sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Viikko 52

Tällä viikolla on saatu lunta oikein toden teolla tänne eteläisimpiinkin osiin maata. Viime viikon pakkaset ovat lauhtuneet ja lunta on satanut niin paljon, että tällä viikolla on joutunut noita lenkkeilyreittjä miettimään uudestaan lumen takia. Keskiviikkona meni lämpötila plussan puolelle ja taisi siinä iltapäivällä vettäkin tulla jossain vaiheessa. Siitä on kuitenkin taas pakkanen kiristynyt, mutta vain sellaisiin mukaviin 5-8 asteen lukemiin. Tulevalle viikolle on luvattu lisää lunta ja pakasta, joten katsotaan miten meidän Sipoon korpijuoksujen käy, joudutaanko siirtämään lenkkeilyt Sipoossa myöhempään ajankohtaan.

Edellisen viikolla pakkaset ei sen koommin kuin tämän viikon lumisateetkaan lyhentäneet lenkkejä vaan määrää ollaan saatu kasaan ihan mukavasti. Maanantaina juoksin aamulla töihin ja päivällä kävin Juhalla hieronnassa. Jalat on hyvässä kunnossa, mitä nyt tuo oikean jalan ulkosyrjä vähän oireilee. Illalla tein vielä tunnin lenkin kotimaastoissa. Lunta oli satanut noin 20cm ja tiet oli aika huonosti aurattu. Tiistaina juoksin töihin ja takas. Keskiviikkona tein vajaan kolmen tunnin lenkin todella pehmeässä ja pöpperöisessä lumessa teitä pitkin. Olipa raskas lenkki. Jouluaattona torstaina tein vain tunnin lenkin ja nyt pakkaset olivat mukanasti kovettaneet tienpinnat. Perjantaina juoksin runsaan 2,5 tunnin lenkin osittain maastossa ja umpihangessa. Oli hauska lenkki vaikka meno olikin aika raskasta. Kilometrivauhti oli yli minuutin hitaampaa umpihangessa kuin normaalisti samoilla poluilla.

Lauantain pitkänlenkin siirsin suosiolla Montrailin reitiltä sisälle Esport Areenalle. Montrail umpihangessa yksin ei nyt tällä kertaa innostanut yhtään. Eipä tuo Areenakaan kovin hauska lopulta ollut, kuusi tuntia yhtä kyytiä Tapaninpäivän kunniaksi. Olo oli aika poikki kotiin tullessa vaikka juttuseuraa oli useista muistakin kreikankävijöistä. Sunnuntaille jäi sitten runsaan 1,5 tunnin lenkki kotimaastoissa. Olipa kivaa taas juosta umpihankea. Ja juoksu kulki muutenkin mukavasti. Jalkaterä ei tuntunut yhtään vaikka jalassa oli pitkästä aikaa Salomonin metsätossu. Näistä tossuista tuo jalkaterä kai alun alkaen kipeytyikin.

Lenkkejä tuli yhteensä yhdeksän ja harjoitustunteja 21.11h, joista kertyi 202km. Lepopäiviä ei enää tälle viikolle tullut. Lunta olisi nyt riittävästi hiihtämiseen, mutta valitettavasti nämä viimeiset viikot pitää pyhittää juoksemiselle. Toivotaan lumen riittävän vielä helmikuulle asti, jolloin olisi aikaa tehdä lenkkiä hiihtäen. Muuten homma jatkuu ensi viikolla edelleen määriä hieman lisäten.

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Rogaining – uusi aluevaltaus

Loppiaisena on luvassa uutta virikettä Rogainingin muodossa, kun helsinkiläinen suunnistusseura Rasti-Jyry järjestää Loppiaisrogainingin Vaakkoin ulkoilualueella. Maastoon on viety yhteensä 40 rastia ja aikaa rastien kiertämiseen on varattu kahdeksan tuntia. Rastit on pisteytetty sen mukaan, miten kaukana ne ovat lähtö/maali-paikasta. Eniten pisteitä kerännyt voittaa. Tosin nythän on kyseessä harjoitus (onkohan tämä jokin uusi kilpailumuoto?). Tuon kahdeksan tunnin ajan ylittämisestä sakotetaan yksi piste jokaista ylimenevää minuuttia kohden.

Mallikartta julkaistaan tuntia ennen kisaa, joten se yksi tunti on aikaa suunnitella, missä järjestyksessä aikoo rastit kiertää. Vähän pelivaraa joutuu kai jättämään tuohon kahdeksaan tuntiin, ettei ainakaan tule sakkopisteitä. Katsotaan ehtiikö siinä hakemaan kaikki rastit. Mitään aikaisempaa kokemusta ei vastaavasta lajista ole vaikka ilmeisesti tätä on harrastettu jo aikaisemmin pistesuunnistuksen nimellä. Harjoitukset alkaa klo 11, joten viimeiset kolme tuntia menee pimeässä. Pitää siis ottaa otsalamppu mukaan.

Tällä viikolla tuli myös osallistumisvahvistus Ranskan Surgèresista. Nyt pitää vaan enää ilmoittaa joitakin henkilökohtaisia tietoja matkustuspäivien ja kuvan kera. Tammikuisen kaksnelosen jälkeen jää aika pitkä aika (neljä kuukautta) ilman mitään kisaa, mutta ehkä tuohon neljäkasille olisi hyvä valmistautua todella huolella. Muutenkin tuo ensi vuoden kisakalenteri alkaa olla aika pitkälle päätetty. Selvää on tässä vaiheessa, että mitään sopivaa 6-7d kisaa ei ensi vuodelle löytynyt. Vuoden tauon jälkeen on kuitenkin tarkoitus laittaa ilmoittautuminen syksyiseen Spartathlon kisaan. Väkeä on varmasti paljon paikalla juhlavuoden ollessa kyseessä. Katsotaan mahtuuko kaikki hakijat mukaan.

Noiden kolmen kisan lisäksi ei sitten mitään suurempia kisoja mahdukaan kalenteriin. Syksyllä tietysti Mammuttimarssi ja/tai Vaajakoski, mikäli Kreikasta palautuu hyvin. Ainut ajankohta, jolloin voisi ajatella jonkin kisan juoksemista, on heinä-elokuun vaihde. Siitä on kaksi kuukautta edelliseen kisaan ja kaksi kuukautta seuraavaan. Eli juuri sopivasti. Eikös Tallinnan 12h juostu aikoinaan heinäkuun lopussa?

Muuten tämän viikon treenit ovat sujuneet suunnitellusti. Ainoastaan kovat pakkaset ovat olleet lenkkeillessä hieman kiusana. Fillaroinnista luovuin kokonaan tällä viikolla, kun siinä kuitenkin se viima lisää pakkasen tunnetta. Maanantaina ja tiistaina juoksin töihin ja takas (1,5h suuntaan) ja keskiviikkona oli lepopäivä Juhalla käydessä. Torstaina juoksin töistä kotiin ja perjantaina tuli vajaa 2,5h lenkki. Lauantaina kävin kiertelemässä Montrailin reittiä juoksematta sitä kuitenkaan kokonaan läpi. Kuuden tunnin jälkeen oli pakko soittaa kotiin ja pyytää kuljetusta Solvallasta. Kovan pakkasen takia ei energiat enää riittäneet pitämään lämpimänä ja katsoinkin parhaaksi lyhentää jo muutenkin vähän venähtänyttä lenkkiä. Salmessa joku karavaanari sanoi aamulla mittarin näyttäneen 22,5 astetta pakkasta. Aika kylmältä tuo kyllä tuntuikin. Sunnuntaille tuli runsaan 1,5h lenkki. Eli viikko yhteensä 18.56h, jossa 166km juoksua. Alla kuva lauantain lenkiltä (kirsikkapuut kukkii?).



Ensi viikolla jatketaan...määriä hieman lisää nostaen.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Viikko 50

Harjoitustunteja kertyi mukavasti heti alkuviikosta, maanantaina 1,5h, tiistaina aamulla ja illalla 1,5h ja keskiviikkona vajaa 2,5h. Torstaina kävin fillarilla töissä poiketen aamulla avantouimassa. Tai voikohan tuossa puhua avantouinnista, kun ei vielä ole jäätäkään? Eikä tuossa oikein voi uimisestakaan puhua, kun kyseessä on lähinnä vedessä kastautuminen. Illalla tein vielä vajaan tunnin juoksulenkin fillaroinnin päälle. Perjantaille tulikin sitten viikon pitkä lenkki, kun kävin viime viikon tapaan juoksemassa Salmeen ja takas. Se tekee hiukan vajaat neljä tuntia.





Alkuviikolla vauhdit ovat olleet rauhallisia. Nyt parin pidemmän lenkin ja muutaman kovemman lenkin jälkeen huomaa taas sykkeiden laskeneen melko mukavasti vaikka juoksuvauhti on pysynyt samana.

Viikonlopulle ei sitten jäänytkään kuin runsaat pari tuntia lenkkeilyä. Lauantaina juoksin reipasvauhtisen kympin vauhtien vaihdellessa 3.47min/km ja 4.23min/km välillä. Alusta oli vähän liukas lumesta ja paikoin mäkinen, siksi vauhdit vaihteli paljonkin. Alkuun ja loppuun hyvät verryttelyt. Sunnuntaille ei sitten jäänytkään kuin lyhyt saunalenkki.

Viikon treenit yhteensä 16.21h, jossa 145km juoksua. Lauantaina tehty reipasvauhtinen lenkki oli viimeinen tällä erää. Ehdin tehdä yhteensä viisi reipasvauhtista lenkkiä tämän harjoitusjakson aikana, eli kerta viikkoon. Seuraavat neljä viikkoa keskitytään määrään ja vauhdit putoaa edelleen matkojen pidentyessä.

maanantai 7. joulukuuta 2009

Viikko 49

Paljoa ei määrät kasvaneet viime viikosta vaikka yhtään kokonaan lepopäivää ei tullutkaan vietettyä. Lenkkejä kertyi yhteensä kahdeksan, joista kuusi juoksulenkkiä. Harjoitustunnit vajaa 15 tuntia ja juoksukilsoja 129km. Mukaan mahtui kyllä yksi kevyempi päivä (tosin yli 500km autolla ajoa) sekä edelleen yksi VK-lenkki perjantaina. Juoksin tämän poikkeuksellisesti ulkona juoksumaton sijasta. Ihan hyvinhän tuo meni vaikka välillä oli vaikeuksia säätää vauhtia ylä- ja alamäissä. Juoksin tämän lenkin alkuverryttelyiden jälkeen ”tasavauhtisena” enkä sellaisena kiihtyvävauhtisena kuten aikaisemmat vk-lenkit. Tuntuu jotenkin raaemmalta tällainen tasavauhtinen lenkki, kuin pikkuhiljaa kiihdyttäminen. Tuossa reippaassa osuudessa tuli juostua kahdeksan kilsaa runsaan 4min/km vauhdilla.
Sunnuntaina Itsenäisyyspäivänä tein neljän tunnin lenkin Salmeen ja takas. Keli oli pilvinen, mutta muuten ok. Lämpötilaero oli parin asteen luokkaa Nuuksion etelä- ja pohjoispään välillä. Etelässä sulana olleet tiet ja polut olivatkin jäässä alueen pohjoispäässä. Varsinkin pitkospuilla eron huomasi hyvin. Puroissa riitti vettä mukavasti, melkein kuin keväällä lumen sulaessa.



Tulevalla viikolla lisätään edelleen hieman määriä ja katsotaan, josko saisi vielä yhden vauhdikkaamman lenkin tehtyä jossain välissä. Tosin viikonlopulle osuu muutakin ohjelmaa, joten tästä viikosta tulee hieman alkupainotteinen.

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Pikkujoulut Montraililla

Taas on yksi harjoitusviikko takana ja samalla tammikuun E24 on viikon verran lähempänä. Tälle viikolle oli suunniteltu 14 harjoitustuntia, jotka jakaantuisivat puoliksi alkuviikon ja viikonlopun välille. Viikonloppuna oli tarkoitus siis käydä kiertämässä ekaa kertaa Montrailin reitti yöllä.
Alkuviikolle kertyi neljä juoksulenkkiä, jokainen kestoltaan puolentoistatunnin molemmin puolin. Joukossa oli taas yksi kiihtyvävauhtinen mattotreeni, joka oli kuitenkin vähän raskaamman oloinen kuin edellisellä viikolla juostu vastaava lenkki. Lisäksi kävin yhtenä päivänä fillarilla töissä, yhteensä puolitoistatuntia.

Lauantaina kello 18 startattiinkin sitten yö-Montrailille Salmesta. Vettä on satanut viimeaikoina varsin runsaasti, joten oli tiedossa, että metsä on todella märkä, eikä tossujen kastumiselta todellakaan voinut välttyä tällä reissulla. Lisäksi oli pieni sateenriskikin olemassa. Alku meni vauhdikkaasti ja Kattilaan tulimme käytännössä samaa vauhtia, kuin mitä olen tuon välin päiväsaikaan juossut. Märkä metsä ei ainakaan alussa tuntunut haittaavan menoa. Myös lyhyt siirtyminen Haukkalammelle sujui reippaasti. Vesipiste Haukkalammella oli suljettu, mutta kenelläkään ei ollut tarvetta lisäjuomaan vielä tässä vaiheessa. Seuraava puolituntinen meni teitä pitkin Solvallaan, josta jatkoimme latupohjaa Pirttimäen suuntaan. Harmiksemme ensimmäiset kilometrit Solvallasta eteenpäin olivat valaistuja, joka hieman latisti tunnelmaa. Onneksi loppupätkä Pirttimäkeen oli pilkkopimeää. Aika tarkkana sai olla juostessa alas jyrkkiä vuoristoratapätkiä Solvallan ja Pirtimäen välissä.
Pirttimäessä olikin sitten tarkoitus pitää vähän pidempi huoltotauko. Harmi, ettei kahvila ollut auki tähän aikaan vuorokaudesta. Onneksi paikalla oli saapunut pari joulutonttua ja tarjolla oli glögiä, kahvia, torttuja ja pipareita. Ja kaikki tämä kynttilänvalossa joululaulujen säestyksellä. Kyllä maistui lämmin glögi hyvälle tässä vaiheessa.



