Ompa ollut melkoinen viikko.
Keskiviikkona Vapun päivänä Janne oli kutsunut porukkaa mukaan Vappurymyyn, jossa tarkoituksena oli juosta poluilla, rymytä pusikoissa ja ennen kaikkea könytä mäkia ylösalas. Ja tietysti pitää hauskaa! Paikalle olivat päässeet myös Juha, JanneH, Antti ja Jussi. Lähtö oli ajoitettu aamuviideksi, joten edellisenä iltana piti olla nukkumassa jo ajoissa.
Jannen suunnitteleman reitin henki tuli esille heti alussa. Tarkoitus oli välttää kaikkia hiekkateitä ja polkuja ja aina missä mäkeä oli näkyvissä niin juoksu suuntautui siihen suuntaa. Välillä mentiin niin jyrkkiä mäkiä, että jouduimme kääntymään takaisin ja hakemaan uutta reittiä. Periaate oli, että jos siellä puut kasvaa niin sitten siitä pääsee kyllä kulkemaankin. Välillä joutuikin tukeutumaan puihin ylös päästäkseen. Alla muutama tyylinäyte välillä pystysuorasta etenemisestä.
Reissulle tuli nousua yhteensä 1920 metriä ja aikaa meni runsaat kuusi tuntia.
Vielä perjantaina etureidet tuntuivat vielä hieman kipeiltä keskiviikon rallattelusta, mutta lauantaina oli vuorossa vuoden toinen rogaining tapahtuma. Tällä kertaa Salpaus-rogaining 2013, jonne olimme Imatran Voiman kanssa ilmoittautuneet 12h sarjaan. Kilpailu käytiin Asikkalassa, jonne lähdimme varhain lauantaiaamuna. Ilmoittautumisten jälkeen teimme viimeiset huollot tavaroille ja kello 10 alkoikin sitten kartojen jako. Aika nopeasti löysimme sopivan reittisuunnitelman, jossa oli pari kolme selkeää oikomismahdollisuutta tarpeen tullessa. Päätimme lähteä kiertämään rasteja ensin kartan alalaitaan ja siitä sitten länteen.
Startti tapahtui kello 12. Aika paljon porukkaa oli valinnut saman lähtösuunnan meidän kanssa. Ensimmäinen rastimme numero 63 oli helppo ja sinne etenimme yhdessä monen muun joukkueen kanssa. Tässä kohtaa matkaa säädettiin vielä IVOn reppua ja teipattiin olkapää/kaula repun hiertymiä estämään. Rastin jälkeen meidän tiet erkanivat muista ja pääsimme etenemään näkemättä juuri ketään muita. Satunnaisesti törmäsimme rastien tuntumassa muihin joukkueisiin. Sama jatkui läpi kisan ja tuntui, että porukka hajaantui aika hyvin koko alueelle. Tai ainakin jonnekin muualle kuin missä me olimme.
Ekan rastin jälkeen kiersimme rastit 42, 74, 95, 43 ja kaikki löytyivät hyvin. Kuudennella rastilla #84 tuli pieni pummi, kun ojien lukeminen kartasta tuotti vähän tuskaa. Aikaa meni hukkaan runsaat viisi minuuttia tiheäkasvuista suota haravoidessa. Sen jälkeen pari seuraavaa 53 ja 93 menivät hyvin, vaikka matkalla oli hieman ikävä kohtaaminen koiran kanssa. Matkalla rastille 44 alkoi IVOlla tuntumaan vatsassa pahoinvointia. Olimme napanneet vähän syötävää ja juotavaa hetkeä aikaisemmin, mutta ehkä kuitenkin hieman liian paljon kerrallaan. Matkanteko vähän hidastui ja kuulemma vähän enemmän empatiaakin olisi voinut olla matkassa. Tässä kohtaa päätimme käyttää ensimmäistä oikomahdollisuutta ja jätimme rastit 51 ja 72 väliin ja painelimme suoraan rastille 102. Siitä matka jatkui rastien 54 ja 31 kautta 92:lle. Silloin tapahtuikin sitten se ISO pummi. Rastipisteenä oli kivi ja vielä melko lähellä metsäautotietä. Siinä sitten suhailimme edestakaisin metsää välillä tielle palaten. Välillä kävimme kauempanakin hakemassa vauhtia, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Sitten lopuksi, kun jo olimme luovuttamassa teimme viimeisen yrityksen ja kävimme vielä kauempana mäellä kuin aikaisemmin ja sieltähän se sitten löytyi. Gepsin mukaan aikaa meni rastia etsiessä hukkaan 45 minuuttia.
