Viikko 19 ja Spring Adventure

Kelit ovat olleet vähintäänkin mielenkiintoiset tällä viikolla. Kylmä pohjoistuuli on laskenut lämpötiloja pariin lämpöasteeseen ihan täällä rannikolla asti ja taivaalta on tuprunnut lunta lähes joka päivä. Maanantaina aamulla bussia odotellessani kuulin käen kukkuvan ensimmäistä kertaa tänä keväänä, mutta tunne oli jotenkin epätodellinen siinä lämpötilassa. Kuusamossa pakkasta on ollut sen verran, että lumitilanne ei ole helpottanut yhtään viimeisen viikon aikana. Toivotaan, että pakkasta riittää vielä pari viikkoa, että päästään juoksemaan Karhunkierros kantavalla keväthangella.

Oma treeniviikko on ollut lähes suunnitellun mukainen. Tarkoitus oli tehdä yksi kovempi harjoitus lauantaina kisattavan Spring Adventure -seikkailukisan lisäksi. Kisassa meno olisi joka tapauksessa vahvasti punaisella, joten viikkoon tulisi pari kovempaa treeniä.

Maanantai alkoi joogalla. Pääsiäisen ja Wapun takia pari jooga-tuntia oli jäänyt väliin, mutta nyt päästiin taas tositoimiin. Illalla kävin vielä hölkkäämässä vajaan tunnin lenkin Siikajärven ympäri. Tiistaina kävin päivällä salilla tekemässä core-treenin ja illalla suuntasin Samban treeneihin, jossa aiheena oli pyramidi-harjoitus. Harjoitus tehtiin kentällä, jossa tarkoituksena oli juosta 400/800/1200/1600/1200/800/400m vedot sykepalautuksella (syke alle 120). Aika karmea treeni, kun sellaiseen ei ole tottunut. Tosin porukassa se oli paljon helpompi tehdä. Keskiviikosta tuli lepopäivä, kun en aamulla ehtinyt käydä tekemässä salitreeniä ja illalla kävin akupunktiossa. Sen jälkeen en enää halunnut tehdä mitään fyysistä. Torstaina kävimme Juuson kanssa juoksemassa Nuuksion polkuja vajaan parin tunnin ajan. Perjantaina kävin kiertämässä järven vähän poluillakin käyden. Vauhti oli huomattavasti torstaita kevyempää.

Lauantaina olikin sitten vuorossa Spring Adventure Jussin kanssa. Ilma tuntui heti aamusta vähän lämpimämmälle kuin mitä viikolla oli ollut. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuuli oli aika leppoisa. 

Kahdeksan jälkeen saatiin kisamateriaalit ja reitin suunnittelu pääsi vauhtiin. Eipä siinä paljoa erilaisia vaihtoehtoja ollut ja reitti oli selvä melko nopeasti. Sitten vielä viimeiset säädöt varusteiden ja pyörien kanssa ja olimme valmiit matkaan.

Varustesäätöä

Kisakeskus

Reitinsuunnittelu

Ensimmäinen osuus oli suunnistusta, jossa piti kiertää Siuntion keskustassa olleet kolme rastia.

Prologi

Ei sitten alkrytinässä huomattu kartan olevan peilikuvana, jota olisi pitänyt lukea paperin toiselta puolelta. Lähdettiin kuitenkin isolla itseluottamuksella kohti "ykköstä" ja ajateltiin saavamme hyvä etumatka, kun reitinvalintamme poikkesi kaikista muista. No, parin muun joukkueen kanssa pyörittiin "ykkösellä" ennen kuin Jussi hoksasi kartan olevan peilikuva. Siitä sitten hitaasti kohti varsinaista ykköstä. Seuraavat pari rastia löytyi ok vaikka kartan lukeminen nurjalta puolelta ei ollutkaan ihan helppoa. Pyöräilyosuudelle lähtiessämme ei muita joukkueita sitten enää näkynytkään.

Pohjoispuolinen kartta

Eteläpuolinen kartta

Ekalle pyörärastille mentiin vähän pitkäksi yhdestä polkujen risteyksestä ja lisäksi mentiin itse rastistakin pitkäksi. Olin katsonut kartasta, että rastipiste olisi polunvarressa ja näkyisi helposti pyöräiltäessä, mutta eipä näkynytkään. Jouduttiin sitten palaamaan jonkin matkaa takaisin. Seuraavat rastit 2,3,4 ja 5 löytyivät hyvin, mutta metsäosuuksilla Jussilla meinasi tulla kylmä meikäläistä odotellessa. Onneksi aurinko lämmitti jo hieman enemmän kuin aamulla. Kuudennelle pyörärastille mennessä missattiin yksi polkuristeys peltojen keskellä, siitä taas pieni edestakainen ajo. Itse rasti löytyi hyvin kuten löytyivät seitsemäs ja kahdeksas pyörärasti.

Tämän jälkeen alkoi suunnistusosuus jalan, jolle saimme vaihtopaikalta uuden kartan. Pyörät jäivät tähän odottamaan paluuta.

Suunnistusosuus jalan

Kartta näytti olevan tällä kertaa ihan oikein päin, joka helpotti vähän menoa. Tosin kolmannelle rastille tullessa ajauduimme liikaa oikealle. Suunnistus sujui muuten vähän paremmin, mutta meikäläisen takareisi ei tänään kestänyt juurikaan juoksua vaan jouduimme etenemään hidasta hölkkävauhtia. Tämä ei helpottanut aikatauluamme yhtään varsinkin kun suunnistusosuus oli gepsin mukaan 12,5 kilsaa. Viimeiseltä rastilta takaisin vaihtopaikalle hölkätessä päätimme jättää seuraavat kolme pyörärastia (9, 10, 11) väliin ja suunnata suoraan rastille 12, koska laskimme ehtivämme kiertää ainoastaan joko kyseisen pyöräosuuden tai melontaosuuden. Jokaisesta väliin jääneestä rastista saisi sakkoa tunnin, mutta laskimme melonnassa olevan enemmän rasteja kuin pyöräosuudella olevat kolme.

Siispä vaihtopaikalta suuntasimme suoraan pyörärastille 12, jossa olisi vuorossa Quest. Siinä tehtävänä oli kulkea noin 300 m pituisen lammen toiseen päähän, joukkueen toinen jäsen jalan ja toinen suppi-laudalla. Jussi otti suppi-haasteen vastaan ja minä lähdin kävelleen lammen toiseen päähän. Hyvin meni, ei kastuttu kumpikaan.

Siitä sitten lyhyt siirtyminen rastille 13 ja edessä oli noin 6 kilsan pituinen melontaosuus inkkarikanootilla.

Melontaosuus

Saadessamme kartan, huomasimme ettei kierrettäviä rasteja ollut kuin YKSI! Tekemämme valinta kolmen pyörärastin jättämisestä väliin olikin osoittautunut vääräksi. No, nyt sen sureminen oli turhaa, koska valinta oli jo tehty. Toisaalta saisimme kokeilla kanoottia, jota tulee vähän harvemmin kokeiltua. Koko osuus oli suunniteltu hienosti, kun reitti meni kapeaa jokea pitkin. Virtaa siinä ei ollut juurikaan. Melonnan kanssa oli taas niitä perusvaikeuksia, eli miten saada purtilo kulkemaan suoraan. No aika hyvinhän se lopulta meni ja aikaakin meni vähemmän kuin olimme etukäteen laskeneet.

Melonnan jälkeen oli enää jäljellä noin 9 kilsan siivu takaisin kisakeskukseen, jossa ennen maaliintuloa saimme vielä kiertää urheilukentän kertaalleen. Viimeinen pyöräosuus sujui ihan vauhdikkaasti.

Loppurutistus (kuva Arto Ahonen)

Paljon jäi vielä(kin) parannettavaa vaikka takana oli hieno seikkailupäivä Jussin kanssa. Meikäläisen perusvauhti pyöräilyn metsäosuuksilla on niin heikko, että siinä jäämme muille erittäin paljon. Mitä teknisempää niin sitä enemmän jäämme muista. Toinen parantamisen paikka on meikäläisen loppumaton itsevarmuus suunnistuksessa. Ehkä kannattaisi hieman seurata muiden tekemistä eikä aina uskoa tekevänsä muita paremman reitinvalinnan. Ehkä joku päivä sekin onnistuu. Hyvää oli varmasti se, että saimme hyväksytyn tuloksen emmekä saapuneet maaliin sen sulkeuduttua. Näinkin on joskus käynyt. Lisäksi välineet toimivat tällä kertaa hyvin, eikä niiden kanssa ollut ongelmia.

Kiitokset kuitenkin taas järjestävälle taholle sekä Jussille, joka jaksaa näitä meikäläisen pyörähdyksiä.

Tulokset.
Gepsi-pallukat
Videoita, kuvia ja keskustelua Spring Adventuren FB sivuilla.