lauantai 25. heinäkuuta 2009

U-juoksijan päiväkirjamerkinta numero 119 - 24.7.2009

Viikon harjoitustuntitavoite u-juoksijalla on juosta 18 tuntia, jonka toteuttaminen onnistuisi helpommin tekemällä yksi pidempi lenkki. Luonnollinen valinta oli suunnata kohti Nuuksiota ja juosta ympäri jo parilta aikaisemmalta kerralta tutuksi tullut Montrailin reitti. Lähtöpaikaksi u-juoksija valitsi kuitenkin aikaisempien Salmen ja Pirttimäen sijasta kotipihan, silla eihän kotoa ollut kuin 40 min matka juosten reitin eteläpäähän Mustalammelle.
Tankkaus tätä lenkkiä varten tehtiin aika kevyesti. U-juoksijan huoltaja teki edellisenä päivänä maittavan jauhelihapastan, jota syötiin normaalia isompi annos. Varusteita keräiltiin ja reppua pakattiin tarkkaan vielä illalla. Koska u-juoksija ei ollut aikaisemmin juossut reittä yksin, oli mukaan syytä pakata vielä karttakin. Ylimääräiset osat kartasta saksittiin pois niin, että jäljelle jäi vain tarvittava osa kartasta.
Aamupalan ja pienen säätämisen jälkeen liikkeelle päästiin aamukahdeksalta. Lämpötila näytti aamulla vain 14 astetta, mutta sääennusteen mukaan päivästä pitäisi tulla viikon lämpimin ja melko varmasti sateeton. Tuulta ei ollut aamulla nimeksikään, joten lyhythihainen paita riitti juuri ja juuri.

40 minuutin kuluttua u-juoksija oli saapunut Mustalammella. Liikkeellä ei ollut muita ihmisiä ja hiljaisesta aamusta sai nauttia ihan itsekseen. Päivä oli lähtenyt hyvin liikkeelle. Rauhallisuuden katkaisi Haukkalammen luontotuvalla olleet rakennusmiehet, jotka olivat aloittaneet päivän uurastuksensa.

Runsaan kolmen tunnin jälkeen u-juoksija oli saapunut Luukkiin, jossa oli tarkoitus pitää lyhyt huoltotauko. Juomarepun täyttö ja kahvilassa käynti veivät vajaan vartin. Oli muuten taas ihan tuoreita munkkeja tarjolla. Tankkauksen lisäksi u-juoksija soitti kotiin huoltajalle ja kertoi matkan edistymisestä. Tässä yhteydessä u-juoksija teki hieman liian optimistisen arvion loppumatkan edistymisestä ja kotiintulosta.

Luukin huoltotauon jälkeen matka jatkui. Heti Vihdintien alituksen jälkeen tapahtui ensimmäinen isompi pummi. U-juoksija lähti heti alikulkutunnelin jälkeen ylös vasemmalle luontopolkua pitkin vaikka oikea reitti olisi lähtenyt vasemmalle vasta pienen parkkipaikan jälkeen. Muutaman minuutin juoksemisen jälkeen u-juoksija havaitsee opasteiden loppuneen ja hidastaa hieman vauhtia. Nopea tarkistus kartasta varmistaa asian – oikea reitti ei kulje kyseistä polkua pitkin. Ja vaikka kyseinen luontopolku yhtyy varsinaiseen Montrail-reittiin parin kilometrin päästä, ei u-juoksija halunnut juosta väärää reittiä pitkin vaan kääntyi takaisin. Oikea reitti löytyy muutaman minuutin kuluttua ja matkanteko pääsee jatkumaan. Vajaan tunnin päästä u-juoksija ohittaa Rinnekodin. Tässä kohtaa vessa tekisi poikaa, mutta huolimatta varsin kattavista palveluistaan tunnettu Rinnekoti ei nyt tarjoa helposti saatavilla olevaa vessapalvelua. Vaihtoehdot ovat käydä metsän puolella tai yrittää pinnistää aina Salmeen asti.

Seuraava isompi suunnistuspummi sattuu välillä Rinnekoti Salmi. Tämäkin menee ihan u-juoksijan piikkiin, kun opasteiden sijasta seuraillaan vaan maisemia. Reitti laskeutuu tässä kohtaa kohti järveä, jonka vieressä kulkee hiekkatie. U-juoksija ei seuraa tilannetta tarkkaan vaan ihailee jo edessä olevaa järveä. Hiekkatielle tullessaan alkaa ihmettely mihin suuntaan reitti jatkuu. Yhtään opastetta ei näy, mutta tuntuisi luonnollisemmalle lähteä oikealle hiekkatietä pitkin. Vain varmistaakseen asian u-juoksija käy nopeasti vasemmalla katsomassa löytyykö reittiopasteita tältä suunnalta. Kuten u-juoksija olettikin, ei yhtään merkkiä löydy ja oikea suunta on lähteä hiekkatietä pitkin oikealle.
Useamman minuutin juoksun jälkeen ei yhtään merkkiä ole näkynyt ja epäilys oikeasta reitistä alkaa mietityttää u-juoksijaa. Ei muuta kuin täyskäännös ja takaisin siihen kohtaan, jossa polku tulee alas rinnettä hiekkatielle. Jospa reitti sittenkin lähtee tietä pitkin vasemmalle. Parin minuutin juoksu tietä pitkin vasemmalle varmistaa, ettei oikea reitti kulje tähänkään suuntaan. Tie nimittäin päättyy.

Lopulta oikea reitti löytyy palattaessa pienen matkaa rinnettä takaisin. Juuri ennen tielle tuloa reitti tekee jyrkän käännöksen vasemmalle eikä itse asiassa koskaan edes tule hiekkatielle asti. Merkinnät ovat selvät, jos niitä vaan seurailee.

Lähestyttäessä Salmea alkaa u-juoksijan vatsa olla sitä mieltä, että kohta pitää se vessa löytyä tai sitten joutuu turvautumaan lähipuskiin. Olisikohan Japanista ostettu ”energiageeli” sittenkin ollut oikeasti hieman vanhentunut kuten purkin kyljessä ollut päivämäärä osoitti. Ihan energiageeliä tämä ei ollut vaan muistutti enemmänkin jotain jogurttia. Sinänsä maussa ei ollut mitään vikaa, mutta ehkä kaikki ainekset eivät enää olleet kunnossa. Joka tapauksessa vatsa alkoi pari kilometriä ennen Salmeen tuloa kramppailla siihen malliin, että ei auttanut muuta kuin mennä metsän puolelle. Vessapaperia ei u-juoksijalla ollut pakattuna mukaan, joten kostea rahkasammal sai toimia korvikkeena tässä kohtaa.

Salmeen tultaessa oli aikaa kulunut runsaat kuusi tuntia. Nyt oli vuorossa toinen pidempi huoltotauko, kun u-juoksija kävisi vessassa ja tekisi uuden satsin urheilujuomaa. Vajaan kymmenen minuutin tauon jälkeen matka jatkui rauhallisesti energiapatukkaa syöden. Reitti Salmesta eteläänpäin on u-juoksijalle jo tuttuakin tutumpi. Matka tästä kotiin kestää normaalisti vajaat pari tuntia, mutta nyt siihen aikaan saa lisätä pienen Montrail-lisän.

Noin 50 minuutin päästä u-juoksija saapuu Kattilaan ja tekee pikaisen soiton kotiin huoltajalle. Kuulumiset vaihdetaan ja aikataulu kotiintulosta päivitetään. Huoltaja lämmittää saunan valmiiksi väsyneelle u-juoksijalle. U-juoksijan uurastaessa koko päivän lenkillä, kertoo huoltaja oman päivänsä kulusta. Oman lenkkinsä lisäksi aikaa on kuulemma mennyt sieniretkellä ja mustikoita poimiessa. Lisäksi seuraavana päivänä tulevien vieraiden takia on pitänyt siivotakin.

Kotiin tullessaan u-juoksijaa odottaa lämmin sauna ja jääkylmä olut. Saunomisen jälkeen päivällinen (alkupalaksi rapuja…ja jälkiruokana mustikkapiirakkaa). Raskaita ovat u-juoksijan päivät, mutta huoltajaksi en ihan heti ryhtyisi.

Päivän saldoksi tulee 8.15 taukoineen ja matkaksi arviolta noin 72 km eksymisineen.

2 kommenttia:

Keijo kirjoitti...

Melkoinen harjoituslenkki :-)

Santta kirjoitti...

Sulla ollut hyvä treeni!

Terveiset huoltajalta toiselle huoltajalle ;)

Viikko 46 ja treenit alkaa sujumaan

Taas on yksi viikko enemmän kulunut juhannusviikolla tehdystä Hamstring-leikkauksesta. Huomenna tulee tarkalleen viisi kuukautta kuluneeksi...