tag:blogger.com,1999:blog-21035437084570392024-03-05T06:30:58.063+02:00Rogaten ja ultratenSarihttp://www.blogger.com/profile/07225440029693941149noreply@blogger.comBlogger655125tag:blogger.com,1999:blog-2103543708457039.post-928788505715484172023-12-28T11:13:00.002+02:002024-01-02T13:17:42.348+02:00Treeniyhteenveto 2023<p>Vuotta on vielä pari päivää jäljellä, mutta tässä vähän yhteenvetoa treeneistä (päivitetty 2.1.2024). Datat tulee Polar Flown puolelta:</p><p>Kokonaisaika: 539 tuntia (2022: 500h)</p><p>Kokonaismatka: 6144 km (2022: 5695 km)</p><p>Kokonaisnousu: +68585m ((2022: +75965 m)</p><p>Juoksu(kaikki): 228h / 1918 km / +29015m (2022: 272h / 2120 km / +37850 m)</p><p>Pyöräily (kaikki): 176h / 3420 km / +33500 m (2022: 170h / 3320 km / +36000 m)</p><p>Retkiluistelu: 21h / 343 km / 13 harjoitusta (2022: 4h / 60 km / 2 kpl hokkareilla)</p><p>Pertsa: 65,5h / 337 km / 16 harjoitusta ( 2022: 10h / 89 km / 7 kpl)</p><p>Voimaharjoittelu: 6,5h / 10 harjoitusta (2022: 13,5h / 21 kpl)</p><p>Avovesiuinti: 3 km / 1 h / 2 harjoitusta (2022: 0,5h / 1 kpl)</p><p><br /></p><p>Tapahtumia 2023:</p><p>6.1. Loppiaisroga 4h fillarilla 48 km, JaniS kanssa, Helsingin keskustassa</p><p>3.2. Sotkamohiihto 63 km</p><p>5.3. Talviurheilun paratiisi hiihto pääkaupungin läpi JaniS kanssa, 100km</p><p>29.4. August Väkevän muistokilpailu JaniS kanssa</p><p>6.5. Tour de Pojoviken (Fiskars bikeexpo), 62km</p><p>13.5. Gravel Primavera 110 km, Espoo</p><p>18.6. Jukola 3. osuus Samban joukkueessa</p><p>5.8. - 23.8. Colorado loma</p><p>19.8. Leadville 100mile race, DNF puolivälissä</p><p>23.9. NGS Falling Leaves Lahti 145km JaniS kanssa</p><p>8.9. - 13.10. Veikkola Friday Night Gravel, 6 kertaa mukana</p><p>30.9. Louna-Roga 6h / 31 km Tipin kanssa</p><p>20.10. Synkkä Syysunelma 150P sarjassa Karpaasin kanssa, 169km 12,5h</p><p><br /></p><p><br /></p>StanleyParkhttp://www.blogger.com/profile/05021426375936193153noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2103543708457039.post-21843038776127708752023-04-19T17:02:00.001+03:002023-04-19T17:02:09.283+03:00Talven 2023 hiihtoretket<p> Tämä talvi on ollut hieman poikkeuksellinen hiihtojen suhteen. Kun edelliset hyvälumiset talvet ovat menneet perinteisesti juoksun merkeissä, niin tällä kertaa meininki on ollut hieman toinen. Juoksua on tullut jatkuvien jalkaongelmien takia maltillisesti, kun taas hiihtoa on tullut maltilla, mutta läpi talven. Aikaisempina talvina olen käynyt hiihtämässä vain satunnaisesti.</p><p>Peruslenkkien lisäksi tälle talvelle tuli pari pidempää hiihtoretkeä, joista ajattelin kirjoittaa muistiin muutamia asioita. Ensimmäinen retki suuntautui Sotkamoon ja toinen ihan tähän pääkaupunkiseudulle.</p><p>Aloitetaan Sotkamosta. Hyppölän Tero kyseli jo viime vuonna meikäläisen kiinnostusta lähteä mukaan metsähiihtoreissulle Sotkamoon. En siinä vaiheessa vielä uskaltautunut mukaan, kun välinepuolellakin oli melkoista vajausta. Tänä talvena Terolta tuli sama kutsu ja tällä kertaa en epäröinyt. Edessä oli elämäni ensimmäisten metsäsuksien hankinta ja siihen liittyvä harjoittelu. Koska seikkailu vaatii aina hyvän kaverin piti Janille laittaa heti viestiä. Janilla oli sama tilanne varusteiden suhteen, joten loppuvuodesta löysimme itsemme Varuste.netistä metsäsuksia hiplaamasta. Kysymyksiä riitti myyjälle, kun kaksi untuvikkoa yritti päästä lajiin sisälle. Valitettavasti saldot olivat miinuksella, joten päädyimme hankkimaan sukset muualta. Itse valitsin <a href="https://varuste.net/p33008/peltonen-metsä-step-suomupohja" target="_blank">Peltosen suomupohjasukset </a>ja siihen Finngrip Erä-siteet. Jalkaan otin <a href="https://varuste.net/p122/nokian-jalkineet-tuura" target="_blank">Nokia Tuuran saappaat</a> irtohuovalla. Loput seikkailuun tarvittavat varusteet löytyivät omasta kaapista. </p><p>Varusteiden saavuttua joulukuun puolivälin alkoikin sitten ankara hiihtoharjoittelu. Omalta pihalta pääsi puikkaamaan heti lähimetsään, josta pääsi tekemään pidemmänkin lenkin lähipelloille ja järville. Luntakin riitti mukavasti jo joulukuussa. Talvipäivänseisauksen aikana poljetun <a href="http://ultra-stanleypark.blogspot.com/2022/12/talvipaivanseisaus-2022-pyoratapahtuma.html" target="_blank">TPS2022</a> jälkeen pidin pari vapaapäivää ja sen jälkeen alkoikin hiihtäminen. Metsäsuksien lisäksi kävin ulkoiluttamassa välillä myös pertsan suksia tuossa lähiladuilla Karhusuo-Oittaa-Pirttimäki välissä. Metsäsuksireissuilla Janin kanssa ehdimme samalla tutustua lähialueen historiaan mm. kolmiomittaustornien muodossa. Enemmänkin olisi hiihtoa voinut tulla, mutta ajatuksena oli myös juosta ja pyöräillä läpi talven. </p><p>Matka Sotkamoon alkoi perjantaina 3. helmikuuta. Ajoimme Janin kanssa aamulla Espoosta <a href="https://www.metsakartano.com" target="_blank">Metsäkartanolle</a>, josta hiihto alkaisi. Matkaan tuli pieni mutka, kun unohdin yhden varustekassin kotiin. Onneksi Sarilla oli aikaa tuoda kassi puoliväliin vastaan niin ei tarvinnut kotona asti käydä. Olimme onneksi hyvissä ajoin perillä ja ehdimme tehdä viimeiset varusteviritykset ennen lähtöä klo 20.30. Suunnitelmana oli hiihtää yötä vasten ja saapua perille runsaan 60 kilometrin päähän lauantaina iltapäivällä. Siellä taksi odottaisi meitä ja veisi takaisin Metsäkartanolle. Itselläni oli reppu, jossa oli taukotakin, kuivan paidan ja pipon ja hanskojen lisäksi pari termaria juotavaa mehua, neljä minigrip pussia karkki+pähkinäsekoituksia sekä muuta syötävää. Tero oli varannut matkan varrelle kaksi huoltopistettä, josta saisimme juomatäydennystä sekä energiapatukoita. Metsäkartanolta matkaan lähti yhteensä yhdeksän hiihtäjän ryhmä.</p><p>Seikkailu alkoi reippaasti. Ensimmäiset pari kilsaa mentiin kelkkauraa melkoista haipakkaa ja hiki alkoi jo kastelemaan paitaa. Onneksi vauhtia hidastui samalla kun vähensin vaatetusta. Taivaalta tuli jonkin verran lunta ja pakkasta oli joitakin asteita.</p><p>Ensimmäinen retkikohde oli runsaan viiden kilometrin päässä oleva <a href="https://www.rautavaara.fi/matkailijoille/kohteet/pumpulikirkko/" target="_blank">Pumpulikirkko</a>. Pienen eksymisen jälkeen löysimme paikalle.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrvJ5wX_BsP3RZlb2XzCojUsjjfssEBis6c46G4r-pXPxt8XmKcd9aMIhAQZ8s2RFyPjw2xAbVl-ssOuBP8cIw_w2tQ6XSGHQSlSUDvIk1hMZqydzuqYynm46PicIpJNpKsT74QT_1u1cY3xz8YUjgim_qlG6qm7QlQ9ejO6nQoCz75fHBRhxrhXI/s1024/3E5D7A94-7685-456C-A500-F80E83BD2549_1_105_c.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrvJ5wX_BsP3RZlb2XzCojUsjjfssEBis6c46G4r-pXPxt8XmKcd9aMIhAQZ8s2RFyPjw2xAbVl-ssOuBP8cIw_w2tQ6XSGHQSlSUDvIk1hMZqydzuqYynm46PicIpJNpKsT74QT_1u1cY3xz8YUjgim_qlG6qm7QlQ9ejO6nQoCz75fHBRhxrhXI/w640-h480/3E5D7A94-7685-456C-A500-F80E83BD2549_1_105_c.jpeg" width="640" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDZkcuUB8dl51V126BBRDf1x_u7Okd0JSIyftgt1r8FL4GcD9o_lOkCEGE6h8KiJbHGndSsT5e9DsPtPwW_nh4fdlVXkZeeOLxhuSrDqaF_VTTP7nPLk7ZBwyaWEY3bOiEBoquN4agn2HfLaT4Z7FIHl4LNEZCxAhlyU8CfyGYPaGi7llbRKLd3aU/s1024/703F69E1-5EB0-4404-8AAE-A3B022A4AAA7_1_105_c.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDZkcuUB8dl51V126BBRDf1x_u7Okd0JSIyftgt1r8FL4GcD9o_lOkCEGE6h8KiJbHGndSsT5e9DsPtPwW_nh4fdlVXkZeeOLxhuSrDqaF_VTTP7nPLk7ZBwyaWEY3bOiEBoquN4agn2HfLaT4Z7FIHl4LNEZCxAhlyU8CfyGYPaGi7llbRKLd3aU/w640-h480/703F69E1-5EB0-4404-8AAE-A3B022A4AAA7_1_105_c.jpeg" width="640" /></a></div><p><br /></p><p>Matka jatkui edelleen melko mäkisessä maastossa, mutta jonkin matkan päästä olimme päässet pahimman yli ja hiihtelimme rauhassa tasaisilla soilla ja järvillä. Tässä vaiheessa lumisade oli loppunut ja taivas oli kirkastunut kaikista pilvistä. Taivaalla loisti lähes täysikuu ja avoimessa maastossa pystyi etenemään hyvin ilman otsalamppua. Tunnelma oli maaginen.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjW8ClgUT-XXElhULDc7idG2BToBIojL4f74VMn4KJ36UlAbkTv3WtEzX8hAt3i0aUPynYZ0gKHgvnrw7rd7JdHWhg7BicD4sUHXgBErs19TsNyLsrLEBWgmG1URZwC6-yBw2ZHBnMx0XkSOTOEfekON8rcokYWbHHMgXrOucMumrjktPSKJUyWkw4/s1024/906C4BD3-235F-4CFE-B7FF-473CC9779E42_1_105_c.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjW8ClgUT-XXElhULDc7idG2BToBIojL4f74VMn4KJ36UlAbkTv3WtEzX8hAt3i0aUPynYZ0gKHgvnrw7rd7JdHWhg7BicD4sUHXgBErs19TsNyLsrLEBWgmG1URZwC6-yBw2ZHBnMx0XkSOTOEfekON8rcokYWbHHMgXrOucMumrjktPSKJUyWkw4/w640-h480/906C4BD3-235F-4CFE-B7FF-473CC9779E42_1_105_c.jpeg" width="640" /></a></div><p></p><p><br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbZktwiBOGfwfY6vbgmIxXtAUpPZzMaZ3kOvnRQbRCZTnxnbKcxG2-HiXf5XO7i9IVhxcDH9la1dx1B4Lwm6XxdfDhQn8bYiU1em1uFwIm6fdb1owIsYoFItmj-5vY6zck51Qa8gH_hwDuAB_8EMZrDWJfK1VfTPgbCF4eRzTxmj9tbSWFu_WxHGs/s1024/28CD08B2-5DC4-4FC1-A434-C83CA9849FF4_1_105_c.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbZktwiBOGfwfY6vbgmIxXtAUpPZzMaZ3kOvnRQbRCZTnxnbKcxG2-HiXf5XO7i9IVhxcDH9la1dx1B4Lwm6XxdfDhQn8bYiU1em1uFwIm6fdb1owIsYoFItmj-5vY6zck51Qa8gH_hwDuAB_8EMZrDWJfK1VfTPgbCF4eRzTxmj9tbSWFu_WxHGs/w640-h480/28CD08B2-5DC4-4FC1-A434-C83CA9849FF4_1_105_c.jpeg" width="640" /></a></div><br /><p></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUgGdFlzh1IiyhMAx8WEH1YQmRS5Qkiwe4VPr_8ZJL9SapzaWvF4SsyDcs2LpF-GixWORWSo8PJjhOHruNj05ENIw7Jw_8tWvV7pLzTZkzFuAHnYF8gZdF16t50gzrzFTaJIyYGCMiByIAOqC5tBj1ErDcQL52LCYu0phmlhCsspaTsvXGaMladQA/s1024/07FA489A-22A1-4CF5-B9AE-FF7E2928A21A_1_105_c.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUgGdFlzh1IiyhMAx8WEH1YQmRS5Qkiwe4VPr_8ZJL9SapzaWvF4SsyDcs2LpF-GixWORWSo8PJjhOHruNj05ENIw7Jw_8tWvV7pLzTZkzFuAHnYF8gZdF16t50gzrzFTaJIyYGCMiByIAOqC5tBj1ErDcQL52LCYu0phmlhCsspaTsvXGaMladQA/w640-h480/07FA489A-22A1-4CF5-B9AE-FF7E2928A21A_1_105_c.jpeg" width="640" /></a></div><br /><br />Lämpötila alkoi pilvien lähdön myötä kylmenemään ja yöllä pakkasta oli parhaimmillaan runsaat 15 astetta. Jokainen kävi vuorollaan avaamassa latua ja siinä yhteydessä sai mukavasti pidettyä lämmöt yllä. Jonon häntäpäässä meno oli melko rauhallista ja siellä tulikin välillä vähän kylmä olo. Pidimme taukoja tunnin tai puolentoista välein eikä ainakaan itselläni matkanteko tuottanut vaikeuksia. Aamuyöstä lämpötila oli sen verran kylmä, ettei edes omalla vetovuorolla meinannut lämpöä riittää. Aamulla saavuimme sitten toiselle huoltopisteelle, joka oli siis Sampon auto. Hän oli tullut parin muun kaverin kanssa mukaan hiihtämään reitin loppuosuudelle ja samalla saimme täydennettyä termarit lämpimällä mehulla.<br /><p>Aurinko alkoi nousta hitaasti seuraavana aamuna pilvettömälle taivaalle. Missään vaiheessa ei oikein tullut edes väsynyt olo vaan maagisen kaunis luonto sai pidettyä meikäläisen hyvin hereillä. Tämä olo vain jatkui, kun aurinko paljasti ympärillä olevan satumaan. Olisi tehnyt mieli ottaa kuvia jatkuvasti, mutta hanskojen poisottaminen ei kylmässä houkutellut yhtään. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhS54zWaFjIKE-Q7hMQSEWkJXBViR8X5Am_C87ifNgkG0pwJ-2yJIhOLS8PfXNeShOxSTKZUVk2K8W505IaWbnjUq8tl1yXLPsB821X0Dget9UV9AhbivlGRd9xXIXvrFk0OMY_BYCi9u3JeYx3imjPyfMXTVQMQ2aaloVr_K9fm78u4C6-y4SbLF8/s1024/36A7A41A-1538-484C-8F5D-DE4FF2EB225F_1_105_c.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhS54zWaFjIKE-Q7hMQSEWkJXBViR8X5Am_C87ifNgkG0pwJ-2yJIhOLS8PfXNeShOxSTKZUVk2K8W505IaWbnjUq8tl1yXLPsB821X0Dget9UV9AhbivlGRd9xXIXvrFk0OMY_BYCi9u3JeYx3imjPyfMXTVQMQ2aaloVr_K9fm78u4C6-y4SbLF8/w640-h480/36A7A41A-1538-484C-8F5D-DE4FF2EB225F_1_105_c.jpeg" width="640" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLpfbvFWcAMUO_40xCpa7KTLNXkQGIipth8f2Aad5sgOJnmePIeiflz9WPVHuOnEXXmWoT6hxCvMSs_h5p4Ok4z6j9UMeQfcEZhfBkfsZ4334KNZXp32tXFHzVbVT-j4ObPWWs5jU0Pf8fSQJCXSB7Mtd4ObafX1EPv5wR_oVFALDRvL38iAfq9XM/s1024/3076C8A9-972A-4524-A23D-702D54ADFA99_1_105_c.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLpfbvFWcAMUO_40xCpa7KTLNXkQGIipth8f2Aad5sgOJnmePIeiflz9WPVHuOnEXXmWoT6hxCvMSs_h5p4Ok4z6j9UMeQfcEZhfBkfsZ4334KNZXp32tXFHzVbVT-j4ObPWWs5jU0Pf8fSQJCXSB7Mtd4ObafX1EPv5wR_oVFALDRvL38iAfq9XM/w640-h480/3076C8A9-972A-4524-A23D-702D54ADFA99_1_105_c.jpeg" width="640" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8uI-dKZPyVm32j-M6jqTdwXouq7SQmyBK3nMB2aojSehssgtP33GbhK6TYW7LVsm2RDtoOG66x82dGYls7wrVzBMrZpBRAPj8TkAj-2dpXps_yA9UJn3K5ERmAq1qrv4ROeEZfnDuPgYdf8NXAXZulyDkH4omYUDqSrKkrClbXOuuGeFW-DHTy4o/s1024/AA1F6A6B-9E5C-4686-94E1-79DFF72CC074_1_105_c.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8uI-dKZPyVm32j-M6jqTdwXouq7SQmyBK3nMB2aojSehssgtP33GbhK6TYW7LVsm2RDtoOG66x82dGYls7wrVzBMrZpBRAPj8TkAj-2dpXps_yA9UJn3K5ERmAq1qrv4ROeEZfnDuPgYdf8NXAXZulyDkH4omYUDqSrKkrClbXOuuGeFW-DHTy4o/w640-h480/AA1F6A6B-9E5C-4686-94E1-79DFF72CC074_1_105_c.jpeg" width="640" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiA36cXAkBQQln43FMF5YWA3xKROEl4efXlFE6H3Ce-3v63w3pKQq4ZRblgi_yLPUtjBuo0S4W7VB-sGz36mm92ST35bML_bQH6KDzvM41PjqYrBzDGcm_CataAo1uQbgoxaLVB6uumoyC--wLHgGxCMx3vYoIONF5qWE5nlkyCO3jnnoUHNsNPCmU/s1024/B7139240-1975-4714-B726-898C6F42694E_1_105_c.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiA36cXAkBQQln43FMF5YWA3xKROEl4efXlFE6H3Ce-3v63w3pKQq4ZRblgi_yLPUtjBuo0S4W7VB-sGz36mm92ST35bML_bQH6KDzvM41PjqYrBzDGcm_CataAo1uQbgoxaLVB6uumoyC--wLHgGxCMx3vYoIONF5qWE5nlkyCO3jnnoUHNsNPCmU/w640-h480/B7139240-1975-4714-B726-898C6F42694E_1_105_c.jpeg" width="640" /></a></div><br /><p>Lopussa Tero oli suunnitellut reittiin pari erilaista vaihtoehtoa riippuen siitä, miten matka olisi edistynyt. Ehdimme tekemään pienen lisälenkin ennen suuntaamista noutopaikalle. Matka tuli yhteensä 63km ja aikaa kului taukoineen 19 tuntia. Isot kiitokset koko porukalle ja erityisesti Hyppölän perheelle ja tietysti Janille.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUwVbyWyVPG8rB8MmwFG0lX7w1vXSl90wDnXMKmS74JE9IMvzrjzezULiiSpRrVlmx3_A6BsJtz9XDU9grzSkj4vam58VPaL992QMydMPmVZlSpReN5DoQZcoEvVrY-vWq5lRC3_4H2PdVTPt5v9mDaawS0jmlVRWobqcf5TXqSAhWJXUzeAAEuW8/s1024/3048AC18-ABBC-4FD6-9FAA-79F1866B89D7_1_105_c.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUwVbyWyVPG8rB8MmwFG0lX7w1vXSl90wDnXMKmS74JE9IMvzrjzezULiiSpRrVlmx3_A6BsJtz9XDU9grzSkj4vam58VPaL992QMydMPmVZlSpReN5DoQZcoEvVrY-vWq5lRC3_4H2PdVTPt5v9mDaawS0jmlVRWobqcf5TXqSAhWJXUzeAAEuW8/w640-h480/3048AC18-ABBC-4FD6-9FAA-79F1866B89D7_1_105_c.jpeg" width="640" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Ohessa vielä Janin tekemä video hiihtoretkestä.</p>
<div style="text-align: center;"><iframe frameborder="0" height="270" src="https://youtube.com/embed/tbOZYT5kLE0" width="480"></iframe></div>
<p>Pari huomiota tulevia seikkailuja varten. Kantapäät olin teipannut Leukoplastilla, koska jalka pääsi liikkumaan hieman saappaassa. Näin siihen ei tullut hiertymää. Taukotakki oli ehdoton ja sille oli käyttöä välillä hiihtäessäkin. Laskettelulaseille ei nyt ollut käyttöä, kun lumisade oli niin vähäistä eikä tuulta ollut yhtään. 140 cm sauvat olisi voineet olla himpun pidemmät. Ojien ylityksissä oli välillä tekemistä näin lyhyillä sauvoilla. Reitti <a href="https://www.strava.com/activities/8503606476" target="_blank">Stravassa</a>.</p><p><br /></p><p><b>Talven toinen hiihtoreissu</b> oli noin kuukautta myöhemmin ja tapahtumana <a href="https://www.facebook.com/events/1347015872751382/?active_tab=about" target="_blank">Talviurheilun Paratiisi - 100km omatoimihiihto</a>. Huomasin tapahtuman vasta pari päivää etukäteen ja taas piti laittaa Janille viestiä. Jani oli tietysti hiihdon huomannut jo aikaisemmin ja jopa osallistunut siihen aikaisempina vuosina. Eipä siis muuta kuin sovittiin yksityiskohdat ja sunnuntaiaamuna olimmekin sitten taas suksien päällä. Tällä kertaa jalassa olivat tavalliset Peltosen karvapohjasukset. Reppuna kulki Salomonin 12 litran juoksureppu, jossa oli juomarakko ja jonkin verran evästä. Lisäksi oli varahanskat ja buffi. Lämpötila oli lähtiessä pari astetta pakkasella ja pakkasta oli luvattu koko päiväksi. Tuulta oli vain nimeksi. Olin etukäteen laskenut matkaan menevät rapiat seitsemän tuntia, mutta Jani palautti meikäläisen maan pinnalle ja sanoi edellisellä kerralla menneen 10 tuntia plus tauot. Tiedossa oli aika paljon suksien poisottamista tien ylityksissä sekä luomulatua.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkSvQG4jeCaP93NgR8JFJbvRbxyOIF4ByLJeqb7mI5bn44JVO8S638gveeBttBOJ2V2JITa4_wRxU6LgpNfz594pe-3yDqhFLtJwVFZtcy2bKqRgqYkHKaw5EkJ5aV2UrDqwvElU1MfU4grdv8zPIp5d5l6cAaw6TFZk6bCTHavyaYvKYaMCaMrt8/s1024/D5AAFBA5-BB6D-4BBC-9F81-6FA3C34270E6_1_105_c.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkSvQG4jeCaP93NgR8JFJbvRbxyOIF4ByLJeqb7mI5bn44JVO8S638gveeBttBOJ2V2JITa4_wRxU6LgpNfz594pe-3yDqhFLtJwVFZtcy2bKqRgqYkHKaw5EkJ5aV2UrDqwvElU1MfU4grdv8zPIp5d5l6cAaw6TFZk6bCTHavyaYvKYaMCaMrt8/w640-h480/D5AAFBA5-BB6D-4BBC-9F81-6FA3C34270E6_1_105_c.jpeg" title="Lähtö Keinukalliosta Keravalta" width="640" /></a></div><br /><p>Lähdimme liikkeelle Keravalta ja Keinukallion suunnalla latukone oli ollut aamulla hereillä. Parin kilometrin jälkeen tilanne muuttui ja saimme hiihtää hidasta luomulatua Hakunilaan asti. Matkalla tuli vastaan joitakin muitakin hiihtäjiä, joista osa oli samalla reissulla meidän kanssa. Hakunilasta reitti meni Vuosaaren kautta Viikkiin ja sieltä Vantaanjoen vieressä aina Paloheinään asti.</p><p>Paloheinässä mittariin oli kertynyt 47 km ja päätimme syödä keittolounaan, kun jonoakaan ei ollut ulkoilumajalla ulos asti. Herkullinen lounas maistui meille ja monelle muullekin ulkoilijalle. Paloheinän ympäristössä hiihtäjiä riitti ja piti mennä tarkkaan ettei törmännyt kenenkään kanssa. Oma hiihtokunto olisi voinut olla parempikin ja tässä kohtaa olo ei ollut paras mahdollinen. Vasen kyynärpää oli kipeytynyt jo 15 km jälkeen ja oikea olkapää siinä 20 km kieppeillä. Lisäksi vasemman jalan pikkuvarpaat olisivat kaivanneet vähän teippiä suojaksi.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicIjWjej76fuD0Lv135SFsZqi6z0zwLeSwQ75hNuMajV5Qc5VHUuXa1IeRqZwcWAz03O7TfEhpysZdZcdVQtVcavwCXiPIrMa9usfOJiThbwgesWHYv6RlM8cQG5gsze469dKzh7AdOvSpR9zYOymvW0LV4zjakjay9FFD8bID4puPdqVOnCqdo20/s1024/19F971CF-88BF-4704-A5DE-D92EB788209A_1_105_c.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicIjWjej76fuD0Lv135SFsZqi6z0zwLeSwQ75hNuMajV5Qc5VHUuXa1IeRqZwcWAz03O7TfEhpysZdZcdVQtVcavwCXiPIrMa9usfOJiThbwgesWHYv6RlM8cQG5gsze469dKzh7AdOvSpR9zYOymvW0LV4zjakjay9FFD8bID4puPdqVOnCqdo20/w640-h480/19F971CF-88BF-4704-A5DE-D92EB788209A_1_105_c.jpeg" width="640" /></a></div><br /><p>Matka kuitenkin jatkui Paloheinästä kohti Keimolaa ja Kalajärveä. Suksessa ei ollut ihan paras luisto tänään, mutta pitoa oli sitäkin paremmin. Hyvä pito auttoi mukavasti ylämäessä, kun kädet alkoi olla jo heikoilla. Siinä vaiheessa, kun Bodomjärvi alkoi näkyä niin ajattelin, että ehkä tästä sittenkin selvitään. Pitkät peltopätkät ennen Pirttimäkeen tuloa tuntuivat kyllä raskailta. Pirttimäessä mittari näytti 75 km.</p><p>Pirttimäen kahvila se vasta on jotakin. Niitä kanelipullia ei unohda, jos sellaisen on päässyt syömään pitkän lenkin yhteydessä. Näin tälläkin kertaa. Kahvi ja pulla tulivat juuri oikeaan osoitteeseen. Reppuun vielä kokistölkki, jos noutaja meinaa kolkutella viimeisillä kilometreillä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizx6ywbTp0lZpJll8MuYHISBfVmbX8tBUWCjm-VYiyO6ZBfUW-ceQv0V9kYTLntG3GZUxMt1rbLCKOq9ZrTCvWvx6Dhx38nwRkWsTSF6vmLDvtPpuv5ozWL0g7S6iRfa3YHL__uN_Vae-1OAkCr0mV37K3mDXtdThcd51jpdFCer3JYXgIvWKqvPg/s1006/0AA391A3-1936-415E-8800-FE5A4275ECBC_1_105_c.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="781" data-original-width="1006" height="496" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizx6ywbTp0lZpJll8MuYHISBfVmbX8tBUWCjm-VYiyO6ZBfUW-ceQv0V9kYTLntG3GZUxMt1rbLCKOq9ZrTCvWvx6Dhx38nwRkWsTSF6vmLDvtPpuv5ozWL0g7S6iRfa3YHL__uN_Vae-1OAkCr0mV37K3mDXtdThcd51jpdFCer3JYXgIvWKqvPg/w640-h496/0AA391A3-1936-415E-8800-FE5A4275ECBC_1_105_c.jpeg" width="640" /></a></div><br /><p>Pirttimäen jälkeiset mäet nousivat kuitenkin mukavasti ja alamäetkin pääsin lopulta alas asti. Toisaalta omaa matkantekoa helpotti se, että tunsin paremmin nämä seudut. Lisäksi saapuminen "Petelandiin" merkitsi selvää parannusta latujen kunnossa. Pienen loppujännityksen toi pimenevä ilta. Olin tietoisesti jättänyt lampun pois, kun ajattelin päivänvalon riittävän hyvin. No ei ihan riittänyt, mutta onneksi viimeinen kymppi oli valaistua Espoon puolella. Näin pääsimme hyvin perille. Lopussa mittarit eivät vielä näyttäneet täyttä satasta, joten hiihdimme vajaan 4 km edestakaisin Kivenlahdessa. Erityisen tyytyväinen olen, että tuon noin 40 km mittaisen välikuoleman jälkeen loppu tuli taas ihan ok.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifF9Ztvzafq7RQzdz1A1EurXABKqbCVdrB2VfsPIu4SUxtZCQKkv0zHxO22p1OmsUA4G2Z99IpDriI5AiKazHeBdMykZFX5ShWG8uTJ3P5XsElweANbTjaPquUryq6qH-xQvqHKalyN52IE79c8TYNmkaD6rY5XSB9W0G8EBdRHSAwE9Dt98uRyOw/s1024/225A25D0-850A-4812-8235-D44D4F8A6F4A_1_105_c.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifF9Ztvzafq7RQzdz1A1EurXABKqbCVdrB2VfsPIu4SUxtZCQKkv0zHxO22p1OmsUA4G2Z99IpDriI5AiKazHeBdMykZFX5ShWG8uTJ3P5XsElweANbTjaPquUryq6qH-xQvqHKalyN52IE79c8TYNmkaD6rY5XSB9W0G8EBdRHSAwE9Dt98uRyOw/w640-h480/225A25D0-850A-4812-8235-D44D4F8A6F4A_1_105_c.jpeg" width="640" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhc4RtEkANIF01WLKwa4fBv49kdWq5wV25EgKO987STMCZtnjGmHqEX6GQdJfqs3U89REQjNFZgsL3l2vwPOLYAkBvrpY15-VRzX_OCeeq-X47K5s790iE5xiE6bjH08oTus5dDPVx--Y7t_D-lAzz9GpKx2p7_fDiVeLpGQIbr-aJ21PQ5ufDQHjA/s1024/F0E199C2-98F7-481B-976E-A9497D4E8CEA_1_105_c.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhc4RtEkANIF01WLKwa4fBv49kdWq5wV25EgKO987STMCZtnjGmHqEX6GQdJfqs3U89REQjNFZgsL3l2vwPOLYAkBvrpY15-VRzX_OCeeq-X47K5s790iE5xiE6bjH08oTus5dDPVx--Y7t_D-lAzz9GpKx2p7_fDiVeLpGQIbr-aJ21PQ5ufDQHjA/w640-h480/F0E199C2-98F7-481B-976E-A9497D4E8CEA_1_105_c.jpeg" width="640" /></a></div><br /><p>Reitti on aika ainutlaatuinen, kun se kiertää pääkaupunkiseudulla paikoin varsin urbaanissa maisemissa, kun taas välillä ollaan syvällä metsässä. Tosin ei ihan niin syvällä kuin käydessä Sotkamossa hiihtämässä. Varmillisesti ihan täyttä panostusta ei latujen kunnossapitoon ole saatu tehtyä koko reitillä vaan monin paikoin joudutaan turvautumaan hiihtäjien omaan luomulatuun. Ehkä vähän paremmalla koordinoinnilla ja suunnittelulla latujen kunto olisi parempi. Esimerkiksi heti tapahtuman jälkeen oli Keinukallio-Hakunila väli käyty ajamassa latukoneella huippukuntoon. Reittimerkintöjä ei ollut yhtään, mutta gps-kellolla reitin selvitti ilman suurempia pummeja. Ilman sitä olisin itse ainakin ollut pulassa. Ehkä tähän saadaan valjastettua enemmän vapaaehtoisia tai jopa kaupungit mukaan tulevina vuosia. Iso kiitos kuitenkin järjestäjille.</p><p>Pari huomiota itselle taas tulevia kertoja varten. Ensi vuonna ei kannata hiihtää reittiä edestakaisin vaikka Jani siihen houkutteleekin (onneksi en tätä muista enää ensi vuonna lukea). Hiihtoa voisi harjoitella vähän enemmän talvella. Lampun voisi laittaa reppuun ihan vaan varmuuden vuoksi. Juoda ja syödä voisi enemmän matkan aikana. Niin ja sukset voisi myös huoltaa ja voidella kunnolla ennen tällaista tapahtumaa.</p><p>Kiitos taas Janille matkaseurasta. Reitti <a href="https://www.strava.com/activities/8667736417" target="_blank">Stravassa</a>.</p><p><br /></p>StanleyParkhttp://www.blogger.com/profile/05021426375936193153noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2103543708457039.post-47170314350525299912022-12-20T14:09:00.000+02:002022-12-20T14:09:28.715+02:00Talvipäivänseisaus 2022 pyörätapahtuma 17. - 18.12.<p>Hienoja kokemuksia syntyy, kun lähtee avoimin mielin ystävien heittämiin hullutuksiin mukaan. Näin kävi tälläkin kertaa, kun Saarisen Jani laittoi viesti viikkoa etukäteen tällaisesta <a href="https://www.randonneurs.fi/events/talvipaivanseisaus-2022/" target="_blank">Talvipäivänseisaus</a> pyörätapahtumasta.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4XbLEGvTbAxbOxPiipzRYR-lzhgPSvsLcR1PAEvJOQfvktc1gSV08QVAcYf32EHBBZ7wGhNrfoRZstR5uJ-DtNBi04Us-cjtaIM4vafejY27L7xPziDPle272RUkwQksi994qENumNKVv8zfBipYWdh-1NE5fqrAuG21b0f-QtQPp5He3xW_jKiE/s1456/IM-kesk.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="364" data-original-width="1456" height="160" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4XbLEGvTbAxbOxPiipzRYR-lzhgPSvsLcR1PAEvJOQfvktc1gSV08QVAcYf32EHBBZ7wGhNrfoRZstR5uJ-DtNBi04Us-cjtaIM4vafejY27L7xPziDPle272RUkwQksi994qENumNKVv8zfBipYWdh-1NE5fqrAuG21b0f-QtQPp5He3xW_jKiE/w640-h160/IM-kesk.jpg" width="640" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Siitä sitten varusteita ihmettelemään ja reittiä suunnittelemaan. Varsinaisesta kokemusta näin pitkästä talvella tehdystä pyöräreissusta ei ole. Pisimmät reissut on tehty Synkkiksen yhteydessä pariin otteeseen, mutta silloinkin lämpötilat ovat olleet mukavasti nollan yläpuolella. Syksyllä poljettu Veikkola Friday Gravel sarja oli sekin hieno kokemus, mutta tehty edelleen lämpimillä ilmoilla. Janin kanssa polkemisesta oli kuitenkin kokemusta kesältä, kun kävimme yhdessä <a href="https://www.strava.com/activities/7630863003" target="_blank">kiertämässä Kemiön saaren</a>.</p><p>Reittisuunnitelmia oli useita ja ensimmäisessä vaihtoehdossa oli tarkoitus polkea kotoa Turkuun. Logistisesti oli kuitenkin helpompi ajaa auto Turkuun ja tehdä lenkki sieltä käsin. Halusimme myös polkea yli 200 km mittaisen lenkin. Tarjolla olevat 24h palvelut määräsivät paljolti reittiä, koska välillä oli hyvä päästä sisälle tankkaamaan ja huoltamaan. Näin reitiksi muodostui Turku - Kemiö (S-market) - Halikko (Prisma) - Teijo - Perniö - Halikko (Shell) - Turku.</p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhys8IaLSizx9XaKnhppPLLhbsv6V668VTrEyqv5-7se8visNDpgN5D7KAW7tTnIWJFnJ6GCY7WxTB1XbGziEspqwY17AdfMnCRyfBpgEpjhnZJYaRPQKfCwzVuXUnGapJncDF10HOizhnh_Zzh36n57sw9S9vwFjdd_tplShER9PQvSd47W5MxmZE/s2896/09AE1910-C426-4E1F-941E-CF4F8223F995_1_201_a.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="Reitti ladattu Polariin" border="0" data-original-height="2896" data-original-width="2369" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhys8IaLSizx9XaKnhppPLLhbsv6V668VTrEyqv5-7se8visNDpgN5D7KAW7tTnIWJFnJ6GCY7WxTB1XbGziEspqwY17AdfMnCRyfBpgEpjhnZJYaRPQKfCwzVuXUnGapJncDF10HOizhnh_Zzh36n57sw9S9vwFjdd_tplShER9PQvSd47W5MxmZE/w262-h320/09AE1910-C426-4E1F-941E-CF4F8223F995_1_201_a.jpeg" title="Reitti ladattu Polariin" width="262" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Reitti ladattu Polariin</td></tr></tbody></table><p></p><p>Varusteiden osalta isoin ongelma oli kunnon pyörälaukun puuttuminen. Olin pari vuotta sitten hankkinut isomman satulalaukun, mutta se ei pysy paikallaan putkelta polkiessa, vaan heiluu ikävästi puolelta toiselle. Tähän kohtaan hankinkin runkolaukun, jonka saa kiinnitettyä tukevasti, eikä siitä ole haittaa pyöräillessä. Juomapullojen käyttö vähän hankaloituu runkolaukun kanssa, mutta siihenkin toivottavasti tottuu. Varustenetin valikoimista mukaan tarttui <a href="https://varuste.net/p103499/geosmina-large-frame-bag?change_country=FI&change_currency=EUR&gclid=Cj0KCQiAtICdBhCLARIsALUBFcEw6MlPrjWM_CTLsCu5OUVp-Kbi13Ouy6CZOlnBnc9oNB3NQAF7NnIaApVeEALw_wcB" target="_blank">Geosmina runkolaukku</a> lähinnä, koska se oli vedenpitävyyden lisäksi "ei-jäykkää" materiaalia. Lisäksi se oli halvin vaihtoehto.</p><p></p><p><br />Toinen isompi varuste ongelma oli oikeiden käsineiden valitseminen. Yleensä käytän talvella rukkasia, koska ne ovat lämpimimmät. Luvattu räntäsade vaati kuitenkin vedenpitävien käsineiden valitsemista ja sellaista rukkasta ei kaapista löytynyt. Olen käyttänyt kylmällä rukkasten sisällä ohutta <a href="https://varuste.net/p82237/rab-forge-160-glove" target="_blank">Rabin merin-laineria</a>. Nappasin mukaan Varustenetistä tuulta ja jonkin verran vettäkin hylkivät ISOT <a href="https://varuste.net/p115042/ulvang-hammerfest-wind-mitten" target="_blank">Ulvang-rukkaset</a>, joiden alle voisin laittaa Rabin lainerit. Siitä miten mukava näillä olisi pyörän vaihteita ja jarruja käyttää olikin sitten epäselvää ja jäi nähtäväksi. Lopulta päädyin laittamaan Rabin lainereiden päälle kaapissa olleet Sealkinzin vedenpitävät pyöräilysormikkaat. Ne pitäisivät vettä ja lainereiden kanssa olisivat toivottavasti tarpeeksi lämpimät. Ulvang-rukkaset otin mukaan runkolaukkuun, jossa oli myös vedenpitävät pyöräilyhousut, vara lainerit ja merinovillainen vaihtoaluspaita. Tankoon olin kiinnittänyt hihnoilla muovipussiin käärityn untuvatakia mahdollisia taukoja varten. Koskaan ei tiedä joutuuko tien poskessa odottamaan raatotaksia tai korjaamaan rengasta ja olihan meillä yksi lossimatkakin matkalla ja sitä olisi saattanut joutua odottamaan.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEia_vJV5sxckHQMV2peHsQNS6PamYslrcstyLoACD-enbNGXFJTWBc6vzXXTTvxRoh49XwQmNyWy6-NaoiAOkakYr9lirj92vLjjMixFJR5rmmLEquzgAOfd79uhqZt1nIe1ZkYmW-4YLC5HM-OkRCre-nZ1kYMLoDnfnbHRVg2q-BfZDa_RuoXcOY/s1024/B8A83153-5C91-429A-8DE1-B8D46F750442_1_105_c.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEia_vJV5sxckHQMV2peHsQNS6PamYslrcstyLoACD-enbNGXFJTWBc6vzXXTTvxRoh49XwQmNyWy6-NaoiAOkakYr9lirj92vLjjMixFJR5rmmLEquzgAOfd79uhqZt1nIe1ZkYmW-4YLC5HM-OkRCre-nZ1kYMLoDnfnbHRVg2q-BfZDa_RuoXcOY/s320/B8A83153-5C91-429A-8DE1-B8D46F750442_1_105_c.jpeg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Runkolaukku ja Ulvang-rukkaset</td></tr></tbody></table><br /><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOYI3hAxYNMGJkBny8vUvDo_UtlW1xENILM7tq-z4XVPpRZSARyK8cwxgPPpfp7RApOnDKMF7OcpLlX2ii7CG4Ssgr_-BgrRrSvjMyGjrls4ti6qGvcJ09YMnuPql9MKzuATpp66w2DDlmv43p0xPTnLgvwD6bjKClL_Dc6ain0-Elf3KbeamxNaM/s1024/0E6A9B00-41E6-4D31-B6FA-62FCF1E34F30_1_105_c.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOYI3hAxYNMGJkBny8vUvDo_UtlW1xENILM7tq-z4XVPpRZSARyK8cwxgPPpfp7RApOnDKMF7OcpLlX2ii7CG4Ssgr_-BgrRrSvjMyGjrls4ti6qGvcJ09YMnuPql9MKzuATpp66w2DDlmv43p0xPTnLgvwD6bjKClL_Dc6ain0-Elf3KbeamxNaM/s320/0E6A9B00-41E6-4D31-B6FA-62FCF1E34F30_1_105_c.jpeg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vauhtikarkkeja, kurahousut ja untuvatakki</td></tr></tbody></table><br /><p>Päälle olin pukenut merinovillaisen alusasun (2 kpl paitoja), talvipyörähousut ja takin, kaulassa ja päässä buffi ja päässä vielä Sealskinzin pyöräily "pipo". Jalassa oli merinovillasukat sekä vedenpitävät ja nilkkaan asti ulottuvat pyöräilykengät sekä Sealskinzin kengänsuojus. Ja suunnistuslasit toimivat erinomaisina ajolaseina, jolloin pystyy myös seuraamaan mittareita ja puhelinta.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4ZwJJBwxZm5sY1eOx17UjpqRdH4kcUkJfHDQ-s7SsCiilLKHSpFBJ6R-S997xyQ0_p_FZKNI8K98wlSmYmofWbkR9tl251GLuwfWBUmisaeVaonDFGriNiEbpZkBd8JMPWddPVQZJxKTKqxcXasvWJdcBxfSubFyFYfBS7KeP6WF7kAIBGakLPeM/s1024/306B2F93-13B7-419C-904A-92A7B7A41979_1_105_c.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4ZwJJBwxZm5sY1eOx17UjpqRdH4kcUkJfHDQ-s7SsCiilLKHSpFBJ6R-S997xyQ0_p_FZKNI8K98wlSmYmofWbkR9tl251GLuwfWBUmisaeVaonDFGriNiEbpZkBd8JMPWddPVQZJxKTKqxcXasvWJdcBxfSubFyFYfBS7KeP6WF7kAIBGakLPeM/s320/306B2F93-13B7-419C-904A-92A7B7A41979_1_105_c.jpeg" width="320" /></a></div><p></p><p><br /></p><p>Lauantaina ajoimme iltapäivällä Turkuun ja valmisteluiden jälkeen olimme valmiita. Matkaan lähdimme 17:50. Jani oli rauhallinen, mutta itseäni kyllä jännitti. Sääennuste oli luvannut lämpötilan putoavan plussalle ja räntäsadetta illaksi. Iso kysymysmerkki itselle oli missä kunnossa tiet olisivat ja miten pyörän kapea 35mm nastarengas toimisi mahdollisesti pehmeällä lumella ja jäällä. Olin vielä viikolla yrittänyt löytää leveämpää 40-42 millin rengasta, mutta sen olisi saanut vain tilaamalla ja siihen ei aikaa enää ollut. Näillä siis mentiin.</p><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhp5hVNdB9-vp2noPk80zTARwCkfUHgtlM3Zrg3uIhJgdn0VkUfT_xV0KsJiH6eALCgmzGjGWoB1dP6aBAPi3A9ZUYQm83gU45bRgBBzcyxH8e3OtYVMKwPjclqVU5L2R2lXjjiyweAon9mWaFtZPbttgP-gKgLMxWflOg79q6_REyNSlaFG6GFQ3Y/s1024/620B1E1C-2232-4DD1-A5EA-6A019D1E2DB7_1_105_c.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhp5hVNdB9-vp2noPk80zTARwCkfUHgtlM3Zrg3uIhJgdn0VkUfT_xV0KsJiH6eALCgmzGjGWoB1dP6aBAPi3A9ZUYQm83gU45bRgBBzcyxH8e3OtYVMKwPjclqVU5L2R2lXjjiyweAon9mWaFtZPbttgP-gKgLMxWflOg79q6_REyNSlaFG6GFQ3Y/s320/620B1E1C-2232-4DD1-A5EA-6A019D1E2DB7_1_105_c.jpeg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Varusteiden virittelyä hotellin autotallissa</td></tr></tbody></table><br /><p><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigYgJ6nKrDtSimqxNDEJRq3iM4vpqRXfie8fwkYREuAEZeVJD3bOaR7Mi3YdJyOD_kO98q40Ws1jBIAalPTE51Z_Y31gD8nJL3KEqR8GS35_P0hLeqQgMRFAyp-acidHM58pqf5vkcyNAd-jTdh3CRZUiAyRi6uFZuLNcgfgCEzzmk5IfKpLVNaMc/s1024/3F90CD64-0A82-41B8-A9B5-B24DA0E25967_1_105_c.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigYgJ6nKrDtSimqxNDEJRq3iM4vpqRXfie8fwkYREuAEZeVJD3bOaR7Mi3YdJyOD_kO98q40Ws1jBIAalPTE51Z_Y31gD8nJL3KEqR8GS35_P0hLeqQgMRFAyp-acidHM58pqf5vkcyNAd-jTdh3CRZUiAyRi6uFZuLNcgfgCEzzmk5IfKpLVNaMc/s320/3F90CD64-0A82-41B8-A9B5-B24DA0E25967_1_105_c.jpeg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lähtökuva</td></tr></tbody></table></p><p>Turusta lähdettäessä pyöräteitä riitti pitkälle eikä tässä kohtaa ollut tarvetta ajaa ajoradalla autojen seassa. Ensimmäisenä ohitettiin Littoinen. Piikkiö ja Paimionjoki, jonka jälkeen reitti kääntyi etelään kohti Sauvoa ja Kemiötä. Liikennettä oli vielä jonkin verran, mutta luvattua räntäsadetta ei kuulunut. Myös lämpötila tuntui olevan vielä pakkasella. Vanha Turuntie oli suolattu ja ikävän märkä. Onneksi sitä ei menty kuin hetki.</p><p>Ensimmäinen huoltopaikka oli suunniteltu Kemiöön, jonne matkaa oli noin 60 km. Täällä paikallinen s-market oli auki klo 22 asti ja sinne pitäisi ehtiä hyvin neljässä tunnissa. Näin tapahtuikin ja olimme siellä jo runsaan kolmen tunnin ajon jälkeen. Kaikki oli mennyt paremmin kuin uskalsin toivoa. Ainut hankalampi asia oli sormien puutuminen. Jouduin välillä ravistelemaan käsivarsia saadakseni veren taas kiertämään sormissa. En osaa sanoa mistä se johtui, vieläpä kun se alkoi jo heti matkan alusta asti. Vaiva on kyllä tuttu ennestään, mutta nyt se vaivasi huomattavasti enemmän.</p><p>Kemiössä saimme s-marketin kahviautomaatista lämpimät kahvit sekä juomapulloon kuumaa vettä. Lisäksi join puolen litran kivennäsvesipullon. </p><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbevrxlkRcZvAdJT3cUPp-iYPrRPUZxzh6yTBYXt_ZacEHyvxkMspal1VJghKHSh9v8LC_RH_svPi34hjdxJ2zqd1BbAKEl5EPhXk6jDtbCwtBWC8qBKcGQCDauBQQeyj43bhMyO35e7MLPNrgrDk_2dZX5AwmSGV41NhACtoaAq2q8309AFNbvFo/s1024/AFA1B413-695B-4525-9D46-1BF7B5720CB9_1_105_c.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbevrxlkRcZvAdJT3cUPp-iYPrRPUZxzh6yTBYXt_ZacEHyvxkMspal1VJghKHSh9v8LC_RH_svPi34hjdxJ2zqd1BbAKEl5EPhXk6jDtbCwtBWC8qBKcGQCDauBQQeyj43bhMyO35e7MLPNrgrDk_2dZX5AwmSGV41NhACtoaAq2q8309AFNbvFo/s320/AFA1B413-695B-4525-9D46-1BF7B5720CB9_1_105_c.jpeg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kemiön s-marketin kahviautomaatilla</td></tr></tbody></table><br /><p>Matka jatkui Kemiöstä kohti Kokkilan lossia. Netin aikataulujen mukaan sen liikennöinti loppuisi klo 23, mutta Jani oli soittanut lossille etukäteen ja sehän liikennöisi lopulta läpi yön aina tarvittaessa. Siispä jatkoimme samaa rauhallista vauhtia. Lossille saapuessa se oli parkissa meidän tulosuunnassa, joten ajoimme suoraan sisään, jonka jälkeen koneet käynnistyivät ja matka alkoi. Ei siis yhtään odotusta ja lisäksi matka oli ilmainen. Mahtavaa! Lossilta matka jatkui kohti Halikkoa ja Prismaa. Pienen suunnistuspummin jälkeen kauppa löytyi, mutta kuumaa juotavaa ei saatu. Suuntasimme paikalliseen pieneen ravintolaan, josta saimme kupit kahvia sekä juomapulloihin lämmintä vettä. Jonkin verran selittelyä vaati meidän ilmestyminen pyöräilykamppeissa baaritiskille.</p><p><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTCqDay3Ff0Hp15SwxLeaN61akdGwCvEjLYAjWtQKbH19wnx67NglBzcEPTL2vFsGsa1eZO9fahlF_OJGhTcY9zer6xJ2ccRvA49fHQPffbKqCPDSgzIW5PUACOs8tsU9_u0VUA6KM5Ax3Ys2_vkZtKS07oovv49ZTwG374xbfiOFjmrK0mqaw4zc/s1024/9C1A14A2-5A8D-4FF9-BEAE-C7A4D24AEC6B_1_105_c.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTCqDay3Ff0Hp15SwxLeaN61akdGwCvEjLYAjWtQKbH19wnx67NglBzcEPTL2vFsGsa1eZO9fahlF_OJGhTcY9zer6xJ2ccRvA49fHQPffbKqCPDSgzIW5PUACOs8tsU9_u0VUA6KM5Ax3Ys2_vkZtKS07oovv49ZTwG374xbfiOFjmrK0mqaw4zc/s320/9C1A14A2-5A8D-4FF9-BEAE-C7A4D24AEC6B_1_105_c.jpeg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kokkilan lossissa</td></tr></tbody></table></p><p>Matkaa oli tässä vaiheessa takana noin 100 kilsaa. Edessä oli noin 65 kilsan kieppi Teijon, Mathildedalin ja Perniön kautta takaisin Halikkoon. Reitti olikin varsin mäkinen ja paikallinen tielaitos oli hiekoittanut Teijon suunnalla tiet varsin ansiokkaasti. Ajattelin, että jos ei täällä tule rengasrikkoa niin ei sitten missään. No ei tullut ja hyvä niin. Siinä kelissä vähän märällä paidalla olisi nopeasti tullut vilu. Sen huomasi jo jokaisella lyhyellä tauolla. Jos ei muuta niin sormet ainakin olivat jäässä taukojen jälkeen.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEie8HptMt5b1RBo0eGWOO8MmbbLnQqxIojilItcR0qJMFtz41CLeYKFKJtUL2P1Vef5yBrvzWhAME0f5Amu07ZB_HdBqLCDABuDPvyt7u87EnwVQCClH2q5tOXKvfZ_YTCsH7Nq1jX6xyfB0PyEWBgN7-xKu7EOwZKEXf3nSyNUVlr0mMhfovwm3Z0/s1024/C3E698AF-DFD5-4698-8344-154BB28A895A_1_105_c.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEie8HptMt5b1RBo0eGWOO8MmbbLnQqxIojilItcR0qJMFtz41CLeYKFKJtUL2P1Vef5yBrvzWhAME0f5Amu07ZB_HdBqLCDABuDPvyt7u87EnwVQCClH2q5tOXKvfZ_YTCsH7Nq1jX6xyfB0PyEWBgN7-xKu7EOwZKEXf3nSyNUVlr0mMhfovwm3Z0/s320/C3E698AF-DFD5-4698-8344-154BB28A895A_1_105_c.jpeg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Teijon kyläkauppa</td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlBOj9qL8PRA72e3Afx8aSPTIVdMdiZW6MeZaeoUeQwu7DfIWWD6FoReTAovb69FrxBzIwtBNBK9qrj9yUj6ZNsrS3ANMmrPF14bepP9VVQROap_OxUKKSei6Ze9P-qHoY-4YyFGVid0M4IZzRKmiToUuAUVW6ENqwUMW-1OLmQUjfKhmx8B_BBk0/s1024/E2EDAB4D-1351-4854-9D06-1B9F5E93BC6F_1_105_c.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlBOj9qL8PRA72e3Afx8aSPTIVdMdiZW6MeZaeoUeQwu7DfIWWD6FoReTAovb69FrxBzIwtBNBK9qrj9yUj6ZNsrS3ANMmrPF14bepP9VVQROap_OxUKKSei6Ze9P-qHoY-4YyFGVid0M4IZzRKmiToUuAUVW6ENqwUMW-1OLmQUjfKhmx8B_BBk0/s320/E2EDAB4D-1351-4854-9D06-1B9F5E93BC6F_1_105_c.jpeg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mathildedal</td></tr></tbody></table><br /><p>Mathildedalin jälkeen valitsimme pienemmän tien Teijon kansallispuiston eteläpuolelta. Tuloksena olikin runsaan kolmen kilometrin pätkä, jonka jouduimme tunkkaamaan pyörien kanssa lumihangessa. Pakkaslumi ei olisi haitannut niin paljoa, mutta nuoskalumi kerääntyi pinnojen ja rattaiden väliin tehokkaasti estäen välillä pyörän pyörimisen. Himpun alle tunti meni tuolle osuudelle ja ilo oli suuri päästessämme taas auratuille teille.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnrgjyUnvQUXHmmvX5AdOYTNsgiPKQpVuXYEDBbqGfYPtbNsH9FWzRrpSNUWSggtE2vCkpV3p9ZM35Qt0x8dro30RrwnTJEeWfxlDsGHMRtXDRws6Xywr-4tOvqdsGhQcRZtpLzXjR7lfHsf1Y8qTx4kiQPFXkgWO2ipiAkKd7lE7WZK5F9W224jg/s1304/716A0FA8-98E6-403A-9C9F-9A503A90C30C_1_105_c.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="602" data-original-width="1304" height="148" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnrgjyUnvQUXHmmvX5AdOYTNsgiPKQpVuXYEDBbqGfYPtbNsH9FWzRrpSNUWSggtE2vCkpV3p9ZM35Qt0x8dro30RrwnTJEeWfxlDsGHMRtXDRws6Xywr-4tOvqdsGhQcRZtpLzXjR7lfHsf1Y8qTx4kiQPFXkgWO2ipiAkKd7lE7WZK5F9W224jg/s320/716A0FA8-98E6-403A-9C9F-9A503A90C30C_1_105_c.jpeg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kohta tämän jälkeen loppui aurattu tie</td></tr></tbody></table><br /><p>Loppumatka Halikkoon meni joutuisasti ja lämmintä pizzaa odotellessa. Paikallinen Shell-huoltamo oli auki vuorokauden ympäri samoin kuin heidän keittiönsä. Tilasimme pizzat ja parit kokikset. Itsellä oli tässä vaiheessa vähän vatsa kipeä, en tiedä johtuiko se syömättömyydestä vai mistä. Söin pizzan kyllä mielelläni, mutta en ollut varma pysyisikö se sisällä. Päälle vielä kuumat kahvit.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtOIUNwT3ST0IICkVfJKUfdjvFUxa7TE7dLkmrDzxW265lRuPjwU_oTGfamQEqdrYo5AmC1aDeJoZtvmrJXHaRRJBgC6lQ3AqxjXbdAF6KQ_X-JMPZLjJiFJShKjn1hJaCbusZt0GyLUPd6ovna4cvpI752P4U-PyGXhD7lofm30dpR82oQ7t3qbo/s1440/5FF3A82F-BE8A-4477-8530-23D8415E0A25.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1439" data-original-width="1440" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtOIUNwT3ST0IICkVfJKUfdjvFUxa7TE7dLkmrDzxW265lRuPjwU_oTGfamQEqdrYo5AmC1aDeJoZtvmrJXHaRRJBgC6lQ3AqxjXbdAF6KQ_X-JMPZLjJiFJShKjn1hJaCbusZt0GyLUPd6ovna4cvpI752P4U-PyGXhD7lofm30dpR82oQ7t3qbo/s320/5FF3A82F-BE8A-4477-8530-23D8415E0A25.jpeg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pizzaaaa</td></tr></tbody></table><br /><p>Sen verran oli matkanteko hidastunut, ettei aikaa ollut paljoa hukattavissa. Suunnittelimme myös reitin Halikosta takaisin Turkuun uudelleen, koska halusimme varmistaa maaliin pääsyn ajoissa. Tauon jälkeen takaisin pyöränselkään ja matkaan. Matkaa oli edessä 53 kilsaan ennen kuin pääsisimme nauttimaan saunan lämmöstä.</p><p>Olimme valinneet mahdollisimman suoran reitin Turkuun. Valitettavasti meillä oli vastatuuli koko loppuosuudella ja tuolla alueella avointa peltoaukeaa riittää. Siispä puskettiin vastatuuleen sen minkä järkevästi jaksoi. Vajaan kympin jälkeen vastaan polki paikallinen pyöräilijä, jolta osallistuminen tapahtumaan oli peruuntunut. Hän kysyi mahdollisuutta lähteä kanssamme samaan suuntaan ja sehän sopi meille hyvin. Olihan meillä tuulenhalkaisijan paikka vapaana.</p><p>Siinä sitten jatkettiin kolmestaan melko hyvällä vauhdilla. Ylämäet eivät olleet kovin helppoja enää tässä vaiheessa, mutta onneksi niitä ei suuremmin enää ollut. Isot kiitokset <a href="https://www.strava.com/activities/8261475966" target="_blank">Tuukalle</a> vetoavusta matkalla.</p><p>Paimio, Piikkiö, Kaarina...kilometrit tuntuivat etenevän melko hitaasti. Lopulta päästiin Kupittaalle ja yhden mutkan kautta hotellille. Pihassa kello näytti 9.22 ja auringonnousu olisi 16 minuutin kuluttua. Meni paljon tiukemmalle mitä etukäteen ajateltiin.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgjkffyJIan_D8QKGeTbA2Lg6dYR882p2_rY5sf9tPOXKk6w54eVYtEqI3mDfbVGR5Q1SQR1y5VlUcDhL01dWJk1jaRkw6ugWdOqSCZsV8Y4e4E4_qUHbNNahttI0vaZay-XdtvVBNr_uwnPgO4HnSMQYNWuU0iM01YpSgQ7MzdKi4KvKNybjCdCY/s1024/B8FDE271-C7D6-4D17-B5C6-0E78204E139C_1_105_c.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgjkffyJIan_D8QKGeTbA2Lg6dYR882p2_rY5sf9tPOXKk6w54eVYtEqI3mDfbVGR5Q1SQR1y5VlUcDhL01dWJk1jaRkw6ugWdOqSCZsV8Y4e4E4_qUHbNNahttI0vaZay-XdtvVBNr_uwnPgO4HnSMQYNWuU0iM01YpSgQ7MzdKi4KvKNybjCdCY/s320/B8FDE271-C7D6-4D17-B5C6-0E78204E139C_1_105_c.jpeg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maalissa</td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP3olkT_DvEFtjrqzWmJoLOLS-28eEmMJDn6Jp4bXMqOGtcdlFrCSIfDZTnBecOJqqKeCpY-x1sEbp1s97tcDKdevv2m79zcSw2ggLpDUtXpVYMtsbtxr58ZreUx6NFEC4vtgsXKJdnbjqHxQNGoBZnB4AxihmeZCjxCYb6yf3WSSj3MAHHhhlFXU/s1024/C7B16290-993B-4F79-A386-1153A9DF4F06_1_105_c.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP3olkT_DvEFtjrqzWmJoLOLS-28eEmMJDn6Jp4bXMqOGtcdlFrCSIfDZTnBecOJqqKeCpY-x1sEbp1s97tcDKdevv2m79zcSw2ggLpDUtXpVYMtsbtxr58ZreUx6NFEC4vtgsXKJdnbjqHxQNGoBZnB4AxihmeZCjxCYb6yf3WSSj3MAHHhhlFXU/s320/C7B16290-993B-4F79-A386-1153A9DF4F06_1_105_c.jpeg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ja vieläkin hymyilyttää</td></tr></tbody></table><br /><p>Olen iloinen, että päätin lähteä mukaan Janin kanssa tähän tapahtumaan. Maalissa ei ollut sen suurempaa vastaanottoa. Respasta saimme 17,40€ hintaan lämpimän saunan ja suihkun pyyhkeineen sekä hotelliaamiaisen. Tämän jälkeen hyppäsimme autoon ja ajoimme kotiin taas yhtä kokemusta rikkaampina.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEib6Oimo3aJ3OlGHrYlpI1MsKagoWT3qbUqZLAvB-mUUBLg2s1lv-FtEHk3-4ChTMdFmuL0-U3R1bieoa351yGEdkdZ8nxGYREZfoUkqs7DZgot4XC8_buVHJlmcph_WjKWiQqC_Z9g4MJG4S1MlnzCxJKTjaUt9ZMkytwKRDr4uRKrN7Ese4EDrNA/s1024/789A1218-C769-40E5-9CC5-EDC77FE4F23A_1_105_c.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEib6Oimo3aJ3OlGHrYlpI1MsKagoWT3qbUqZLAvB-mUUBLg2s1lv-FtEHk3-4ChTMdFmuL0-U3R1bieoa351yGEdkdZ8nxGYREZfoUkqs7DZgot4XC8_buVHJlmcph_WjKWiQqC_Z9g4MJG4S1MlnzCxJKTjaUt9ZMkytwKRDr4uRKrN7Ese4EDrNA/s320/789A1218-C769-40E5-9CC5-EDC77FE4F23A_1_105_c.jpeg" width="320" /></a></div><br /><p>Täältä vielä <a href="https://www.strava.com/activities/8261729228" target="_blank">Strava-linkki</a>.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgY5dHG8WH0crsXYxMhgv2RPuNZTclgGo6IAXx8pIanAOMVgiGlrLoLgjGlQvznVsY9IBpOy9kpy7p3eLRePmITNA3N-b0VEp0B8e3KW_yBHf21msPxffYoHOz9eFeHbXQNBrfKBVGzN-HZLg6C8JQevYsw4K1Q3RqYt4XrKEypVlR-S-KouW8ndNU/s2818/TPS-reitti.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2028" data-original-width="2818" height="461" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgY5dHG8WH0crsXYxMhgv2RPuNZTclgGo6IAXx8pIanAOMVgiGlrLoLgjGlQvznVsY9IBpOy9kpy7p3eLRePmITNA3N-b0VEp0B8e3KW_yBHf21msPxffYoHOz9eFeHbXQNBrfKBVGzN-HZLg6C8JQevYsw4K1Q3RqYt4XrKEypVlR-S-KouW8ndNU/w640-h461/TPS-reitti.jpg" width="640" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Varusteet toimivat hyvin koko reissun. Ainut mikä minulla hajosi reissussa oli vasemman pyöräilykengän klossi, josta irtosi toinen ruuvi. Tästä syystä klossi meni aina niin vinoon kenkää irrottaessa, ettei sitä enää saanut kiinnitettyä ilman, että jäljellä olevan ruuvin löysäsi, suoristi klossin ja kiristi ruuvin uudestaan. Tätä jouduin tekemään puolimatkasta eteenpäin aina irrottaessani jalan polkimelta. No, tätäkin pystyy minimoimaan. Mutta ensi kerralla otan vara ruuvin mukaan.</p><p>Olosuhteet olivat huomattavasi paremmat kuin uskalsin etukäteen toivoa. Olin käynyt keskiviikkona kokeilemassa pyörää täällä Siikajärvellä ja kapeat renkaat eivät toimineet yhtään niin hyvin täällä. Muhkurainen tienpinta oli haastava ajaa. Turussa ja lähiseuduilla lunta oli tullut huomattavasti vähemmän ja tiet olivat hyvässä kunnossa. Monin paikoin asfaltti oli esillä ja pääsimme ajamaan sillä. Siellä missä lumi peitti tienpinnan oli se kovaa ja melko tasaista. Yhtään läheltäpiti kaatumista ei ollut.</p><p>Luvattua räntäsadettakaan ei tullut vaan yö oli sen puoleen kuiva. Lämpötila näytti Kupittaan kentällä +2 astetta su aamuna.</p>StanleyParkhttp://www.blogger.com/profile/05021426375936193153noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2103543708457039.post-26153986922362372752021-08-15T15:46:00.000+03:002021-08-15T15:46:42.661+03:00Pasi Koskinen ja syövän jälkeinen ultraelämä<span style="color: #0b5394;">
<p> <span style="font-family: inherit;">MUUTTOLINTUJEN AIKAA</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 13px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Matkailuautomme etuosassa on uniikki kuva lunneista symboloimassa minun ja elämäni valon, Kirsi Martikaisen yhteistä mutta vapaata elämäntapaa. Rakkaus toisiimme, kuten rakkaus kauniiseen luontoon on läsnä jokaisena päivänä elämässämme, olimme sitten kotona Inarin Nellimissä tai kotona matkailuautossamme - missä tahansa. </span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 13px;"><span style="font-family: inherit;"> </span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Minun nimeni on Pasi Koskinen, olen ultrajuoksija, korpifilosofi ja kirjoittaja. Synnyin vuonna 1964 ja uudelleen juhannusaattona 1993, kun raahauduin ulos Pikonlinnan syöpäsairaalasta. Minulle oli kerrottu, että olisin elossa 85 prosentin todennäköisyydellä viiden vuoden päästä. Lyön vetoa, että jokainen teistä, kuten minäkin silloin, ajattelisi: Entäpä jos kuulunkin siihen 15 prosenttiin.</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;"> </span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Jatkoin elämää, muutin maalle järven rantaan vanhaan puutaloon, perustin yrityksen ja työllistin 15 vuoden aikana 2 ihmistä itseni lisäksi jatkuvasti, kohtasin Kirsin ja juoksin, juoksin ja juoksin vielä vähän lisää. Elin päivästä toiseen jokaista päivääni arvostaen, tavoitteena olla läsnä.</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 13px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Nyt olen tässä. Yli kahdeksankymmentätuhatta kilometriä juosseena. Taakseni on jäänyt kaikenlaisia kilpailuja aina kuuden päivän ultrajuoksuun asti. Viisikymmentä täytettyäni juhlin elämää ja terveyttäni juoksemalla tuhat mailia, 1622 kilometriä Suomen halki Kirsin huoltamana, ystäviäni tavaten. Annoin kasvot motolleni:</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;"><i>- Koskaan ei saa luovuttaa, mutta joskus pitää antaa hieman periksi.</i></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 13px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Juoksen edelleen, matka on kesken, aina voi oppia uutta.</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;"> Ole läsnä, olemme täällä vain käymässä. Toteuta unelmiasi ja arvosta itsesi lisäksi muita ihmisiä. Valitsemalla viisaasti voit saavuttaa jotakin ainutkertaista, sellaista mitä et voi ostaa ja mikä ei ole muotia. Jotakin mikä on niin hidasta, että pääset sen edelle hetkittäin – mutta vain hetkittäin. </span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 13px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Me koimme oman aikamme jakamisen iloa Espoon Siikajärventien maisemissa Mikael ja Sari Heermanin kanssa. Laulurastas lauloi alkukesää ja kielo kukki huumaavasti tuoksuen. Olimme saapuneet Espooseen Inarin Siikajärventien maisemista, vielä jääpeitteisen Inarijärven harvoissa sulissa joutsenten ja hanhien kevättorvien sinfoniasta Polkuporinat podcastin vieraiksi. </span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;"> </span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Kuuntele ja löydä oma polkusi!</span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifD4yLgNGhUnpsLbjhwPmhWmoo7sm3GQYWsQSLXx1cUYBnOPIEcgLnXAOijCecLLhqvPP9vh6gB_rAVIz2C6nURBhNwZLNoUPNcRsrv3__-iqnmJHSWwFozGZT_2VfC2XHm6E_5XMZ1g/s2048/095A0134-15.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifD4yLgNGhUnpsLbjhwPmhWmoo7sm3GQYWsQSLXx1cUYBnOPIEcgLnXAOijCecLLhqvPP9vh6gB_rAVIz2C6nURBhNwZLNoUPNcRsrv3__-iqnmJHSWwFozGZT_2VfC2XHm6E_5XMZ1g/w400-h266/095A0134-15.jpg" width="400" /></a></div><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); color: #222222; font-size: small;"><div style="text-align: center;">valokuvaaja Pertti Turunen</div></span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLhDEKLRnrvkiXl6UYwJVElUwknhHiLXJhhoCQYekagGZgUXvvNDnpXVWzTwjfxQibvg1yRCILGrw8MK38IdMF8neM-XJFGh5EVHX6WVkQCSMpqSE3UqlVMcKWSy5ybPTXVfPwWWRfXw/s6000/DSC_0898.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="6000" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLhDEKLRnrvkiXl6UYwJVElUwknhHiLXJhhoCQYekagGZgUXvvNDnpXVWzTwjfxQibvg1yRCILGrw8MK38IdMF8neM-XJFGh5EVHX6WVkQCSMpqSE3UqlVMcKWSy5ybPTXVfPwWWRfXw/w400-h266/DSC_0898.JPG" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmB6uNtAbyt1hyUadNlMjYHkMJopg5RyA0j8Bi3F2Z4KfrGznF5MglAiNMbpqwAV15zI5ZXuxcRYzlboA6bHX_Qfhc33s1gFI8D_FZHKBooE1K88GI4-9cpbXl3ZXTy8wXX3wnOi_FNg/s6000/DSC_0905.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="6000" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmB6uNtAbyt1hyUadNlMjYHkMJopg5RyA0j8Bi3F2Z4KfrGznF5MglAiNMbpqwAV15zI5ZXuxcRYzlboA6bHX_Qfhc33s1gFI8D_FZHKBooE1K88GI4-9cpbXl3ZXTy8wXX3wnOi_FNg/w400-h266/DSC_0905.JPG" width="400" /></a></div><br /><span style="font-family: inherit;"><br /></span><p></p><div><br /></div>
</span>
Pasin kanssa tehdyn Polkuporina-jakson voit kuunnella <a href="https://www.podplay.com/fi-fi/podcasts/polkuporinat-135842/episodes/pasi-koskinen-ja-syovan-jalkeinen-ultraelama-69997050" target="_blank">Podplayn sivulta</a>.Sarihttp://www.blogger.com/profile/07225440029693941149noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2103543708457039.post-73546971671458811302021-04-25T17:53:00.004+03:002021-04-25T17:55:43.553+03:00Hanne Kankkunen - rintasyöpä ja liikunta<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"></p>
<iframe width="100%" height="250" allowtransparency="true" src="https://radioplay.fi/podcast/polkuporinat/listen/2043649/?embed=true" frameborder="0" scrolling="no"></iframe>
<span style="color: #0b5394;">
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><br /></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="font-family: inherit;"><b>RINTASYÖPÄ JA LIIKUNTA</b></span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="font-family: inherit;">” Onko sinulla millainen hetki…” <br />
” Kyllähän tästä valitettavasti syöpää löytyi…”</span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="font-family: inherit;">Näihin lauseisiin päättyi 8 päivän, elämäni tuskallisin piina, kun odottelin lääkärin soittoa ja patologin tuloksia rinnan patista otetusta näytteestä. Tuosta vieraasta möhkäleestä, jonka olin 5 viikkoa aiemmin itse rinnastani yllättäen löytänyt. Ja tämän puhelun jälkeen jouduinkin sellaisen junan kyytiin, johon en olisi koskaan halunnut joutua tai uskonut joutuvani. Kukapa syövän haluaisi.</span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="font-family: inherit;">Olen Hanne Kankkunen, 40+ liikunnanohjaaja Joensuusta. Toimin liikunnanohjaajana Kontiolahden kunnassa. Lisäksi suoritan liikunnan AMK opintoja Kajaanin ammattikorkeakoulussa töiden ohessa. Opinnot etenevät hitaasti, mutta varmasti ja suuri aikomus on saada paperit koulusta ulos tänä vuonna. Minulta löytyy myös toiminimi liikunnan pariin ja olenkin toiminut myös useamman vuoden yrittäjänä, ohjannut paljon erilaisia liikuntaryhmiä sekä sisällä että ulkona ja olenpa yhden treenileiri viikonkin vetänyt Kroatian lämmössä. Tänä vuonna liikunnanohjaaja urani täyttää pyöreitä, loppuvuodesta tulee 10 vuotta täyteen tämän ihanan ammatin parissa. Perheeseeni kuuluu aviomies, 17-vuotias poika sekä koiravanhus.</span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="font-family: inherit;">Liikunta on kuulunut aina osana elämääni, välillä vähän vähemmän ja ”normaalimmin” ja sitten taas välillä lähtenyt keulimaan ihan kunnolla. Kestävyysurheilu on vienyt aikanaan mennessään ihan totaalisesti. Juoksusta se lähti, muutaman puolimaratonin jälkeen monipuolistin juoksun triathloniin ja siitä vielä ultrajuoksun puolelle. Hiihtämässäkin kävin muutamat pitkät matkat. Vuodet 2012-2014 olivat meikäläisen kulta-aikaa, tuli koluttua melkein kaikki mahdolliset juoksu -ja triathlonkilpailut. Vuonna 2015 oli enää muutama yritys. Liikunnanohjaajan työ yhdistettynä ultramatkoihin ei ollut optimaalisin yhdistelmä. Keho alkoi väsyä ja alkoi ilmaantua niin paljon erilaisia vammoja vamman perään, ja koska työt oli kuitenkin ensisijaisesti pystyttävä hoitamaan, oli luovuttava pikkuhiljaa rakkaasta harrastuksesta. Otti koville. Otti todella koville ja siitä tokeutuessa meni kolmisen vuotta.</span><span class="Apple-tab-span" style="font-family: inherit; white-space: pre;"> </span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="font-family: inherit;"><span class="Apple-tab-span" style="white-space: pre;"></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: inherit;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKRuG1SHbIHNwq9nQRxTgD2DFu63LYpiCCjZ2anCVexEL6UQ6RrUEpThXO2P34HsukaKf0GAhdsqgZEWui2FnbCF5otG-8ClIuXUQQCoGN0azfmaLoKlf8G7chs9hJaeu8Jssrnapo7w/s1280/Podcastkuva+urheilu.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKRuG1SHbIHNwq9nQRxTgD2DFu63LYpiCCjZ2anCVexEL6UQ6RrUEpThXO2P34HsukaKf0GAhdsqgZEWui2FnbCF5otG-8ClIuXUQQCoGN0azfmaLoKlf8G7chs9hJaeu8Jssrnapo7w/w640-h640/Podcastkuva+urheilu.jpg" width="640" /></a></span></div><p></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="font-family: inherit;">Onneksi ammattini puolesta olen kuitenkin saanut liikkua todella monipuolisesti ja löytänyt uusia lajejakin elämään, joita voin sanoa harrastuksikseni ja jotka tuottavat iloa elämääni kuten kestävyysurheilu. Liikunnan olen kokenut tärkeäksi toki ehdottomasti terveyden kannalta, mutta myös elämänlaadun näkökulmasta. Kaikki on vaan jotenkin kirkkaampaa ja parempaa, kun on fyysisesti aktiivinen ja hyvässä fyysisessä kunnossa.</span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="font-family: inherit;">Kun sain syöpädiagnoosini viime elokuussa ja tapasin kirurgini, ensimmäisenä oli mielessä, olenko itse voinut aiheuttaa tämän itselleni. Rintasyöpää ei ollut suvussa, en tupakoi ja olen aina elänyt terveellisesti ja kaiken lisäksi en kuulunut ikänikään puolesta vielä tähän riskiryhmään. Meissä kaikissa on syöpäsoluja. Toisilla ne vaan jostakin syystä aktivoituvat ja toisilla ei. Voi kestää jopa vuosikymmenen, että syöpäkasvain kehittyy sellaiseen kokoon, että se havaitaan tutkimuksissa tai sellaisen itsestään löytää, kirurgini selitti. Mietin vääjäämättä, joko tämä pirulainen on alkanut muhimaan ja tekemään tuloaan kehossani jo silloin, kun vielä kilpakuntoilin.</span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="font-family: inherit;">Syöpädiagnoosin saadessani, olin ihan hyvässä fyysisessä kunnossa ja olinpa saman vuoden aikana alkanut kiinnittämään entistä enemmän huomiota omaan henkiseen hyvinvointiinkin ja se jos mikä tuli elämään hyvään aikaan. Nimittäin fyysisen kunnon lisäksi tämä sairaus koettelee todella kovaa myös henkisesti. Vaati todellista päättäväisyyttä ottaa tämä ”haaste” asenteella vastaan ja lähteä taistelemaan, <i>ei omaa kehoa vastaan vaan sen tukena</i> noita pirulaisia syöpäsoluja vastaan! ” Perkele, nyt tulit kyllä ryttyilemmään väärälle tytölle!” Mikä voima meistä löytyykään tällaisella hetkellä. Tällä asenteella ja tsempillä mennään vielä tänäkin päivänä. </span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="font-family: inherit;">Syöpätyyppini varmistui sellaiseksi, että sain hoidot kaikilla mausteilla. Kasvaimeni oli sen verran pieni (2,2cm), että leikkaushoito tehtiin ensin ja siitä parannuttuani sain solunsalpaajia (sytostaatit) 6 kertaa ja näiden päälle vielä sädehoitoa 20 kertaa. Lisäksi syöpätyypilleni on hyväksi hormonaaliset hoidot, joista toinen otetaan tablettihoitona ja jatkuu 5 vuotta ja toinen tiputushoitona, joka jatkuu 3 viikon välein lähelle tämän vuoden loppua. Näillä kaikilla liitännäishoidoilla vähennetään huomattavasti syövän uusiutumisriskiä. Joten kyllä kiitos, otan mielelläni kaiken vastaan mitä määrätään! Tätä kirjoittaessani sädehoidoista on kulunut reilu kuukausi aikaa ja viimeisestä sytostaatistakin jo kolme kuukautta. </span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="font-family: inherit;">Kehoni kesti todella hyvin nuo talvella käydyt rankat hoidot. Ravisuttivat ne toki minuakin, mutta pystyin tekemään töitä koko hoitojen ajan ja liikkumaankin yllättävän paljon. Sytostaattien puolivälissä tuli sellainen hetki, että jätin jumpan ohjaukset pariksi kuukaudeksi pois ja keskityin liikunnassa vain tuottamaan hyvää oloa itselleni, omaa kehoani kuunnellen. Valmistauduin aina seuraavaan tiputukseen olemalla fyysisesti aktiivinen, en suinkaan sohvalla löhöilemällä. Tällä keinolla ajattelin vahvistavani ja voimaannuttavani kehoani seuraavaan tiputukseen. Että jaksaisin taas seuraavan myrkyn ja mahdollisesti palautuisin siitä taas paremmin, koska jokaisen tiputus kerran jälkeen kehossa oli jo kerääntynyttä solunsalpaajaa ja olo oli aina hieman edellistä raskaampi. Lisäksi vaan tuli sellainen tunne, että kestäisi paremmin sen viikon, mikä minulla kesti sytostaatin jälkimainingeissa, köllötellä ja olla iisisti. Yritin siis parantaa tällä keinolla myös tuota korvien väliä. Tiputusviikon olin aina aika kanttuvei, mutta kaksi seuraavaa viikkoa pystyin elämään ihan normaalisti. Lenkkeilin, joogasin, tein hengitysharjoituksia, hiihdin, kävin avannossa, kävin kuntosalilla, tein lihaskuntoharjoituksia omalla kehon painolla, keräsin askeleita, toistin voimalauseitani jne. Kiinnitin voimalauseilla huomioni hyviin ja positiivisiin asioihin, nämä toimivat minulle myös itseni tsemppaajina ja huomasinkin niistä olevan hyötyä. Pystyin pysymään positiivisena kaikesta huolimatta. Tiputusviikon aivosumussa, pöhnässä ja väsymyksessä, pienet happihyppelylenkit koiran kanssa ja jooga hengitysharjoituksineen olivat parasta. Kun vaan sai itsensä liikkeelle, olo välillä korjaantui hetkeksi ihan hyväksikin. Hyvä kunto ja terveelliset elämäntavat eivät ole tae sille, etteikö voisi sairastua vakavasti, mutta koen, että hyvä peruskunto auttaa sietämään ja kestämään hoidot paremmin. Tämä toimii itselläni hyvänä motivaattorina pitää kunnostani hyvää huolta myös jatkossa.</span><span class="Apple-tab-span" style="font-family: inherit; white-space: pre;"> </span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="font-family: inherit;"><span class="Apple-tab-span" style="white-space: pre;"></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: inherit;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg__P6jSWitHk0cS1sRuTyXqfNwZSnhun-LrHrpH52NXXxzpAouTK2c4f6UO2ja96jqmA9cPiAb2QMglCxAgXCLHNeVGUZZ13kjwYzkPoQ9zlY_BcT1v6A5coAXjX2j6jeb3TVTLXQ92A/s1280/Podcastkuva+hiukset.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg__P6jSWitHk0cS1sRuTyXqfNwZSnhun-LrHrpH52NXXxzpAouTK2c4f6UO2ja96jqmA9cPiAb2QMglCxAgXCLHNeVGUZZ13kjwYzkPoQ9zlY_BcT1v6A5coAXjX2j6jeb3TVTLXQ92A/w640-h640/Podcastkuva+hiukset.jpg" width="640" /></a></span></div><p></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="font-family: inherit;">Olen elänyt tämän syöpämatkani ajan näitä liikunnan vaikutuksia. Sekä rankempien hoitojen aikana, että myös nyt, kun kuntoutumiseni alkaa pikkuhiljaa tästä sairaudesta käynnistyä, huomaan, että liikunnan avulla; niveljäykkyydet häviää, verisuonet löytyy paremmin tiputuksiin, unet hieman paranee, olo on energinen vaikka vähillä unilla on mentykin, leikkauksesta toipui nopeammin, leikkaushaavat paranivat nopeammin (aineenvaihdunnan ja verenkierron tehostaminen liikunnan avulla varmasti auttaa haavojen paranemisessa) sekä esimerkiksi itsellä leikkauksesta ja imusolmukkeiden poistosta johtuen leikatun puoleinen käteni alkoi kerätä aikalailla lymfaturvotusta ja liikunta on auttanut pääsemään tästäkin eroon jo melkein kokonaan.</span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="font-family: inherit;">Liikunnan lisäksi vakavasti sairastunut ihminen tarvitsee ympärilleen vahvan tukijoukon, joka myös jaksaa tsempata ja kuunnella, olla tukena vaatimatta mitään sen suurempia. Onhan tämä omalla tavallaan hyvin pelottavakin kokemus. Tässä ehkä ensimmäistä kertaa omalla kohdalla konkretisoitui oma kuolevaisuus. Perhe, ystävät ja vertaistuki ovat arvossa arvaamattomassa. Ja aavistiko koiramme tulevan, kun viime keväänä alkoi heittäytyä jalkojeni päälle useaan kertaan päivässä, jota ei koskaan aiemmin ollut tehnyt ja seurasi kun hai laivaa joka paikkaan. Eläimet ovat viisaita. Koirasta tuli jollain tapaa lähihoitajani.</span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="font-family: inherit;">Mm. tällaisilla asioilla olen jaksanut läpi syöpämatkani tähän saakka. Elämä on muuttunut arvoiltaan entisestä, teen itselle miellyttäviä asioita, vähennän epämiellyttävästä, yritän olla stressaamatta enää asioista ja haalin ympärilleni sellaisia ihmisiä, jotka nostavat minua ylöspäin eivätkä syö energiaani. Tuosta lauseesta voi muuten päätelläkin, millaisia arvoja olen aikaisemmin elänyt. Totuttelen uuteen ulkonäköön ja mietin, millaisen identiteetin rakennan jatkossa itselleni. Haluanko edes palata entiseen minään, vaikka esimerkiksi pitkien hiusten menetys oli maailman rankin juttu? Aika näyttää. Nyt on elämä ennen syöpää ja syövän jälkeen. Tulevaisuudelta toivon terveyttä ja entistä enemmän rohkeutta mennä kohti omia unelmia. Liikunta pysyy edelleen vahvasti elämässä ja varsinkin nyt sen tärkeyden vasta oikeasti ymmärtää. En tiedä, vieläkö joskus intoutuisi kestävyysurheilusta niin, että kävisi vielä ihan jossakin kisassa <span style="font-stretch: normal; line-height: normal;">😉</span> Tällä hetkellä mennään kuitenkin terveysliikunta edellä. Jatkan samalla tyylillä, liikkuen mahdollisimman monipuolisesti ja ennen kaikkea omaa kehoani kuunnellen. Julistan liikunnan ilosanomaa muille ja siinä samalla omakin keho ja mieli pysyvät kunnossa. Liike on lääke!</span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="font-family: inherit;">Tällainen on ollut minun tilanne ja kokemus rintasyöpään sairastumisesta. Täytyy muistaa, että jokainen tapaus on erilainen ja hyvin herkkä, henkilökohtainen kokemus. Jokainen meistä sairastuneista tuntee ja kokee asiat eri tavalla. Jos jotain pitäisi sanoa, mitä olisin tähän omaan matkaani lisää kaivannut, niin sellaista lähellä omalla tavallani sairauden kokemaa vertaistukea. Sairaus on pysäyttävä ja elämää mullistava kokemus kunnosta huolimatta. Tulevaisuus pelottaa ja ei pelota. Tiedostan syövän uusiutumisen mahdollisuuden, mutta tällä hetkellä olen työstämässä juurikin näitä ajatuksia, etsin omia keinoja työntää huolet ja murheet tästä taka-alalle. Aika hyvin olen tässä jo nyt onnistunutkin, aika harvoin mielen valtaa tuo pelko. Onneksi saatavilla on paljon ammatti-apua tähän(kin) asiaan, jos näyttää siltä, etteivät omat keinot riitä . Nyt keskityn viemään syöpähoidot loppuun samalla positiivisella asenteella kuin tähänkin asti ja nautin elämästä, perheestä, ystävistä, hetkistä. Elämä on nyt ja tässä. Olen vahva, minä selviän. Olen vahva, minä paranen.</span><span class="Apple-tab-span" style="font-family: inherit; white-space: pre;"> </span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="font-family: inherit;"><span class="Apple-tab-span" style="white-space: pre;"></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: inherit;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgU2tE5X5O8ven3mIWz2FDePT2ZWhHCWjKvopi94Du1nHdpnaLZsetWtMmNJsKNyDhjyBcMTXtc27oGz3r3kXgFIFVUIB3S5pnE1t7tPhRcxTRXldQ95hWH0Mj7DuBhu9daT4Gr3NyurQ/s1280/podcastkuva+tyo%25CC%2588+ja+harrastus.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgU2tE5X5O8ven3mIWz2FDePT2ZWhHCWjKvopi94Du1nHdpnaLZsetWtMmNJsKNyDhjyBcMTXtc27oGz3r3kXgFIFVUIB3S5pnE1t7tPhRcxTRXldQ95hWH0Mj7DuBhu9daT4Gr3NyurQ/w640-h640/podcastkuva+tyo%25CC%2588+ja+harrastus.jpg" width="640" /></a></span></div><p></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="font-family: inherit;">Toivottelen oikein ihanaa, aurinkoista, liikunnallista kevättä ja kesää kaikille <span style="font-stretch: normal; line-height: normal;">😊</span> Pitäkää huolta kunnostanne ja kehostanne. Samassa tilanteessa olevia kannustan olemaan liikkeessä oman jaksamisen ja voimavarojen mukaan, itseä kuunnellen ja suosittelen etsimään juuri itselle sopiva tapa liikkua. Lajeja, tapoja ja keinoja on niin monia. Muistetaan, että pienikin määrä liikettä auttaa meitä. Ja naiset muistakaa tutkia säännöllisesti rintanne ja jos siellä vähänkin tuntuu jotakin mitä siellä ei aiemmin ole ollut, niin lääkäriin pääsee kyllä välittömästi! Suomessa on ihan äärettömän hyvä hoito ja rintasyöpä on nykyisin varsin hyväennusteinen sairaus, josta suurin osa paranee pysyvästi. Minä kuulun tähän onnekkaaseen ryhmään, että minusta tuli terve ja alun hämmennyksen ja pelon jälkeen olenkin pitänyt mielessäni kirurgini minulle sanomat sanat: tulet huomaamaan, että ei tämä syöpä välttämättä niin iso mörkö sitten olekaan, mitä olit ajatellut.</span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="font-family: inherit;">Hanne</span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="font-family: inherit;">Liitteenä:</span></p><p style="color: #0b4cb4; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="color: black;"><span style="font-family: inherit;">Rintojen omatarkkailu- ja tutkimisohjeet:<br />
<a href="https://tunnerintasi.fi/rintojen-omatarkkailu/"><span style="color: #0b4cb4;">https://tunnerintasi.fi/rintojen-omatarkkailu/</span></a></span></span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="font-family: inherit;">Liikunnan käypähoitosuositukset syöpään sairastuneille ja syövän sairastaneille<br />
<a href="https://www.kaypahoito.fi/nix02277"><span style="color: #0b4cb4;">https://www.kaypahoito.fi/nix02277</span></a></span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="font-family: inherit;">Artikkeli: Liikunnan vaikutukset syövän ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa<br />
<a href="https://www.duodecimlehti.fi/xmedia/duo/duo16096.pdf?fbclid="><span style="color: #0b4cb4;">https://www.duodecimlehti.fi/xmedia/duo/duo16096.pdf?fbclid=</span></a></span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px; min-height: 13px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px; min-height: 13px;"><span style="font-family: inherit;">Kuvatekstit:</span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="font-family: inherit;">Podcastkuva urheilu:</span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="font-family: inherit;">Vasen ylälaita: Elämäni ensimmäinen triathlon kilpailu Joroisissa 2012. Puolimatka tietysti.<br />
Vasen alalaita: Täyden matkan triathlonissa Nastolassa 2013.<br />
Oikealla: Maaliintulo kuva Scotlannin G2E 55 mailin kisassa vuonna 2014. Juostiin siis Glasgowsta Edinburghiin. Tämä oli yksi hienoimmista kokemuksista.</span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="font-family: inherit;">Podcastkuva hiukset:</span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="font-family: inherit;">Vasemmalla: Kolmannessa sytostaattitiputuksessa marraskussa 2020<br />
Oikealla: Hiustenlähtö menetys oli yksi raskaimmista kokemuksista tällä syöpämatkalla. Tein niistä muistoksi taulun.</span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="font-family: inherit;">Podcastkuva työ ja harrastus:</span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 8px;"><span style="font-family: inherit;">Vasemmalla: Syöpähoitojen aikana ja koronan vuoksi vedin jumpat luonnollisesti nettiin. Oman kehon paino treenejä, kahvakuulaa, käsipainojumppaa, syketreenejä, kehonhuoltoa…Kuvassa ensimmäinen jumpan veto juuri hiustenlähdön jälkeen. Upean Teräsnainen- kuulan minulle on taiteillut Mika Kurvinen vuonna 2017.<br />
Oikealla: Nykyisin kesä ajan lempi harrastus on suppailu koirani kanssa. Odotankin jo kovasti, että kausi tältä vuodelta pääsee taas käynnistymään. Viime vuonna se jäi sairastumisen ja rintaleikkauksen vuoksi hieman vajaaksi. Mutta kohta taas päästään Lotan kanssa aalloille!</span></p><div><br /></div><google-sheets-html-origin></google-sheets-html-origin>
</span>
Sarihttp://www.blogger.com/profile/07225440029693941149noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2103543708457039.post-67941808286491276232021-03-14T18:23:00.005+02:002021-03-14T18:23:31.834+02:00Outi Seppä - seikkailijatar<p> </p>Tällä viikolla seikkailu-urheilija Outi Seppä oli mukana Polkuporinoissa. Outin kokemukset lajinsa parissa saa muut haukkomaan henkeään. Haastattelun lisäksi alla löytyy mukaansatempaava tarina Etelä-Afrikan kisasta. Istukaa ja nauttikaa.<div><br /></div><div><br /><div><br /></div><div>
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="250" scrolling="no" src="https://radioplay.fi/podcast/polkuporinat/listen/2041348/?embed=true" width="100%"></iframe>
<span style="color: #0b5394;"> </span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Olen Outi Seppä, ulkoilmaihminen, jonka lempilaji on seikkailu-urheilu. Seikkailu-urheilu on kestävyysurheilulaji, jossa liikutaan juosten, meloen ja maastopyöräillen pitkä suunnistusreitti. Tyypillinen kilpailuaika on 3–6 vuorokautta. Kilpailut käydään 4 hengen tiiminä, joissa on yksi henkilö vastakkaista sukupuolta. Seikkailu-urheilukilpailuissa ei ole ennalta määriteltyä reittiä, vaan kilpailuissa on useita kymmeniä rasteja, joista muodostuu pitkä suunnistettava reitti. Kaikki lähtevät samaan aikaan ja ensimmäisenä kaikki rastit hakenut ja ensimmäisenä maaliviivan ylittänyt joukkue voittaa. Kilpailut ovat ns. non-stop -kilpailuja, jossa jokainen pysähdys lasketaan mukaan kokonaisaikaan. Siksi kisoissa pyritään nukkumaan mahdollisimman vähän, syömään liikkeessä ja suunnistamaan pysähdyksittä. Se alkaa olla haasteellista, kun kisa-aika ylittää 50h. Näkisin, että samaan aikaan pitkä kisa vasta alkaa, kun useita tiimejä alkaa tippua pois kisasta. Seuraavassa kuvaan millaista on kisata pari viimeistä päivää pitkässä seikkailukisassa. Ote on Omjakonin Etelä-Afrikan kisasta 2018, joka kuuluu seikkailu-urheilun MM-sarjaan (Adventure racing world series jos googlettaa).</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Saavuimme fillareilla viidenteen vaihtoon kisan kuudesta vaihdosta n. 70 tunnin kisaamisen jälkeen n. yhdeltä yöllä. Takana oli 200 km fillarointia. Kisassa oli ollut tähän mennessä viisi pitkää etappia, jotka olivat jokainen olleet 8h-17h pitkiä. Seuraava ei tullut olemaan yhtään lyhyempi, päin vastoin pisin. Olimme nousseet edellisellä etapilla kisan kärkeen vahvojen fillarointien vuoksi jostain sijoilta 10. Vaihto oli jonkinlainen maatila, mutta pimeässä en oikein hahmottanut millainen paikka oikeasti oli. Eikä oikein kiinnostanutkaan, kun halusin vain äkkiä fillarikamat pois käsistä ja nukkumaan vähäksi aikaa ennen uutta etappia.</span></div><div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfni5SGo_OYkRFbnsSaHKmHvJwXINswnywIznxXRMFU9odEdnSZgkBv93OqQDMDDXVCfHntPlKa6wStTFKa19ugW8eZafJ8urcsgqtF4YI7Hv7Kt-6Zlg3WyjdwO5HSnanTrXWveDpQw/s1110/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2021-3-14+kello+18.16.19.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="734" data-original-width="1110" height="424" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfni5SGo_OYkRFbnsSaHKmHvJwXINswnywIznxXRMFU9odEdnSZgkBv93OqQDMDDXVCfHntPlKa6wStTFKa19ugW8eZafJ8urcsgqtF4YI7Hv7Kt-6Zlg3WyjdwO5HSnanTrXWveDpQw/w640-h424/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2021-3-14+kello+18.16.19.png" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Bruce Viaene</td></tr></tbody></table><br /><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Haimme uuden setin karttoja ja silmäilimme niitä nopeasti yhdessä. Vilkaisin reittikirjaa ja kisan järjestäjä oli arvioinut osuuden olevan noin 17h kestoltaan. Kartalla näkyi n. 25km kanjoni Zandspruit Nature Reservessä, ja sen jälkeen vielä monta karttalehteä ”normaalia” reittiä. Voi helevata! Pisin kanjoni mitä olen kisassa tehnyt, ja kanjoneissa yleensä virtaa vesi, jolloin luvassa on uintia ja kävelyä hankalissa joenuomissa. 17 h olisi kyllä alakanttiin. Juttelin Peten kanssa millainen kanjoni voisi olla, olisiko siellä uintia, kenties jotain koskipätkiä, kuinka syvä kanjoni todellisuudessa olisi, olisiko vesi kylmää vai ei. Menisimme sinne aamuyöllä, joten jos siellä olisi vettä, tulisi meille kylmä. Vähän jännitti mitä tuleman piti, kun maasto oli niin outoa.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Menimme nukkumaan johonkin huoneeseen, jossa oli kerrossängyt ja aika lämmin. Päätimme nukkua tunnin. Oli vaikea saada unta ja lopulta ehkä torkuin, en muista tarkkaan. Toivoin, että tauko silti virkistäisi. Matkaan lähdettyämme kaikki oli tosi väsyneitä, mukaan lukien myös minä ja aamuyön pimeydessä meiltä tuhlaantui varmaan 45min löytää maatilan korkeiden sähköaitojen ulkopuolelle. Turhautti, kun piha-alueella kesti niin kauan. Maasto oli aivan tasaista kuivaa hiekkakenttää ja etenimme hitaasti. Huolestuin vähän, kun meillä oli vaikeuksia pitää oikea suunta pohjoisen pallonpuoliskon kompassin avulla. Unohdimme pakata eteläisen pallonpuoliskon kompassin mukaan. Näköjään väärä kompassi ei toimi kovin hyvin. Kävelimme varmaan 4h hiekkakentällä, ja mietin kaikenlaista, en oikein mitään tähdellistä. Kovin kauaa ajatus ei pysynyt koossa, kun oli jo väsymystä ilmassa.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Aamun sarastaessa pääsimme kanjonin reunalle ja aloitimme matkan alas kanjonin pohjalle. Olo oli jännittynyt ja samalla iloinen, että päivä nousi taas. Kävelimme louhikkoa alaspäin ja kuulin heti paviaanien huudot, kun saavuimme heidän reviirilleen. Muistan vieläkin paviaanien voimakkaat huudot. Toivoin, että paviaanit pysyisivät omissa koloissaan, kun ohitimme niiden pesäkolot. Samalla ihailin paviaaneja kauempana kanjonin vastakkaisella reunalla. Kun pääsimme alas kanjoniin, huomasimme jonkin ison kissaeläimen jalanjäljen!! Ihan sikasiistiä ja oma tunnelmani nousi läpi katosta saman tein. Toki emme tienneet silloin minkä eläimen jalanjälki se oli, vaan maalissa vasta kuulimme, että siellä syrjäisessä kanjonissa asui vielä villejä leopardeja. Olo oli jotenkin absurdi, kun aloin miettimään mikä kissapeto se voisi olla. Samalla mietin, että nyt ollaan oikeasti keskellä ei mitään ja mitähän muita eläimiä sieltä oikein löytyisi. Jalanjälkiepisodi unohtui silti aika nopeasti kun ajatukset palasi takaisin kisaan.
</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Tajusin, että kanjonissa ei virrannut vesi vaan se oli kuiva joenpohja, jossa oli erittäin paljon pusikkoa, kivenlohkareita ja edellisen sateen jäljiltä joitain vesialtaita. Kuumuus alkoi iskeä päin näköä saman tein auringon noustessa. ”Ei hyvää päivää” mietin, kun kanjoni lämpesi aamupäivän kuumuudessa. Ei tuulen virettäkään. Aamupäivällä kisan kakkosena oleva tiimi sai meidät kiinni. Heillä nousi jalka aika lailla paremmin jalkaosuuksilla. Fillarilla ei niinkään, mutta se ei nyt auttaisi. Emme pysyneet perässä millään vaan jatkoimme nyt kisan kakkosena.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilmylJYGXAY7RjyB74O8n5XfEL9y3ig6lV8Y8RmvaX2EccJiY_wITc0-yN6MB4lgEwVKRkrxSuKRrpn7bXb2Lq2sp1TB0zlYtB-Ge4yRkPilx5GMp0-zwxfGl1s-XAJcT2l02lxUACGw/s1124/Outi1.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="848" data-original-width="1124" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilmylJYGXAY7RjyB74O8n5XfEL9y3ig6lV8Y8RmvaX2EccJiY_wITc0-yN6MB4lgEwVKRkrxSuKRrpn7bXb2Lq2sp1TB0zlYtB-Ge4yRkPilx5GMp0-zwxfGl1s-XAJcT2l02lxUACGw/w640-h482/Outi1.png" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kanjonin helpoin osuus oli aamupäivällä. Kuva: Heiti Hallikma</td></tr></tbody></table><br /><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Päivän mittaan alkoi juoma jo loppua ja otin esiin juoman puhdistustabletit. Otin vettä yhdestä vesialtaasta. Ihan ok:n näköistä vettä. Tabletin piti vaikuttaa puoli tuntia ja odotin kuin kuuta nousevaa, että voisin taas juoda jotain. Kuumuus oli niin kova, että elektrolyyttitabletteja tuli liian vähän mukaan ja nesteet tulivat läpi aika nopeasti. Totesimme porukalla jossain vaiheessa iltapäivää, että täältä on pakko päästä pois ennen auringonlaskua. Lopulta juuri ennen auringonlaskua paikallinen tiimi sai meidät kiinni ja iskimme heti kantaan. He yrittivät tiputtaa meidät ja juoksivat kovaa. Laukkaa kesti varmaan noin puoli tuntia ja mietin mielessäni, kuinka kauan jaksan iskeä vauhdilla risujen ja puskien raapiessa joka paikkaa ja vaatteita. Sitten päätin, että en huolehdi nyt siitä vaan juoksen niin pitkään kun on tarvis ja olo oli helpompi.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Yhtäkkiä laukka loppui ja paikallinen tiimi jäi ottamaan vettä jostain lammikosta. Kysyin vähän tunnelmia ja huomasin heidän kasvoiltaan, että ei heilläkään kovin hyvä pössis ole. Yhdellä heidän pojista oli toinen jalkapohja jo aika paskana ja rakoilla. Sympatiseerasin mielessäni hänen kävelyään ja olin inspiroitunut hänen hyvästä mielestä vaikka jokainen askel sattui paljon. Pimeän tultua alkoi jo eväät loppua. Mietin jo koska etappi oikein loppuisi, mutta en katsonut karttaa mahdollisen pettymyksen vuoksi. Kävelimme samaa tahtia paikallisen tiimin kanssa kisan kakkosena ja kolmosena. Montaa sanaa ei vaihdettu tiimien välillä. Oli pimeää ja jokainen teki parhaansa ja keskittyi omaan etenemiseensä. Koko tiimi käveli pitkiäkin pätkiä sanomatta sanaakaan. Mietin ainakin sitä, mitä kaikkina kisapäivinä ja öinä olemme tehneet muistamatta tarkkaan missä järjestyksessä.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Päätimme nukkua lyhyet tehounet vastaan tulleessa lammaskatoksessa heinien seassa. 15 minuuttia unta. Jätkät alkoivat heti kuorsata ja yritin lepuutella jalkoja. Olisin syönyt jotain mutta evästä ei enää ollut. Juuri kun olin nukahtamassa, tunsin jotain hyppäävän tai kävelevän jaloillani ja hypähdin ylös kuin aropupu. Syke nousi johonkin "kahteensataan" ja olin hermostunut ja pelästynyt samaan aikaan. Sanoin jätkille, että nyt mennään, kun täällä on jotain ötököitä tai skorpioneja, joita tosin pimeydessä ei nähnyt. Silmätkin kyllä olivat jo niin ristissä, että ehkä sen takia en nähnyt mitään kissaa pienempää. Noustiin ylös ja lähdettiin jatkamaan puskafightingia seuraavaa mäkeä ylös. Puskissa kahlaaminen alkoi jo vähän ärsyttää. Ihmettelin, miksi reitti laitettiin tällaiseen paikkaan, jossa ei pääse paikka paikoin kunnolla edes eteenpäin. Yritin unohtaa sen ja jutella jotain tiimin kanssa. En aina nähnyt missä muut menivät, kun oli pimeää ja pusikko tiheää parimetristä ryteikköä. </span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Johonkin aikaan aamuyöllä seisoimme kalliomuodostelman päällä ja katsoimme porukalla karttaa. Heikin kävelysauva tippui maahan ja nostin sen. Ojensin sen Heikille, mutta en tunnistanut pimeässä hänen kasvojaan vaan luulin, että siinä seisoo jonkun toisen tiimin jäsen. Annoin sauvan kuitenkin hänelle ja sanoin: ”You must have dropped this”. Heikki katsoi vähän pitkään ja sitten vain jatkoimme kartan katselemista.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Kuljimme koko aamuyön jalan, ja lopulta saavuimme kiipeilyrastille. Löysin sieltä sattumalta rastihenkilön vesitonkan ja pyysin mahdollisimman ystävällisesti vesihörppyä. Teki mieli juoda kaikki, mutta en kehdannut ottaa kuin puoli litraa. Join kaikki saman tein. Nyt neste jo alkoi jäämään kroppaan, mikä oli piristävää huomata. Löysin samalla pussin pohjalta vielä yhden karkin, jihuu! Paikallinen tiimi ehti meitä ensin kiipeilyrastille ja odotimme ylhäällä, että toinen tiimi pääsisi köysiä pitkin alas. Yritin katsella maisemia ja hahmottaa millainen kiipeilytehtävä olisi edessä mutta mitään ei yöllä näkynyt ja kelikin oli vähän sumuinen. Yritin saada irti jotain rastihenkilöltä, mutta ei hän oikein sanonut mitään. Olo oli odottavainen: ”olisipa jo meidän vuoro”, mietin. Heikin kanssa istuskeltiin vierekkäin kiipeilyvaljaat päällä, kun jokin pisti Heikkiä selkään. Kurkkasin pistoskohtaa ja se näytti siltä kuin joku olisi iskenyt nitojalla ihoon. Kaksi pientä reikää vierekkäin. Noustiin siitä sitten seisomaan, vaikka jalat pyysivätkin takaisin istumaan. Jo aikaisemmin kisassa näin skorpioneja ja muita ötököitä ja nyt ne tuli taas mieleeni.</span></div><div><span style="color: #0b5394;">
</span></div><div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjToYhdHFGhmeTc9pDP3YOBqEwj2Mqn1Uvydvh9_nADu8oWuyJQpw-o7oAUyJowjAdLjrsj4WTjM-IVDKhKzs2PeAZR14oQZEWKObWMjcMHeaaO384ldzD7NTWeMEYrrcSU_F_LvhQYDQ/s1126/Outi2.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="628" data-original-width="1126" height="357" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjToYhdHFGhmeTc9pDP3YOBqEwj2Mqn1Uvydvh9_nADu8oWuyJQpw-o7oAUyJowjAdLjrsj4WTjM-IVDKhKzs2PeAZR14oQZEWKObWMjcMHeaaO384ldzD7NTWeMEYrrcSU_F_LvhQYDQ/w640-h357/Outi2.png" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Bruce Viaene</td></tr></tbody></table><br /><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Kiipeilytehtävä alkoi ja tehtävänä oli mennä köyttä pitkin alas ja löytää alhaalta joku polku. Yritin kurkistaa kielekkeeltä missä seinämän pohja oli mutta mitään ei näkynyt. Paikka oli ilmava ja ajattelin, että matkan varrella sitten kurkistelisin, millainen paikka olisi. Köysimieheltä vielä varmistin, että en laskeutuisi veteen. Mieli piristyi laskeutumisessa, ja skarppasin turvallisuuden nimissä. Ylhäältä kielekkeeltä tippui kiviä ja heti alas päästyäni peräännyin sivuun, etten saisi kiviä niskaan. Kiipeilytehtävän jälkeen oli enää n. 3 km vaihtoon. Vaihtoalue näkyi jo ja reitti kulkisi alamäkeen. Vihdoin tietä! Jalkapohjiin sattui, kun juostiin alas, mutta ajattelin, että jalkapohjia ei enää tämän jälkeen tarvita, kun viimeinen etappi olisi maastopyöräilyä. Siinä rasitus olisi erilaista. Nyt ensimmäistä kertaa kisassa tuntui siltä, että maali häämöttää. Hymyilytti.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Lopulta tulimme kisassa kolmanneksi ja kisa-aika oli n. 105h.
</span></div><div><br /></div></div>StanleyParkhttp://www.blogger.com/profile/05021426375936193153noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2103543708457039.post-490660343301495742021-01-31T17:57:00.004+02:002021-01-31T17:57:45.093+02:00Anna-Stiina Erkkilä - BUFF Trail kuningatar<p>Polkuporinoiden matka jatkui tällä viikolla Buff Trail tourin viime vuonna voittaneen Anna-Stiina Erkkilän kanssa. Podcast-jakson lisäksi Anna-Stiina kirjoitti blogiin omaa tarinaansa. </p><p><iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="250" scrolling="no" src="https://radioplay.fi/podcast/polkuporinat/listen/2039167/?embed=true" width="100%"></iframe>
</p><br /><div><span style="color: #0b5394;">Ensinnäkin täytyy sanoa että oli ilo saada kutsu Polkuporinoihin. 2018 kun kokeilin polkujuoksua ensimmäistä kertaa löysin myös Polkuporinoiden pariin joka johdatti syvemmälle lajin saloihin. Pääsin niin sanotusti paremmin skeneen ineen polkuporinoiden kautta. Kiitos Mikalelille ja Sarille siitä hienosta työstä jota he tekevät lajin eteen!</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Kuka olen?</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Mikaelin aloittaessa kysymällä kuka
Anna-Stiina Erkkilä on, menin heti kättelyssä ihan jumiin ja sen sijaan että olisin hieman kertonut itsestäni kerroin miten löysin polkujuoksun pariin. :D Tässä voisin hieman enemmän avata sitä kuka olen ja mistä tulen.
Lapsuuden aina seitsemän vuotiaaksi asti kasvoin Oulussa. Muutimme pahimpien lamavuosien jälkeen työn perässä Espooseen 1997 jossa aloitin koulun heti muutettuamme. Pohjois-Espoon metsissä oli hyvä liikkuvan lapsen leikkiä ja rymytä.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Minulla on ollut aina kova tarve ja halu liikkua. Pallopelit erityisesti olivat mieleisiä ja luontevia liikkumismuotoja. En harrastanut missään seurassa vaan pelailu tapahtui koulussa ja vapaa-ajalla sisarusten sekä naapurien kanssa. Ensimmäiset varsinaiset harrastukset olivat sählykerho ja VPK alakoulun viimeisillä luokilla. Lajikirjo oli laaja: jalkapalloa, jääkiekkoa, salibandya, ultimatea, hiihtoa, lumilautailua ja kaikenlaisia pihaleikkejä tuli ahkerasti harrastettua. Olin kovin energinen ja onkin hienoa että sain purettua energisyyttäni urheiluun. Yritin pysyä isoveljieni perässä niin jäällä kuin ladulla, se jos mikä motivoi harjoittelemaan erilaisia taitoja!</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Koin pienestä pitäen olevani erilainen kuin suurin osa muista tytöistä. Tykkäsin pelata poikien kanssa ja rymytä metsissä. Skeittauksen aloittaessani koin ristiriitaisia tunteita: toisaalta laji kiehtoi ja nautin siitä valtavasti, toisaalta hävetti tykätä sellaisesta mitä muut tytöt eivät tehneet. Nykyään onneksi tämäkin näyttäisi olevan enemmän unisex laji eikä tyttöjä skeittiparkissa katsota kieroon. Hieno juttu!</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Vaikka en kilpaurheillut, liikuin oma-aloitteisesti paljon ja monipuolisesti. Ennen kaikkea liikkuminen tapahtui ilon kautta sopivasti kilpailullisuudella höystettynä. Oli makoisaa tyttönä haastaa poikia peleissä ja leikeissä. Tykkäsin osallistua myös kaikkiin mahdollisiin koulujen välisiin kilpailuihin. Uskon että kaikesta aiemmin tekemästäni on ollut hyötyä myös polkujuoksussa. Kehon monipuolinen liikuttaminen pienestä pitäen on antanut hyvät valmiudet polkujuoksussa vaadittavaan ketteryyteen, tasapainoon, kestävyyteen ja voimaan.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiM22m1W2-6WdUQdfgLS3ooB0tHS2XElA0YoPiWvFxpcqOeMCvVu0OzN2e8JXM74tYf796mKtg2nTZIOXuVC0nDemS9MOT4idYnwqMcXYk7KR9BxyZ-cApsiDO1Wbk6fdfP-sc_O9Os8A/s1920/image3.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1920" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiM22m1W2-6WdUQdfgLS3ooB0tHS2XElA0YoPiWvFxpcqOeMCvVu0OzN2e8JXM74tYf796mKtg2nTZIOXuVC0nDemS9MOT4idYnwqMcXYk7KR9BxyZ-cApsiDO1Wbk6fdfP-sc_O9Os8A/w400-h266/image3.jpeg" title="Kuva: Outi Pyhäranta / HS" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Outi Pyhäranta / HS</td></tr></tbody></table><br /><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Miksi juoksu?</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Muistan käyneeni yläaste ikäisenä ensimmäiset varsinaiset juoksulenkit. Kengät olivat huonot jalalle ja penikat kipeytyivät. Ei se kovin hauskaa ollut mutta jokaisen tehdyn lenkin jälkeen oli hyvä olo. En juossut tuolloin vielä paljon, pallopelit olivat enemmän mieleen. Aloitin huilunsoiton 12 vuotiaana ja siitä tuli sekä identiteetin että ajan käytön kannalta isoin asia seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Kävin Sibelius-lukion vuosina 2006-2009. Tuolloin koulumatkoihin ja musiikkiharrastuksiin meni niin paljon aikaa että urheilu jäi vähiin. Liikuntatunnitkin vähentyivät huomattavasti. Olo oli huono niin henkisesti kuin fyysisesti. Identiteettikriisi jylläsi pahimmillaan. Jälkeen päin ymmärrän että olisi ollut todella tärkeää urheilla ja etenkin päästä pelaamaan salibandyä säännöllisesti, kokea että on osaava jossakin ja keho saa liikuntaa. Herättelin lukion viimeisillä vuosilla eloon lenkkeilyä mikä piristikin kovasti.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">2010 aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. Hän innosti minut uudelleen hiihdon pariin. Siitä on tullutkin meille mukava yhteinen harrastus! Alkuun tosin vaati muutaman vuoden että pääsimme samalle tasolle. Mikään ei motivoi enempää treenaamaan kuin se että mies viilettää edellä ja itse hiihtää veren maku suussa perässä toisen vilkuillessa välillä taakseen. Nykyään voimme tehdä jo mukavia pitkiäkin lenkkejä yhdessä ja vauhti on molemmille mieluinen. Nykyään olemme siis jo melko lähellä määritelmää parisuhteen laatuajasta yhteisillä hiihtolenkeillä.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Esikoistani odottaessani urheilu oli palannut vahvasti elämääni takaisin. Kävin kuntosalilla, hiihdin ja juoksin. Lapsen synnyttyä (2013) juoksu oli helppo harrastus myös yhdessä lapsen kanssa toteutettavaksi ja noina vuosina todellinen intohimo juoksua kohtaan syttyi. 2014 juoksin ensimmäisen maratonin ja siitä lähtien osallistuin vuosittain 1-2 maratoniin vuoteen 2017 asti. Divaritason salibandy astui kuvioihin 2015-2017. Tuolloin tuli pelattua paljon mutta omatoiminen lenkkeily kulki vahvasti mukana. 2017 keväällä salibandyssä oikean polven eturistiside meni poikki. Edessä oli operaatio ja sen jälkeinen pitkä kuntoutus. Päätin tuolloin jättää salibandyn ja keskittyä juoksuharjoitteluun. Kuntoutus vuoden aikana aloin odottamaan toista lastamme joka syntyi kesällä 2018.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Voisi sanoa että vuodesta 2010 eli lukion jälkeen urheilu alkoi olla taas osa päivittäisiä rutiineja. Olen ollut onnekas siinä mielessä että raskauksienkin aikana olen pystynyt monipuolisesti urheilemaan viimeisille viikoille asti.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Jälkimmäisestä synnytyksestä toipuessa äitiysloman aikana uskaltauduin viimein osallistumaan Pirttimäessä järjestetylle yhteis polkulenkille. Tuolloin menin kaverin kanssa, seuraavalle yksin. Olihan se outoa! Olin aina juossut enimmäkseen itsekseni. Yhtäkkiä juoksin peräkanaa yhdessä muiden kanssa metsäisillä kinttupoluilla. Mutta innostuin lajista kyllä heti! Hommattuani navigointiominaisuudella varustetun kellon uskaltauduin metsiin myös yksin. Oli suorastaan mullistavaa tutustua omaan asuinalueeseen uudesta kulmasta, metsissä juosten. Aivan upeita polkuja on Espoo ja koko pääkaupunkiseutu pullollaan! Olen löytänyt poluilla juostessani itsestäni todellisen luontofiilistelijän. Kuvia täytyy pysähtyä ottamaan jos jostakin huurteisesta risusta ja mustikanvarvusta. Kauneutta on kaikkialla!</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Ensimmäinen kilpailuni polkujuoksun parissa oli Bodom Trail 2019. Kilpailun jälkeen ilmoittauduin heti sekä sileän puolikkaalle että Aulanko Tower Trailille, jossa tulin yllättäen kolmanneksi. Heti Aulangon jälkeen ilmoittauduin Sandis Trailille (2. sija) Sandis Trailin jälkeen oli vielä edessä Nuuksio Classic, ensimmäinen maraton poluilla. Nuuksiossa sijoituin viidenneksi ja viimeistään silloin päätin että haluan hakeutua jonkinlaiseen valmennukseen ja kokeilla polkujuoksua hieman tavoitteellisemmin. Marraskuussa aloitin Jalanjälkivalmennuksen etävalmennettavana ja kuvioihin tuli elämäni ensimmäiset intervalli- ja mäkitreenit.</span></div><div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifdQSnrHArKOnuk8awi12Ahs_oFAaJr2QD9uLq1riTtXn5ueKWlTDsM37-AL94dAxaacQzZ82vJDGfs5lFw2EArz6emAaAIXSpCimbj3xYgZLzUfdzLbJTRUr54_PLdVo54Mvkn5YXuQ/s2048/image2.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifdQSnrHArKOnuk8awi12Ahs_oFAaJr2QD9uLq1riTtXn5ueKWlTDsM37-AL94dAxaacQzZ82vJDGfs5lFw2EArz6emAaAIXSpCimbj3xYgZLzUfdzLbJTRUr54_PLdVo54Mvkn5YXuQ/w266-h400/image2.jpeg" width="266" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Outi Pyhäranta / HS</td></tr></tbody></table><br /><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Vuosi 2020</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Ihmeellinen vuosi 2020 jää varmasti monella tapaa mieleen meille kaikille. Vuosi alkoi perheessämme sairasteluilla ja loukkaantumisilla, jatkui töissä Koronan parissa ja päättyi polkujuoksussa ihmeelliseen huipennukseen, syksyn kilpailuryppääseen. Kausi oli hienoa päättää Azoreilla järjestettyyn Golden Trail Championshipiin jonne lunastin osallistumisoikeuden voittamalla aiemmin syksyllä Nuuksio Classicin.
Azoreiden kilpailu koostui neljästä etapista joista kertyi yhteensä 112 km ja 6600m. Naisten kokonaiskilpailun 12.sija oli itselleni aidosti positiivinen yllätys.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Oli ihmeellistä huomata että pystyi haastamaan isojakin polkujuoksunimiä. Kilpailusta jäi sopivasti nälkää tuleville vuosille, varaa kehittyä on monella monella tapaa. Silti tärkeintä ryppyotsaisen treenaamisen sijaan on tehdä asioita edelleen ilon kautta.
Oli muuten ihan mieletöntä miten Suomen polkujuoksijat elivät mukana urakassani Azoreilla, kiitos kaikille siitä!</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Mikael kysyi haastattelussa jotenkin niin että miten olen kokenut naispolkujuoksijoiden / naispolkujuoksun aseman Suomalaisessa polkujuoksussa?
Vastasin että olen kokenut että naispolkujuoksijoita arvostetaan ja monella tapaa naiset ja miehet ovat samalla viivalla. Painotin kuitenkin että en osaa sanoa tarkemmin koska olen ollut niin vähän aikaan lajin parissa. Pidempään lajin parissa olleilla saattaa olla erilaisia kokemuksia asiasta.
Asiaa tarkemmin mietittyäni huomasin kuitenkin joitakin asioita jotka toivoisin tulevina vuosina kehittyvän. Miesten Buff Trail Tourin voittaja saa kiertopalkinnon johon on laatoilla merkitty jokaisen vuoden miesten sarjan voittaja, tällaista palkintoa ei ole naisten sarjan voittajalle. Mielestäni se olisi hieno juttu myös naisten puolella. Kaiken kaikkiaan palkintojen tasavertaisuus on tietynlainen osoitus arvostuksesta.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Mitä tulevaisuudessa?</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Viime kesänä minulle oli iso juttu kun tein omasta Instagram tilistäni julkisen! Kuinka outoa että kuka tahansa pääsee katsomaan kuvia arjestani. Tuohon lähtötilanteeseen nähden puolessa vuodessa on tapahtunut paljon ja on ollu pureskelua vaativa asia olla näinkin paljon esillä julkisesti. On ollut hienoa olla tuomassa yhdessä monien muiden polkujuoksijoiden kanssa lajin hienoutta esiin ja erityisen hienoa että eri mediat ovat polkujuoksusta yhä enenevissä määrin kiinnostuneita.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Juoksu ja intohimo siihen ei muutu vaikka ympärillä asiat muuttuisivat, onneksi! Joka päivä voi oppia lisää, kehittyä juoksijana ja ihmisenä tai vaikka juoksevana ihmisenä. Matka juoksijana / juoksijaksi lienee koko elämän mittainen. Sillä matkalla olen vielä alussa.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Toivottavasti vuonna 2021 päästään järjestämään laajemmin polkujuoksutapahtumia sekä Suomessa että maailmalla. Oma kilpailukalenterini on muotoutumassa pikkuhiljaa. Tavoitteena olisi juosta Buff Trail Tourin osakilpailujen lisäksi jokunen kilpailu myös ulkomailla. Tavoitteena on myös juosta yksi sileän Maraton. Tavoitteet on hyvä sanoa näin ääneen niin ne tulee todennäköisemmin tehtyä. En ole ollut kovin järjestelmällinen aikaisempina vuosina kisoja miettiessä, olen hyvin ex-tempore ilmoittautunut kilpailuihin ja osan siitä rentoudesta haluan yhä säilyttää. Kaikkea ei tarvitse päättää vielä alkuvuodesta.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5_mclKLXdQvzKcd45GqECyDHWQ7L-UrF7HZsKTHSFeg9PkNNsepRv9aHAvaP3Ty2ZZtEGu_0MRuJs1HbOpOghB1kzZQ3HLlxHIda23I0Tq5D0k3A7-f5pGnSNR_JYtuyxIDPXrQuTdQ/s2048/image1.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1366" data-original-width="2048" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5_mclKLXdQvzKcd45GqECyDHWQ7L-UrF7HZsKTHSFeg9PkNNsepRv9aHAvaP3Ty2ZZtEGu_0MRuJs1HbOpOghB1kzZQ3HLlxHIda23I0Tq5D0k3A7-f5pGnSNR_JYtuyxIDPXrQuTdQ/w400-h266/image1.jpeg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Jorgi Saragossa</td></tr></tbody></table><br /><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Uskon että Suomessa tullaan näkemään kilpailullisesti vielä kovatasoisempi kausi polkujuoksun saralla tänä vuonna kuin viime vuonna ja se on pelkästään hieno asia!</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Lähestymiseni polkujuoksuun on ollut hyvin tavoitteellinen. Miksi näin? Minusta on äärimmäisen hienoa että polkujuoksutapahtumiin osallistuu monen tasoisia ja monilla intresseillä juoksevia ihmisiä! Koen kuitenkin että haluan löytää omia rajoja juoksijana ja toisaalta rikkoa jo toisten asettamia rajoja. Se vain on minulle sopiva ja mieluisa muoto tehdä tätä.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Kaiken tavoitteellisuuden keskellä edelleen palaan kuitenkin jatkuvasti itsekseni kysymykseen Miksi juoksen? On tärkeää selventää itselleen lähtökohdat siihen miksi treenaa ja kilpailee. Ryppyotsaisen treenaamisen sijaan on minulle edelleen tärkeää treenata ilon kautta, itseni vuoksi. Vain juoksussa pääsen siihen tietynlaiseen tilaan jossa tuntuu että keho ja mieli ovat yhtä. Pääseekö todella? Kyllä pääsee! Joskus mieli on juostessa täynnä puhetta, toisinaan lähes tyhjä. Usein koen juostessa asioiden tietyllä tapaa kirkastuvan selkeämmiksi, vaikeiden asioiden jäsentyvän ymmärrettävämmiksi. Juoksu voi todellakin toimia alustana mielen työstämiseen. Poluilla juostessa olen toisinaan kokenut vahvasti itseni osaksi luontoa, osaksi kaiken jatkumoa. Voiko sen todella kokea? Kyllä voi. Edellä mainitut kokemukset ovat kilpailullisiakin onnistumisia tärkeämpiä. :)</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Iloisin ja uteliain mielin kohti ensi kesää! Nähdään poluilla!</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Anna-Stiina</span></div>StanleyParkhttp://www.blogger.com/profile/05021426375936193153noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2103543708457039.post-10020099509278647582021-01-03T19:13:00.000+02:002021-01-03T19:13:01.379+02:00Vuoden 2020 yhteenvetoa<p>Jaahas, taas olisi yksi vuosi paketissa. Ja mikä vuosi! Päällimmäisenä jää mieleen varmasti korona ja sen aiheuttamat lukuisat suunnitelmien muutokset, karanteenit, käsidesit, suojamaskit, etätyö jne jne. Varsinkin työrutiinit muuttuivat, kun työmatkat ja toimistolla tekeminen loppui maaliskuun puolivälin jälkeen kokonaan.</p><p>Kisakalenteri meni itsellä ja monilla muilla kokonaan uusiksi, kun vain osa kisoista pystyttiin pitämään alkuperäisellä aikataululla. Meillä oli onnea <a href="https://nuuksiobackyardultra.blogspot.com" target="_blank">Nuuksio Backyard Ultran</a> kanssa, kun korona hellitti kesää kohti mentäessä ja pystyimme järjestämään kilpailun ilman mitään ongelmaa. Myös tulostason nouseminen viime vuodesta oli hieno lisä tämän kilpailun yhteydessä. NBU on myös selvästi vakiinnuttanut paikkansa Suomen kisakalenterissa, kun ensi vuoden kisa tuli loppuunmyydyksi yli puoli vuotta ennen kisaa. Tässä linkki kirjoittamaani <a href="http://trailrunningfinland.com/2020/06/29/nuuksio-backyard-ultra-kisattiin-solvallan-paahtavassa-auringossa-juha-jumisko-kesti-helteet-pisimpaan/" target="_blank">kisaraporttiin TrailRunningFinlandin sivuille</a>.</p><p>Itse NBUn lisäksi järjestimme tänä vuonna Backyard Ultran MM-kisat kotonamme. Se oli myös huima kokemus. Kokosimme yhteensä 15 juoksijan ryhmän edustamaan Suomea kisassa, johon osallistui yhteensä 20 maata. Kaikki kilpailijat ympäri maailman lähtivät liikkeelle samaan aikaan. Jokainen maakohtainen kisa oli kuitenkin oma kilpailunsa, joten kun juoksijoita oli jäljellä enää yksi niin sen maan kilpailu päättyi siihen. Suomen joukkue oli kovatasoinen ja jokainen antoi varmasti kaikkensa. Suomi oli lopputuloksissa yhdeksäntenä tuloksella 447 kierrosta. Tässä vielä linkki <a href="https://nuuksiobackyardultra.blogspot.com/p/bigsbackyard-ultra-finland.html" target="_blank">kisayhteenvetoon</a>.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUJr4dLbR1Ex7KICmCjXwD56nPu9T0PK0bCdyADOnToBk6dQh8F-BkeKNPr5h9H2ok8H8agtNjFGqG5POnAgAeQ-Ft5OOHcFQgBe5vJYNO0Ji8rSZ6qS74-BOJIvlGJB1cQdF85Nx18g/s2048/7V5A1620.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="Kisakeskus omassa pihassa" border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUJr4dLbR1Ex7KICmCjXwD56nPu9T0PK0bCdyADOnToBk6dQh8F-BkeKNPr5h9H2ok8H8agtNjFGqG5POnAgAeQ-Ft5OOHcFQgBe5vJYNO0Ji8rSZ6qS74-BOJIvlGJB1cQdF85Nx18g/w640-h426/7V5A1620.JPG" title="Kisakeskus omassa pihassa" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kisakeskus omassa pihassa<br /><br /></td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTT-Nt0moHfb-XblQluC1GOxkYF4aittue7CnGAAnzjeCZTBmiIls08aIsxkwNFkTqOxY92HXeaVuVqR0XRU0t8zCkZOUfRKPJaeaXGFbKaQ7BCGTPJsOf00TAbgk06OXnH71R3OFdNA/s2356/Bigs-MM-tulokset.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1076" data-original-width="2356" height="293" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTT-Nt0moHfb-XblQluC1GOxkYF4aittue7CnGAAnzjeCZTBmiIls08aIsxkwNFkTqOxY92HXeaVuVqR0XRU0t8zCkZOUfRKPJaeaXGFbKaQ7BCGTPJsOf00TAbgk06OXnH71R3OFdNA/w640-h293/Bigs-MM-tulokset.png" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tulosluettelo</td></tr></tbody></table><p>Omat suunnitellut kilpailut muuttuivat myös koronan takia. Olimme suunnitelleet Kanadan-matkaa touko-kesäkuun vaihteessa, mutta se peruuntui. Siellä oli tarkoitus juosta vähän Kalliovuorilla, mutta ei mitään varsinaista kisaa. Elokuussa oli tarkoitus juosta Coloradossa Leadville100 kisassa, mutta se peruttiin koronan takia. Ensimmäinen varsinainen kisa omalla kohdalla olikin Virossa kisattu Heavy Metal ultra. Se oli ensimmäinen omakohtainen kokemus backyard-konseptista. Konsepti tuntuu toimivan aika hyvin tällaiselle jo vähän hitaammalle juoksijalle. Harmi, että polvi ei kuitenkaan halunnut jatkaa enää 36 kierroksen ja 240 kilsan jälkeen vaan jouduin sen takia lopettamaan kisan kesken. Siinä vaiheessa kisassa oli mukana kolme juoksijaa. Voitto heltisi tässä kisassa 46 kierroksen tuloksella. Muuten olen erittäin tyytyväinen siihen, miten kisa sujui. <a href="https://ultra-stanleypark.blogspot.com/2020/08/heavy-metal-ultra-2020-kisaraportti.html" target="_blank">Kisaraportti</a>.</p><p>Viron kisassa kipeytynyt polvi jatkoi vaivaamista kisan jälkeen ja pari-kolme viikkoa kisan jälkeen en enää pystynyt juoksemaan lainkaan ilman kipuja ja lenkin jälkeistä särkyä. Siitä alkoikin se normaali ortopedi-kierros magneettikuvineen. Mitään ei kuitenkaan polvesta löytynyt vaikka hain lausunnon kahdelta ortopediltä. Jäin sitten odottelemaan polven paranemista. Kolme kuukautta Viron kisan jälkeen en edelleenkään pystynyt juoksemaan. Synkkä Syysunelmakin meni fillarisarjassa (raportti kirjoittamatta). Sitten 24. marraskuuta kävin fyssari <a href="https://www.fysios.fi/henkilokunta/janne-koponen" target="_blank">Janne Koposella</a> ja ongelman varsinaiseksi syyksi osoittautui nilkan heikko liikkuvuus tai oikeastaan toimimattomuus. Heti ekan nilkan käsittelykerran jälkeen pystyin juoksemaan lyhyttä alle tunnin lenkkiäja siitä sitten alkoi lenkkien määrät ja pituudet kasvamaan. Kun syys-, loka, ja marraskuun juoksukilsat olivat yhteensä 125 km niin joulukuussa juoksin jo 270 km.</p><p>Muuten vuosi 2020 oli numeroiden valossa yhtä vuoristorataa. Alkuvuosi oli aika rauhallista harjoittelua, mutta maaliskuusta alkaen määrät kasvoivat. Viron kisan jälkeen määrät taas romahtivat. Alla kuva juoksutreeneistä.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgW9Ahyphenhyphene6xR59G8mXHcWBXeuQwoKSzY45NA3TLq9CHSUKxZqC-Lm7c5HvX167ilJpgttJ67x4nyNAO71sDKuYvqiCtIEbpX_WuJCmgCurY_wCJKq8shLqEax9-BRRXMmrl7G3sEZ6YomA/s2048/Vuosi2020-harj.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1083" data-original-width="2048" height="338" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgW9Ahyphenhyphene6xR59G8mXHcWBXeuQwoKSzY45NA3TLq9CHSUKxZqC-Lm7c5HvX167ilJpgttJ67x4nyNAO71sDKuYvqiCtIEbpX_WuJCmgCurY_wCJKq8shLqEax9-BRRXMmrl7G3sEZ6YomA/w640-h338/Vuosi2020-harj.png" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juoksutunnit vuodelta 2020</td></tr></tbody></table><div><br /></div>Kokonaistunnit vuodelle olivat 605 tuntia, jotka jakaantuivat alla olevan kuvaajan mukaisesti. Kolmasosa treeneistä oli jotain muuta kuin juoksua. Nämä lukemat on muuten lähes samat kuin vuonna 2019. Hieman olen yllättynyt tästä tuntimäärästä, kun vuoteen mahtui niin paljon vaikeuksia.<br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiVUQsst93b0si2Bvv3YmcB2anKaIbG6E0RyY8HER23CUFoF5FdH6maSxZtKqrpvvjfpHugscmqYmaKYooYG4cwaRgDEeytEJbA5zN8Kl6f1SW-tDcTuHRc1DjSgizrkDfLf8NA1JZvQ/s804/vuosi2020-harj%2525.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="696" data-original-width="804" height="346" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiVUQsst93b0si2Bvv3YmcB2anKaIbG6E0RyY8HER23CUFoF5FdH6maSxZtKqrpvvjfpHugscmqYmaKYooYG4cwaRgDEeytEJbA5zN8Kl6f1SW-tDcTuHRc1DjSgizrkDfLf8NA1JZvQ/w400-h346/vuosi2020-harj%2525.png" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jakauma koko vuodelta</td></tr></tbody></table><br /><p>Polkuporinoiden suhteen vuosi oli taas useiden huimien tarinoiden ja asioiden kattamista. Julkaisimme edelleen kovalla julkaisutahdilla uuden jakson joka perjantai. Jaksot löytyvät helpoiten <a href="https://www.podplay.com/en/podcast/135842/polkuporinat" target="_blank">PodPlayn</a> alta. Vuosi 2021 meneekin sitten hieman rauhallisemmalla tahdilla, kun olemme päättäneet julkaista vain joka toinen viikko uuden jakson. Tämä helpottaa muutenkin aika ruuhkaista arkea.</p><p>Vuoden 2019 vuosiraportti löytyy <a href="https://ultra-stanleypark.blogspot.com/2020/01/2019-vuosiraporttia-ja-valiporinoita.html" target="_blank">täältä</a>. </p><p>Kiitos teille, jotka olette jaksaneet seurata tekemistäni ja blogia. Toivotan kaikille menestyksekästä uutta tätä vuotta 2021!</p><p><br /></p><p><br /></p>StanleyParkhttp://www.blogger.com/profile/05021426375936193153noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2103543708457039.post-19783831476511950762020-12-20T19:17:00.002+02:002020-12-20T19:17:31.208+02:00Ratkaisukeskeisyyden ajatuksia kulminaatiopisteessä<p>Meillä oli mahdollisuus saada keskusteluhetki jääkiekkolegendan ja vaikuttajan Sakari Sakke Pietilän kanssa. Sari ja Sakke keskustelivat coachin roolista, elämän haasteista ja iloista, ratkaisukeskeisyydestä, addiktioista ja intuiostakin - monipuolinen tarina kuunneltavissa linkin takaa:</p><p><br /></p><p><iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="250" scrolling="no" src="https://radioplay.fi/podcast/polkuporinat/listen/2037874/?embed=true" width="100%"></iframe>
</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjClpvw1GVlvOrvBR_6hodEu_xjCtJUbZkLbssBKOX3Lpm4dt7FSVkE7seQJX0O59Sfu-VU54MStTN7FZ7gnLH92GmMzd5ZNo4DqYjuH2ZqW941lymBeGlLNO3N5jbZGr1K-CA8tfPwJg/s1080/Sakke+Pietila%25CC%2588.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjClpvw1GVlvOrvBR_6hodEu_xjCtJUbZkLbssBKOX3Lpm4dt7FSVkE7seQJX0O59Sfu-VU54MStTN7FZ7gnLH92GmMzd5ZNo4DqYjuH2ZqW941lymBeGlLNO3N5jbZGr1K-CA8tfPwJg/w400-h400/Sakke+Pietila%25CC%2588.png" width="400" /></a></div><br /><p>Sakari on ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti valmentajuuden lisäksi, ja hän sivuaa useammassa otteessa ratkaisukeskeisyyden ideologiaa. Sari puolestaan on ratkaisukeskeinen työnohjaaja, ja hän kirjoitti muutaman rivin ratkaisukeskeisyydestä. Mitä se oikeastaan on.</p><p><span style="color: #0b5394;">RATKAISUKESKEISYYS (by Sari Heerman)</span></p><p><span style="color: #0b5394;">Ratkaisukeskeinen työskentely antaa työvälineitä haasteiden ratkaisuun tai auttaa kehittämistyössä. Välillä meidän voi olla vaikea sanoittaa asioita, ja erilaiset avoimet kysymykset ohjaavat meitä miettimään syvemmin ja löytämään niitä vastauksia, joita meissä jo on. Vakka Apulanta laulaa, ettei viisaus asu meissä, niin uskallan olla tästä eri mieltä :-)</span></p><p><span style="color: #0b5394;">Ratkaisukeskeisyys perustuu ydinperiaatteeseen, että korjaa vain rikki olevaa. Ratkaisukeskeinen työmenetelmä hyödyntää osapuolten osaamista. Siinä ei paneuduta ongelmiin, tai lähdetä kaivelemaan menneisyyttä, vaan huomio suunnataan tulevaisuuteen, jossa ratkaisut löytyvät. Ratkaisukeskeisyys on voimavarakeskeistä, sillä vahvistetaan uskoa onnistumiseen, se on käytännöllinen lähestymistapa, joka ei kikkaile vaan toimii yksinkertaisesti, mutta positiivisesti ja jopa leikkisästi. </span><span style="color: #0b5394;">Ratkaisukeskeisyydessä korostuu tekeminen, kokeilu ja arviointi. </span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8dXp37R50liVYXcGZqtXjbR_CCgQTU7WD8itcvbcjxXmbW_18J2gK7Skq0rpspa14b1ahT-ru3cpliJHVFqzvolFTzx37eyL1Y5hzs_2w4xO1rm2-SKRPXIH3INNB8j5e0H7FqcxFEQ/s640/problem-2731500_640.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="336" data-original-width="640" height="210" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8dXp37R50liVYXcGZqtXjbR_CCgQTU7WD8itcvbcjxXmbW_18J2gK7Skq0rpspa14b1ahT-ru3cpliJHVFqzvolFTzx37eyL1Y5hzs_2w4xO1rm2-SKRPXIH3INNB8j5e0H7FqcxFEQ/w400-h210/problem-2731500_640.jpg" width="400" /></a></div><span style="color: #0b5394;"><p>Kun halutaan muutosta, on hyvä miettiä tavoitetta. Onko muutos vain muutoksen takia, vai haetaanko sillä jotain erilaista, ehkä parempaa olotilaa esimerkiksi. Mikä on se minun tavoitteeni? Tavoitteet määritellään arkisiksi, ja riittävän pieniksi, jotka ovat määrittelijän näkökulmasta tärkeitä. Tavoitteiden on hyvä olla konkreettisia, mutta silti huomioidaan mahdollisuuksien lisäksi myös mahdolliset riskit. Tässä ratkaisukeskeinen terapeutti tai valmentaja on hyvä apu, sekä määrittelyssä että matkan varrella seurannassa, miten tavoitteet saavutetaan. Hän ei anna valmiita vastauksia, vaan hän auttaa vastausten löytämisessä avointen kysymysten avulla tai menetelmillä. </p></span><p></p><p><span style="color: #0b5394;"><span style="caret-color: rgb(11, 83, 148);">Sakke mainitsee asteikko-menetelmän haastattelussa, ja se on oiva yksinkertainen työväline monissakin tilanteissa. Itse käytän asteikkoa hyvin usein niin kotona kuin työssäkin. Joskus voi olla vaikea ilmaista kielellisesti tilannetta, ja asteikon avulla hahmottaa tilanteen paremmin. Asteikko kysymys toimii hyvin, kun halutaan pysäyttää joku hahmottamaan nykytilanne, missä aidosti mennään ja mitä mahdollisia haasteita sekä mahdollisuuksia on tehdä muutos parempaan haastavassa tilanteessa. </span></span></p><p><span style="color: #0b5394;"><span style="caret-color: rgb(11, 83, 148);">Miten asteikkokysymystä voi käyttää? Sitä voi käyttää käytännössä missä kohtaa vaan, esim. motivaation tarkastelussa, itseluottamuksessa, muutostilanteessa tai edistymisessä. </span></span><span style="caret-color: rgb(11, 83, 148); color: #0b5394;">Asteikko kysymys toimii hyvin, kun halutaan pysähtyä hahmottamaan nykytilanne, missä aidosti mennään ja mitä mahdollisia haasteita sekä mahdollisuuksia on tehdä muutos parempaan haastavassa tilanteessa. Sen voi tehdä vain kysymällä, mutta paperille piirtämällä se hahmottuu aina paremmin, jolloin käytössä on useampi aisti.</span></p><p><span style="caret-color: rgb(11, 83, 148); color: #0b5394;">Ennen kysymystä valmistelemme taustaa ja kerromme, että käytämme asteikko 0-10, jossa 0 tarkoittaa huonointa tilaa ja 10 ns ihannetilaa. Sitten määritellään nykytilanne, minne se asettuu asteikolla. Sen voi tehdä yksinkertaisella kysymyksellä: "Kun arvioit tilannetta asteikolla 0-10, missä olet nyt?". </span></p><p><span style="caret-color: rgb(11, 83, 148); color: #0b5394;">Tämän jälkeen määritellään tavoitetilan paikka asteikossa. Haetaan sitä tilaa, mikä on itselle riittävän hyvä. Sen ei aina tarvitse olla 10, vaan tekijä itse määrittää sen. Sen jälkeen keskustelua voidaan jatkaa keskustelemalla, miten tavoitetilaan on päästy. Ketkä ovat auttaneet siinä. Miten onnistui, mitkä asiat toimivat jne. Oheiseen kuvaan olen hahmottanut yksinkertaisesti asteikkomenetelmää.</span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVt6zQNbVuzbmzrnQpS8pp1duFMvDo67H1f5G_1nB9FBnQCcWly2AsSuHGPE40i45hRiE1qP9gq9s5J0hY3NA75bvX7tKHper-jf_hH_XMkzfbM1GHyYGiRncJE73CoOixaWYGV5PsUg/s1024/Asteikko.001.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="457" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVt6zQNbVuzbmzrnQpS8pp1duFMvDo67H1f5G_1nB9FBnQCcWly2AsSuHGPE40i45hRiE1qP9gq9s5J0hY3NA75bvX7tKHper-jf_hH_XMkzfbM1GHyYGiRncJE73CoOixaWYGV5PsUg/w640-h457/Asteikko.001.jpeg" width="640" /></a><span style="caret-color: rgb(11, 83, 148); color: #0b5394; text-align: left;">Vielä tavoitetilan jälkeenkin voidaan pohtia, mitä pitäisi tapahtua, että asteikossa pitäisi päästä vielä pidemmälle. "Mitä sinä voisit tehdä päästääksesi 7,5 tilasta kahdeksaan. Ketkä voisivat auttaa tässä?" Valmentaja/terapeutti ohjaa keskustelua avointen kysymysten avulla, mutta hän ei anna vastauksia, sillä kaikki vastaukset ovat henkilöllä itsellään. Itse käytän jonkin verran sitä, että "kuulen sinun sanovan" tai vastaavaa, jos tilanne tuntuu jumittuvan. Silti se on minun kuulemani, eikä oletus, ja näin ollen toinen voi viedä keskustelua siitä eteenpäin haluamallaan tavalla.</span></div><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicz4Pmg2-bbzaerPx_8VZoDwB7vaRVuJZ37iMN8mLgWpT4fztgbQavYttynNWRlcJt7Q5t94gNk4EbrVKa3KiB8nf128-vctQ0pqoRzQcnR3QF1RwNkl_UnJfolsz1TT1Ie5vMWcVQzw/s1280/daisy-5043855_1280.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1280" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicz4Pmg2-bbzaerPx_8VZoDwB7vaRVuJZ37iMN8mLgWpT4fztgbQavYttynNWRlcJt7Q5t94gNk4EbrVKa3KiB8nf128-vctQ0pqoRzQcnR3QF1RwNkl_UnJfolsz1TT1Ie5vMWcVQzw/w400-h225/daisy-5043855_1280.jpg" width="400" /></a></div><br /><span style="color: #0b5394;"><span style="caret-color: rgb(11, 83, 148);">Joskus kun puoliso tai lapset heräävät aamulla kärttyisänä, valittavat ehkä surkeaa synkkää säätä tai ikäviä hommia, joita päivä tuo tullessaan, heidät voi pysäyttää kysymällä, missä he ovat asteikolla 0-10 juuri sillä hetkellä? Siitä sitten siirretään huomio parempaan tilaan, jatkamalla missä he haluaisivat olla tai mikä olisi hyvä kohta olla, jotta olo olisi parempi. Tässä kohtaa aamua itse keskittyisin siihen, mitä voimavaroja heillä on, jotta tilanne paranisi. Jos niitä ei heti lähde löytymään, rakkaiden kohdalla lähtisin hieman auttamaankin. "Hei, sinähän olet sinnikäs juoksukisoissakin, etkö olekin?". Kun voimavaroja ja vahvuuksia alkaa löytymään, se voi jo pelkästään auttaa eteenpäin positiivisen olon löytymisessä. Leikkiä kannattaa jatkaa vaikka aamuvalmistelujen ohessa. "Mitä muita vahvuuksia sulla voisi olla, joiden avulla päivästäsi tulisi parempi?". Tässä tulee se toinen oppi, eli se mihin keskitymme, kasvaa ja huomio vahvuuksiin parantaa oloa sen sijaan, että ryvemme huonoissa energioissa. </span></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="color: #0b5394;"><span style="caret-color: rgb(11, 83, 148);"><br /></span></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="color: #0b5394;"><span style="caret-color: rgb(11, 83, 148);">Meillä kotona minä käytän näitä menetelmiä. Mikaelin työkalupakissa on vahvana huumori, kiusoittelevat kommentit joilla ruttunaamankin saa hymyilemään. Minuun ainakin se toimii. </span></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="color: #0b5394;"><span style="caret-color: rgb(11, 83, 148);"><br /></span></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="color: #0b5394;"><span style="caret-color: rgb(11, 83, 148);">Kannattaa kokeilla, sillä iloisena ja onnellisena elämä on huomattavasti mukavampaa. </span></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="color: #0b5394;"><span style="caret-color: rgb(11, 83, 148);"><br /></span></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="color: #0b5394;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNP2r5CpF3XQGAo0BpOhuSAQ1Af_RgfHxpyztLq5_hLM1jsjEfnFTaYTI3GFi7JSxF1f_9awkLXjwTz6uhftyV0zULsSGVPSEnBIvm3BBdzxR8yy5cgxfJgHt67cgy1C0QR7AsQNt6Dw/s1080/joulu.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNP2r5CpF3XQGAo0BpOhuSAQ1Af_RgfHxpyztLq5_hLM1jsjEfnFTaYTI3GFi7JSxF1f_9awkLXjwTz6uhftyV0zULsSGVPSEnBIvm3BBdzxR8yy5cgxfJgHt67cgy1C0QR7AsQNt6Dw/w400-h400/joulu.png" width="400" /></a></div><br /><span style="caret-color: rgb(11, 83, 148);"><br /></span></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="color: #0b5394;"><span style="caret-color: rgb(11, 83, 148);"><br /></span></span></div><p></p>StanleyParkhttp://www.blogger.com/profile/05021426375936193153noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2103543708457039.post-65809850382645999722020-12-13T13:15:00.000+02:002020-12-13T13:15:02.462+02:00Robson Lindberg - urheilijan elämää aivovamman kanssaTämän viikon jakso Polkuporinoissa oli pysäyttävä tarina Robson Lindbergin aivovammasta ja hänen periksiantamattomastaan työstä taistella itsensä takaisin urheilun pariin. Monet asiat saavat uuden perspektiivin kuunnellessa Robsonin tarinaa. Pääset kuuntelemaan jakson alla olevan linkin kautta. Jakson lisäksi Robson kirjoitti blogiin teemalla "Mitä jos".<div><br /><div>
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="250" scrolling="no" src="https://radioplay.fi/podcast/polkuporinat/listen/2037382/?embed=true" width="100%"></iframe>
<br /><div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnNCMp4upgbczaTuhJy7OL7S7X214oxfWXH_DsSuJEEs5aIMKi95s_90zgKVJgGHhm2PA0bXdQq7HbNrkSUHtcFqiane6yn3_Q7MJKGIKlY7W530at16vke8uwskarbLszWWbvhWkv0A/s1080/Robson+Lindberg.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnNCMp4upgbczaTuhJy7OL7S7X214oxfWXH_DsSuJEEs5aIMKi95s_90zgKVJgGHhm2PA0bXdQq7HbNrkSUHtcFqiane6yn3_Q7MJKGIKlY7W530at16vke8uwskarbLszWWbvhWkv0A/w400-h400/Robson+Lindberg.PNG" width="400" /></a></div><br /><div><br /></div><div style="text-align: center;"><span style="color: #0b5394;">Mitä jos?</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Siinä minä istuin, neurologin vastaanotolla. Taas kerran. Olin juuri vastannut neurologin kysymykseen: “Kerro mitä tapahtui 18.2.2016, ja miksi olet täällä?” Taas. Olin niin väsynyt. Taas. Olin niin kujalla, kivuissa ja sekaisin kaikesta mitä oli viimeisen vuoden aikana tapahtunut ja ihan lopussa. Taas. Lääkäri oli valistanut minua vammastani ja mihin kykyni tulisi riittäämään elämässäni tästä eteenpäin. Taas. Sain kuulla, että minua ei kannata kuntouttaa. Taas. Jouduin tekemään valtavasti töitä, että silmät pysyivät auki. Taas. Aivovammani tuottama väsymys esti minua lyömästä edessä olevani lääkäriä, kun hän nämä asiat minulle luetteli. Tuttu tilanne. Taas. Tämä tapahtui joka kerta kun kuulin miten minua määritellään vaikka olin sanonut niin monta kertaa että olen valmis tekemään töitä kuntoutukseni eteen. Tämän aikana pyöri mielessäni yksi asia.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Mitä jos?</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Taas se sama kysymys pyöri mielessä. Olin lukenut ja kuullut ihmisistä, jotka olivat kuntoutuneet aivovammasta. Olin aivan varma, että minua kannattaisi kuntouttaa. Olin varma, että ne valkotakkiset olivat väärässä. Minusta he eivät ikinä kysyneet mitä edistystä olin tehnyt. Ja jos kysyivät niin he eivät ainakaan ymmärtänyt edistysaskeleitteni suuruutta. Minä ymmärsin, minä juhlin niitä päivittäin.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Ai millä tavalla?</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">No tekemällä seuraavan treenin niin hyvin kun voin. Ottamalla sen seuraavaa askeleen. Minkä pituisen askeleen? Mikromillin. Tai siltä se tuntui. En ikinä pitänyt seuraavaa treeniä itsestään selvyytenä. Olin niin huonossa jamassa, että ekoilla kerroilla minut piti viedä autolla punttiksen ovelle ja takaisin. Kun olin treenin tehnyt, olin niin väsynyt, että en muistanut omaa nimeäni. Treenin pituus? 10 minuuttia ja sykkeet max 120. Eihän siinä edes hiki tullut. Mutta olin tehnyt treenini.
Kerroin kerta toisensa jälkeen, yritin taistella että saisin elämäni takaisin, eli: kykyni urheilla takaisin, eikä minua uskottu. Joka kerta kun istuin lääkärin edessä, anelin ja rukoilin että he antaisivat minulle mahdollisuuden.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">“Mene kotiin, nuku ja odota eläkepäätöstä. Nämä kuvantalöydökset ovat sen verran mittavat, ettei kannata mitään tehdä”. Taas.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Mitä jos?</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">En itse uskonut täysin siihen, että vielä joskus urheilisin kuten ennen vammaani. Ei ollut mitään takeita. Minulle alkoi jossain vaiheessa valjeta, että vammani olivat aika mittavat. Mutta se ei minua hidastanut. Olin tehnyt itselleni lupauksen: Häntä, joka tuijottaa peilistä takaisin 80-vuotiaana, ei kaduttaisi. Ei mikään. Kaikki oltaisiin tehty. Vaikka menisi päin helvettiä. Kaikki merkit viittasivat siihen että en onnistuisi. Siis muiden mielestä. Se epäilys oli käsinkosketeltava, kun kerroin kysyjille tavoitteeni raapia kynsin hampain itseni takaisin urheilumaailmaan. Muut olivat järkeviä. Muut näkivät sen, mitä itse en ikinä jaksanut ajatella, sitä työn määrää mikä olisi edessä.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Mutta he eivät tienneet, että olin niin pahasti rikki, niin kivuissaan ja niin pohjalla, että en ollut edes päättänyt jos haluan elää. Olin 30-vuotias enkä osannut selittää miten kävellä kotiovestani lähikauppaan. Aivovammani oli vienyt minulta kaiken. Jopa epäonnistumisen tunteen.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Kukaan muu ei tiennyt, että olin tehnyt sen tärkeimmän asian elämässäni, olin päättänyt antaa kaiken kuntoutuakseni edes yhden promillen. Olin tätä päätöstä tehdessäni pakottanut aivovammani katsomaan minua minun ehdoillani. Olin vihdoin saanut mahdollisuuden näyttää mitä päätös ja intohimo voi saada aikaiseksi. Enkä aikonut antaa tilaisuuden mennä sivu suun. Ensisijaisesti, olin valmis juhlimaan, jos saisin edes vähän harrastaa liikuntaa. Toissijaisesti, halusin kirjoittaa lääketiedettä minun tapauksessa uudestaan.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Ja kaiken tämän sytytti yksi kysymys ja jokainen epäilys, oli se oma tai vieras, heitti vaan lisää bensaa liekkeihin.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Mitä jos?</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div></div><div><span style="color: #0b5394;">Kuvat James Mitchell sekä Wilhelm Öhman</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaoUWhpockY82hseUwH_0npmsYkJE0tw22kjPV6BOsLSxpIJ1aD29v58gbSs2bnYExHqmx_iTYWZ5hQnAaCqlxw_6Wr7UMvN1MElPLZVMDftk3HLoyQLrm2G1HMWemqH72os4J5VTysw/s2048/SEP_1301.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaoUWhpockY82hseUwH_0npmsYkJE0tw22kjPV6BOsLSxpIJ1aD29v58gbSs2bnYExHqmx_iTYWZ5hQnAaCqlxw_6Wr7UMvN1MElPLZVMDftk3HLoyQLrm2G1HMWemqH72os4J5VTysw/w400-h266/SEP_1301.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBEaJENbcE5r-nLD3hvUGrNwA3VU-SOXQVtGS9Q04aUZpIsjLW29LoJBb4nfSnN3kHyantSC7qIQazXLl65jSG80D3ev3QbTbG8QIZYdNGRElQoG8rDC2KlMKb0av-_82t6sEapywZHg/s2048/SEP_1574.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBEaJENbcE5r-nLD3hvUGrNwA3VU-SOXQVtGS9Q04aUZpIsjLW29LoJBb4nfSnN3kHyantSC7qIQazXLl65jSG80D3ev3QbTbG8QIZYdNGRElQoG8rDC2KlMKb0av-_82t6sEapywZHg/w266-h400/SEP_1574.jpg" width="266" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuAsobtVOs5zI0Azxl9kk_jUxj4YqIJZvDI1_buTAOCykM326UGT0U9oSgdKyqG8rnaNgCjwUYH_pCH92zLEWCQWLWNKQ_PYkZiYkVxbVS1zMI2XT7UL-ksdxSAXxBWh8LvgxOCeylXw/s2048/Stupid7+30.09+-+26.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1366" data-original-width="2048" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuAsobtVOs5zI0Azxl9kk_jUxj4YqIJZvDI1_buTAOCykM326UGT0U9oSgdKyqG8rnaNgCjwUYH_pCH92zLEWCQWLWNKQ_PYkZiYkVxbVS1zMI2XT7UL-ksdxSAXxBWh8LvgxOCeylXw/w400-h266/Stupid7+30.09+-+26.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioAnUyiAFc5sBHvGkZkJd18ehSdSfL_VYRvcthfCAGgo5-og8cVtnT8B0HPP0h_6FdlZVE3hWZnpNN7qFiB_qOowjJ1JGueOezyNEbX82SonOdFw-HDML7eLvHeJxNXtQ4pvtSFLe4xg/s2048/Stupid7+30.09+-+81.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1638" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioAnUyiAFc5sBHvGkZkJd18ehSdSfL_VYRvcthfCAGgo5-og8cVtnT8B0HPP0h_6FdlZVE3hWZnpNN7qFiB_qOowjJ1JGueOezyNEbX82SonOdFw-HDML7eLvHeJxNXtQ4pvtSFLe4xg/w320-h400/Stupid7+30.09+-+81.jpg" width="320" /></a></div><br /><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div></div></div>StanleyParkhttp://www.blogger.com/profile/05021426375936193153noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2103543708457039.post-6390766919525377342020-12-07T09:37:00.001+02:002020-12-07T09:38:32.491+02:00Ultrapyöräilijä Samuli Mäkinen<p>Tällä viikolla saimme hienon mahdollisuuden sukeltaa ultrapyöräilyn maailmaan Samuli Mäkisen silmin. Samulin jakso Polkuporinoissa löytyy alla olevasta linkistä. Samuli kirjoitti myös keskustelemistamme aiheista blogikirjoituksen alla.</p><p><br /></p><p>
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="250" scrolling="no" src="https://radioplay.fi/podcast/polkuporinat/listen/2037229/?embed=true" width="100%"></iframe>
<span style="color: #0b5394;"> </span></p><p><span style="color: #0b5394;">Retkeily, pitkien matkojen taittaminen ja randonneurpyöräily ovat yhtä vanhoja kuin polkupyörä itse, pitkästi toista sataa vuotta. 1800-luvun lopulla järjestettiin kilpailu, jolla oli määrä osoittaa pyörän erinomaisuus kulkuvälineenä, ajamalla 1200 kilometriä Pariisista Brestiin ja takaisin. Tapahtumasta muodostui pitkäikäisin voimissaan oleva pyöräilytapahtuma, sillä sitä järjestetään edelleen, joka neljäs vuosi. Enää vuosikymmeniin kyseessä ei ole ollut varsinainen kilpailu, vaan yhteinen haaste jossa on ilman mukana kulkevaa huoltoa kuljettava annettu reitti alle 90 tunnissa. Tuosta muinaisesta tapahtumasta on muodostunut kokonainen kulttuuri, randonneurpyöräily. Randonneurien pyöräilytapahtumia kutsutaan breveteiksi ja niiden ohjelmana on polkea määrätty matka, yleensä 200-1400 kilometriä, sääntöjen määrittämässä aikarajassa. Brevettejä ajetaan ympäri maailmaa, joissakin maissa aktiivisemmin ja suurempina, monissa toisaalta epämuodollisesti ja pienin järjestelyin, kuten Suomessa.</span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJPSsLxNET8mQnHelyUF-0MtnzbB0N0QinQ4bWyfz4m1eLwkrFzSxB6Y7l7hKz4MA1BeeegbsFYNqoNOJoGet6PuifCwIEQ8gq8buAnzZgvecxBk6JVZktGrlmCWf56AkwQOzQrrMAuw/s2000/img_20191204_182540_921.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1500" data-original-width="2000" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJPSsLxNET8mQnHelyUF-0MtnzbB0N0QinQ4bWyfz4m1eLwkrFzSxB6Y7l7hKz4MA1BeeegbsFYNqoNOJoGet6PuifCwIEQ8gq8buAnzZgvecxBk6JVZktGrlmCWf56AkwQOzQrrMAuw/w400-h300/img_20191204_182540_921.jpg" width="400" /></a></div><br /><span style="color: #0b5394;"><br /></span><p></p><p><span style="color: #0b5394;">Viime vuosina on syntynyt useita uusia tapahtumia ja oma skenensä seikkailullisten ilman mitään tukea ajettavien ultrapyöräilykilpailujen ympärille. Kilpailuja järjestetään niin poluilla, hangessa kuin maanteilläkin, joko määrättyä reittiä pitkin tai vapaasti rastien välillä suunnistaen. Näissä säännöt yksinkertaisuudessaan toteavat, että matka on taitettava omin voimin ilman apua yhtenä etappina, ensimmäinen maalissa voittaa. Kilpailujen pituus voi usein olla pari viikkoa tai enemmänkin.</span></p><p><span style="color: #0b5394;">Itse olen harrastanut pyöräilyä puoli elämääni kaikenlaisissa muodoissa. Välillä keskityin myös retkimelontaan ja salitreeniin, mutta joskus 2013 tutustuin brevetteihin ja rajojen koetteleminen pyöräretkien päivämatkoja venyttämällä ja vauhdikkaaseen etenemiseen keskittyen vei mukanaan. Pidempiä brevettejä ajaessa opin itsestäni jotain uutta jokaisen pidemmän reissun myötä ja onnistuminen, haasteista selviäminen, tuntui mahtavalta. 2015 ajoin ensimmäisen kerran Pariisi-Brest-Pariisin, joka oli siihen mennessä suurin haasteeni. Koko reissu oli jännittävää uuden alueen tutkimista, eikä pelkästään maantieteellisesti. Kun tiesin pystyväni pitkiin matkoihin, piti päästä kokeilemaan mihin sillä pääsee millaisiin seikkailuihin voi päätyä. Seuraavana vuonna ajoin ensimmäisen kerran Transcontinental Racen, Belgiasta Turkkiin, muutaman vuoristoissa sijaitsevan rastin kautta. Useiden Alppinousujen jälkeen, nukuttuani Montenegrossa kadulla kulkukoirien kanssa, väisteltyäni metsäpaloa Bosniassa ja kamppailtuani sään kanssa myrskyisillä vuorilla ja helteisissä laaksoissa, pääsin perille naapurimantereen laidalle. Seuraavana vuonna päätin ottaa revanssin, kunnon tahdilla alusta lähtien kun nyt tiesin siihen pystyväni. Reititystoilailuista ynnä muusta huolimatta ehdinkin kymmenen ensimmäisen joukossa maaliin. </span></p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgC9TDprNP48trobSVRdLMi-xG_wGBwF1vIUUGcoHkackdGzvVItfh7Eh_Am3qGXYpCnyf5h5R5-UtWx7yGG2rTmrWvlIhp_fzMY34Nk8-P76acEoS-wht0_8tMTccw6ABldhGlST_TdQ/s2048/maindru_pbp2019.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="Paris-Brest-Paris 2019" border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgC9TDprNP48trobSVRdLMi-xG_wGBwF1vIUUGcoHkackdGzvVItfh7Eh_Am3qGXYpCnyf5h5R5-UtWx7yGG2rTmrWvlIhp_fzMY34Nk8-P76acEoS-wht0_8tMTccw6ABldhGlST_TdQ/w400-h266/maindru_pbp2019.jpg" title="Paris-Brest-Paris 2019" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Paris-Brest-Paris 2019</td></tr></tbody></table><br /><span style="color: #0b5394;"><br /></span></p><p><span style="color: #0b5394;">Samana syksynä ajoin Suomen halki <a href="https://www.randonneurs.fi/ruska-ride-across-finland-2020/" target="_blank">Ruskassa</a>, joka järjestettiin tuolloin ensimmäisen kerran. Parin tuhannen kilometrin haaste Hangosta Jäämerelle oli mahtava kokemus. Ruska järjestetään vuosittain, vaihtelevalla reitillä, mutta vastaavalla teemalla, se on mainio tapa koetella kykyjään ja kokea seikkailu lähellä kotia.</span></p><p><span style="color: #0b5394;">2018 lykkäsin horisonttia seuraavan portaan kauemmas, kun Nothcape-Tarifan reitti vei 7400 km Euroopan halki pohjoisesta etelään, määrättyä reittiä paljolti pienehköillä teillä pysyen. Saman kilpailun jatkuessa kolmannelle ja neljännelle viikolle, oli edessä taas uusia kokemuksia. Jatkuvasti kilpailua eläen noin pitkä aika tuntui kiinnostavalla tavalla erittäin rauhalliselta ja pelkistetyltä, vaikka samaan aikaan kaikki aika oli syytä käyttää etenemisen kannalta tehokkaasti, pitää aamutoimet lyhyinä ja tauot harvassa. Tulinkin kolmantena maaliin, vaikka tässä vaiheessa kilpailijoiden erot alkoivat olla jo kellon sijaan kalenterista seurattavaa luokkaa.</span></p><p><span style="color: #0b5394;">Haasteita pitää olla, joten 2019 päätin asettaa vakavasti otettavan pohja-ajan Suomen päästä päähän pyöräilemiselle. Ajoin Hangosta Nuorgamiin vajaassa 62 tunnissa, omin avuin, kaikki tarvittava laukuissa mukana ja eväät matkan varrelta ostaen. Monen päivän kilpailuihin verraten tämä oli sprinttimatka, joka toi haastoi pitämään tahtia eri tavalla, koko matka täysiä. Kokemus oli mahtava, tutun maan kokeminen kokonaan yhdellä ajolla ja näyttävän haasteen suorittaminen ja onnistuminen. Seuraava päivä meni melkein liikkumatta, Tenon varrella mökissä maaten, mutta sinällään suurempia ongelmia ei ollut ja kaikki meni hyvin. Ultramatkoista palautuminen on jokaisen kilpailun myötä helpompaa, kun kroppa oppii ja kehittyy, mutta niiden tuoma rasitus on todella perusteellinen, välittömiä vahinkoja korjaillessa menee jokunen päivä ja aiemman kunnon palautumiseen menee pidempään. Muutaman viikon päästä olin kuitenkin taas Transcontinental Racessa, onhan se tavallaan nähdäkseni kategoriassaan ehkä merkittävin kisa.</span></p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh00-xJaP-CIYVZzkaZHYlE-kHqfIRIP0kIUAQxf4lvM-b5_I6nC0k7X9xZgyQEoopqyaaZj1qxdugKT39jKS2Rrcyc1-dRSliUVoDN5JpU38cecy226C1hh4UVcEN5uv5T52YBSfo_nA/s1024/Samuli.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh00-xJaP-CIYVZzkaZHYlE-kHqfIRIP0kIUAQxf4lvM-b5_I6nC0k7X9xZgyQEoopqyaaZj1qxdugKT39jKS2Rrcyc1-dRSliUVoDN5JpU38cecy226C1hh4UVcEN5uv5T52YBSfo_nA/w300-h400/Samuli.jpeg" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hanko-Nuorgam 2019</td></tr></tbody></table><br /><span style="color: #0b5394;"><br /></span></p><p><span style="color: #0b5394;">Kilpailujen ohella olen myös retkeillyt paljon, lyhyitä retkiä ympäri eteläisempää Suomea, välillä Lapissakin. Kun pitkien matkojen taittaminen alkaa olla hanskassa ja eteneminen ennakoitavaa, kiehtoo seikkailun hakeminen erämaisemmista ja seikkailullisemmista ympäristöistä jatkuvasti enemmän. Kilpailu sinällään luo hyvän kehyksen seikkailulle, kun sään selkenemistä ei jäädä odottelemaan ja esteistä huolimatta mennään aina eteenpäin, joten seikkailua löytyy kaikkialta. Näyttävimmät ympäristöt ja olosuhteet sekä uudet kokemukset kuitenkin houkuttelevat, joten tulevana kesänä lähden Kirgisian vuorille Silk Road Mountain Raceen, jos matkustusrajoituksista silloin on päästy.</span></p><p><span style="color: #0b5394;">Tarkempia tarinoita reissuistani osoitteesta: <a href="https://samulimaekinen.wordpress.com/" target="_blank">https://samulimaekinen.wordpress.com/</a></span></p><p><span style="color: #0b5394;">sekä <a href="https://www.instagram.com/sml_mkn/" target="_blank">https://www.instagram.com/sml_mkn/</a></span></p>StanleyParkhttp://www.blogger.com/profile/05021426375936193153noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2103543708457039.post-35103234816593053942020-11-15T17:03:00.000+02:002020-11-15T17:03:58.266+02:00Lihastohtori Juha Hulmi<p>Tällä viikolla julkaisimme liikuntafysiologian apulaisprofessori Juha Hulmin haastattelun. Juha toimii Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. Tiedemaailman lisäksi Juha tunnetaan Lihastohtorina, joka on jakanut lihasten ilosanomaa mm. oman <a href="https://lihastohtori.wordpress.com">Lihastohtori-bloginsa kautta</a>. Nykyisin Juha julkaisee vinkkejä myös <a href="https://www.facebook.com/Lihastohtori">FB-sivujensa</a> sekä Insta-tilinsä <a href="https://www.instagram.com/juhahulmi/">@juhahulmi</a> kautta.</p><p>
<iframe width="100%" height="250" allowtransparency="true" src="https://radioplay.fi/podcast/polkuporinat/listen/2035100/?embed=true" frameborder="0" scrolling="no"></iframe>
</p><p>Aiheena tässä jaksossa oli voiman ja kestävyyden yhdistäminen. Tätä käsittelimme sekä harjoittelun että ravitsemuksen kannalta. Vaikka juttelimme Juhan kanssa pitkälti toista tuntia, niin silti tuntui kuin olisimme vasta raapaisseet pintaa. Asiaa tuli hurjasti, mutta aihe on niin laaja, että tästä saisi tehtyä pari kolme jaksoa helposti. Katsotaan jossain vaiheessa saammeko Juhan mukaan Polkuporinoihin vielä toisenkin kerran.</p><p>Kannattaako kestävyysurheilijan voimaharjoittelu ylipäätään? Kyllä kannattaa, eikä sitä tule pelätä. Pitkien aerobisten kestävyysharjoitusten lomaan kannattaa ujuttaa voimaharjoituksia, joilla haetaan mm. terävyyttä, räjähtävyyttä ja nopeutta. Tämä saavutetaan jo suhteellisen pienelläkin harjoittelulla, jossa lyhyillä sarjoilla aikaansaadaan tarvittavaa kontrastia kestävyysharjoitteluun.</p><p>Kestävyysurheilijan tavoite voimaharjoittelussa on suorituskyvyn kehittäminen, joka parantaa niin taloudellisuutta, mutta samalla myös vähentää vammautumisriskiä. Käytännössä suuremman voimantuottokyvyn ansiosta esimerkiksi juoksussa jokainen askel on kimmoisan jämäkkä ja kuluttaa vähemmän happea ja energiaa. Kun puhutaan kestävyysjuoksijasta, käyttää Juha termiä "jäykkäjousi", jolla hän tarkoittaa jalkaterän, nilkan, polven ja lonkan muodostamaa kokonaisuutta. Sopivalla voimaharjoittelulla tämä kokonaisuus saadaan taloudellisemmaksi. </p><p>Nyt kun tiedämme, että voimaharjoittelu on hyväksi myös kestävyysurheilijalle niin seuraava luonnollinen kysymys on miten sen saa parhaiten yhdistettyä kestävyysharjoittelun kanssa. Tästä asiasta löytyy Juhan blogista <a href="https://lihastohtori.wordpress.com/2014/05/13/yhdistetyn-voima-ja-kestavyysharjoittelun-perusteet-ja-haasteet-eklund/">Daniela Eklundin kirjoittama yhteenveto</a>. Parina pääpointtina voidaan sanoa, että luonnollisesti treenivolyymi pitää miettiä tarkemmin harjoitettaessa molempia osa-alueita. Mikäli esim. ajankäytöllisistä syistä joudut tekemään molemmat harjoitukset samana päivänä, kannattaa ehkä hoitaa voimatreeni ensin pois alta ja sen jälkeen keskittyä siihen juoksulenkkiin. Voimaharjoittelulle olisi hyväksi, että se tehdään palautuneena, jolloin pitkän lenkin jälkeinen ajankohta ei ole paras mahdollinen voimatreenille. Jos haluat tietää aiheesta vielä enemmän voit tehdä sen lukemalla <a href="https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/54237">Eklundin aiheesta tekemän väitöskirjan</a>.</p><p>Juha kertoi myös mahdollisuudesta yhdistää voima- ja kestävyysharjoitukset. Yhtenä esimerkkinä hän kertoi, että ennen juoksulenkkiä voit erilaisilla hyppysarjoilla korvata salilla tehtyä nopeusvoimaharjoittelua jaloille. Juoksijalle nämä erilaiset hyppysarjat toimivat hieman kuin voimaharjoittelu </p><p>Keskustelimme myös voimaharjoittelun tuomasta lihaskasvusta. Kestävyysurheilijan toiveena ei varmaankaan ole suurten lihasten kasvattaminen vaan ennemminkin voiman kehittäminen. Onneksi Juhan mukaan vaaraa lihasten mittavalle kasvulle ei juurikaan ole. Näyttää siis siltä, että lihakset tarttuvat helposti vain aniharvaan salilla kävijään. Itse kuulun siihen massaan, jolle lihasta ei kerry. Tosin yrityskin on ollut aika lattea. Tähän aiheeseen liittyen voit käydä lukemassa vähän tieteellisemmän <a href="https://lihastohtori.wordpress.com/2013/10/15/voimakas/">blogi-kirjoituksen</a> Juhalta.</p><p>Toinen aiheemme oli ravitsemukseen ja energiaan liittyvä. Rasva-aineenvaihdunta on keskeinen asia pitkien suoritusten taustalla. Koska vauhdit ovat ultrasuorituksissa lähes poikkeuksetta sellaiset, että intensiteetit ovat alle 60% maksimaalisesta hapenotosta, antaa se mahdollisuuden ihmisen lähes loputtomien rasvavarastojen hyödyntämiseen. Rasvan käyttäminen energiana hiilareiden sijaan vaatii 7-15% enemmän happea, joka ei ultrasuorituksessa ole yleensä rajoittava tekijä. Tässäkin asiassa poikkeus vahvistaa säännön. <a href="https://www.outsideonline.com/2416208/projectPR#close">Kilpakävelijöillä tehdyssä tutkimuksessa</a> saatiin vastakkaisia tuloksia juurikin kävelijöiden suuremman intensiteetin johdosta.</p><p>Rasvojen käyttämiseen pitkien suoritusten aikana edellyttäisi kuitenkin, että kehoa sopeuttaa esimerkiksi vähähiilihydraattisen, ketogeenisen ruokavalion kautta. Ihan näin suoraviivaista ei tämäkään osa-alue ole kuten Juha tuossa jaksossa kertoo esimerkissään huippu-triatlonistista. Jopa yli puolen vuoden sopeuttaminen "low-carb-high-fat" diettiin heikensi huippu-urheilijan tuloksia merkittävästi, kun taas muutaman viikon sopeuttaminen aikaisempaan hiilari-pohjaiseen ruokavalioon palautti suoritustason normaaliksi. Tässä vielä <a href="https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/30160554/">linkki kyseiseen tutkimukseen</a>.</p><p>Yksi selkeä vinkki ultrajuoksijoille tuli myös esille Juhan haastattelussa energioiden suhteen. Monet kamppailevat vatsavaivojen kanssa pitkien suoritusten aikana. Tämä voi johtua yksinkertaisesti siitä, että emme ole sopeuttaneet elimistöämme tarpeeksi kisan aikaisiin energianlähteisiin. Jos olemme pakanneet mukaan ultrakisaan repullisen geelejä, tulisi meidän tehdä se myös harjoituksissa. Ehkä repullisen geelejä syöminen kisan aikana on vaan liian suuri muutos normaaliin. Sama koskee kaikkeen siihen energiaan mitä olemmekaan pakanneet mukaan. Kaikkeen pitää sopeutua etukäteen tai muuten energiat alkavat ryömiä ruokatorvea pitkin väärään suuntaan.</p><p>Itse olen kokeillut vuosien aikana erilaisia tapoja harjoitella. Olen myös kokeillut erilaisia ruokavalioita. Olisi mielenkiintoista kokeilla myös LCHF dieettiä ja sen vaikutusta pitkiin harjoituksiin tulevan talven perusharjoituskaudella. Se miten nykyinen semi-vegaani-kasvispohjainen ruokavalioni yhdistetään LCHF ruokavalioon onkin sitten toinen tarina.</p><p><br /></p>StanleyParkhttp://www.blogger.com/profile/05021426375936193153noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2103543708457039.post-48202368588876975782020-11-08T15:37:00.000+02:002020-11-08T15:37:24.758+02:00Diabetes ja kestävyysliikunta<p><span style="font-family: inherit;">Moi, olen Jarkko ja päädyin pienen mutkan kautta kirjoittamaan tähän blogiin vieraskynän kautta hieman omia kokemuksia aiheesta diabetes ja kuntoilu.</span></p><div><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Diabetes on pitkäaikaissairaus, jossa haima ei tuota insuliinia ollenkaan tai insuliini vaikuttaa elimistössä puutteellisesti, diabetes vaatii myös päivittäistä omahoitoa.</span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Itselläni on tyypin 1 diabetes johon ei vielä ole löydetty ehkäisykeinoa. Hoitomuotona itselläni on monipistoshoito. </span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että käytän kahta insuliinia hoidossa, pitkäinsuliini huolehtii verensokerin tasapainosta yöllä ja aterioiden välillä sekä pikainsuliinia pistetään aterioilla ruuan mukaan, ennen ruokailua olevan verensokerin mukaan sekä mahdollisen liikunnan mukaan.</span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfYAfF9IKJlVdyN2nGDfhoHl3AMN495CiwQY4f2c21cf2ELwmY10UYFkP3sMASVw1j44tjDiilsbaY40IBsJEMG6Y0cc0ywKO9Gr_AnOpx_0_uHOTYHix8rqOmR5Ulma4u3yoCl4HxdQ/s2048/Polkujuoksu.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1538" data-original-width="2048" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfYAfF9IKJlVdyN2nGDfhoHl3AMN495CiwQY4f2c21cf2ELwmY10UYFkP3sMASVw1j44tjDiilsbaY40IBsJEMG6Y0cc0ywKO9Gr_AnOpx_0_uHOTYHix8rqOmR5Ulma4u3yoCl4HxdQ/w640-h480/Polkujuoksu.JPG" width="640" /></a></div><p></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;"><b>Diabetes ja liikunta</b></span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Mielestäni diabeetikon on hyvä harjoitella monipuolisesti sekä kestävyyslajeja, että lihaskuntoa, unohtamatta kehonhuoltoa joka vaatii mielestäni diabeetikoilta hieman enemmän huomiota koska diabeetikolla saattaa kestää palautuminen hieman kauemmin kovasta treenistä</span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;"><b>Ennakointi harjoittelussa ja kilpailuissa</b></span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Ennen harjoituksia minä seuraan verensokereita hieman normaalia enemmän ja tarpeen mukaan sitten tankkaan hieman jolla saan verensokereita nousemaan tai vaihtoehtoisesti saatan joskus korjata myös alaspäin, tämän teen toki todella varovaisesti ettei kesken harjoituksen tai kilpailun ala verensokerit laskemaan liian alas. Tämän varalta minulla onkin aina harjoituksissa ja kilpailuissa mukana nopeasti verensokereita nostavia eväitä kuten geelejä, energiakarkkeja yms. Vaikka nykyään on käytössä libre ja urheilukelloon synkronoidut hälytykset verensokerin laskusta ja noususta niin silti pitää ja kannattaa varautua aina ennalta fyysiseen harjoitteluun koska se altistaa hypoglykemioille liikunnan kuluttaessa kehon energiavarastoja.</span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Itselläni kova harjoitus yleensä nostaa verensokereita hetkellisesti, tätä ei kannata korjata vaan ne laskevat aika nopeasti aina harjoituksen jälkeen. Toisin on taas, kun teen matalasykkeistä harjoittelua tai olen juoksemassa esimerkiksi ultrajuoksua, silloin verensokerit yleensä laskevat ja sitä korjaan taas geeleillä ja muilla verensokeria nostavilla eväillä. Tämä taas vaikuttaa usein siihen mitä ja miten usein tulee ultrilla tankattua, toki olen yrittänyt säätää pitkäninsuliinin niin, että saisin otettua 2-4 geeliä tunnissa. Tämä on toki useimmiten kolikon heittoa diabeetikolle koska keho reagoi aina eri tavalla niin suoritukseen kuin insuliinin säätelyn muutoksiin. Tästä hyvä esimerkki on parin vuoden takaa Karhunkierroksen 83km matkalta, kun olin jo viikkoa ennen tapahtumaa säätänyt insuliinin niin ettei pääsisi laskemaan tapahtumassa liikaa ja voisin myös nauttia energiaa matkalla. Tiputin noin 40% annosmäärästä pois mikä piti olla riittävä ja verensokerit olivatkin koko matkan ajan noin 5-10 mmo/l paikkeilla, eli täydelliset. Sain ottaa energiaa noin 25min välein, jotta verensokerit eivät laskisi liian alas. Mutkia matkaan tuossa vain teki se, että kun en pystynyt koko päivänä laittamaan itseeni insuliiniä niin tuo energia ei imeytynyt kunnolla. </span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Toinen esimerkki diabeetikon ja verensokereiden säädöistä on noin vuoden takaa Berliinin maratonilta. Olin säätänyt samalla tavalla kuin aiemmin insuliinit ja verensokeri olikin startissa noin 11mmo/l. Tuumasin mielessäni, että tuleekin hyvä päivä kun tuosta ne juoksun aikana hieman tippuvat niin saan sopivasti ottaa energiaa myös matkalla, tällä kertaa keho päättikin olla eri mieltä asiasta ja luultavasti adrenaliini teki sen, että verensokerit pomppasivat pian lähdöstä pilviin. Koko kisa mentiinkin sitten pelkällä veden voimalla, kun sokerit olivat liki 20mmo/l koko matkan. Diabetes tekeekin sen, että jos arvot nousevat yli 10mmo/l niin suorityskyky heikentyy jo siinä määrin ettei välttämättä kannattaisin lähteä edes urheilemaan, no onneksi Berliini todisti, että tästä huolimatta maaliin päästiin ja vieläpä ennätysajalla. </span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8e8pEaOByU0C9wVy-iUBrnb6IAthpf2lDoQqChrzIW-YUwGj1YV1c1NfKHEx0dVQpnBx9HNPvJCP_gERAP9WpN0o43q6bEMgK1tPAA9agBWI5s5lrX6pw1gRTuEyEQpw6HvA69Up79w/s2048/P7160285.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8e8pEaOByU0C9wVy-iUBrnb6IAthpf2lDoQqChrzIW-YUwGj1YV1c1NfKHEx0dVQpnBx9HNPvJCP_gERAP9WpN0o43q6bEMgK1tPAA9agBWI5s5lrX6pw1gRTuEyEQpw6HvA69Up79w/w640-h480/P7160285.JPG" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jarkko Valtavaaran huipulla</td></tr></tbody></table></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Alla oma muistilistani ennen kuntoilua</span></p><span style="font-family: inherit;"><div><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div></span><ul style="text-align: left;"><li><span style="font-family: inherit;">Kova harjoitus tai kilpailu: Hiilaritankkaus ei välttämätön koska itselläni vs. nousee kovassa treenissä. </span></li><li style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Aina mukaan jotain jolla tarvittaessa nostaa arvoja</span></li><li style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Syö hyvin harjoituksen jälkeen ja korjaa verensokereita varovasti</span></li><li style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Matalatehoinen harjoittelu: Jos vs ei ole ylhäällä niin ihan pieni tankkaus ennen suoritusta.Mikäli yli tunnin treeni matalalla teholla niin seuraa vs riittävästi ja tankkaa kesken suorituksen</span></li><li style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Ennen ultrajuoksua perusinsuliinin vähennys noin 30-50%.</span></li></ul><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Jos haluat seurata minun menoa somessa niin Instagramissa löydät minut täältä <span style="color: #dca10d;"><a href="https://www.instagram.com/batjakke/">https://www.instagram.com/<wbr></wbr>batjakke/</a></span></span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">ja tämän lisäksi voit seurata myös blogissa ja YouTubessa: </span></p><p style="color: #dca10d; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;"><a data-saferedirecturl="https://www.google.com/url?q=https://heleatraining.fi&source=gmail&ust=1604773509283000&usg=AFQjCNHRhCF8NkWm5El_-bVVDdTxxB5kOQ" href="https://heleatraining.fi/" style="color: #1155cc;" target="_blank">https://heleatraining.fi</a><span style="color: black;"> </span></span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="color: #1155cc; font-family: inherit;"><a data-saferedirecturl="https://www.google.com/url?q=https://www.youtube.com/channel/UCo1HITCOvXhIrM4DEaRdB4g?view_as%3Dsubscriber&source=gmail&ust=1604773509283000&usg=AFQjCNHarkKkJl8Mx_uu0-2wWrlzYki1uA" href="https://www.youtube.com/channel/UCo1HITCOvXhIrM4DEaRdB4g?view_as=subscriber" style="color: #1155cc;" target="_blank">https://www.youtube.com/<wbr></wbr>channel/<wbr></wbr>UCo1HITCOvXhIrM4DEaRdB4g?view_<wbr></wbr>as=subscriber</a></span></p><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpLr-W2mjFbJxc_xqtG_hUabsnx4E7d3iJLrhyphenhyphenbUw7y4Q9EV9vKJ8Yt5wUTpREUqCs8ssTHyhwfgqc5EOT3DyQ_48YmhgQBW-S36gnepfbbtVkTVlCSnSvLmG3PQacg-nMzERq9pm7RQ/s2048/Ylla%25CC%2588s+ja+polkujuoksu.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1538" data-original-width="2048" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpLr-W2mjFbJxc_xqtG_hUabsnx4E7d3iJLrhyphenhyphenbUw7y4Q9EV9vKJ8Yt5wUTpREUqCs8ssTHyhwfgqc5EOT3DyQ_48YmhgQBW-S36gnepfbbtVkTVlCSnSvLmG3PQacg-nMzERq9pm7RQ/w640-h480/Ylla%25CC%2588s+ja+polkujuoksu.JPG" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ylläs ja polkujuoksu</td></tr></tbody></table><br /><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><br /></p></div><div class="yj6qo ajU" style="cursor: pointer; margin: 2px 0px 0px; outline: none; padding: 10px 0px; width: 22px;"></div><br class="Apple-interchange-newline" />StanleyParkhttp://www.blogger.com/profile/05021426375936193153noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2103543708457039.post-46110915319224839082020-10-11T16:09:00.001+03:002020-10-11T19:16:58.282+03:00Irti päihderiippuvuudesta<p>Tämän viikon Polkuporinoissa kuultiin elämän suurista muutoksista, kun Janne Simola ja Tomas Luoto kertoivat miten he ovat päässeet irti päihderiippuvuudesta ja miten juoksu, liikunta ja kasvisravinto ovat tulleet elämään päihteiden tilalle. Mikäli he voivat auttaa sinua tai läheistäsi, ole somen kautta heihin suoraan yhteydessä, tai meidän kauttamme voimme myös yhdistää teidät. </p><p>Pääset tästä kuuntelemaan jakson:
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="250" scrolling="no" src="https://radioplay.fi/podcast/polkuporinat/listen/2033636/?embed=true" width="100%"></iframe>
</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK36Xtj6ZXQDGPs5m0Gg2aYIIQMhXuNo6mBRTOCi9nyUe4GSq4PfuKIASLaz2d8-SEWd5QAlP2HrUp8Opr8w1f_26Ppfo5LKX09istsLMDWgSPSNrPKH8mjg7CGVFtswXBI62YBOpJDw/s1080/JannejaTomas.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK36Xtj6ZXQDGPs5m0Gg2aYIIQMhXuNo6mBRTOCi9nyUe4GSq4PfuKIASLaz2d8-SEWd5QAlP2HrUp8Opr8w1f_26Ppfo5LKX09istsLMDWgSPSNrPKH8mjg7CGVFtswXBI62YBOpJDw/w400-h400/JannejaTomas.png" width="400" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Saimme iloksemme myös heidät vieraskynä-vieraiksemme ja alla heidän tarinansa. Aloitetaan Tomaksen tarinalla:</p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 10px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;"><b>Mun polku päihderiippuvaisesta polkujuoksijaksi</b></span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 10px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Tähän alkuun täytyy sanoa, että tuntuu hassulta jäsentää tarinaani siitä näkökulmasta, että minusta on tullut juoksija.</span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 10px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Näin on kuitenkin päässyt käymään, vaikka ajattelenkin elämänmuutokseni olevan kokoelma erinäisiä uusia toimintamalleja. Toimintamallit perustuu nykyään arvoihin ja periaatteisiin, eikä enää siihen addiktion sanelemaan tyhjiön täyttämisen harhakuvaan. Toiminnan myötä ajatteluni on muuttunut suurelta osin, enkä ole enää joutunut jahtaamaan sitä jotain. </span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 10px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Olen teini-ikäisestä lähtien käyttänyt päihteitä säännöllisesti. Lyhyesti sanottuna aloitin kokeilut ihan kuten varmaan kuka tahansa muu nuori. Kaljoittelu ikään kuin kuului käsipallojoukkueen huveihin. Urheilu ja raskaat huvit kulkivat käsi kädessä. Aloin kuitenkin eristäytymään valtavirrasta pikkuhiljaa, ja löysin itseni ulkopuolisena muiden kaltaisteni kanssa. </span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 10px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Hitaasti mutta varmasti olin nk. syvässä päädyssä käyttämässä suonensisäisesti pääasiassa amfetamiinia, heroiinia ja myöhemmässä vaiheessa subutexia ja rauhoittavia lääkkeitä. Kannabis ym. muut olivat myös vahvasti läsnä. Sen jälkeen kun 20-vuotiaana ensimmäisen kerran tajusin tarvitsevani apua, kesti vielä toiset 12 vuotta ennen kuin olisin oikeasti valmis ottamaan sitä vastaan. </span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 10px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Juoksemaan ryhdyin puoli vuotta sen jälkeen kun olin löytänyt tieni päihdehoitoon ja uuteen elämäntapaan. Olin vielä metadonikorvaushoidossa jonka olin myös päättänyt lopettaa. Opettelin tavallista elämää sisältäen kaiken maan rutiinit ym. itsenäistymiseen ja aikuistumiseen kuuluvat asiat. Koska olin teininä pelannut käsi- ja jalkapalloa, tulin siihen tulokseen että tarvitsisin jotain liikuntaa elämääni. Aloin käymään punttisalilla ja myöhemmin kesällä 2018 lenkillä. Kuntoni oli aivan järkyttävän huono, ja muistan turvonneeni kuin punainen ilmapallo ensimmäisen 3km hölkkälenkin jälkeen. Se oli kaikin puolin epämiellyttävää ja vastenmielistä - kunnes se oli ohi.</span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 10px;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEszNYgk3IYhgEP4QrqJnmbUvTjyBI4JnSl-mxuPpQVOMqDKssiZ4QRcKkoOB4bBwrnAb20hz5DU9YZ5ndlqYT9FZdhoY9K8oSi6u3GVulKdzT7xgbJwn5lRE0Ln_-O2jQ9vxseQNiZA/s1600/IMG-20200926-WA0008.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEszNYgk3IYhgEP4QrqJnmbUvTjyBI4JnSl-mxuPpQVOMqDKssiZ4QRcKkoOB4bBwrnAb20hz5DU9YZ5ndlqYT9FZdhoY9K8oSi6u3GVulKdzT7xgbJwn5lRE0Ln_-O2jQ9vxseQNiZA/w480-h640/IMG-20200926-WA0008.jpg" width="480" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); color: #222222; font-size: small; text-align: start;">Kuvaaja: Nyyti (@nyytikorolainen)</span></div></div></div><p></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 10px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Juoksemisella oli alusta lähtien ollut minulle eräänlainen symbolinen merkitys. Se tulisi merkitsemään minulle jotain sellaista tasaista puurtamista, jota tekemällä en juuri mihinkään pääse, mutta pysyn liikkeessä. Uusi elämäni oli sellaista, jossa oli suunnitelmia, tavoitteita, päämääriä mutta ennen kaikkea haaveita ja unelmia. Entisessä elämässä ei ollut kuin hetkessä elämistä, pelon ja katkeruuden ohjaamana.</span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 10px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Sain upean mahdollisuuden liittyä <a href="https://k3fitness.fi">K3 Fitnessin</a> <a href="https://k3fitness.fi/strength-for-a-reason">Strength for a reason</a> -juoksuryhmään 2018-2019 vuodenvaihteessa. Kun valmentajamme Juhani Pitkänen vei meidät ensimmäistä kertaa pitkikselle Nuuksioon, tiesin haluavani juosta poluilla. Metsässä tassutellessa aistit ovat hereillä, ja siellä kykenen pohtimaan minua askarruttavia asioita, tai sitten vaan nauttimaan hiljaisuudesta, äänistä ja tuoksuista. Joskus silmät kostuu, kun miettii menneitä aikoja ja sitä, miten kaltoin olen kehoani ja erityisesti jalkojani kohdellut piikittäen niihin ties mitä milloinkin. Nyt tämä sama keho ja nämä samat jalat kantoivat minua jo uskomattomia matkoja. Aloin välittämään itsestäni taas vähän enemmän. Juokseminen oli ollut minulle harrastus, mutta nyt aloin ajattelemaan sitä osana kokonaisuutta, johon kuului luonnon kunnioittaminen ja itseni hyvinvoinnista huolehtiminen. Olin jo jonkin aikaa syönyt pääasiassa kasviperäisesti sekä terveydellisistä että eettisistä syistä. Kaikki ikään kuin punoutui yhteen, ja yhtäkkiä juoksemisen tuoma hyvä olo ei ollutkaan se kaikista tärkein asia. Se, miten voisin pitää huolta kehostani ja mahdollistaa itselleni hyvinvointia tulevalle elämälleni tulisi olemaan isommassa roolissa.</span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 10px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Nykyään ajattelen elämänmuutokseni olevan tietynlaista hyvittämistä itselleni ja ympärillä olevalle maailmalle. Ajatteluni on muuttunut enemmän arvo- ja periaatepohjaiseksi, kun se ennen oli täysin itsekeskeistä ja hyötyä tavoittelevaa. </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBzYvwZ9gfp2As5Y4y6wn6vdsf3JxZEgTPUoEJy0nT_JHmCV6JTW5BImDZXLHVyzpC1NpqGbh0sUgriJxV-6OWPvSHuRm2vXF_PxXN5BSjZwwWGF_-NIEgZm2C9O3cUl3q3tQFXEPJmg/" style="caret-color: rgb(0, 0, 238); margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img alt="" data-original-height="320" data-original-width="240" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBzYvwZ9gfp2As5Y4y6wn6vdsf3JxZEgTPUoEJy0nT_JHmCV6JTW5BImDZXLHVyzpC1NpqGbh0sUgriJxV-6OWPvSHuRm2vXF_PxXN5BSjZwwWGF_-NIEgZm2C9O3cUl3q3tQFXEPJmg/w480-h640/image.jpeg" width="480" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); color: #222222; font-size: small; text-align: start;">Kuvaaja: Nyyti (@nyytikorolainen)</span></div><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 10px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;"></span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 10px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Lopuksi kyse on oikeastaan siitä, että tutustuu itseensä ja ottaa itsensä vuoksi selvää siitä kuka on, kuka haluaa olla, ja minkä roolin tässä maailmassa itselleen haluaa. Minulle se merkitsee sitä, etten käytä päihteitä lainkaan - koskaan. Päivä kerrallaan mikä tahansa toiminnan muutos on mahdollista, ja kun sitä tarpeeksi toistaa, tulee siitä tapa ja silloin myös ajattelu muuttuu. Yksin ei tarvitse jaksaa eikä pystyä. Ota rohkeasti esimerkkiä niiltä, jotka ovat oman muutoksensa tehnyt - liity voittajiin. ;)</span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 10px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Kiitos että sain olla mukana porisemassa.</span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 10px;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRHI_H0g-FhhBXdimrfIJa0sC_pFPWTMJwGbezIIP5i9sm5-Lti1eJHupnIjWv-NP30QcSdMnpIp3ldelpeog3XmbHlr8ZUhnkDKMT2klcODmYx2WQFsWV1rQUudNC6NHoxgnB-vKCFQ/s2048/ATT2020_Miska_Koivumaki-9386.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRHI_H0g-FhhBXdimrfIJa0sC_pFPWTMJwGbezIIP5i9sm5-Lti1eJHupnIjWv-NP30QcSdMnpIp3ldelpeog3XmbHlr8ZUhnkDKMT2klcODmYx2WQFsWV1rQUudNC6NHoxgnB-vKCFQ/w640-h426/ATT2020_Miska_Koivumaki-9386.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 10px; text-align: center;">Tomas polkujuoksemassa (yläkuvan kuvannut Miska Koivumäki, alemman kuvannut Jari Anttonen)</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5AUoaGKj0HO0CQiKstRJyus0ckuQuMCeclQYlcJn6tRcsgtMCFXX8NgL_ltZfWM8rUdkB7kz5gvGLOp0uHlDCrQYlZ2bWZVDBtB0nWerHV2DVl2HntvY9ITp1zT3ya1cWbFMdaapwoQ/s2048/Polulta-133.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1367" data-original-width="2048" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5AUoaGKj0HO0CQiKstRJyus0ckuQuMCeclQYlcJn6tRcsgtMCFXX8NgL_ltZfWM8rUdkB7kz5gvGLOp0uHlDCrQYlZ2bWZVDBtB0nWerHV2DVl2HntvY9ITp1zT3ya1cWbFMdaapwoQ/w640-h428/Polulta-133.jpg" width="640" /></a></div><br /><span style="font-family: inherit;">Seuraavaksi Janne Simolan tarina: </span><div><br /></div><div><span id="docs-internal-guid-54962ce2-7fff-4958-4d16-03bbef2a027c"><span style="font-family: inherit;"><div style="text-align: left;"><span style="background-color: transparent; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-ligatures: normal; font-variant-position: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Moi. Olen Janne Simola, 39 vuotias mies Helsingistä. Syntynyt olen Turussa ja siellä myös melkein koko elämäni viettänyt. Vasta tuossa kolmisen vuotta sitten olen muuttanut tänne pääkaupunkiseudulle. Olimme Tomaksen kanssa puhumassa Polkuporinoissa muutoksesta ja Sari sanoi että blogiinkin voi jotain kirjoittaa. En ole koskaan ollut kirjallisesti lahjakas ja oman blogin kirjoittelukin loppui tuossa pari vuotta sitten melkein yhtä nopeasti kuin alkoikin. Se varmasti kuvaa minua hyvin. Innostun asioista täysillä ja kyllästyn yhtä nopeasti. Tässä hieman tarinaa elämästäni.</span></span></div><div style="text-align: left;"><span style="background-color: transparent; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-ligatures: normal; font-variant-position: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;"><br /></span></span></div><div style="text-align: left;"><span style="background-color: transparent; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-ligatures: normal; font-variant-position: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1tAjoyZXu7TFWT1_4c7p3xBy04JSqUGD7NFldKP7N-JgB15yuFsqPXZmOkyxr9SHgV4Ut_IHEyOHBtpMDZrD6e1slzLNxHJ8fMJ_m1gi3KB3Ctlk84i4niltb7lpIDk1HjnTKDruMjw/s800/nbu+janne.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="799" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1tAjoyZXu7TFWT1_4c7p3xBy04JSqUGD7NFldKP7N-JgB15yuFsqPXZmOkyxr9SHgV4Ut_IHEyOHBtpMDZrD6e1slzLNxHJ8fMJ_m1gi3KB3Ctlk84i4niltb7lpIDk1HjnTKDruMjw/w640-h640/nbu+janne.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center; white-space: normal;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); color: #222222; font-size: small; text-align: start;">Janne Nuuksio Backyard Ultrassa kesällä 2020</span></div></span></div><div style="text-align: left;"><b id="docs-internal-guid-62b2f00d-7fff-4087-09ae-c50d4cdb70d2" style="-webkit-text-stroke-width: 0px; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; text-align: start; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; word-spacing: 0px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></b><span style="background-color: transparent; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-ligatures: normal; font-variant-position: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Olen ihan tavallisesta perheestä jossa isä oli yrittäjä ja äiti tehdastyöläinen. Minulla ei ollut puutetta asioista nuorena paitsi kavereista ainakin ensimmäisen 6 vuoden aikana. Muistikuvia on hyvin hatarasti mutta muistan kärsineeni pitkistä migreenikohtauksista kunnes sain silmälasit 6 vuotiaana. Lähellämme ei ollut ilmeisesti päiväkotia missä tilaa, joten olin jossain kauempana ja vaihdoin myös päiväkotia joitain kertoja enkä oikein muista ystävystyneeni keneenkään. Asia hieman muuttui kun muutimme juuri kun aloitin eskarin ja asuimmekin kyseisellä paikalla kunnes olin 20. Sain kavereitakin. Koulun alettua minua myös hieman kiusattiin mutta ala-asteella se ei ollut kovin vakavaa vielä. Koin kyllä jo nuoresta alkaen olevani hieman outolintu ja oli vaikea sopeutua porukoihin. Ylä-asteella se sitten jotenkin korostui, olin hieman nörtti, kaverinikin oli nörttejä ja meitä kiusattiin. Samalla kuitenkin hengailin näiden tyyppien kanssa jotka kiusasivat ja aloin tekemään kaikkea typerää kuuluakseni porukkaa. Kaupasta aloin varastaa ja se tuntui tosi hyvältä. Jäin heti koukkuun siihen jännitykseen ja sitä piti tehdä joka päivä. Sitten alettiin ryyppäämään. Muistelen että se harvoin kohdallani oli hirveän hauskaa ja minulla oli pääasiassa paha olo. Teimme kaikenlaista ilkivaltaa humalassa. Kaikkea todella typerää. Ryyppäämisen ja mopoiän tultua lopetin myös kaiken harrastamisen. Sitä ennen olin harrastanut kamppailulajeja muutamia vuosia ja olin aika lahjakas siinä. Olisi pitänyt seuraavaksi mennä SM-kisoihin. Sitten vain päätin että en mene enää treeneihin. Olin myös saanut 15 vuotiaana tietokoneen ja se vei mennessään. Saatoin valvoa monta päivää putkeen ja istua vain pelaamassa. Poltin tupakkaa ja join kahvia ja istuin koneella. Vanhempani antoivat minun ehkä turhankin vapaasti tehdä mitä haluan, mutta enpä minä usko että kiellot olisivat minua pelastaneet. Tässä jossain välissä äitini oli myös alkoholisoitunut ja menettänyt työnsä. En ole varma tänäkään päivänä mutta ehkä hänen ja isän välillä tapahtui jotain. Näin myös äitini myöhemmin toisen miehen kanssa ja se sattui ja hävetti minua syvästi. Sen näki myös kaverini. Voin puhua näistä vapaammin koska molemmat vanhempani ovat kuolleet. Tästä lisää myöhemmin. </span></span></div><div style="text-align: left;"><span style="background-color: transparent; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-ligatures: normal; font-variant-position: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;"><br /></span></span></div><div style="text-align: left;"><span style="background-color: transparent; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-ligatures: normal; font-variant-position: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-APu9taRvdsEXwVrDEojl0wuzE7M0norIyhhtwleKXg7UkIjpUpkBT4PMjdDMmhj5-TnsH2qMVhobpArTug0WRlbyd0QNmORQYd43IRelynlI24YBQTYeip0-3Me_1keiDDe-cxhdLw/s1081/valloitus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1081" data-original-width="1079" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-APu9taRvdsEXwVrDEojl0wuzE7M0norIyhhtwleKXg7UkIjpUpkBT4PMjdDMmhj5-TnsH2qMVhobpArTug0WRlbyd0QNmORQYd43IRelynlI24YBQTYeip0-3Me_1keiDDe-cxhdLw/w638-h640/valloitus.jpg" width="638" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center; white-space: normal;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); color: #222222; font-size: small; text-align: start;">Hamperokken valloitettu</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center; white-space: normal;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); color: #222222; font-size: small; text-align: start;"><br /></span></div></span></div><div style="text-align: left;"><span style="background-color: transparent; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-ligatures: normal; font-variant-position: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Sitten kuvioihin tuli mukaan huumeet n 15-16 vuotiaana. Polteltiin pilveä silloin tällöin kaveriporukalla. Eipä se minulle toiminut niin kuin monilla muilla että olisi tullut jotenkin hilpeä olo. Suurimmaksi osaksi kertoja minulla tuli vain paha olla ja vainoharhainen olo. Pilvi ei ole mitään kevyttä huumetta eikä sovi todellakaan kaikille. Noh siinä porukassa hengaillessa sitten tutustuin lääkkeisiin ja ne oli kyllä minun juttu. Rauhottavat lääkkeet ja kipulääkkeet. Niitä kun otti tarpeeksi niin ei ollut paha olla enää. Kerran kaveri toi mukanaan amfetamiinia ja neuloja. Kaikki halusivat kokeilla ja suurin osa käytti nenään vetämällä, mutta minä halusin heti että minua piikitetään. Se eka fiilis oli huikea ja ajattelin että tätä lisää ja paljon. Aloin käyttää säännöllisesti Amfetamiinia, LSD:tä, ekstaasia. Käytiin reiveissä ja valvottiin päivätolkulla. Olin pahemman kerran koukussa eikä ulospääsyä näkynyt. Ammattikoulu jäi kesken ja vain yhden viikon kurssin takia. Ensimmäisen kerran jouduin sairaalaan kun olin viikon sekakäyttänyt aivan kaikkea mitä löytyy ja kävellessäni kotiin kaikki vain pimeni. Heräsin sairaalasta jossa lääkäri sanoi että olivat joutuneet täräyttämään vähän sähköä että sydän saatiin toimimaan. Seuraavaksi soitti poliisi ja minua syytettiin kotirauhan rikkomisesta. Olin hakannut jossain psykoosissa ihmisten ovia ja puhelimeni löytyi pihalta. Minut oli löydetty kotiportilta kun isä lähti ajoissa töihin. Onneksi lähti ajoissa. Saattaisin olla kuollut muuten. Olen voinut vain arvailla mutta myös kokenut myös myöhemmin itse miltä vanhemmistani tuntui katsoa touhuani. </span></span></div><div style="text-align: left;"><b style="-webkit-text-stroke-width: 0px; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; text-align: start; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; word-spacing: 0px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></b><span style="background-color: transparent; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-ligatures: normal; font-variant-position: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Loppujen lopuksi päädyin käyttämään heroiinia ja siitä subutexia sekä lääkkeitä. Jos ei joka päivä saanut annosta, oli todella kipeä eikä saanut mitään aikaiseksi. Olin kokeillut muuttaa toiselle paikkakunnalle tyttöystäväni kanssa ja mennä kouluun, mutta sekin epäonnistui ja ahdinko vain syveni. Koulu jäi taas kesken ja kaikki vähäiset rahat meni huumeisiin. En pystynyt enää edes varastamaan tai tekemään juuri mitään rikollista rahoittaakseni käyttöä koska olin psyykkisesti jatkuvassa pelkotilassa. ulkona liikuin vain pimeällä ja kotona kurkin verhojen välistä ja milloin missäkin puskassa lymyili aina poliiseja. Tämä psyykkinen tuska olikin ehkä pelastukseni ja päätin pyytää apua. Koulukuraattori ohjasi meidät sosiaalitoimistoon, sosiaalitoimistosta päihdeklinikalle ja päihdeklinikalta aikanaan laitoskuntoutukseen missä tutustuin vertaistukiryhmiin. Yhden retkahduksen jälkeen olen tällä tiellä ollut tähän päivään asti. En siis ole käyttänyt huumeita, lääkkeitä enkä juonut viinaa yli 16 vuoteen. Minun pelastukseni oli ja on tänäkin päivänä edelleen vertaistukiryhmät.Ja se että halusin sillä hetkellä muuttua.</span></span></div><div style="text-align: left;"><b style="-webkit-text-stroke-width: 0px; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; text-align: start; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; word-spacing: 0px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></b><span style="background-color: transparent; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-ligatures: normal; font-variant-position: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Mitä olen oppinut tänä aikana muutoksesta niin ihminen pystyy ihmeisiin jos vain haluaa. Kyse onkin halusta ja siitä että katsoo itseään rehellisesti, toteaa että tämä ei ole hyvä ja alkaa työstämään muutosta. Se vaatii myös suunnatonta rohkeutta. rohkeudesta olen oppinut myös sen että rohkeus on sitä että tekee asioita vaikka pelottaa. Pelkoon ei ole vielä koskaan kuollut :) Minun elämäni huumeiden kanssa on ollut aika yksitoikkoista ja pelon sävyttämää. Halusin lopettaa kun oli niin paha olla mutta pelkäsin sitä ihan hemmetisti. AQddiktio on myös itsensä kieltävä sairaus. Addiktin on vaikea myöntää olevansa addikti. Riippuvuus ja pelko lopettamisesta on niin kova että tuo muutos ei olekaan niin yksinkertaista. Siksi nykyään puhutaankin sairaudesta jota se todella on. Alkoholismi on aivan samaa sairautta. Minulla oli vain jotenkin tuuria ja sain apua juuri oikealla hetkellä. Suurin osa tutuistani sieltä maailmasta ei ole selvinnyt niin hyvin. Osa on edelleen käyttämässä huumeita ja osa kuollut.</span></span></div><div style="text-align: left;"><b style="-webkit-text-stroke-width: 0px; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; text-align: start; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; word-spacing: 0px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></b><span style="background-color: transparent; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-ligatures: normal; font-variant-position: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Elämä selvinpäin onkin ollut pelkkää jatkuvaa muutosta. Olen ehkä antanut sen tapahtua ja ollut sillä tavalla rohkea että toteuttanut kaikenlaisia juttuja. Ja eihän selvinpäin edes pysyisi jos ei olisi valmis muuttumaan. Piti muuttaa vaan ihan kaikki. Olen kuullut joskus sanonnan “pelkoja päin”. Kun alkoi elää selvinpäin, kaikki oli uutta ja pelottavaa. Kaikki piti aloittaa alusta. Ei ollut juurikaan ihmissuhteita kun kaikki vanhat piti heivata. Kyllä se on vaatinut suunnatonta rohkeutta. En halua tässä mitään leijua vaan totean vain miksi huumemaailmasta on vaikea päästä pois ja miksi moni sinne palaa uudestaan. <br /></span></span><span style="background-color: transparent; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-ligatures: normal; font-variant-position: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Se duuni mitä joutuu tekemään että niin sanotusti toipuu on ihan älytön. Pitää käydä läpi koko menneisyys, jakaa se jollekin toiselle ihmiselle ja pyrkiä päivittäiseen muutokseen. Näin siis ainakin minulla. Moni käy terapiassa mutta minä olen hoitanut itseäni vertaistukiryhmissä ja jakanut sieltä valitsemalleni luotetulle henkilölle kaiken. En olisi tässä jos en olisi tehnyt paljon itsetutkiskelua ja käsitellyt niitä menneitä tapahtumia ja omaa toimintaa. Olen kokeillut kaikenlaista tässä selvinpäin mikä on tuntunut aikaisemmin täysin mahdottomalta idealta. Olen perustanut yrityksen ja lopettanut sen kun se alkoi käydä liian raskaaksi, olen mennyt naimisiin ja eronnut, olen matkustanut ulkomailla paljon tässä lähivuosina ja paljon uusiin paikkoihin, olen jakanut kokemustani vertaistukitapahtumissa englanniksi vaikka tuntuu etten osaa, olen lopettanut tupakanpolton, olen alkanut syömään pääasiassa vegaanisesti, olen lähtenyt lappiin töihin, olen muuttanut Turusta Helsinkiin, irtisanoutunut duunistani, hakenut Helsingin kaupungille töihin, olen alkanut juoksemaan ja pyrkimään elämään terveellisesti ja olen hankkinut juuri retkeilyauton. Ja tietysti alkanut juoksemaan ultria :) Kaikki nämä ja paljon muuta pelottivat minua aivan hitosti eikä ollut helppoja juttuja. Osaa on pohdittu pitkään mutta lopulta on päästy siihen toteutukseen. Tuntuu että tietynlaisella rohkeudella olen löytänyt sen mitä ja kuka oikeasti olen ja mitä haluan tehdä elämässä. Asenteet on muuttunut aika paljon kaikenlaisissa asioissa. Esim juoksua kohtaan. Ennen pidin juoksijoita idiootteina. Noh. ehkä ne onkin (varsinkin ultrajuoksijat) mutta haluan olla myös idiootti :) Ennen olin vannoutunut lihansyöjä ja söin sitä paljon. Ituhipit oli idiootteja. Noh nyt olen sitten ituhippi… Olin se kaveri joka ei ollut kiinnostunut tästä planeetasta ja heitti kahvikupin auton ikkunasta pientareelle. Olen asenteiltani aika paljon pehmentynyt koska olen halunnut pehmentyä. ei tunnu hyvältä olla idiootti kun katsoo peiliin. Jos ei halua niin sitten ei muutu. </span></span></div><div style="text-align: left;"><b style="-webkit-text-stroke-width: 0px; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; text-align: start; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; word-spacing: 0px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></b><span style="background-color: transparent; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-ligatures: normal; font-variant-position: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Omat vanhemmat on kuolleet tässä kun olen ollut selvinpäin. Isä kuoli haimasyöpään. Hänellä oli joskus ollut haimatulehdus kun ryyppäsi ja myöhemmin diabetes mistä ei oikein huolehtinut. Äiti kuoli alkoholismiin. Yritin kovasti koko tämän ajan auttaa häntä ja saada hoitoon yms. mutta hän aina sanoi ettei ole mitään ongelmaa. Loppujen lopuksi piti pistää välit poikki koska en pystynyt enää katsomaan vierestä. Sitten minulle soitettiin yhtenä päivänä että äiti on kuollut. Tässä sain tosissaan nähdä ja tuntea miltä tuntuu kun läheinen käyttää päihteitä. Myös enoni kuoli viinan takia. Näitä surullisia kohtaloita on Suomi pullollaan. </span></span></div><div style="text-align: left;"><b style="-webkit-text-stroke-width: 0px; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; text-align: start; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; word-spacing: 0px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></b><span style="background-color: transparent; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-ligatures: normal; font-variant-position: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Jos joku on paskassa duunissa niin tiedän miltä se tuntuu. Se on helvetin kuluttavaa. Mutta siinä ei ole pakko olla. Minä pohdin tätä joskus ja pelotti hitosti muuttaa mitään koska pelkäsi että mitä sitten? pärjäänkö? onko rahaa? mutta kun totesin muutoksen hyödyt pelkojani suuremmiksi niin päätin kokeilla. Ja miten kävi? Hiton hyvin. Jos nykyään joku ehdottaa ylitöitä niin saatan naurahtaa. Ei se raha ennenkään tehnyt onnelliseksi joten voin mennä mieluummin vaikka lenkille.</span></span></div><div style="text-align: left;"><b style="-webkit-text-stroke-width: 0px; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; text-align: start; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; word-spacing: 0px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></b><span style="background-color: transparent; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-ligatures: normal; font-variant-position: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Jos olet huonossa suhteessa niin siinäkään ei tarvitse olla. Tuskin voi huonommin mennä jos siitä lähtee :) Itseäsi varten loppujen lopuksi elät. Tämä toki on tarkkaan punnittava asia. Tuskin mikään suhde täydellinen on ja ongelmia on aina. Mutta jos oikeasti ei ole mitään yhteistä säveltä, niin sitten vaan ei ole. Turha hukata aikaa sellaiseen. Lapsia tai ei. Lapset kyllä selviää. En itse usko mihinkään ikuiseen "myötä ja vastoinkäymisissä" juttuun. Jos homma ei toimi niin se ei toimi. Turha kärvistellä. Ihmiset myös muuttuu. Jos olet 10v suhteessa niin molemmat on voinut muuttua niin paljon että yhteinen sävel vain katoaa. Aikansa ja paikkansa on kaikilla ihmissuhteilla, harva pysyy koko elämän mukana. </span></span></div><div style="text-align: left;"><b style="-webkit-text-stroke-width: 0px; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; text-align: start; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; word-spacing: 0px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></b><span style="background-color: transparent; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-ligatures: normal; font-variant-position: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Jos poltat tupakkaa niin mieti sitä rehellisesti. Onko järkevää? Onko terveellistä? Onko halpaa? Itsellä oli kaikenlaisia ylähengitystie infektioita monta kertaa vuodessa ja kun lopetin röökin niin ne loppui kuin seinään. Toki tämäkin tapahtui aika monen Ella yrityksellä vasta. </span></span></div><div style="text-align: left;"><b style="-webkit-text-stroke-width: 0px; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; text-align: start; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; word-spacing: 0px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></b><span style="background-color: transparent; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-ligatures: normal; font-variant-position: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Syötkö liikaa? mässäiletkö liikaa lihalla tai syöt liikaa buffetissa? Meneekö 500gr irtokarkkia useamman kerran viikossa? Noh itse tein tuota paljon joskus ja siitä tuli kyllä aina aika paha olo. Itse söin pahaan oloon, stressiin yms. Sekin on eräänlainen pakenemiskeino. Pikkuhiljaa muutos alkoi vähentämällä mässäilyä ja lihaa ja nyt alkaa olla jo aika vegaanihippeilyä. Tosin ultrajuoksu mahdollistaa kohtuullisen määrän syömistä mutta on se terveellisemmällä tolalla kuin ennen. </span></span></div><div style="text-align: left;"><b style="-webkit-text-stroke-width: 0px; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; text-align: start; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; word-spacing: 0px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></b><span style="background-color: transparent; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-ligatures: normal; font-variant-position: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Käytätkö liikaa päihteitä ja haluaisit lopettaa muttet pysty? Ymmärrän. Niin minäkin luulin etten ikinä pysty. Luulin että olen lopullisesti pilalla eikä minusta ole mihinkään. Minuun saa ottaa yhteyttä jos haluaa kysyä lisää miten pääsin niistä eroon tai haluaa käväistä vertaistukiryhmässä.</span></span></div><div style="text-align: left;"><b style="-webkit-text-stroke-width: 0px; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; text-align: start; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; word-spacing: 0px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></b><span style="background-color: transparent; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-ligatures: normal; font-variant-position: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Muutos ei ole helppoa muttei useinkaan jos koskaan mahdotonta. Suurin este muutokselle on yleensä pelko tai muu tunne-elämä ja varsinaista estettä ei oikeasti ole. Este on vaan päässä. Jos olet pitkään miettinyt jotain muutosta niin tee se nyt vaan. Ei tämä elämä ole niin pitkä että kannattaisi vuosia pohtia jotain asiaa ja kärvistellä. Esimerkiksi paskassa ja kuluttavassa duunissa oleminen. Itse en ollut onnellinen ja en nauttinut mistään duunin ulkopuolella. Olin aivan loppu. Tämä elämä on kuitenkin itseäsi ja onnellisuutta varten eikä siksi että kerää omaisuutta tai rikastuttaa työnantajaa kuluttamalla itsensä loppuun. Jos raha mietityttää niin vähemmälläkin pärjää. Ainakin itse pärjäsin. En ole koskaan ymmärtänyt ajatusta siitä että “sitten eläkkeellä ehtii” Minä en edes säästä mitään kun en voi tietää koska kuolen. Mitä hyödyin siitä että tein hitosti duunia ja säästin rahaa jos saan jonkun sydärin ja heitän sitten veivini. Koitan elää täysillä tässä ja nyt, en murehdi tulevaa, haastan itseäni ja pyrin kokemaan melkein viikottain kaikkea kivaa ja jännää ettei jää sitten harmittamaan kun joskus ei enää pysty. Itsellä on kyllä paljon vielä muutoskohteita elämässä vieläkin ja täydelliseksi tässä ei tulla. Se onkin lohdullista niin onpahan elämässä mielenkiintoa loppuun asti. Juuri tulin hammaslääkäristä ja pohdin että miten voisi muuttaa tapojaan ettei tarvitsisi mennä sinne aina kidutettavaksi niinkuin tähän asti 😀 Tämä prosessi on ollut käynnissä siitä asti kun lopetin päihteet ja kävin ensimmäisen kerran kunnon remontissa. Joten jotkut muutokset on helpompia ja jotkut "vähän" vaikeampia. Mutta kaikki on lopulta omasta halusta kiinni ja siitä mihin paukkunsa laittaa. </span></span></div><div style="text-align: left;"><b style="-webkit-text-stroke-width: 0px; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; text-align: start; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; word-spacing: 0px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></b><span style="background-color: transparent; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-ligatures: normal; font-variant-position: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Tsemppiä ja rakkautta kaikille. Poluilla tavataan ❤</span></span></div><p style="color: #0b5394; line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-align: left;"><br /><span style="caret-color: rgb(0, 0, 0); color: black;"></span></p><p style="color: #0b5394; line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-align: left;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpQ0zYzftjwjxe8rCl_9PT741UygO4GvbUiYgSJFg0C7zHorE3819DcB6CKR67VaujQeSN5iwVySx7ifLTvdUlAQcCJEHyTgArHWVTbG4vOPS_I4lxaWY5wNZk3CFAybqM1vdOjzfvFA/s960/Janne-Simola.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpQ0zYzftjwjxe8rCl_9PT741UygO4GvbUiYgSJFg0C7zHorE3819DcB6CKR67VaujQeSN5iwVySx7ifLTvdUlAQcCJEHyTgArHWVTbG4vOPS_I4lxaWY5wNZk3CFAybqM1vdOjzfvFA/w640-h640/Janne-Simola.jpg" width="640" /></a></div><span style="caret-color: rgb(0, 0, 0); color: black;"><div style="text-align: center;">Janne noin vuonna 2001 WTC-iskun aikoihin sekä </div><div style="text-align: center;">ensimmäisessä utrajuoksun maaliintulossa KK55 vuonna 2018</div></span><div style="color: #0b5394;"><span><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;"><br /></span></span></div><div><span style="caret-color: rgb(0, 0, 0); color: black;">Sari ja Mikael kiittävät lukijoiden puolesta näitä rohkeita kavereita tarinansa jakamisesta </span><span style="white-space: pre-wrap;"><span style="color: #cc0000;">❤. </span></span>Alla kuva kundien yhteistreenihetkestä kesältä 2020. </div><div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKCI7UggLzBQc3tkS9OFfMwyI9eVnfQ2y5pdwnUKTwJKL0utBAR-EOGpIfX7XRh2PURnK4GVu7PMw0O6cGGAQ8hv72zZ9fQ3oSlAh6k0s2iFqXgYnzLyXYMSRHNYHhw7zvYG0x4Pwnbg/s1824/kundit.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="955" data-original-width="1824" height="336" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKCI7UggLzBQc3tkS9OFfMwyI9eVnfQ2y5pdwnUKTwJKL0utBAR-EOGpIfX7XRh2PURnK4GVu7PMw0O6cGGAQ8hv72zZ9fQ3oSlAh6k0s2iFqXgYnzLyXYMSRHNYHhw7zvYG0x4Pwnbg/w640-h336/kundit.jpg" width="640" /></a></div><br /></div></span></span><div><p></p><div><br /></div></div></div>Sarihttp://www.blogger.com/profile/07225440029693941149noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2103543708457039.post-53895013965299453502020-09-27T16:17:00.001+03:002020-09-27T16:17:59.348+03:00Spartathlon<p>Tätä vuotta lukuunottamatta Kreikan Ateenassa vuodesta 1983 on kokoontunut tähän aikaan vuodesta iso joukko ultrajuoksijoita kohtaamaan kuninkuuskilpailu Spartathlon. </p><p>Polkuporinoissa oli muistelemassa menneitä Ari Mustala sekä Seppo Leinonen. Mukaan mahtuu monta muistoa ja tarinaa.</p><p>
<iframe width="100%" src="https://radioplay.fi/podcast/polkuporinat/listen/2033640/?embed=true" frameborder="0" scrolling="no" style="height: 100px;"></iframe>
</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwbQh8GuSYfZYfs5RYJbYH9xIOo-7DrKUxd2KbZLL6l_0KxuXKbVvaqGQ3R9aTe6npuBvREnBEboH9ktU_3Un4QGgrNPQsuXAXlLw-begYiFigpbGiidCKUJiOk-hOhBNr4pgyBulmuA/s2048/Palkintojenjako.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1375" data-original-width="2048" height="420" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwbQh8GuSYfZYfs5RYJbYH9xIOo-7DrKUxd2KbZLL6l_0KxuXKbVvaqGQ3R9aTe6npuBvREnBEboH9ktU_3Un4QGgrNPQsuXAXlLw-begYiFigpbGiidCKUJiOk-hOhBNr4pgyBulmuA/w625-h420/Palkintojenjako.jpeg" width="625" /></a></div><span> <span> <span> <span> <span> <span> <span> <span> <span> Kuvassa Janne Kankaansyrjä, Vassi, Seppo ja Ari</span></span></span></span></span></span></span></span></span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0PzmLFoiGpImpgCzqmvHm7CB351xTE49N1ifuTO6eU6fGnuDTU-XxzBXF7JylXiiNlg9gariWiqDvvxg6_5-wIADLPVCO1hmeKC1OML9c3Ktvq9MA88gOybn5ZnKTaxD1Ejs77YTDrw/s2020/Spartanhuolto.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1350" data-original-width="2020" height="419" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0PzmLFoiGpImpgCzqmvHm7CB351xTE49N1ifuTO6eU6fGnuDTU-XxzBXF7JylXiiNlg9gariWiqDvvxg6_5-wIADLPVCO1hmeKC1OML9c3Ktvq9MA88gOybn5ZnKTaxD1Ejs77YTDrw/w625-h419/Spartanhuolto.jpeg" width="625" /></a></div><span><div style="text-align: center;"><span><span><span><span><span><span><span><span><span><span><span><span><span><span>2001 CP65 </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></div><div style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(5, 5, 5); color: #050505; white-space: pre-wrap;">Kolme suomalaista muskettisoturia spartan tiellä </span></span><span style="background-color: white; caret-color: rgb(5, 5, 5); color: #050505; font-family: inherit; white-space: pre-wrap;">(Ari Mustala 11 kertaa, Janne Kankaansyrjä 6 kertaa ja </span></div></span><div><div style="text-align: center;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(5, 5, 5); color: #050505; font-family: inherit; text-align: center; white-space: pre-wrap;">hiihtoliiton mies 15 kertaa urakan suorittanut 246 km spartathlon)</span><span style="font-family: inherit;"><span class="pq6dq46d tbxw36s4 knj5qynh kvgmc6g5 ditlmg2l oygrvhab nvdbi5me sf5mxxl7 gl3lb2sf hhz5lgdu" style="caret-color: rgb(5, 5, 5); color: #050505; display: inline-flex; height: 16px; margin: 0px 1px; vertical-align: middle; white-space: pre-wrap; width: 16px;"></span></span></div><p>Ari Mustala kirjoitti reittikuvauksen ja hieman vinkkiä meille:</p><p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Spartathlonin reitti voidaan jakaa kahteen osaan. Ensimmäinen osa Ateenasta Nemeaan on pituudeltaan 123 km eli käytännössä puolet koko matkasta. Suurin osa ensimmäisestä puoliskosta on kohtuullisen tasaista, tosin joitakin mäkiä tähän mahtuu. Ensimmäinen mäkisempi osuus on välillä 45-55 km (Skiron, Kakia Skala). Toinen on noin 77 km:n kohdalla noustaessa Korintin kanavalle ja kolmas tultaessa</span></p><p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Antiikin Korinttoon )93km). 102 km:n jälkeen aletaan vähitellen nousta korkeammalle merenpinnasta.</span></p><p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 15px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;"><br /></span></p><p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Juoksun jälkimmäinen puolisko on profiililtaan selvästi ensimmäistä raskaampi johtuen puoliskon vuoristoisuudesta. Ensimmäisellä puoliskolla on kuitenkin monesti ongelmana koko päivän kestävä kuumuus, kun taas Nemean jälkeen on yleensä yön pimeyttä ja viileyttä parhaimmillaan puoli vuorokautta. Jälkimmäisellä puoliskolla juostaan yleensä maalaisteitä aina Tegeaan asti, joka on 195 km:n kohdalla. 160 km:n kohdalla kiivetään louhikkoa pitkin vuoren</span></p><p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 15px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;"><br /></span></p><p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Myös alastulo vuorelta on vaikea. Moni juoksija on kaatunut pimeässä yössä jyrkässä, kivikkoisessa alamäessä. Alamäen jälkeen Sangaksen kylässä 164 km:n kohdalla juostaan taas asfaltoituja maalaisteitä. Tegean jälkeen, siis 195 km takana, on vielä pari kilometriä maalaistietä, mutta sitten siirrytään Spartan valtatielle, missä tulee heti vastaan monta kilometriä pitkä nousu. Spartan tiellä on vielä muutama nousu lisää ennen kuin ollaan Monumentillä 223 kilometrissä. Sitä seuraa vielä yksi pitkä nousu, mutta sitten onkin laskua aina 15 km. Viimeiset 5 kilometriä ovat melko tasaisia, mutta itse Spartan kaupungissa on viimeisen 1,9 km:n matkalla vielä yksi pieni ylämäki, mikä varmasti tuntuu raskaalta siinä vaiheessa kilpailua. Juoksu</span></p><p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">päättyy mahdolliseen loppukiriin muutama sata metriä pitkällä Konstantinos Paleologos-kadulla, joka päätyy maaliin, mikä sijaitsee kuningas Leonidaksen patsaalla.</span></p><p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><br /></p><div style="caret-color: rgb(34, 34, 34);"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Juoksussa on siis 74 huoltopistettä, joista yli kymmenessä sallitaan omien huoltajien antama apu. Huoltopisteiden varustus on suunnilleen kolmea eri tasoa. Aivan alussa on tarjolla yleensä vain pelkkää vettä. Sitten Elefsinasta (19,5 km) eteenpäin useimmilla huoltopisteillä on ns. perusvarustus, mikä sisältää seuraavia tuotteita: vesi, kola, hunajapatukat, rusinat, keksi, maito, kahvi (yöaikaan), perunalastut, korput, sokeri, hunaja, pähkinät. Lisäksi päähuoltopisteillä on tarjolla kevyt ateria, esim. spagetti tai keitto.</span></div><div style="caret-color: rgb(34, 34, 34);"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="caret-color: rgb(34, 34, 34);"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Juoksija voi lisäksi lähettää omia eväitään haluamilleen huoltopisteille. Kannattaa kuitenkin varoa, ettei lähetä niitä turhan moneen pisteeseen, koska siitä yleensä aiheutuu vaan turhaa stressiä ja ajanhukkaa niitä pakatessa ja etsiessä huoltopisteiltä. Suurimmalla osalla pisteistä pitäisi kyllä pärjätä järjestäjien eväillä. Geelejä voi kaiken varalle ottaa vaikka vyölaukkuun mukaan tilapäistä väsymyskohtausta varten. Niiden liikaa käyttöä on kuitenkin syytä varoa pahoinvointivaaran vuoksi. Hyvä sääntöhän kaikkiin pitkiin ultrajuoksuihin on, että pitäisi nauttia vain sellaisia tuotteita, mitkä menevät hyvin alas, lisäksi tasaisin väliajoin, mutta pieniä määriä kerrallaan. Päivän kuumuudessa on hyvä keskittyä enemmän nesteiden nauttimiseen, yöllä voi sitten syödä vähän enemmän.</span></div><div style="caret-color: rgb(34, 34, 34);"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;"><br /></span></div><p style="background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;"></span></p><div style="caret-color: rgb(34, 34, 34);"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;">Vielä lienee tärkeää mainita, että täytyisi vain yrittää tehdä itselleen realistinen aikataulu ja yrittää myös noudattaa sitä, varsinkin matkan ensimmäisellä puoliskolla. Itsekin sorruin kerta toisensa jälkeen virhekuvitelmiin, juoksusta tuli ikäänkuin "toiveiden tynnyri", liian kova alkuvauhti kykyihin nähden (jotka eivät varsinkaan viimeisen 10 vuoden aikana olleet samat kuin vuosituhannen vaihteen tienoilla) kostautui matkan myöhäisemmässä vaiheessa, jolloin liian moni Spartathlon päättyi pettymykseen ja suorastaan keskeytykseen.</span></div><div style="caret-color: rgb(34, 34, 34);"><span style="color: #0b5394; font-family: inherit;"><br /></span></div><div style="caret-color: rgb(34, 34, 34);"><span style="caret-color: rgb(0, 0, 0);">Seppo on päässyt vuonna 1990 kansainväliseen lehteenkin:</span></div><div style="caret-color: rgb(34, 34, 34);"><span style="caret-color: rgb(0, 0, 0);"><br /></span></div><div><div class="separator" style="caret-color: rgb(34, 34, 34); clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgI8FYLFuc3Qahc0DsSRKeTRqkdFo1I26cEPd5SC84bJMa-nEwUyOrieTV3_XjHcPCciZswyvX8cZeGH8tFOO26I87lRW2ZNwI2tPgPq4kFFHXVpYkT0kbhCup0zDvtDTveDDFqtaxwzQ/s1024/72B9CDE5-F782-434A-A526-DED9B68234C8_1_105_c.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="781" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgI8FYLFuc3Qahc0DsSRKeTRqkdFo1I26cEPd5SC84bJMa-nEwUyOrieTV3_XjHcPCciZswyvX8cZeGH8tFOO26I87lRW2ZNwI2tPgPq4kFFHXVpYkT0kbhCup0zDvtDTveDDFqtaxwzQ/w586-h781/72B9CDE5-F782-434A-A526-DED9B68234C8_1_105_c.jpeg" width="586" /></a></div><div class="separator" style="caret-color: rgb(34, 34, 34); clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="caret-color: rgb(34, 34, 34); clear: both; text-align: left;"><span style="caret-color: rgb(0, 0, 0);">Alla kuvia Sparta-sankareista:</span></div><div class="separator" style="caret-color: rgb(34, 34, 34); clear: both; text-align: left;"><span style="caret-color: rgb(0, 0, 0);"><br /></span></div><div class="separator" style="caret-color: rgb(34, 34, 34); clear: both; text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8dxWnTQFnKUnlhvlzG4ph_7MeFTS8UTLGZQSw_ld3_Vnda6QKG2XTFcY8JEbd9Ztl6TaltDfRlSwOImJcFlpjNzi71GwWYnEpa3YJdffywklBBGF1sV3V3LPVoCM_qAznLHZwWjovzA/s2048/119600789_772717620218201_5738090274145506242_n.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1369" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8dxWnTQFnKUnlhvlzG4ph_7MeFTS8UTLGZQSw_ld3_Vnda6QKG2XTFcY8JEbd9Ztl6TaltDfRlSwOImJcFlpjNzi71GwWYnEpa3YJdffywklBBGF1sV3V3LPVoCM_qAznLHZwWjovzA/w268-h400/119600789_772717620218201_5738090274145506242_n.jpg" width="268" /></a><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1478" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmH_H3qJnSIsLl47vwQnGi6zFTyT39BxxKyZ8NUyHJ_TrQs7cfyWUehoFNwYdmIRRR2XIgV4QvcK2IAsVNShwFapKklx26s9AVtgINoU-QaAG4E1jGJ07rhvc3Po4kOf8Etb-WpE5JLQ/w289-h400/119629298_316881626048769_8342493348832719693_n.jpg" style="text-align: left;" width="289" /></div><br /><div style="text-align: center;">19.9.1986 Sepon ensimmäinen maaliintulo</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjwIH-SH_-3R4uZ6AslU5Ocdpcvixdv6qTg9wOvyei3KebtIo3iYoKHHV3jy2i2B1alX7hoRd0kW2MRcyAKie_aa2IKBhYw75ZFvzBmr0FxMHQI1ZtFmVJ3Xa4HFRkFJnQverygqZmEQ/s2048/119742513_3478401348846886_1220434194784552906_n.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1408" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjwIH-SH_-3R4uZ6AslU5Ocdpcvixdv6qTg9wOvyei3KebtIo3iYoKHHV3jy2i2B1alX7hoRd0kW2MRcyAKie_aa2IKBhYw75ZFvzBmr0FxMHQI1ZtFmVJ3Xa4HFRkFJnQverygqZmEQ/w275-h400/119742513_3478401348846886_1220434194784552906_n.jpg" width="275" /></a></div><br /><span style="caret-color: rgb(0, 0, 0);"><br /></span></div><div class="separator" style="caret-color: rgb(34, 34, 34); clear: both; text-align: left;"><span style="caret-color: rgb(0, 0, 0);"><br /></span></div><div class="separator" style="caret-color: rgb(34, 34, 34); clear: both; text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpQ-cfy8OiEix_keuIwWJJlIaNiB27V2HAv4EzZsuhEhGgKVdPy0kM5AEJRNhyphenhyphenTa2j6mWKMsEpsmUG-eHGyvXeigZgWMA2-pGdGK7Cb8biUUCYsGwSO1SZYEGvyOyL3bNjEcmcMOLDyw/s2048/118639941_683502342238423_1248904002806094190_n.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1602" height="625" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpQ-cfy8OiEix_keuIwWJJlIaNiB27V2HAv4EzZsuhEhGgKVdPy0kM5AEJRNhyphenhyphenTa2j6mWKMsEpsmUG-eHGyvXeigZgWMA2-pGdGK7Cb8biUUCYsGwSO1SZYEGvyOyL3bNjEcmcMOLDyw/w489-h625/118639941_683502342238423_1248904002806094190_n.jpg" width="489" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: center;">Seppo juoksee vuonna 1988</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuzMkfhn0HKJukUudNlinvwY-EhG5RlB8cvToQEaArvuYdDNbHDOp3yo-yLqMnJ9rPhDn3C3Lw9PAB0TCzj_eSkBdq1f_3jsv1XlygqDLtl_EsbHQyww9gZOzsiV9izuVCghf_0bfAmw/s2048/119484566_2560465304264658_5841882012923786460_n.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="375" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuzMkfhn0HKJukUudNlinvwY-EhG5RlB8cvToQEaArvuYdDNbHDOp3yo-yLqMnJ9rPhDn3C3Lw9PAB0TCzj_eSkBdq1f_3jsv1XlygqDLtl_EsbHQyww9gZOzsiV9izuVCghf_0bfAmw/w500-h375/119484566_2560465304264658_5841882012923786460_n.jpg" width="500" /></a></div><span style="text-align: center;"><div class="separator" style="caret-color: rgb(34, 34, 34); clear: both; text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Seppo vuonna 1994, alla lisää kuvia kyseiseltä vuodelta</div><div><br /></div></div></span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi70d2GLkb588_SaEYhB5-73HGFsFGgcwGX2h6hyphenhyphenZEXYLNm6iYNjmgnrEryh7r3O6N6UfetWeyVIvdTI8mIs6ZpDM4zepX6sTR1UFT4KXjfz9FyCM13xG09aanhVtJmoTg3TmAqOdLtkQ/s2048/119553528_759298384908563_2396632371665895003_n.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1394" height="625" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi70d2GLkb588_SaEYhB5-73HGFsFGgcwGX2h6hyphenhyphenZEXYLNm6iYNjmgnrEryh7r3O6N6UfetWeyVIvdTI8mIs6ZpDM4zepX6sTR1UFT4KXjfz9FyCM13xG09aanhVtJmoTg3TmAqOdLtkQ/w426-h625/119553528_759298384908563_2396632371665895003_n.jpg" width="426" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUiuVZTRQzQglyrYeFyPwv4yfCZTivrM7bl21xSYmlc8rpjV0ZQuy4iL7GmHawpowDwA9Dj5Q-behVxa7rL5T52qzdJAceKE2GRiGSrIMScXP17cZ8tzO0ruMQCZuL6LATXUBNTz2S4Q/s2048/119601607_615789062636165_8647787366073059742_n.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1824" height="500" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUiuVZTRQzQglyrYeFyPwv4yfCZTivrM7bl21xSYmlc8rpjV0ZQuy4iL7GmHawpowDwA9Dj5Q-behVxa7rL5T52qzdJAceKE2GRiGSrIMScXP17cZ8tzO0ruMQCZuL6LATXUBNTz2S4Q/w445-h500/119601607_615789062636165_8647787366073059742_n.jpg" width="445" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"><br /></div></div><div class="separator" style="caret-color: rgb(34, 34, 34); clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="caret-color: rgb(34, 34, 34); clear: both; text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIQG8ckekleZi3SUoJJ-14C3uSxm5qLKfCCdyvCtgPyDgMgE4qKXSWxC3PEBE8gpXwo_zXyFCrexurK9XGH1geXW9PmxH7ytcnjNjBIYBuMru3l-nBRjshkuobULxGtoHwa2tkD9TJXA/s2048/118647553_778180772931935_5859113267951764439_n.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1694" data-original-width="2048" height="414" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIQG8ckekleZi3SUoJJ-14C3uSxm5qLKfCCdyvCtgPyDgMgE4qKXSWxC3PEBE8gpXwo_zXyFCrexurK9XGH1geXW9PmxH7ytcnjNjBIYBuMru3l-nBRjshkuobULxGtoHwa2tkD9TJXA/w500-h414/118647553_778180772931935_5859113267951764439_n.jpg" width="500" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Seppo juoksee vuonna 2002</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="500" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzeNH8afrsKkaCq7b6Q-6sFwB50k29cGIVIaaqQLz3gIUoFayN34kNnaZw3yO6bvOSgPA1r_pl6LLyYsHCWAeLA8JJIsBAQIb5vnirlszocvp_YctdCcW_wQw1ar-SNEA9wqFKYqWrSg/w375-h500/119497259_647894606159602_6962467016135720627_n.jpg" style="text-align: left;" width="375" /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Seppo patsaalla vuonna 2002</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiW8JV3YOzQPqDCyyVwjWYFVU-ulDBXkRtL2dyj6Em8zwJ3ObdqCjAyh5lYI7tlsFCg239Tsk4rqcJcIHlpoQBUxvgf2ZSHH9meHuAlHyKnjvch7fEoKzwaBjYawQin3EPnprcB3GUdYg/s2048/118651337_742919406284415_1024448277823640376_n.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="625" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiW8JV3YOzQPqDCyyVwjWYFVU-ulDBXkRtL2dyj6Em8zwJ3ObdqCjAyh5lYI7tlsFCg239Tsk4rqcJcIHlpoQBUxvgf2ZSHH9meHuAlHyKnjvch7fEoKzwaBjYawQin3EPnprcB3GUdYg/w469-h625/118651337_742919406284415_1024448277823640376_n.jpg" width="469" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><span style="text-align: center;"><div style="text-align: center;">Seppo ja Maarit Leonidas-patsaalla vuonna 2002</div></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /><div class="separator" style="caret-color: rgb(34, 34, 34); clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="625" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYBHp-uFJtPo7Ibz_vRB9rQ1pp43HoREqZShBph25gZZzreylstbAv8bWcgXyVIDKkd9mzz4jWP2xVY-imTHAw9Xips13c1QwXidXunbjSSm1nFLrdbW__wv6T7YZ0HTTR_DC4eYsiiQ/w469-h625/118680105_749150812531791_1784643701464318761_n.jpg" style="text-align: left;" width="469" /></div><br /><div style="caret-color: rgb(34, 34, 34); text-align: center;">Seppo Leonidas-patsaalla vuonna 1994</div><div><br /></div><div class="separator" style="caret-color: rgb(34, 34, 34); clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1450" height="625" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlejWWctmw9bVFsUTk2-6_ncloJ8KVlHtMV0-erQDgQul6MARb_0WA3I-6YXH1w4jExnxiwmZ9Idz_CncAj9S43BNg4fp0pAnfvmbxUWdlLvAGfvSHkcmEh4s9_FO1Uc9P6OOWv_LYOQ/w444-h625/118677730_2890536984512645_2365892106200828274_n.jpg" style="text-align: left;" width="444" /></div><div class="separator" style="caret-color: rgb(34, 34, 34); clear: both; text-align: center;"><br /></div><span style="caret-color: rgb(0, 0, 0);"><br /></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMq_Sg3Zm0kPsN0v6EJr7TV__jt5gD8lYDwMND1D-6LUAct-4ovjiSntZmtOsIdRqdSj9OyG05zxjR4sLiygbEv7RHefZuZ0cpt2tqZ6Ptu3_wz27ixdJMssFPSmT2QM254tIdd7nL7A/s2048/119655675_253183075870030_8923947201695909362_n.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1267" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMq_Sg3Zm0kPsN0v6EJr7TV__jt5gD8lYDwMND1D-6LUAct-4ovjiSntZmtOsIdRqdSj9OyG05zxjR4sLiygbEv7RHefZuZ0cpt2tqZ6Ptu3_wz27ixdJMssFPSmT2QM254tIdd7nL7A/w397-h640/119655675_253183075870030_8923947201695909362_n.jpg" width="397" /></a></div><br /></div><div><div style="text-align: center;">Suomi-poikia Leonidas-patsaalla vuonna 2005</div><div style="text-align: center;">(kuvassa vasemmalta Petri Lietzen, Ari Päivinen, Seppo Leinonen takana, Pasi Kurkilahti)</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeVl3D4Y84mlzzTKSvFiv4D8UfeGuO7kc8kQJ0C1tqpbxS3sduZ-0zHosoY8ZAG8J_lBkhgT7RC9TEQHhFjEkPKozrvTRlO8L-ytllkjjJMPJa0Jro-1VIr5bWudpmQdEsSJ3s_jHy4A/s2048/118727435_1577299332443673_3989954588215628814_n.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="625" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeVl3D4Y84mlzzTKSvFiv4D8UfeGuO7kc8kQJ0C1tqpbxS3sduZ-0zHosoY8ZAG8J_lBkhgT7RC9TEQHhFjEkPKozrvTRlO8L-ytllkjjJMPJa0Jro-1VIr5bWudpmQdEsSJ3s_jHy4A/w469-h625/118727435_1577299332443673_3989954588215628814_n.jpg" width="469" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div style="caret-color: rgb(34, 34, 34);">Ari maalissa Leonidas-patsaalla </div><div><br /></div></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5y7s37J9s7iAR643Xr-3LX4XHbR6pC_16qpaVtfBu-jaQsuR3uVl0bWBg4I9lcUbr0ICfO8QTpqmgsocndAck67SpYf2jkDGIh52nDYO5fF0J2xkqOPJTS-Scd6Ewy1qll-GtKLZ7uA/s2048/118654414_752735455270162_3892114921251319855_n.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="625" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5y7s37J9s7iAR643Xr-3LX4XHbR6pC_16qpaVtfBu-jaQsuR3uVl0bWBg4I9lcUbr0ICfO8QTpqmgsocndAck67SpYf2jkDGIh52nDYO5fF0J2xkqOPJTS-Scd6Ewy1qll-GtKLZ7uA/w469-h625/118654414_752735455270162_3892114921251319855_n.jpg" width="469" /></a></div><div style="caret-color: rgb(34, 34, 34); text-align: center;"><br /></div><div style="caret-color: rgb(34, 34, 34); text-align: center;">Ari maalissa</div><div class="separator" style="caret-color: rgb(34, 34, 34); clear: both; text-align: center;"><span style="caret-color: rgb(0, 0, 0); text-align: left;"><br /></span></div><div class="separator" style="caret-color: rgb(34, 34, 34); clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmLyA9i8WQYHlONFIhDxTCSIdcFk8b7TD1VI92iQ83AtV4hTK1KiwG7ylwmVeBD0VtzoILa_e0iS-3Jms9JWRf_f3stCL9gOI1YeNVFwgWL4e5CmQnVhQ408LmD_aXtFRGCh7aMRn0Ww/s880/Ari+patsaalla.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="586" data-original-width="880" height="333" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmLyA9i8WQYHlONFIhDxTCSIdcFk8b7TD1VI92iQ83AtV4hTK1KiwG7ylwmVeBD0VtzoILa_e0iS-3Jms9JWRf_f3stCL9gOI1YeNVFwgWL4e5CmQnVhQ408LmD_aXtFRGCh7aMRn0Ww/w500-h333/Ari+patsaalla.jpg" width="500" /></a></div><div class="separator" style="caret-color: rgb(34, 34, 34); clear: both; text-align: center;"><br /></div>Ari patsaalla</div><div class="separator" style="caret-color: rgb(34, 34, 34); clear: both; text-align: center;"><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6JJkrV0yqyhi6-PkZpAGi9XzXoRfnyr8jr6xALJ0iUb-hlQAdaGD6YG2uZA5DA8G-MBPH4gpCUYzDpF-_hUw9SQ-JGdCRxZNe9Qhd6BTwCi16ACMwj_cQn-P-R496XbuEVZmbbZugqg/s1600/WhatsApp+Image+2020-09-16+at+20.11.48.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="625" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6JJkrV0yqyhi6-PkZpAGi9XzXoRfnyr8jr6xALJ0iUb-hlQAdaGD6YG2uZA5DA8G-MBPH4gpCUYzDpF-_hUw9SQ-JGdCRxZNe9Qhd6BTwCi16ACMwj_cQn-P-R496XbuEVZmbbZugqg/w469-h625/WhatsApp+Image+2020-09-16+at+20.11.48.jpeg" width="469" /></a></div><div class="separator" style="caret-color: rgb(34, 34, 34); clear: both; text-align: center;"><br /></div>Ari ja Jorma Karppi vuonna 2007</div><div class="separator" style="caret-color: rgb(34, 34, 34); clear: both; text-align: center;"><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEij57x1PlrvlHZyERMMuGo1vhtGNsZJNVADXb_LMNpjamdm4ZH4hSYbcVCQxAagrHV-YZFkRjuaSK9Q2VxmHp-OmV3nVS5TQpWAdGDjYHikcpk3HADf1CNL9QOdGB3AgiHAO4X8MD1cmA/s1600/WhatsApp+Image+2020-09-16+at+20.12.06.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="625" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEij57x1PlrvlHZyERMMuGo1vhtGNsZJNVADXb_LMNpjamdm4ZH4hSYbcVCQxAagrHV-YZFkRjuaSK9Q2VxmHp-OmV3nVS5TQpWAdGDjYHikcpk3HADf1CNL9QOdGB3AgiHAO4X8MD1cmA/w469-h625/WhatsApp+Image+2020-09-16+at+20.12.06.jpeg" width="469" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzjztaCLy8fp4sMwrIb90uznqctLuTKJhCYHcZdeRdRAlbiZGTKBAgIjxRN6ihE4A9zg2uF7yV23Dux6SLB2VuLDBaT3bShPz8VYCwKXnJIBSqz8IjjODAYCVo0s0LxvIKu_1P5F-teA/s1600/WhatsApp+Image+2020-09-16+at+20.12.21.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="625" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzjztaCLy8fp4sMwrIb90uznqctLuTKJhCYHcZdeRdRAlbiZGTKBAgIjxRN6ihE4A9zg2uF7yV23Dux6SLB2VuLDBaT3bShPz8VYCwKXnJIBSqz8IjjODAYCVo0s0LxvIKu_1P5F-teA/w469-h625/WhatsApp+Image+2020-09-16+at+20.12.21.jpeg" width="469" /></a></div><div class="separator" style="caret-color: rgb(34, 34, 34); clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1deVkZ7c-ibG_lLBUKjjzRZ348PRNoxfmlvI9jOzyWB38geo2qbAvaFtfVqI4th7STZYBIUQH9JD64N657gGJbNXplg0GadqHtIzhq7XIJ06AfMrpVWc-NMKlKNDuV5t94wCOqIxRrg/s1600/WhatsApp+Image+2020-09-16+at+20.12.33.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="625" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1deVkZ7c-ibG_lLBUKjjzRZ348PRNoxfmlvI9jOzyWB38geo2qbAvaFtfVqI4th7STZYBIUQH9JD64N657gGJbNXplg0GadqHtIzhq7XIJ06AfMrpVWc-NMKlKNDuV5t94wCOqIxRrg/w469-h625/WhatsApp+Image+2020-09-16+at+20.12.33.jpeg" width="469" /></a></div><div class="separator" style="caret-color: rgb(34, 34, 34); clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlsIxuSGB6sUhQNAbu49rsW-qasmNNj8DAac4VCLrF2S0XVmtY-h7d_gQC5foRTpoHWcO_7XT0IxfPkLk1SZCKtnQZWXcMA79GWVGM2BOpsXgwSv2K2WBgiP67ZNzw-KehH-5fdBzjfw/s1600/WhatsApp+Image+2020-09-16+at+20.13.16.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="469" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlsIxuSGB6sUhQNAbu49rsW-qasmNNj8DAac4VCLrF2S0XVmtY-h7d_gQC5foRTpoHWcO_7XT0IxfPkLk1SZCKtnQZWXcMA79GWVGM2BOpsXgwSv2K2WBgiP67ZNzw-KehH-5fdBzjfw/w625-h469/WhatsApp+Image+2020-09-16+at+20.13.16.jpeg" width="625" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Ari ja Seppo 2007</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAua92lEUa94YbfUhfBuBKc4VzReOVWCLTyCpYIujUl3jaIehyphenhyphenbSFZxm2Iixei8wn_laFgN23e6rtjsjq0rt7Udl4iFkjrMXcr-LTxfnK5LbY1xlNheWv1GwSnZ2HouyDustaYSPlUgQ/s1126/9A976D8D-2280-484B-AA2C-56AB50D7DA4C_1_105_c.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1126" data-original-width="698" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAua92lEUa94YbfUhfBuBKc4VzReOVWCLTyCpYIujUl3jaIehyphenhyphenbSFZxm2Iixei8wn_laFgN23e6rtjsjq0rt7Udl4iFkjrMXcr-LTxfnK5LbY1xlNheWv1GwSnZ2HouyDustaYSPlUgQ/w396-h640/9A976D8D-2280-484B-AA2C-56AB50D7DA4C_1_105_c.jpeg" width="396" /></a></div><div class="separator" style="caret-color: rgb(34, 34, 34); clear: both; text-align: center;"><br /></div>Ari patsaalla vuonna 2009</div><div class="separator" style="caret-color: rgb(34, 34, 34); clear: both; text-align: center;"><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-M6e0yUMCscOvjlBKVOj7Hmz_0U60WGPpL903-TPDzlzK96gmnqvkvoCYuKopPHhXoEqV-UOnWQMDmeUMtactBNANjZXraXHHxtIxy4koyGN7WMQQ-TvcgdBxr5TqNMxCqt-JzhCkWg/s1084/BC138527-D4AF-41B3-A02E-EACF14F0E28F_1_105_c.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1084" data-original-width="724" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-M6e0yUMCscOvjlBKVOj7Hmz_0U60WGPpL903-TPDzlzK96gmnqvkvoCYuKopPHhXoEqV-UOnWQMDmeUMtactBNANjZXraXHHxtIxy4koyGN7WMQQ-TvcgdBxr5TqNMxCqt-JzhCkWg/w428-h640/BC138527-D4AF-41B3-A02E-EACF14F0E28F_1_105_c.jpeg" width="428" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYkepwfDMInIEVyYQn4ASZ0glyrO7Sa0V9b9C5RuAg0bMxCByG1q7fa4DJDILwOd4VuFoIwxhfPHWC1qrPLkxPMHHi-7Dx8rMU0ptCCXigByImWQfKSkki5Uq-Ja1K5ueKGM4SHaIYLA/s1600/WhatsApp+Image+2020-09-16+at+20.13.52.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="469" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYkepwfDMInIEVyYQn4ASZ0glyrO7Sa0V9b9C5RuAg0bMxCByG1q7fa4DJDILwOd4VuFoIwxhfPHWC1qrPLkxPMHHi-7Dx8rMU0ptCCXigByImWQfKSkki5Uq-Ja1K5ueKGM4SHaIYLA/w625-h469/WhatsApp+Image+2020-09-16+at+20.13.52.jpeg" width="625" /></a></div><br /><span style="caret-color: rgb(0, 0, 0); text-align: left;"><span style="text-align: center;">Palkintojen jako vuonna 2013</span></span></div><div class="separator" style="caret-color: rgb(34, 34, 34); clear: both; text-align: center;"><span style="caret-color: rgb(0, 0, 0); text-align: left;"><br /></span></div></div></div>Sarihttp://www.blogger.com/profile/07225440029693941149noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2103543708457039.post-18370421059775908322020-08-30T18:29:00.003+03:002020-08-30T18:29:44.919+03:00Vapaalaskija Mika Fält<p>Polkuporinoilla oli hieno mahdollisuus porista vapaalaskija Mika Fältin kanssa Äkäslompolossa heinäkuussa. Pääset kuuntelemaan jakson esimerkiksi alla olevan linkin kautta.</p><p>Tämän lisäksi Mika kirjoitti vielä omaa tarinaansa blogiin, joka löytyy linkin alta.</p>
<iframe frameborder="0" scrolling="no" src="https://radioplay.fi/podcast/polkuporinat/listen/2031769/?embed=true" style="height: 100px;" width="100%"></iframe>
<span style="color: #0b5394;"> </span><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Olen Mika Fält, vuonna 1977 syntynyt liikunnanopettaja, valmentaja ja vapaalaskija. Ollessani kolme-vuotias vasen käteni ja jalkani halvaantuivat, josta minulle jäi pysyvä liikuntarajoite. Invalidiprosenttini on 60. Laskennallinen haittaprosentti ei kaikissa tapauksissa kuitenkaan kerro täysin yksilön toimintakyvystä, mutta ehkä helpottaa hahmottamaan konkreettisemmin mistä vammassa on kysymys.</span><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Aloitin lasketteluharrastuksen Uudenmaan CP-yhdistyksen laskettelukursseilla Paloheinässä Helsingissä ollessani neljävuotias. Alppihiihto pysyi ns. toisena harrastuksena uinnin ohella myös koko kilpauimarin urani ajan. Harjoittelin vakavasti uintia 18 ikävuoteen asti. Lopetettuani uinnin alkoi laskeminen kiinnostaa vielä enemmän. Kävin mm. ensimmäisenä liikuntarajoitteisena Suomen hiihdonopettajat Ry:n kurssin ja olen toiminut hiihdonopettajana mm. Talmassa, Laajavuoressa, Luostolla ja Sallassa. Samoihin aikoihin fysioterapeuttini ja valmentajani Mikko Avela, joka itse asiassa opetti minut pienenä laskettelemaan, sai houkuteltua kokeilemaan kepin kiertämistä ja loppujen lopuksi olin alppihiihdon paramaajoukkueessa vuosina 1996-2002.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">2002 osallistuin ensimmäisiin vapaalaskukilpailuihin Kilpisjärvellä ja siitä lähtien takamaastot ovat vieneet mukanaan ja olen urheillut rinteiden ulkopuolella ammattimaisesti yhteistyökumppaneiden tuella. Iso kiitos urani alkuvaiheessa Salomonille, joka uskalsi aikanaan tehdä yhteistyöpäätöksen sekä Kimmo Oivolle, joka oli minua silloin ja edelleen eteenpäin puskemassa!</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioy-R0uSb4OBFu7EOs_VmADdK5TRrSLPWcK7bF_SJ1SdjuG2uc9cj9jhRLMCE2zHiWYLwuw6e3-Xi0JcZU9PrXJ6DprnOQLcUbj_qcnYEVorv_qmEqb3CFitYwMusr6YCoMSYaxyPSow/s960/738EF1DD-1A79-4753-AA5C-C779855623DC.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="960" height="342" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioy-R0uSb4OBFu7EOs_VmADdK5TRrSLPWcK7bF_SJ1SdjuG2uc9cj9jhRLMCE2zHiWYLwuw6e3-Xi0JcZU9PrXJ6DprnOQLcUbj_qcnYEVorv_qmEqb3CFitYwMusr6YCoMSYaxyPSow/w512-h342/738EF1DD-1A79-4753-AA5C-C779855623DC.jpeg" width="512" /></a></div><br /><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Vuonna 2013 tein, ainakin fyysisesti ja valmistautumisen kannalta suurimman projektini tähän asti. Minä, Arto Majava, Sami Sarsama ja Mika Selroos kiipesimme maantieteellisen Euroopan korkeimmalle vuorelle, Mt Elbrusille (5642m), Eteläreittiä ja laskimme alas huipulta suksilla. Huiputuspäivä oli yksi rankimmista ja pitkäkestoisimmista suorituksista, mitä olin siihen astisen urheilu-urani aikana tehnyt. Kiipeämiseen meni aikaa aika tarkalleen 9 tuntia huipulle ja laskuun takaisin perusleiriin, niin kutsutuille barreleille noin kaksi tuntia. 12 tuntia koko ajan liikkeessä ohenevassa ilmassa oli todella kova ponnistus, josta tuskin olisin selvinnyt ilman retkikunnassa olleiden ystävieni tukea ja apua. Koenkin olevani hyvin etuoikeutetussa asemassa, koska olen aina päässyt harrastamaan erittäin taitavien laskijoiden kanssa ja laskuyhteisö on aina ottanut minut vastaan erittäin hyvin kyseenalaistamatta vammaani tai tekemisiäni. Koen että meillä on aina ollut molemminpuolinen arvostus muiden aktiivilaskijoiden kesken.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Nyt on käynnissä uusi retkikuntaprojekti. Lopullinen tavoitteeni on globaalin tilanteen salliessa vuoden päästä olla Chilessä 6108 metriä korkealle kohoavan Marmolejo-vuoren huipulla valmiina laskemaan sieltä alas. Sitä ennen on vielä paljon tehtävää. Valmistautuminen rakennetaan Covid-19 epidemian myötä mahdollisuuksien mukaan läheltä kauas periaatteella. Tulen ensi talven aikana kulkemaan Skandinavian korkeimpien huippujen, Haltin, Kebnekaissen sekä Galdhöpiggenin sekä Sveitsin Urner Haute Route -vuoristovaelluksen kautta kohti Marmolejoa. Edellyttäen toki, että olosuhteet sallivat matkustamisen Skandinaviassa ja keväällä Eurooppaan. Valmistautumista ja sitä, miten homma etenee voi seurata instagramissa seuraamalla esteproject2021 -tiliä, jota rakennamme yhdessä vuoristo-oppaan ja retkikunnan jäsenen Juho Lukkarin kanssa.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Tämän projektin myötä rakennamme hyväntekeväisyyskampanjan Suomen CP-liiton kanssa. Kaikki raha, jonka retkikunta saa kerättyä ja joka ylittää retkikunnan toteuttamiseen tarvittavan budjetin, ohjataan Suomen CP-liitolle nuorten liikuntatoiminnan kehittämiseen. Olen itse saanut ensimmäiset oppini lasketteluun CP-liiton paikallisjärjestön Uudenmaan CP-yhdistyksen laskettelukurssilla. Ne ovat aikoinaan toimineet alkusysäyksenä sille, mitä olen urani akana päässyt kokemaan ja tekemään ja olen sitä ikuisesti kiitollinen ja ylpeä, kun minulla on mahdollisuus olla mukana antamassa takaisin, mitä olen saanut.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Tällä hetkellä työskentelen Muoniossa vastuuvalmentajana Freeride Academy Muonio -vapaalaskun valmennushankkeessa, joka on Muonion lukion sekä Lappia ammattiopiston yhteinen ESR-rahoitteinen projekti. Meillä on valmennuksessa 13 nuorta lupaavaa vapaalaskijaa suksilla ja lumilaudalla. Olen ylpeä siitä, että saan osaltani olla jakamassa tietotaitoani eteenpäin nuorille urheilijoille sekä olla viemässä lajikulttuuria eteenpäin.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Nöyrimmät kiitokset yhteistyökumppaneilleni: Rossignol, Roxa skiboots, Fjällräven, Bolle, Saunawear, Respecta, Sealskinz sekä Fritschi Swiss bindings, joiden tarjoama välineistö mahdollistaa toimintani vuorilla ja tuntureilla!</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEildPxDr_ksxZEs50xh_ywWdWU3FNeS3JMQkCBwDZXeT2nIue3Kn_6MpQNcNjFh4k7rHx00SejIPXDBsMlmzieXh1lU5dK7VNV8lJ16ZlE8plaCPLN7zGwyzvYJO6o-9YkNr-n7pYwqFQ/s960/94F9667D-64C8-4F40-BD53-6A0D7B2CD008.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="639" data-original-width="960" height="341" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEildPxDr_ksxZEs50xh_ywWdWU3FNeS3JMQkCBwDZXeT2nIue3Kn_6MpQNcNjFh4k7rHx00SejIPXDBsMlmzieXh1lU5dK7VNV8lJ16ZlE8plaCPLN7zGwyzvYJO6o-9YkNr-n7pYwqFQ/w512-h341/94F9667D-64C8-4F40-BD53-6A0D7B2CD008.jpeg" width="512" /></a></div><br /><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">PS. Jos tieto retkikuntamme hyväntekeväisyyskampanjasta saavuttaa yrityksiä tai yhteisöjä, jotka kokevat niin kuin me, että olemme tärkeällä asialla, niin minuun saa yhteyden polkuporinoiden kautta!</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Oikein hyvää syksyä ja talven alkua ja nähdään tunturissa!</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Toivoo
Mika Fält</span></div><div><span style="color: #0b5394;">IG @mikafalt / @este_project2021</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div></div>StanleyParkhttp://www.blogger.com/profile/05021426375936193153noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2103543708457039.post-87904118264090129292020-08-23T19:08:00.003+03:002020-08-23T19:09:55.077+03:00Heavy Metal Ultra 2020 - kisaraportti<p>Viime parjantaina julkaistiin Polkuporinoiden 2-vuotis juhlalähetys. Tuntuu välillä epätodelliselta, että olemme tehneet tätä jo kaksi vuotta ja jaksoja on ulkona noin 120 jaksoa. Tässä julkalähetyksessä kävimme läpi motivaatiota ja mitä se on meille tarkoittanut. Voit käydä kuuntelemassa jakson alla olevan linkin kautta.</p><p>
<iframe frameborder="0" scrolling="no" src="https://radioplay.fi/podcast/polkuporinat/listen/2032158/?embed=true" style="height: 100px;" width="100%"></iframe>
</p><p>Lisäksi tarkoituksenani on kirjoittaa omat kokemukset viime viikonlopun Heavy Metal Ultrasta. Edellisestä kisaraportista on kulunut jo tovi, kun kisaamaan ei ole koronan takia päässyt. Mutta tästä se lähtee.</p><p>Tausta kilpailulle oli siis se, että juuri tänä viikonloppuna meidän piti coutsin kanssa olla Coloradossa juoksemassa legendaarista Leadvillen satamailista, mutta edelleen koronan takia kaikki sikäläiset kisat peruttiin jo hyvissä ajoin kesällä. Sen tilalle piti löytää varakilpailu ja kun tässä on nyt tätä Backyardin ilosanoma välitetty kotimaassa, niin pitihän sitä sitten itsekin kokeilla, mistä tässä nyt sitten oikeasti on kyse.</p><p>Treenisuunnitelman kannalta sekä tietysti rajoitettujen matkustusmääräysten vuoksi varakilpailuksi valikoitui Virossa kilpailtu Heavy Metal ultra, joka kisattiin Leadvilleen nähden viikkoa aikaisemmin. Helpoksi kisan teki myös se, että kisapaikalle pääsi kulkemaan omalla autolla, jolloin tavaraa sai mukaan vähän enemmän.</p><p>Perjantaiaamuna lähtiessämme auto olikin pakattu kattoa myöden täyteen. Coutsin lisäksi matkassa oli mukana toinenkin huoltaja eli Tipi. Tämä helpottaisi huomattavasti huoltovastuuta, kun kaikki ei olisi vain yhden huoltajan varassa.</p><p>Perjantaina Viroon päästyämme ajoimme pienen kiertoajelun Tallinan keskustassa, kun navigaattori ei ollut ihan perillä suunnasta. Kisapaikka Keila oli onneksi vain noin runsaan 30 minuutin ajomatkan päässä satamasta. Saavuimme paikalle ja kisajärjestäjä Olle olikin paikalla kisakeskusta rakentamassa. Saimme kisamateriaalit ja lähdimme Tipin kanssa kiertämään päiväreittiä. Lämpötila oli iltapäivällä lämmin, mutta edellispäivän sateet olivat kastelleet maaston siinä määrin, että nurmikko ja heinikko olivat edelleen aika märkiä. </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="384" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirWCK3Bp3ztHZMt1HDQUgKB3Tek_3GHayVrRh5LWtdeqnIqR8oxclLMwbXr7P4ttGMkqCb8lcOT1IiR45aN50axII6aYuSKxoozJ4ybCtKcytXKGr8JtrBill-_DbxiurI88tN-2S9cw/w512-h384/87BA5BFE-3E72-4468-BD88-423CD80DF9A0.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: left;" width="512" /></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lähtö<br /></td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLGV9LHn6baqO2frcuZUC0ChqQ22cOTgXsE6q373l1gOTvRnYp4e-Qv15VNLjeB5SpWHroX2IXlL5YDkfFmtx43kPr8LJRDBg57VZM358_7ZLMvga2tlGHEq0oxx_X__kNbRGM9BEfIg/s2048/46D4C1DC-8F56-413A-87DF-5363BD409483.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="512" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLGV9LHn6baqO2frcuZUC0ChqQ22cOTgXsE6q373l1gOTvRnYp4e-Qv15VNLjeB5SpWHroX2IXlL5YDkfFmtx43kPr8LJRDBg57VZM358_7ZLMvga2tlGHEq0oxx_X__kNbRGM9BEfIg/w384-h512/46D4C1DC-8F56-413A-87DF-5363BD409483.jpeg" width="384" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lyhyt tieosuus puolivälissä<br /></td></tr></tbody></table><br /><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEih6KuFHyOLjJX_wWloqbxH441gym5tDrgn3dJ1FHujCyWUVrq20tu8I9LxjYMyNhb6yE83l0WOEr8qJGiKs91L-kEuJQmg3tax1A0kLX6Gp5bFGAwyooQYttFiPviZ1s_E5Mlyt1WUcA/s2048/109624F5-43BB-4438-9EB7-DDCB50C80C0E.heic" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="512" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEih6KuFHyOLjJX_wWloqbxH441gym5tDrgn3dJ1FHujCyWUVrq20tu8I9LxjYMyNhb6yE83l0WOEr8qJGiKs91L-kEuJQmg3tax1A0kLX6Gp5bFGAwyooQYttFiPviZ1s_E5Mlyt1WUcA/w384-h512/109624F5-43BB-4438-9EB7-DDCB50C80C0E.heic" width="384" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Reittimerkintöjä niittyosuudella<br /></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDscCSPtjFLIqjQKepnKakfJUaFm6sT31Bi57o1WKJeJBvrfY5Naay5FtLr7OD50ECHYLS04k0oKZCINyJCtZBOWDvaHE35zERUUlj6MpvxeMxaIT1fH_ee6MhHXb8J02LATUBOoMg8Q/s2048/A7279474-F500-4141-8B79-6FCA73958CFD.heic" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="512" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDscCSPtjFLIqjQKepnKakfJUaFm6sT31Bi57o1WKJeJBvrfY5Naay5FtLr7OD50ECHYLS04k0oKZCINyJCtZBOWDvaHE35zERUUlj6MpvxeMxaIT1fH_ee6MhHXb8J02LATUBOoMg8Q/w384-h512/A7279474-F500-4141-8B79-6FCA73958CFD.heic" width="384" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pähkinäpuumetsää</td></tr></tbody></table><p>Reitti osoittautui varsin kauniiksi. Ensimmäiset pari kilometriä olivat kisakeskuksen ympäristössä kiertävää "latupohjaa" sekä pienen pientä metsäpolkua. Seuraavat kaksi kilometriä olivat avointen niittyjen keskellä juoksemista kapeaa polkua pitkin. Auringon paistaessa tämä osuus oli todella kuuma ja varjopaikkoja oli harvakseen. Kilometrit 4-6 olivat keskellä pähkinäpuiden muodostamaa metsää, jossa puut varjostivat ihanasti auringolta. Metsän vehreys oli käsinkosketeltavaa ja tätä osuutta odotin edellisten paahteisten niittyjen aikana aina innolla. Viimeiset sadat metrit kulkivat taas "latupohjia" kohti kisakeskusta. Nousua reitille ei tullut kuin noin 20 metriä per kierros ja reitin tekniset osuudet olivat yhteensä noin kilometrin verran. Loput oli helppoa ja juostavaa polkua.</p><p>Kisassa lähdin liikkeelle vanhoilla Hokan Vanquish tossuilla, jotka tuntuivat jalassa edelleen hyviltä vaikka niillä on juostu jo melkoiset kilometrit. Polarin Grit X kelloon olin tehnyt kaksi erilaista näyttöä kisan ajaksi. Toisessa näkyisi kello sekä syke ja toisessa kierroksen matka sekä kokonaismatka. Käytännössä käytin vain tuota ensimmäistä näyttötaulua, koska siinä oli kaikki tarpeellinen. Nopeasti opin katsomaan tietyt paikat reitin varrella ja miten monta minuuttia olin siihen pisteeseen käyttänyt aikaa. Sykkeen seuraaminen on itselle merkityksellistä ainoastaan kisan ensimmäiset 6-8 tuntia, jonka aikana suurimmat menohalut on puhallettu ulos. Sen jälkeen vauhti rauhoittuu eikä sykkeistä tarvitse olla huolissaan.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="512" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMd51lFhkl1rs6uHTvuxC0V37X6bJX4KuVuR5HNa9kk93ciVVA4-CU4bB6YuTw3gcyzn7cWNVdfjcKGgjWAsUueNUtlHPFHKWNvTSYS832WOK5u6j2_9kINdqUK9TixEoRf-4MKEkcIA/w384-h512/B5A48C5B-3640-40A0-AEE0-1E5BF1966941.heic" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: left;" width="384" /></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Suomi-tiimi (Harri Laine, Tommy Granlund ja minä)<br /></td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8TK3VtF0HlrL6yKyGidUziAMCKsd-FsztZMr-R7CQLsrGMyaARwZMDCtEVRsHXTKboBYpsSvGXkO1Ql_Kiwore7hGI5MDpGxv-_guSPdIWg93IpQSDS7yZYGBQwD6uSt21EeAnpwvWw/s2048/55C8A0E4-415D-4818-8406-27A5C5214281.heic" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="512" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8TK3VtF0HlrL6yKyGidUziAMCKsd-FsztZMr-R7CQLsrGMyaARwZMDCtEVRsHXTKboBYpsSvGXkO1Ql_Kiwore7hGI5MDpGxv-_guSPdIWg93IpQSDS7yZYGBQwD6uSt21EeAnpwvWw/w384-h512/55C8A0E4-415D-4818-8406-27A5C5214281.heic" width="384" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kierroksen alkuosuutta<br /></td></tr></tbody></table><br /><p>Kilpailu lähti liikkeelle lauantaina klo 8 aamulla. Jokaisen lähdön aluksi järjestäjät soittivat jonkin juoksijan valitseman heavy-kappaleen, jonka aikana juoksijoiden tuli lähteä kierrokselle. Ennen kierroksen alkua ei ollut normaalia pilliin vihellyksiä, joilla kerrottiin montako minuuttia kierroksen alkuun oli. Se hieman hankaloitti kierrokselle valmistautumista, koska myös kisakello oli sellaisessa paikassa, jonne meillä ei ollut suoraa näköyhteyttä. No, sitten piti turvautua omien huoltajien kelloon.</p><p>Lauantai aamupäivä ja päivä menivät nopeasti. Reitti tuli parin kolmen kierroksen jälkeen tutuksi ja itselle sopivat kävelypätkät löytyivät luontevasti. Käytännössä pilvettömältä taivaalta paistavan auringon takia juoksin kaikki avoimet osuudet ja kävelypätkät sijoittuivat varjoisille paikoille. Muista kilpailijoista löytyi joukko englantilaisia sotilaita, joiden kanssa tuli juteltua ensimmäisten kierrosten aikana. Samoin ainoiden muiden kisassa olleiden suomalaisten Tommyn ja Harrin kanssa tuli poristua aina kierrosten alut, kunnes lähdin juoksemaan omaa vauhtia.</p><p>Lauantain kuuma keli verotti juoksijoita tasaisesti. Meillä huolto toimi kuin hyvin rasvattu koneisto, kun jokaisella huoltotauolla sain haluamani asiat hoidettua. Oli kaikkea mahdollista syömistä ja juomista ja vaatteita vaihdettiin kuivempaan parin kierroksen välein. Hikoilu oli melkoista ja puskakäyntejä tuli jokaisella kierroksella, joka sekin oli hyvä merkki riittävästä juomisesta. Tähän kisakonseptiin kuuluvan rauhallisen matkavauhdin ansioista sain syötyä jokaisella tauolla ja vähän kierrosten aikanakin.</p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyFWdGVTdQCA_E6ZYjsfUYj_RJKPQO2xeZB8XC2vAXNKxtzoVIpV2SCW8wXgtj8k0XedvMquBrlKFrbKx0FfwhcVbzFwACczcXHj33qTFP9L-jmeSdXhB7H4D3OvKAWo03xTXRhxlGLA/s2048/46916236-532C-433E-AF53-576072FFA1B0.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="342" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyFWdGVTdQCA_E6ZYjsfUYj_RJKPQO2xeZB8XC2vAXNKxtzoVIpV2SCW8wXgtj8k0XedvMquBrlKFrbKx0FfwhcVbzFwACczcXHj33qTFP9L-jmeSdXhB7H4D3OvKAWo03xTXRhxlGLA/w512-h342/46916236-532C-433E-AF53-576072FFA1B0.jpeg" width="512" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kylmää vettä kiitos!<br /></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqXcPpTejp5yu5aN8kg2PQdmLv_lSRvaUF68r-0826oxei1Ef-HrcoH3iQMP7tG35JRv2rfqXCUWxPiNuuo53d7xKSxEHIF9Z3kk9BCxiB-B9f_7g7W8P-2vslm0D_nQ8psX6Yvm-l4w/s2048/F281DBFB-52DF-486B-8AAD-D57E8A516715.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="512" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqXcPpTejp5yu5aN8kg2PQdmLv_lSRvaUF68r-0826oxei1Ef-HrcoH3iQMP7tG35JRv2rfqXCUWxPiNuuo53d7xKSxEHIF9Z3kk9BCxiB-B9f_7g7W8P-2vslm0D_nQ8psX6Yvm-l4w/w342-h512/F281DBFB-52DF-486B-8AAD-D57E8A516715.jpeg" width="342" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuumaa riitti<br /></td></tr></tbody></table><p>Illalla yhdeksältä siirryimme yöreitille, joka oli suurimmaksi osaksi erittäin tasaista asfalttia. Reitin lopussa mentiin taas samantyyppisiä "latupohjia" kisakeskuksen läheisyydessä. Yritin juosta mahdollisimman paljon asfaltin ulkopuolella olevalla nurmikolla. Se oli kuitenkin paikoin aika kaltevaa sekä hyvin märkää yökosteuden takia. No helpotti se varmaan hieman tuota kovalla alustalla juoksemista.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmkcGZgkHjqC4MguZg5zo-049_QN4KarARqaW03WasFTvdh5N6QxtCTlv8oyvyLQoKj7SO5Mf_PTSioIbs40WMc0uRpdj9O2Z_oYZHqIRhnkHJC5ryHRw94IpKJA7I3R80Gxkvxdk8fw/s2048/35CB51A7-0026-44DF-8FAD-ED0CC78060D6.heic" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="512" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmkcGZgkHjqC4MguZg5zo-049_QN4KarARqaW03WasFTvdh5N6QxtCTlv8oyvyLQoKj7SO5Mf_PTSioIbs40WMc0uRpdj9O2Z_oYZHqIRhnkHJC5ryHRw94IpKJA7I3R80Gxkvxdk8fw/w384-h512/35CB51A7-0026-44DF-8FAD-ED0CC78060D6.heic" width="384" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hiljainen kisakeskus<br /></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuT-r-RlmxpX8sqDDcUHy9u3WyyF12XnOlSb4Z1c7ncMscDGgjyj9RFMyKUsRkWZ4UupoI0vwyS2SKMCDYMda-CyMxK68eYTzh4W72IxfvIV_BfFpw7JpSNb5dV3PLciVRwNW5yaLh7w/s2048/F9C569D5-99C8-4945-AD9B-8B76B3A9532F.heic" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="384" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuT-r-RlmxpX8sqDDcUHy9u3WyyF12XnOlSb4Z1c7ncMscDGgjyj9RFMyKUsRkWZ4UupoI0vwyS2SKMCDYMda-CyMxK68eYTzh4W72IxfvIV_BfFpw7JpSNb5dV3PLciVRwNW5yaLh7w/w512-h384/F9C569D5-99C8-4945-AD9B-8B76B3A9532F.heic" width="512" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eikö ne jo tuu?<br /></td></tr></tbody></table><p>Yö eteni rauhallisia kierroksia juosten. Päiväreitin helppoudesta kertoo paljon se, että yöreitin kierrosajat olivat käytännössä lähes samat kuin päiväreitillä. Viimeiset sotilaat olivat lopettaneet jo juoksun ja paikallisista aika harva osasi englantia, joten matkaa tuli taivallettua pitkälti itsekseen. Jossain vaiheessa aamuyöstä alkoi silmä painaa melkoisesti. Samalla tuntui, ettei ruokakaan oikein maistu. Onneksi sain kuitenkin syötyä Dexalin kofeiinigeelejä yhdestä kahteen per kierros. Se oli jotain mitä en ole koskaan ennen pystynyt tekemään. Kävin aamuyöstä pitkäkseni noin kuudeksi minuutiksi yhdellä tauolla. Vaikka en saanut nukuttua, niin lepohetki auttoi kummasti. </p><p>Aamulla vuorokauden täyttyessä vaihdoin jalkaan uudet Hokan Torrent 2 tossut ja laitoin musiikkia korville. Samoihin aikoihin Tommy ja Harri saapuivat paikalle ja omakin meno sai taas uutta virtaa. Huollossa helpotti nyt myös, kun kahden sijasta meikäläistä oli huoltamassa neljä henkeä. Tämä on juuri sitä Barkleyn ja Backyardin tyyppistä auttamista, jossa kisan lopettaneet ovat mukana auttamassa ja tsemppaamassa kisassa jäljellä olevia juoksijoita. Kisassa oli vuorokauden jälkeen jäljellä enää kaksi juoksijaa meikäläisen lisäksi, Hannes Veide sekä Oliver Kalvi, jotka olivat molemmat virolaisia juoksijoita. Viimeinen naisjuoksija Liina Kesamaa oli lopettanut 23 kierroksen jälkeen.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="512" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi30kq9js2tAWfGkROpPNehveIV4ru0uHDXz_XsKJFJvPNxdKR8wyn6Hz3-phB6lZhY0IbKUNkOeYC7-GbmXWwGZeAdwDJk4y4rSg7-oMJiN_QdJyHCA_-62Zni2VOZ_nZyCKo1zuqJkg/w384-h512/23B6D173-BF08-4EA2-9361-1671EB8EE8DA.heic" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: left;" width="384" /></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kolme jatkaa</td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTfP7422sWoX7Izp109kJocTNIkjUAZ8c6JnfAatSvC6DRLBztOnDezK0DBpsRFYWko6-w3SHx9wuGXqfeagdZfhxApCZD-pFESdkR2U_8EM-h8hm6KN9Qyj_jsxiUGoiQ6kxRq6untg/s2048/1C2F63A3-BDFE-476E-80F5-DA5F429BE7A3.heic" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="512" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTfP7422sWoX7Izp109kJocTNIkjUAZ8c6JnfAatSvC6DRLBztOnDezK0DBpsRFYWko6-w3SHx9wuGXqfeagdZfhxApCZD-pFESdkR2U_8EM-h8hm6KN9Qyj_jsxiUGoiQ6kxRq6untg/w384-h512/1C2F63A3-BDFE-476E-80F5-DA5F429BE7A3.heic" width="384" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kolme pientä elefanttia...<br /></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1cJPbGyZ4L71G4he71Ym4m9rILpWbDlOlGbojbzPwCCVeac3uTX_j_j3Y28vlGeOC5lGUg4zqekPmlHa4k273wGfjix6NrHaP_o2SZ4RflOC7x_GoBuOzi6fyoJKk4EldaOykPIVbLQ/s2048/FF2C7BF6-1547-4583-B123-FDBC8198FC39.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="384" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1cJPbGyZ4L71G4he71Ym4m9rILpWbDlOlGbojbzPwCCVeac3uTX_j_j3Y28vlGeOC5lGUg4zqekPmlHa4k273wGfjix6NrHaP_o2SZ4RflOC7x_GoBuOzi6fyoJKk4EldaOykPIVbLQ/w512-h384/FF2C7BF6-1547-4583-B123-FDBC8198FC39.jpeg" width="512" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sunnuntain toinen lepohetki<br /></td></tr></tbody></table><p>Aurinko alkoi taas lämmittää, mutta toisin kuin lauantaina niin sunnuntaina taivaalla oli välillä joitakin pilviä tuomassa helpotusta lämpötilaan. Avoimet niittyosuudet yritin juosta ilman taukoja vaikka siitä tulikin matkaa lähes kaksi kilometriä. Se alkoi tuntua aika raskaalta ja jossain vaiheessa otin kävelyä mukaan niilläkin osuuksilla. Sunnuntain huollot sujuivat edelleen hyvin, kun huoltoon tullessa Tipi täytti jokaisella kierroksella mukana kulkeneen puolen litran lötköpullon ja Harri antoi lasillisen maitoa ennen tuoliin istumista. Maito neutraloi meikäläisellä tuota kaikkea makeaa mitä kisan aikana tulee syötyä. Se toimii aina. Sen jälkeen varjossa olevaan tuoliin istumaan ja maistelemaan mitä kaikkea pöydässä oli tarjolla. Ihan parhaalla mahdollisella ruokahalulla ei tarjoilut enää tippuneet, mutta kyllä sitä jotain sai aina alas tungettua.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiK60N3xtChd8FloG_XF_zGsiW9TUBI_aFhcHRdJMateASzErK0fALphvc5zK28uDvSKTy25h4av9Vk_F1eN2MGH5j2YV0gM0smeMc_q2rYYTGp6zWdBu10jct44hpnodOgIp2qTHR8_g/s2048/3BAB8D64-87A6-419C-A163-F47ECB66AF13.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="342" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiK60N3xtChd8FloG_XF_zGsiW9TUBI_aFhcHRdJMateASzErK0fALphvc5zK28uDvSKTy25h4av9Vk_F1eN2MGH5j2YV0gM0smeMc_q2rYYTGp6zWdBu10jct44hpnodOgIp2qTHR8_g/w512-h342/3BAB8D64-87A6-419C-A163-F47ECB66AF13.jpeg" width="512" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vielä jaksaa<br /></td></tr></tbody></table><div><br /></div><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0i0qTx0dCbaZjGE1pv39P_GFy5lB9THJXZeawQ8Sa0rAOMO-E-K7fNUuGNGSGXX0s7D0yPchAiwCUwXSO5SCeh0PCe6VERnTrqUPmSW9IgfVzLrE5-m6KyN_Nk_gZHUQJWKK3Iwqy0A/s2048/89AC6F36-158C-4476-A734-43FDDA83AED0.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="342" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0i0qTx0dCbaZjGE1pv39P_GFy5lB9THJXZeawQ8Sa0rAOMO-E-K7fNUuGNGSGXX0s7D0yPchAiwCUwXSO5SCeh0PCe6VERnTrqUPmSW9IgfVzLrE5-m6KyN_Nk_gZHUQJWKK3Iwqy0A/w512-h342/89AC6F36-158C-4476-A734-43FDDA83AED0.jpeg" width="512" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hermokeskus<br /></td></tr></tbody></table><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvOvWzzlJqUbNelrfxVIzghbItQG33gi4OF9E6nbC35m6FKRI7UgZmr9uegCTfeEhcaxTw2WPC5EfpOgbuEWgJ8MzfAi2ZgIcgxU8f8PvSOPpsYFZjaCt01luEiY6bt_OGjJO0aNcuwg/s2048/CCE71FBD-801D-489C-9C83-5224CCFC6EDC.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="342" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvOvWzzlJqUbNelrfxVIzghbItQG33gi4OF9E6nbC35m6FKRI7UgZmr9uegCTfeEhcaxTw2WPC5EfpOgbuEWgJ8MzfAi2ZgIcgxU8f8PvSOPpsYFZjaCt01luEiY6bt_OGjJO0aNcuwg/w512-h342/CCE71FBD-801D-489C-9C83-5224CCFC6EDC.jpeg" width="512" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hanneksen kanssa uudelle kierrokselle</td></tr></tbody></table><p>Jossain vaiheessa sunnuntaina sain ihmeellisen huimauskohtauksen kierroksen loppupuolella. Oli aika vaikea pysyä polulla, mutta onneksi kierros oli melkein ohi. Teimme normaalin huollon, jonka lisäksi join puolikkaan energia-shotin, jossa oli myös kofeiinia. Sovin, että otan seuraavan kierroksen rauhassa, koska aikaa oli runsaasti. Lisäksi nappasin Tommylta fruktoosinappeja, jotka nostivat verensokeria vauhdilla. Lähdin rauhassa liikkeelle Hanneksen ja Oliverin lähtiessä matkaan reippaammin. Kierroksen puolivälissä olo helpotti ja pystyin taas juoksemaan normaalisti omat juoksupätkät. Kierroksen lopussa näin Oliverin selän ja ajattelin, että tästä taidettiin selvitä hyvin. Seuraavat kierrokset sujuivatkin taas normivauhdilla.</p><p>Kierrokselle 37 lähtiessä kaaduin ihan alussa pienessä alamäessä. Vasen polvi petti alamäessä ja noustuani ylös yritin lähteä uudestaan, mutta kaaduin toistamiseen polven mentyä alta. Hanneksen huolto oli siinä mäellä katsomassa ja he riensivät apuun. Jatkoin siitä kuitenkin linkaten eteenpäin ja könysin sen ensimmäisen polkuosuuden, jonka jälkeen reitti kulki kisakeskuksen vierestä jatkuen siitä eteenpäin. Oma huoltoporukka oli jo vähän huolissaan, kun Hanneksen huoltajat olivat kertoneet heille kaatumisesta. Harri tulikin sitten jo polulla vastaan. Sanoin, ettei polvi kestä juoksua. Ja aikaa kierroksen kiertämiseen hitaasti kävellen ei olisi. Siinä kohtaa ei ollut mitään tehtävissä. Toisenlaisessa kisassa voisi pitää tarvittavan tauon ja huollon jälkeen jatkaa matkaa, mutta ei tässä kisakonseptissa, joka ei mahdollista yhtään isompaa ongelmaa.</p><p>Siihen jäi meikäläisen kokemus ensimmäisestä Backyard-kisasta. Tuloksena 36 kierrosta ja 241 km. Viikko on mennyt miettiessä, mitä polvelle olisi voinut tehdä siinä tilanteessa, mutta kun aika on niin ratkaiseva tekijä tässä kisassa ei vaihtoehtoja oikeastaan ollut. Polvessa ollut ongelma ei ole uusi ja olemme sitä osteopaatin kanssa yrittäneet saada kuntoon koko kesän. Joka tapauksessa hieno kokemus, jonka ansiosta tulevissa NBU kisoissa on helpompi samaistua järjestäjän roolissa kilpailijoiden tuntemuksiin.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxXDQGbd9QAluff06UNzF4OU-JJwO0wHkv1usY2GLx_NwXztxTPREOdTmQJSXDDGsQ3ZJmYjPJs2VCVM8dlwNR4mp-cq3tZDf-Rz2IQOMwtxajihjTEw41ne_kNtpyGxzou_4atFeQjw/s2048/3FB55D2E-90F7-45AC-8E13-72732FFD8EC3.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="512" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxXDQGbd9QAluff06UNzF4OU-JJwO0wHkv1usY2GLx_NwXztxTPREOdTmQJSXDDGsQ3ZJmYjPJs2VCVM8dlwNR4mp-cq3tZDf-Rz2IQOMwtxajihjTEw41ne_kNtpyGxzou_4atFeQjw/w384-h512/3FB55D2E-90F7-45AC-8E13-72732FFD8EC3.jpeg" width="384" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Se on siinä.<br /></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiku9oS5Gl8WnxZbzvMXROHCoe3iNrMJgKDaNdV5PVgjHn5fPvaz-oOrmqSVF7IeX_nmo_8BzRdm01IspET2AaranFGJgufI3cjf2Kq1K0l_hDQ_KehJ6pSvq6ZDVvI-AeFEFJsw5XkJA/s2048/56D486D8-85E3-4671-8233-48B8BDE578FF.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="342" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiku9oS5Gl8WnxZbzvMXROHCoe3iNrMJgKDaNdV5PVgjHn5fPvaz-oOrmqSVF7IeX_nmo_8BzRdm01IspET2AaranFGJgufI3cjf2Kq1K0l_hDQ_KehJ6pSvq6ZDVvI-AeFEFJsw5XkJA/w512-h342/56D486D8-85E3-4671-8233-48B8BDE578FF.jpeg" width="512" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Timanttinen huoltokoneisto vasemmalta: Harri, Tommy, Coutsi ja Tipi<br /></td></tr></tbody></table><p>Iso kiitos vielä Harrille, Tommylle, Tipille ja Coutsille. Ollen järjestämä Heavy Metal ultraa voi suositella kaikille asiasta innostuneille. Järjestelyt toimii ja musiikki raikaa. Kiitos Olle ja muut järjestäjät.</p>StanleyParkhttp://www.blogger.com/profile/05021426375936193153noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2103543708457039.post-6872748218458038392020-08-09T18:57:00.001+03:002020-08-09T18:59:48.562+03:00Kati Ahokas - NBU kisaraportti<p>Nuuksio Backyard ultrassa hienosti juossut Kati Ahokas kävi Polkuporinoiden vieraana. Haastattelu on nyt kuultavana vaikka alla olevan linkin kautta. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTWZCXyMisdAVhDS_tWc8wd9pOiLbjR-6nC37B26Kjl2voZm9qQYXfeZMYNkFqkilx23mmBP8p7BYCRsd4InpMWAoHVj41rsJMzW0bv_4t253E2BPGXHNEu_m_pHynAK7thp1xJhiHkg/s2048/BA46B015-5E2D-45C2-8118-753A7E389B63.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="2048" height="410" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTWZCXyMisdAVhDS_tWc8wd9pOiLbjR-6nC37B26Kjl2voZm9qQYXfeZMYNkFqkilx23mmBP8p7BYCRsd4InpMWAoHVj41rsJMzW0bv_4t253E2BPGXHNEu_m_pHynAK7thp1xJhiHkg/w410-h410/BA46B015-5E2D-45C2-8118-753A7E389B63.png" width="410" /></a></div><p><br /></p>
<iframe frameborder="0" scrolling="no" src="https://radioplay.fi/podcast/polkuporinat/listen/2031765/?embed=true" style="height: 100px;" width="100%"></iframe>
<div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Perjantaina 26.6. klo 18.00 starttasi Nuuksio backyard ultra. Last man standing- kisa, jota jatketaan niin kauan että vain yksi juoksija on jäljellä.</span><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">6,7 km kierros juostaan kerran tunnissa, yhteislähtö tasatunnein. Jos et selviä kierrosta tunnissa et saa enää jatkaa.
6,7 km tunnissa voi kuulostaa kevyeltä, mutta koska päiväreitti kulki polulla, mua hirvitti se silti. Kisassa tulee 24h aikana juostua 160 km, ja mun nopein aika 160km polkukisassa oli joku 28 ja puoli tuntia. Toki tässä kisassa oli helpompi yökierros sileällä, ja vähemmän nousua jne, mut ei se mulle niin hidas vauhti ole mitä voisi kuvitella.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Matkaan lähti 59 miestä ja kymmenen naista. Kisassa ei ollut erillistä sarjaa miehille ja naisille, vaan kaikki kisattiin yhdessä.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Kisaa edeltävistä tunnelmista on sanottava, et jännitti aivan törkeesti. Ainahan kisat jännittää, mut nyt vielä normaalia enemmän. En tiedä vaikuttiko asiaan se, ettei keväällä päässyt koronan takia juoksemaan mitään lyhyempiä harjoituskisoja. Myös pandemiasta aiheutunut koko kevään jatkunut kohonnut stressitila saattoi vaikuttaa asiaan. Asiaan kuuluvasti esiintyi myös kisaa edeltävä paniikkia siitä, että tulen kipeäksi enkä pääse starttiviivalle. Kisaa edeltävänä iltana kuitenkin laskeutui rauha. Kaikki voitava oli tehty. Unikin tuli ihan siedettävässä ajassa.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Aamulla heräilin hieman toivottua aikaisemmin, kahdeksan tienoilla. Maailman paras Tony oli tulossa taas huoltamaan ja nouti mut kotoa. Mua vähän nolotti se tavaramäärä mitä olin saanut kasattua mukaan. Mulla oli mm. iso matkalaukullinen täynnä geelejä, mehuja ja limuja. Se painoi kuin synti. Kisassahan oli järjestäjän puolelta tarjolla hyvin evästä, myös sitä mehua ja limua, mut kun oli huoli siitä paljonko niitä oli varattu per juoksija. Jaakko saapui kisapaikalle pienen pahvilaatikon kanssa. Siinä tuli vähän repeiltyä mun varustuksille. Meillä oli huoltopisteellä teltta ja tuolit, sai kamat sinne hyvin talteen ja tarvittaessa oli pääsy myös untenmaille.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Ennen starttia annettiin merkit pillillä. Kolme puhallusta kun kolme minuuttia lähtöön, sitten kaksi ja yksi. Ja sit mentiin.
Kaksi ekaa kierrosta juostiin päiväreitillä, joka oli polkua. Lämpötila oli korkealla. Huollossa odotti onneksi ämpäri, josta sai vettä päähän ja paidan kasteltua. Kahdeksalta illalla siirryttiin yölenkille. Joskus, olisiko ollut kymmeneltä, puettiin heijastinliivit päälle. Ja tuntia myöhemmin vielä otsalamput. Ne tuntui etukäteen oudolta varustukselta kesäyönä, mut mun yön yli juoksuthan on tähän asti on olleet pohjoisessa, jossa on valoisampaa. Metsätiellä juostessa lamppu todella oli tarpeen, ja autojen seassa mennessä ehdottomasti hyvä näkyä varmasti.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Konseptissa oli se kiva puoli, että sai juosta samaa matkaa nopeampien kavereiden kanssa, joita ei normikisassa näe kuin lähtöviivalla. Yökiekalla erityisesti pystyi hakemaan muista seuraa, kun sileällä ei tarvinut niin keskittyä mihin astuu. Jaakolle höpisin Stephen Kingin Pitkä marssi- kirjasta. (Kirjassa marssitaan last man standing- tyyppistä äärimmäistä kävelyultraa) Yökiekka oli sen verran iisimpi ja kisa vasta alussa, että piti hieman jopa himmailla, ettei turhaan jäisi kovin pitkää aikaa huollossa istuskeluun. Ei kannattanut rasittaa itseään ylimääräistä. Tony pääsi pienille torkuille välissä, kun pärjättiin Jaakon kanssa hyvin sillon ilman lisäapua. Ilmakin oli mukavasti viileämpää.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Neljältä aamulla palattiin päiväreitille. Olin etukäteen pohtinut, tuntuisiko raskaampi reitti siinä vaiheessa jo haastavalta, mutta siirtyminen onnistui hyvin. Kengät vaihdoin aina yö- ja päiväkiekan välissä. Polkukengissä oli parempi pito, sileän popot taas rullasi kivemmin asfaltilla.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Lämpötila alkoi nousta jo aamusta. Mulla ei juostessa kuitenkaan ollut erityisen tukala olo, ehkä siksi että huolto pelasi. Sain aina kierrokselta saavuttuani märät kylmät pyyhkeet niskaan ja vettä perään. Tony jopa löyhytteli mua pyyhkeellä. Monika ja Riikka myös ilmaantuivat paikalle jeesaamaan. Kuulin useamman ihmisen sanovan kisan aikana, että ovat juuri juosseet oman kilometriennätyksensä. Siitä tuli aina hyvä fiilis.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Olin kisan alusta saakka tehnyt niin, että kalorimäärän turvaamiseksi otin huoltosyömisten lisäksi kierrokselle mukaan yhden vihreän kuulan. Jossain vaiheessa päivää ne ei enää uponnut. Jouduin sylkemään ulos ettei tullut oksu. Sen jälkeen otin vaan enemmän geeliä huollossa. Luonnollisesti en juuri koskenutkaan siihen mukanani raahaamaan mehulimu-arsenaaliin.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Huomasin, että tässä kisatyypissä ei juurikaan keskittynyt kilometreihin. Sitä keskittyi kierroksiin, eikä matka tuntunut niin pitkältä mitä oli. Lauleskelin mielessäni Kallen mulle ennen E24:sta linkkaamaa biisiä. "Ennen kuin sinä lopetat, tee se vielä kerran, tee se vielä kerran." "Pää sanoo ei mutta jalat jaksaa, sano sinun kropalle on pakko jaksaa" Tai jotenkin noin sen muistelin menevän. Ei mun normaalia musagenreä, mutta loistava biisi tuohon tilanteeseen. Jalat sotki yllättävän hyvin polulla ja sain pidettyä yllä riittävän vauhdin jotta huoltoon jäi aikaa. Toki kuitenkin meno alkoi aina tuntua raskaammalta ajan kuluessa. Aloin laskea tunteja helpompaan yökierrokseen, joka koittaisi taas iltakasilta.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Päivän edetessä juoksijamäärä väheni. Joskus 20 tunnin jälkeen oli jäljellä 10 juoksijaa. Se tuli jotenkin puskista, vaikka olinkin aina kierrokselle lähtiessä pälyillyt ympärilleni, että moniko vielä matkaa jatkaa. Mulla alkoi pyöriä päässä muutama muistamani säe Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut- kirjan runosta. "Kävi kymmenen pientä hölkkääjää yhdessä pöytähän, vaan yksi, kun ruokaan tukehtui, on jäljellä yhdeksän." Onneksi kukaan ei tukehtunut ruokaan, eikä ketään syönyt ankka punainen. Mutta väki väheni siitä huolimatta. Se oli hurjaa. Ensin oli iso lauma, sitten oli kymmenen, sit aina vaan vähemmän ja vähemmän. Odottamani yökierroksen koittaessa meitä lähti sille enää kolme. Ja toiselle yökierrokselle klo 21.00 lauantaina meitä oli enää kaksi.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Oli jotenkin hassu fillis lähteä matkaan kahden viimeisen joukossa. En tuntenut Juha Jumiskoa ennestään, mutta maineen ja teot tunsin kyllä. Hurjan kova kaveri. Onneksi myös leppoisa ja mukava.
Olin koittanut henkisesti varautua siihen, että vaikka yölenkkiä helpompana odotinkin, niin se ei enää toisena yönä olisi niin helppo. Mut silti tuli vähän yllärinä, miten paljon vähemmän helppo se enää oli. Tasainen maasto tarjosi myös enemmän mahdollisuuksia keskittyä siihen miten ei niin helpolta se tuntuikaan. (Olen kuullut huhuja termeistä vaikea ja vaikeampi, mutta päädyin nyt selkeyden vuoksi käyttämään ilmaisuja kuten "paljon vähemmän helppo") Polulla kun oli pakko keskittyä juurakoihin. Mutta edettiin siinä muutama tunteja. Etenin paljon hitaampaa kuin Juha, mutta huoltoihin jäi vielä hyvin aikaa.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Univelka tuntui hiukan, mutta pystyyn nukahtamisen tunnetta ei tullut. Joskus ehkä ennen puoltayötä laattasin. Olin edennyt alkukierroksen suht hitaasti, ja yökkiessä meni hetki, ja tuumasin jo etten varmaan ehdi enää tunnissa. Jatkoin kuitenkin matkaa ja ehtipä sitä kuitenkin. Huollossa mustikkakeittoa naamaan, ja mars uudelle kierrokselle oksentamaan.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Mulla oli myös, ehkä väsymyksestä johtuen, vaikeuksia ymmärtää kelloa ja aikaa. Yön aikana kävi useamman kerran niin, että kun kello näytti kierrosta kuluneen vaikka 43min, luulin jäljellä olevan 7 min eikä 17 minuuttia. Mikä aiheutti vuorotellen sen, että tuumasin ettei enää mitään mahdollisuutta, tai sit lähdin vetämään kieli vyön alla. Mä en myöskään kyennyt yhtään ymmärtämään paljon saattaisin tarvita esim jäljellä olevaan kahteen ja puoleen kilsaan. Järjestäjät pitivät meistä hyvän huolen, Mikael kävi välillä varmistamassa, että muistan nimeni ja missä olen.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Sunnutain puolelle kahdelta yöllä startanneella kiekalla (33. tunti) tuli enemmän ongelmia oksentelun kanssa. Yökin useamman kerran, ja vaikka kaikki oli jo tullut ulos sappinesteitä myötän, niin tovin päästä oli taas pysähdyttävä kouristelemaan. Se vei multa jotenkin puhdin pois. Ei ollut mitään semmosta heikotusta, että ois pitänyt vaikka istua, tai ei ois voinut edetä, mut ei vaan saanut itteensä enää pinnistelemään. Lähempänä huoltoa sit tuli kuitenkin pieni kipinä vielä, et josko sitä menis ja ehtiskin. Olin hyvin lähellä jo, ja kuulin yhden pillin vihellyksen. Eli minuutti aikaa. Hieman siinä koitin kiriä, mutta olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin. Juoksin loppusuoraa ja katsoin kisan virallista kelloa ja sekuntien hupenemista. Kello tuli tasan kolme, en ollut maalissa vielä, ja kisa päättyi siihen. Juha oli ehtinyt kierrokseltaan maaliin mainiosti, ja kruunattiin voittajaksi. Muita sijoja kisassa ei tunneta, kukaan muu kun ei juokse yhtä pitkälle kuin voittaja. Tuloksekseni tuli siis DNF eli keskeytys. Sain kuitenkin muistoksi kauniin uniikkikorun.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Maaliin tulon jälkeen oli jotenkin pöllämystynyt olo. Ei osannut sanoa miltä tuntuu. Sitä vaan oli ja ihmetteli. Sit sitä tarvikin enää kantaa se mun tavaravuori ja korkkaamattomat mehut ja limut takaisin autoon. Mehut, limut ja mun iänikuinen viininlehtikäärylesäilykkeeni. Olen kantanut sellasta mukana varmaan joka ultralla, ajatuksella että riisi on vatsaystävällistä ja se on vielä suolaista eli maistuu varmaan sit hyvin kisassa. Ja koskaan en syö sitä. Mutta otan varmasti taas mukaan ensi kerralla.</span></div><div><span style="color: #0b5394;"><br /></span></div><div><span style="color: #0b5394;">Heti kisan jälkeen en osannut olla pettynyt viimeisen kierroksen yli menneisiin sekunteihin. Maanantaina iski kuitenkin jäätävä morkkis ja itsesyytökset. Tuntui et annoin periksi liian helposti, ja olisi pitänyt jaksaa enemmän. Mutta kyllä se mieli sieltä myöhemmin nousi. Kisa oli tosi hieno, järjestäjät ihania ja porukka mahtavaa. Toivottavasti pääsee taas ens vuonna lähtöviivalle.
</span></div></div>StanleyParkhttp://www.blogger.com/profile/05021426375936193153noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2103543708457039.post-63718694056806929732020-06-22T19:28:00.002+03:002020-06-22T19:28:47.999+03:00Uni ja sen merkitys arjessa ja kestävyysurheilussa<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Viimeisin Polkuporinat pureutui painavaan asiaan, ja silti niin höyhenen kevyeen kuin uni.<br />
<br />
<iframe frameborder="0" scrolling="no" src="https://radioplay.fi/podcast/polkuporinat/listen/2029573/?embed=true" style="height: 100px;" width="100%"></iframe>
<br />
Sari pohtii alla uneen liityviä asioita:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgL1MWjV5v2o4_GkAA9XigJejaYBzUrrfm8q2A1vlXtqLfN5v09W8BtI1Wcl1t9nsP-zm7cJyOIz9z1XS8l06UPPLzfN9-CnXGCcZ4Rkbtqh55DgHhr8ORUPXFQL8nCI1svgFE3ug09Qw/s1600/dream-catcher-4065288_1280.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="854" data-original-width="1280" height="425" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgL1MWjV5v2o4_GkAA9XigJejaYBzUrrfm8q2A1vlXtqLfN5v09W8BtI1Wcl1t9nsP-zm7cJyOIz9z1XS8l06UPPLzfN9-CnXGCcZ4Rkbtqh55DgHhr8ORUPXFQL8nCI1svgFE3ug09Qw/s640/dream-catcher-4065288_1280.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Uni - onko se ihana palauttava voima vai pakkopulla, joka täytyy vain suorittaa, ja on pois kaikesta kivasta?
<br />
<br />
Meidän suhtautumisemme uneen vaihtelee kovin paljon, kunnoituksesta vähättelyyn. Silti tutkimukset lisääntyvät jatkuvasti ja sen tärkeyden merkitys vaan kasvaa. Oma kiinnostukseni uneen on omien unihäiriöiden takia kiinnostanut minua jo vuosia. Vuonna 2016 kirjoitin omaan <a href="https://www.hyvinvointisakura.fi/2016/11/uni-parantaa-elamanlaatua/">blogiini</a> kirjoituksen unesta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxk5Hy7HDYGiw32K1Lk9y9cEZqHBCX0nj_WmX2sAyaLW-GO-_KlJgt1Lzqim6cdRmRZ1KlPXnjAkABoKhbTBQWqxa1QizVIKVRCj4bfShmsIgPR0MYXKZ8TFgfYLKSyZRfygZY44OiHw/s1600/feather-3010848_1280.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="914" data-original-width="1280" height="456" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxk5Hy7HDYGiw32K1Lk9y9cEZqHBCX0nj_WmX2sAyaLW-GO-_KlJgt1Lzqim6cdRmRZ1KlPXnjAkABoKhbTBQWqxa1QizVIKVRCj4bfShmsIgPR0MYXKZ8TFgfYLKSyZRfygZY44OiHw/s640/feather-3010848_1280.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Itse olen kärsinyt viimeiset pari vuotta unihäiriöstä, oma haasteeni on ollut nukahtaminen. Kun menen sänkyyn, jäävät asiat pyörimään päässä. Useimmiten ne eivät olleet niitä positiivisimpia. Kun huhtikuussa tein päätöksen työkuvioiden suhteen, aloin vähitellen löytää omaa unirytmiäni takaisin ja voi sitä iloa, kun nukahdan ilman melatoniinia, ja koen nukkuvani hyvin. Aamulla herään pirteänä ja aivoni toimivat hyvin. Jossain kohtaa aamulla oli ”krapulainen olo” ilman yhden yhtä alkoholiannosta. Unettomuuden tuomat haittavaikutukset voivat olla niin suuret, mm. emme palaudu, tunteiden käsittely hankaloituu, muistamattomuutta, paino saattaa lähteä nousemaan, stressi pahenee, ja pinna kiristyy.<br />
<br />
Osallistuin toissa viikolla MPS Lifeworksin Urasummit verkkotapahtumaan, jossa <a href="https://www.coronariauniklinikka.fi/henri-tuomilehto-cv/">Henri Tuomilehto </a>puhui Uni ja palautuminen arjen ja työn ristiriidassa -aiheesta. Kuten hän monesti sanoo, että nykyajan ihmiset eivät nuku riittävästi, mutta hänelläkään ei ole vastausta unen aliarviointiin. 90 % palautumisesta tapahtuu nukkuessa, hän kertoo luennossa, mutta silti emme kunnioita riittävästi unta. Toki syyt ovat jokaisella erilaisia, ja jos kärsii unihäiriöistä fyysisistä syistä, ja haluaisi nukkua enemmän, mutta ei pysty, kyse ei ole unen aliarvioinnista. Tässä tarkoitetaan enemmän sitä, että ei ehdi nukkua, ei malta nukkua, uskoo ettei tarvitse kuin muutaman tunnin yössä unta. Minulla oli aikanaan kollega, joka väitti pärjäävänsä 3-5 tunnin yöunilla. Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä hänen terveydentila on tällä hetkellä.
<br />
<br />
Tuomilehto antaa vinkkinä päivän rytmityksen miettiminen, ilta-aktiivisuuden merkitys venähtää nukkumaan menoa, vaikka nukahtaakin, niin aivot raksuttavat vielä ja pää prosessoi päivän tapahtumia.
<br />
<br />
Uniasioihin olen törmännyt kauan sitten. Täyspäiväisenä yrittäjänä toimiessani jossain hyvinvointimessuilla käsiini tarttui Susanna Pihlin ja Anna-Mari Arosen kirja Unentaidot, löydä uni ilman lääkkeitä. Siitä löytyi perusasiaa unesta ja sen merkityksestä. Mielenkiintoinen kirja. Podcasteja aiheesta löytyy, Henri Tuomilehdon puhetta kannattaa kuunnella. Se ei ole mutua, vaan perustuu tutkittuun tietoon ja vahvaan kokemukseen.
<br />
<br />
Muista aiheeseen liittyvää oli meidän <a href="https://radioplay.fi/podcast/polkuporinat/listen/2028807/">Väliporinat</a>, jossa Tuomas Forssin kanssa keskustelimme aiheesta, ja miten Firstbeat mittauksella voimme havainnoida kehon palautumista.<br />
<br />
Mittaamisesta voi olla monille hyötyä, ja mm Polarin unidataa kannattaa seurata, koska sykkeet antavat meille hyvää osviittaa mihin suuntaan olemme menossa. Suostuksena Polkuporinoiden <a href="https://radioplay.fi/podcast/polkuporinat/listen/17909/">Polar-podcast</a>, jossa Ville Uronen kertoo <a href="https://www.polar.com/fi">Polar-</a>kellon hyödyntämisestä niin treenaamisessa kuin arjessa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZA4fIk_DDoPuQid4eMdHMcfOUC7-5xn0sq1BmC8pp1psPEvai8YlG2gtV5v8csmhdWrkiyuVgX1fqNyHNown34JrsfiDddqJN5lgwvx-zdciFf5ZqefO_GTjs5kWVNnjP-yBOBxk9lw/s1600/dreamcatcher-1030769_640.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="426" data-original-width="640" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZA4fIk_DDoPuQid4eMdHMcfOUC7-5xn0sq1BmC8pp1psPEvai8YlG2gtV5v8csmhdWrkiyuVgX1fqNyHNown34JrsfiDddqJN5lgwvx-zdciFf5ZqefO_GTjs5kWVNnjP-yBOBxk9lw/s640/dreamcatcher-1030769_640.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Mindfulness on kulkenut itselläni mukana jo vuodesta 2013, välillä aktiivisemmin, välillä vähemmän. <a href="http://heljamariaora.fi/">Heljä Ora</a> on ollut opettajani ja viitoittanut tietäni tietoisuustaitojen maailmaan. Teimme myös <a href="https://radioplay.fi/podcast/polkuporinat/listen/2019981/">podcastin </a>aiheesta. Mindfulness on mahtava mielen rentoutuksen menetelmä, joka perustuu pitkälti hengitykseen ja mielen tyhjentämiseen.
Ajatuksia tulee, mutta niihin ei jää kiinni. Tunnemyrskyssä se on haastavampaa, ja silloin mielikuvaharjoittelu voi toimia myös apuna. Meidät saattaa vallata ajatus, ettemme tulekaan nukahtamaan, joka ei varmasti edesauta nukahtamista. Ehkä voisimme enemmänkin luottaa ajatukseen, että kyllä se uni tulee. Muistan itse kun pikkutyttönä ajoittain en saanut unta, ja isäni istui sängyn reunalla antaen vinkin, että voisin laskea lampaita. Tuttu muillekin lapsuudesta? Kasvuiässä unta häiritsi kipeät polvet, kasvukipuja sanottiin, jota se varmasti olikin. Polvieni ympärille kiedottiin huivit rauhoittamaan kipua ja lämmittämään polvia. Aina yritettiin löytää joku ratkaisu. Pääsääntöisesti olen saanut elää hyvän unen elämää, mutta itse tunnistan unihäiriöt heti, kun en liiku riittävästi ja koen stressiä ja arvomaailmani on koetuksella, ja se tulee vahvasti tunteena mieleeni.
<br />
<br />
Ei ole yhtä hokkuspokkuskeinoa, mutta itse suosittelen tarkkailemaan unen määrää ja laatua tavalla tai toisella. On se mittari, oman kehon kuuntelu, päiväkirjamerkinnät tai mikä tahansa, mutta unta ja sen merkitystä ei kannata aliarvioida.<br />
<h4>
<div style="text-align: center;">
<i style="caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #cc0000; font-family: Gotham, Arial, sans-serif; font-size: 15px;"><b>“Each night, when I go to sleep, I die. </b></i></div>
<span style="box-sizing: border-box; font-family: "gotham" , "arial" , sans-serif; font-size: 15px;"><div style="text-align: center;">
<i style="color: #cc0000;"><b>And the next morning, when I wake up, I’m reborn.” </b></i></div>
</span><span style="box-sizing: border-box; font-family: "gotham" , "arial" , sans-serif; font-size: 15px;"><div style="text-align: center;">
<i style="color: #cc0000;"><b>– Gandhi</b></i></div>
</span></h4>
</div>
Sarihttp://www.blogger.com/profile/07225440029693941149noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2103543708457039.post-7824965773900947162020-06-14T18:25:00.002+03:002020-06-14T18:25:37.984+03:00Laura Manninen - porrasjuoksija<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Polkuporinat kävi jututtamassa porrasjuoksija (ja puolimaratoonari) Laura Mannista, joka kertoi omasta harjoittelustaan ja ajatuksista juoksusta. Voit kuunnella jakson alla olevasta linkistä.<br />
Lisäksi Laura kirjoitti blogiin mielenkiintoisen mattotreenin, jota jokainen voi soveltaa omalle tasolleen sopivaksi. Tai miksei kokeilla sitä sellaisenaan.<br />
<br />
<br />
<iframe frameborder="0" scrolling="no" src="https://radioplay.fi/podcast/polkuporinat/listen/2029731/?embed=true" style="height: 100px;" width="100%"></iframe>
<span style="color: #0b5394;"><b><br /></b></span>
<span style="color: #0b5394;"><b>
Nousukulmalla lentoon!</b></span><br />
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<span style="color: #0b5394;">Kesän kisakalenterin tyhjentyessä hallituksen päätöksestä oli mietittävä uusi teema harjoitusten suhteen.
Päädyin perinteiseen"mäkikauteen".</span><br />
<span style="color: #0b5394;">Ohjelmoin juoksuviikon niin että viikon kovin treeni olisi kuuden viikon ajan ns. ylämäkipyramidi sääriippumattomalla juoksumatolla.</span><br />
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<span style="color: #0b5394;">Simppeli mutta tehokas tapahtumien kulku meni seuraavasti:</span><br />
<span style="color: #0b5394;">5km kevyttä verkkaa joka loppua kohti kiihtyisi tulevan harjoituksen matkavauhtiin 3:58min/km</span><br />
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<span style="color: #0b5394;">Pyramidi itsessään näytti tältä:</span><br />
<span style="color: #0b5394;">Setti 1: 4-5-6</span><br />
<span style="color: #0b5394;">Setti 2: 5-6-7</span><br />
<span style="color: #0b5394;">Setti 3: 6-7-8</span><br />
<span style="color: #0b5394;">Setti 4: 7-6-5</span><br />
<span style="color: #0b5394;">Setti 5: 6-5-4</span><br />
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<span style="color: #0b5394;">Jokaista astelukua vedetään 1min ja settien välillä 2min kävelypalautus.</span><br />
<span style="color: #0b5394;">Viimeisen setin jälkeen vielä kävelypalautus ja 5min hölkkä miltei kävelyvauhtia.</span><br />
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<span style="color: #0b5394;">Tämän jälkeen juostaan vielä ns. "seurantaminuutti" jonka tarkoitus on seurata kehitystä kuuden viikon ajan:
10 asteen kulmalla pyramidin matkavauhdilla 3:58min/km tavoitteena jaksaa tuota yksi minuutti.</span><br />
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<span style="color: #0b5394;">Ensimmäisellä kerralla jaksoin hädin tuskin 30s.
Sen jälkeen sitkuttelin 40s ja ajattelin että se on parasta mihin pystyn.
Tätä asiantilaa surkuttelin myös tuossa Polkuporinoiden haastattelutuokiossa joka tehtiin 4 päivää ennen mäkikauden viimeistä harjoitusta.
Olin siis jo käytännössä luopunut haaveesta yhden minuutin iskukykyyn.</span><br />
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<span style="color: #0b5394;">Yleensä tein harjoituksen perjantaisin mutta viimeisellä kerralla harjoitus jäi lauantaiaamulle 16.5.
En tiedä johtuiko tästä rytminvaihdoksesta, mutta hämmästyksekseni tavoite täyttyi eli kokonainen minuutti hurahti kuin siivillä.
<b>Kehitystä tapahtui kuuden viikon aikana huikeat 100%</b>!
(Disclaimerina todettakoon vielä että niin paljon kuin punajuurishotteja olen hehkuttanut niin tässä treenissä en ulosmitannut
sen potentiaalia vaan tein kaikki pyramidit ilman punajuuripiristeitä, joten kehityskäyrä on senkin suhteen täysin vertailukelpoinen :)</span><br />
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<span style="color: #0b5394;">Kesän hölkkäkisakausi käynnistyy verkkaisesti, joten vielä ehtii hyvin ottaamaan kuuden viikon kisabuustin ja
aloittaa ennätysmurskajaiset Juhannuksesta!</span><br />
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<span style="color: #0b5394;">Treenin ohessa ehtii hyvin kuuntelemaan myös rästiinjääneet polkuporinajaksot!</span><br />
<span style="color: #0b5394;">Endorfiinitötsyt tulee taatusti kaupan päälle! Suosittelen!
</span>
<br />
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFtbpG71oMYw67RIHIVCRo7Sx0acitNx7r9rM7204YoENFT2XTLjjd2MRaSvB0ipOvWOCjina12JQZBKrRWRbGavnM4Vw8xNVlhRHiOLsHeDZu6pMA-GeJakdqTaOu1uGDYYcdqKSbeQ/s1600/Laura.HEIC" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFtbpG71oMYw67RIHIVCRo7Sx0acitNx7r9rM7204YoENFT2XTLjjd2MRaSvB0ipOvWOCjina12JQZBKrRWRbGavnM4Vw8xNVlhRHiOLsHeDZu6pMA-GeJakdqTaOu1uGDYYcdqKSbeQ/s400/Laura.HEIC" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Laura omalla kotisalilla</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
StanleyParkhttp://www.blogger.com/profile/05021426375936193153noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2103543708457039.post-13434231853958544072020-06-07T16:26:00.001+03:002020-06-07T16:26:28.257+03:00Väliporinoita ja Polar Grit X tarinaa<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Tällä viikolla meillä oli vuorossa taas Väliporinat, jossa haastateltavana oli myös Polarin uuden Grit X urheilukellon tuotepäällikkö Pauliina Sjölund. Väliporinat pääset kuuntelemaan vaikka allaolevan linkin kautta. Lisäksi Pauliina kirjoitti blogiin vähän tarinaa itsestään ja uudesta Grit X kellosta.<br />
<br />
<iframe frameborder="0" scrolling="no" src="https://radioplay.fi/podcast/polkuporinat/listen/2030136/?embed=true" style="height: 100px;" width="100%"></iframe>
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitMT9Gt_HhkJ1lVV0PN8Mx3kiMJiGxuQwYPJFczRITh3G8mJ_3hBO42nELSI9LOc1mXceUVPAgG0jD34WvGaUosc6vIUoe2mieUweLN0rGOqaHyUBLNc6nEujjdmdz2y5sOKCxhQz98w/s1600/07034326-0E7F-4D24-BF13-C1C94D385F28.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitMT9Gt_HhkJ1lVV0PN8Mx3kiMJiGxuQwYPJFczRITh3G8mJ_3hBO42nELSI9LOc1mXceUVPAgG0jD34WvGaUosc6vIUoe2mieUweLN0rGOqaHyUBLNc6nEujjdmdz2y5sOKCxhQz98w/s400/07034326-0E7F-4D24-BF13-C1C94D385F28.jpeg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pauliinan kanssa poluilla Meikon maisemissa</td></tr>
</tbody></table>
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<span style="color: #0b5394;">
Oli todella mukavaa päästä Polar Grit X:n tuotepääliikkönä keskustelemaan Polkuporinoihin Mikaelin kanssa tästä meidän uudesta treenikaverista Meikon keväisille poluille. Heti haastattelun jälkeen huomasin, että tämähän on ensimmäinen haastattelu, jonka annan tuotteesta englannin sijaan suomeksi ja se saattaa hieman kuulua, jos minua yhtään paremmin puhujana tuntee. Tässä siis luvassa täydennystä muutamiin asioihin kirjallisessa muodossa. Mainittakoon myös, että luonnollisesti ultrajuoksija ja ultrasauvakävelijä eivät myöskään muistaneet keskustella tarkemmin akunkestosta tai treenitilassa toimivasta korkeusmittarista ja kompassista, mutta tämä ja kaikki muut tekniset yksityiskohdat Polar Grit X:stä löytyvät osoitteesta Polar.com <a href="https://www.polar.com/fi/grit-x">https://www.polar.com/fi/grit-x</a>.
</span><br />
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<span style="color: #0b5394;">Polarin maailmassa olen viihtynyt kolme vuotta ja sitä ennen minulla on yli 10-vuoden kokemus urheiluvaatteiden ja välineiden myynnin sekä markkinoinnin parista. Olen innokas polkujuoksija, mutta sen lisäksi tykkään myös liikkua luonnossa monipuolisesti maastopyöräillen, talvisin hiihtäen sekä välillä myös uiden ja kiiveten. Siispä uuden kellon tuominen markkinoille ja uudelle kohderyhmälle oli innostavaa tietysti työn puolesta, mutta myös henkilökohtaisten intressien osalta. Itse olen erityisesti tykännyt seurata tiivisti oman kunnon kehittymistä, harjoituskuormaa sekä palautumista erilaisista outdoor-elämän koitoksista Polarin tarjoaman datan avulla. Oma treenaaminen on myös parin viimeisen vuoden kuluessa muuttunut entistä monipuolisemmaksi ja olen pyrkinyt entistä enemmän kiinnittämään huomiota, siihen, liikunko viikkotasolla sopivassa suhteessa eri sykealueilla.
</span><br />
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<span style="color: #0b5394;">Polar, joka tunnetaan etenkin puettavan teknologian sekä sykkeenmittauksen edelläkävijänä yli 40 vuoden ajalta, suunnittelee kaikki tuotteensa Suomessa. Polarin uniikit Smart Coaching -ominaisuudet perustuvat tieteelliseen tutkimukseen ja hyväksyttyihin tuloksiin. Tämä kaikki tutkimus- ja kehitystyö tapahtuu myös pääasiassa Suomessa sijaitsevassa Polar Research Center:ssä Kempeleessä. Vinkkinä, että <a href="https://www.polar.com/en/science">Polarin sivuilta</a> löytyy erinomaista kesälukemista kaikille, jotka tykkäävät tutustua tieteellisen tutkimuksen saloihin.</span><br />
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<span style="color: #0b5394;">Polar Grit X outdoor multisport kello on kehitetty erityisesti ulkonaliikkujille ja luonnossa viihtyville treenaajille, jotka ovat kiinnostuineita myös saamaan monipuolista dataa harjoittelunsa tueksi, yksilöllista ohjausta sekä löytämään hyvän tasapainon treenamisen sekä palautumisen välille.
</span><br />
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZLBYdyENtvJlHKOWppgC-8KEItRu84bYpuUgqRcU__nYkytIXS4fjycYh-wl32S2AmZ_E5mjhqSAtCL0Omxh18MmDaUT8xtpnufyVJOKDgorCzVoNjL1OAncH_gHcxjLVhVPkRk6Hww/s1600/IMG_5886.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZLBYdyENtvJlHKOWppgC-8KEItRu84bYpuUgqRcU__nYkytIXS4fjycYh-wl32S2AmZ_E5mjhqSAtCL0Omxh18MmDaUT8xtpnufyVJOKDgorCzVoNjL1OAncH_gHcxjLVhVPkRk6Hww/s400/IMG_5886.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yönaikaista palautumista</td></tr>
</tbody></table>
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirnfB78rV_153F1HyTFGrWdoH-TtDQ2SEKM95M8XlWHT0HcOzYfSTxu0YbgzozazdygeBPKWGvNK-ReDnqQ3tIWDHSteezR8R5E0Scqa1IvWhpQmcD3JLdzwuzZ_l-3MJ5NDobJb9_-w/s1600/BD06282E-2EA9-4300-938E-00E46793261C-1.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirnfB78rV_153F1HyTFGrWdoH-TtDQ2SEKM95M8XlWHT0HcOzYfSTxu0YbgzozazdygeBPKWGvNK-ReDnqQ3tIWDHSteezR8R5E0Scqa1IvWhpQmcD3JLdzwuzZ_l-3MJ5NDobJb9_-w/s400/BD06282E-2EA9-4300-938E-00E46793261C-1.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Poluilla</td></tr>
</tbody></table>
<span style="color: #0b5394;">Tämänkin tuotteen suunnittelu lähti liikkeelle käyttäjien tarpeista ja esimerkiksi siitä näkökulmasta, minkälaisia ominaisuuksia polkujuoksijat ja maastopyöräilijät kaipaavat tuotteelta, jotta pitkässäkin suorituksessa energiatasot pysyisivät optimaalisena. Uusi FuelWise™ -tankkausavustaja laskee automaattisesti, kuinka paljon hiilihydraatteja tarvitset treeniisi. Laskuri yhdistää treenitaustasi ja muut fyysiset tekijät suositeltuun hiilihydraattimäärään ja laskee niiden avulla tankkausmuistutusten tiheyden. Se myös mukauttaa muistutuksia treenisi pituuden ja intensiteetin perusteella. Se seuraa energiankulutustasi treenin aikana ja mukauttaa automaattiset tankkausmuistutukset vastaamaan hiilihydraattien kulutusta, jotta pysyt energisenä maaliviivalle saakka. Lisäksi voit asettaa myös juomamuistutuksen valitsemasi ajan välein tai vaihtoehtoisesti laittaa energiamuistutukset manuaalisesti, jos tiedät ja tunnet jo omat yksilölliset tankkaustarpeesi.</span><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisd1VcqO3GOHPaAabGJ7I0zJe_HMZjaHkx8Giq9NT_6LY45y5h40Tks1XJCPD99H4uiJYgj0wFQuvIGM0OrhFUrMmoieEJWjdhtKWyvKZi8WywrYvuHAzBkdxcRXG610fdONnTx_x19g/s1600/IMG_6163.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisd1VcqO3GOHPaAabGJ7I0zJe_HMZjaHkx8Giq9NT_6LY45y5h40Tks1XJCPD99H4uiJYgj0wFQuvIGM0OrhFUrMmoieEJWjdhtKWyvKZi8WywrYvuHAzBkdxcRXG610fdONnTx_x19g/s400/IMG_6163.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mäkidataa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTnmIvHLkohNtgoVl9VV2whGhaW0XnedXUeObII0MlFPwcqtO6n1EQ23Y2WdDOO4QffH8Le7ESBxURKwuIcmNROvbpwNbU1JpMU5IqB46wLiU7GkdgLwp2sBQl-7R3itIsoR5MvEK-EQ/s1600/IMG_3503-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTnmIvHLkohNtgoVl9VV2whGhaW0XnedXUeObII0MlFPwcqtO6n1EQ23Y2WdDOO4QffH8Le7ESBxURKwuIcmNROvbpwNbU1JpMU5IqB46wLiU7GkdgLwp2sBQl-7R3itIsoR5MvEK-EQ/s400/IMG_3503-1.jpg" width="400" /></a></div>
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<span style="color: #0b5394;">Yhtenä erittäin olennaisena asiana outdoor-kellon osalta nostan esiin myös tuotteen designin, jossa yhdistyvät keveys ja kestävyys. Testaamme tuotteita ja sen eri osia niin laboratorio-olosuhteissa kuin tositoimissa huolellisesti ennen kuin ne tuodaan markkinoille. Polar Grit X on läpäissyt useita MIL-STD-810G-testejä, mukaan lukien äärilämpötila-, pudotus- ja kosteustestit. Tuote painaa vain 64 grammaa ja siitä on tullut paljon positiivista palautetta, että tuotteen
keveys sekä hyvä istuvuus eri kokoisiin ranteisiin tekee siitä erittäin mielyttävän käyttää ei ainoastaan pitkillä lenkeillä, mutta myös 24/7. Ja ulkoilma ihmisiä ajatellen, vaikka kosketusnäytöt ovat pop ja sellainen löytyy myös Polar Grit X:stä niin napit lisäävät monessa tilanteessa ja olosuhteessa käyttömukavuutta. Pientä piristystä saattaa myös päivään tuoda se, että vaihtaa näppärällä pikalukituksella olevan kellon rannekkeet. </span><br />
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<span style="color: #0b5394;">Kellon kaikista ominaisuuksista voisi kirjoittaa pidemmäkin jutun, mutta jätetään osa tarinasta myös kuunneltavaksi. Toinen tarina syntyisi helposti myös meidän Polar Flow -palvelusta, joka toimii yhdessä kellosi kanssa tarjoten vielä oman ulottuvuuden treenien seuraamiseen sekä harjoitussuunnitelmien tekemiseen. Kannattaa lukaista esimerkiksi Mikaelin aiemmin julkaisema blogipostaus, jossa hän kertoo <a href="https://ultra-stanleypark.blogspot.com/2018/11/viikko-45-ja-kisakausi-tarkentuu.html">oman treenikauden suunnitelusta Polar Flow:n avulla</a>.</span><br />
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<span style="color: #0b5394;">Polkuporinoissa keskustelimme Mikaelin kanssa myös hänen uusista suosikeistaan kuten sääennusteesta kellonäytöllä, Hill Splitter -mäkilaskurista sekä reittiopastuksesta. Kannattaa myös kuunnella vinkit, miten voit monipuolistaa polkujuoksutreenejä Polarin FitSpark-treenioppaan avulla. </span><br />
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYa0ghgiKOKAOxNfHd1si93R5ejPCEg8lmvLasFf7a563t0Dqvk87ipyVXfDvrTYme2QV3ab4ExIBTmaIqlkIHZWcR3Qw35dTwG-MjizTUwMbL-eESRG09hNFzauU4r1PJTxCgCxHbvw/s1600/IMG_6381.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYa0ghgiKOKAOxNfHd1si93R5ejPCEg8lmvLasFf7a563t0Dqvk87ipyVXfDvrTYme2QV3ab4ExIBTmaIqlkIHZWcR3Qw35dTwG-MjizTUwMbL-eESRG09hNFzauU4r1PJTxCgCxHbvw/s400/IMG_6381.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Reittinavigointi yläreunassa</td></tr>
</tbody></table>
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<span style="color: #0b5394;">Suosittelen myös ottamaan kesän kuuntelulistoille Polkuporinat-jakson viime keväältä, jossa meidän pitkän linjan asiantuntija Ville Uronen avaa sykemittauksen tarinaa vinkkien kera:</span><br />
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<iframe frameborder="0" scrolling="no" src="https://radioplay.fi/podcast/polkuporinat/listen/17909/?embed=true" style="height: 100px;" width="100%"></iframe>
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<span style="color: #0b5394;">Toivotan kaikille erinomaista polkujuoksukesää!</span><br />
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<span style="color: #0b5394;">Pauliina Sjölund</span><br />
<span style="color: #0b5394;">Business Product Manager</span><br />
<span style="color: #0b5394;">Polar Electro Oy</span></div>
StanleyParkhttp://www.blogger.com/profile/05021426375936193153noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2103543708457039.post-26561357834374956182020-05-31T16:49:00.002+03:002020-05-31T16:49:27.504+03:00Arja Uusitalo - ennakoiva terveydenhuolto<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Tällä viikolla meillä oli ilo julkaista toinen jakso Arja Uusitalolta, jonka kanssa kävimme läpi ennaikoivaa terveydenhuoltoa kestävyysurheilijan näkökulmasta, miten optimoida terveydentilaa.<br />
<br />
<iframe frameborder="0" scrolling="no" src="https://radioplay.fi/podcast/polkuporinat/listen/2029504/?embed=true" style="height: 100px;" width="100%"></iframe>
<br />
Vierailijakynän roolissa Arja kirjoitti aiheesta myös blogiimme<br />
<br />
<span style="color: #0b5394;">
</span><br />
<h2 style="text-align: center;">
<span style="color: #0b5394;">
Ennaltaehkäisy terveydenhuollossa – vain korusanoja vai todellisuutta </span></h2>
<span style="color: #0b5394;">
<br />
SoTe uudistusta tehtäessä ja poliittisia puheita pidettäessä avaukset ennaltaehkäisystä saavat kannatusta ja niiden merkitys tunnustetaan. Käytännön toimet eivät kuitenkaan puolla ennaltaehkäisyn aseman tunnustamista tai ajattelumme muuttumista katsomaan asioita ennaltaehkäisevien lasien läpi. Raha ja toimenpiteet valuvat yleisimmin sairauksien hoidon hallintaan, ja toimintatapojen uudistaminen ei ole helppoa arjen kiireissä. Tarvitaan koronan kaltaisia pakkomotiiveja muuttaa asioita. Meillä on myös paljon tekemistä siinä, miten päätöksenteossa huomioidaan kerrannaisvaikutuksia, jotka ennaltaehkäisyn kannalta ovat keskeisessä asemassa. Tällaisia ovat mm. vaikutukset terveyskäyttäytymiseen.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifSIRElNPNkUoNAqMjwcvyjEgp57nyzQJxEHrXm6VSF21QX25XduoA9emzpir8N1G7X7eWVdd6kA0nx0rrFlxZ1dCzQgy72OtT0DcjvoRcuGL_StubBzaiQw6JZDuP8PZabWp-TXLx2g/s1600/IMG_20200526_211712.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifSIRElNPNkUoNAqMjwcvyjEgp57nyzQJxEHrXm6VSF21QX25XduoA9emzpir8N1G7X7eWVdd6kA0nx0rrFlxZ1dCzQgy72OtT0DcjvoRcuGL_StubBzaiQw6JZDuP8PZabWp-TXLx2g/s400/IMG_20200526_211712.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: A. Uusitalo</td></tr>
</tbody></table>
Miksi sitten pitäisi ennaltaehkäistä? Katsotaan asiaa miten vain, yhteiskunnan tai yksilön näkökulmasta, se on kannattavaa, koska sillä voidaan säästää rahaa ja luoda hyvinvointia ja laadukkaita elinvuosia. Kulttuurilla ja yhteiskunnalla ja sen päättäjillä on vahva vaikutus asiaan, mutta jokainen voi myös itse vaikuttaa oleellisesti itseensä ja lähiyhteisöön.<br />
<br />
Mutta mitä ennaltaehkäisy tai asioiden ennakointi (proaktiivinen vs. postaktiivinen) itse asiassa ovat? Lääketieteessä ennaltaehkäisy on jaoteltu kolmeen kategoriaan primaariseen, sekundaariseen ja tertiaariseen ennaltaehkäisyyn, joista primaarista meidän tulisi tavoitella. Primaarinen ennaltaehkäisy tarkoittaa sairauksien torjumista ennen niiden ilmenemistä tai terveyden lisäämiseen yleisesti tähtääviä toimia esim. terveyskasvatus ja terveystarkastukset. Tämä on kohta, johon kukin yksilö itsekin voi vaikuttaa. Esim. vain 25 % suomalaisilta liikkuu terveyden kannalta riittävän määrän. Liikkumattomuuden vuotuisten kustannusten Suomessa onkin arvioitu olevan jopa 7500 MEuroa (UKK-insituutti 2018). Miten siis saataisiin lisättyä liikuntaa ihmisten arkeen? Sekundaarinen ennaltaehkäisy tarkoittaa toimia, joilla pyritään estämään hyvin varhaisessa, usein oireettomassa vaiheessa (esim. seulontatutkimuksen avulla) todettua tautia kehittymästä edelleen kuten esisokeritauti ja sen hoito. Selvitysten mukaan Suomessa on 150 000 diagnosoimatonta tyypin 2 sokeritautista (UKK instituutti 2018), joita systemaattisella seulonnalla saataisiin paremmin kiinni varhain, mutta toisaalta säännöllisellä liikunnalla ja vähäisemmällä paikallaanololla voitaisiin estää. Tertiaarinen ennaltaehkäisy tarkoittaa taudin varsinaisen hoidon yhteydessä suoritettuja toimia, joilla pyritään torjumaan taudin eteneminen tai taudista aiheutuvien haittojen paheneminen. Tästä esimerkkinä esim. korkean kolesterolin hoito lääkkeillä, jolla estetään mm. verisuonisairauksien etenemistä tai verenohennuslääke eteisvärinäpotilailla, jolla estetään aivoverisuonitapahtumia. Näin lääkitys on paitsi hoitavaa, myös ennaltehkäisevää. Eri taudeille ja ihmisryhmille keinot eri ennaltaehkäisyn tasoissa ovat hiukan erilaisia, mutta erittäin monessa sairaudessa liikunnalla voi olla ja on suuri rooli.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMklD5JeWxFCxCdySg3zLxcZCw9QyEJVhb9vx335V4v5gja-T3HeoMQ5N7AO1T34J2qjHPvt6ChhFCOicp7tdRXFHUIg_bGsoz3ZH1YrosSHNqKU-3nJ4nHYtuReFa_Z1fPhBAgMJ8sg/s1600/IMG_20200430_214741.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMklD5JeWxFCxCdySg3zLxcZCw9QyEJVhb9vx335V4v5gja-T3HeoMQ5N7AO1T34J2qjHPvt6ChhFCOicp7tdRXFHUIg_bGsoz3ZH1YrosSHNqKU-3nJ4nHYtuReFa_Z1fPhBAgMJ8sg/s400/IMG_20200430_214741.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva A. Uusitalo</td></tr>
</tbody></table>
Urheilijoille ennaltaehkäisy tarkoittaa pääosin erilaisia asioita kuin vähäisesti liikuntaa harrastaville. Se tarkoittaa vammojen välttämistä, suorituskykyisyyden, palautumisen ja harjoittelukyvykkyyden tukemista monin tavoin ja myös heillä sairastelun välttämistä ja tarvittaessa niiden ennaltaehkäisevää hoitoa. Motivoituneiden urheilijoiden arjessa yksi keskeisimpiä ennaltaehkäistäviä asioita on ylikuormittuminen ja sen mukana tuleva sairastelu. Hyvä yhteys tukiverkostoon, keskeisenä valmentajaan, takaa tässä parhaan lopputuloksen. Keskeistä on arjen tasapainoinen hallinta levon ja unen, ravinnon ja kuormituksen välillä. Lääketieteellisesti on monesti tunnustettava, että urheilijan tarpeet eivät tule katetuksi tavanomaisilla käypähoitosuosituksilla esim. viitearvojen sisällä olevalla Hb tasolla. Kun kulutus on suurta ja vaatimukset keholle ovat suuret, on ennaltaehkäisevästi esim. lisäraudalla aika ajoin tuettava kestävyysurheilijan jaksamista ja terveyttä. Näin kannattaisi ennaltaehkäisevästi toimia myös esim. premenopausaalisen naisten kohdalla, kun kuukautiset ovat runsaat ja on taipumusta anemiaan. Toinen esimerkki on D-vitamiinilisän käyttö etenkin talviaikaan. D-vitamiinilla on paitsi luuston kehitykselle ja kunnolle keskeinen merkitys, myös mahdollisesti roolinsa suoliston hyvinvoinnin, immuniteetin ja palautumiskyvynkin taustalla. Ohjeistuksista huolimatta D-vitamiinitasot ovat urheilijoillakin hyvin usein puutteelliset eli lisät jäävät ottamatta. Kolmas esimerkki voisi olla vaikka astma ja sen seulominen riskilajeissa (kestävyysurheilu, vesiurheilu), joissa astmaa voi esiintyä 30 %lla (tai useammallakin) urheilijoista, mutta osa tapauksista on pitkään diagnosoimatta ja tulee esiin sattumalta terveystarkastuksissa tai muiden oireiden kuten suorituskyvyn kehittymättömyyden kautta. Tällaisia esimerkkejä voidaan löytää lukuisia ravitsemuksesta, tuki- ja liikuntaelinten huollosta ja muista palautumista ja terveyttä tukevista toimista. Näihin voitaisiin päästä käsiksi esim. osaavien ammattilaisten tekemien urheilijoiden terveystarkastusten tai muiden vastaavien tukitoimien säännöllisellä ohjelmoinnilla urheilijan arkeen. Ennaltaehkäisevä ote urheilijoiden arjessa pitäisi aloittaa jo seuroissa urheilevista lapsista ja nuorista.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiD2_VbCBlVFC7C2MoaMky2z5AlvFnZfNyS_QTLdwRR9GIGutFI6smYHK0iUH5sldl3JCuPtOhaxJI6sY3gl9M9K96A2Wtqv8Gg7PjQ9UDTa4J3Vy73ByqXWRCcT_zmiYOv1GcPMZRHwQ/s1600/IMG_20200520_224524.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiD2_VbCBlVFC7C2MoaMky2z5AlvFnZfNyS_QTLdwRR9GIGutFI6smYHK0iUH5sldl3JCuPtOhaxJI6sY3gl9M9K96A2Wtqv8Gg7PjQ9UDTa4J3Vy73ByqXWRCcT_zmiYOv1GcPMZRHwQ/s400/IMG_20200520_224524.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva A. Uusitalo</td></tr>
</tbody></table>
Mietinnän paikka onkin siinä, miten näitä asioita saadaan sulautettua terveydenhuollon ja urheiluorganisaation rakenteisiin. Terveysneuvoloita ei juurikaan vielä ole. Työterveyshuollon toteutuminen ennaltaehkäisevänä paikkana, jossa systemaattisesti, kattavasti huolehditaan kaikkien työikäisten kansanosien terveydestä on toteutunut vain auttavasti. Liikuntalääketiedettä ennaltaehkäisevänä erikoisalana ei ole saatu sijoitettua julkisen terveydenhuollon rakenteisiin. Urheilussa, etenkään lapsi ja nuorisourheilussa, ei ole rahaa maksaa laadukkaalle tukiverkostostolle järjestelmällisestä ennaltaehkäisevästä toiminnasta. Digitalisaatio antaa meille paljon uusia mahdollisuuksia, mutta vaatii myös vielä paljon työstämistä, jotta sen tuomat mahdollisuudet saadaan valjastettua terveydenhuollon käyttöön puhumattakaan lukuisista uusista tutkimusmahdollisuuksista lähestyä ihmisen terveyttä ja sairautta ennakoivaa tilaa. Ehkäpä ihmiselle itselleen tulee jatkossa suurempi hallittu vastuu oman terveyden seurannasta, jolloin digitaalisia itsensä mittaamiseen mahdollistavia välineitä hyödyntäen saataisiin kaikkia näitä ennaltaehkäisyn muotoja tehostettua myös terveydenhuollossa ja sairauksien hoidossa ja saataisiin näille toimille huomattavaa vaikuttavuutta. Ihminen motivoituu huomatessaan edistyvänsä ja saadessaan välitöntä palautetta ja palkkioita edistymisestä. Onnistumisen iloa pitää suoda kaikille tasosta riippumatta onhan muutoksen tekeminen aina vaikeaa.<br />
<br />
<i>Arja Uusitalo, Erikoislääkäri, Liikuntalääketiede ja Kliininen Fysiologia ja Isotooppilääketiede, Dosentti, LT</i><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZowyrwOn_r-6wLot7o6yEdrSHlMi5db7o4AqyFh9eDicKRjNxG9Hc8B-H_QvJWZjjfmwjChYxXbLE-XqH3oWzJJN5Yx0fKmgOxpNgrM1gK40ztNQfJFJuvE8wwRJz24zxziBluTzUJw/s1600/IMG_20200426_121805.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZowyrwOn_r-6wLot7o6yEdrSHlMi5db7o4AqyFh9eDicKRjNxG9Hc8B-H_QvJWZjjfmwjChYxXbLE-XqH3oWzJJN5Yx0fKmgOxpNgrM1gK40ztNQfJFJuvE8wwRJz24zxziBluTzUJw/s400/IMG_20200426_121805.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva A. Uusitalo</td></tr>
</tbody></table>
<i><br /></i></span></div>
StanleyParkhttp://www.blogger.com/profile/05021426375936193153noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2103543708457039.post-69788630644263409622020-05-24T16:42:00.001+03:002020-05-24T16:42:40.971+03:00Kevään kuulumisia ja punajuurta<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Tämän viikon perjantaina julkaisimme uusimman Polkuporinoiden jakson, nyt aiheena punajuuri ja sen tuomat hyödyt niin perusruokavaliossa kuin myös tavoitteellisessa urheilussakin. Jaksossa haastattelimme entistä ammattijalkapalloilijaa Antti Niemeä, joka yhdessä kolmen muun henkilön kanssa on perustanut Kolmesadasosaa nimisen yrityksen oman <a href="https://www.sport003.com/">punajuuri-shotin</a> ympärille. Lisäksi haastattelimme kilpakävelijä Aku Partasta hänen kokemuksistaan kyseisen tuotteen käytöstä sekä laillistettua ravitsemusterapeutti Kirsi Männistöä, jonka kanssa kävimme läpi punajuuren sisältämiä hyviä ravintoaineita ja niiden vaikutusta elimistöön. Koko jakso on kuunneltavissa alla olevan linkin kautta.<br />
<br />
<iframe frameborder="0" scrolling="no" src="https://radioplay.fi/podcast/polkuporinat/listen/2029486/?embed=true" style="height: 100px;" width="100%"></iframe>
<br />
Omat treenit on edenneet vähän vaihtelevasti lähinnä muiden kiireiden takia. Nyt kun oman kisakauden päätapahtuma Leadville100 peruttiin niin treenien priorisointi on mennyt hieman uusiksi ja muut kiireet kotona ovat saaneet enemmän kaistaa. Tällä viikolla jäi pari lenkkiä tekemättä pihalla meneillään olevan terassiremontin takia. Helatorstaina pihalla vietetyn kahdeksan tuntisen työpäivän jälkeen ei enää riittänyt paukkuja lähteä lenkille.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1Bta78jSthJa_DsZVpx-JnLpanIp2TWKBV2o5x_n6zLHiKJ7U3PhU94qy1-cMK_PN9yziofAOj7iB3YKMLJfJAlyARswYiLyn7cfBSWJ8uzjiBFPkrOPmOOS1VC_nCjT4jZiAIhJfwg/s1600/4217F580-404B-4C6F-8798-2C4AA1EDDD4D.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1Bta78jSthJa_DsZVpx-JnLpanIp2TWKBV2o5x_n6zLHiKJ7U3PhU94qy1-cMK_PN9yziofAOj7iB3YKMLJfJAlyARswYiLyn7cfBSWJ8uzjiBFPkrOPmOOS1VC_nCjT4jZiAIhJfwg/s400/4217F580-404B-4C6F-8798-2C4AA1EDDD4D.jpeg" width="400" /></a></div>
<br />
Meneillään olevassa treenisuunnitelmassa on tarkoitus tehdä parin viikon välein vähän pidempi treeni. Ensimmäinen pidempi lenkki oli kaksi viikkoa sitten, kun Jussin kanssa kierrettiin NC reittiä ja vähän muitakin pikkupolkuja. Matkaa kertyi itselleni silloin 47 km / 5:39. Eilen sain tehtyä treenisuunnitelmassa olleen toisen pidemmän lenkin, kun kiersin vanhan tutun Koti-Montrailin. Lähtöpaikkana oli Pirttimäki, josta jatkoin Reitti2000 reittiä Luukki, Rinnekoti, Salmi, Kattila ja lopuksi vielä NBU19 reitin kierron kautta kotiin. Matkaa kertyi 50 km / 5:33. Vastaavia treenejä ja vähän pidempiä on tarkoitus jatkaa parin viikon välein. Eli samalla kaavalla kuin Barkley2019 kisaan valmistautumiset.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0Zojqvzsznyc_7rNqrRgnu23t1Sf5Ls720XWbi7agi-tv7H5wu9NZQE-X_LAOrZW8pBJoot6U-SqLA-m14pls_tuq0XlxvcdGPDgZrdRsWx2vpcJABmsM2_R6TE9R3Pr-7LucsK7HKA/s1600/6E95DE21-A64C-4BF1-A4A8-8BA4B911464E_1_201_a.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1295" data-original-width="1600" height="323" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0Zojqvzsznyc_7rNqrRgnu23t1Sf5Ls720XWbi7agi-tv7H5wu9NZQE-X_LAOrZW8pBJoot6U-SqLA-m14pls_tuq0XlxvcdGPDgZrdRsWx2vpcJABmsM2_R6TE9R3Pr-7LucsK7HKA/s400/6E95DE21-A64C-4BF1-A4A8-8BA4B911464E_1_201_a.jpeg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6lQKFBfQa083Chs7WHUhSkGDwVWJV6lUXC3gHLx2CMYOcEhajGigwrPPYLaZSvoRm23GNoS_79jC2UeSHLxXguL0Am7DgJ9LzUPE-CMpz329WAwUr_zxfYE5TemvUPTiDjwualuqTdQ/s1600/182064A5-7460-4B8C-B687-FA69877B7FD4_1_201_a.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1299" data-original-width="1600" height="323" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6lQKFBfQa083Chs7WHUhSkGDwVWJV6lUXC3gHLx2CMYOcEhajGigwrPPYLaZSvoRm23GNoS_79jC2UeSHLxXguL0Am7DgJ9LzUPE-CMpz329WAwUr_zxfYE5TemvUPTiDjwualuqTdQ/s400/182064A5-7460-4B8C-B687-FA69877B7FD4_1_201_a.jpeg" width="400" /></a></div>
<br />
Leadville jättämän aukon tilalle ei vielä olla tehty päätöksiä miten se täytettäisiin. Joitakin vaihtoehtoja olisi toki, mutta pitää nyt vielä seurailla matkustusrajoituksia ja muutenkin oman kunnon kehittymistä.<br />
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
StanleyParkhttp://www.blogger.com/profile/05021426375936193153noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2103543708457039.post-23755974104332184092020-05-17T17:46:00.001+03:002020-05-17T17:46:32.918+03:00Kalevankierros<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Tällä viikolla Anu ja Toni Pikkarainen valoittivat Kalevankierroksen teoriaa ja tarinoita....<br />
<br />
<iframe frameborder="0" scrolling="no" src="https://radioplay.fi/podcast/polkuporinat/listen/2026190/?embed=true" style="height: 100px;" width="100%"></iframe>
Toni kirjoitti myös tarinaa blogiimme:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
<span style="color: #0b5394;">
KALEVAN KIERROS - PERINTEISTEN ULKOILMALAJIEN KLASSIKKO </span><br />
<br />
<span style="color: #0b5394;">Kalevan Kierros on vuodesta 1977 liikuttanut kestävyysurheilusta pitäviä suomalaisia ympäri vuoden. Kalevan Kierros on kestävyysurheilukilpailusarja, jossa kisaillaan kuudessa eri ulkoilmalajissa: luistelu, hiihto, juoksu, soutu, pyöräily ja suunnistus. Kyse on kilpailusta, jossa jokaisesta osakilpailusta voittaja saa tuhat pistettä. Eniten pisteitä saanut voittaa, ja kaikki voittavat varmasti itsensä. Jokaisesta lajista järjestetään oma kilpailutapahtuma eri paikkakunnilla ja tapahtumat ovat sopivin välein toisistaan, jolloin tavoite on aina lähietäisyydellä. Kalevan Kierros alkaa luistelulla tammi-helmikuussa ja päättyy syys-lokakuussa juoksuun tai suunnistukseen. Kierroksen kokonaiskisaan ja osakilpailuihin osallistuu sekä lajien huippuja, että tavallisia kuntoilijoita, ikähaitariltaan aina 85 vuotiaisiin saakka. Kokonais- ja osakilpailuissa kilpaillaan itsenäisesti, mutta sen lisäksi on mahdollisuus kilpailla joukkueina sekä ikäsarjoissa. </span><br />
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhU19rHFClPiFYaoo_CJdQ1n9g2-qjv0mJ8bMNB6a0uESSWtALEghggLFQkIjVC12YA8o_qAyD02w_svXCu2ZZ403JSznftjJuUw_pD6XR-Vg_TJJBtKxVkGPrV4HOYXO0GNqTJu8DNXw/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2020-5-7+kello+19.10.30.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1390" data-original-width="1018" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhU19rHFClPiFYaoo_CJdQ1n9g2-qjv0mJ8bMNB6a0uESSWtALEghggLFQkIjVC12YA8o_qAyD02w_svXCu2ZZ403JSznftjJuUw_pD6XR-Vg_TJJBtKxVkGPrV4HOYXO0GNqTJu8DNXw/s400/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2020-5-7+kello+19.10.30.png" width="292" /></a></div>
<span style="color: #0b5394;">Lajit ovat pysyneet samoina ensimmäisestä Kalevan Kierroksesta asti samoina, mutta matkoja ja joidenkin lajien ajankohtia on muuteltu. Alla taulukossa nykyiset Kierrokset lajien ohjeelliset matkat ja ajankohdat. </span><br />
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCpERKLp-7weZenWN47z7Ve-wzhqIRFG5YjXGj3GTy16g3T9NygTZtd_v2IDfQrxA3oBFQ9SzL_cgM2VuFe-05frx-LSELaCGIr62a1iKods3ZGiIsizCurvyubFfchnEXsVsTIhLBlw/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2020-5-8+kello+14.52.26.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="780" height="205" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCpERKLp-7weZenWN47z7Ve-wzhqIRFG5YjXGj3GTy16g3T9NygTZtd_v2IDfQrxA3oBFQ9SzL_cgM2VuFe-05frx-LSELaCGIr62a1iKods3ZGiIsizCurvyubFfchnEXsVsTIhLBlw/s400/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2020-5-8+kello+14.52.26.png" width="400" /></a></div>
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<span style="color: #0b5394;">Vuonna 2020 Kalevan Kierros on järjestyksessään 44. Kalevan Kierros on muuttunut alkuperäiseltä toteutukseltaan vain jonkin verran vuosien varrella. Suurin muutos on tapahtunut matkojen osalta: alkuperäisellä kierroksella kilpailtiin nykyistä pidemmillä matkoilla. Välillä käytössä oli myös Kalevan Kierroksen Puolimatka, jolloin osallistuja pystyi valitsemaan täyden kierroksen ja puolen kierroksen osallistumisen väliltä. Nykyään käytössä ovat eräänlaiset kompromissimatkat, jotka toisaalta palvelevat hyvin kiertäjien enemmistöä.
Kierroksen ”isä” Pauli Arbelius sai idean kuuden kestävyyslajin yhteiskilpailusta vuonna 1976 Vesijärven jäällä luistellessaan pitkää matkaa. Ajatusta muutamille henkilöille palloteltuaan ja saatuaan rohkaisua sitä kautta, hän alkoi kehitellä ajatustaan eteenpäin. Niin syntyi Kalevan Kierros, joka tukeutui alkuvuosina suuriin massaliikuntatapahtumiin. Ensimmäisenä toteutusvuonnaan 1977 kisailtiin Finlandia-hiihdossa, Seinämaratonilla, Sulkavan Soudussa, ja Leppävaaran Sisun järjestämässä suunnistuksessa. Solvallan luistelu jouduttiin sääolojen vuoksi siirtämään Oulunkylän jääradalle ja näin sai myös alkunsa Jussin luistelu. </span><br />
<span style="color: #0b5394;">
<br />
Kalevan Kierros otti heti tuulta alleen ja osallistujamäärät alkoivat nopeasti kasvaa. Parhaimmillaan osanottajia koko kierroksella oli vuonna 1986, jolloin kiertäjiä oli mukana 557. Tänä päivänä Kalevan Kierros voi edelleen hyvin. Osallistujia on vuosittain noin 300, yhden lajin suorittajia lähemmäs 500 ja kuuden lajin suorittajia noin 250.
<br />
<br />
Jos liikut säännöllisesti, Kalevan Kierros on helppo suorittaa. Hyväksyttyyn suoritukseen riittää neljän lajia vuoden aikana. Itselleen tuntemattomia lajeja ei kannata pelätä, vaan ottaa ne haasteena. Kokeneemmilta kiertäjiltä saa varmasti neuvoa ja apua, myös välineiden lainaaminen ja vuokraaminen ovat mahdollisia. Löydät meidät ja lisää tietoa osoitteesta <a href="http://www.kalevankierros.fi/">www.kalevankierros.fi </a>ja <a href="http://www.facebook.com/KalevanKierros/">www.facebook.com/KalevanKierros/</a></span>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwM9bjGdwpsKBZIzmTcSwg-YDlk2rG_FhTdSU9K-D2eST2LTOxgsRbdRPudBGexCjXOfHrQduarVLwClSJV_ABz244zPFz9w0JgXUlGmq0GSq_08KpaiNUi7Z2suqcyTVNgm2Ax4J0TA/s1600/luistelu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="1200" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwM9bjGdwpsKBZIzmTcSwg-YDlk2rG_FhTdSU9K-D2eST2LTOxgsRbdRPudBGexCjXOfHrQduarVLwClSJV_ABz244zPFz9w0JgXUlGmq0GSq_08KpaiNUi7Z2suqcyTVNgm2Ax4J0TA/s400/luistelu.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgu4OIgNCWPHNHYSREoWm2g6mHlPZVFfi5LkhLQ2pSZhhn12j-LoM0FBKPXzKNlPwXX_PD9_OD1Luc4sabUGIucjtgSoS17TXPZ79Ap-0ew08VBDbUSHSTF54KxkIPXlIE-N6pio_lANg/s1600/hiihto.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="834" data-original-width="1600" height="207" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgu4OIgNCWPHNHYSREoWm2g6mHlPZVFfi5LkhLQ2pSZhhn12j-LoM0FBKPXzKNlPwXX_PD9_OD1Luc4sabUGIucjtgSoS17TXPZ79Ap-0ew08VBDbUSHSTF54KxkIPXlIE-N6pio_lANg/s400/hiihto.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgov99hSFnoqWgQ9izy6UoGAy6GJDYDrbwwTd3_fpvQIzlguJJerJK6QisIBSDglaJFAZ2_Y805zBbSL1mCLlNKvm7pMCuLrwXSo4FAktY6AACCAJzRB1Gu2gD9PJGnfSN4oMjxeVmgkw/s1600/juoksu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgov99hSFnoqWgQ9izy6UoGAy6GJDYDrbwwTd3_fpvQIzlguJJerJK6QisIBSDglaJFAZ2_Y805zBbSL1mCLlNKvm7pMCuLrwXSo4FAktY6AACCAJzRB1Gu2gD9PJGnfSN4oMjxeVmgkw/s400/juoksu.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoED-lRIxKyng_n6b33i0L0m6II0AwdVLr8QW0swL0ghrMWCRy0FxyJNrd3jb7Hy-Wg_-h66S7J-0gkLXQCWOyiubuSJKUfmzRF4enPUbcgTmY8bWq4-SkD5aTYySRpLaVB4e-ZEDy1Q/s1600/soutu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoED-lRIxKyng_n6b33i0L0m6II0AwdVLr8QW0swL0ghrMWCRy0FxyJNrd3jb7Hy-Wg_-h66S7J-0gkLXQCWOyiubuSJKUfmzRF4enPUbcgTmY8bWq4-SkD5aTYySRpLaVB4e-ZEDy1Q/s400/soutu.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDR6xhpNmxCnTND8rLdovDz9TxQ1SzR5h_ek1stn8oDpSmJMblBKkVMq1pdFyO4_NhCMpOTPG6XzhyphenhyphenhWLCeIAwpT7y1MYIZ-Y_2lhdPVrIvoQKJHdTZEEvnwi9UJ1Tl8nIAqUrONItIQ/s1600/pyo%25CC%2588ra%25CC%2588ily.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDR6xhpNmxCnTND8rLdovDz9TxQ1SzR5h_ek1stn8oDpSmJMblBKkVMq1pdFyO4_NhCMpOTPG6XzhyphenhyphenhWLCeIAwpT7y1MYIZ-Y_2lhdPVrIvoQKJHdTZEEvnwi9UJ1Tl8nIAqUrONItIQ/s400/pyo%25CC%2588ra%25CC%2588ily.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgO7IraLZczJkv1gImZLXjFdWpJJvO3oaiwLGlPw-ZQg8JjBNs9m9bsJT95j0CfkWgwv0b1FQzQo8sGc-PAOz1pEToROBdKnL3McIiZHk-MVvV1mmQodM8M4v8-uLQ_4TKhyphenhyphenOu-Q_0pCQ/s1600/suunnistus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgO7IraLZczJkv1gImZLXjFdWpJJvO3oaiwLGlPw-ZQg8JjBNs9m9bsJT95j0CfkWgwv0b1FQzQo8sGc-PAOz1pEToROBdKnL3McIiZHk-MVvV1mmQodM8M4v8-uLQ_4TKhyphenhyphenOu-Q_0pCQ/s400/suunnistus.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXiBiPsrYITwpPumrMnvFNvu2jZ6cT7ktt3spDMVPNSrlmImWsxSqFgXPwjDXGnm95AHOf6U-ovk-hWobJntYvPKV6wGKZjGiFoK9wthjIRZnT_wiM32KtfqpdF4wbB6sM70HndrkfPA/s1600/palkintojenjako_vuosikokous.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="912" data-original-width="1368" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXiBiPsrYITwpPumrMnvFNvu2jZ6cT7ktt3spDMVPNSrlmImWsxSqFgXPwjDXGnm95AHOf6U-ovk-hWobJntYvPKV6wGKZjGiFoK9wthjIRZnT_wiM32KtfqpdF4wbB6sM70HndrkfPA/s400/palkintojenjako_vuosikokous.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br /></div>
Sarihttp://www.blogger.com/profile/07225440029693941149noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2103543708457039.post-9731672758144139352020-05-11T07:17:00.001+03:002020-05-11T07:19:14.676+03:00Solvalla - lasten liikuttaja<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Nuorena rakennamme tulevaisuutta, ja tällä viikolla Polkuporinoissa oli Solvallan urheiluopistolta, Folkhälsanin Heikki Kiili ja Mats Almqvist.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgO_sSt-tJVPI70XF4vwmWlJPid1WyaKDL_xsA4dl03BNCbrJlqkEUmgENl-rP3V96fxg_H_KNjRSVcEfQyuhyhmKgJyCB2zMr64l5Tx7FTDKgL3EjVGcXQ97eXZUcvjaXqmyHWuO3F1Q/s1600/Blogikuva.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="782" data-original-width="1005" height="310" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgO_sSt-tJVPI70XF4vwmWlJPid1WyaKDL_xsA4dl03BNCbrJlqkEUmgENl-rP3V96fxg_H_KNjRSVcEfQyuhyhmKgJyCB2zMr64l5Tx7FTDKgL3EjVGcXQ97eXZUcvjaXqmyHWuO3F1Q/s400/Blogikuva.jpeg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mats ja Heikki</td></tr>
</tbody></table>
Jakso on kuunneltavissa täältä:<br />
<br />
<iframe frameborder="0" scrolling="no" src="https://radioplay.fi/podcast/polkuporinat/listen/2026907/?embed=true" style="height: 100px;" width="100%"></iframe>
<br />
Vierailijakynän tekstin tuotti tällä kertaa Heikki Kiili:<br />
<h3 style="text-align: center;">
<span style="color: #0b5394;"><b>
Saiko tikkupulla aikaan jotain merkityksellistä?
</b></span></h3>
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNWGuZPqMpsTXOqQ8bAljzOZKxQ0FSR_XPlgrEUBnrCRjgGB-96LqO9DqiIMYJ7R54EjAkq8SX1DS_nRt4yd3pNJqEkXxcCZaHoFTLz3H4HOydaMjdf5TUO5eBdyaHT3d6cSknZmk7Fg/s1600/IMG_20200502_142315-02.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1225" data-original-width="1600" height="306" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNWGuZPqMpsTXOqQ8bAljzOZKxQ0FSR_XPlgrEUBnrCRjgGB-96LqO9DqiIMYJ7R54EjAkq8SX1DS_nRt4yd3pNJqEkXxcCZaHoFTLz3H4HOydaMjdf5TUO5eBdyaHT3d6cSknZmk7Fg/s400/IMG_20200502_142315-02.jpeg" width="400" /></a></div>
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<span style="color: #0b5394;">Eletään helmikuuta, mutta kuulin että parempi kuvaus olisikin 115. päivä marraskuuta. Ulkona on hieman ankea keli, joka ei suoranaisesti kutsu luokseen seireenien lailla. Sinne olisi kuitenkin lasten kanssa hyvä mennä. Niin kuin varmasti olemme kuulleet, että liikuntatottumukset rakennetaan nuorena ja ne kantavat hedelmää koko loppuelämän. Miten siis saada lapset ja nuoret mukaan liikkumaan arjessa riittävästi?
<br />
<br />
Mitä ikinä teemmekään se pyrkii varmasti täyttämään jonkinlaisen tarpeen ja sisältää oman merkityksensä. Lasten ja nuorten liikuntatottumus -kyselystä tulee esiin, että lapset ja nuoret löytävät vähemmän merkitystä liikunnasta kuin ennen. Toisaalta kysely tuo myös esiin asioita, joita enemmistö lapsista ja nuorista kokevat merkityksellisiksi liikunnassa - muun muassa parhaansa yrittäminen, hyvän olon saaminen, liikunta on kivaa, uuden oppiminen ja yhdessä olo. Kääntäisinkin ajatuksen niin päin, että tavoitellaan edellä mainittuja asioita liikkumisen avulla.
<br />
<br />
Nyt onkin aika jo lähteä ulos “tikkupulla-seikkailuun”. Tavoitteena on mahdollisesti oppia jotain uutta, kokea hyvää oloa, jänniä tilanteita ja olla yhdessä. Lapsille esiteltiin idea lähteä lähellä olevalle tulipaikalle paistamaan tikkupullia ja takaisin tultaisiin otsalamppujen kanssa. Matkaa sinne on noin 500m, mutta mitä matkan varrelta löytyy on aina arvoitus. Pakattiin juomat, taikinat, lamput, istuinaluset, ensiapulaukku ja tietty tulitikut. Ja ettei tulisi liian osaavaa kuvaa niin ihan valmistaikinalla mentiin.
<br />
<br />
Lapset saivat päättää reitin ja siihen mahtuikin paljon kaikkea - hyppyjä, kalliolla kiipeilyä, kaatumisia, ryömintää, märkää, tuulen kuuntelua ja tietty oman pullatikun etsintää. Lapset olivat ilmeisen innoissaan paistamisesta koska saivat itse yrittää. Omatekoinen myös usein maistuu paremmalle. Takaisin tulo oli itsessään jännää kun oli jo tullut pimeä ja sai leikkiä otsalampun kanssa. Sama ympäristö olikin yhtäkkiä uudenlainen pimeän tultua. Seikkailussa kannattaa aina muistaa, että jokainen tuntee olonsa turvalliseksi. Jokaisen onkin hyvä miettiä omia rajojaan sen suhteen millaisia tilanteita hallitsee, varsinkin jos pitää kantaa toisista vastuuta. Ainoastaan turvallisesta tunteesta uskaltaa yrittää enemmän tai pystyy oppimaan uutta. Pelko on huono kaveri, mutta jännitys taas merkki siitä, että on kokemuksia tarjolla.
<br />
<br />
Elämyspedagogiikassa on tärkeää reflektoida tapahtunutta ja kokemuksia, jotta ne muodostaisivat parempaa ymmärrystä tai toisivat esiin uusia ajatuksia. Kukin on oikeutettu kokemaan aktiviteetin omalla tavallaan ja löytämään sieltä itselleen merkitykselliset asiat. Retken aikana ja jälkeen kun lasten kanssa juteltiin tuli monenlaista esiin. Oli opittu kaikenlaista; tikkua kannattaa pyörittää ettei pulla palakaan mustaksi, puut taipuvat valtavasti tuulessa, istuinalunen tuntuu lämpimältä, pimeällä metsä on aivan sama vaikka siitä näkee lampulla vain pienen osan ja yhdessä leikkiminen on kivaa. Vaikka ensisijainen tavoite ei ollutkaan tehdä liikuntasuoritusta tuli siitä huomaamatta sellainen, kolmen tunnin seikkailusta mitattiin 2,5h liikuntaa, hyppyjen laskemisen lopetin 30 jälkeen ja kun kaiken kehonhallintaa vaativan toiminnan laskee mukaan niin suoritusmittarit varmasti näyttävät vihreää. Vastatakseni siis alussa esitettyyn kysymykseen. Omasta mielestäni ainakin, tikkupullalla oli vaikutusta siihen että jotain merkityksellistä saattoi tapahtua.
<br />
<br />
Liikunnallinen toiminta voi sisältää suuren kirjon erilaisia merkityksellisiä asioita. Yksi tykkää kilpailla, toinen taas koittaa uusia asioita ja kolmas vuorostaan tykkää jakaa muiden kanssa asioita. Kuunnelkaa itseänne tai niitä joita koitatte liikuttaa. Mikä on merkityksellistä siinä mitä te teette? Kaikki eivät välttämättä edes tiedä mikä on merkityksellistä, mutta se selviää kokeilemalla ja reflektoimalla. Jos merkitykselliset asiat toistuu säännöllisesti on vaikea kuvitella ettei sellaisessa haluaisi olla mukana. </span><br />
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<span style="color: #0b5394;"><i>”Jokainen työ, joka tulee tehdä, sisältää jotakin hauskaa. Etsi se hauska ja työ muuttuu leikiksi.” — P.L. Travers, Maija Poppanen
</i><br />
<br />
Alla vielä hyviä vinkkejä lapsille ja aikuisille joiden kautta voisi kokea merkityksellisiä asioita:
<br />
<br />
Suomen Latu / Ulkoiluvinkit
<a href="https://www.suomenlatu.fi/ulkoile/lastentoiminta/lasten-ja-perheiden-ulkoiluvinkit.html">https://www.suomenlatu.fi/ulkoile/lastentoiminta/lasten-ja-perheiden-ulkoiluvinkit.html</a><br />
<br />
Folkhälsan/ Hoppa på ute
<a href="https://www.folkhalsan.fi/globalassets/barn/hoppa-pa/hoppa_p___ute_utskrift.pdf">https://www.folkhalsan.fi/globalassets/barn/hoppa-pa/hoppa_p___ute_utskrift.pdf</a><br />
<br /><b>
Kirjoittaja
Heikki Kiili, liikunnanohjaaja, aineopettaja Solvallan urheiluopisto, isä ja metsämörrin suuri fani.
</b><br />
<br />
Lähteet:
Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa VALTION LIIKUNTANEUVOSTON JULKAISUJA 2019:1 Sami Kokko ja Leena Martin (toim.) LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018
(<a href="https://www.liikuntaneuvosto.fi/wp-content/uploads/2019/09/VLN_LIITU-raportti_web-final-30.1.2019.pdf">https://www.liikuntaneuvosto.fi/wp-content/uploads/2019/09/VLN_LIITU-raportti_web-final-30.1.2019.pdf</a>)
<br />
<br />
Seikkailukasvatusta Suomessa – pedagogisia ja didaktisia näkökulmia
Seppo J.A. Karppinen, Maarit Marttila & Anita Saaranen-Kauppinen.
Humanistinen ammattikorkeakoulu, 2020, Helsinki
<a href="https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2020/01/seikkailukasvatusta-suomessa-outdoor-adventure-education-in-finland.pdf">https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2020/01/seikkailukasvatusta-suomessa-outdoor-adventure-education-in-finland.pdf</a></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<span style="color: #0b5394;"><br /></span>
<span style="color: #0b5394;"><br /></span></div>
StanleyParkhttp://www.blogger.com/profile/05021426375936193153noreply@blogger.com0