanantaina ja tiistaina tunnin aamulenkit ja illalla vielä parituntiset lenkit leppoisalla vauhdilla. Tiistaina tein vielä päivällä salitreenit, jossa kyykkysarjat hieman isommilla painoilla kuin edellisellä viikolla. Keskiviikkona juoksin töistä runsaan 1,5h kotiin ja torstaina kävin Nuuksiossa kiertelemässä polkuja 1,5 tunnin verran.

Perjantaina oltiinkin sitten mukana Loppiaisrogainingissa coutsin kanssa. Tällä kertaa kisakeskus oli Hotelli Nuuksiossa ja maastot olivat omia peruslenkkimaastoja. Aamulla mittari näytti pakkasta 25 astetta ja suunnitelma oli lähteä mahdollisimman kevyellä repulla ja yrittää pitää vauhtia sen verran yllä, ettei kylmä pääsisi yllättämään. Juomareput olimme laittaneet takkien alle, jotta juomasäiliö ja letku pysyisivät sulana kovassa pakkasessa. Vaatetusta oli useampi kerros päällä.

Karttojen jako alkoi tuntia ennen kisaa, eli klo 10. Aluksi oli hieman vaikeuksia päättää mikä olisi helpoin suunta lähteä rasteja kiertämään. Pienen harkinnan jälkeen päätimme lähteä aluksi länteen Veikkolan suuntaan hakemaan metsärasteja ja kiertää siitä sitten kartan eteläosaan ja kiertää rasteja vastapäivään. Lopussa olisi enemmän tietä käytettävissä, kun jalka alkaa väsymään.

Kisakartta ja reittisuunnitelma

Ensimmäiset rastit (30-61-50-37-44-25-45) sujuivat hyvin. Näillä osuuksilla ei kuitenkaan päässyt paljoa juoksemaan, kun suurin osa reitistä meni metsässä. Polkua ja tietä oli vain lyhyitä pätkiä. Seuraavat rastit (53-43-64-35-57-58) menivät edelleen pitkälti metsiä pitkin kävellen. Maasto oli hienoa ja varsin tuttua, olihan rasti 64 melkein omalla takapihalla. Vähän tämän jälkeen alkoivat pienimuotoiset ongelmat, kun yrityksestä huolimatta juomaletkut pääsivät molemmilla jäätymään ja juominen loppui sitten siihen. Tässä vaiheessa olimme edenneet 4,5 tuntia.

Seuraavat kilometrit menivät pitkälti teitä pitkin, kun haimme rastit 60-49-56-26. Rasti 60 ei ollut alkuperäisessä suunnitelmassa, mutta sinne pääsi helposti juoksemaan tietä pitkin, joten päätimme hakea myös sen. Vähän ennen rastia 56 tarvittiin jo lamppua kartan lukemiseen ja sitä laittaessa meinasi sormet jäätyä lopullisesti. Tietä kävellessä söimme kylmät ruisleivät, joka ei ollutkaan ihan helppoa ilman juotavaa. Sen verran kurkku oli jo kuiva tässä vaiheessa. Vähän myöhemmin päätimme jättää pari metsärastia käymättä (26-36) ja suuntasimme suoraan rastilta 42 rastille 55. Sen jälkeen kiersimme Siikajärven pohjoisen kautta ja otimme vielä rastit 54 ja 20. Pisteitä saimme yhteensä 88 ja aikaa kului noin 7:28. Oikein hyvä saalis, kun jossain vaiheessa ajatuksena ei ollut käyttää edes koko kahdeksaa tuntia. Suunnistuskin sujui ilman suurempia pummeja tällä kertaa. Tapahtuman tulokset.

Lauantaina kävin keräämässä muutaman roga-rastin metsästä samalla kun tein oman treenin. Lunta oli satanut yön aikana muuta sentti lisää ja metsä näytti jo ihan talviselta. Myös jäljet rasteille olivat peittyneet lumeen, joten rastien hakemiseksi joutui sitten ihan suunnistamaankin.

Sunnuntai meni vahvasti tulevaa suunnitellessa niin kotona kuin lenkillä Nuuksiossa. Kiitos Mariannalle!

Viikolle kertyi yhteensä noin 20 tuntia treeniä, jossa 154 kilsaa juoksua. Ensi viikolla vähän lisää.

