lauantai 16. marraskuuta 2019

Urheilijan tyrä

Ajattelin julkaista oman kirjoituksen urheilijan tyrästä, jonka sain kokea tämän vuoden aikana. Tai oikeastan se on tainnut vaivata jo pidempäänkin, mutta alkuvuodesta 2019 se alkoi vaivaamaan jo sen verran, ettei sen kanssa olisi pidempään halunnut jatkaa. Kisat, jotka kisasin tuona aikana, kulkivat ilman suurempaa ongelmaa kipulääkityksen avulla. Harjoitukset olivat kuitenkin välillä aika kivuliaita. Tässä hieman selostusta miten asiat etenivät.

Jo pidempää nivusen alueella aina suoliluun korkeudelle on ollut oikealla puolella kipua liikkeissä, joissa jalka tulee lähelle rintaa tai aina rintaan asti ja nivusalue jää hieman "puristuksiin". Tyypillinen kipua aiheuttava liike on pakaran ja takareiden venytys. Niissä nivusalue jää puristuksiin varsinkin jos yläkroppa viedään vielä lähelle tai kiinni etureiteen.

Alkuvuodesta, joskus helmikuun lopulla, alkoivat ensimmäiset kovemmat oireet myös juostessa. Jokaisella askeleella tuntui vaihtelevaa kipua häpyluun ja suoliluun välisellä aluella. Ensimmäinen ajatus oli, että 2011 murtunut ja leikattu häpyluun murtuma olisi uusiutunut. Tai murtuneen häpyluun päälle ommeltu verkko olisi irronnut. Ajankohta oli pahin mahdollinen, kun juuri niihin aikoihin vedettiin kovimpia treeniviikkoja tulevaa Barkley Marathonsia varten. Jouduin hieman nipistämään harjoitussuunnitelmasta tai oikeastaan lähinnä siirtämään tunteja juoksusta pyöräilyyn. Tammi-maaliskuun treenitunnit oli kuitenkin noin 240 tuntia.

Barkley tuli ja meni ilman suurempia ongelmia. Olin konsultoinut lääkäriä kipulääkkeen käytöstä kisassa. Tenneseen jälkeen oli kolme kuukautta aikaa treenata Sinister7 kisaan Kalliovuorilla. Treenien painopisteen siirto toi muutoksia, mutta myös määrät putosivat puoleen. Huhti-kesäkuun treenit olivat 125 tuntia, tosin huhtikuu meni osin palautellessa. Kesäkuussa yritin saada kipuja kuntoon osteopaatin avulla, kun koti-diagnoosimme oli, että ongelma oli lonkankoukistajissa. Kolmen aika kovan ja kivuliaan käsittelyn jälkeen tilanne ei helpottanut ja totesimmekin osteopaatin kanssa, että "jotain muuta vikaa siinä on". Sinister meni kipulääkkeillä ilman suurempaa kipua nivusessa.

Sinisterin jälkeen suunnitelmana oli rauhoittaa treeniä ja antaa levon hoitaa vamma kuntoon. Heinä-ja elokuussa juoksin maltillisesti, mutta samat kivut jatkuivat edelleen jokaisella lenkillä.

Elokuun lopulla kävin ultraäänessä, mutta mitään ei löytynyt. Sen jälkeen olin yhteydessä häpyluun leikanneeseen Sakari Oravaan, joka piti häpylyyn päälle ommellun verkon irtoamista epätodennäköisenä. Tarvittiin magneettikuva, jotta asiassa päästäisiin eteenpäin. Valitettavasti sekään ei tuonut heti apua. Magneettikuva ei paljastanut suoraan mitään ko ongelmaan viittaavaa. Ainoastaan "mahdollinen" sports hernia.

Seuraavaksi kävin urheilulääkärillä. Hänellä meni noin 3 sekunttia havaita puoliero vasemman ja oikean puolen nivus/alavatsan aluetta tutkiessa. Hänelta sain kaksi nivusalueen ongelmiin erikoistuneen gastrokirurgin nimeä, toinen Helsingissa ja toinen Mikkelissä. Molemmat ovat hoitaneet paljon urheilijoita, mutta ehkä Mikkelin lääkäri sai hieman isomman suosituksen.

Konsultoin Helsingissä ollutta lääkäriä, mutta päädyin Mikkeliin. Lähetin kaikki paperit ja lausunnot lääkäri Hannu Paajaselle Mikkeliin Lääkärikeskus Ikiomaan ja tilasin leikkausajan. Mikkeliin päädyin osittain myös leikkaushinnan takia.

Mikkelissä kävimme 17. päivä lokakuuta. Tutkittuaan meikäläisen Paajanen antoi kolme vaihtoehtoa. Kokeillaan ensin paranemista ilman leikkausta ja laitetaan kipualueelle pelkkä kortisonipiikki. Noin puolet paranee jo tällä. Toinen vaihtoehto olisi korjata nivuskanava paikallispuudutuksessa, jossa heikentynyt alue korjataan ompeleella. Kolmas vaihtoehto olisi ollut uuden verkon ompeleminen heikentyneen alueen päälle. Tämä olisi vaatinut uuden käynnin Mikkelissä, koska sitä ei voitu tehdä samana päivänä. Toinen ja kolmas vaihtoehto olisivat tutkimusten mukaan lopputuloksen kannalta yhtä hyviä. Tosin kuntoutus kolmannesta vaihtoehdosta olisi pidempi kuin toisesta.

Päädyin toiseen vaihtoehtoon ja samantien leikkauspöydälle. Operaatio kesti kolmisen varttia, jonka aikana ehdimme porista Paajasen kanssa yhtä ja toista. Tyräongelmat eivät ole ihan suoraviivaisia vaan ovat usein aika liukuva käsite. Välillä heikentynyt rakenne voi aiheuttaa selvän ulospäin pullistuman alavatsassa, jolloin diagnoosi on aika selvä. Tämän voi aiheuttaa esimerkiksi kova isku ja tämä ei olekaan ihan tavatonta lajeissa kuten jääkiekko ja jalkapallo. Siksi kyselisen lajin harrastajia on leikattu tyrän takia jonkin verran muita lajeja enemmän. Välillä puhutaan myös urheilijan tyrästä, joka voi olla enemmän tulehduspohjainen kuin varsinainen rakenteellinen ongelma. Tuolloin esimerkiksi tuo ehdotettu kortosini olisi voinut auttaa. Ongelma voi myös olla kaikkea tältä väliltä. Mikäli havaittavaa pullistumaa ei ole niin rakenteellisen ongelman havaitsee käytännössä vasta siinä vaiheessa, kun veitsi on tehnyt tilaa visuaalisen havainnon tekemiseen. Näin myös meikälisen tapauksessa. Vasta leikkauspöydällä heikentynyt rakenne voitiin todeta ja aloittaa korjaaminen ompeleella.

Pääsin lähtemään sairaalasta vajaa tunti leikkauksen jälkeen. Autolla ajaminen leikkauksen jälkeen oli kielletty, joten coutsi oli hoitamassa meikälisen Mikkelistä kotiin vielä samana päivänä. Kaikkea painavampaa nostamista piti välttää ensimmäiset päivät. Kävellä sai kivun sallimissa rajoissa. Vatsalihasten käyttöä piti myös välttää alussa ja se tekikin sänkyyn menon ja sieltä nousemisen hankalaksi, mutta kyljellään sekin onnistui. Kuntopyöräilyn sai aloittaa kahden viikon kuluttua ja lenkkeilyn kolmen neljän viikon kuluttua.

Leikkauksen jälkeen, n 10cm pituinen haava
Ensimmäisen viiden päivän aikana leikkausalue oli melko kipeä liikkuessa. Mitään varsinaista särkyä siinä ei ollut vaan kipu oli ainoastaan liikkuessa. Tulehduskipulääkkeitä söin pari päivää tulehduksen estämiseksi. Alussa piti välttää pidempiä paikallaanoloja, niin seisten kuin makoillen. Jo noin 1,5 viikon kuluttua liikkuminen oli normaalia vaikka alitajuisesti tuli oltua aika varovainen. Liikuntaa rajoitin parin ekan viikon aikana kävelyyn. Runsaan kolmen viikon kuluttua tein ekan fillarilenkin työmatkan muodossa. Ja siitä pari päivää myöhemmin eka juoksulenkki poluilla. Mitään kipuja ei ollut, mutta leikkausalue on edelleen hieman turvonnut ja sen tuntee liikkuessa. Leikkausalueella on turvotusta vielä pari kolme kuukautta.

Tästä eteenpäin kuntoutus onkin sitten jo nopeampaa. Lenkkiä saa tehdä pikku hiljaa enemmän ja enemmän. Pitää vain olla varovainen liukastumisen ja kaatumisten kanssa. Nopeat liikkeet voivat edelleen tehdä kipeää leikkausalueella.

Lisää aiheesta:
Randomized clinical trial of open suture repair versus totally extraperitoneal repair for treatment of sportsman’s hernia

Laparoscopic surgery for chronic groin pain in athletes is more effective than nonoperative treatment: A randomized clinical trial with magnetic resonance imaging of 60 patients with sportsman’s hernia (athletic pubalgia)

Ei kommentteja:

Pasi Koskinen ja syövän jälkeinen ultraelämä

  MUUTTOLINTUJEN AIKAA Matkailuautomme etuosassa on uniikki kuva lunneista symboloimassa minun ja elämäni valon, Kirsi Martikaisen yhteis...