Kesäkuun suunnistus-blokki

Suunnistukset kymppitonnin kartalla ovat viime vuosina jääneet varsin vähiin, kun käytännössä ainoat suunnistuskerrat ovat olleet Jukola sekä hyvänä vuonna parit kuntorastit ennen Jukolaa. Tänä vuonna sain kasaan kolmet kuntorastit ennen Jukolaa. Tosin yksikään niistä ei suuntautunut jukolamaiseen suppamaastoon. Se olisi vaatinut enemmän vaivaa ja aikaa. Siispä kuntorastit lähiseuduilla saivat riittää.

Edellisen viikon kahden kuntorastin lisäksi ehdin käydä kisaviikolla vielä Oittaalla eMotion-kuntorasteilla. Maasto oli aika hankalaa, kun korkeiden mustikkavarpujen alla oli paikoin melkoista kivikkoa. Eteneminen ei aina ollut kovin vauhdikasta, kun samalla piti olla tarkkana nilkkojen kanssa. Suunnistus oli myös vähän töksähtävää ja pari isompaa pummiakin nähtiin. Tulokset.

Kuntorastit gepsijäljellä

Muuten viikko oli aika leppoisa, kun kaikki ajatukset oli viikonlopun Jukola-haasteessa.

Lauantaina sitten saavuimme Hollola-Jukolaan. Parkkipaikalta telttapaikalle vei kävellen 50 minuuttia rinkka selässä. Paita oli aika märkä tässä vaiheessa, kun auringossa lämpöä oli yli 25 astetta. Teltan pystytys onnistui yhden välivuoden jälkeen jouhevasti. Sen jälkeen kävimme ilmoittamassa juoksujärjestyksen sekä hakemassa kisamateriaalin. Matkalla oli taas normaaliin tapaan paljon tuttuja, joten se kesti oman aikansa. Sen jälkeen vielä pakolliset alekorien penkomiset paikalla olleissa urheilukaupoissa, joista jotain sekalaista jäi jopa mukaan. Tämän jälkeen takaisin teltalle lepäilemään, tankkamaan ja suunnittelelmaan kisataktiikkaa. Kohta Raivojuoksijakin saapui paikalle ja samalla koko joukkue oli kasassa.

Taktiikka kisaan oli yksinkertaisen kaunis. Juostaan osuudet läpi rauhassa ilman pummeja. Perussuorituksella ei pitäisi olla vaikeuksia ehtiä saamaan kuudes osuus metsään ennen viestinomaisen vaihdon sulkemista klo 8.40. Mutta kun kyse on suunnistuksesta ei taktiikka aina toimi kuin perusjuoksukisoissa. Homma tyssäisi, jos yhteislähdössä olisi yhden sijasta useampi kartta. Silloin tuloksena olisi DNF. Molemmat päätimme ottaa juomareput selkään jo heti alussa, jotta nestehukka ja energiat eivät tulisi olemaan ongelma aamun tunteina.

Perinteinen joukkuekuva

Kisa lähti liikkeelle klo 23, auringonlaskun aikaan. Jari aloitti ensimmäisen osuuden porukan perältä numerolla 1563. Alussahan niitä selkiä pitää napsia, jos sijoitusta meinaa nostaa. Kakkosrastilla Jari olikin sitten jo ohittanut runsaat 700 joukkuetta. Siitä eteenpäin varmaa etenemistä ilman ongelmia ja vaihtoon ajassa 1.40. Saimme heti ekalla osuudella mukavasti puskuria aikatauluun.

Toisella osuudella lähdin rauhassa liikkeelle. Kuten arvasin ekalle rastille oli matkaa melkoisesti rastin ollessa ihan kartan toisessa laidassa. Tyypillisesti reitti ekalle rastille kulki viivaa pitkin. Matkalla oli isompia maastokohteita, joita seuratessa suunnistus pysyi hyvin hanskassa. Vähän ennen rastia missasin yhden poikittaisen polun, jonka takia juoksin polkua hieman liian pitkään. Muut juokkueet painelivat polulta metsään, mutta meikäläinen yritti vielä puskea eteenpäin. Kohta iski pieni paniikki ja oli pakko itsekin hypätä metsän puolelle vaikka omasta sijainnista ei ollut tietoakaan. Pienen hortoilun ja kyselyjen jälkeen oma rasti löytyi, mutta ylimääräistä aikaa kului 7 minuuttia. Tästä eteenpäin suunnistus onnistui hyvin. Parilla rastilla tuli pieni ylimääräinen kierros, mutta ei mitään ykkösen kaltaista pummia.

Kolmannella osuudella Jani teki kellontarkkaa työtä ja keräsi rastit yksi toisensa jälkeen maailmanmestarin ottein. Sijoitus pysyi samoilla lukemilla ja vaihdossa olimme taas saaneet tehtyä pientä lisäeroa aikatauluun. Neljännellä osuudella Amerikanvahvistus Stanley Park teki selvää jälkeä Hollolan metsissä eikä pummeja tullut yhtään. Myös tossu oli syönnillä ja sijoitus parani parilla sadalla pykälällä.

Viides osuus oli kisan kannalta kulminaatiopiste, koska se tuli olla suoritettuna ennen viestinomaisen vaihdon sulkemista klo 8.40. Meidän kannalta tilanne näytti hyvältä, kun marginaalia tässä vaiheessa oli lähes kolme tuntia. Viidennen osuuden pituus oli 8,7 kilsaa, joten se pitäisi kyllä tuossa ajassa mennä helposti. Ja niinhän se menikin. Jere suunnisti osuuden takuuvarmasti ilman ongelmia ja varmisti viestin onnistumisen ja kisan jatkumisen kahdelle viimeiselle osuudelle. Jere tuli vaihtoon aamulla 7.23, joten mitään kiirettä ei ollut.  Marginaalia oli runsas tunti. Lyhyen huollon jälkeen Janne lähti nautiskelemaan kuudennesta osuudesta auringon jo paistaessa lämpimästi.  Tässä vaiheessa homma alkoi olla paketissa. Jannen varmuus oli sitä luokkaa, että mitään suurempaa huolta ei enää ollut. Nyt tarkoituksena oli vain omien rastien kerääminen varmasti talteen.

Viimeisen osuuden yhteislähtö oli klo 9 aamulla. Porukkaa oli vielä mukavasti paikalla. Magnus oli odottanut tätä hetkeä koko yön ja nyt se oli käsillä. Lähdössä juoksu ei ollut ihan kevyttä, jonka takia tällä osuudella pitikin panostaa rastien sujuvaan löytymiseen. Ennen K-pistettä porukkaa meni ohi oikealta ja vasemmalta. Ykköselle tulikin valittua vasemmalta tievaihtoehto, kun alussa ollut aukko oli turvoksissa muusta porukasta. Siellä ei pääsisi muuta kuin kävelemään. Kierto vasemman kautta olikin hyvä valinta ja matka alkoi joutuisasti. Ensimmäinen runsas tunti meni hyvin, mutta sitten piti ottaa repusta yksi geeli energioiden ollessa vähän vähissä. Siihen vielä lisää juomaa ja homma alkoi taas maistumaan. Maisemat alkoivat olla jonkin verran tuttuja ja sekin auttoi parempien reitinvalintojen kanssa. Tokavika rastille tuli isompi pummi, kun luotin olevani oikeassa letkassa ja juoksin vain maalia odotellen. No, eihän se oma rasti sieltä tullut ja yhdessä isomman porukan kanssa etsittiin omaa rastia parin ylimääräisen minuutin ajan. Lopulta rasti löytyi ja reitti siitä viimeisen rastin kautta maaliin.

Tässä välissä Janne oli tullut omalta osuudeltaan ja hyväksytty tulos oli tosiasia. Loppuaika 13.03.59. Tulokset Mitähän sitä seuraavaksi keksitään.

Jukolan jälkeinen viikko on ollut aika perinteinen. Alkuviikosta palauttelua ja loppuviikosta vähän enemmän poluilla juoksua. Ehdin viikon aikana neljästi poluille, jonka aikana sain runsaat 100 kilsaa kasaan. Kroppa ei ole vielä palautunut Jukolasta, varsinkaan polvet. Jukolan kivikkoinen maasto oli kyllä kova ainakin omille polvilleni. Eikä se helpoa ollut Kalevan Rastin Philippe Adamskillekaan. Mies juoksi neljännen osuuden viimeiset kuusi kilometriä murtuneella polvilumpiolla kaaduttuaan kivikossa. Siitä huolimatta hän jäi kärjelle vain runsaat 10 minuuttia.

Ensi viikolla on ohjelmassa Aulanko Trail kisa lauantaina, Buff Trailin osakisa, jossa jaossa olisi taas Buff-pisteitä. Lähtölista näyttää sen verran laadukkaalta, ette ilmeisesti pisteitä ei ole montaa kotiin tuomisina. Mutta katsotaan nyt ensi miten kisa menee.
Alla muutama kuva Nuuksiosta Juhannuksena.

Coutsi on taas istunut videoeditorin kanssa ja valmista on syntynyt. Toukokuun treenileiri Tenneseessä olisi valmis katseltavaksi.

Viikko 28 ja vilkas kisaviikko sohvalla

Viikon odotetuin kisa on varmaan ollut NUTS Pallaksen viikonlopun perusmatka sekä viisvitonen. Pallakselle oli ilmoittautunut mukaan huima määrä ulkomaalaisia ja kisa olikin saanut UTWF arvon ennen kisaa.  Hienoa että suomalaiset kisat saavat myös kansainvälistä arvostusta - ja täysin ansaitusti. Kokonaisuudessaan ilmoittautuneita oli 1200 innokasta kisaajaa. NUTSin porukka on todellakin tehneet asiat oikein, kun osallistujamäärät on tätä luokkaa. Kisaa oli miellyttävä seurata kotisohvaltakin, kun tekniikka on käytössä ja tuloksia ja tunnelmia tulee katkeamattomana virtana. Tässä on varmasti Suomen paras organisaatio ultrapuolella.

Perusmatka 135 kilsaa lähti liikkeelle perjantaina klo 18. Toisin kuin edellisenä vuonna kaikilla kisaajilla ei ollut gepsi-seurantaa. Heti alkumatkasta kisan etukäteissuosikki Espanjan Hamal Villar Lazaro lähti kisaan omalla vauhdilla. Ero muihin kasvoi tasaisesti ja Hetan maaliviiva tuli vastaan huimassa loppuajassa 15.30. Runsas tunti Hamalin jälkeen toisesta sijasta taistelivat tasaisesti Juuso Simpanen sekä Antti Itkonen viimeiselle tieosuudelle asti. Kisa kääntyi lopulta Juusolle runsaan 10 minuutin erolla. Kaikkiaan neljä juoksijaa juoksi alle meikäläisen viime vuoden voittoajan 18.30. Neljänneksi sijoittunut Teivaisen Pekka kepitti meikäläisen voittoajan tunnilla. Naisten kisan voiton vei Jaana Hylkinen ajalla 22.43.

Viisvitosella viivalla oli todella kovatasoinen joukko niin juoksijoita kuin suunnistajiakin. Voiton vei uudella reittiennätyksellä 4.28 Lukas Naegele. Loput podium-paikat menivät Varsinais-Suomalaisia suunnistusseuroja edustaville Arto Talviselle ja Antti Parjanteelle. Naisten sarjassa voiton vei kukas muu kuin Maija Oravamäki, joka siirtyi samalla Buff Trail Tourin kärkeen. Seuraavat sijat menivät Maria Kollerille ja Jaana Monoselle.

55-podium (Kuva NUTS Pallas)

Kaikki tulokset.
Kestävyysurheilun uutisointi.
Onevision kuvia.

Viikonloppuna kisattiin myös jo perinteinen Bodominjärven ultraintervalli. Kävimme paikalla katsomassa lähtöä ja samalla tapaamassa vanhoja tuttuja. Kisaan lähti pieni juoksujajoukko, josta yhtä lukuun ottamatta kaikki selvittivät matkana olleen 8x13 kilsan reissun. Tulokset.

Jenkkien puolella viikonlopun suurin tapahtuma ultrapuolella oli varmaan Hardrock100. Twitterin puolella kisaa oli helppo seurata iRunFarin kautta. Miesten puolella kisan ehdoton ennakkosuosikki oli tietysti Kilian Jornet. Kun matkaa oli taitettu noin kolmannes, taistelu kisan voitosta sai varsin dramaattisen käänteen, kun Kilian oli katunut ja hänen olkapäänsä oli mennyt sijoiltaan. Käytännössä hän ei pystynyt käyttämään toista kättään lainkaan vaan juostessa käsi oli taiteltu taitavasti Salomonin repun sisään tukemaan kättä. Ainoastaan terveellä kädellä hän pystyi käyttämään toista sauvaa. Kaikesta tästä huolimatta Kilian juoksi voittoon kisassa. Ehkäpä yksi kaikkien aikojen ultrasuoritus.

Kilian loppusuoralla (Kuva iRunFar)

Jo edellisenä viikonloppuna kisattiin myös Andorra Ultra Trail, jossa mukana oli myös joukko Sambalaisia. Parkkosen Johannes ja Mark Lee olivat pisimmällä 170 kilsan sarjassa, Kolehmaisen Mikko 112 kilsan sarjassa ja MP Rautiainen sprinttimatkalla 83 kilsaa. Mark joutui jättämään matkan kesken, mutta muilta todella kovat suoritukset kuumissa ja karuissa olosuhteissa. MP:n raportti löytyy fb:n puolelta.

Yksi iloinen asia viikolla on ollut seurata suunnistuksen nuorten MM-kisoja, jossa Suomen menestys on ollut vakuuttavaa. Kovimmasta suorituksesta joukkueessa on vastannut Olli Ojanaho, joka voitti kultaa kaikilla henkilökohtaisilla matkoilla.

Oma viikko meni eteenpäin mukavasti. Pääsin kävelemään jo hieman pidempiä matkaa. Lisäksi tein neljä pidempää uimareissua, yhteensä 14,3 km/5.30h. Samalla tuli myös testattua uutta uintipoijua. Se on pieni turvallisuustekijä uidessa, jonka lisäksi siihen saa avaimet yms mukaan. Uintia se ei hidasta tai häiritse yhtään.

Alkaneella viikolla taas vähän lisää kävelyä ja tietysti uintia.

Viikko 32 ja Vierumäki

Viimeinenkin lomaviikko on nyt paketissa ja huomenna on edessä paluu arkeen. No, ihan kiva mennä takas töihin ja palata takas arkirutiinien kimppuun. Treenaaminenkin on kuitenkin vähän helpompaa ja ryhdikkäämpää, kun on selvät aikataulut ja voi tehdä vaikka omat lenkit ennen töitä ja töiden jälkeen.

Tämä viikko meni osin remonttia tehden ja osin remonttia pakoillen Vierumäellä. Kolmessa huoneessa laitettiin melkein kaikki pinnat uusiksi. Katoista ja seinistä selvittiin itse, mutta lattioiden hiomiseen ja lakkaamiseen piti palkata ammattilainen. Ja lattiaurakan ajaksi lähdimmekin sitten Vierumäelle nautiskelemaan loman viimeisistä päivistä.

Vierumäellä tuli juostua siellä järjestetyn polkujuoksutapahtuman reittejä. Ne olivatkin osin pientä polkua sekä osin tuttuja ja leveitä ulkoilureittejä. Lisäksi tehtiin coutsin kanssa yhdessä suunnistusharjoitusta ja testailtiin varusteita tulevaa 24h MM-rogaa varten. Kelit suosivat ulkoilua ja varsinkin loppuviikosta lämpötilatkin olivat ihan kohdallaan.

Lattianhionta alkakoon

Lounaspysähdys Luhdan tehtaalla Lahdessa

Keilaamassa Vierumäellä

Hieno lampi

Tarkkaa suunnistamista

Coutsi satumetsässä

Vierumäen harjuja

Coutsi keilaamassa, liian nopea kameralle

Kalliojärvi Vierumäellä

Edelleen Kalliojärvi

Jarin ja Samin kanssa pyöräkisan lähdössä

Viikolle kertyi 73 kilsaa juoksua. Polvet ovat edelleen vähän kipeät Pallaksen kisasta, mutta ensi viikolla aloitetaan suunnitelmallisempi harjoittelu Kolin kisaa varten.

Mammuttimarssi ratamestarin silmin

Alkuviikko meni muutaman lenkin puitteissa, mutta muuten kaikki vapaa-aika kului kisajärjestelyissä. Torstaina kävimme KilonGepardin kanssa viemässä paikalleen Veikkolan ja siitä etelään ja länteen olevat rastikoodit.

Perjantaina alkoikin sitten Mammuttimarssi. Olimme paikalla jo ennen neljää valmistelemassa kilpailukeskusta ennen kilpailijoiden tuloa. Kävin vielä viemässä Korkeakalliontien ja Kortelan rastit sekä tarkastamassa, että Jokipellon rasti on edelleen paikallaan. Kisakeskuksessa oli paikat nopeasti järjestyksessä ja jossain vaiheessa alkoi kisaajia valua paikalle. Mukana oli huikeat noin 135 kilpailijaa. Edellisinä vuosina osallistujia on ollut siellä 70-80 paikkeilla, joten tämänvuotinen yleisöryntäys pääsi kyllä jossain määrin yllättämään. Brändi on selvästi tullut tunnetuksi ja saanut oman kannattajakunnan.

Puoli kahdeksalta oli pyöräsarjan lähtö, jossa mukana oli 24 joukkuetta. Vain puoli tuntia heidän jälkeensä lähtivät jalkasarjat pois lukien Pöräys. Lähdössä oli Mammuttimarssimainen keli, kun ilmassa oli ennusteista poiketen vähän sadetta. Kohta heti muiden lähdettyä alkoi kuljetus kohti Pöräyksen lähtöä, joka sijaitsi Salmessa. Puoli tuntia muiden perään saimme sitten heidätkin liikkeelle. Nyt kaikki olivat matkalla. Itse lähdin tässä kohtaa fillarilla Salmesta Iso-Parikakseen katsomaan uimarastia.

Verkonpaino ja Stopparihan siellä häsäsivät poijujen ja poijunpainojen kanssa. Tulet oli jo onneksi saatu syttymään keittokatokseen, joten makkaraa oli tarjolla heti alkutahdeista lähtien. Uimarastiksi oli valittu Iso-Parikas, koska siinä oli iso hiekkaranta, järjestelyjä varten keittokatos sekä läheinen sijainti kisakeskukseen. Uimapaikasta tulikin hyvä ja turvallinen. Tilaa uimiseen oli riittävästi ja hiekkapohja helpotti kilpailijoiden jalkapohjia.

Uimarastin valmistuttua kävin vielä vaihtamassa uimarastilla sakkolenkin valinneiden rastikoodia Pikku-Parikas järvellä, koska se oli sama minkä Pöräykselle startanneet olivat jo kertaalleen kiertäneet. Valitettavasti takapyörä oli fillarista tyhjentynyt toistamiseen tällä viikolla, joten jouduin juoksemaan sinne. Ja tietysti pyöräilykengissä. Palattuani uimarastille ei yksikään joukkueista ollut vieläkään tullut sinne. Kesti noin 1,5 tuntia enemmän, kuin mitä olin itse laskeskellut, Pöräyksen kärkijoukkueelta Team Nollat Taulussa tulla uimarastille. Tämä oli yllätys, koska sarjassa oli kuitenkin mukana kovia nimiä, niin naisia kuin miehiä. Uimarastilla heillä ei kulunut kuin aikaa kuin 7 minuuttia!

Seurasin parin ensimmäisen joukkueen tuloa uimarastille ennen kuin suuntasin takaisin autolle Salmeen. Ja tietysti pyörää taluttaen pyöräilykengissä.

Yö meni nopeasti, kun porukkaa alkoi virtaamaan maaliin. Mitään ryysistä ei missään vaiheessa tullut. Pöräyksen voiton vei Team Nollat Taulussa aikaan 4.12. Ilmeisesti uimarastin jälkeen juoksu oli heille maistunut, koska ratamestarin ihanneaika ylittyi vain 40 minuuttia. Olin tosin laskenut uimarastin vievän enemmän kuin tuo 7 minuuttia. Tuossa ajassa ei makkaraa ehdi nuotion ääressä nauttia.

Maratonin voittaja oli maalissa puoli neljän maissa, joten siinä ratamestari meni jo pahemmin vikaan, kun oletti voittajan olevan maalissa 1,5 tuntia aikaisemmin. Ilmeisesti radat olivat vaativampia niin suunnistuksellisesti kuin fyysisesti. Tässä vaiheessa oli selvää, että Runtun (9 joukkuetta) ja Mahottoman (2 joukkuetta) survival-rate tulee olemaan ennakoidun alhainen, jos lyhyemmätkin matkat venyvät aikataulusta.

Ensimmäinen soitto raatotaksille tuli aamulla vähän viiden jälkeen, kun ensimmäinen pyöräsarjalainen oli saanut tarpeekseen. Samalla reissulla haettiin pari muutakin matkan uuvuttamaa kisaajaa.  Mahottoman pyöräsarjan kärki käytti aikaa koko reissuun tehtävärasteineen alle 12 tuntia vaikka pyöräilivät noin 210 kilsaa. Aivan mahoton aika.

Mahottoman pyöräsarjan voittajat Mammutinhäntäkeitolla

Aamu alkoi valkenemaan ja ilma oli tuuleton ja aurinkoinen. Pakkasta taisi aamulla olla pari astetta. Fillarisarjassa ei kuitenkaan tainnut olla suurempia ongelmia liukkaiden teiden kanssa.

Uimarasti aamun valjettua

Kahdelle pisimmälle jalkamatkalle Runtulle ja Mahottomalle olimme määritelleet cut-off ajan uimarastin yhteyteen. Se oli lauantaiaamuna klo 11, jolloin kisaa oli käyty 14 tuntia. Siinä vaiheessa Runtu olisi edennyt omien reitinvalintojeni mukaan noin 83 kilsaa ja Mahoton noin 106 kilsaa. Cut-off ajan puitteissa myös itse uimarasti tulisi olla suoritettuna. Muutimme kisan aikana tätä aikaa kahdella tunnilla eteenpäin, kun yritimme mahdollistaa useamman joukkueen läpipääsyn.

Marssisarjassa Raivojuoksija vei kisaa alusta lähtien. Ero kasvoi hitaasti mutta varmasti toisena edenneisiin Prince Imodiumiin ja Frontside Tommieen. Raivojuoksija ehti maaliin vajaan puoli tuntia ennen kaksikkoa. Ero oli sen verran pieni, että ilmeisesti Raivojuoksija joutui tänä vuonna tyytymään vain yhteen uintikertaan viime vuoden kahden sijaan. Marssin voittoaika 11.28 oli jo aika lähellä sitä mitä ratamestari oli ajatellut. Tämähän näytti jo paremmalta.

Päivällä raatotaksi sai tehdä tasaisesti työtä, mutta ihan mitään ruuhkaa ei missään vaiheessa tainnut syntyä. Uusien cut-off aikojen uhriksi Iso-Parikas järvellä ei lopulta joutunut yhtään joukkuetta. Sen sijaan kolme joukkuetta päätti laittaa pillit pussiin uimarastilla ja lopettaa vapaaehtoisesti. Tässä vaiheessa kisassa oli mukana viisi Runtun joukkuetta, jotka olivat alittaneet alkuperäisenkin cut-off ajan (klo 11). Ainut mukana ollut Mahottoman joukkue Nopsakoipi pääsi uimarastilta liikkeelle 8 minuuttia ennen cut-off ajan umpeutumista, eli klo 12.52.

Olin arvioinut Runtun voittajien olevan maalissa iltapäivällä kello kolmen aikoihin. Kello näytti 16.21 Telemarkin ja TTR:n kopistellessa eteisessä ja riemuitsevan maaliin pääsystä. Kaverit olivat niiiiiin onnellisia, että virtaa olisi riittänyt vaikka pidemmällekin.

Runsaan tunnin myöhemmin Runtulta maaliin saapuivat myös Bastvik Express, Luistelijat sekä IhanHukassa. Yhdeksästä matkaan lähteneestä joukkueesta viisi pääsi maaliin. Määräajan täytyttyä iltayhdeksältä Suomenlinnan Susi soitti raatotaksin itselleen. Susi oli silloin tulossa viimeiselle rastille, mutta jo selvästi yliajalla. Runtun survival-rate oli pyöreät 50%, kun mukaan lasketaan yksi DNS joukkue.

Muiden soittaessa raatotaksiin ja järjestäjien sortuessa nukkumaan niin yhteen asiaan voi aina luottaa: Nopsakoipi kulkee koko tarjolla olevan reitin loppuajasta riippumatta. Soittelimme jossain vaiheessa ja neuvottelimme raatotaksista, mutta se ei Nopsakoivelle käynyt. Ilmeisesti se olisi ollut väärä tapa lopettaa tämän vuoden Mahoton. Varsinkin kun hänen Mammuttimarssin cv näyttää tältä: vuonna 2010 Kytäjällä Runtu maallin ajassa 27h, 2011 Hangossa Mahoton läpi ajassa 23.42, 2012 Mahottoman pyöräsarjassa, 2013 Mahoton ajassa 24.39h. Ja 2014 Nuuksiossa...maalileimaus ajassa 30.30. Eli maalissa la-su yönä klo puoli neljä! Kuusi ja puoli tuntia määräajan täytyttyä. Ei voi kuin ihmetellä ja ihastella.

Nopsakoipi ykkösrastilla (Kuva: Antti Nousiainen)

Palautetta radoista otetaan mielellään vastaan. Jonkin verran sitä onkin jo tullut, mutta aina voi kertoa lisää. Ilmeisesti "kaikille tuttu" Nuuksio tuottikin yllättävän monelle vaikeuksia suunnistuksen kanssa. Tarkoituksena olikin tuoda ratoihin enemmän suunnistusta kuin aikaisempina vuosina. Alueelta on olemassa paljon suunnistuskarttoja, joita käyttämällä saattoi löytää aavistuksen lyhyempiä mutta vaativampia reitinvalintoja. Radat oli suunniteltu lähtökohtaisesti juoksijoita ajatellen ja siksi esimerkiksi Nuuksion alue aiheutti pyöräilijöille varmaan osin turhauttavaa edestakaista ajoa. Toisaalta juoksijalle ne alueet olivat varmaan yksi hienoimpia paikkoja, varsinkin jos niistä ehti nauttia yhtään valoisaan aikaan.

Itse en etukäteen uskonut kenenkään pääsevän Mahotonta läpi 24h määräajan puitteissa. Ja niinhän siinä kävi.

Isot kiitokset ja onnittelut kaikille kisaan osallistuneille ja sen aikana kärsineille. Kiitokset myös kaikille järjestelypuolella mukana olleille.

Mammuttimarssin tulokset.
Kilpailijoiden gps-träkkejä voi käydä lataamassa ja katselemassa rastit.fi palvelussa.
Mammuttimarssin kuvia järjestäjien ottamina sekä Antti Nousiaisen kuvat.

Facebookin puolelta kannattaa käydä katsomassa kilpailijoiden raportteja kisasta. Niitä on paljon.

Viikko 27 ja vähän seuraavaakin, KRV alkaa

Vihdoinkin viimeinen työviikko on ohi ja kesäloma alkaa!! Kylläpä viimeiset työpäivät tuntuivat pitkiltä ja jossain vaiheessa alkoi jo tuntumaan, ettei ne lopu milloinkaan. Kesäkuun vaihduttua heinäkuuksi kehuttiin hellepäivien lukumäärää Suomessa, mutta ei ainakaan täällä rannikolla ole tuntunut kovinkaan lämpimältä, kun vielä lisäksi tuulikin on puhaltanut normaalia enemmän nyt alkukesästä. Taitaa olla, että noi hellerajat on rikkoutuneet useampana päivän vain jossain idempänä. Toivotaan, että heinäkuu tarjoaa lämpimämpää keliä myös ihan tänne meillekin. On sitten suotuisampia treenikelejä noille Sparttaan lähtevillekin.

Viikko meni vähän puolitehoilla. Joka päivälle lauantaita lukuun ottamatta tuli jotain rimpuilua tehtyä. Maanantaina fillarilla töihin ja kotiin tultua vielä vajaan tunnin juoksulenkki. Tiistaina juoksin illalla töistä kotiin ja juoksu tuntui yllättävän hyvälle. Samalla tuli testattua IVOn uutta Polaria. Hyvältähän se tuntui ja kun se uusi gepsikin on aika pieni niin se menee mukavasti vaikka pienessä housun taskussa. Keskiviikkona kävin fillarilla töissä ja kotiin tullessa kiersin vähän pidemmän kautta. Keli oli viileä, kun kylmä tuuli puhalsi vastaan suurimman osan aikaa. Torstaina juoksin Jussin kanssa aamulla töihin. Hyvä juoksutunne jatkui ja Jussillahan vaan vauhti kiihtyi, kun mittari näytti töissä keskivauhdiksi runsaat 5 minsaa kilsalle. Hyvä vauhti runsaan 30 kilsan aamulenkiksi.

Lauantaina startattiin aamulla kohti Sotkamoa. Reitiksi valittiin Jyväskylän kautta menevä reitti, kun se poikkeaa sopivasti Vaajakosken kautta. Ei käyty kuitenkaan juoksemassa Vaajakosken ultra kisan reittiä vaan pysähdyttiin ostamaan matkaevästä tulevaa rastiviikkoa varten.