Viikko 40 lepoa vaan

Mennyt viikko on todellakin mennyt treenien kannalta levon merkeissä. Maanantaina kävin joogassa, mutta polvet ja nilkat olivat vielä sen verran kipeät ja turvonneet, ettei kovin kummoisia liikkeitä pystynyt tekemään. Mukana kuitenkin oltiin. Fillarilla ei tullut käytyä töissä kertaakaan. Vasta tänään sunnuntaina käytiin coutsin kanssa kiertämässä Siikajärvi ympäri kevyellä juoksuhölkällä. Muuten on viikko mennyt lepäillessä ja syödessä.

Seuraavaan kisaan on aikaa pari viikkoa, kun odotettu Synkkä Syysunelma (ex-Mammuttimarssi) pääsee käyntiin. Radat julkaistaan viikkoa ennen kisaa ja kaikki kisamateriaalit hankitaankin sitten perinteiseen tapaan itse. Alun perin olin ajatellut osallistuvani perusmatkalle, mutta kyllä sitä pitää sen verran antaa periksi, että matkaksi riittää tällä kertaa satanen. Siinäkin on varmaan tekemistä.

Tällä viikolla lähetin takaisin ne Hokan Speed Instinct tossut Running Warehouselle. En uskaltanut laittaa viitä takaisin aikaisemmin, kun oli epäselvää ehdinkö saada Kolille uusia tossuja. Mutta nyt ne lähti, saa nähdä mitä he niistä sanovat. Tällä viikolla tuli myös käytyä Amer Sport Brand Storessa, josta mukaan tuli Salomonin uudet S-lab wings 8 SG tossut itselle ja coutsille.

Coutsi on taas viettänyt aikaa studiossa ja julkaissut viime viikonlopun Vaarojen maratonilta oman kisavideonsa:

Myös BUFF Trail Tourin video Vaaroilta on julkaistu:

Tulevalla viikolla aloitetaan kevyet fillaroinnit ja ensi viikonloppuna päästään toivottavasti vielä kerran järveen uimaan ja poluille hölkkäämään. Pari viikkoa Syysunelman jälkeen olisi vielä (ehkä) Tampereella 8h yö-rogaining. Sen jälkeen aloitetaan jo seuraavan kauden rakentelu.

Viikko 30 ja lomat jatkuu

Pallaksen kisasta on kulunut vasta viikko ja jo alkoi poltella tuo lenkkeily. Tai ehkä siihen vaikutti myös osittain tämän viikon kestänyt erityisen lämmin sääjakso Suomen yllä. Eihän sitä voi olla kotona tekemässä kotihommia ihan koko ajan vaan välillä on ihan pakko päästä juoksemaan.

Palautuminen on sujunut Pallaksen kisasta yllättävän nopeasti, huomattavasti nopeammin kuin Karhunkierrokselta. Oma arvio on, että suurin syy nopeaan palautumiseen on yksinkertaisesti siinä, että Pallaksen kisassa tuli niin paljon kävelyä lopussa, joka ei sinänsä rasittanut kroppaa samalla tavalla kuin puhdas juoksu olisi rasittanut. Karhunkierroksella pystyin juoksemaan vielä lopussa melko mukavasti ja se vei söi kroppaa enemmän kuin tuo runsas kävely. Joka tapauksessa yhden lepoviikon jälkeen juoksu on jo maistunut vaikka toki kropassa tuntuu välillä voimattomuutta. Tarkkana pitää kuitenkin olla ettei innostu treenaamaan vielä liikaa.

No mitäs tällä viikolla ollaan sitten tehty. Heti maanantaina kävin tutuilla poluilla Nuuksiossa. Oli mahtavaa juosta lämpimässä kelissä auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Aikaa meni rauhallisella lenkillä 1,5 tuntia.

Tiistaina kävin ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilemassa avovesiuintia märkäpuvulla. Nurmelan Juhan opastuksella ja märkäpuvulla pääsin kokeilemaan Lohjanjärvellä miltä laji tuntuu. Jälkeen päin ajateltuna kaikki sujui loistavasti vaikka meinasin lopettaa uimisen 50 metrin jälkeen. Alku oli nimittäin todella hankala ennen kuin ymmärsin lopettaa normaalin Tarzan-tyylisen kroolin. Energiaa säästyi huomattavasti, kun uskalsi luottaa puvun kelluttavaan vaikutukseen ja lopettaa jalkojen kanssa pärskimisen. Piiiitkiä vetoja käsien kanssa ja rauhallista keinumista puolelta toiselle ja homma alkoi luistaa. Ehdimme uida pari tuntia, jonka aikana matkaa kertyi 3,3 kilsaa. Aaltoa ei ollut juurikaan muuta kuin vieressä ajaneiden moottoriveneiden aiheuttamia. Sen verran innoissani olin, että yhtään kuvaa en edes muistanut koko uimapahtumasta ottaa, mutta lounaasta kylläkin ;-)

Uimareissun seurauksena illalla mentiin Varustenettiin ja ostettiin oma märkäpuku. Sitä päästään kokeilemaan maanantaina Peräsmieskisan ja Sysikallio2015 selättäneen Ekan kanssa.

Uinnin gps-träkki Lohjanjärvellä

Lounas Lohjalla Sushi housessa

Keskiviikkona tein runsaan 1,5 tunnin lenkin Nuuksiossa  kelin ollessa taas aurinkoinen. Hiukan piti kevyemmin mennä, kun seuraavaksi päiväksi olin sopinut lenkin Samban nuoriso-osaston kanssa Nuuksioon. Kävimmekin Miikka-Pekan kanssa parin tunnin kirmailulla Nuuksiossa, välillä isommilla ja välillä pienemmillä poluilla. Hauskaa oli kun vielä aurinko paistoi ja lämpöä riitti. Miikka-Pekalla on muutaman viikon päästä edessä vähän isompi haaste, Petite Trotte à Léon tai PTL. Illalla kävin vielä Kimillä hieronnassa Aplicossa.

Lisää kuvateksti

Kiihtyvävauhtisen treenin jälkeen perjantaina oli hyvä antaa kropalle lepoa. Aika menikin osittain nettiä surffatessa ja ensi vuoden kisakalenteria miettiessä. Paljon on mahdollisuuksia. Illalla söimme coutsin kanssa perinteistä lihafondueta eli fondue bourguignonne.

Kaikki valmista

Lauantaina oli Sambasembalot Malminkartanolla (vai onko se Mt Jumisko nykyään). Pari tuntia meni sielläkin vaikka vauhdit vähän karkailivatkin. Paljon oli porukkaa mukana ja iltaohjelmaakin olisi ollut tarjolla, mutta ensi kerralla sitten. Sunnuntai meni levon merkeissä. Viikolle kertyi harjoitusta runsaat 9 tuntia.

Ensi viikolla lomat jatkuu ja samoin harjoittelu. Viikonloppuna on sitten edessä 24h SM-Rogaining Somerolla. Siellä ollaan coutsin kanssa viivalla nauttimassa suomalaisesta kesäyöstä koko rahalla.

Viikko 16 ja 17 Salpaus rogaa

Kevät on edennyt normaaliin tapaa viimeiset pari viikkoa. Pari askelta eteenpäin ja askel taakse. Yöt ovat olleet kylmiä eikä päivätkään ole aina kevään kriteerejä täyttäneet. Luonto ei tästä kuitenkaan tunnu välittävän vaan lehtipuiden silmuista alkaa jo lehdet puskea ulos eikä varmasti mene montaa päivää, kun metsä näyttää jo ihan erilaiselta. Ainakin jos lämpötila tästä hieman nousee.

Edellinen viikko oli ensimmäinen treeniviikko sitten Sysikallion, kun polvet tuntuivat jo aika paljon paremmilta juostessa. Edelliset neljä kuukautta ovat menneet polvikipujen kanssa, mutta nyt näyttää siltä, että coutsi on saanut hieronnalla homman kuntoon ja vähemmän kivuliaita kilometrejä on taas edessä. Osa helpotuksesta on tullut myös foam-rollerista, jolla on tullut lihaksia ja kiinnikkeitä rullailtua iltaisin telkkarin edessä.

Edellisellä viikolla pidin perjantain vapaata töistä ja tein vähän pidemmän lenkin Nuuksion metsissä. Juoksin kotoa NuuksioClassicin reitille ja kiersin sen rauhallisella vauhdilla. Lopussa meinasi vähän energiat loppua, mutta yllättävän hyvin lenkki tuli loppuun asti. Matkaa 50 kilsaa, aikaa vajaat 6 tuntia. Muuten viikkoon ei mahtunut peruslenkkiä mainittavampaa. Treenitunteja yhteensä 16, jossa juoksua 13,5h.

Kulunut viikko sisälsi peruslenkkeilyn lisäksi yhden VK-lenkin ja Salpaus Rogan 12h. Perjantaina kävin Nuuksiossa poluilla hölkkäämässä reipasvauhtisen kympin. Tosin reipasvauhtisuutta ei havainnut muusta kuin keuhkojen pihinästä. Syke pysytteli melko maltillisissa lukemissa ja vauhti ei mittarin mukaan missään vaiheessa ollut mainitsemisen arvoinen.

Lauantaina oli vuorossa Salpaus-rogaining 12h kisa Nastolassa IVOn kanssa. Se oli tämän vuoden eka kisa, kun Loppiaisrogaining tammikuussa jäi osaltamme väliin. Valmistelut olivat menneet melko kevyellä otteella, mutta toisaalta rutiinia alkaa jo näiden karkeloiden läpiviemiseen, joten tavarat oli pakattuna melko nopeasti. Isoimman haasteen etukäteen asetti Ilmatieteenlaitos ennustamalla sadetta enemmän päivälle ja illasta vielä enemmän. Reppuun oli pakattu vaihtopaidat sekä sateen pitävät takit ja hanskat. Radan suunnittelu kesti normaalia pidempään, kun vaihtoehtoja tuntui löytyvän yhä uusia ja uusia. Lopulta saimme tehtyä reitin, josta löytyi sopivasti pituutta sekä oikomahdollisuuksia.

Lähdössä

Kisakartta

Lähdössä vettä tuli lähes kaatamalla, joka sananmukaisesti vesitti vähän tunnelmaa. Lisäksi videosta loppui akku heti alussa eikä sekään nostattanut tunnelmaa. No, päästiin kuitenkin matkaan ja rastien kahlaamiseen. Lähdimme IVOn kanssa kiertämään kartan rasteja ihan järjestyksessä myötäpäivään, hoidettiin Pajulahden länsipuolinen osa ensimmäisen runsaan kolmen tunnin aikana (93-42-31-52-83-101-71-81). Tästä vaihdettiin Salajärven ja Iso-Kukkasen itäpuolelle ja jatkettiin rastille 95. Tähän mennessä kaikki rastit löytyivät ilman ongelmia. Aikaisempi totuus siitä, että poluilla ja teillä me ollaan vahvoilla, piti paikkaansa edelleen. Yritimme siis minimoida noi metsäosuudet ja teimme rasteille vain lyhyitä pistoja.

Ylämäetkin juosten

Ysivitoselta jatkoimme itään. Vaihtoehtona olisi ollut käydä pohjoisessa rastilla 103, mutta olimme jonkin verran perässä suunnittelun aikana tekemämme aikataulua. Siksi valitsimme ensimmäisen suunnitellun oikomahdollisuuden ja jatkoimme rasteille 91 ja 72. Sen jälkeen väliin jäivät myös rastit 92 ja 34, käännyimme suoraan rastilta 53 rastille 85. Tällä rastivälillä tuli sitten vähän ongelmia, kun törmäsimme hiekkatiellä kahteen isoon koiraan, jotka puolustivat omaa aluettaan. Hitaasti ilman mitään nopeita liikkeitä vaihdoimme metsän puolelle ja kiersimme metsän kautta alueen. Onneksemme koirat eivät meistä enää kiinnostuneet ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Kasivitoselta matka jatkui etelään (63-55-102). Rastin 64 jätimme väliin vaikka aikaa olisi ollut sekin hakea. Halusimme kuitenkin jättää vähän pelivaraa loppuun. Rastin 55 jälkeen meni hetki polun löytymisen, mutta itse rastit löytyivät edelleen ilman ongelmia. Ennen rastia 102 repusta piti kaivaa pienempi varalamppu kartanlukuun. Sillä pärjäsimmekin melkein loppuun asti.

Tää on kivaa!

Maalaismaisemaa

Maalaismaisemaa

Aina on aikaa yhdelle selfielle

Viimeiset rastit löytyivät hyvin. Rastille 73 mennessä juoksimme yhden risteyksen pitkäksi ja jouduimme palaamaan takaisin. Rasti 82 oli melkoisen hakkuun takana ja varalampulla kulkeminen ei enää tässä onnistunutkaan. Repusta oli pakko kaivaa isot lamput. Loppu tuli sitten katulamppujen loisteessa edelleen ongelmitta. Maalileimaus 11.13 ja mittarissa noin 59 kilsaa. Kiitokset taas IVOlle loistavasta venymisestä. Alla vielä IVOn 4min yhteenveto tapahtuneista.


Salpaus2016 from Imatran Voima on Vimeo.

Viikolle kertyi yhteensä 21 tuntia treeniä. Ensi viikolla on tiedossa myös pidempää lenkkiä.