sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Viikko 52 ja vuoden yhteenveto

Sunnuntai 31. joulukuuta ja vuoden 2017 viimeinen päivä. Taas on yksi vuosi paketissa. Paljon on ehtinyt tapahtua ja huimia asioita ehditty kokea. Ja kuten yleensä kaikkiin vuosiin siihen on sisältynyt  niin alamäkeä kuin ylämäkeäkin. Juuri niin kuin hyvään ja vaihtelevan polkulenkkiinkin.

Edellisestä vuodesta 2016 en varsinaista yhteenvetoa ehtinytkään kirjoittaa, kun harjoittelu kohti Barkleyn kisaa oli vuosi sitten jo kovassa vauhdissa. En siihen sen enempää nytkään palaa, mutta yksi isoimpia asioita oli keväällä 2016 vietetty seitsemän viikonlopun mittainen NLP-koulutusjakso, jonka hedelmistä saimme nauttia siitä lähtien.

Tämä vuosi alkoi kiivaalla harjoittelulla maaliskuun lopussa kisattavaa Barkley Marathonsia kohti. Varsinainen harjoitusjakso oli alkanut jo 2016 loppuvuodesta, mutta varsinainen huippu oli 2017 alkuvuonna, kun harjoitustunnit olivat keskimäärin yli 22 tunnin viikossa ensimmäisen kolmen kuukauden aikana.

Harjoitustunnit vuoden 2017 alussa
Harjoitusjakso alkuvuodesta oli ehdottomasti yksi vuoden kohokohtia. Missään vaiheessa ei tullut tunnetta motivaatiovaikeuksista tai edes kysymystä miksi lenkille tulisi lähteä. Ainahan sitä on väsynyt hyvän treenin jälkeen, mutta niinhän se pitääkin olla. Enemmän kyse on siitä mikä tunne on ennen treeniä, lähteekö sitä innoissaan treeniin vai onko se väkisin treeniohjelman toteuttamista. Kovien viikkojen aikaan aamulenkit olivat varmaan hankalimpia, mutta hyvin nekin menivät.

Barkleyn kisa oli uskomaton kokemus. Toteutus ei ollut odotettu, mutta kokemuksena ehdottomasti yksi hienoimpia. Kaikki ennakkokäsitykset kisasta kun olisi ymmärtänyt kertoa kymmenellä niin oltaisiin oltu oikealla tasolla. Pääseminen osaksi Barkley-yhteisöä ja ne muutamat päivät jotka siellä ehdimme viettää ovat jääneet unohtumattomina mieleemme. Tapaamamme ihmiset ovat myös jättäneet lähtemättömän vaikutuksen. Toivottavasti tapaamme heistä mahdollisimman monia seuraavalla kerralla paikalla ollessamme.

Barkleyn jälkeen alkanut harjoitusjakso kohti Pallaksen kisaa ei päässyt alkua pidemmälle ennen kuin takareisi kipeytyi pahasti. Siitä seurasi tutkimuskierre, joka päättyi kesäkuun 20. päivä leikkaukseen Sakarin toimesta Sairaala NEOssa.

Takareiden Hamstring-leikaus kesäkuussa tyhjensi käytännössä loppuvuoden kalenterin kisoista ja juoksutaukoakin tuli kaksi kuukautta. Ilman avovesiuintia aika olisi käynyt pitkäksi, mutta heti tikkienpoiston jälkeen alkoi lähes päivittäinen polskiminen märkäpuvun turvin lähijärvissä. Kyllä avovesiuinti on mahtavaa, tämä oli ehdottomasti toinen vuoden kohokohta. Parhaita asioita tämän vuoden aikana. Tässä vielä lyhyt video aiheesta.




Elokuussa olimme viikon lomalla Vuokatissa. Siellä juoksin ensimmäiset lenkit leikkauksen jälkeen, joka oli taas vuoden yksi hienoimpia kokemuksia. Pääseminen lempiharrastuksen pariin kahden kuukauden juoksutauon jälkeen on kyllä taas yksi vuoden kohokohtia. Vietimme muutenkin hienon lomaviikon Vuokatin mahtavissa suunnistusmaisemissa. Siitä innostuneena ilmoittauduin Kainuun swimrun-leirille ensi kesäkuussa. Ehkäpä tuo uimatekniikkakin tulisi tällä leirillä sellaiseen kuntoon, että maisemat vaihtuisivat vähän rivakammin.

Loppuvuonna tapahtunut takareiden kuntoutus on ollut hitaampaa kuin etukäteen olin ajatellut. Lokakuussa takareisi kipeytyi uudestaan ja jouduin tekemään vähän kevyempiä viikkoja. Joulukuu oli jo parempi, mutta joululomalla iski sitten vuoden eka flunssa/räkätauti, joka piti poissa lenkkipoluilta viikon ajan.

Kulunut viikko on ollut melkeinpä sohvalla makoilua. Nuhaa ja yskää sen verran ettei ole mieli tehnyt lenkkipolulle. Onneksi olo on nyt helpottanut sen verran, että lauantaina ja tänään sunnuntaina pääsin kiertämään vähän Nuuksion polkuja. Muuten vuosi olisi vaihtunut kokonaan ilman viikon viimeisiä lenkkejä.
Joulusuklaata

Nuuksion Mustalampi

Jäätä riittää poluilla

Yksi tapahtuma pitää vielä nostaa vuoden kohokohtana ja se oli Karhunkierroksen viikonloppu. Olin mukana järjestelyhommissa tällä kertaa, kun takareiden tutkimuskierre oli pahasti kesken eikä jalka kestänyt juosta edes 53 kilsan kisaa. Korvaavana huumeena toimi järjestelyhommissa oleminen ja etenkin kisaajien vastaanottaminen maalissa. Olipa muuten hienoa olla seuraamassa vierestä kaikkien niiden juoksijoiden onnistumisia ja ilon purkauksia maaliintulon jälkeen. Siitä ei tuntunut saavan tarpeeksi mitenkään. Tässä onkin oivallinen korvike itse kisaamiseen, jos joskus iskee jokin odottamaton vamma etkä pysty osallistumaan itse kisaan. Ei siis muuta kuin mukaan järjestelyhommiin.

Koko vuoteen mahtui hienoja hetkiä ja kohtaamisia. Toivottavasti alkava vuosi 2018 tarjoaa yhtälailla hienoja hetkiä kaikille. Kiitos kaikille blokia lukeneille ja erittäin hyvää alkavaa vuotta!


sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Viikko 50 ja viikko jouluun

Epävakaat säät ovat jatkuneet tälläkin viikolla. Tiistaina oli melkoinen lumimyrsky ja sen johdosta sähkökatkoksia riitti vielä pitkälle iltaan. Liikennekään ei sujunut ihan mallikkaasti vaan kotimatka kesti tupla-ajan. Liikenne ei sujunut sen paremmin pyöräteilläkään, kun pyöräilijät eivät näyttäneet pääsevän kovinkaan helposti eteenpäin lumisilla teillä. Aurauskalusto ei vaan riittänyt pitämään teitä puhtaana. Muuten viikolla on välillä satanut vetää ja taas hieman pakastanut. Aurinkokin taisi näyttäytyä jonain päivänä.

Jonottamista lumimyräkässä

Raskasta kissan elämää. Rusina lämmittelee takan päällä

Lunta riittää taas hetken
Tälle viikolle tavoitteena oli tehdä 12 tuntia treeniä. Puolet oli tarkoitus saada juoksusta ja toinen puoli muusta. Tämä toteutuikin melko hyvin. Varsinaista pidempää jalkalenkkiä ei tälle viikolle tullut, mutta yhden avaintreenin sain tehtyä mäkitreenin muodossa matolla.

Maanantai kävin fillarilla töissä. Sen lisäksi oli jooga, jossa tehdyt liikkeet saivat lonkan koukistajat sen verran kipeiksi, että ne tuntuivat vielä torstaina sukkia jalkaan laittaessa. Tiistaina olin sopinut lounastreffit juoksumaton kanssa. Ohjelmassa oli vertikaalitonni matolla. Ensimmäinen puolisko meni 13% ja toinen 15% nousulla. Tunnin aikana ehti tulla melkoinen hiki. Jalat tuntuivat hyvälle kuitenkin koko treenin ajan.

Keskiviikkona kävin töiden jälkeen Nuuksion poluilla juoksemassa 1:45 lenkin. Lunta oli aika paljon edellispäivän lumipyryn jäljiltä ja lenkki olikin aika raskas. Edes suurimmat ulkoilureitit eivät olleet tampattuja vaan umpihangessa sai juosta Haukkalammenkin ympäristössä. Tiistain ja keskiviikon treenien jälkeen takareidessä tuntui pientä väsymystä, joten torstaina tein vain runsaan tunnin lenkin auratuilla teillä. Tosin torstaina pöyrätiet olivat peilikirkkaan jään peitossa, mutta onneksi olin valinnut nastarit alle.

Torstain alkoi myös ilmoittautuminen 2018 UTMB-kisaan. Kahden edellisvuoden arvonnassa saadun hylsyn jälkeen 2018 ilmoittautuminen pitäisi olla pelkkä muodollisuus ilman arvontaa. Pisteet ovat koossa jo vuodelta 2016, ilmoittautuminen nyt tehty ja maksu maksettu. Seuraavaksi pitää jättää lääkärin todistus viimeistään toukokuussa ja olla tietysti elämänsä kunnossa elokuun lopussa. Parin ensimmäisen päivän jälkeen suomalaisia oli ilmoittautunut mukaan arvontaan jo mukava joukko.

Suomalaiset ilmoittautumisen alettua
Perjantaista tuli vahingossa lepopäivä, kun aikataulut vähän venyivät ja lenkille varattu tunti kului muuhun. Toisaalta se taisi olla ihan hyvä, koska lauantaille olin sopinut yhteislenkin Annan ja Jannen kanssa Sysikallion maastoihin. Olihan kyseessä Sysikallio-viikonloppu. Lunta oli kallioilla mukavasti, joka helpotti liikkumista ja pehmensi alastuloja sopivasti. Lähdimme kiertämään ensin 2015 vuoden reittiä. Se oli muistissa vielä melko hyvin. Sen jälkeen kiersimme 2014 vuoden reitin, josta en muistanut paljoakaan. Lopuksi kiersimme vielä ensimmäisen vuoden eli 2013 reitin, joka oli jo paljon juostavampi. Tihkusade saatteli meitä viimeisellä kierroksella, mutta se ei haitannut hyvää fiilistä. Oli hauskaa palata takaisin "rikospaikalle".





Sunnuntaina kävin maastopyörällä ajamassa 50 kilsan lenkin. Paikoin lunta ja jäätä oli sen verran, että pystyssä pysyminen oli välillä hyvän onnen varassa. Tämäkin oli hauska lenkki ja näillä keleillä läskipyörälle voisi olla todella tilausta. Iltapäivällä kävimme coutsin kanssa vielä nauttimassa kulttuuripläjäyksen Sellossa.


Viikolle kertyi yhteensä himpun vaille 12 tuntia, jossa juoksua 40 kilsaa ja fillaria 90 kilsaa. Sali jäi tälläkin viikolla väliin. Ensi viikolla on jouluviikko ja jakson viimeinen. Tarkoitus olisi juosta vähän enemmän ja saada kasaan yhteensä 15 tuntia treeniä.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Viikko 49 ja rauhallinen aloitus

Tällä viikolla alkanut suunnitelmallisempi jakso tähtää sinne helmikuun lopulle ja TGC125 läpäisyyn. Kuten edellisessä postauksessa kerroin suunnitelmissa on vetää 3x3 viikon nousujohteinen Jokainen uusi harjoitusjakso alkaa sillä kevyellä viikolla. Niin myös tämä harjoitusjakso. Ensimmäisen kolmen viikon jakson harjoitusmäärät ovat vielä maltilliset (8, 12 ja 15 tuntia) ja nyt ekalla viikolla se menikin hieman yli.

Tällä viikolla ainut avaintreeni oli Itsenäisyyspäivänä juostu pidempi lenkki Nuuksion poluilla, kun matkaa kertyi 25 kilsaa ja aikaakin meni 2:45. Lopussa alkoi jo askel painaa, kun näin pitkää lenkkiä ei ole taas pitkään aikaan tullut tehtyä. Lisäksi olin laittanut päälle hieman liian paksun takin, jonka takia hikoilin runsaasti eikä juomaakaan ollut riittävästi mukana. Jalat tuntuivat raskailta vielä seuraavan päivänkin lenkillä. Pitkän lenkin lisäksi viikolle tuli kolme muuta noin tunnin mittaisia jalkalenkkejä. Siihen lisäksi vielä maanantainen jooga ja tiistain fillarilenkit niin viikolle kertyi yhteensä 9,5 tuntia treeniä. Varsinaista salitreeniä en tällä viikolla ehtinyt tehdä, mutta kotona on tullut joitain perusliikkeitä tehtyä.

Kovavauhtisia lenkkejä en vielä ajatellut ottaa ohjelmaan ihan tuon takareiden takia. Tiellä juostavien lenkkien vauhteja olen hieman pyrkinyt nostamaan, mutta kaukanahan ne vielä kovavauhtisista ovat. Kovavauhtisi treenejä on tarkoitus kyllä tehdä, mutta mielummin sisällä lämpimässä hallissa tai juoksumatolla. Tähän hyvän mahdollisuuden antaisi esimerkiksi Esport Arena.

Alla vielä muutama kuva Itsenäisyyspäivän lenkiltä.








sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Viikko 48 ja viimeinen lepoilu

Viimeisen kahden viikon treenailut ovat olleet vähän rypästyyppisiä. Jaksoon on mahtunut kokonaisia lepopäiviä ja myös reippaampia päiviä. Treenit ovat vaihdelleet lähes yhtä paljon kuin kelitkin. Kauniista auringonpaisteesta ollaan menty toiseen ääripäähän vesisateineen ja tuulineen.



Suunnitelmat helmikuun lopussa juostavaan Trans Grand Canariaan alkaa olla selvillä. Varsinainen harjoitusjakso alkaa ensi viikosta. Takareisi alkaa olla siinä kunnossa, että kuormitusta pystyy lisäämään nyt lähelle normaalitasoa ja kunhan muistaa monipuolisen treenin niin ei suurempaa ongelmaa pitäisi tulla. Marraskuun lopussa oli jo hyvä kolmen viikon jakso ja nyt parin leppoisamman viikon jälkeen uskon, että varsinainen harjoittelu voi alkaa.

Kisaan on nyt aikaa 11 viikkoa sekä itse kisaviikko, yhteensä siis 12 viikkoa. Siihen ehtii mukavasti ottaa 3x3 viikon nousujohteisen jakson sekä sitten parin viikon kisavalmistelun ja lopuksi kisaviikon matkustamisineen. Kisapaikalle lennämme edeltävän viikonlopun sunnuntaina, joten aikaa lämpötilaan sopeutumiseen toivottavasti on riittävästi. Suomen lämpötiloista helmikuun lopulla ei osaa etukäteen sanoa mitään. Ne voivat olla ihan mitä vaan. Tuntuu taas todella hyvältä päästä tosissaan suunnittelemaan tulevaa.

Tiistaina kokeilin ensimmäistä kertaa porraslaitteessa tehtyä nousutreeniä. Olipa hauska ja tehokas treeni. Sykkeet nousivat melkoisesti ja hiki virtasi kiivaasti. Alussa pohkeet tuntuvat olevan kovilla, mutta ne mukautuivat menoon aika nopeasti. Sen sijaan loppua kohti etureisissä alkoi meno tuntua. Lopussa nostin vielä hetkeksi vauhtia ja etenin portaita juoksemalla. Tätä ei kuitenkaan kestänyt pitkään ja noin 55 minuutin kohdalla lopetin treenin. Siihen vielä vähän verkkaa matolla ja venyttelyt. Porrastreeni voisi olla hyvä lisä harjoitusvalikoimaan tänä talvena. Tämä pitää laittaa vakavaan harkintaan.
Porraslaite
Keskiviikkona kävin fillarilla töissä. Illalla kävimme Antin ja Villen kanssa juoksemassa runsaat 1,5 tuntia Nuuksion polkuja, tai pitäisikö sanoa ojanpohjia. Sen verran paljon oli vettä edelleen maastossa. Kaikkineen keskiviikolle tuli 3,5 tuntia treeniä.

Viikolle kertyi yhteensä kahdeksan tuntia treeniä.

Kolme viikkoa ja kohti Sinister7 kisaa

Kolme viikkoa on taas kulunut edellisestä päivityksestä. Aika on taas ollut vähän kortilla tai sanotaanko, että blogi jäänyt vähemmälle prio...