Kevät on edennyt jotenkin ontuen tämänkin viikon. Päivällä auringon paistaessa keli voi olla jo melko lämmin, mutta yöt ovat edelleen olleet poikkeuksellisen kylmiä. Parina edellisenä yönä ollaan oltu jopa lähellä nollaa. Viime viikolla oli ensimmäiset kukat tienvarsilla näkyvissä ja tällä viikolla saatiin jatkoa, kun ensimmäiset valkovuokot kukkivat.
Treenien suhteen viikko on ollut aavistuksen aikaisempaa rauhallisempi. Toisaalta piti vähän keventää Majakka ja Sivuvaunua varten ja toisaalta tuleva viikko tarjoaa harjoitustunteja sitten sitäkin enemmän.
Maanantaina juoksin töiden jälkeen kotiin tehden lisäksi pienen lisälenkin. Ennen lenkkiä oli perinteinen astangajooga. Tiistaina kävin fillarilla töissä. Olin vaihtanut pyörään kesärenkaat ja lisäksi uudet jarrupalat taakse. Nyt ei tarvinnut jarrutella laittamalla jalkaa maahan. Pyörätiet oli vasta nyt putsattu talven hiekoista koko työmatkan varrelta. Päivällä käytiin vielä työporukan kanssa salilla painoja heiluttamassa.
Keskiviikko meni ilman treeniä, kun muuta ohjelmaa oli sen verran paljon. Torstaina kävin taas fillarilla töissä, ja kotiin tullessa tein taas pienen lisälenkin. Vastatuuli oli kotiin tullessa melkoinen. Viimeisellä vitosella sain vetoapua maantiepyöräilyporukasta, joka sattui ajamaan samaa tietä samalla vauhdilla. Ja olihan siellä tuttujakin joukossa, joten sattui mukava rupatteluhetki loppulenkille. Mikalle kiitokset.
Perjantaina kävin töiden jälkeen juoksemassa kevyen parikymppisen lenkin. Sopivasti sadealue meni tästä yli ja sain nauttia pölyttömästä ja happirikkaasta ilmasta koko lenkin ajan. Pari lämpöastetta lisää ei olisi kuitenkaan ollut pahitteeksi.
Lauantaina oli vuorossa kauan odotettu Majakka ja Sivuvaunu eli August Väkevän muistokilpailu. Kisan konsepti on sellainen, että siinä kahden hengen joukkue etenee n. 22 kilometrin matkan yhdellä pyörällä toisen juostessa ja toisen pyöräillessä. Kisan reitiksi on valittu Pepomaisesti Nuuksiontien ja Solvallan seutu, jossa tasaista paikkaa saa tuloksetta etsiä. Vuosi sitten valmistunut pyörätie helpottaa nykyisin huomattavasti tiellä liikkumista. Olimme IVOn kanssa kisassa ekaa kertaa ja omistimme kisan poismenneen Päävalmentajan kunniaksi.
Lähtöpaikalla oli suuri määrä kilpailijoita ennen lähtöä. Jotenkin ajattelin ettei mukana olisi näin paljon väkeä, mutta hauskempaahan se on isossa porukassa nauttia leppoisasta menosta. Puhurin laukaistua lähtölaukauksen porukka rynnisti alas Solvallan mäkeä ja leppoisasta menosta ei ollut tietoakaan. Siinä sai tarkkana mennä, kun juoksijat ja fillarit menivät yhdessä ryhmässä ensimmäiset hetket. Alku lähti mukavasti liikkeelle, IVO paineli mäkeä alas fillarilla ja meikäläinen juosten. Alku on alamäkivoittoinen ja se meneekin helposti, mutta heti kohta tulee yksi reitin pahimmista ylämäistä. Siinä on pakko hieman hellittää, ettei vedä itseään ihan hapoille. Juosten se on kuitenkin helpompi kuin fillarilla. Mäen päällä vaihdoimme pyöräilijää ekan kerran. Siitä eteenpäin pohjoiselle kääntöpaikalle ja takaisin kohti Solvallaa ja siitä edelleen Vanhalle Turuntielle. Porukka leviää nopeasti pitkin reittiä, muta samojen kanssakilpailijoiden kanssa tulee juostua ja fillaroitua monta pätkää. Vanhalla Turuntiellä on toinen kääntöpaikka ja siitä reitti palaa suoraan takaisin Solvallaan. Kevyt vastatuuli puhaltaa naamalle ja etureidet tuntuu vähän jumittavan ehkä kylmästä johtuen. Vedämme kuitenkin IVOn kanssa lyhyillä vaihdoilla ja niiden aikana pääsi mukavasti palautumaan ja käyttämään hieman eri lihaksia.
Maaliin tulimme yhdessä ja olimme enemmän kuin yllättyneitä kuullessamme olevamme sekasarjan toisella sijalla! Ja aikakin oli todella hyvä 1.27.
Lisää kuvia tapahtumasta löytyy täältä.
Sunnuntaina oli vuorossa suunnistuskauden avaus Paimiossa Finnspring viestissä, jossa Pepolla oli kaikkiaan kaksi joukkuetta mukana. Sain kunnian olla ensimmäisellä osuudella ja sähellykseksihän se alku meni. Lähdin heti k-pisteeltä kiertämään edessä ollutta mäkeä, mutta en jotenkin saanut oikaistua mäen jälkeen takaisin. Siinä mentiin jonkin aikaa väärään suuntaan, ennekuin oikea suunta löytyi. Siitä eteenpäin taas meno oli ok, mutta loppupäässä oli taas yksi rastiväli, jossa menin sekaisin poluista ja löysin tällä kertaa itseni aivan liikaa vasemmalta. Siitä sitten nopealla korjausliikkeellä takaisin kohti rastia, mutta pummiahan siitä tuli.
Loppu tuli taas paremmin ja juosta jaksoi hyvin. Tosin matka ei ollut kuin runsaat kolme kilsaa. Lopputuloksissa olimme komeasti neljänsiä.
Viikolle kertyi vajaat 12 tuntia treeniä, jossa juoksua 58 kilsaa ja fillaria 79 kilsaa. Ensi viikolla tuleekin sitten vähän enemmän, kun keskiviikkona rymytään Nuuksiossa ja viikonloppuna Salpaus-rogassa.
 |
| Tiistaina kevään ensimmäiset valkovuokot. |
Maanantaina juoksin töiden jälkeen kotiin tehden lisäksi pienen lisälenkin. Ennen lenkkiä oli perinteinen astangajooga. Tiistaina kävin fillarilla töissä. Olin vaihtanut pyörään kesärenkaat ja lisäksi uudet jarrupalat taakse. Nyt ei tarvinnut jarrutella laittamalla jalkaa maahan. Pyörätiet oli vasta nyt putsattu talven hiekoista koko työmatkan varrelta. Päivällä käytiin vielä työporukan kanssa salilla painoja heiluttamassa.
Keskiviikko meni ilman treeniä, kun muuta ohjelmaa oli sen verran paljon. Torstaina kävin taas fillarilla töissä, ja kotiin tullessa tein taas pienen lisälenkin. Vastatuuli oli kotiin tullessa melkoinen. Viimeisellä vitosella sain vetoapua maantiepyöräilyporukasta, joka sattui ajamaan samaa tietä samalla vauhdilla. Ja olihan siellä tuttujakin joukossa, joten sattui mukava rupatteluhetki loppulenkille. Mikalle kiitokset.
Perjantaina kävin töiden jälkeen juoksemassa kevyen parikymppisen lenkin. Sopivasti sadealue meni tästä yli ja sain nauttia pölyttömästä ja happirikkaasta ilmasta koko lenkin ajan. Pari lämpöastetta lisää ei olisi kuitenkaan ollut pahitteeksi.
Lauantaina oli vuorossa kauan odotettu Majakka ja Sivuvaunu eli August Väkevän muistokilpailu. Kisan konsepti on sellainen, että siinä kahden hengen joukkue etenee n. 22 kilometrin matkan yhdellä pyörällä toisen juostessa ja toisen pyöräillessä. Kisan reitiksi on valittu Pepomaisesti Nuuksiontien ja Solvallan seutu, jossa tasaista paikkaa saa tuloksetta etsiä. Vuosi sitten valmistunut pyörätie helpottaa nykyisin huomattavasti tiellä liikkumista. Olimme IVOn kanssa kisassa ekaa kertaa ja omistimme kisan poismenneen Päävalmentajan kunniaksi.
Lähtöpaikalla oli suuri määrä kilpailijoita ennen lähtöä. Jotenkin ajattelin ettei mukana olisi näin paljon väkeä, mutta hauskempaahan se on isossa porukassa nauttia leppoisasta menosta. Puhurin laukaistua lähtölaukauksen porukka rynnisti alas Solvallan mäkeä ja leppoisasta menosta ei ollut tietoakaan. Siinä sai tarkkana mennä, kun juoksijat ja fillarit menivät yhdessä ryhmässä ensimmäiset hetket. Alku lähti mukavasti liikkeelle, IVO paineli mäkeä alas fillarilla ja meikäläinen juosten. Alku on alamäkivoittoinen ja se meneekin helposti, mutta heti kohta tulee yksi reitin pahimmista ylämäistä. Siinä on pakko hieman hellittää, ettei vedä itseään ihan hapoille. Juosten se on kuitenkin helpompi kuin fillarilla. Mäen päällä vaihdoimme pyöräilijää ekan kerran. Siitä eteenpäin pohjoiselle kääntöpaikalle ja takaisin kohti Solvallaa ja siitä edelleen Vanhalle Turuntielle. Porukka leviää nopeasti pitkin reittiä, muta samojen kanssakilpailijoiden kanssa tulee juostua ja fillaroitua monta pätkää. Vanhalla Turuntiellä on toinen kääntöpaikka ja siitä reitti palaa suoraan takaisin Solvallaan. Kevyt vastatuuli puhaltaa naamalle ja etureidet tuntuu vähän jumittavan ehkä kylmästä johtuen. Vedämme kuitenkin IVOn kanssa lyhyillä vaihdoilla ja niiden aikana pääsi mukavasti palautumaan ja käyttämään hieman eri lihaksia.
Maaliin tulimme yhdessä ja olimme enemmän kuin yllättyneitä kuullessamme olevamme sekasarjan toisella sijalla! Ja aikakin oli todella hyvä 1.27.
 |
| Toinen sija ja Elovena -palkinnot |
Sunnuntaina oli vuorossa suunnistuskauden avaus Paimiossa Finnspring viestissä, jossa Pepolla oli kaikkiaan kaksi joukkuetta mukana. Sain kunnian olla ensimmäisellä osuudella ja sähellykseksihän se alku meni. Lähdin heti k-pisteeltä kiertämään edessä ollutta mäkeä, mutta en jotenkin saanut oikaistua mäen jälkeen takaisin. Siinä mentiin jonkin aikaa väärään suuntaan, ennekuin oikea suunta löytyi. Siitä eteenpäin taas meno oli ok, mutta loppupäässä oli taas yksi rastiväli, jossa menin sekaisin poluista ja löysin tällä kertaa itseni aivan liikaa vasemmalta. Siitä sitten nopealla korjausliikkeellä takaisin kohti rastia, mutta pummiahan siitä tuli.
Loppu tuli taas paremmin ja juosta jaksoi hyvin. Tosin matka ei ollut kuin runsaat kolme kilsaa. Lopputuloksissa olimme komeasti neljänsiä.
 |
| PePon tukikohta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti