sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Viikko 30 ja Kopparnäs Coast Trail

Toinen lomaviikko takana. Aika on mennyt varsin nopeasti erilaisten aktiviteettien kanssa. Trooppinen kesä on jatkunut ja siitä olenkin ottanut kaiken irti. Yhtään päivää ei ole ollut vielä liian kuuma keli. Lämpötila on huidellut 30 asteen tuntumassa päivällä ja illallakin on ollut lähes hellelukemia. En muista yhtään vastaavaa kesää Suomessa vaikka niitäkin on takana jo joitakin. Omasta puolestani helteet voivat hyvin jatkua. Kyllä sitä räntää ja pakkasta riittää muutaman kuukauden päästä.

Olen pyrkinyt tekemään lenkit kuumimpaan aikaa ja siten saanut lämmöstä kaiken irti. Aivan mahtavaa juosta Nuuksion metsissä auringosta ja lämmöstä nauttien. Lenkeillä joutuu kantamaan vähän enemmän vettä mukana ja kerran turvauduin Kattilan ystävälliseen isäntään vesipullon täyttämisessä. Hyvin on vesi riittänyt vaikka välillä suu on hiekkapaperilla kotiin tullessa.

Tällä viikolla olen ehtinyt tehdä pari uintitreeniäkin. Tiistaina ja keskiviikkona kävin polkulenkin jälkeen uimassa Siikajärvessä tunnin verran. Uintitekniikka vaatisi melkoista remonttia vauhtien nostamiseksi. Nyt on varusteiden puolesta tehty lähes kaikki mahdollinen, mutta vauhdit on varsin vaatimattomia. Ensimmäinen swimrun-kisa on parin viikon päästä kisattava Lake to Lake -kisa Luukissa. Siinä parina on sen verran kova ammattilainen, että toivottavasti kelit pysyy lämpimänä ettei kaverini ehdi jäätyä uintiosuuksien aikana. Ennen kisaa ehditään tehdä yksi treeni yhdessä ja toivottavasti ehdin saada siinä muutaman elintärkeän vinkin vauhtien nostamiseksi.

Maanantaina kiertelin peruspolkuja Nuuksiossa. Aamupäivä meni pihahommissa ja lämpötilan nousemista odotellessa. Tiistaina käytiin Jannen kanssa heittämässä Sysikallio-Pirttimäki-Sysikallio hevospoluilla. Ainut takapakki oli kahvilan oleminen kiinni ja kanelipullan saamatta jääminen. Iltapäivällä sitten uintitreeni. Keskiviikkona kiersin 32 kilsaa Nuuksiossa. Kävin samalla tarkistamassa Swinghillin kunnon. Hyvässä kunnossahan se oli ja olihan mäessä pari tuttua tunkkaajaakin.

Torstai oli välipäivä, kun käväistiin Imatralla. Illalla ei enää jaksanut lähteä edes saunalenkille. Perjantaina en halunnut enää tehdä pidempää lenkkiä, kun lauantaina oli vuorossa Kopparnäs Coast Trail. Kävinkin juoksemassa vain 1,5 tuntia peruspolkuja lämpimään aikaan. Lenkillä tein muutaman lyhyen vedon lauantaita varten. Jalat tuntuivat oikein hyviltä ja levänneiltä.

Lauantaina olikin sitten vuorossa Kopparnäs Coast Trail. Reitti oli meikäläiselle uusi, mutta olin ollut alueella kisaamassa Spring Adventure 2017 kisassa. Osa poluista ja kallioista tuntuivat tutuilta ja niinhän ne olivatkin. Jussin kanssa oltiin kisattu alueella runsas vuotta aiemmin, vähän ennen meikäläisen hamstring-diagnoosia. Keli lauantaina mukaili edellisten viikkojen menoa, lämmintä riitti ihan aamusta asti. Tosin kova tuuli puhalsi koko päivän. Alla pari kuvaa matkalta kisapaikalle.




Kisa lähti totutun vauhdikkaasti liikkeelle. Lynxin AP Leskinen lähti liikkeelle muita selvästi kovempaa ja irtosi porukasta melko nopeasti. Itse yritin juosta omaa reipasta vauhtia ja meno tuntuikin hyvältä. Alku oli helppoa ja nopeaa tasaista polkua meren rannassa. Tosin myötätuuli teki olosta varsin tukalan.

Kisareitti

Kääntöpaikan jälkeen reitti siirtyi pääasissa kallioille. Palasimme kisakeskuksen suuntaan avokallioita pitkin, joista pystyi näkemään pitkälle merelle asti. Varsin hienoja paikkoja. Noin seitsemän kilsan paikkeilla oli juomapiste, josta en kuitenkaan ottanut mitään. Matka jatkui hiekkatietä, josta käännyttiin viimeisille kallioille ennen käyntiä kisakeskuksessa. Yritin juosta kiinni edellä juoksevaa Aapoa, mutta en tässä onnistunut. Sen sijaan kisakeskuksen jälkeen jalka alkoi painamaan sen verran, että vauhti putosi selvästi. Takaa ei kuitenkaan heti ollut ketään tulossa.

Pari kilsaa ennen maalia alkoi pientä kramppia tuntumaan jaloissa. Ilmeisesti liian vähäinen neste vaikutti tähän. Lopussa pari kaveria meni vielä ohi, kummallekaan ei ollut mitään tehtävissä. Maalissa kurvasin saman tien mereen viilentämään kroppaa. Tosin vesi oli rannassa niin lämmintä, ettei se paljoa auttanut. Joka tapauksessa todella hieno kisareitti ja hyvin järjestelty kisa. Kiitokset taas kaikille järjestäjille.

Kuva: Anu Uhotoinen

Coutsi on taas ehtinyt tehdä videon lauantain kisasta:

Kopparnäs Coast Trail tulokset.

Sunnuntaina kiertelin kolme tuntia Nuuksiossa. Polvet tuntuivat hieman kipeiltä, mutta muuten kaikki oli kunnossa. Viikolle kertyi vajaa 17 tuntia treeniä, jossa 130 kilsaa juoksua. Ensi viikko menee vielä lomalla, joten treeniaikaa pitäisi olla riittävästi.

Sunnuntain poseeraukset

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Viikko 29 ja omatoimi tunturihaaste

Vuorokausi Hetan maaliintulon jälkeen olin jo siirtynyt Kilpisjärvelle tavoitteena viettää seuraava vuorokausi käsivarren tuntureita koluten. Edessä oli Lahtosen Tommin ideoima Suomen tonniset tai ihan vaan tunturihaaste kavereiden kesken. Ensi kesänä Tommilla on tavoitteena järjestää reitillä (kartta) kisa, mutta tänä kesänä tarkoituksena oli vaan kiertää ja tarkastella reittiä. Vuorokausi ei riitä koko reitin kiertämiseen, mutta paljoa enempää ei itselläni ollut aikaa varattuna tässä tilanteessa. Pallaksen kisa painoi vielä jonkin verran jaloissa joka jonkin verran hidastaisi menoa. Mutta näillä säädöillä mentiin.

Jätin auton Kilpisjärven retkeilykeskuksen parkkikselle, kun olin ensin neuvotellut respan kanssa reissuni kestävän ehkä hieman pidempään kuin sallitut kuusi ilmaista parkkituntia. Kaikki tavarat oli hyvin järjesteltynä matkalaukussa, joten repun pakkaaminen reissukuntoon ei kestänyt pitkään. Ilma oli ilta seitsemältä mukavan lämmin. Pahin helle oli hieman helpottanut. Vetäisin kuitenkin yötä vasten paksun kerroksen aurinkovoidetta käsivarsille ja niskaan. Kyllä se aurinko siellä reissun aikana ehtisi jonkin verran pilkottaa. Jalkaan laitoin parin vuoden takaiset Hokan Speedgoatit, joita halusin kokeilla UTMB:tä varten. Reppuna toimi sama 12 litran Salomonin reppu, johon sain mahtumaan mukavasti tarvitsemani tavarat. Muuta mainitsemisen arvoista varusteista oli Marmotin kuorihousut, noin 5000 kcal energiaa (mm. patukoita, pähkinöitä, 2 kanasäilyketölkkiä, karkkia ja puuroa), hanskat, pitkähihainen merinovillapaita, bivy-pussi, pieni EA-paketti ja sauvat. Reppu painoi lähtiessä 5,6 kg, jossa oli mukana 1,5 litraa nestettä.

Lähtötunnelmissa
Polku alkoi heti retkeilykeskuksen takapihalta, joten pääsin heti reissun makuun. Kello oli noin seitsemän illalla. Nousu Saanalle kesti myötätuulen saattelemana runsaat 50 minuuttia. Vastaan tuli paljon porukkaa ja reitti tuntuikin olevan osa perusohjelmaa monelle Kilpisjärvellä vierailevalle. Paita ehti vähän kastua jo tässä vaiheessa vaikka sauvoin mäen aika rauhassa ylös. Ylhäällä oli hienot maisemat kuten arvata saattoi. Seisoin Saanan huipulla ensimmäistä kertaa elämässäni. Tästä huolimatta en sen pidempään jäänyt maisemia ihailemaan vaan jatkoin samaa reittiä alas ja tunturin juurella kaarsin pohjoiseen, jossa näkyi jo seuraava huippu, Korkea-Jehkas.

Saanan huipulta

Maasto oli helppoa ja näillä kohdin pystyi hyvin hölkkäämään eteenpäin. Nousun jyrkentyessä nousu meni taas sauvomiseksi. Varsinaista polkua ei ollut vaan yritin edetä mahdollisimman suoraan kohti huippua. Raikas tuuli puhalsi Norjan puolelta, mutta vielä riitti hyvin lyhythihainen paita. Aikaa huipulle meni 1.12 vaikka matkaa oli vain 6,5 kilsaa. Tiedossa olisi pitkä yö.

Saana on jo jäänyt taakse
Kolmannelle tunturille Muurivaaralle maasto oli laskuvoittoista vaikka pari kumparetta siinäkin oli välissä. Paikoin maasto oli kosteaa suota ja sopivan ylityspaikan etsiminen vei hieman aikaa. En halunnut vielä tässä vaiheessa kastella tossuja ja sukkia.

Muurivaaran jälkeen reitti kääntyi pohjoiseen seuraten Norjan rajaa ja sen tuntumassa olevia huippuja. Ensimmäisenä matkan varrella oli Saarijärven autiotupa, jonka kautta kuljin ihan sitä perusreittiä. Siitä Norjan rajaa pitkin edeten, mutta seuraavalle huipulle päästäkseni jouduin hieman koukkaamaan naapurin puolelta, koska rinne oli sen verran jyrkkä ja kivikkoinen, että nousun pystyi tekemään helpommin vasemmalta puolelta. Ylhäällä avautui hienot maisemat.

Seuraavalle tunturille reitti kulki pitkin rajaa, mutta ensin oli noin 250 metrin lasku välissä olevaan notkelmaan. Vastarinteessä pidin 10 minuutin ruokatauon. Sen verran oli navakka tuuli, että pusakkaa siinä piti päällensä laittaa. Tauon jälkeen lähdin kohti huippua, mutta ylhäällä tuli pieni suunnistuspummi, kun en hahmottanut heti tunturin huippua kunnolla. Olin noin 800 metriä sivussa viereisellä tasanteella. Varsinainen huippu oli joitakin kymmeniä metrejä korkeampana vieressä.

Tästä eteenpäin tuuli tuntui sen verran vilpoiselta, että pidin suosiolla Inovin kuoritakin päälläni. Vauhti oli aika hidas tässä kivikossa, jossa en pystynyt varsinaisesti juoksemaan. Meno oli enemmän kiveltä toiselle hyppimistä. Onneksi keli oli kuiva, joten pitoa riitti tossussa hyvin.

Matka jatkui pohjoiseen vielä viiden tunturihuipun kautta aina Goddejärvelle asti. Seutu oli kauttaaltaan pelkkää kivikkoa, isompaa ja pienempää. Yhdessä kohtaa piti kiivetä poroaidan yli, jotta pääsin tunturin korkeimmalle kohdalle. Koleilin muutamalla huipulla Tommin kehittämää rastileimausjärjestelmää. Leimaukset onnistuivat vähän vaihdellen riippuen Elisan verkon kuuluvuudesta. Goddejärvellä kuuluvuus loppui ja leimaukset jäivät tekemättä.

Auringonnousu tuntureiden takaa

Ja kiveä riittää
Tässä kohtaa olin ollut reissussa vajaat 9 tuntia ja matkaa oli kertynyt vasta runsaat 40 kilsaa. Takaraivossa alkoi vähän mietityttää tuleva helteinen päivä ja toisaalta varsin hankala vesitilanne tuntureilla. Suurin osa puroista oli kuivana ja siellä missä vettä oli niin määrät ja virtaukset olivat  pieniä. Päätin suunnata länteen ja hölkkäillä kohti Haltin ja Kilpisjärven välissä olevaa vaellusreittiä. Matkaa kertyisi täältä autolle vielä toinen mokoma.

Vähän ennen Kuonjarjohkan autiotupaa tulin vaellusreitille. Siitä sitten vaan tossua toisen eteen ja kohti Kilpisjärveä. Autiotuvalla pidin vajaan 30 minuutin ruokatauon. Sain aamupuuroa varten kuumaa vettä tuvalla yöpyneeltä ystävälliseltä pariskunnalta. Lämmin puuro maistui hyvältä kylmän ja tuulisen yön jälkeen. Iso kiitos heille!

Autiotuvalta oli matkaa Kilpisjärvelle vielä vajaa parikymppiä. Onneksi se oli vähän juostavampaa vaikka paikoin polku on kyllä melkoista kivikkoa sekin. Askel ei ollut enää ihan lennokas ja matka eteni melko hitaasti. Enpä tästä sen suuremmin välittänyt vaan yritin ottaa reissusta kaiken irti.

Lopulta pääsin Kilpisjärvelle ja kyläkaupalle. Kello näytti 10 aamulla ja kilsoja oli kertynyt 74 km. Tästä oli vielä vitonen autolle, mutta en lähtenyt jolkottamaan asfalttia vaan tilasin paikalle ihan taksin. Sillä mentiin sitten autolle jäätelöä syöden. Hieno reissu kokonaisuudessaan vaikka sain katettua koko reitistä vain pienen osan. Koko reitin kiertäminen onkin sitten haastavampi juttu. Varsinkin kun repussa on kaikki pakolliset kisavarusteet telttoineen ja makuupusseineen.

Coutsi ehti tehdä jo videon kuvausryhmän materiaalista. Olkaas hyvät:


Loppuviikko on mennyt kotona lomaillessa ja liikkuessa. En halunnut pitää sen pidempää lepojaksoa Pallaksen ja tunturihaasteen jälkeen vaan jatkoin poluilla heti keskiviikkona. Lauantaina juoksin aamulla kolmen tunnin lenkin Nuuksiossa ja ilma oli kuin suoraan sademetsästä. Edellisen päivän ja illan sateet olivat kastelleet metsän mukavasti ja ilmassa leijuva ukonilma teki olosta aika tuskaisen. Lenkin jälkeen laskin että edellisen seitsemän päivän aika on tullut yhteensä 200 juoksukilsaa. Ehkä sekin alkoi vaan painamaan. Päätinkin pitää sunnuntaina juoksuvapaan päivän ja käydä vain uimassa. Siitä tuli kuitenkin Jaakon johdolla kahden tunnin swimrun-keikka Meikolla. Onneksi meno oli leppoisaa. Kauden toinen SR-treeni ja hauskaa oli.

Haastattelut Polkuporina puitteissa on jatkunut hyvää vauhtia. Materiaali syntyy tasaiseen tahtiin ja elokuussa sitä varmasti jo on julkaistavaksi asti. 

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Viikko 28 ja NUTS Pallas

No olipas mahtava viikko ja viikonloppu. Ei pelkästään Suomen upein polkujuoksureitti Pallaksella tai hieno kisaviikonloppu monine kavereineen, mutta vieläpä kesän parhaat ja lämpimimmät kelit koko reissun ajan, niin ei voi taas olla kuin kiitollinen mahdollisuudesta tehdä juuri näitä asioita tässä ajassa.

Treenit ennen Pallakselle menoa olivat aika maltilliset, kun samalla olin viimeistä viikkoa töissä ja muutakin aktiviteettia sattui illoille. Ehdin oikeastaan tekemään vain yhden polkulenkin sekä pari pienempää lenkkiä ennen perjantaista matkapäivää. Perjantaina lensin Kittilään, josta olin varannut vuokra-auton seuraaville päiville. Siitä ajoin sitten Kittilästä Pallakselle poroja varoen ja laitoin teltan pystyyn seuraaviksi pariksi yöksi. Paikalla oli tuttuja ja tietysti NUTSin porukkaa perusmatkan huoltopistettä pystyttämässä. Ehdittiin muutama sana vaihtaa ennen kuin lähdin hetkeksi telttaan lepäämään.

Iltamaisemaa

Telttapaikka
Laitoin kellon soimaan kahdelta yöllä, kun laskin perusmatkan kärjen olevan Pallaksella niihin aikoihin. Tarkoituksena oli seurata kärjen huoltoa ja ottaa live-videota Trailrunning.fi fb-sivuille. Uni ei oikein tullut silmään ja nousin ylös jo hyvissä ajoin odottamaan kärkeä. Gepsi-seurannasta oli helppo ennustaa milloin kärki lähestyisi huoltoa. Vähän kahden jälkeen Jaakko tulikin reipasta vauhtia. Hän vietti huollossa runsaat kolme minuuttia ja jatkoi matkaa määrätietoisesti. Odottelin huoltoon vielä Anttia ja Tomia, jotka myös olivat edenneet alkumatkan reippaasti. Pieniä vatsaongelmia oli ilmeisesti ollut yhdellä jos toisellakin.


Puoli kahdelta yöllä

Pilvien takana vielä yksi valetunturi
Palasin teltalle nukkumaan, mutta unta en juurikaan sinä yönä saanut. Teltta oli kolmen metrin päässä juoksureitistä ja kuulin jokaisen ohi juoksevan askeleet. Seitsemän jälkeen nousin ja lähdin hotellille aamupalalle. Ei ehkä paras valmistautuminen omaan kisaan.

Auringonnousu Pallastunturilla
Aamupäivällä tunnelma kohosi mukavasti omaa juoksua odotellessa. Seurasin Pallaksen huollossa perusmatkalaisten edesottamuksia ja yritin siinä välillä auttaa parhaani mukaan. Samalla hain oman numerolapun kisatoimistosta sekä läpäisin hienosti kisavarusteiden tarkastuksen. Palasin vielä teltalle laittamaan juoksukamat päälle ja vein oman maalinjälkeisen huoltokassin Vuorenpeikoille. Kaikki oli valmista hyvissä ajoin ennen lähtöä.

Kisassa tarkoituksena oli yrittää kerätä taas ne 50 Buff-pistettä. Toisin kuin KK:lla taktiikkana oli lähteä maltillisemmalla vauhdilla ja sitä kautta ylläpitää vauhtia mahdollisimman hyvänä loppuun asti. Lopun tieosuudella voisi vielä hieman kohentaa vauhtia ja yrittää kerrankin olla konttaamatta maaliin. Taktiikkaa helpotti hieman lauantaille sattunut pilvinen keli, jolloin lämpötila ei nousisi ihan huimiin lukemiin kuten perjantaina. Toisaalta taktiikkaa ei helpottanut Henri Ansion mukanaolo. Todennäköisellä reittiennätyksen parannuksella ero Henkkaan ei saisi olla yli 25 prosenttia, joka tarkoitti loppuajan olemista runsaan 5,5 tunnin tuntumassa. Se olisi kyllä liian kova meikäläiselle hyvänäkin päivän. Mutta ehkä ei sellaiselle pöljälle päivälle.

Kisa lähti liikkeelle klo 12 ja suoralla nousulla Pallastunturille. Vauhti nousussa oli maltillinen kuten suunnittelin. Olin ottanut runsaasti nestettä mukaan, kun KK:lla aliarvioin sen kulutuksen. Taivaskeron jälkeen pääsin aloittamaan varsinaisen juoksun. Matka eteni mukavasti ilman suurempia huolia. Sijoitukset vähän vaihteli riippuen siitä mentiinkö ylä- vai alamäkeen. Oma alamäkijuoksu on sellaista varovaista hiipimistä, että osa porukasta loikkii pitkin askelin ohi. Ylämäessä meno taas tasoittuu. Hanneksen kanssa vauhdit tuntuvat menevän yksiin ja juoksemmekin yhdessä hyvää vauhtia ensimmäiset 25 kilometriä Hannukurun huoltoon. Täytin omat pullot sekä säiliön ja jatkoin menoa. Muutama sana vaihdettiin järjestäjien ja muiden juoksijoiden kanssa.

Letka ekassa nousussa. Kuva: All About Lapland


Jossain alkupätkällä. Kuva: All About Lapland


Matka jatkui Hanneksen kanssa. Jossain vaiheessa Hanneksen vauhti alkoi tuntumaan liian kovalta ja jouduin tekemään melkoisesti töitä siinä vauhdissa pysyäkseni. Parin kilometrin jälkeen oli pakko antaa periksi ja jouduin kävelemään seuraavan mäen. Käytin tilanteen hyväksi ja nautiskelin yhden energiapatukan. Meno ei paljoa nopeutunut ja kävelyäkin tuli enemmän. Hanneksen selkä näkyi edessä, mutta ei vaan ollut paukkuja jatkaa samaa vauhtia. Takaakin alkoi tulla porukkaa ohi.

Viimeinen nousu Pyhäkerolle oli taas tuskaisen hidas. Vaikka matka oli huomattavasti lyhyempi kuin 2015 tai 2016, kun olin juoksemassa perusmatkaa, niin nousu kesti varmaan yhtä kauan. Ei vaan ollut voimia. Lopulta Pyhäkerolta avautui näkymät Hetan kirkolle ja maaliin. Tosin siinä välissä oli vielä 15 kilsaa juostavana. Lisää porukkaa meni ohi lentämällä Pyhäkerolta laskiessa. Lopulta päästiin tielle ja sain siinä vähän paremman vauhdin päälle. Ei mitään lentämistä, mutta ei ihan konttamistakaan. Sain tehtyä jopa pari ohitusta, tosin saattoivat olla perusmatkalaisia. Maalissa kello näytti lähes puolta seitsemää eli olin tunnin myöhässä siitä pöljän päivän tuloksesta. Pisteiden valossa paljon jäi saavuttamatta.

Maalissa. Kuva Onevision.fi
Loppuilta meni kisakeskuksessa nauttien erinomaisesta lohikeitosta sekä useista virkistävistä juttutuokioista erinomaisten polkujuoksijoiden kanssa. Kuten KK:lla, viikonlopun parasta antia olivat tapaamiset muiden juoksijoiden kanssa. Kiitos taas siitä. Omalla teltalla Pallaksella olin vasta puolenyön jälkeen, kun bussikuljetukset lähtivät vasta palkintojenjaon jälkeen.

Juoksin kisan Salomonin uudella Sense Ultralla, jossa pohjan vaimennusta ja kivisuojaa on edelleen kehitetty. Tämä oli samalla testilenkki tällä tossulla UTMB:tä ajatellen. Nyt kisan jälkeen tuntuu, että tämä kenkä on ensimmäinen Salomonin kenkä, joka voisi itsellä toimia pidemmässä kivikkoisessa kisassa. Muut varusteet toimivat hyvin. Olin pakannut reppuun kaksi lötköpulloa sekä vesisäiliön. Käytin molempia ja homma toimi hyvin. Lyhyessä kisassa lötköpullot saa sullottua helpommin taskuihin, kun ne isot etutaskut ovat melko tyhjillään. Nestettä kului useampi litra, mutta varsinaista muuta energiaa en paljoa nauttinut. Tätä pitää ehkä vähän analysoida.

Onevision kuvat.
All About Lapland kuvat.
NUTS Flickr kuvat.
Tulokset.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Viikko 27 ja vähän uutta

Tälle viikolle oli luvassa pientä uutta juttua, kun ainakin parin vuoden takainen haave alkoi käytännössä saamaan muotoaan. Kyseessä on siis jo FB:n puolellakin pari postausta saanut "Polkuporinat", jonka ajatuksena on haastatella mielenkiintoisia ihmisiä kestävyysurheilun ympäriltä ja yrittää saada mukaan mahdollisimman laaja kirjo eri alojen osaajia ja ammattilaisia. Vaikka nimi viittaa polkuihin niin pelkästään polkuihin tai edes juoksuun emme coutsin kanssa rajoitu, koska mahdollisuuksia on lähes rajattomasti. Eri osa-alueita kestävyysurheilun ympäriltä riittää ja jo tässä vaiheessa olemme listanneet useita kymmeniä ammattilaisia, joita haluaisimme haastatella. Toivottavasti mahdollisimman moni lähtee mukaan ja saamme haastattelut eetteriin. Käytännössä haastattelut julkaistaan omana podcast-sarjana, ensimmäiset toivottavasti jo elokuun aikana.

Ensimmäiset haastattelut tehtiin tosiaan jo tällä viikolla. Juoksijan Sielu-kirjan kirjoittanut Tarja Virolainen sekä Mindfulness-valmentaja Heljä Ora. Loistavaa materiaalia syntyi heti ekalla viikolla. Tosin molemmat haastateltavat olivat sen verran kovatasoisia, ettei siitä ollut epäilystäkään. Meille coutsin kanssa tilanne on myös herkullinen, kun pääsemme kyselemään itseämme kiinnostavia asioita. Toivottavasti kyseiset asiat kiinnostavat myös muita.

Heljä ja coutsi

Tarja ja Mikael
Toinen vähän uusi juttu tällä viikolla on ollut muutaman hitaan hölkkäkävelylenkin tekeminen. Näiden lenkkien tehtävänä on ollut taas vähän totutella myös kävelyyn lenkkien aikana. Pallaksen jälkeisellä Haltin-reisulla tulee varmasti paljon kävelyäkin vaikka tarkoituksena on lähteä melko kevyellä setillä liikkeelle. Ja elokuussa UTMB:llä kävelyä tulee varmasti lisää. Ainut mitä tällä viikolla on puuttunut on ollut sauvat ja vähän isompi reppu. No, viikon päästä sekin asia korjaantuu, kun lähdetään kiertelemään Lahtosen Tommin hahmottelemaa reittiä tunturiin.

Aurinkoisia kelejä Siikajärvellä

Hölkkäkävelyiden vastapainoksi Jussi kävi juoksuttamassa mua parinakin päivänä tällä viikolla. Maanantaina juostiin parin tunnin peruslenkki poluilla ja sunnuntaina toiset pari tuntia, mutta tällä kertaa mukana oli hieman leikkiä tai ainakin vauhtileikittelyä. Juostiin vähän eri mittaisia vetoja ja hieman erilaisilla vauhdeilla, välillä polulla ja välillä hiekkatiellä ja lopuksi vielä asfaltilla. Ja tietysti välillä ylämäkeen ja välillä tasaista. Eli vähän kaikkea oli tarjolla. Hyvä valmistava lenkki ensi viikonlopun koitokseen Lapissa, jossa Jussi juoksee perusmatkan ja meikäläinen viiskymppisen.

Lämmintä riitti

Tiistaina käytiin coutsin kanssa Amer Brand Storessa tekemässä muutamat hankinnat. Mukaan tuli uudistunut Slabin Ultra, joka parin kokeilun perusteella voisi olla hyvä kenkä syksyn UTMB:llä. Ensi viikolla kenkä pääsee kunnon testiin Lapin tuntureilla. Toinen mielenkiintoinen kenkä joka tuli ostettua oli Slab Amphib, joka pelkästään materiaalinsa ja keveytensä puolesta pitää kokeilla. Pidemmälle matkalle tästä kengästä ei ole seuraa ainakaan meikäläiselle.


Viikolle kertyi kilsoja 104. Ensi viikko on aika kiireinen ennen lähtöä Pallakselle ja lomien alkamista.  Pakkailut on jo aloitettu, mutta vielä on perustarvikkeita hakusessa.


sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Viikko 26 ja Aulanko Tower Trail

Vuosi olis sitten puoliksi paketissa, kun kesäkuukin saatiin eilen taputeltua valmiiksi. Se olis sitten heinäkuu ja vuoden toinen puolisko edessä. Ensimmäinen vuosipuolisko ei ollut harjoittelun kannalta ihan sellainen mitä suunnittelin sen olevan. Tammikuussa oli aika paljon sairastelua ja helmikuussa ja maaliskuussa TGC sekoitti jonkin verran harjoittelua.  Sen jälkeen oli suhteellisen hyvä treeniputki Karhunkierrokselle asti, mutta kesäkuu oli taas aika tasapaksu. Myös treenireissu Tenneseehen verotti reissun jälkeistä harjoittelua.

Alkuvuoden juoksut (maasto,matto,tie)

Tätä taustaa vasten nyt olisi pari kuukautta aikaa tehdä määrätietoista työtä kohti tämän vuoden pääkisaa UTMB:lle. Fyysisen kunnon sijasta suurempi ponnistus on tällä kertaa henkisellä puolella.Yrityksistä huolimatta pääkisa ei tällä hetkellä nosta kovinkaan suurta innostusta. UTMB:n sijasta moni muu kisa tuntuisi nyt houkuttelevammalta. Enemmän tulee mietittyä jo ensi kauden kisakalenteria ja mitä mahdollisuuksia sieltä voisi avautua. Toki UTMB:n läpipääsy antaa taas mahdollisuuden hakea useaan Jenkkikisan. Tätä mahdollisuutta ei meikäläisellä olekaan ollut pariin vuoteen. Se onkin ehkä se tekijä, joka tällä hetkellä motivoi eniten eteenpäin. Nyt ennen viimeisiä treeniviikkoja olisi syytä löytää kuitenkin muitakin motivaatiotekijöitä.

Mennyt viikko oli sama perustekemistä. Maanantaina oli hieman tukkoinen olo ja jätinkin lenkin kokonaan väliin. Myös tiistaina tein vain kevyen työmatkafillaroinnin. Loppuviikolle mahtui neljä polkulenkkiä Nuuksiossa sekä lauantainen Aulanko Tower Trail

Lauantaina kisattiin Aulanko Tower Trail kisa, joka oli ensimmäistä kertaa mukana Buff Trail Tour Finlandin osakisana. Itselle kyseessä oli nyt kolmas osakisa tämän vuoden sarjassa, kun sekä Bodom että Karhunkierros tuli jo kisattua. Aulangolla oli suunnitelmissa käydä tutustumassa polkuihin ennen kisaa, mutta aikataulut eivät sitä mahdollistaneet, joten kisaan lähdettiin pelkän karttaantutustumisen pohjalta.

Alku lähti taas vauhdikkaasti liikkeelle, kuten edellisissäkin kisoissa. Kyseessä ei ole mitään perusmatkojen totuttua leppoista menoa vaan vautia pitää löytyä heti alusta jos mielii lähellekään kärkeä. No, kärki meni tietysti menojaan ja muutama muukin, mutta oma paikka löytyi porukasta hyvin. Alussa oli mukavasti leveämpää tietä, että jokainen varman löysi omaan vauhtiinsa sopivan paikan ryhmässä. Sen jälkeen lähdettiin kapeammalle polulle, jossa ohittelut olivatkin jo hankalampia. Tässä vaiheessa jono eteni kuitenkin jo melko vakaasti eteenpäin eikä järjestys paljoa vaihdellut. Maisemat näyttivät hyvältä ainakin sen mitä juoksulta ehti vilkuilla. Polkuakn joutui vilkuilemaan, kun alussa nilkka pyörähti parikin kertaa. Onneksi ei pahasti, mutta alamäet tulinkin sitten vähän tarkemmin myös nilkaa varoen.

Toisella puoliskolla jaksoin juosta edelleen suhteellisen hyvin. Juoksimme neljän hengen porukassa, jossa oli ainakin toinen Sambalainen (jonka nimeä en valitettavasti tiedä), Tawastian Jombba sekä vielä neljäs kaveri, jota en myöskään tuntenut. Vauhti oli kuitenkin hyvää tai ainakaan yhtään kovempaa en olisi jaksanut itse juosta. Jossain vaiheessa porukka alkoi hajota ja jatkoimme Jombban kanssa kahdestaan vielä hetken ennen kuin tipahdin tästäkin kyydistä. Viimeiset mäet alkoivat tuntumaan raskailta ja varsinkin alamäissä jouduin varomaan polvia. Alussa pyörähtänyt nilkka ei enää tuntunut haittaavan. Loppu oli perustekemistä ja maaliintulon odottelua. Sen verran oli kuitenkin lopussakin vauhtia, että maaliin tultiin tukka hulmuten.

Kuvat ovat coutsin ottamia poislukien pari ensimmäistä, jotka ovat @onevisionfi kuvia.

Kuva @onevisionfi

Kuva @onevisionfi





Loppuaika 1.49.10 oli kuitenkin meikäläiselle hyvä suoritus ja tyytyväinen pitää olla. Aika oli 4 minuuttia nopeampi kuin Bodomilla toukokuun alussa. Myös Buff-pisteitä tuli muutama enemmän kuin Bodomilta (46,58 - 52,16) Jeren viedessä täydet pisteet molemmista kisoista. Pisteiden valossa voisi jopa puhua pienestä nousukunnosta.

Aulangon reitti oli mielestäni todella nopea ja jos vain juoksuvoimaa olisi ollut enemmän niin ajassa se olisi heti näkynyt. Muutamissa paikoissa oli teknisempää laskua ja nousua juurineen ja kivikkoineen, mutta suhteellisen nopeaa kuitenkin. Ja sellaista helppoa polkua ja hiekkatietä oli Bodomia enemmän. Todella hieno lisäys Buff-trailille.

Tulokset
Onevision.fi kuvat


Treeniyhteenveto 2023

Vuotta on vielä pari päivää jäljellä, mutta tässä vähän yhteenvetoa treeneistä (päivitetty 2.1.2024). Datat tulee Polar Flown puolelta: Koko...