keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Sinister 7 leg5 - raportti

Taman vuotisen kesaloman yhteydessa juostu Sinister 7 kilpailu (viides osuus) on ensimmainen kisa, jonka olen juossut Kanadan Kalliovuorilla. Mistaan ultrakisasta ei omalla kohdalla ollut kyse, koska olin mukana joukkuekisassa. Hoidettavana oli siis ainoastaan 22,7 km osuus tuosta yhteensa 146 km reitista. Kenellakaan joukkueestamme ei ollut mitaan aikaisempaa kokemusta vuorilla juoksemisesta. Eli edessa oli kaikille jotain kokonaan tuntematonta.

Perjantaina kisapaikalla jarjestettiin kisainfo, jossa oli tarkoitus loytaa joukkueeni muut jasenet. Tein pari kyselykierrosta paikalla olleiden joukossa loytamatta kuitenkaan omaa porukkaani. Lopulta yksi jarjestajista kuulutti meikalaista ja niinpa se viimeinenkin eksynyt juoksija loysi omiensa luokse. Joukkeeseemme kuului viisi naisjuoksijaa ja kaksi miesjuoksijaa. Porukka vaikutti tosi rennolta eika suurempia paineita ollut tarkoitus ottaa.



Kisa lahti liikkeelle lauantaina klo 7. Ensimmaiset kolme osuutta sujuivat joukkueeltamme suunnitelmien mukaan. Ainoastaan ensimmaisen osuuden juoksijamme Wanda oli eksynyt hetkeksi reitilta, mutta mitaan suurempaa ongelmaa ei ollut. Toisen osuuden juossut Jasper (Chris) ja kolmannella osuudella ollut Paige suoriutuivat hienosti omista osuuksistaan. Aamulla paistanut aurinko ehti vaihtua paivalla aika rajuksi ukkoskuuroksi, jonka aikana toisen osuuden juoksijat olivat saaneet niskaansa rakeitakin. Se ei kuitenkaan kestanyt puoltatuntia pidempaa ja iltapaiva olikin taas pelkaa auringonpaistetta.
Alla kuva Crowsnest ja Seven Sisters vuorista, joiden rinteita tulisi hetken paasta juoksemaan.


Neljas osuus suuntasi pohjoiseen kaartaen ensin lannen kautta. Meidan pitikin siirtya nyt uudelle paikalle, josta oma osuuteni tuli lahtemaan. Olimme paikalla pari tuntia ennen ennakoitua vaihtoa. Ilma tuntui kylmenevan aika nopeasti iltaa kohti, joten jouduin pohtimaan aika paljon viela tuota pukeutumista. Muut, jotka tunsivat seutua paremmin, arvioivat ilman lampotilan laskevan yon aikana alle 10 lampoasteen. Viime vuonna yolla oli ollut jopa pakkasta. Tossuiksi olin valinnut Salomonin SpeedCross tossut, joilla juoksen normaalisti silloin, kun on vahan huonompi keli. Alueella oli satanut aika paljon ja reitti oli kuulemma aika mutaisessa kunnossa. Yllatyksekseni aika monet juoksivat ihan pelkalla lenkkitossulla.



Ihmettelyt varustevalinnoissa loppuivat lyhyeen, kun Natasha tuli neljannelta osuudelta lahes tuntia aikaisemmin kuin oli itse arvioinut. Meikalaisella oli viela sandaalit jalassa, kun han lahestyi jo vaihtoaluetta. No, siita sitten akkia tossut jalkaan, pitkahihaisella paidalla ja lyhyilla juoksuhousuilla liikkeelle. Repun sentaan ehdin ottaa mukaan. Olihan siihen pakattu kaikki pakolliset varusteet kuten pilli ja avaruushuopa.
Alla kuva viidennen osuuden reitista (oranssi viiva).


Matka alkoi mukavan leppoisasti vaikka sykkeet nayttivat kylla aivan jotain muuta. Olin selvasti jannittynyt odotettuani koko paivan omaa suoritusta muita kannustaen. Osuuden alku oli helppoa ulkoilureittia ja vaikka polku nousi jatkuvasti niin kyseessa oli kuitenkin varsin loivaa nousua. Itse ulkoilureitti oli varsin levea, koska se oli tarkoitettu myos monkijoille ja moottoripyorailijoille. Se oli kuitenkin paikoin aika kulunut, jolloin alusta oli kivikkoinen ja varsin vaativa. Kovinkaan mutainen se ei ollut muutamia paikkoja lukuunottamatta. Aika usein reitin yli virtasi puro tai leveampi joentapainen, jolloin tossut kastuivat. Vetta riitti niissa vain saaren puoleenvaliin asti.

Ensimmaiset 45 min olivat suhteellisen helppoa nousua ja ehdinkin jo vahan nuolaista, etta tamahan nayttaa helpolta. Mutta siita alkoikin sitten varsinainen nousu. Pahimmat nousut olivat sita luokka, etta niita ei ollut mitaan mahdollisuuksia juosta ylos. Energiaa olisi palanut aivan liikaa ja vauhti ei kuitenkaan olisi siita paljoa parantunut. Nousin jyrkat osuudet painaen kasilla polvia. Ehka se auttoi hieman. Monet kayttivat sauvoja jyrkilla osuuksilla vaikka eivat nayttaneet kovinkaan tottuneilta sauvojen kayttoon.