Äskeisen ison pummin jälkeen päätimme käyttää myös seuraavan oikomahdollisuuden ja rastin 45 jälkeen jätimme rastin 65 väliin. Siellä käyminen olisi tarkoittanut paria lisäkilometriä, mutta samalla halusimme päästä valoisaan aikaan aina rastille 104 asti pohjoiseen. Sen jälkeen ei olisi enää pahempia metsäpätkiä. Rastin 45 jälkeen kiersimme rastit 101 ja 81 ilman ongelmia. Sen jälkeen suuntasimme juomarastille, joka ei olisi voinut tulla sopivampaan aikaan. Juomasäiliö oli aivan tyhjä. Siitä lyhyen huoltotauon jälkeen matka jatkui rasteille 104, 64 ja 82. Valoisaa riitti edelleen vaikka kello oli jo aika paljon. Itse olin laskenut, että jo ennen yhdeksää lamppua tarvitsisi ainakin kartan lukemiseen. Näin ei kuitenkaan ollut vaan pärjäsimme ilman lamppua paljon pidempään. Matkalla seuraavalle rastille 52 päätimme kuitenkin laittaa lamput päähän. Parin minuutin tauko ja varusteet oli hoidettu. Emme kuitenkaan päässeet kuin 100 metriä eteenpäin, kun IVO:n lamppu sammui. Useista yrityksistä huolimatta emme saaneet sitä toimimaan. Onneksi repussa oli pieni tikka lamppu varalamppuna. Se ei ole kummoinen, mutta sillä nyt näkee kuitenkin joten edes kävellä metsässä.
Viimeiset rastit 94, 61 ja 24 löytyivät hyvin. Tiepätkillä juoksu maistui edelleen ja maalissa aikaa jäi yli vartti. Yhtään rastia enempää emme kuitenkaan olisi ehtineet hakea, pisteitä kertyi 1510. Tulokset.
Viikolle kertyi ihan mukavat treenilukemat.
Keskiviikkona Vapun päivänä Janne oli kutsunut porukkaa mukaan Vappurymyyn, jossa tarkoituksena oli juosta poluilla, rymytä pusikoissa ja ennen kaikkea könytä mäkia ylösalas. Ja tietysti pitää hauskaa! Paikalle olivat päässeet myös Juha, JanneH, Antti ja Jussi. Lähtö oli ajoitettu aamuviideksi, joten edellisenä iltana piti olla nukkumassa jo ajoissa.
Jannen suunnitteleman reitin henki tuli esille heti alussa. Tarkoitus oli välttää kaikkia hiekkateitä ja polkuja ja aina missä mäkeä oli näkyvissä niin juoksu suuntautui siihen suuntaa. Välillä mentiin niin jyrkkiä mäkiä, että jouduimme kääntymään takaisin ja hakemaan uutta reittiä. Periaate oli, että jos siellä puut kasvaa niin sitten siitä pääsee kyllä kulkemaankin. Välillä joutuikin tukeutumaan puihin ylös päästäkseen. Alla muutama tyylinäyte välillä pystysuorasta etenemisestä.
 |
| Tuosta mennään pojat mäkeä ylös ja alas ja ylös ja alas ja... |
 |
| Koko porukka ennen lähtöä |
 |
| Maisemien ihailua |
 |
| Hyvin siitä pääsee |
 |
| Aamuauringosta nautiskelua |
 |
| Nelivedolle ylös |
 |
| Ja hyvä kädensija oli missä? |
 |
| Jannen tyylinäyte |
 |
| Tauko Pirttimäessä |
Vielä perjantaina etureidet tuntuivat vielä hieman kipeiltä keskiviikon rallattelusta, mutta lauantaina oli vuorossa vuoden toinen rogaining tapahtuma. Tällä kertaa Salpaus-rogaining 2013, jonne olimme Imatran Voiman kanssa ilmoittautuneet 12h sarjaan. Kilpailu käytiin Asikkalassa, jonne lähdimme varhain lauantaiaamuna. Ilmoittautumisten jälkeen teimme viimeiset huollot tavaroille ja kello 10 alkoikin sitten kartojen jako. Aika nopeasti löysimme sopivan reittisuunnitelman, jossa oli pari kolme selkeää oikomismahdollisuutta tarpeen tullessa. Päätimme lähteä kiertämään rasteja ensin kartan alalaitaan ja siitä sitten länteen.
 |
| Jännittää? |
 |
| Ei jännitä |
Startti tapahtui kello 12. Aika paljon porukkaa oli valinnut saman lähtösuunnan meidän kanssa. Ensimmäinen rastimme numero 63 oli helppo ja sinne etenimme yhdessä monen muun joukkueen kanssa. Tässä kohtaa matkaa säädettiin vielä IVOn reppua ja teipattiin olkapää/kaula repun hiertymiä estämään. Rastin jälkeen meidän tiet erkanivat muista ja pääsimme etenemään näkemättä juuri ketään muita. Satunnaisesti törmäsimme rastien tuntumassa muihin joukkueisiin. Sama jatkui läpi kisan ja tuntui, että porukka hajaantui aika hyvin koko alueelle. Tai ainakin jonnekin muualle kuin missä me olimme.
 |
| Nyt tarkkana |
Ekan rastin jälkeen kiersimme rastit 42, 74, 95, 43 ja kaikki löytyivät hyvin. Kuudennella rastilla #84 tuli pieni pummi, kun ojien lukeminen kartasta tuotti vähän tuskaa. Aikaa meni hukkaan runsaat viisi minuuttia tiheäkasvuista suota haravoidessa. Sen jälkeen pari seuraavaa 53 ja 93 menivät hyvin, vaikka matkalla oli hieman ikävä kohtaaminen koiran kanssa. Matkalla rastille 44 alkoi IVOlla tuntumaan vatsassa pahoinvointia. Olimme napanneet vähän syötävää ja juotavaa hetkeä aikaisemmin, mutta ehkä kuitenkin hieman liian paljon kerrallaan. Matkanteko vähän hidastui ja kuulemma vähän enemmän empatiaakin olisi voinut olla matkassa. Tässä kohtaa päätimme käyttää ensimmäistä oikomahdollisuutta ja jätimme rastit 51 ja 72 väliin ja painelimme suoraan rastille 102. Siitä matka jatkui rastien 54 ja 31 kautta 92:lle. Silloin tapahtuikin sitten se ISO pummi. Rastipisteenä oli kivi ja vielä melko lähellä metsäautotietä. Siinä sitten suhailimme edestakaisin metsää välillä tielle palaten. Välillä kävimme kauempanakin hakemassa vauhtia, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Sitten lopuksi, kun jo olimme luovuttamassa teimme viimeisen yrityksen ja kävimme vielä kauempana mäellä kuin aikaisemmin ja sieltähän se sitten löytyi. Gepsin mukaan aikaa meni rastia etsiessä hukkaan 45 minuuttia.
Äskeisen ison pummin jälkeen päätimme käyttää myös seuraavan oikomahdollisuuden ja rastin 45 jälkeen jätimme rastin 65 väliin. Siellä käyminen olisi tarkoittanut paria lisäkilometriä, mutta samalla halusimme päästä valoisaan aikaan aina rastille 104 asti pohjoiseen. Sen jälkeen ei olisi enää pahempia metsäpätkiä. Rastin 45 jälkeen kiersimme rastit 101 ja 81 ilman ongelmia. Sen jälkeen suuntasimme juomarastille, joka ei olisi voinut tulla sopivampaan aikaan. Juomasäiliö oli aivan tyhjä. Siitä lyhyen huoltotauon jälkeen matka jatkui rasteille 104, 64 ja 82. Valoisaa riitti edelleen vaikka kello oli jo aika paljon. Itse olin laskenut, että jo ennen yhdeksää lamppua tarvitsisi ainakin kartan lukemiseen. Näin ei kuitenkaan ollut vaan pärjäsimme ilman lamppua paljon pidempään. Matkalla seuraavalle rastille 52 päätimme kuitenkin laittaa lamput päähän. Parin minuutin tauko ja varusteet oli hoidettu. Emme kuitenkaan päässeet kuin 100 metriä eteenpäin, kun IVO:n lamppu sammui. Useista yrityksistä huolimatta emme saaneet sitä toimimaan. Onneksi repussa oli pieni tikka lamppu varalamppuna. Se ei ole kummoinen, mutta sillä nyt näkee kuitenkin joten edes kävellä metsässä.
 |
| Löytämisen riemua |
 |
| Kuivaa hyväkulkuista suota |
 |
| Ja nopeaa hiekkatietä |
 |
| Nopea leimaus ja seuraavalle rastille |
 |
| Auringonlasku |
Viimeiset rastit 94, 61 ja 24 löytyivät hyvin. Tiepätkillä juoksu maistui edelleen ja maalissa aikaa jäi yli vartti. Yhtään rastia enempää emme kuitenkaan olisi ehtineet hakea, pisteitä kertyi 1510. Tulokset.
Alla kisan gps-träkki.
Viikolle kertyi ihan mukavat treenilukemat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti