Barkley Marathon varusteet

Edellisessä postauksessa oli enemmän kisaan liittyvää kuvausta, mutta tässä vielä muutamia juttuja kisassa käytetyistä varusteista.

Varsinaisia pakollisia tarvikkeita ei Barkleyssä ole vaan jokainen kantaa mukanaan ne tavarat, joita uskoo tarvitsevansa. Itse kannoin mukanani ekalla kierroksella yllä mainitut 5 x 500 kcal pussillista energiaa, nesteet, avaruuslakana, leukoplastia, vaseliini, irtohihat, Salomonin ohut tuulen pitävä takki, Minigrip-pussi numerolapulle ja kirjan sivuille, pieni varalamppu sekä varapatterit, Lumilightin otsalamppu sekä kaksi akkua. Kaikki mahtui hyvin Salomonin uuteen 12 litran Advance Skin reppuun. Erityisen hyvää uudessa repussa on noi isot etutaskut, joita kehuin jo aikaisemminkin. Toisen vetoketjullisen sivutaskun olin varannut roskille, joita kertyi aika läjä noista kaikista makeista, joita söin kierroksen aikana. Reppu painoi lähdössä kaikkiaan 4,2 kg.

Lähdössä lämpötila oli noin 10 astetta ja ilmassa oli pientä tihkusadetta. Vaatetuksen osalta lähtökohta oli, että halusin suojata jalat mahdollisimman hyvin metsässä olevalta piikkipuskalta. Aikaisempina vuosina tehdyistä videoista näkee hyvin, miten juoksijoilla on jalat ja käsivarret verillä juurikin piikkipuskan takia. Piikkipuskat olivat runsaan puolen metrin korkuista tiivistä puskaa, jossa oli välillä parin metrin pituisia pidempiä oksia. Piikkipuskien takia olin ottanut vanhat suunnistuksessa käytetyt säärisuojat käyttöön. Siihen lisäksi vielä gaitterit suojaamaan isommalta irtotavaralta sekä pitkälahkeiset juoksuhousut. Säärisuojat toimivat hyvin, mutta juoksuhousuista piikit menivät heittämällä läpi.

Jalkaan olin laittanut ekalle kierrokselle uuden Salomonin s-lab Sense Ultra tossun, jolla olin ehtinyt juosta kotimaastoissa noin 150 kilsaa. Maasto oli kisan alussa melko kosteaa ja mutaista ja kaikki kisaajat tuntuivat kaatuilevan vähän väliä riippumatta millä tossuilla olivat liikkeellä. Kierroksen puolivälin jälkeen keli kuivui ja tossu tuntui pitävän erittäin hyvin jyrkässäkin mäessä, jossa ei ollut liikaa risuja ja kuivuneita lehtiä. Paksumpi pohja antoi myös hyvin tukea jalkapohjalle ylämäissä. Tossun päällinen kesti hyvin piikkipuskat, jotka takertuivat usein niin tiukasti, että joutui ottamaan pari askelta taakse päästäkseen eteenpäin. Toiselle kierrokselle lähdin samoilla tossuilla.

Juoksusukiksi olin valinnut Sealskinzin vedenpitävän ja korkeavartisen sukan. Tarkoitus oli juosta sillä kaksi ensimmäistä kierrosta, ehkä jopa kolmaskin jos jalkapohjat olisivat vielä hyvässä kunnossa. Jalkapohjat ovat Barkleyn kaltaisessa kisassa kovalla koetuksella, kun jalat on käytännössä märät koko kisan ajan ja lisäksi mäkisessä maastossa jalka on suuren osaan aikaa vinossa asennossa. Itsellä ei tuon 1,5 kierroksen aikana ollut mitään ongelmia jalkapohjien kanssa vaikka ylitin kaikki ojat ja purot sen suuremmin vettä varomatta. Jalat pysyivät kuivina, poislukien tietysti pientä hikoilua sukan sisällä.

Kierroksen aikana tarvittavat energiat olin pakannut pieniin Minigrip-pusseihin, joista jokainen sisälsi noin 500 kcal energiaa. Yksi tällainen pussillinen oli tarkoitus saada syötyä kahden tunnin aikana. Tuosta energiasta olikin jo erillinen video, mutta kertauksena vielä niin se sisälsi mm. erilaisia keksejä, suklaata, puuroa, ja geelejä. Jokaiselle kierrokselle oli tarkoitus ottaa viisi tällaista pussia. Se on aika paljon syömistä, enemmän kuin yhdessäkään aikaisemmassa kisassa. Pidin yhtä tällaista pussia Salomonin isossa etutaskussa ja loput neljä kulkivat repun selkäpuolella alaosassa, josta ne sai napattua ilman repun ottamista selästä. Kisassa etenemisvauhti oli sellainen, että siinä ehti hyvin syödä suunnitellut energiat. Ongelma oli ehkä enemmänkin käsien loppuminen kesken, kun samaan aikaan kädessä oli joko sauvat tai kartta ja kompassi. Tai sitten sitä roikkui muuten vaan jyrkässä rinteessä jostain oksasta kahdella kädellä kiinni pitäen. Mielummin ei siitä piikkioksasta. Juomaa kannoin mukanani lähdössä 1,5 litraa repun säiliössä sekä repussa olevissa 2 x 0,5 litran pehmeissä pulloissa. Koko säiliö sekä toinen pikkupulloista ehti loppua ennen ensimmäistä juomarastia, joka tuli vastaan arviolta noin 4 tunnin kohdalla. Toiselle juomarastille asti nestettä riitti hyvin, mutta lopussa säiliön suulakkeen hajottua, nesteet loppuivat kesken. Ekan kierroksen jälkeisellä tauolla pitikin tankata nestettä vähän runsaammin.

Kartan olin päällystänyt kontaktimuovilla, joka osoittautui hyväksi.  Karttaa pystyi taittelemaan normaalisti ja ainakin tuon 1,5 kierrosta se kesti hyvin. Sauvoina matkassa oli uudet Black Diamondin taitettavat hiilikuitusauvat, kun edelliset olin onnistunut hajottamaan päivää ennen reissua pakatessani niitä matkalaukkuun.

Kaiken kaikkiaan varusteet toimivat hyvin ja niiden takia ei kisa jäänyt kesken. Näihin ei suurta muutosta tarvitse tehdä, jos joskus vielä pääsemme palaamaan.

Viikko 32 ja eka treeniviikko

Lomat on pidetty ja tämä viikko on mennyt jo töiden parissa. Kelitkin tuntuu vähän viilenneen ja sateita on piisannut varmaan viikon jokaiselle päivälle. Välillä ei ole rännitkään riittäneet, kun vettä on satanut taivaalta.

Vaarojen ultraan on aikaa vielä sen verran, että hyviä treeniviikkoja ehtii saada kasaan kuutisen kappaletta. Tämä viikko on ollut niistä ensimmäinen ja samalla vähän kevyempi viime viikonlopun rogan jälkeen. Rogan takia pidin maanantain vielä lepoa. Rasitusta ei enää suuremmin tuntunut, mutta univelkaa oli kuitenkin jonkin verran. Tiistaina ja torstaina olin fillarilla töissä ja päivällä kävin tekemässä ensimmäiset salitreenit. Tiistaina vielä melko maltillisesti, mutta torstaina oli jo vähän parempaa tekemistä. Loput neljä päivää meni jalkalenkkien parissa.

Keskiviikkona juoksin peruslenkin töistä kotiin. Polvet tuntuivat hieman kipeiltä nyt kun tuo venyttely on jäänyt vähemmälle eikä joogatunnitkaan ole vielä alkaneet. Perjantaina tein töiden jälkeen parin tunnin lenkin Nuuksion poluilla. Osa lenkistä meni metsään, kun satuin eksymään tutuilta poluilta ja lähdin haravoimaan aluetta löytääkseni takaisin. No, hyvä lenkkihän siitä tuli kaikin puolin ja matkaakin vähän enemmän.

Mutaan ja sateeseen kannattaa totutella jo peruslenkeillä

Lauantaina lähdin taas kohti Nuuksion polkuja. Tässä kohtaa päivää sadetta riitti mukavasti ja päätinkin kokeilla jo joitakin vuosia sitten hankkimiani Marmotin ohuita ja keveitä kuorihousuja. Housut ovat kulkeneet repussa useammassa kisassa, mm. UTMB:llä, mutta koskaan en ole niillä juossut sateella. Nyt ne olivat jalassa koko 2,5 tunnin lenkin ajan ja kyllähän niillä hyvin pystyi juoksemaan. Housut eivät liimautuneet kiinni ihoon hidastaen juoksua vaan homma sujui hyvin. Toki kosteudelta ne eivät suojaa, kun hikoilu niitä käyttäessä lisääntyy eikä kosteus poistu iholta samaan tapaan kuin tavallisella housulla. Mutta lämmöt me pitää hyvin ainakin tällaisissa olosuhteissa. Nämä housut kulkivat repussa edellisessä kisassa Pallakselta Hettaan, mutta en siinä väsyneenä muistanut niitä lainkaan. Olishan ne olleet Pyhäkerolla lyhyitä housuja mukavammat.

Sadevarustusta testaamassa

Sunnuntaina käytiin Jarin kanssa Solvallassa NuuksioClassicin järjestämällä yhteislenkillä. Tavattiin meillä aamulla ysiltä ja polkastiin maastopyörillä Solvallaan. Siellä sitten varusteiden vaihto ja jalkaan Salomonin lainatossut, joita sai kokeilla lenkin ajan. Valinta osui Salomon Speed tossuihin, joiden kanssa vajaa kolmen tunnin lenkki sujui hyvin. Pitoa löytyi omaan tarpeeseen hyvin, mutta Jarilla pito loppui yhdessä alamäessä ja tuloksena kunnon mutaliuku ja reikä kädessä. Tossussa on erittäin kapea lesti, joka sopii ainakin itselleni. Tossun sopimisesta pidemmälle reissulle ei sitten osaa sanoa.

Porukka oli paljon liikkeelle ja vauhtiryhmiä tuli useita. Lähdettiin Alpon vetämään nopeimpaan ryhmään, jossa matkavauhti oli sopivaa.

Nakinsyöntitauko

Osa söi ihan oikeita tankkausjuttuja

Ja Jarille maistui laku

Lopussa Jari halusi vähän kokeilla lainatossun ominaisuuksia ja vedimme viimeiset kilometrit vähän reippaammin. Lenkin jälkeen rupattelut tuttujen kanssa ja fillari kohti kotia. Etupyörä oli kuitenkin tyhjä, mutta onneksi paikkatarvikkeita oli repussa mukana. Ainoastaan paikkaliimat olivat kuivuneet, mutta pelastus löytyi Solvallan Haltiasta, joilla oli lainata tavallista kontaktiliimaa. Paikka kesti juuri sopivasti kotimatkan ja pihassa rengas oli taas tyhjä. Loistava ajoitus.

Matkalla ehdittiin Jarin kanssa suunnitella tulevia karkeloitakin.

Viikolle kertyi treenitunteja yhteensä 13,5 tuntia, jossa juoksua 80 kilsaa ja fillaria vähän enemmän. Viikko jäi vähän vajaaksi, mutta ensi viikolla sitten vähän lisää määrää.

Viikko 30 ja vihdoinkin lämmintä

Loma on jatkunut pieniä kotihommia ja lenkkiä tehden. Lakulle tehtiin pieni operaatio maanantaina ja sen vuoksi lomaohjelma meni vähän uusiksi. Suunnitellut päiväkeikat siirrettiin eteenpäin ja olimmekin coachin kanssa enimmäkseen kotona. Ilmatkin lämpenivät vähän lisää ja tällä viikolla on välillä ollut ihan jopa helteistäkin.

Polvi on edelleen vähän haitannut treenejä ja juoksua on tullut toivottua vähemmän. Maanantaina ja tiistaina kävin juoksemassa vajaan tunnin lenkin järven ympäri. Tiistaina tein vielä joogat kotona ja se saattoikin vähän auttaa tuohon polveen. Keskiviikkona käytiin ivon kanssa kiertämässä pitkä lenkki NC reittiä pitkin. Ilma oli lämmin vaikkakaan ei vielä ihan helteinen. Paksu pilviverho haittasi hieman auringosta nauttimista. Reissu oli kuitenkin nautinnollinen ja reitti alkaa jo muutenkin jo tulla tutuksi.