Lauantaina ei sitten runsaan seitsemän tunnin autoilun lisäksi muuta tullutkaan tehtyä. Sunnuntaina kävin juoksemassa lyhyen aamulenkin ja iltapäivällä olikin vuorossa KRV:n ensimmäinen osakilpailu. Tipasojalla kisattavat kaksi ensimmäistä osakilpailua tulisivat olemaan todella nopeakulkuista kangasmaastoa. Toisaalta vastapainona olisi erittäin vaativaa suunnistusta suppamaastossa, joten suunnistuksen ja vauhdin tasapaino ratkaisisi onnistuneen ja epäonnistuneen suorituksen.

Suunnistus alkoi hyvin ensimmäisten rastien osalta. Huomasin heti, että peukalokompassi ei ole oikein meikäläiselle sopiva tässä maastossa vaan käyttöä olisi enemmänkin perinteiselle kompassille, jolla voi helposti ottaa suunnan ja yrittää pysyä siinä. Pientä hapuilua akoi tulla ja seiskalle tullessa olin taimikossa vähän hukassa. Se oli kuitenkin pieni pummi siihen verrattuna, jonka tein sitten kasilla. Luin väärin matkalla olleet polut ja lähdin aivan väärään suuntaan viimeiseltä polulta ennen rastia. Aikaa meni hukkaan useita minuutteja. Loppu tuli taas normaalisti toiseksi viimeistä lukuun ottamatta. Siellä tuli haravoitua taas useampi minuutti ennen oman rastin löytymistä. Risteessä olleita muitakin rasteja etsi niin paljon porukkaa, että sai olla tarkkana ettei juoksisi jonkun kanssa päin. Loppuaika 8,7 kilsan radalla oli 1.07.19 ja eroa kärkeen tuli lähes 21 minuuttia.

1. osakisan reitti + gepsi

Maanantaina oli välipäivä rastiviikolla. Kävimme kuitenkin IVOn kanssa tekemässä noin 20 kilsan lenkki lähimaastoissa. Lähdimme liikkeelle Vuokatista ja kuljimme Hiukan kautta Pöllyvaaraan. Aivan mahtavaa seutua ja maastot on niin hienot. Ainut ongelma on se, että pitää pysähdellä jatkuvasti ottamaan kuvia.

Illalla kävimme seuraamassa hotellimme ympäristössä käytyä MM-sprinttiä, jossa Venla Niemi voitti hopeaa ja Mårten Boström kultaa.

Venla lähdössä ensimmäiseltä rastilta

Måre tulossa alas kohtuullisen jyrkkää rinnettä. Maaliin enää vähän matkaa.

Tiistaina oli edelleen välipäivä rastiviikolta, mutta kävimme Teron kanssa lyhyellä saunalenkillä seurattuamme ensin MM-pitkän matkan kisoja Tipasojalla.

Keskiviikkona rastiviikot jatkuivat toisella osakilpailulla. Ilmat olivat muuttuneet sateisiksi, mutta muuten oli edelleen lämmintä. Matka oli tällä kertaa vähän lyhyempi 6,9 kilsaa. Maasto oli kuitenkin edelleen erittäin kaunista ja nopeakulkuista kangasmaastoa. Tällä kertaa perinteinen kompassi kuitenkin auttoi huomattavasti suunnistamista eikä virheitä juurikaan tullut. Vain neljä sellaista pientä pummia, joista ei kertynyt juuri kahta minuuttia enempää. Omaan tasoon ja harjoitteluun nähden erittäin hyvä suoritus.

2. osakisan reitti + gepsi

Huomenna rastiviikko jatkuu, mutta kisamaastot ovat nyt Vuokatin suunnalla. Ne rinteet tarjoavatkin sitten ihan erilaista menoa.

Viikko 17 ja August Väkeväinen

Kevät on edennyt jotenkin ontuen tämänkin viikon. Päivällä auringon paistaessa keli voi olla jo melko lämmin, mutta yöt ovat edelleen olleet poikkeuksellisen kylmiä. Parina edellisenä yönä ollaan oltu jopa lähellä nollaa. Viime viikolla oli ensimmäiset kukat tienvarsilla näkyvissä ja tällä viikolla saatiin jatkoa, kun ensimmäiset valkovuokot kukkivat.

Tiistaina kevään ensimmäiset valkovuokot.

Treenien suhteen viikko on ollut aavistuksen aikaisempaa rauhallisempi. Toisaalta piti vähän keventää Majakka ja Sivuvaunua varten ja toisaalta tuleva viikko tarjoaa harjoitustunteja sitten sitäkin enemmän.

Maanantaina juoksin töiden jälkeen kotiin tehden lisäksi pienen lisälenkin. Ennen lenkkiä oli perinteinen astangajooga. Tiistaina kävin fillarilla töissä. Olin vaihtanut pyörään kesärenkaat ja lisäksi uudet jarrupalat taakse. Nyt ei tarvinnut jarrutella laittamalla jalkaa maahan. Pyörätiet oli vasta nyt putsattu talven hiekoista koko työmatkan varrelta. Päivällä käytiin vielä työporukan kanssa salilla painoja heiluttamassa.

Keskiviikko meni ilman treeniä, kun muuta ohjelmaa oli sen verran paljon. Torstaina kävin taas fillarilla töissä, ja kotiin tullessa tein taas pienen lisälenkin. Vastatuuli oli kotiin tullessa melkoinen. Viimeisellä vitosella sain vetoapua maantiepyöräilyporukasta, joka sattui ajamaan samaa tietä samalla vauhdilla. Ja olihan siellä tuttujakin joukossa, joten sattui mukava rupatteluhetki loppulenkille. Mikalle kiitokset.

Perjantaina kävin töiden jälkeen juoksemassa kevyen parikymppisen lenkin. Sopivasti sadealue meni tästä yli ja sain nauttia pölyttömästä ja happirikkaasta ilmasta koko lenkin ajan. Pari lämpöastetta lisää ei olisi kuitenkaan ollut pahitteeksi.

Lauantaina oli vuorossa kauan odotettu Majakka ja Sivuvaunu eli August Väkevän muistokilpailu.  Kisan konsepti on sellainen, että siinä kahden hengen joukkue etenee n. 22 kilometrin matkan yhdellä pyörällä toisen juostessa ja toisen pyöräillessä. Kisan reitiksi on valittu Pepomaisesti Nuuksiontien ja Solvallan seutu, jossa tasaista paikkaa saa tuloksetta etsiä. Vuosi sitten valmistunut pyörätie helpottaa nykyisin huomattavasti tiellä liikkumista. Olimme IVOn kanssa kisassa ekaa kertaa ja omistimme kisan poismenneen Päävalmentajan kunniaksi.

Lähtöpaikalla oli suuri määrä kilpailijoita ennen lähtöä. Jotenkin ajattelin ettei mukana olisi näin paljon väkeä, mutta hauskempaahan se on isossa porukassa nauttia leppoisasta menosta. Puhurin laukaistua lähtölaukauksen porukka rynnisti alas Solvallan mäkeä ja leppoisasta menosta ei ollut tietoakaan. Siinä sai tarkkana mennä, kun juoksijat ja fillarit menivät yhdessä ryhmässä ensimmäiset hetket. Alku lähti mukavasti liikkeelle, IVO paineli mäkeä alas fillarilla ja meikäläinen juosten. Alku on alamäkivoittoinen ja se meneekin helposti, mutta heti kohta tulee yksi reitin pahimmista ylämäistä. Siinä on pakko hieman hellittää, ettei vedä itseään ihan hapoille. Juosten se on kuitenkin helpompi kuin fillarilla. Mäen päällä vaihdoimme pyöräilijää ekan kerran. Siitä eteenpäin pohjoiselle kääntöpaikalle ja takaisin kohti Solvallaa ja siitä edelleen Vanhalle Turuntielle. Porukka leviää nopeasti pitkin reittiä, muta samojen kanssakilpailijoiden kanssa tulee juostua ja fillaroitua monta pätkää. Vanhalla Turuntiellä on toinen kääntöpaikka ja siitä reitti palaa suoraan takaisin Solvallaan. Kevyt vastatuuli puhaltaa naamalle ja etureidet tuntuu vähän jumittavan ehkä kylmästä johtuen. Vedämme kuitenkin IVOn kanssa lyhyillä vaihdoilla ja niiden aikana pääsi mukavasti palautumaan ja käyttämään hieman eri lihaksia.

Maaliin tulimme yhdessä ja olimme enemmän kuin yllättyneitä kuullessamme olevamme sekasarjan toisella sijalla! Ja aikakin oli todella hyvä 1.27.

Toinen sija ja Elovena -palkinnot

Lisää kuvia tapahtumasta löytyy täältä.

Sunnuntaina oli vuorossa suunnistuskauden avaus Paimiossa Finnspring viestissä, jossa Pepolla oli kaikkiaan kaksi joukkuetta mukana. Sain kunnian olla ensimmäisellä osuudella ja sähellykseksihän se alku meni. Lähdin heti k-pisteeltä kiertämään edessä ollutta mäkeä, mutta en jotenkin saanut oikaistua mäen jälkeen takaisin. Siinä mentiin jonkin aikaa väärään suuntaan, ennekuin oikea suunta löytyi. Siitä eteenpäin taas meno oli ok, mutta loppupäässä oli taas yksi rastiväli, jossa menin sekaisin poluista ja löysin tällä kertaa itseni aivan liikaa vasemmalta. Siitä sitten nopealla korjausliikkeellä takaisin kohti rastia, mutta pummiahan siitä tuli.
Loppu tuli taas paremmin ja juosta jaksoi hyvin. Tosin matka ei ollut kuin runsaat kolme kilsaa. Lopputuloksissa olimme komeasti neljänsiä.

PePon tukikohta

Viikolle kertyi vajaat 12 tuntia treeniä, jossa juoksua 58 kilsaa ja fillaria 79 kilsaa. Ensi viikolla tuleekin sitten vähän enemmän, kun keskiviikkona rymytään Nuuksiossa ja viikonloppuna Salpaus-rogassa.