Edellisessä postauksessa oli enemmän kisaan liittyvää kuvausta, mutta tässä vielä muutamia juttuja kisassa käytetyistä varusteista.
Varsinaisia pakollisia tarvikkeita ei Barkleyssä ole vaan jokainen kantaa mukanaan ne tavarat, joita uskoo tarvitsevansa. Itse kannoin mukanani ekalla kierroksella yllä mainitut 5 x 500 kcal pussillista energiaa, nesteet, avaruuslakana, leukoplastia, vaseliini, irtohihat, Salomonin ohut tuulen pitävä takki, Minigrip-pussi numerolapulle ja kirjan sivuille, pieni varalamppu sekä varapatterit, Lumilightin otsalamppu sekä kaksi akkua. Kaikki mahtui hyvin Salomonin uuteen 12 litran Advance Skin reppuun. Erityisen hyvää uudessa repussa on noi isot etutaskut, joita kehuin jo aikaisemminkin. Toisen vetoketjullisen sivutaskun olin varannut roskille, joita kertyi aika läjä noista kaikista makeista, joita söin kierroksen aikana. Reppu painoi lähdössä kaikkiaan 4,2 kg.
Lähdössä lämpötila oli noin 10 astetta ja ilmassa oli pientä tihkusadetta. Vaatetuksen osalta lähtökohta oli, että halusin suojata jalat mahdollisimman hyvin metsässä olevalta piikkipuskalta. Aikaisempina vuosina tehdyistä videoista näkee hyvin, miten juoksijoilla on jalat ja käsivarret verillä juurikin piikkipuskan takia. Piikkipuskat olivat runsaan puolen metrin korkuista tiivistä puskaa, jossa oli välillä parin metrin pituisia pidempiä oksia. Piikkipuskien takia olin ottanut vanhat suunnistuksessa käytetyt säärisuojat käyttöön. Siihen lisäksi vielä gaitterit suojaamaan isommalta irtotavaralta sekä pitkälahkeiset juoksuhousut. Säärisuojat toimivat hyvin, mutta juoksuhousuista piikit menivät heittämällä läpi.
Jalkaan olin laittanut ekalle kierrokselle uuden Salomonin s-lab Sense Ultra tossun, jolla olin ehtinyt juosta kotimaastoissa noin 150 kilsaa. Maasto oli kisan alussa melko kosteaa ja mutaista ja kaikki kisaajat tuntuivat kaatuilevan vähän väliä riippumatta millä tossuilla olivat liikkeellä. Kierroksen puolivälin jälkeen keli kuivui ja tossu tuntui pitävän erittäin hyvin jyrkässäkin mäessä, jossa ei ollut liikaa risuja ja kuivuneita lehtiä. Paksumpi pohja antoi myös hyvin tukea jalkapohjalle ylämäissä. Tossun päällinen kesti hyvin piikkipuskat, jotka takertuivat usein niin tiukasti, että joutui ottamaan pari askelta taakse päästäkseen eteenpäin. Toiselle kierrokselle lähdin samoilla tossuilla.
Juoksusukiksi olin valinnut Sealskinzin vedenpitävän ja korkeavartisen sukan. Tarkoitus oli juosta sillä kaksi ensimmäistä kierrosta, ehkä jopa kolmaskin jos jalkapohjat olisivat vielä hyvässä kunnossa. Jalkapohjat ovat Barkleyn kaltaisessa kisassa kovalla koetuksella, kun jalat on käytännössä märät koko kisan ajan ja lisäksi mäkisessä maastossa jalka on suuren osaan aikaa vinossa asennossa. Itsellä ei tuon 1,5 kierroksen aikana ollut mitään ongelmia jalkapohjien kanssa vaikka ylitin kaikki ojat ja purot sen suuremmin vettä varomatta. Jalat pysyivät kuivina, poislukien tietysti pientä hikoilua sukan sisällä.
Kierroksen aikana tarvittavat energiat olin pakannut pieniin Minigrip-pusseihin, joista jokainen sisälsi noin 500 kcal energiaa. Yksi tällainen pussillinen oli tarkoitus saada syötyä kahden tunnin aikana. Tuosta energiasta olikin jo erillinen video, mutta kertauksena vielä niin se sisälsi mm. erilaisia keksejä, suklaata, puuroa, ja geelejä. Jokaiselle kierrokselle oli tarkoitus ottaa viisi tällaista pussia. Se on aika paljon syömistä, enemmän kuin yhdessäkään aikaisemmassa kisassa. Pidin yhtä tällaista pussia Salomonin isossa etutaskussa ja loput neljä kulkivat repun selkäpuolella alaosassa, josta ne sai napattua ilman repun ottamista selästä. Kisassa etenemisvauhti oli sellainen, että siinä ehti hyvin syödä suunnitellut energiat. Ongelma oli ehkä enemmänkin käsien loppuminen kesken, kun samaan aikaan kädessä oli joko sauvat tai kartta ja kompassi. Tai sitten sitä roikkui muuten vaan jyrkässä rinteessä jostain oksasta kahdella kädellä kiinni pitäen. Mielummin ei siitä piikkioksasta. Juomaa kannoin mukanani lähdössä 1,5 litraa repun säiliössä sekä repussa olevissa 2 x 0,5 litran pehmeissä pulloissa. Koko säiliö sekä toinen pikkupulloista ehti loppua ennen ensimmäistä juomarastia, joka tuli vastaan arviolta noin 4 tunnin kohdalla. Toiselle juomarastille asti nestettä riitti hyvin, mutta lopussa säiliön suulakkeen hajottua, nesteet loppuivat kesken. Ekan kierroksen jälkeisellä tauolla pitikin tankata nestettä vähän runsaammin.
Kartan olin päällystänyt kontaktimuovilla, joka osoittautui hyväksi. Karttaa pystyi taittelemaan normaalisti ja ainakin tuon 1,5 kierrosta se kesti hyvin. Sauvoina matkassa oli uudet Black Diamondin taitettavat hiilikuitusauvat, kun edelliset olin onnistunut hajottamaan päivää ennen reissua pakatessani niitä matkalaukkuun.
Kaiken kaikkiaan varusteet toimivat hyvin ja niiden takia ei kisa jäänyt kesken. Näihin ei suurta muutosta tarvitse tehdä, jos joskus vielä pääsemme palaamaan.
Varsinaisia pakollisia tarvikkeita ei Barkleyssä ole vaan jokainen kantaa mukanaan ne tavarat, joita uskoo tarvitsevansa. Itse kannoin mukanani ekalla kierroksella yllä mainitut 5 x 500 kcal pussillista energiaa, nesteet, avaruuslakana, leukoplastia, vaseliini, irtohihat, Salomonin ohut tuulen pitävä takki, Minigrip-pussi numerolapulle ja kirjan sivuille, pieni varalamppu sekä varapatterit, Lumilightin otsalamppu sekä kaksi akkua. Kaikki mahtui hyvin Salomonin uuteen 12 litran Advance Skin reppuun. Erityisen hyvää uudessa repussa on noi isot etutaskut, joita kehuin jo aikaisemminkin. Toisen vetoketjullisen sivutaskun olin varannut roskille, joita kertyi aika läjä noista kaikista makeista, joita söin kierroksen aikana. Reppu painoi lähdössä kaikkiaan 4,2 kg.
Lähdössä lämpötila oli noin 10 astetta ja ilmassa oli pientä tihkusadetta. Vaatetuksen osalta lähtökohta oli, että halusin suojata jalat mahdollisimman hyvin metsässä olevalta piikkipuskalta. Aikaisempina vuosina tehdyistä videoista näkee hyvin, miten juoksijoilla on jalat ja käsivarret verillä juurikin piikkipuskan takia. Piikkipuskat olivat runsaan puolen metrin korkuista tiivistä puskaa, jossa oli välillä parin metrin pituisia pidempiä oksia. Piikkipuskien takia olin ottanut vanhat suunnistuksessa käytetyt säärisuojat käyttöön. Siihen lisäksi vielä gaitterit suojaamaan isommalta irtotavaralta sekä pitkälahkeiset juoksuhousut. Säärisuojat toimivat hyvin, mutta juoksuhousuista piikit menivät heittämällä läpi.