Matkan piti kuitenkin jatkua ja seuraavaksi suuntasimmekin kohti Luukkia. Luukissa pidimme lyhyen tauon ja jatkoimme matkaa juosten alussa epävirallista reittiä pitkin (tarkoituksella) kiertäen erään pienen järven länsipuolelta. Paljoa ei matkanteko ollut hidastunut vaikka takana oli kuitenkin jo useampi tunti reipasta juoksua. Jaloissa alkoi jo tuntea väsymisen merkkejä ja erityisesti jalkaterät olivat jotenkin arat näin pitkästä lenkistä. Myös pattereiden sijasta kokeilemani ladattavat akut alkoivat hiipua viimeisillä kilometreillä ennen Salmea. Lopulta hieman puoli yhden jälkeen yöllä olimme Salmen parkkipaikalla. Aikaa oli taukoineen mennyt 6h35min. Hyvin huomasi, ettei vastaavia pidempiä lenkkejä ole vähään aikaan tullut tehtyä. Tähän ehkä kuitenkin tulee korjaus ennen seuraavaa kisaa.

Viikon harjoitustunnit 14,5h, josta juoksua 122km. Tulevalla viikolla lisätään vähän määriä ja käydään tiistaina hierojalla.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Harjoitus alkaa

Ensimmäinen hiukan suunnitellumpi harjoitusviikko on nyt takana. Kasaan tuli yhteensä seitsemän harjoitusta, joista viisi juoksulenkkejä (9,5h/113km), yksi parintunnin yhdistelmätreeni ja yksi vajaan tunnin fillarilenkki. Kokonaisharjoitustunnit vähän päälle 13h. Niin, ja oli siellä yksi lepopäiväkin.
Yksi viikon lenkeistä oli matolla juostu vk-lenkki. Juoksin alkuun 6km kevyttä lämmittelyä, jonka jälkeen nostin vauhtia aina kilometrin välein ansimmäisen kilometrin oltua 5min/km ja viimeisen 3.45min/km. Loppuun vielä 4km verryttelyä sekä tietysti vartin kuntopyöräverryttely. Näitä vk-lenkkejä olisi tarkoitus tehdä tässä joulukuun alkuun asti ennen kuin alkaa noi viimeiset määräviikot ennen tammikuun e24:sta.

Vielä alkuviikosta olleet vähäiset lumet ovat viimeistään nyt sulaneet pois. Vettä on tullut melkoisesti ja metsä on todella märkä. Otin lauantaina uudet tossut käyttöön (Nike Moto), jotka ainakin nyt aluksi tuntuvat suht hyviltä. Ehkä vähän kevyempi kuin tuo Pegasus, jolla olen viime aikoina paljon juossut. Valitettavasti tossut ovat valkoiset, joten kahden ekan metsälenkin jälkeen ne ovat jo vaihtaneet väriä.

Hieroja Juha jaksaa aina muistuttaa Pekka Koskelasta ja hänen verryttelyistään. ”Katsoitko Urheiluruutua? Huomasitko mitä Koskela teki haastattelun aikana? No, polki kuntopyörää tietysti.” Pari viikkoa sitten sainkin viritettyä tuon pyörätrimmerin ja nyt saadaan viikonlopputreenienkin jälkeen tehtyä hyvät verryttelyt. Tässä vielä hyvä kuva pyörästä ja trimmeristä (ei ole olohuoneesta).



Tulevalla viikolla lisätään vähän määriä ja lauantaina onkin sitten vuorossa yö-Montrail. Tarkoituksena on lähteä porukalla kiertämään reittiä lampun valossa. Toivottavasti keli suosii ja metsä ehtii vähän kuivumaan. Pieni pakkanen olisi hyvä.

perjantai 13. marraskuuta 2009

2009 kisakauden yhteenveto

Näin loppuvuodesta on taas aika ihmetellä kuluneen vuoden kisoja ja niissä tehtyjä asioita. Tavoitteet oli asetettu suhteellisen korkealle niin tammikuun E24:ssa kuin syksyn Skövden 48h:ssa. Nämä olivat tulosmielessä kauden päätavoitteet.

II Endurance 24h, Espoo (31.1-1.2.): Harjoitusjakso tähän kisan oli ensimmäisten yhdeksän viikon osalta sujunut mallikkaasti, jonka jälkeen sairastuin. Aikaa kisaan oli tässä vaiheessa neljä viikkoa. Yhteensä kymmenen päivää meni flunssassa ja se sinetöikin tämän kisan tuloksen. Kaikesta huolimatta lähdin kisaan, jonka sitten kahdeksan tunnin jälkeen alkuillasta jouduin lopettamaan. Tulos 85km.

Sakura-michi 250km, Japani (18.-19.4): Edellisestä kisasta aikaa 11 viikkoa, jonka aikana sain tehtyä seitsemän viikon mittaisen harjoitusjakson. Tänä aikana sain juostua 781km ja harjoitustunteja yhteensä 111. Tämän harjoitusjakson toteutin hieman tavallisesta poiketen tehden pari kappaletta sellaisia kahden peräkkäisen 20h viikkon jaksoa ja niiden välissä kevyemmän viikon. Tämäkin tuntui ihan hyvältä vaihtoehdolta. Vaikea kuitenkin yhden kokeilun perusteella sanoa miten se toimii. Yksi virhe harjoittelussa oli kuitenkin keventelyn aloittaminen kolme viikkoa ennen kisaa ja se tuntuikin juoksutuntuman puutteena itse kisassa. Tuloksellisesti kisa ei ihan vastannut tavoitteita, mutta tällä kertaa tuloksella ei ollut merkitystä. Paljon suurempi asia oli itse kisasta ja sen tunnelmasta nauttiminen. Tämä toteutuikin hienosti vaikka jouduin kävelemään kisan viimeiset 75km. Tulos 32h50min.

MM-100km, Torhout (19.-20.6): Edellisestä kisasta yhdeksän viikkoa. Pidin vain yhden lepoviikon Japanin kisan jälkeen ennen uuden harjoitusjakson aloittamista. Aikaa oli rajallisesti, jonka aikana piti kuitenkin saada jonkinlaista vauhtikestävyyttä kaivettua esiin. Sain tehtyä kuuden viikon harjoitusjakson, jonka aikana ehdin tehdä kahdeksan vauhtikestävyysharjoitusta. Tähän määrään olin tyytyväinen vaikka kisassa ei sitten tätä ominaisuutta riittänyt ihan loppuun asti. Tämän jakson aikana palattiin taas takaisin vanhaan yhden nousujohteisen harjoitusjakson menetelmään. Tuon kuuden viikon jakson aikana tuli juostua 554km kokonaistuntien ollessa 73h. Tavoitteena kisassa oli parantaa omaa ennätystä edelliseltä vuodelta, mutta vauhti loppui 65km kohdalla. Loppu oli melkoista taistelua. Ehkä tämän kisan opetuksiin kuuluu se tosiasia, että tämän luokan kisoihin pitää ehdottomasti valmistautua perusteellisemmin. Ja lähtöviivalla pitää ehdottomasti olla terveenä. Nyt molempien näiden asioiden kohdalla oli tehty jonkinlaista kompromissia. Muuten aivan mahtava tunnelma arvokisoissa. Tulos 8h38min.

48h, Skövde (28.-30.8.): Kauden toinen päätavoite. Pilalle menneen tammikuisen kaksnelosen jälkeen tulokselliset tavoitteet olivat kaikki siirtyneet tähän elokuussa juostavaan kisaan. Aikaa tämän ja edellisen kisan välillä oli kymmenen viikkoa, joiden aikana sain kasaan kuuden viikon mittaisen nousevan harjoitusjakson. Juoksukilsoja kertyi 805km kokonaistuntien jäädessä 90 tuntiin. Uutena juttuna kokeilin tässä harjoitusjaksossa vähän pidempiä lenkkejä. Juoksin kolmen viimeisen määräviikon aikana neljä pidempää lenkkiä (72km, 53km, 46km ja 67km), joiden merkitys oli todella merkittävä näin jälkeenpäin ajatellen. Toinen juttu mitä kokeilin, oli tuo keventely noiden kolmen viimeisen viiikon aikana. Vedin sen ehkä vähän riskilläkin harjoitustuntien ollessa 14h, 8h ja kisaviikolla vielä pari tuntia juoksentelua ennen perjantaista kisaa.
Itse kisa oli sitten tuloksellisesti loistava vaikka jälkeenpäin on tullut harmiteltua tuota viimeisen kolmen tunnin aikaista löysäilyä (vain 12km kolmessa tunnissa!). Kisa oli fyysisesti erittäin vahva, mutta ensimmäistä kertaa oli henkisellä puolella pahoja puutteita. Ilman coachia ei tästä olisi tullut mitään. Tulos 356km

Vaajakosken maastoultra 60km (4.10.): Neljäkasista oli kulunut vain viisi viikkoa eikä mitään kovin ihmeellistä harjoittelua ollut ehtinyt tekemään. Niin kuitenkin piti lähteä kokeilemaan reippaalla alkuvauhdilla tunnetuin seurauksin. Loppukaudesta voikin kokeilla erilaisia tapahtumia vähemmän ryppyotsaisesti. Tässä kisassa tuli tehtyä varmaan kaikki mahdolliset virheet, mutta ihan hauskaa se näin jälkeenpäin oli. Tulos 5h53min.

Mammuttimarssi n.100km, Padasjoki(23.-24.10): Kauden päätös ilman sen suunnitelmallisempaa valmistautumista. Kisassa on loistava konsepti, jossa yhdistyy paljon hienouksia. Fyysisesti yllättävän vaativa, mutta muuten leppoisa meininki. Hienoa oli huomata oma palautuminen kisan aikana lyhyen nyykähdyksen jälkeen. Hienoa oli myös jakaa kokemus Tommin kanssa. Tulos 12h18min.

Pispalanportaidenylösjuoksukeksinsyönninjavihellyksenkera (31.10.): Edellisestä kisasta aikaa vain viikko, jonka aikana olin kuitenkin saanut vedettyä keksipaketin poikineen. Myös vihellystä oli harjoiteltu vaikka sitä joidenkin mielestä on välillä vaikea erottaa kuorsauksesta. Laiskana ja makeasta pitävänä ihmisenä ei lajinomainen harjoittelu tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia. Olen harjoitusjaksoon erittäin tyytyväinen, joskin kisasuorituksessa on vielä hiomista. Tulos 4min55s.

Näin jälkeenpäin ajatellen on kisakausi tarjonnut paljon onnistumisia, mutta myös epäonnistumisia. Aina ei kaikki palikat ole kohdallaan vaan täydellisen juoksun metsästys jatkuu edelleen. Erityisesti pitkien matkojen opinnot ovat kuitenkin alkaneet hyvin. Havaituista puutteista yritetään ottaa oppia ja suoritusta parantaa tulevalla kaudella. Ei pidä kuitenkaa tehdä kaikkea liian vakavasti, pari hauskaa kisaa tuo mukavasti vastapainoa kauteen. Lisäksi noi pidemmät lenkit ovat ohjelmassa jatkossakin.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Viikko seuran syysleirin jälkeen

Tarkoituksena oli ottaa aika kevyesti leirin jälkeiset kaksi viikkoa, mutta kuluneelle viikolle ei sitten tullut kuin yksi lepopäivä ja silloinkin kävin Juhalla hieronnassa. Tosin ei tässä mitään suuriakaan määriä tullut, ihan sellaista perushauskaa ajanvietettä. Juoksua tuli neljällä lenkillä yhteensä runsaat kuusi tuntia ja fillaria vajaat kolme tuntia. Juoksukilometrit ylittivät tällä viikolla 4000km rajan. Se on melko sama tahti kuin edellisenä vuonna. Tosin harjoitustunteja on tähän mennessä kertynyt enemmän kuin viime vuonna. Eli painotus on ollut hieman eri kuin aikaisemmin, tosin ei paljoa. Lisäksi sain viikonloppuna vihdoin kasattua noi rullat autotalliin niin, että sain tehtyä loppuverryttelyt fillarin satulassa. Tuntui ihan hyvälle. Kyllä tuossa voisi pidemmänkin lenkin tehdä, ei se niin pitkästyttävää ollut. On sitä matollakin juostu useampi tunti putkeen. Lisäksi autotalli on sopivan viileä, ettei siinä ehkä tule niin kova hikikään.

Tulevalle viikolle on kertynyt jonkin verran muutakin ohjelmaa kuin ulkoilua, joten yritetään saada kasaan se mitä onnistuu. Ei oteta vielä suuria paineita harjoittelun suhteen. Muuten tuo harjoitusjakso tammikuun E24:lle alkaa olla valmiiksi suunniteltu. Tai eihän siinäkään nyt paljoa suunnittelemista ole noin viikkotasolla, kun perustana on vanha hyväksi havaittu harjoituskaava. Suunnitelmissa on vetää tasaisesti nousevalla harjoitusmäärällä aina ensi vuoden ekalle viikolle asti, jonka jälkeen sitten aloitetaan keventelyt. Juoksutuntuma on kuitenkin tarkoitus säilyttää kisaan asti, eli pelkkää lepoa ei ole luvassa.

Tuo uusi kuva blogin etusivulla on kerännyt mukavasti kommentteja. Kuva on otettu viime kevään Sakura-michi kisasta viimeisen CP:n jälkeen sunnuntaiaamuna. Matkaa on tuossa vaiheessa takana 212km ja viimeinen vajaa maratoni on edessä. Siinä coachi valaa uskoa viimeiselle osuudelle. Jalat on kuitenkin jo juostu puhki ja vaihtoehtona ei ole muuta kuin kävellä loppumatka. Tämä on sitä rinnalla kulkemista.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Viikko Mammutin jälkeen

Viikko on kulunut kevennellen viime viikonlopun Mammuttimarssin jälkeen. Maanantaina tuli totaalinen lepopäivä ja tiistaina oli vuorossa käynti Juhalla. Lokakuun alussa juostun Vaajakosken maastoultran jälkeen vaivannut vasen takareisi ei ole paljoa helpottanut. Eikä Mammuttimarssi muuttanut asiaa millään lailla. Juha sai jalan vähän parempaan kuntoon, mutta ehkä käynti tai kaksi vaaditaan vielä ennen kuin vaiva on kokonaan poissa. Asiaa nopeuttaisi omaehtoinen venyttely... Keskiviikkona tein kevyen kympin lenkin matolla ja raportoin jalan kunnosta Juhalle. Uusi käynti on varattu tulevalle tiistaille. Torstaina kävin fillarilla töissä ja perjantai oli taas syytä varata levolle, olihan viikonlopulle tiedossa vuoden toinen pitkä kova lenkki. Edellinen oli juostu samoissa maisemissa keväällä.



Lauantain syyskokouksen jälkeen oli vuorossa haudanvakava kilpailu Pispalan portaiden ylösjuoksussa sekä kolmen Cream Cracker keksin syöminen ilman juotavaa ja päälle vielä vihellys. Vasta tämän jälkeen otettiin aika. Yhteensä 270 porrasta, joiden yläpäässä oli pakko laittaa kävelyksi. Mutta pahin oli vielä edessä, kun noi keksit piti saada syötyä. Aikaa meni vajaa viisi minuutti koko touhussa. Tätä pitää kyllä treenata seuraavaa kertaa varten. Tämän päälle tehtiin lyhyt verryttelylenkki.



Sunnuntaina oli vuorossa pitkä yhteislenkki, jossa on tapana ottaa miehistä mittaa. Myös tällä kertaa mentiin allekirjoittaneen vauhtireservin yläpäässä. Seuran kärkimiehet menivät aivan omia menojaan. Lenkin loppukevennyksenä oli pulahtaminen viereiseen Pyhäjärveen. Olipa melkoisen rento olo tässä kohtaa.

Viikolle kertyi yhteensä viisi treeniä, ajallisesti runsaat viisi ja puoli tuntia. Tuleva viikko vedetään kevyesti ja ehkä sitäkin seuraava. Vasta sen jälkeen aloitetaan treenaamiset E24:lle.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Mammuttimarssi 2009 - raportti

Mammuttimarssi 2009 - raportti

Mammuttimarssin reittipisteet.

Kisa lähti liikkeelle Padasjoen ABC:ltä, josta oli matkaa ekalle rastille noin kilsan verran. Se juostiin porukassa ja rastilla järjestäjät olivat vastassa varmistamassa, että ensimmäiset "leimaukset" onnistuivat kaikilta. Siitä eteenpäin lähdettiin Eemeleiden kanssa kohti kakkosrastia. Reitinvalintana oli juosta Sipilän- ja Kangasmäentietä pitkin niin pitkälle kuin tietä riittä ja kiertää siitä sitten Tevanninvuoren(?) eteläpuolelta seuraavalle tielle. Tuo metsäpätkä oli melkoista ryteikköä ja matkaa tehtiin nyt käytännössä kävellen. Kakkosrastille meni aikaa ykköseltä 1.04. Kolmosrastille juostiin käytännössä hiekkateitä pitkin. Kahden päättyvän autotien väliin jäävä n. 300 metrin metsäpätkä oli ainut metsäosuus tällä välillä. Tämä sujui suht ok vaikka ei ihan osuttukaan tienpäähän. Vähän varmisteltiin, kun juostiin vielä tarkistamaan tuo kääntöpaikka. Pitkä rastiväli kolmoselle taittui aikaan 1.28.

Nelosrastille oltiin valittu vaihtoehdoksi juosta Siperiantietä pitkin valtatielle 53 ja siitä suoraan Maanpääntietä muutama kilsa. Tästä joutuisimme tekemään pienen metsäosuuden Karhulantielle. Alku meni hyvin, mutta tuolla metsäosuudella oli sen verran paljon märkää suota, että aikaa meni kierrellessä ja kaarrellessa parempaa uraa hakien. Lopulta kierrettiin vielä Kinttumäen länsipuolelta järvenrannasta ja hukattiin vielä aikaa järven länsipuolella, kun polkua ei meinannut millään löytyä. Lopulta löytyi polku ja tiekin, mutta edelliselle rastille hankittu 15 min kaula Eemeleihin oli tässä vaiheessa hukattu. Nelosella leimattiin samaan aikaan. Taisi Nopsakoipikin olla samoihin aikoihin nelosella. Mulla oli juomaletku jäätynyt kolmannen ja neljännen rastin välisellä osuudella. Tai näin ainakin ensin luulin. Huomasin kuitenkin vitoselta lähdettäessä ja reppua penkoessani, että juomat oli loppu. Onneksi Tommi jakoi omat juomansa meikäläisen kanssa. Mä join varmaan neloselta kutoselle Tommin juomia enemmän kuin hän oli juonut koko alku matkan. Vitoselle siirtyminen kesti 47min, pelkkää hiekkatietä. Meno alkoi itsellä tuntua aika väsyneeltä jo tässä vaiheessa.

Kutoselle eli uimarastille oltiin valittu reitiksi suhteellisen suoran Karhulantietä pitkin ja parin metsäosuuden kautta rastille. Eka "metsäosuus" piti olla n. 400m tavallista polkua pitkin, mutta ei me mitään polkua siellä löydetty, ei ainakaan sellaista, joka olisi vienyt oikeaan suuntaan. Kauheeta ryteikköä kyllä. Kahdesti jouduttiin huomaamaan kääntyneemme vahingossa samaan suuntaan kuin mistä olimme tulossa. Tämän jälkeen oli pakko pitää kompassia koko ajan edessä ja kävellä sen osoittamaan suuntaan. Vihdoin tie tuli vastaan, mutta aikaa oli vietetty varmasti 30min tuolla lyhyellä pätkällä. Tästä "viisastuneina" päätimme loppumatkan mennä ihan nöyrästi teitä pitkin. Päätöstä helpotti todella huonokulkuinen ja hidas maasto. Lopulta saavuimme uimarastille, joka oli helpompi kuin etukäteen olin ajatellut. Piti vaan riisua vaatteet nopeasti pois mitään ajattelematta ja hypätä järveen. Uinnin jälkeen vaihdoin kuivan padan ja sukat. Loput kamat oli samat kuin aikaisemmin. Samalla saimme täyttää juomareput kokonaan. Taisin juoda lisäksi yli puoli litraa ihan vettä, niin kova oli jano tässä kohtaa. Lyhyen lämmittelyn jälkeen matka jatkui, tuo juoksu oli ainut tapa saada kroppa taas lämpiämään. Reitti seiskalle vei Kalliojärventien ja Syväjärventien(?) kautta. Ennen rastia tuli pieni pummin, kun käännyttiin yhtä risteystä liian aikaisin oikealle. Siinä tuli yksi turha mäkenylitys. Aikaa tälle välille meni 1.09.

Kasirastille reitti kulki Ruuhijärven-, Koivusuon- ja Lapinjärventien kautta valtatie 53:lle, jonka varressa oleva parkkipaikka toimi rastipisteenä. Tässä kohtaa otin yhden suolatabletin ja energiapatukkaa. Olo ei ollut kovinkaan reipas enää tässä kohtaa. Käveltiin jonkin matkaa, mutta kohta alkoi olo helpottaa ja juoksu kulkea. Reitti ysille kulki Saarikontien ja Tavilammentien kautta Rillitielle. Juoksu kulki hyvin ja emme tainneet kävellä juuri kertaakaan. Ennen Rillitielle tuloa oli muuten varmaan kilsan pituinen yhtämittainen ylämäki. Ysille tullessa vastaan juoksi Nopsakoipi. Aikaa ysille meni 1.12.

Reitti kympille kulki Rillitietä pitkin puoleen väliin, josta käännyimme vasemmalle pienemmälle tielle. Juoksu kulki edelleen mallikkaasti. Hieman ennen rastia saimme Nopsakoiven kiinni, aikaa tällä välillä kului 1.16. Itse rasti olikin sitten hauska. Tarjolla oli kahvia ja pullaa sekä tietysti itse temppurasti. Sählymailalla ja pallolla oli tarkoitus osua noin viiden metrin päässä olevaan vatiin. En ehtinut edes kahvia kaataa mukeihin ennen kuin Tommi jo pisti pallon vatiin. Sen jälkeen nautittiin vielä hetki nuotion lämmöstä, kahvista ja pullasta.

Seuraavalle rastille mennessä oli pientä sekoilua, kun uusia teitä tuntui tulleen edellisen karttojen päivityksen jälkeen. Lopulta löydettiin rastille Nopsakoiven avulla. Samalla sovittiin, että juostaan kimpassa maaliin. Loppu olikin suht selkeää. Maalissa oltiin noin 9.19 lauantaiaamuna, eli aikaa oli kulunut lähdöstä 12.19. Kokonaismatkaa on vaikea sanoa, oliskohan ollut siinä 95-100km?

Varusteet toimivat hyvin. Ehkä kenkävalinta näin jälkeenpäin olisi ollut toinen. Noiden Salomonin Speed Cross kenkien sijasta tavallinen lenkkari olisi ollut hiekkateillä huomattavasti parempi. Ihan rehellistä metsäpätkää ei tullut meidän kohdalle kuin sellaiset pari kilometriä. Tuo ostamani lamppu keski myös yksillä pattereilla koko yön. Poltin sitä kuitenkin noin puolella teholla alusta lähtien.

Itse tapahtuma oli kyllä ensikertalaiselle todella hieno. Pitkä lenkki yhdistettynä suunnistukseen yön pimeydessä, vaativa maasto korkeuseroineen ja omatoiminen huolto on kyllä sellainen yhdistelmä, johon törmää vain tässä tapahtumassa. Tämä poikkesi kaikista edellisistä reissuista. Nopsakoivelle pitää nostaa kyllä hattua, kun hän kiersi matkan lähes yksinään. Oli tämä helpompaa ja hauskempaa, kun matkassa ei ollut ihan yksin - kiitos Tommille. Kiitokset myös järjestävälle seuralle Peräkylän Ponnistukselle.

torstai 22. lokakuuta 2009

MM-viimeistelyt tehty

Nyt on viimeisetkin varustevalinnat tehtynä. Tiistaina kokeiltu uusi otsalamppu toimi huomattavasti paremmin kuin uskalsin edes toivoa. Valoa riitti täydellä teholla mahtavasti, mutta mukaan joutuu ilmeisesti ottamaan kuitenkin varaparistot. Täydellä teholla kulutus on sitä luokkaa, ettei lamppu ihan koko yötä kestä. Toinen hyvä kikka oli ottaa vanha Petzlin lamppu varalampuksi ja pitää sitä kädessä kartan päällä. Näin kartanluku onnistuu mukavasti, kun on valoa siinä heti tarjolla.

Tavallisten sukkien sijaan taidankin valita sellaiset suht ohuet neopren-sukat, jolloin jalat pysyisi ehkä lämpimämpinä vaikka kastuisivatkin. Lisäksi ne olisivat uidessa mukavammat kuin ihan paljainjaloin uiminen. Mitään hiertymiä en ole niistä aikaisemmin saanut pidemmilläkään matkoilla.

Koska tavaraa on kuitenkin hieman normaalia enemmän matkassa, niin repuksi olen valitsemassa sen Haglöfsin pienimmän version (small?). Lainaan siihen juomasäiliön ja letkun toisesta pienemmästä Salomonin repusta, joka olisi kooltaan liian pieni tälle reissulle. Tuon Haglöfsin repun kanssa ei pitäisi olla ongelmia, siihen mahtuu kaikki tarvittava. Muutama energiapatukka ja geeli sekä mahdollisesti pieni pusillinen urheilujuomajauhetta mukaan. Ja lisäksi noi varavaatteet.

Ilmojen suhteen ei pitäisi olla valittamista, luvassa on ilmeisesti vettä kaikissa olomuodoissa. Tosin suurin sateenuhka on näköjään väistynyt. Jäänaskalit meinasin kuitenkin jättää kotiin.

Ilmoittautuminen tuli myös tehtyä melkein määräajassa. Järjestäjien mukaan kisaan mahtuu vielä hyvin, jos vaikka joku vielä empii.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Viikko 42

Viimeviikkoisen lepäilyn jälkeen saatiin taas tällä viikolla harjoitteluun vähän ryhtiä. Kahden lepopäivän sekaan mahtui seitsemän harjoitusta, joista neljä oli juoksulenkkiä (noin kuusi tuntia) ja kolme fillarilenkkiä (noin kolme tuntia). Varsinkin juostessa meno tuntuu edelleen aika raskaalta ja perjantaina juostessani töistä illalla kotiin tuli jo mieleen koko Mammuttimarssin unohtaminen tältä vuodelta. Yksi lepopäivä lauantaina sai jo mielen muuttumaan, vielä kun sunnuntaina tehty vajaan tunnin lenkki tuntui paljon helpommalta.

MM:n rastipisteet julkaistiin myös loppuviikosta. Kierrettävänä on yhteensä 13 rastia, joista kertyy linnuntietä 71km. Luulen, että pitkälti kannattaa pysytellä noilla pienemmillä hiekkateillä, mutta muutama selvä metsän kautta oikaisu on valittavissa. Niistä pitää vaan printata vähän tarkempi kartta, jotta suunnistus onnistuu. Jännä homma, kun rataan pääsee tutustumaan etukäteen ja samalla reitinvalintoja tekemään. Saa nähdä miten hyvin noi reitinvalinnat pitää sitten todellisuudessa. Joka tapauksessa noita karttoja tulee kyllä melkoinen nippu.



Muuten varustepuoli alkaa olla mietittynä. Kovin paljoa ei tavaraa tarvitse tuolle matkalle. Juomaveden suhteen taidan kallistua siihen vaihtoehtoon, että matkalle riittää yksi välitankkaus. Ja sekin vesi otetaan jostain matkan varrelle sattuneesta järvestä. Ei tuossa parin asteen lämpötilassa kai kovin likaista vettä enää voi olla. Ja ollaan sitä juotu vettä kesäisinkin puroista täällä pääkaupunkiseudulla ilman mitään vahinkoa. Tosin se oli kesähelteellä "pakon edessä". Lisävaatteita en ota mukaan kuin yhden kuivan aluspaidan sekä sadetta pitävän kevyen takin. Energiaksi riittää muutama energiapatukka ja geeli. Ja ehkä vähän suklaata.

Otsalampuksi valitsin sellaisen Led Lenser H7 Cree -ledilampun. Kevyestä painosta huolimatta (117g paristoineen) löytyy siitä valoa 140 lumenin verran. Se on nelinkertainen määrä nykyiseen Tikka Petzlin (35 lumen) lamppuun verrattuna. Kokeilun jälkeen ero on merkittävä. Toinen päätökseen vaikuttanut merkittävä asia oli se, että onhan tätä kokeiltu Endurancen Jukola-joukkueessakin. Yhdellä patterisetillä valoa pitäisi riittää 50h, joten tällä voisi olla reissussa pidempäänkin.

Muuten valmistautuminen taitaa olla lenkkien osalta rauhallisempaa kuin mitä Vaajakoskelle tuli tehtyä. Kaikki voimanrippeet on parasta säästää viikonloppuun.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Suvantoa

Vaajakosken jälkeen aika on mennyt suklaata syödessä ja paikallisia nähtävyyksiä kierrellessä kanadalaisen vieraan kanssa. Ihan hienoja paikkoja meillä on täällä kotiseudullakin vaikka sitä ei aina niin osaa arvostaakkaan. Jäännä homma miten ulkomaalaiset ovat ihmeissään meille tavallisista ja arkipäiväisistä asioista. Esimerkiksi isot kivet ja kalliot tuntuivat molemmat ilmeellisiltä asioilta vieraamme silmissä. Ja jos kiven päällä oli vielä paksu sammal niin se oikein kruunasi homman. Ja sitähän meillä riittää.

Töissä muutettiin muutama viikko sitten toimistoa toiseen paikkaan siten, että työmatka lyheni aikaisemmasta 23 kilometristä kuuteentoista. Sinänsä on mukavaa, kun matka on lyhyempi, mutta samalla työmatkalla tehdyt treenit lyhenee. Ei hyvä. Pientä lisäkieppiä joutuu tekemään, jotta saadaan tunnit kasaan. Toistaiseksi huokutus on ollut liian suuri tulla suoraan kotiin. Mutta kunhan tässä saadaan harjoittelu taas kunnolla käyntiin, niin unohdetaan toi suorin reitti.

Kahden viikon päästä juostaan tuo perinteinen Mammuutti Marssi. Hiukan himottaisi lähteä sinne mukaan, kun koskaan en vielä siellä ole mukana ollut. Myönnetään, että aika päällekäin näitä kisoja tulee, mutta voisi lähteä mukaan ihan vaan hiljaa hissutellen. Kartta on jo hankittu ja nyt pitäisi vielä päättää minkälainen lamppu olisi soveliain. Hyvä olisi paristojen kestää läpi yön. Tai sitten joutuu kantamaan vaihtoparistoja mukana. Käyhän tietysti sekin. Juomat on toinen asia, johon joutuu kiinnittämään huomiota. Kaikkea ei pysty kantamaan mukana, eli matkan varrelta pitää saada lisää vettä joko juomakelpoisena tai sitten itse jotenkin puhdistettuna/suodatettuna. Katsotaan mitä tähän keksitään.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Vaajakoski 2009 - ihmiskoe #13

Miksi ihminen toimii niin kuin toimii? Tämän kysymyksen voisi hyvinkin esittää allekirjoittaneelle viime viikonlopun kisan perusteella.

Edellisestä kisasta on kulunut viisi viikkoa, jonka jälkeen varsinaista palautumista viikon ajan. Tämän jälkeen hiljalleen aloitetun harjoittelun aikana harjoitustunteja kertynyt noin runsaat parikymmentä tuntia kolmen viikon aikana. Neljännellä viikolla, eli kisaviikolla, ennen sunnuntain kisaa tuli vedettyä sellainen kahdeksan tunnin harjoitussatsi, joista viimeisimpänä lauantaina tehty runsaan kahden tunnin maastolenkki. Edelliset vauhdikkaammat lenkit on tehty Belgian Torhoutin satasen kisaa varten ja siitäkin on aikaa yli neljä kuukautta. Tässä lyhyt kertaus kisaa varten tehdystä valmistautumisesta.

Entäs se kisataktiikka. No kun sellaista ei suuremmin ollut, niin silloin lopputuloksena on yleensä juokseminen fiilispohjalta. Onhan tuo juoksu maistunut ihan hyvälle viime harjoituksissa vaikka sykeet on ehkä hieman vielä koholla. Joten kyllähän tuollainen 60 kilometriä sujuu ilman suurempia ongelmia.

Reipas alku. Ensimmäiset kierrokset menevät 21.30-22.00 vauhdilla (4.40-4.45min/km). Se on jopa hieman kovempaa kuin kaksi vuotta sitten edellisellä Vaajakosken reissulla. Kova vauhti tuntui alusta lähtien pakaroissa ja takareisissä. Viidenteen kierrokseen menee aikaa jo yli 23 min ja kuudes noin 25 min. Kuudennella kierroksella joudun kävelemään ensimmäisen kerran sen jyrkimmän mäen siellä "kääntöpaikalla". Olo on aika hutera ja kylmäkin alkaa tulla. Onneksi jäljellä on enää seitsemän kierrosta, ajattelen.

Seuraavilla kierroksilla vauhti hidastuu edelleen jyrkästi ja kävelyä tulee mukaan enemmän ja enemmän. Kylmyys helpottaa hieman saatuani kuivan takin (kiitos jamatta & co). Kanssajuoksijat osoittavat huolestuneisuutensa, kun meikäläisen naamalta oli väri kadonnut kokonaan. Ilmeisesti muistutin enemmän jonkinasteista haamua hoiperrellessani eteenpäin. Näiden kierrosten aikana yritin tankata normaalia enemmän huoltopisteellä ja toivoin tämän auttavan itseni takaisin "elävien kirjoihin".

Mitään kovin suurta palautumista ei ollut havaittavissa hidastuneen vauhdin tai lisääntyneen tankkauksen myötä. Kymmenes kierros oli koko kisani hitain kierros. Siihen meni aikaa lähes 35 min. Tämän jälkeen sain vähän kiinni taas juoksurytmistä ja sain kierrosajat tiputettua lähemmäs 30 min lukemia. Maalissa kello näytti loppuaikaa 5.53. Ilman selittelyjä tässä oli noteeraus päivän kunnosta.

No mitäs tästä reissusta voisi tai pitäisi oppia? Ehkä tuo valmistautuminen pitäisi ottaa paremmin huomioon kisataktiikka tehdessä. Tietysti se edellyttää jonkinlaisen kisataktiikkaa olemassaoloa alunalkaen. Alle viiden minuutin kilometrivauhti on maastokisassa melko optimistista, kun edeltävät kuukaudet on nylkytetty kuudesta kahdeksaan minuutin vauhdeilla. Ja tankkaus on muuten ihan suositeltavaa alusta lähtien vaikka kyseessä on "vain" 60 kilometrin matka.

No tekisinkö jotain toisin, jos esimerkiksi eläisimme nyt lauantaita 3. lokakuuta? Melko varmasi en - minkäs sitä luonteelleen voi. Halusin juosta Vaajakoskella kaikesta huolimatta. Aina ei pidä tehdä asioita pelkästään järkiperäisesti vaan välillä pitää vaan tehdä asioita, joista pitää. Kilpailut ovat omalla kohdallani lajin suola ja aina ei riitä aikaa niiden välillä harjoitella tai palautella tarpeeksi. Voitto meni joka tapauksessa parhaalle juoksijalle - lämpimät onnittelut Sakarille. Ilahduttavaa saada mukaan uusia nimiä.

Itse kisajärjestelyt toimivat mainiosti. Reitti oli hyvässä kunnossa ja sadekin helpotti parin kierroksen jälkeen. Iltapäivällä saimme nauttia jopa auringonpaisteestakin. Paikalla ollut porukka jaksoi kannustaa läpi kisan ja kisakuulutus kruunasi koko homman. Erittäin lämminhenkinen tapahtuma. Toivottavasti Ana Grammi jaksaa pitää perinteitä yllä Vaajakoskella vielä pitkään.

maanantai 28. syyskuuta 2009

Sakura-michi 2010

Edellisestä kirjoituksesta on kulunut jo luvattoman pitkä aika. Ihan kokonaan meikäläisestä tuo ei ole johtunut vaan pieniä ongelmia on ollut tietokoneen löytymisen kanssa. Joillekin ihmisille ei tunnu olevan selvää, mikä on omaa ja mikä ei ole. Nyt asiat alkaa toivottavasti jälleen järjestyä ja homma palaa takaisin omalle ladulle.

Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Ensimmäiset tunnit Japanin kielen kurssilla on jo takana, tosin kovin paljoa ei ole jäänyt mieleen. Sen verran vaikeaa tuo kieli on. Ja kun Japanin kieleen ei oikein törmää missään muualla niin sitä ei sitten myöskään kuule muualla kuin tunneilla. Katsotaan keväällä missä jamassa tämän asian suhteen ollaan.

Sakura-michi kisasta alkaa myös kuulumaan uutta tietoa. Varsinaista kutsua ei ole tullut (enkä tiedä tuleekokaan), mutta sen verran on kuitenkin tapahtunut, että kisojen web-sivuilla on julkaistu tieto ensi vuoden kisapäivistä, jotka ovat siis 16.-19. huhtikuuta. Lisäksi löytyy ilmoittautumislomake, joten kai sinne noin periaatteessa voi jo hakea.



Viime viikonloppuna juostu Spartathlon tarjosi taas mukavan jännittävän viikonlopun kisakatsomossa. Suomalaisista parasta vauhtia piti heti alusta asti kovaa vauhtia lähtenyt Ari Mustala, joka juoksi Spartaan aivan loistavalla loppuajalla 29.58. Onnittelut kaikille mukanaolleille.

Omien harjoitusten osalta viikko 39 oli jo suht ok. Harjoitustunteja kertyi yhteensä runsaat 11, joista kuusi tuntia meni juostessa, kolme fillaroidessa ja 2,5 tuntia yhdistelmätreenin merkeissä (fillari+juoksu+fillari). Lepopäiviä tuli yksi. Nyt tuntuu siltä, että kropan palautuminen on suht kohdallaan ja harjoittelun voi hiljalleen aloittaa. Nyt pitää vaan suunnitella tulevat harjoitukset ennen seuraavia kisoja.

Seuraavista kisoista puheen ollen ilmoittauduin sittenkin mukaan E24:lle tammikuulle. Jäljellä olevat paikat alkoivat uhkaavasti loppua, joten nyt oli ehkä viimeinen hetki toimia. Jo kertaalleen tehty päätös olla (ikinä enää) osallistumatta Espoon kaksneloselle tuli pyörrettyä suht nopeasti, kun näytti siltä, että seuraavaan kisaan tulee liian monta kuukautta aikaa. Saapahan sitten yhden kisan sydäntalvellekin. Tuo kaksnelonen sopisi aikataulun puolesta hyvin esimerkiksi Sakura-michi kisan kanssa, kun välissä on 2,5 kuukautta. Muuten ei sen enempää päätöksiä olla tehty suuntaan eikä toiseen. Eikä tuo E24:lle osallistuminenkaan ihan kirkossakuulutettu vielä ole...

maanantai 14. syyskuuta 2009

Palauttelu jatkuu

Mennyt viikko ei tarjonnut vielä sen suurempia harjoituksellisia nautintoja. Alkuviikko tulikin jo käytyä läpi ja loppuviikkoon mahtui ensimmäiset juoksulenkkiyritykset. Perjantaina kiersin vajaan tunnin lenkin suht rauhallisella vauhdilla. Lihakset tuntuivat olevan kunnossa, mutta iho oli paikoin aika aran tuntuinen. Vähän sama tunne kuin silloin kun flunssa on iskemässä. Ei se kuitenkaan mitään flunssa ollut. Oliskohan iho ollut vaan arka vielä tuosta kisasta, kun 48 tunnin ajan on läskit hyllyneet edestakaisin. Ei se muuta voi olla.

Lauantai meni pihahommien merkeissä ja kädet saikin kyytiä kärrätessäni multaa ympäri pihaa. Onneksi iltapäivällä tuli sopivasti sadekuuro, ettei tarvinnut koko päivää näitäkään hommia tehdä. Sunnuntaina kävin juoksemassa puolentoista tunnin maastolenkin, mutta se jäikin sitten vähän puolitiehen. Runsaan tunnin jälkeen jalat sanoi sopimuksen irti ja voimat katosi kokonaan. Loppumatkalla jouduin kävelemään ylämäet. Taitaa olla palautuminen vielä pahasti kesken.

Alkanut viikko otetaan vielä rauhallisesti, eikä tässä muutenkaan mitään kovin täsmällisiä suunnitelmia tulevien harjoitusten osalta ole. Pidetään nyt kunnolla lepoa, että tuo pääkoppakin saadaan ladattua tulevaa varten.

Tulevista kisoista ei sitten olekaan kovin täsmällistä tietoa. Ensi vuoden kisakalenteri riippuu pitkälti siitä, järjestetäänkö tuota Sakura-michi kisaa Japanissa vai ei. Sinne kun tekisi kovasti mieli. Viime vuonna näihin aikoihin tuli järjestäjiltä tietoa kisapäivistä, mutta toistaiseksi ei ole kuulunut mitään vuoden 2010 kisasta.

Muuten ensi vuoden päätapahtumaksi on selkeästi muodostumassa jokin pidempi kisa. Siis joku kuuden tai seitsemän päivän kisa. Seuratessamme kuuden päivän kisaa viime vuonna Hallsbergissa alkoi kiinnostus kasvaa pidempiin kisoihin. Tänä vuonna juostu 48h kisa oli ensimmäinen askel ja ensi vuonna on vuorossa useamman päivän kisa. Hallsbergissä ei kuuden päivän kisaa ensi vuonna järjestetä, mutta muuten vaihtoehtoja on kahdesta kolmeen. Ne löytyvät tuosta "Tulevat juoksutapahtumat" -listasta. Ja kiinnostaisihan tuo Kreikan-matkakin vuoden päästä syyskuussa. Harmi, että kesällä olisi niin paljon kivoja kisoja ja sitten talvi on ihan hiljainen. Saa nähdä mihin tässä päädytään.

ps. jos listasta puuttuu jotain merkittävää niin vinkkejä otetaan vastaan.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Karstan poltto

Nyt on ensimmäisiä Skövden jälkeisiä harjoituksia tehty ja tuntuma on yllättävän hyvä. Maanantaina fillaroin töihin ja takas ja vaikka sykkeet oli vähän koholla, niin jaloissa tuntui olevan hyvinkin voimia tallella. Poljin aika rauhassa ulkoilusta nauttien. Virkistävää välillä olla ulkona ilman, että vettä tulee taivaan täydeltä.

Tiistaina oli vuorossa varsinainen karstan poltto, kun kävin salilla kokeilemaan Xyclingiä yli vuoden tauon jälkeen. Tarkoitukseni ei ollut ottaa tuntia ihan tosissaan vaan mennä enemmän verrytellen muiden mukana. Vähän siinä tuli kuitenkin innostuttua ja tunnin jälkeen paidasta ei löytynyt kuivaa kohtaa. Myös kuntopyörän kohdalta lattia oli hien peittämä. Olin valitettavasti unohtanut ottaa mukaan pienen pyyhkeen, joka on varsin käytännöllinen näillä tunneilla.
Ennen tuntia kävin pomppimassa kilsan verran matolla ja mitään kipuja ei tuntunut jaloissa. Se olikin iloinen juttu, varsinkin kun tuo oikean jalan jalkapöytä aristi kävellessä vielä pari päivää sitten.

Loppuviikon ohjelmasta ei ole sen tarkempaa suunnitelmaa, mutta mukaan voisi ottaa jo pientä kevyttä hölkkää. Tai sitten käydään jossain rasteilla.

Viime viikonlopun Siikajärven ympärijuoksun tulokset löytyy muuten täältä.

maanantai 7. syyskuuta 2009

Lepoviikko

Kisan jälkeisellä viikolla ollaan yritetty päästä takaisin normaalirytmiin. Yöt on menneet melkoisen hikoilun merkeissä ja unirytmi on ollut kaikkea muuta kuin hyvä. Tiistaina kävin Juhalla hieronnassa ja kuten aavistelin, niin jalat eivät olleet pahassa kunnossa. Turvotusta oli alkuviikosta melkoisesti vielä nilkoissa ja jalkaterissä ja kaikki liikkuminen ulkona on tapahtunut sandaaleissa. Mitään muita kenkiä ei ole jalkaan mahtunut. Jalkojen hieronta on kuitenkin laskenut turvotusta ja perjantaina alkoi normaalit jalkineet jo mahtua jalkaan.

Lauantaina kävimme kevyellä kävelyllä ja nyt tuntui siltä, että edes tuo jalkapöytä ei enää tuntunut pahalle. Keli oli ihan hieno. Kotiin tultuamme seurasimme Siikajärven ympärijuoksua kotipihalta. Oli joukossa joku tuttukin Endurancelainenkin. Kovin montaa juoksijaa ei pidemmällä reitillä tänä vuonna ollutkaan, olisiko sitten sunnuntaina juostava eCross vähän verottanut osallistujia.

Laitoin nyt joitakin kuvia nähtäville tuolta viime viikonlopun kisoista. Kuvia tuli yhteensä 350, joten eihän se ole kuin runsaat seitsemän kuvaa tunnissa.

Kiitokset vielä kaikille onnitteluista!

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Skövde 48h kisaraportti

Kisaan valmistava harjoitteluyhteenveto on luettavissa täältä.

Kisaviikko oli edennyt kevennetyn harjoittelun merkeissä. Maanantaina ohjelmassa ollut 1,5 tunnin lenkki lyhenikin sitten lopulta yhteen tuntiin matolla ja kisaa edeltävänä päivänä juoksin Skövdessä kevyen puolituntisen. Tunne oli molemmilla lenkeillä erittäin hyvä. Mitään varsinaista tankkausta en tehnyt tähän kisaan, sillä olihan tuossa aikaa syödä ja juoda kisan aikanakin.

Perjantai lähti liikkeelle hotellin aamupalalla klo 8 aikoihin. Tarjolla ollut puuro, leipä ja kahvi upposivat oikein hyvin. Sitten ei muuta kuin kamat kasaan ja kohti parin kilometrin päässä olevaa kisapaikkaa. Järjestäjät tarjosivat vielä ruokaa ennen kisan alkua ja pitihän sitä nyt sitten vähän lasagnea ja salaattia syödä muiden mukana.

Keli kisapaikalla oli tuulinen eikä tuo sateenmahdollisuuskaan näyttänyt poissuljetulta. Kannoimme kamat kentän laidalle ja viritimme pöydän valmiiksi ihan radan viereen. Vessat sijaitsivat radan viereisessä rakennuksessa, joten siellä käynti ei toisi montaa ylimääräistä metriä. Logistiikan osalta kaikki näytti hyvin järjestetyltä.



Kisa lähti liikkeelle klo 12 perjantaina. Samaan aikaan neljäkasia juoksevien kanssa lähtivät liikkeelle myös kaksneloset. Kuten aikaisemmin on tullut sanottua, niin tuo kisataktiikka oli pitkään epäselvä, eikä se oikeastaan selvinnyt vielä tässäkään vaiheessa. Olin etukäteen kirjoittanut paperille ylös kierrosaikoja ja niitä vastaavia kilometriaikoja, mutta sitä lappua en käyttänyt kertaakaan koko kisan aikana. Käytännössä lähdin juoksemaan mahdollisimman rennosti ja ehkäpä aika reippaallakin vauhdilla. Tulostavoitteesta en ollut julkisesti puhunut, mutta huoltajan kanssa oli tuosta SE:stä puhuttu jo viime vuoden puolella tätä kisaa suunniteltaessa. Olisihan se kovan työn takana, mutta pidin sitä kuitenkin realistisena. Ehkä tuo tavoite oli helpompi ottaa näin tyhmän tietämättömänä, kun ei oikeasti ollut mitään ymmärrystä miten kovasta lajista tässä neljäkasilla on kyse.

Ensimmäiset pari kolme tuntia juoksin ilman kävelytaukoja. Ilma oli lämmin (noin parikymmentä astetta) ja aurinko paistoi. Aina välillä satoi kevyesti vettä, joka ei kuitenkaan haitannut lainkaan vaan päinvastoin piristi ja raikasti ilmaa. Juttelin pariin kertaan kaksneloselle startanneen Johanin kanssa, joka ihmetteli kovaa alkuvauhtiani. Sanoin vaan juoksevani rennosti ja käveleväni välillä vaikka en oikeasti ollut paljoakaan kävellyt. Sykkeet, jotka monesti aikaisemmin ovat nousseet kisan edetessä turhan korkeiksi, pysyivät nyt aika hyvin aisoissa. Otin kävelytauot mukaan noin kolmen tunnin jälkeen, josta alkaen kävelin aina tasatunnein kaksi kierrosta ja ”puolelta” yhden kierroksen. Eli yhteensä kolme kierrosta tunnissa. Näiden aikana panostin syömiseen ja juomiseen.



Seitsemän aikaan perjantai-iltana tuli ensimmäinen kova ukkoskuuro. Vettä tuli seuraavan tunnin ajan niin paljon, että rata lainehti paikoin vedestä. Samaan aikana tuuli yltyi taas uusiin lukemiin. Tämä helpotti kuitenkin tunnin kuluttua, jolloin aurinko palasi ja alkoi kuivattaa paikkoja. Tässä vaiheessa suurin osa, minä mukaan lukien, vaihdoimme kuivat tossut ja vaatteet jatkaen sen jälkeen kisaa. Kuivaa keliä riitti seuraavan tunnin, jonka jälkeen alkoi uudestaan sataa kaatamalla. Vaihdoin pienempien sateiden ajaksi vedenpitävän kevyen takin ja lisäksi kovempien sateiden ajaksi vedenpitävät housut. Ei ollut ihan helppoa juosta niissä kamppeissa siinä tuulessa. Aikaa tuntui kuluvan vaateita vaihtaessa ikuisuus. Pahimpien sateiden rauhoituttua päätin olla vaihtamatta tässä vaiheessa tossuja, koska olin varannut mukaan vain neljä paria tossuja eikä ne tätä menoa riittäisi mitenkään loppuun asti. Tosin kisan aikana kävi selväksi, että kamoja sai mukavasti kuivattua tuolla pukuhuoneiden puolella.

Ensimmäisen kahdentoista tunnin täytyttyä kilometrejä oli kasassa noin 108. Se tuntui toisaalta kovalta alkuvauhdilta näin pitkään kisaan, mutta oli aika hyvin linjassa etukäteen ajattelemani vauhdinjaon (9-8-7-6) kanssa. Jalat pelasi hyvin ja erityisesti reidet tuntuivat siltä, kuin niillä ei olisi vielä edes juostu. Ainut ongelma tuntui tässä kohtaa olevan juoksumotivaation ylläpitäminen. Huoltajan lyhyiden unien aikana tein pari ylimääräistä kävelykierrosta vaikka jalat oli ihan kunnossa. Ei nyt vaan huvittanut juosta. Erittäin huono keli vaikutti varmasti myös tunnelmaan ja olikin sellainen olo, että mitähän seuraavaksi tulee taivaalta. Jossain vaiheessa yöllä jouduttiin porukalla roikkumaan huoltoteltassa kiinni, ettei tuuli olisi vienyt sitä mennessään. Reima viritti teltan kiinni useammalla köydellä.

Puolenyön jälkeen alkoi juoksu taas kulkea ja yksi ajanviete oli miettiä missähän kohtaa sitä kulloinkin olisi Spartathlonissa tai Sakurassa. ”Skövden Nemeassa” oltiin huomattavasti paremmassa kunnossa kuin siinä aidossa paikassa. ”Skövden Kaparelissa” taas ei ollut kanakeittoa tarjolla. Ja ”Skövden Sangas-vuori ” oli varmaan sulanut sadeveden mukana viemäriin. Eikä paskantaja-kissa muuten näkynyt. Ainoastaan joku kani juoksenteli pitkin nurmikenttää, siis ihan oikea kani.

Juoksu eteni yön yli suhteellisen hyvin muutamia lyhyitä hetkiä lukuun ottamatta. Tankkasin aamulla maitoa ja jugurttia ja nämä tuntuivat uppoavan hyvin. Myös pieni pala ruisleipää maistui hyvälle. Aamulla 8.35 oli kasassa noin 178km. Sadekuurot kuitenkin jatkuivat koko aamun. Vähän kymmenen jälkeen tuli ensimmäinen pahempi heikko hetki. Väsymys oli niin kova tässä vaiheessa, että vastoin suunnitelmia ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pitää lyhyt tauko ja kokeilla nukkua hetki. Pukuhuoneessa oli sopivan rauhallista nukkumiseen, mutta jalat eivät antaneet siihen mahdollisuutta. Kovat krampit jaloissa eivät rauhoittuneet lainkaan vaan aika menikin sitten venytellen ja tankaten. Aikaa vaateiden vaihtoineen meni 40 min.

Tauko helpotti huomattavasti menoa vaikka en saanut nukuttuakaan. Juoksu kulki taas. Ekan vuorokauden jälkeen kasassa oli 198,4km. Nyt oltiin hieman tavoitevauhtia jäljessä, mutta toisaalta takana oli nyt yksi tauko, jonka aikana meno helpottui. Vauhti jatkui hyvänä koko iltapäivän eikä suurempia ongelmia ilmaantunut. Jossain vaiheessa vatsa meni kuralle, mutta se hoitui parilla Immodiumilla. Oliskohan johtunut luonaaksi syödystä lasagnesta ja proteiinijuomasta. Sadekuurot jatkuivat ja vedenpitäville pyöräilyhousuillekin löytyi taas käyttöä.



Illalla kuuden jälkeen tultiin ”Spartaan” eikä tällä kertaa lähtenyt edes taju. Hieman ennen seitsemää tuli vastan Kanazawa (250km) ja suunnitelmissa oli nyt pitää lyhyt tauko. Aikaa oli käytetty 31h. Se on vajaat pari tuntia vähemmän kuin huhtikuussa Japanissa ja suurin piirtein alkuperäissuunnitelman mukainen vauhti. Toiselle tauolle tuli mittaa kaikkinensa runsas tunti, mutta unta en saanut tälläkään kertaa silmäystäkään. Jalat jatkoivat siitä mihin olivat lopettaneet edellisellä tauolla ja homma meni makuupussissa kieriskelyksi. Kivut jaloissa olivat melkoiset.

Palasin radalle alkuillasta ja yllätyksekseni juoksu kulki hyvin. Jaloissa ei tuntunut kipua juostessa. Lauantaina klo 18 alkanut 12h kisa vei mukavasti ajatuksia pois omasta juoksusta ja kilometrejä kertyi puoleenyöhön mennessä mukavasti, jonka jälkeen edessä oli kisan viimeiset 12 tuntia. Huoltajan palattua omalta lepotauolta noin yhden aikaan yöllä oli takana 288 km. Nyt oli viimeisen puristuksen aika. Matkaa oli alle 60 km ja aikaa 11 tuntia. Laskeskelin uuden ennätyksen rikkoutuvan aamulla kahdeksan ja yhdeksän välillä.

Toinen yö oli melkoista menoa. Väsymys oli sitä luokkaa, että aina välillä oli vaikeuksia hahmottaa, missä kohtaa rataa kulloinkin oli. Kierrosten laskeminen ei onnistunut lainkaan, kun yritin edelleen juosta kaksi kierrosta ja kävellä seuraavat kaksi. Huoltaja käveli mukana kävelykierrosten aikana ja hän onneksi aina kertoi, kuinka mones kävelykierros oli menossa. Myös energia alkoivat olla niin lopussa, että en saanut pidettyä itseäni kunnolla lämpimänä edes juoksukierrosten aikana vaan palelu oli jatkuvaa. Jatkuvat sadekuurot hankaloittivat edelleen oikean vaatetuksen löytämistä. Matka ei tuntunut edistyvän mitenkään ja jossain vaiheessa olin vakuuttunut, että kierroslaskentajärjestelmä ei laskenut kierroksiani oikein. Onneksi en käynyt valittamassa asiasta Reimalle. Kyllä olisi nolottanut seuravana päivänä. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin vaihtaa juoksu/kävely-rytmin siten, että kävelinkin aina pelkästään huoltosuoran/pääsuoran ja loput radasta juoksin. Tätä rytmitystä oli helppo jatkaa eikä se vaatinut erikseen kierrosten laskemista.

Aamulla klo 3.40 (noin 306 km kohdalla) alkoi oikean jalan jalkapöytä kipuilla todella voimakkaasti. Kipu alkoi yhtäkkiä kesken juoksun. Kävely tuntui mahdottomalta ja ainoastaan juoksu onnistui jotenkin. Ehdin jo miettiä, että tässäkö tämä kisa oli. Vamman tarkistamiseksi riisuimme jalasta tossun ja sukan, mutta eipä siinä jalkapöydässä mitään suurempaa ongelmaa näkynyt päällepäin. Erittäin kosketusarka se kuitenkin oli. Laitettiin saman tien kylmäspreitä jalalle ja toivottiin parasta. Ei muuta kuin sukka ja tossu takaisin jalkaan ja mies takaisin radalle. Kipu jatkui parin kierroksen ajan, jonka jälkeen se loppui. Vähän kyllä arvelutti kylmäsprein käyttö ja vamman ”peittäminen” sillä. En kuitenkaan tuntenut mitään ongelmaa jalassa koko loppukisassa.

Aamulla väsymystä helpotti jonkin verran todella vahvan kahvikupin juominen. Tarjolla oli myös riisipuuroa, joka maistui hyvälle. Sade alkoi lopulta hellittää ja aurinko nousi lämmittämään radalla eteneviä juoksijoita. Viimeiset kuusi tuntia neljäkasin juoksijat olisivat yksin radalla kaikkien muiden sarjojen jo loputtua. Pohkeeseen iski vielä pieni kramppi, jonka kuitenkin sain venyteltyä pois. Myös tuon magnesiumin nauttiminen tässä kohtaa auttoi varmaan asiaa.



Noin varttia vaille yhdeksän alkoi järjestäjät ja osa juoksijoista kerääntyä takasuoran alkuun. Järjestäjillä oli tieto ennätyksen rikkoutumisesta ja he olivatkin järjestäneet mukavan yllätyksen kuohuvien pommakki-lasien kera. Onnittelut olivat vilpittömät ja itsellä oli ihan voittaja fiilis. Lyhyen nautiskelun jälkeen juoksu jatkui vaikka olinkin jo luvannut itselleni reilun tauon tässä kohtaa. En kuitenkaan malttanut jäädä laiskottelemaan vaan yritin nyt parantaa ennätystä mahdollisimman paljon.



Loppua kohden alkoi paikalle myös saapua jonkin verran kisasta kiinnostuneita ja kannustusta saikin mukavasti jokaisella kierroksella. Ihan viimeisen tunnin aikana en kuitenkaan tainnut saada paljoa juoksua aikaiseksi. Kierrettiin rataa Bertilin kanssa jutellen. Klo 12 homma saatiin päätökseen ja olo oli helpottunut. Väsymyskin oli helpottanut.



Loppujuhlallisuuksien ja ruokailun jälkeen pakkasimme kamat ja lähdimme ajamaan kohti Tukholmaa. Huoltaja joutui ajohommiin meikäläisen kiemurrellessa etupenkillä särkevien ja kramppaavien jalkojen kanssa. Laivalle tullessa painuttiin melkein heti nukkumaan ja parin särkylääkkeen voimalla sain nukuttua hyvät yöunet. Aamulla ajettiin Turusta suoraan töihin, mutta päivää ei voi sanoa työn kannalta kovinkaan antoisaksi. Ensi kerralla kannattaa varmaan ottaa seuraavakin päivä vapaaksi.

Suurimmaksi haasteeksi tällä kertaa osoittautui keskittymiskyvyn ja juoksumotivaation puute. Lyhyen radan kiertäminen tunnista toiseen on niin pitkäveteistä hommaa, että sitä ei pystynyt mitenkään ymmärtämään ennen kisaa. Jalat pelasi kuin unelma läpi kisan, mutta pää oli tällä kertaa aika pehmeä. Huoltaja joutuikin koville yrittäessään motivoida juoksijaa etenemään radalla. Suurin kiitos kuuluu ehdottomasti hänelle.

tiistai 25. elokuuta 2009

Viimeistelyt

Viimeinen täysi viikko ennen kisaa meni juuri suunnitelmien mukaan. Harjoitustunteja tuli kahdeksan, joista juoksua noin kuusi tuntia ja loput fillaria. Toisin kuin edellisiin pitkiin kisoihin, olen tällä kertaa kokeillut keventänyt harjoitusmääriä vähemmän kuin aikaisemmin. Ennen Spartan 2008 kisaa edeltävät täydet viikot harjoittelin 9 sekä 4,5 tuntia kun taas Sakuraa varten keventin edeltävät vastaavat viikot 9,5 sekä 2 tuntia. Tällä kertaa harjoitustunteja kahdelta edeltävältä viikolta kertyi 14 sekä 8 tuntia. Sakurassa tosin kävelyä kertyi melkoinen määrä ko viikoilla kisan edellä. Katsotaan sitten kisan jälkeen mitä oppeja tämä kokeilu tuo mukanaan.

Belgian kisan jälkeen tehty kahdeksan viikon mittainen harjoitusjakso (viikot 27-34) onnistui myös suunnitelmien mukaisesti. Taisi olla ensimmäinen kesäloma, jonka aikana olen saanut harjoiteltua ilman suurempaa poikkeamaa suunnitelmista. Edmontonissa olisi voinut keräillä tunteja enemmänkin, mutta kun tiedossa oli nuo kolme viimeistä määräviikkoa, niin en halunnut ahnehtia liikaa. Alla kuvaaja viikoista ja vastaavista harjoitustunneista.



Harjoitustunteja tuona kahdeksana viikkona on kertynyt yhteensä noin 112 tuntia. Se on lähes sama määrä kuin Sakuraa edeltävällä jaksolla, tosin aika eri rytmityksellä. Erityisen tyytyväinen olen niihin neljään pidempään maastolenkkiin, jotka ehdin juosta. Toinen hyvä asia on, että kroppa tuntuu nyt olevan hyvässä kunnossa. Juhalla ollaan käyty viimeiset kolme viikkoa ja noista juoksumääristä huolimatta paikat on kunnossa.

Eilen tuli käytyä vielä apteekissa ja mukana oli piiitkä ostoslista. Nyt mukana on mm. särkylääkettä, compeediä, suolatabletteja, vaseliinia ja kylmäspreitä. Kaikkea ei ehkä tarvitse, mutta kaikkeen on yritetty varautua. Muutenkin mukaan pakataan juoksutarviketta melkoinen määrä, kun kelistä ei vielä osaa sanoa. Ja kun toisaalta paikalle mennään omalla autolla, niin ei tarvitse olla niin tarkka noiden tavaramäärien kanssa. Mukaan mahtuu paljon turhaakin tavaraa.

Kisastrategia on edelleen melkoinen kysymysmerkki. Viikonloppuna MasU:ssa saatiin huoltajan kanssa paljon arvokkaita neuvoja kokeneemmilta juoksijoilta. Ongelma on ehkä niiden neuvojen keskinäinen ristiriitaisuus, joista päällimmäisenä tällä hetkellä on tuo tarvittavan unen määrä. Eli onko yhdelle tai useammalle lyhyelle unipätkälle tarvetta vai ei. Eteneminen hidastuu varmasti melkoisesti ilman mitään unia kisan aikana. Toisaalta mikä sitten olisi se oikea määrä unta, ettei homma mene pelkästään nukkumiseksi. Enemmistönä tällä hetkellä on ajatus lyhyistä unista, mutta vasta siinä vaiheessa, kun väsymys on sitä luokkaa, ettei unensaanti tuota ongelmaa. Muuten aika menee makuupussissa pyörimiseen, kun kroppa käy kuitenkin aika kovilla kierroksilla. Se merkitsisi sitä, että ensimmäiset unet voisi kokeilla vasta noin 30-35 tunnin jälkeen. Tämä olisi yksi vaihtoehto, jonka toimivuus nähdään vasta kisan aikana. Tosin onhan tuo unen määrä varmaan hyvin yksilöllistä ja jopa kisakohtaista.

Se mikä on selvää jo nyt on se, että viikonlopusta tulee raskas sekä juoksijalle että huoltajalle. Täytyy vaan yrittää nauttia hommasta vielä toisenkin vuorokauden aikana.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Piinaviikot

Viikon harjoitukset oli suunniteltu siten, että alkuviikko olisi hieman kevyempi edellisen viikon määräharjoittelun jälkeen. Lisäksi keskiviikoksi oli buukattu hierojalla käynti. Nää viimeiset viikot ennen kisaa on aina yhtä vaikeita kun alkaa miettimään mitä asioita on jäänyt tekemättä. Olisko esimerkiksi pitänyt tehdä enemmän voimaharjoitusta jaloille? Nythän se on jäänyt tekemättä koko kesän ajan. Eikä tuota kävelyäkään ole tullut harjoiteltua suunnitelmien mukaan. Jotenkin vaan nää harjoitukset menee niille vanhoille urille. Katsotaan sitten näiden kisojen jälkeen, josko saatais jotain uutta ajatusta tähän hommaan.

Maanantaina oli tarkoitus töiden jälkeen käydä tekemässä kevyt tunnin lenkki matolla, mutta kun työpäivä venyi odotettua pidemmäksi, päätin siirtää keskiviikolle tarkoitetun lepopäivän heti maanantaille. Lisäksi, kun eilisen pitkän lenkin jälkeen vatsassa kurni pahemman kerran riittämättömän jälkitankkauksen takia, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin poiketa kotimatkalla pizzerian kautta. Tankkaus jatkui kotiin tultuamme ja tunne oli kuin jätemyllyllä kun jääkaapin sisältö hupeni kovaa vauhtia.

Tiistaina saatiin jo jotain harjoitustakin aikaan, kun työmatka sujui fillarilla. Aamulla jouduin polkemaan töihin talvipyörällä, kun kesäfillari oli jäänyt työpaikan autotalliin edellisellä viikolla. Illalla hoidin muutamia rästihommia kotimatkalla, joten lenkin pituus siinä vähän parani.

Keskiviikkoaamuna kävin Juhalla ja tuomio oli odotettu. Jalat on hyvässä kunnossa, vain takareisiä olisi voinut venytellä enemmän. Nyt se on omakohtaisestikin todettu, että määräviikot kannattaa juosta mahdollisimman paljon metsän puolella. Pehmeä alusta kun on niiiiin paljon parempi jaloille kuin kova asfaltti. Lisäksi kun olen samalla hieman yrittänyt muuttaa askellusta, niin lonkatkin on nyt aika hyvässä kunnossa. Illalla kävin matolla juoksemassa runsaan tunnin kiepin, josta viimeiset 3 km hieman reippaammin. Ja päälle normaalit 10 min kuntopyöräverkat.

Torstaina olin taas fillarilla liikkeellä töissä. Illalla poikkesin kuitenkin kotimatkalla Espoon Leppävaaran uusitulle urheilukentälle, jossa tarkoituksena oli kokeilla radalla sellaista juoksu/kävely harjoitusta. Tällaista oli ajatuksissa tehdä jo aikaisemmin kesällä, mutta se sitten jäi kokeiltavaksi vasta kaksi viikkoa ennen kisaa. Juoksin 25/5 jaolla pari tuntia ja kokeilin vähän eri vauhteja tuossa juoksuosuudella. Tuntuisi jotenkin helpommalta juosta rennosti mutta samalla vähän vauhdikkaammin kuin yrittää väkisin jarrutella vauhtia. Toinen mitä voisi vielä miettiä ja kokeilla on 50/10 jakoa, jolloin juoksu ja kävelypätkät olisivat pidempiä. Ehkä se helpottaisi jonkinlaisen juoksurytmin saamista ja 10 min kävelyjakso palauttaisi jalkoja hieman enemmän. Jotenkin aika tukkoiselta tuo meno kuitenkin oli. Kotiin tultuani olin todella väsynyt.

Loppuviikon juoksentelut tehtiin sellaisella peruskaavalla, perjantaina 2h, lauantaina 1,5h ja sunnuntaina runsaan 2,5h lenkit. Ja kaikki tietysti maastossa. Lenkit menivät torstaita paremmin vaikka sykkeet oli aavistuksen koholla.

Saldona viikolle tuli noin 14 tuntia ulkoilua, josta noin runsaat 9 tuntia juoksua ja loput fillarointia. Harjoituksia tuli 9 kappaletta.

Tuleva viikko on jo aika kevyt. Lauantaina käydään seuraamassa Masokistin Unelmaa Paloheinässä. Toivotaan hyvää keliä kaikille juoksijoille ja huoltajille.

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Viikko 32 - viimeinen määräviikko

Ajatuksena tämän viikon harjoituksiin oli tehdä kaksi pidempää lenkkiä, joiden välissä vähän lyhyempää juoksentelua.

Maanantai alkoi fillaroinnilla aamulla töihin ja juoksulla kotiin. Tottumattomutta tai jotain, mutta runsaan kahden tunnin lenkki asfaltilla tuntui sekä polvissa että lonkassa. Lomalla kun on tullut juostua melkeinpä pelkästään pehmeällä alustalla niin tuo kova asfaltti oli nyt aika jyrkkä muutos aikaisempaan.

Kipeät jalat tuntuivat vielä tiistaina, jolloin vuorossa oli ensimmäinen tälle viikolle suunitelluista pitkistä lenkeistä. En kuitenkaan enää muuttanut suunnitelmia kipeiden jalkojen takia vaan juoksin runsaan viiden tunnin lenkin, nyt kuitenkin suurimmaksi osaksi maastossa. Reitti oli hieman lyhyempi versio viime viikon pitkästä lenkistä, kun juoksin Pirttimäestä Luukkiin ja siitä Salmen kautta kotiin. Korpinlenkin kiertäminen kahdesti jäi tällä kertaa pois. Vauhti oli ehkä hieman kovempi kuin edellisellä viikolla. Kipeiden jalkojen takia lenkki tuntui kyllä todella raskaalta. Ajatus neljäkasista ei nyt tuntunut kovinkaan houkuttelevalta.

Keskiviikkona oli vuorossa syksyn ensimmäinen lenkki matolla. Ennen lenkkiä oli sellainen tunne, että tämän lenkin voisin jättää väliin, mutta rytmiin päästyäni juoksu tuntui todella mukavalle. Lisäksi tuo juoksumatto on todella miellyttävä jaloille. Siinä meni pari tuntia mukavasti. Lenkin lopussa tein pari kovempaa vetoa, mutta meno tuntuivat tähän taas tottumattomana kyllä melko raskaalle. Muuten salilla oli vielä rauhallista ihmisten vasta palaillessa lomilta.

Torstain ja perjantain lenkit olivat sitä peruskauraa juostessani töistä kotiin. Nyt jalat eivät tuntuneet lainkaan kipeiltä vaan juoksu maistui hyvin. Näiden lisäksi juoksin perjantaina aamulla kympin lenkin ennen töihin menoa. Aamulenkiksi se tuntui ihan kohtuulliselta ja vauhtikin oli kohdallaan.

Lauantaina käytiin seuraamassa Veteraaniyleisurheilun MM-kisoja Lahdessa. Erityistä kiinnosti tuo maraton, jonka lähtöviivalla oli paljon tuttuja seurasta ja muualta. Hienoa oli seurata kisaa radan sivusta, yhtään ei tehnyt mieli olla itse mukana juoksemassa. Tommi juoksi reitin hienosti tehden uuden oman ennätyksen.



Iltapäivällä kotiin tullessamme oli oma lenkki vuorossa. Hyppäsin autosta pois (en vauhdissa) ja jatkoin lopun juosten kotiin. Aikaa kului runsaat kaksi tuntia ja lämmintä riitti. Juoksin Kehä III:sta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Taisi siinä otsanahka vähän palaakin, kun unohtui lippis kotiin. Itse lenkki meni vähän pieleen, kun ajatukset olivat MM-maratonilla ja oma vauhti meinasi väkisin karata ihan väärille sykealueille.

Sunnuntaina oli vuorossa viikon toinen pitkä lenkki. Juoksin saman koti-Montrailin kuin pari viikkoa sitten. Ilma oli heti aamusta lämmin ja juomaa saikin täydentää useampaan kertaan. Repussa oli myös banaani, pieni keksipaketti sekä toinen Japanista ostetun energiapussin. Tämä energiapussi ei ollut mennyt vanhaksi, toisin kuin se edellinen. Maku oli oikein hyvä vaikka muuten se tuntui vähän klimppiseltä. Paketin kyljessä oli onneksi kannustava lause:"A special jelly drink designed to supply carbohydrates equivalent to a rice ball. It's an energy resource for everyone facing a challenge or task".

Tein retkellä kaksi pysähdystä, ensimmäisen Luukissa, jossa join kokiksen ja söin munkin ja toisen pysähdyksen Salmessa, jossa täydensin vesivarastoja. Aikaa ei taukoihin paljoa kulunut. Itse juoksu kulki tänään todella hyvin. En tuntenut minkäänlaista väsymystä kotiin tultuani. Lenkille pituutta tuli 67 km ja aikaa kului noin 7,5 tuntia taukoineen. Yhden minuutin pummin (jos pummataan niin pummataan nopeasti kuten Minna Kauppi sanoisi) tein koko reissulla.

Viikon saldoksi tuli juoksua noin 240 km /24h ja noin tunti fillarointia, yhteensä 9 harjoitusta. En olisi tiistain lenkin jälkeen uskonut saavani suunniteltuja tunteja kasaan tällä viikolla. Mutta lopulta yllättävän helposti se meni. Ensi viikko onkin sitten jo helpompi harjoitustuntien jäädessä sinne 14-16 tuntiin. Lisäksi keskiviikkona on hieronta Juhalla pitkästä aikaa.

maanantai 3. elokuuta 2009

Viikko 31

Viikon harjoitukset menivät alkuviikosta hieman uusiksi, kun huomasin maanantaiaamuna päkiän olevan edelleen aika turvoksissa. Jopa kävely oli hieman hankalaa paksuksi turvonneen jalan kanssa. Tässä kohtaa ei paljoa naurattanut, kun tavoite harjoitustuntien osalta oli suunniteltu sinne 20 tunnin paikkeille.

Maanantaina toteutimme jo jonkin aikaa suunnitellun fillari-telttailu-retken. Ajoimme pyörillä Porkkalaniemeen, jossa yövyimme yhden yön. Pari viikkoa aikaisemmin hankittu polkupyörän peräkärry toimi loistavasti tavaroiden kuskaamiseen vaikka ajaminen yksipyöräisellä peräkärryllä vaati pientä keskittymistä. Porkkalanniemessä ei muuten kovin montaa hyvää telttapaikkaa ole ja tämä olikin meille pieni yllätys.

Tiistaina kotiinpaluu sujui nopeammin ja teimme vain yhden parin kilometrin pummin. Illalla kävin kiertämässä runsaan kahden ja puolen tunnin maastolenkin. Hiukan tuntui jaloissa tuo fillarointi ja lenkki ei ollut ihan niin helppoa kuin olin etukäteen ajatellut. Keskiviikkona tein saman runsan kahden ja puolen tunnin maastolenkin ja nyt juoksu oli jo helpompaa. Siivoilin samalla polkuja isommista irtonaisista kivistä. Jossain vaiheessa pitää varmaan ottaa oksasakset mukaan, kun alkaa noi pienimmät polut kasvaa umpeen kaiken maailman lehtipuista. Tuskinpa kukaan siitä pahastuu.

Torstaina tein viikon pidemmän lenkin kiertäessäni osan Montrailista. Juoksin Pirttimäestä Luukkaan kautta Salmeen ja sieltä kotiin. Lenkki meinasi jäädä alle suunitellun kuuden tunnin, joten kiersin kahdesti Korpinlenkin. Matkaa kertyi 53 km ja aikaa kului tasan kuusi tuntia. Tälläkin reitillä olisi käyttöä oksasaksille. Muuten keli oli lämmin.

Perjantaina oli vuorossa taas sama runsaan 2,5 tunnin lenkki. Juoksin todella rauhallisesti välillä ylämäkiä kävellen. Lauantaiaamuna oli vuorossa pientä kattoremonttia, jonka jälkeen juoksin lyhyen 1,5 tunnin maastolenkin. Sunnuntaille riittikin sitten lyhyt pyörälenkki ja parin tunnin maastolenkki. Siinä sivussa ehti hyvin seurata Jarin mahtavaa menoa Kaustisilla. Jari todisti taas, että "It ain't over till the fat lady sings".

Tunnit tulivat lopulta hyvin täyteen. Juoksua 177km/18h ja pyöräilyä 2,5h. Kaikkia käytettyjä tunteja tuosta fillari-teltta-retkestä en laske mukaan harjoituksiin, kun vauhti oli välillä varsin leppoisa. Vajaa neljä tuntia meni ulkoilun puolelle.

Ensi viikolla (tai siis tällä viikolla, vko 32) on viimeinen kova viikko ja silloin olisi tarkoitus nostaa määriä vielä hieman. Tarkoituksena on tehdä pari pidempää treeniä.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Viikko 30

Ensimmäinen vähän kovempi viikko ennen seuraavaa kisaa on nyt pulkassa. Tavoite harjoitustuntien osalta oli saada kasaan 18 tuntia. Tämä jäi kuitenkin hieman vajaaksi, kun viikonloppuna tuli tehtyä jopa vähän kotihommia.

Maanantain pidin lepopäivän, kun edellisen päivän lenkki oli aika raskas. Tiistaina oltiin jo taas lenkillä, kun kävin aamupäivällä runsaan kahden ja puolen tunnin maastolenkin. Tunne oli yhden lepopäivän jälkeen todella tuore. Keskiviikkona oli soppailupäivä, joten lenkki piti hoitaa heti aamulla. Saldoksi tuli puolentoistatunnin maastolenkki. Loppupäivä tuli käveltyä kaupoilla. Hidas raahustelu onkin raskasta itselle ja varsinkin lompakolle. Hitaassa vauhdissa tavaraa tarttuu aivan liikaa mukaan.

Torstain lenkki onkin jo käyty läpi tuossa edellisessä kirjoituksessa ja perjantaina oli vuorossa lyhyt vajaan tunnin lenkki. Jalat tuntuivat yllättävän tuoreille eilisestä pitkästä lenkistä huolimatta. Lauantaina tein parituntisen maastolenkin jonka lisäksi heiluttiin pihahommissa jonkin aikaa.

Sunnuntain lenkkisuunnitelmaan tuli aamupäivällä muutos, kun kattoremontin yhteydessä astuin naulaan ja tuohon päkiän kohdalle tuli jonkinlainen reikä. Verta tuli, mutta huoltajan paikkailujen jälkeen noustiin takaisin katolle. Juoksulenkin vaihdoin kuitenkin fillarilenkkin, kun en halunnut rasittaa jalkaa. Tosin tuossa fillaroidessa lukkopolkimilla tuo päkiän kohta rasittuu kuitenkin jonkin verran. No, leppoisa runsas viisikymppinen lenkura tuli tehtyä.

Saldona viikosta tuli 150km/15.26h juoksua ja fillaria 55km/1.57h. Ensi viikolla on tavoitteena pari tuntia lisää.

lauantai 25. heinäkuuta 2009

U-juoksijan päiväkirjamerkinta numero 119 - 24.7.2009

Viikon harjoitustuntitavoite u-juoksijalla on juosta 18 tuntia, jonka toteuttaminen onnistuisi helpommin tekemällä yksi pidempi lenkki. Luonnollinen valinta oli suunnata kohti Nuuksiota ja juosta ympäri jo parilta aikaisemmalta kerralta tutuksi tullut Montrailin reitti. Lähtöpaikaksi u-juoksija valitsi kuitenkin aikaisempien Salmen ja Pirttimäen sijasta kotipihan, silla eihän kotoa ollut kuin 40 min matka juosten reitin eteläpäähän Mustalammelle.
Tankkaus tätä lenkkiä varten tehtiin aika kevyesti. U-juoksijan huoltaja teki edellisenä päivänä maittavan jauhelihapastan, jota syötiin normaalia isompi annos. Varusteita keräiltiin ja reppua pakattiin tarkkaan vielä illalla. Koska u-juoksija ei ollut aikaisemmin juossut reittä yksin, oli mukaan syytä pakata vielä karttakin. Ylimääräiset osat kartasta saksittiin pois niin, että jäljelle jäi vain tarvittava osa kartasta.
Aamupalan ja pienen säätämisen jälkeen liikkeelle päästiin aamukahdeksalta. Lämpötila näytti aamulla vain 14 astetta, mutta sääennusteen mukaan päivästä pitäisi tulla viikon lämpimin ja melko varmasti sateeton. Tuulta ei ollut aamulla nimeksikään, joten lyhythihainen paita riitti juuri ja juuri.

40 minuutin kuluttua u-juoksija oli saapunut Mustalammella. Liikkeellä ei ollut muita ihmisiä ja hiljaisesta aamusta sai nauttia ihan itsekseen. Päivä oli lähtenyt hyvin liikkeelle. Rauhallisuuden katkaisi Haukkalammen luontotuvalla olleet rakennusmiehet, jotka olivat aloittaneet päivän uurastuksensa.

Runsaan kolmen tunnin jälkeen u-juoksija oli saapunut Luukkiin, jossa oli tarkoitus pitää lyhyt huoltotauko. Juomarepun täyttö ja kahvilassa käynti veivät vajaan vartin. Oli muuten taas ihan tuoreita munkkeja tarjolla. Tankkauksen lisäksi u-juoksija soitti kotiin huoltajalle ja kertoi matkan edistymisestä. Tässä yhteydessä u-juoksija teki hieman liian optimistisen arvion loppumatkan edistymisestä ja kotiintulosta.

Luukin huoltotauon jälkeen matka jatkui. Heti Vihdintien alituksen jälkeen tapahtui ensimmäinen isompi pummi. U-juoksija lähti heti alikulkutunnelin jälkeen ylös vasemmalle luontopolkua pitkin vaikka oikea reitti olisi lähtenyt vasemmalle vasta pienen parkkipaikan jälkeen. Muutaman minuutin juoksemisen jälkeen u-juoksija havaitsee opasteiden loppuneen ja hidastaa hieman vauhtia. Nopea tarkistus kartasta varmistaa asian – oikea reitti ei kulje kyseistä polkua pitkin. Ja vaikka kyseinen luontopolku yhtyy varsinaiseen Montrail-reittiin parin kilometrin päästä, ei u-juoksija halunnut juosta väärää reittiä pitkin vaan kääntyi takaisin. Oikea reitti löytyy muutaman minuutin kuluttua ja matkanteko pääsee jatkumaan. Vajaan tunnin päästä u-juoksija ohittaa Rinnekodin. Tässä kohtaa vessa tekisi poikaa, mutta huolimatta varsin kattavista palveluistaan tunnettu Rinnekoti ei nyt tarjoa helposti saatavilla olevaa vessapalvelua. Vaihtoehdot ovat käydä metsän puolella tai yrittää pinnistää aina Salmeen asti.

Seuraava isompi suunnistuspummi sattuu välillä Rinnekoti Salmi. Tämäkin menee ihan u-juoksijan piikkiin, kun opasteiden sijasta seuraillaan vaan maisemia. Reitti laskeutuu tässä kohtaa kohti järveä, jonka vieressä kulkee hiekkatie. U-juoksija ei seuraa tilannetta tarkkaan vaan ihailee jo edessä olevaa järveä. Hiekkatielle tullessaan alkaa ihmettely mihin suuntaan reitti jatkuu. Yhtään opastetta ei näy, mutta tuntuisi luonnollisemmalle lähteä oikealle hiekkatietä pitkin. Vain varmistaakseen asian u-juoksija käy nopeasti vasemmalla katsomassa löytyykö reittiopasteita tältä suunnalta. Kuten u-juoksija olettikin, ei yhtään merkkiä löydy ja oikea suunta on lähteä hiekkatietä pitkin oikealle.
Useamman minuutin juoksun jälkeen ei yhtään merkkiä ole näkynyt ja epäilys oikeasta reitistä alkaa mietityttää u-juoksijaa. Ei muuta kuin täyskäännös ja takaisin siihen kohtaan, jossa polku tulee alas rinnettä hiekkatielle. Jospa reitti sittenkin lähtee tietä pitkin vasemmalle. Parin minuutin juoksu tietä pitkin vasemmalle varmistaa, ettei oikea reitti kulje tähänkään suuntaan. Tie nimittäin päättyy.

Lopulta oikea reitti löytyy palattaessa pienen matkaa rinnettä takaisin. Juuri ennen tielle tuloa reitti tekee jyrkän käännöksen vasemmalle eikä itse asiassa koskaan edes tule hiekkatielle asti. Merkinnät ovat selvät, jos niitä vaan seurailee.

Lähestyttäessä Salmea alkaa u-juoksijan vatsa olla sitä mieltä, että kohta pitää se vessa löytyä tai sitten joutuu turvautumaan lähipuskiin. Olisikohan Japanista ostettu ”energiageeli” sittenkin ollut oikeasti hieman vanhentunut kuten purkin kyljessä ollut päivämäärä osoitti. Ihan energiageeliä tämä ei ollut vaan muistutti enemmänkin jotain jogurttia. Sinänsä maussa ei ollut mitään vikaa, mutta ehkä kaikki ainekset eivät enää olleet kunnossa. Joka tapauksessa vatsa alkoi pari kilometriä ennen Salmeen tuloa kramppailla siihen malliin, että ei auttanut muuta kuin mennä metsän puolelle. Vessapaperia ei u-juoksijalla ollut pakattuna mukaan, joten kostea rahkasammal sai toimia korvikkeena tässä kohtaa.

Salmeen tultaessa oli aikaa kulunut runsaat kuusi tuntia. Nyt oli vuorossa toinen pidempi huoltotauko, kun u-juoksija kävisi vessassa ja tekisi uuden satsin urheilujuomaa. Vajaan kymmenen minuutin tauon jälkeen matka jatkui rauhallisesti energiapatukkaa syöden. Reitti Salmesta eteläänpäin on u-juoksijalle jo tuttuakin tutumpi. Matka tästä kotiin kestää normaalisti vajaat pari tuntia, mutta nyt siihen aikaan saa lisätä pienen Montrail-lisän.

Noin 50 minuutin päästä u-juoksija saapuu Kattilaan ja tekee pikaisen soiton kotiin huoltajalle. Kuulumiset vaihdetaan ja aikataulu kotiintulosta päivitetään. Huoltaja lämmittää saunan valmiiksi väsyneelle u-juoksijalle. U-juoksijan uurastaessa koko päivän lenkillä, kertoo huoltaja oman päivänsä kulusta. Oman lenkkinsä lisäksi aikaa on kuulemma mennyt sieniretkellä ja mustikoita poimiessa. Lisäksi seuraavana päivänä tulevien vieraiden takia on pitänyt siivotakin.

Kotiin tullessaan u-juoksijaa odottaa lämmin sauna ja jääkylmä olut. Saunomisen jälkeen päivällinen (alkupalaksi rapuja…ja jälkiruokana mustikkapiirakkaa). Raskaita ovat u-juoksijan päivät, mutta huoltajaksi en ihan heti ryhtyisi.

Päivän saldoksi tulee 8.15 taukoineen ja matkaksi arviolta noin 72 km eksymisineen.

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Paluu korkeanpaikanleiriltä

Kulunut viikko on mennyt matkustamisen ja palautumisen merkeissä. Tuo matkustaminen jo sinänsä on raskasta, mutta vielä tuosta yhdeksän tunnin aikaerosta toipuminen on kestänyt pidempään kuin viimeksi Kanadasta palatessa. Ikä tässä varmaan alkaa painaa vuosi vuodelta enemmän. Muuten palautuminen merenpinnantasolle on hyvässä vauhdissa ja korkeanpaikan tuomia etuja odotellaan kiihkeänä (ha ha...).

Harjoitusten osalta viikko oli kuitenkin kohtuullinen. Matkapäivistä ja aikaerosta huolimatta sain viidellä harjoituksella kasaan 10,5 tuntia. Alkuviikosta Edmontonissa juoksin pari lyhyttä lenkkiä ja kotiin tultuamme pari pidempää. Lauantaina oli todella lämmin päivä eikä tuultakaan ollut. Silloin käytiin Jussin kanssa tekemässä hauska yhdistelmätreeni. Ensin fillaroitiin Nuuksioon, jonka jälkeen lähdettiin juoksemaan polkuja ja metsiä pitkin etukäteen suunniteltua reittiä pitkin. Reitti oli suunniteltu siten, että joutuisimme uimaan muutaman järven yli. Varustuksena ei itselläni ollut mitään sen ihmeellisempää, ihan tavalliset tossut ja suunnistuspaita ja -housut. Kartan olin laittanut muoviin, johon olin teipannut narulenkin. Tämän saikin sitten heitettyä kaulan ympäri uintiosuudella.

Olipa todella hieno ja hauska treeni. Järvenylityksiä tuli yhteensä kuusi. Yhden jutun, minkä opin tuolla reissulla oli se, että suunnistusvaatteet eivät sovellu lainkaan uimiseen. Olisiko se, että vaatteet ovat aika väljät tai sitten tuo materiaali, mutta tuntui siltä, että vetäisi perässään jotain ankkuria. Ensi kerralla nuo vaatteet jäävät kyllä kotiin ja päällä on jotain muuta. Tossut toimivat hyvin, ei mitään hiertymiä.

Oli hauska homma seurata nuotiopaikoilla olleiden ihmisten ilmeitä, kun kaksi kaveria hyppää vaatteet päällä veteen, ui vastarannalle ja nousee sieltä ylös jatkaen juoksua. Siinäpä ihmettelivät, kun meillä oli kesän hauskin treeni menossa. Olipa muuten lämmintä vettä.

Viikolla 30 onkin tarkoitus sitten saada kasaan vähän enemmän tunteja. Kolmea viikkoa enempää tässä ei sitten ehdikään saada kasaan ennen kuin pitää alkaa keventämään ohjelmaa seuraava kisaa varten.

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Tour de Edmonton

Viimeisen kahden viikon aikana on lenkkimaisemat tulleet suht tutuiksi Edmontonin länsipuolella. Vaikka varsinaista harjoitusohjelmaa ei vielä olekaan tehtynä olen yrittänyt saada kasaan joitakin harjoitustunteja lähinnä juosten. Rullaluistimetkin on matkassa mukana, mutta niillä on tullut kierreltyä kaupunkia ihan ulkoilumielessä. Fillaria sen sijaan ei ole tullut käytettyä kuin pari kertaa, lähinnä käydessä tuossa lahiostarilla.

Lähialuetta hallitsee Edmontonin halki virtaava Saskatchewan joki sekä lukuisat siitä erkanevat pienemmät joentapaiset virtaavat vedet.

Korkeuserot ovat lähes minimaaliset kaupungin kaduilla, mutta joenvarsilla korkeuseroa loytyy jo enemmän. Lähes poikkeuksetta joenvartta seuraa vähintaan pieni polku, jota on mukava juosta.


Välillä kapea polku muuttuu isommaksi luontopoluksi, jonka varrelle on pystytetty alueen kasveista ja eläimista kertovia opastauluja.



Jossain vaiheessa luontopolut muuttuvat betonipäällysteisiksi kevyenliikenteen väyliksi, jotka kiemurtelevat joen ja sitä lähinnä olevien suurien talojen välissä. Juoksu betonilla ei aina ollut kovinkaan mukavaa jaloille ja yritinkin juosta tuossa betoniväylän vieressä nurmikolla.


Hauska yksityiskohta jalkakäytävien yhteydessä on sadevesikaivot. Ne on lähes poikkeuksetta asennettu puoliksi ajotielle ja puoliksi jalkakäytävalle. Ja muotoilu on tehty siten, ettei itse sadevesikaivon kansi erotu muusta tiestä mitenkään.


Kuivaan kesäaikaan istutetut puut vaativat päivittaista kastelua. Joissakin paikoissa tämä ongelma on ratkaistu puun rungon ympärille laitettavalla vahvalla muovisäkilla, jonka sisään laitettu vesi kastelee puun hitaasti useamman päivän ajan (tai näin ainakin itse päättelin nähdessäni alla olevan puun).

Ei siis mikaan altakasteluruukku vaan yltäkastelusäkki.

Talojen pihat ovat taalla ihan viimeisen paalle hoidetut. Nurmikot vihertavat ja nayttavat juuri vastikaan ajetuilta. Hyvin monilla pihoilla nakee suuria koivuja, joiden ylimmat oksat ovat kuitenkin lahes poikkeuksetta kuivuneet. Suuren koivun vaatimaa vesimaaraa ei ilmeisesti aina ole tarjolla ja niiden elinolosuhteet ovatkin varsin kovat.


Vaikka pihat ovat muuten huollitellun näköiset on talojen roskat usein kasattu kadun varrelle pinoihin niinä päivinä, jolloin roska-autot tulevat tyhjentämään roskikset. Tänä aikana voi tehdä vaikka mitä löytöjä katujen varsilta, kuten vaikka nämä vanhat Järvisen sukset.


Viikon 28 aikana harjoitustunteja kertyi vajaat yhdeksän tuntia, joiden aikana tuli juostua neljä lenkkiä ja arviolta 90 kilometriä. Tämän lisäksi tuli ulkoilua jokunen tunti. Täältä löytyy gps-träkki sekä kuvia yhdestä pidemmästä lenkistä. Käyttämäni tossut (New Balance 1061) jätin viimeisen lenkin jälkeen Edmontoniin, kun kilometrejä niillä oli kertynyt 973 km. Näillä tossuilla tuli juostua 651 km juoksumatolla viime talvena, 107 km Sakurassa Japanissa, 162 km Kanadassa sekä loput kilometrit omilla lenkkipoluilla.


Kaiken kaikkiaan ei lainkaan hassumpi paikka tuo Edmonton.

Sinister 7 kisaraportti

Vajaan kolmen viikon reissu Kanadaan tuli onnelliseen päätökseen pari päivää sitten, kun palasimme takaisin kotimaahan. Oli taas hieno reis...