Noin tunnin ja vartin paasta olin paassyt osuuteni ainoalle huoltopisteelle, jossa olisi ollut mahdollista taydentaa vesipullot/kanisterit. En kuitenkaan tarvinnut taydennysta. Mutta olin luvannut soittaa tasta kohtaa seuravan osuuden juoksijalle Lisalle, jotta han tietaisi tulla ajoissa vaihtoon. Vesipisteella olleet jarjestajat vaan naureskelivat, kun kaivoin puhelinta esille. Eihan taalla ylhaalla mitaan verkkoa ollut kaytettavissa. No, siina ei sitten auttanut muuta kuin luottaa siihen, etta Lisa olisi paikalla ajoissa. En ollut osannut antaa mitaan arviota omasta ajastani, kun aikaisempaa kokemusta vastaavasta reitista ei ollut.

Vesipisteelta reitti jatkoi nousua viela seuraavat runsaat 20 min ja noin runsaan puolentoista tunnin juoksun jalkeen olin reitin korkeimmalla kohdalla (noin 2200 m). Kyseisessa kohdassa vuorta oli lunta viela melkoinen maara rinteen pohjoispuolella. Kylma ei kuitenkaan ollut missaan vaiheessa. Juttelin muutaman minuutin kahden jarjestajan kanssa, jotka pitivat leiria juuri tassa kohtaa ja opastivat kilpailijoita. Nakymat vuorelta olivat aivan sanoinkuvaamattomat ja tassa kohtaa harmittelin, etta en ollut ottanut kameraa mukaan. Saavuin paikalle juuri hetkea ennen auringonlaskua. Pahoittelin jarjestajille, etten voinut jaada pidemmaksi aikaa vuorelle ;-)

Tasta eteenpain reitti lahti laskemaan todella jyrkasti ja auringon laskettua jouduin nyt laittamaan myos otsalampun paalle. Polulla oli paljon irtonaista kivea ja syvia uria muuttoriajoneuvoista, joka teki etenemisesta oiseen aikaan aika vaikeaa. Toki reidet olivat sita mielta, etta alaspain juokseminen on paljon parempi ajatus kuin edelliset 45 min jyrkkaa ylamakea. Loppumatkan tulin sellaista reipasta vauhtia mita nyt siina pimeydessa uskalsi alamakea juosta. Oli siina viela pari pienempaa nyppylaa, joissa jouduin kavelemaan, mutta suurin osa oli taas juostavissa.

Vaihtoon tulin kahden tunnin ja vartin jalkeen ja Lisa oli tullut paikalle juuri viisi minuuttia ennen minua. Loistava ajoitus. Joukkeemme matka saatoi jatkua ilman suurempaa taukoa.

Lyhyen verryttelyn ja suihkun jalkeen lahdimme seuramaan joukkueemme etenemista kahdella viimeisella osuudella. Lisa suoriutui omasta osuudestaan hienosta vaikka sanoi pelastyneensa vahan nahtyaan tumman hahmon metsassa. Eihan se karhu ollut vaan lehma, joita laidunsi aika paljon vuoren alemmilla rinteilla. Viimeinen osuus meni Angelalta hyvin vaikka han oli tehnyt pienen lisalenkin eksyttyaan reitilta. Loppuaikamme oli 19h40min. Aika hyvin lahes aloittelijoilta.



Kisasta loytyy myos lyhyt video.

4 kommenttia:

Hietsu kirjoitti...

Olipas taas kerran mainio raportti. Varmasti tuntui hauskalta juosta Kalliovuorilla. Ymmärsin tuloksista, että olit ollut osuudellasi kärkijuoksijoita, onnittelut siitä kuin myös koko joukkueelle! Menestystä myös Skövde 48h -treeniin!

StanleyPark kirjoitti...

Kiitos onnitteluista! Kisa oli hauska ja juokseminen vaativassa maastossa oli vaihteeksi todella kivaa. Aikani oli kaikista viidennen osuuden juosseista toiseksi paras. Tosin eroa parhaimpaan oli lahes 14min. Eli kovaa on tama kaveri mennyt. Miesten solo sarjan voittanut kaveri (Chris GT Downie) juoksi muuten ekan ultransa tassa kisassa ja paransi viime vuoden reittiennatysta lahes 1,5 tunnilla. Tosin perinteita talla kisalla ei sanottavammin viela ole, kun kisa kaytiin nyt toisen kerran perakkain.

Harjoittelu Skovdeen on jo aloitettu - tanaan 3,5 tunnin leppoisa lenkki.

Santta kirjoitti...

Kiitokset mielenkiintoisesta raportista ja onnittelut hyvin menneestä maasto-kisasta :O

StanleyPark kirjoitti...

Kiitos Santallekin onnitteluista.

Viikko 45 ja viikonloppu Vierumäellä

Vuosi lähenee loppua, mutta kelit ovat tälläkin viikolla olleet tukevasti lämpimän puolella. Alkuviikosta taisi yhtenä yönä käväistä pakkas...