Viikko 1 ja Loppiaisrogaining

Vuoden ensimmäinen viikko ja siihen erottamattomasti kuuluva Loppiaisrogaining on taas paketissa. "Paras tapa aloittaa uusi vuosi" - tapahtuman mainoslause kuuluu. Juuri näin. Paikalla oli taas runsaasti tuttuja ja karttojen jakoa edeltävä aika meni keskeyksettä muiden kanssa rupatellessa. Ja vielä jäi monta tuttua näkemättä, jotka vasta tulosliuskasta bongasin.

Loppiasrogalla oli tällä kertaa synttärivuosi, kun takana on jo kymmenen järjestettyä kisaa. Nopeasti blogia selatessa ensimmäinen varma merkintä omasta osallistumisesta on vuodelta 2010, jolloin olimme Nietosjärven Tommin kanssa mukana tapahtumassa. Silloin kisakeskuksena oli Vaakkoin maja. Viimeiset vuodet ollaan oltu mukana tapahtumassa coutsin kanssa ja niin me oltiin tänäkin vuonna kahdestaan.

Kisamaasto oli tänä vuonna varmasti kaikista maastoista suunnistuksellisin. Todella hienoja kallioita ja metsiä riitti ainakin niillä seuduilla jonne itse ehdimme. Poikkeuksena edellisiin vuosiin oli, että polku- ja tieverkosto olivat huomattavasti vähäisemmät aikaisempaan verrattuna. Reitinvalinnat kannatti tehdä käytännössä pitkälti suoraan metsien läpi eikä teitä tai polkuja pystynyt helposti käyttämään. tämä tuli selväksi jo heti alussa radansuunnittelussa. Metsässä eteneminen oli fyysisesti vaativaa ja suunnistuksenkin kanssa sai olla tarkkana pienpiirteisessä maastossa.

Meillä oli coutsin kanssa aika maltillinen suunnitelma, koska umpimetsässä olemme melko hitaita. Päätimme hakea rasteja ensin kartan Kaakkoispuolelta, kun alueen rastit näyttivät vaativilta ja siksi sinne kannatti lähteä vielä valoisaan aikaan. Pimeässä voisi sitten hakea helpompia rasteja 1030-tien pohjoispuolelta.

Kisakartta ja meidän suunnitelma

Suunnistus lähti liikkeelle hyvin. Löysimme kolme ensimmäistä rastia (39, 29 ja 54) helposti, mutta neljännelle (26) aikaa kului hukkaan varmaan 20 minuuttia, kun kalliot eivät millään järjestyneet kartassa näkyvään muotoon. Lopulta sekin kahden pisteen rasti löytyi ja matka jatkui. Eteneminen oli kuitenkin hidasta ja maasto vaativaa.

Matka jatkui kävelemällä metsässä ja lyhyitä tieosuuksia käyttäen. Suunnistus onnistui melko hyvin seuraavilla (28, 56, 48, 57, 38, 63, 58, 47) rasteilla. Tässä kohtaa teimme ensimmäisen oikaisun ja kaarsimme käytännössä lyhintä tietä kohti maalia. Kiersimme vielä rastit 53, 62 ja 35 ja olimme maalissa varttia yli viiden. Loppuaika siis 6:15 ja pisteitä 60. Iso kiitos taas järjestäjille.

Tällä kertaa kelien puolesta hallitsevana teemana oli varmasti hyvin märkä metsä. Vettä riitti jokaisessa ojassa ja mättäät kallioiden päällä olivat todella liukkaat märkyydestä johtuen. Olimme molemmat liikkeellä nastareilla, joka olikin ihan hyvä vaihtoehto. Toinen hyvä valinta oli taas noi Sealskinzin sukat. Vaikka jalat kostuivat sukkien läpi pysyivät ne kuitenkin lämpiminä koko reissun ajan.

Supertiimi

Vauhdikas leimaus

Puuterisammalta

Sealskinzin sukat ja hanskat

Sunnuntaina kävin kiertelemässä Nuuksion polkuja. Aamulla mittari näytti viisi astetta pakkasta ja ulkona puhalsi vielä raikas tuuli. Onneksi vaatetta oli kunnolla. Vielä muutama pakkaspäivä ja ehkä ne polut ja metsät alkavat jäätyä ja vedessä lutraaminen loppuisi. Ja ehkäpä sitä luntakin tulisi jossain vaiheessa.

Nuuksion poluilla

Viikko oli vähän rikkonainen muun ohjelman takia ja harjoitusohjelma ei ihan täyttynyt. Ensi viikolla paremmalla yrityksellä.