Torstaina kiersin puolentoista tunnin lenkin Nuuksiossa. Polvi tuntui jo paremmalle vaikka ei ihan kunnossa olekaan. Nyt aurinko paistoi ja oli lämmintä. Väkeä oli yllättävän paljon Nuuksiossa vaikka kesälomakausi on vielä parhaimmillaan. Yleensä lomakaudella ulkoilupolut ovat melko autiot ja väkeä riittää sinne vain keväällä ja syksyllä.

Perjantaina ja lauantaina tein lyhyet lenkit tuohon lähimetsään. Kävin vähän raivaamassa vanhoja ulkoilureittejä, jotka ovat nykyisin poissa käytöstä ja sitä kautta kasvaneet umpeen. Molemmille päiville kertyi noin kympin verran kilsoja vaikka aikaa koko reissuun meni kahden ja kolmen tunnin verran. Metsässä on kuitenkin niin paljon isoja kaatuneita puita, että niiden raivaaminen ei ihan käsipelillä onnistu. Sunnuntaina oli lepopäivä. Viikolle kertyi tunteja vajaat 12, jossa juoksukilsoja 94.

Tällä viikolla tuli myös hankittua uusi juoksureppu mallia "SJ ultra vest". Vanhojakin reppuja on hyllykaupalla, mutta aina niissä on jotakin toivomisen varaa. Tämänkertainen reppu on itselle ensimmäinen, jossa juomapullot on sijoitettu etupuolelle kantohihnoihin kiinni. Kaikissa aikaisemmissa juoksurepuissa, juoma on kulkenut säiliössä itse repussa, jolloin juoman kulutusta on ollut vaikea seurata. Usein juoman loppuminen on tullut pienoisena yllätyksenä. Nyt juoma kulkee kahdessa juomapullossa etupuolella, jolloin niistä on helppo juoda ja ne on helppo täyttää. Vanhassa repussa juomasäiliön täyttäminen on vaatinut koko repun ottamista pois selästä ja melkeinpä säiliön ottamista pois repusta. Lisäksi uudessa repussa on useita pieniä taskuja, jonne saa geelit, kamerat ja avaimet omille erillisille paikoilleen. Itse reppuosa koostuu kahdesta osasta, joten siihenkin voi pakata eri tavarat eri osastoille.




Pitkälle on tultu ensimmäisestä "juoksurepusta", joka oli Haglöfsin Tight. Siinä ei ollut omaa paikkaa juomasäiliölle vaan se oli samassa osastossa muiden tavaroiden kanssa. Eikä sitä saanut mitenkään kiinnikään, jotta säiliö olisi pysynyt edes jotenkin pystyssä. Tosin siihen oli tuunattu oma viritys tätäkin varten. Eri tavaroillekaan ei ollut sen paremmin omia paikkoja. Tosin tällä repulla tuli juostua 2010 Mammuttiruntussa 160 kilsaa, joten ei se ihan huono voi olla.



Kansainvälinen Rogaining liitto on antanut vuoden 2015 Rogaining MM-kisaisännyyden Suomelle. Kisat käydään Saariselällä. Järjestelyistä vastaa Kalke ry ja itse kisat käydään näillä näkymin elokuun lopulla.

Viime perjantaina kisattiin Somerolla 8h yö-rogaining. Tuloksia ei ole vielä kuulunut, mutta eiköhän ne sieltä jossain vaiheessa tule. Itsekin piti olla paikalla, mutta ei tuo polvi olisi siitä nyt tykännyt. Lisäksi pitää vähän säästellä runsaan viikon päästä kisattavaan Retki-Rogainingiin. Nyt löytyvät tuloksetkin.

Skotlantiin!

Huomenna lähdetään kohti Skotlantia! Kaikki juoksukamat pitäisi olla nyt pakattuna. Ainoastaan paristot ja urheilujuomat pitää vielä hakea tänään kaupasta. Lisäksi pitää löytää jostain niitä pieniä muovipusseja, joihin on kätevä pakata eri tavarat. Näin ne löytyvät helpommin repusta eivätkä sotkeennu toisiinsa.

Painoa repulle on kertynyt tällä hetkellä runsaat 5,3 kiloa. Siitä suurimman osan vievät 1,5 litraa juomaa sekä tarvittavat energiageelit ja muut syötävät kisaa varten. Varavaatteet sekä vedenpitävä takki ja housut painavat yhteensä 670g. Runsaat 600 grammaa menee otsalampun, karttojen, puhelimen (200g!!!) ja muihin tarvikkeisiin. Itse reppu ja tyhjä juomapussi painavat 920g.

Reitin opiskeluun on kulunut useita tunteja. Järjestäjät lähettivät kisapaketin sähköpostilla ilmoittautumisen jälkeen ja sen paketin yhteydessä oli 15 sivuinen karttakooste, jossa kisareitti on kuvattu. Väritulostimella tulostettuna kartat eivät kuitenkaan ole mitenkään hyvälaatuisia ja kaikki tekstit ovat varsin pieniä. Karttojen yhteyteen samalle sivulle järjestäjät ovat lisäksi liittäneet kuvia reitiltä, joka helpottaa paikan tunnistamista sinne tullessa. Lisäksi järjestäjät ovat tehneet noin 30 minuuttia kestävän videon, jossa he käyvät kisareitin läpi. Se on auttanut suunnattomasti. Etukäteen reittiin valmistautuminen muistuttaa Mammuttimarssia. Ei ole tietoa onko reitti itsessään merkitty kovinkaan tarkkaan maastossa. Mikäli reittiä ei ole merkitty sen kummemmin, niin silloin kisasta tulee enemmänkin suunnistuskisa.

Karttatulosteet joiden reunoihin olen itse tehnyt lisämuistiinpanoja

Reitti vaikuttaa etukäteen melko tasaiselle ja suurin osa reitistä päästään juoksemaan (kovapohjaisia?) polkuja pitkin. Mäet eivät ole kovinkaan jyrkkiä vaikkakin ne tosin ovat huomattavasti pidempiä, kuin mihin kotimaassa on tottunut. Sitten on osuuksia, joissa ei taida olla oikein polkuja lainkaan vaan tarkoitus on ylittää mäet ja nummet ihan suunnistamalla. Mikäli kisan aikana tulee kova sumu voi se haitata ja hidastaa suunnistusta huomattavasti. Ilmeisesti juuri tästä syystä vararuokaa piti pakata mukaan reppuun. Huoltopisteitä kisassa on alustavasti viisi, mutta jotain neuvotteluja järjestäjillä oli vielä maanomistajien kanssa kesken, koska he eivät vielä ole varmistaneet huoltopisteiden paikkoja.

Sääennuste viikonlopulle on kevyttä sadetta (yllätys, yllätys) ja lämpötila vähän kahdenkympin alapuolella. Eli ihan hyvä juoksukeli. Melko lailla sellaista mitä meilläkin on tänä kesänä Suomessa ollut tarjolla ihan viimeisiä päiviä lukuun ottamatta. Kesän sademääristä sillä alueella ei ole mitään tietoa, joten niityt ja nummet voivat olla ihan missä kunnossa tahansa. Tosin Lontoossahan on satanut enemmän kuin sataan vuoteen, joten se varmaan antaa suuntaa myös Skotlannissa olleista keleistä. Kisastartti on lauantaina kello 8 aamulla ja maalissa tulee olla ennen puolta yötä.

Viime viikon treenimäärät olivat hieman normaalia kovemmat näin viikkoa ennen kisaa. Normaalisti kisaviikkoa edeltävällä viikolla tunnit jäävät selvästi alle kymmenen, mutta viime viikolle niitä kertyi runsaat 14. Tämän viikon maanantaina pidin lepoa, mutta eilen kävin juoksemassa kevyen kympin. Viime sunnuntain lenkki raskaassa kelissä tuntui vieläkin kropassa vaikka juoksin todella rauhassa. No, nyt on lepoa perjantaille asti, jolloin olisi tarkoitus juoksemassa lyhyt verryttelylenkki kisaa varten.

Tässä vielä lyhyt esittelyvideo Woolerista, jossa kisan lähtö sijaitsee.