Jalkaan olin laittanut ekalle kierrokselle uuden Salomonin s-lab Sense Ultra tossun, jolla olin ehtinyt juosta kotimaastoissa noin 150 kilsaa. Maasto oli kisan alussa melko kosteaa ja mutaista ja kaikki kisaajat tuntuivat kaatuilevan vähän väliä riippumatta millä tossuilla olivat liikkeellä. Kierroksen puolivälin jälkeen keli kuivui ja tossu tuntui pitävän erittäin hyvin jyrkässäkin mäessä, jossa ei ollut liikaa risuja ja kuivuneita lehtiä. Paksumpi pohja antoi myös hyvin tukea jalkapohjalle ylämäissä. Tossun päällinen kesti hyvin piikkipuskat, jotka takertuivat usein niin tiukasti, että joutui ottamaan pari askelta taakse päästäkseen eteenpäin. Toiselle kierrokselle lähdin samoilla tossuilla.
Juoksusukiksi olin valinnut Sealskinzin vedenpitävän ja korkeavartisen sukan. Tarkoitus oli juosta sillä kaksi ensimmäistä kierrosta, ehkä jopa kolmaskin jos jalkapohjat olisivat vielä hyvässä kunnossa. Jalkapohjat ovat Barkleyn kaltaisessa kisassa kovalla koetuksella, kun jalat on käytännössä märät koko kisan ajan ja lisäksi mäkisessä maastossa jalka on suuren osaan aikaa vinossa asennossa. Itsellä ei tuon 1,5 kierroksen aikana ollut mitään ongelmia jalkapohjien kanssa vaikka ylitin kaikki ojat ja purot sen suuremmin vettä varomatta. Jalat pysyivät kuivina, poislukien tietysti pientä hikoilua sukan sisällä.
Kierroksen aikana tarvittavat energiat olin pakannut pieniin Minigrip-pusseihin, joista jokainen sisälsi noin 500 kcal energiaa. Yksi tällainen pussillinen oli tarkoitus saada syötyä kahden tunnin aikana. Tuosta energiasta olikin jo erillinen video, mutta kertauksena vielä niin se sisälsi mm. erilaisia keksejä, suklaata, puuroa, ja geelejä. Jokaiselle kierrokselle oli tarkoitus ottaa viisi tällaista pussia. Se on aika paljon syömistä, enemmän kuin yhdessäkään aikaisemmassa kisassa. Pidin yhtä tällaista pussia Salomonin isossa etutaskussa ja loput neljä kulkivat repun selkäpuolella alaosassa, josta ne sai napattua ilman repun ottamista selästä. Kisassa etenemisvauhti oli sellainen, että siinä ehti hyvin syödä suunnitellut energiat. Ongelma oli ehkä enemmänkin käsien loppuminen kesken, kun samaan aikaan kädessä oli joko sauvat tai kartta ja kompassi. Tai sitten sitä roikkui muuten vaan jyrkässä rinteessä jostain oksasta kahdella kädellä kiinni pitäen. Mielummin ei siitä piikkioksasta. Juomaa kannoin mukanani lähdössä 1,5 litraa repun säiliössä sekä repussa olevissa 2 x 0,5 litran pehmeissä pulloissa. Koko säiliö sekä toinen pikkupulloista ehti loppua ennen ensimmäistä juomarastia, joka tuli vastaan arviolta noin 4 tunnin kohdalla. Toiselle juomarastille asti nestettä riitti hyvin, mutta lopussa säiliön suulakkeen hajottua, nesteet loppuivat kesken. Ekan kierroksen jälkeisellä tauolla pitikin tankata nestettä vähän runsaammin.
Kartan olin päällystänyt kontaktimuovilla, joka osoittautui hyväksi. Karttaa pystyi taittelemaan normaalisti ja ainakin tuon 1,5 kierrosta se kesti hyvin. Sauvoina matkassa oli uudet Black Diamondin taitettavat hiilikuitusauvat, kun edelliset olin onnistunut hajottamaan päivää ennen reissua pakatessani niitä matkalaukkuun.
Kaiken kaikkiaan varusteet toimivat hyvin ja niiden takia ei kisa jäänyt kesken. Näihin ei suurta muutosta tarvitse tehdä, jos joskus vielä pääsemme palaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti