Viikko 26 ja voimatreenit pulkassa

Taas on yksi hyvä treeniviikko kasassa. Yhteensä neljän viikon voimatreenit, joista kaksi viimeistä viikkoa kovemmilla painoilla on hienosti takana. Edellisellä viikolla tehdyt kolme salitreeniä sujuivat niin hyvin, että perjantaina viimeisen treenin yhteydessä alkoi jo tuntumaan siltä, kuin painoja pitäisi alkaa kohta lisäämään, kun nämäkään eivät tunnu riittävän. Tein sitten lopuksi vielä kolme ylimääräistä kyykkysarjaa.

Salitreenit jaksotin maanantaille, keskiviikolle sekä perjantaille. Tiistaina juoksin töistä kotiin kiihtyvävauhtisen kympin, jossa alussa ja lopussa vähän verkkaa. Jaloissa oli yllättävän hyvä tunne edellispäivän salitreenistä huolimatta. Torstaina juoksin myös töistä kotiin, mutta enemmän sellaisen tasavauhtisen, jossa muutama lyhyempi kiihdytys. Perjantaina hölkkäsin aamulla töihin rauhalliseen tahtiin.

Perjantaina käytiin töiden jälkeen Luontokeskus Haltiassa. Lyhyt kävelylenkki ja näyttelykierros oli aina yhtä hieno.

Kuva näköalapaikalta

Näyttelykuva Nuuksio Classicista ja tuttuja kuvassa

Viikon ainut polkulenkki oli lauantaina, kun käytiin Jannen ja Annan kanssa juoksemassa runsaat 2,5 tuntia polkuja hienossa auringon paisteessa. Itse olin varustautunut hieman liian lämpimällä varustuksella (pitkät juoksuhousut ja paita), mutta toisaalta säästyin muutamilta nokkosilta. Lenkin aikana näimme yhden kyykäärmeen polulla ja rantakäärmeen kalliolla aurinkoa ottamassa. Kannattaa siis olla varuillaan.

Team Marin tyylinäyte

Sunnuntai meni sukuloidessa ja levon merkeissä.

Nyt on jäljellä viimeiset kaksi kovempaa treeniviikkoa ennen Pallaksen kisaa. Alkavalla viikolla teen enää yhden ylläpitävän voimatreenin. Juoksukilsoja lisätään sinne satasen tuntumaan ja siihen pari tehotreeniä. Lauantaina ollaan Jussin kanssa lähdössä Vihtiin seikkailemaan, joten sunnuntaille jääkin sitten palauttava pidempi lenkki. Siitä se hyvä treeniviikko koostuu.

Viikonloppuna on taas kisattu ympäri Suomea. Buff Trail Tour jatkui Vierumäellä Trail kisalla ja Vuokatissa kisattiin Vuokatti Trail Challenge kisassa. Ja Kauhajoella on kisattu tietysti Lakian Lairan mäkikisa. Kisoista löytyy yhteenvedot Trailrunning.fi sivustolta.

Vuoden 2014 yhteenveto

Jaahas. Taas on vuosi vaihtunut ja olis aika kerrata mennyttä vuotta. Vuoden 2015 suunnitelmat tulikin jo käytyä läpi edellisessä postauksessa, mutta pysähdytään hetkeksi ja katsotaan vielä läpi menneen vuoden juttuja.

Vuosi 2014 jakautui karkeasti kahteen puoliskoon. Ekalla puoliskolla tehtiin pohjia tulevia kisoja varten ja sitten toisella puoliskolla oli kolme kisaa, joissa piti nauttia treenin hedelmistä. Ihan näin hienosti ei kuitenkaan käynyt vaan pientä parannettavaa jäi tulevillekin vuosille. Treenien jaksottamisessa olin palannut takaisin 3+1 jaksotukseen, jossa kolmen kovemman viikon väliin otetaan yksi kevyempi viikko. Aikaisempina vuosina olen puskenut harjoitusjaksoa eteenpäin ilman varsinaisia kevyitä viikkoja. Viikon treenimäärät suunnittelen tunneissa, en kilometreissä.

Vuosi 2014 lähti liikkeelle nopeasti Sysikallio100:n jälkeen. Ekalla viikolla aloitettu ensimmäinen harjoitusjakso kesti ensimmäiset 14 viikkoa. Harjoitusjakson teemana oli nousumetrit. Mitään kovin hyvää vertailupohjaa edellisiin vuosiin ei ole, koska en ole varsinaisesti nousumetrejä aikaisemmin laskenut. Jakson aikana sain kasaan vajaat +45.000 nousumetriä, kun kilsoja kertyi 755 km ja tunteja 117h. Pieni osa noususta on juostu matolla ja loput maastossa. Jakson aikana oli useita mäkitreenejä yksin ja porukassa. Kevään treenit oli hienoa aikaa ja oli mahtavaa huomata oma kehittyminen samassa yhteydessä. Pientä takapakkia tuli yhden Hyppykalliolla tapahtuneen kaatumisen takia.

Punttisalitreenit ja niiden yhteydessä tehdyt hyppyharjoitukset oli myös ohjelmassa, mutta niitä ei kaikesta huolimatta kertynyt ihan suunnitelmien mukaisesti. Monesti oli Antin treenivideo mielessä, mutta ihan näin paljon en saanut itsestäni irti.


Strength and plyo from Antti Niinikoski on Vimeo.

Vuoden toinen harjoitusjakso kesti 11 viikkoa, viikosta 15 viikkoon 25. Tämän jakson teemana oli juoksukilsojen kerääminen. Kilsoja kertyikin suht mukavasti: 43-94-140-105-38-183-169-61-16-16-98 eli yhteensä 963 km ja tunteja 112h. Nousumetrit toisella jaksolla jäivät vajaaseen +22.000 metriin. Jakson lopussa meni pari viikkoa hukkaan poskiontelotulehduksen takia, mutta se olikin sitten vuoden ainut sairastelu. Tosin jouduin syömään yhden antibioottikuurin, joka ei tiedä hyvää lähellä olevia kisoja ajatellen.

Vuoden ensimmäisen puoliskon aikana tuli myös tehtyä jokunen pidempi harjoitus kuten Loppiaisrogaining, Jättäri50 ja Wappu-rymy ja Salpaus-Rogaining. Lisäksi Nuuksio Classicin reitti on tullut melko tutuksi kierrettyäni sen useampaan kertaan kevään ja kesän aikana. Ekalle puoliskolle kertyi yhteensä 337 treenituntia.

Heti toisen treenijakson jälkeen alkoivat keventelyt tulevaa Sinister7 kisaa varten, joka käytiin Kanadan Kalliovuorilla heinäkuun alussa. Itse kisassa oli aika paljon ongelmia vatsan ja jalkapohjien kanssa, mutta muuten reidet ja pohkeet sekä core tuntuivat kestävän hyvin kisan rasituksen. Kokemuksena ensimmäinen satamailinen vuoristossa oli kuitenkin varsin hieno ja kokemusta ja oppia tuli roppakaupalla kauden tulevia kisoja ajatellen. Aika kisassa oli 22.47.

Kanadasta palattuamme painoi jo seuraava kisa päälle. Sinister7 ja UTMB:n väliin jäi vain kahdeksan viikkoa, jona aikana ei kovinkaan ihmeellistä treeniä ehtinyt saada aikaan. Vaihtoehtona olisi ollut
pitää hyvin lyhyt, ehkä viikon mittainen, lepovaihe ja jatkaa kovempaa treeniä UTMB:lle asti. Valitsin kuitenkin vähän pidemmän lepovaiheen, jonka takia tuosta kahdeksasta viikosta ainoastaan kolmena viikkona sain kasaan hieman suuremmat treenitunnit. Vähän tuota treeniä sekoitti vielä siinä välissä käyty Evon seikkailukisa, jossa mentiin Jussin kanssa aika maksimilla 6,5 tuntia.

UTMB meni kisana melkolailla Sinisterin kaltaisesti. Ongelmat vatsan kanssa jatkuivat, mutta jalkapohjat eivät enää haitanneet menoa. Jalkapohjiin suurin helpotus löytyi uusista Hoka -tossuista, jotka osoittautuivat loistaviksi. Nousut UTMB:llä olivat kuitenkin niin kovia, että ilman energiaa matkanteko oli todella hidasta. Aika kisassa oli 32.41, joka jäi tavoitteesta melkoisesti.

Sinister7 ja UTMB olivat hyviä kisoja, mutta kuitenkin vain harjoituksia kauden päätavoitetta varten. Kauden selkeä päätavoite oli Sysikallio100, siis satamailinen. Tarkoitus oli tehdä kolmen kuukauden mittainen treenijakso Sysikalliota varten, jonka aikana keskityttäisiin taas nousumetrien keruuseen ja vahvistamaan juuri Sysikalliossa tarvittavia ominaisuuksia. Tämä suunnitelma ei kuitenkaan pitänyt, kun samaan aikaan olin mukana Mammuttimarssin järjestelyissä. Ratojen suunnittelu vaatikin lopulta niin paljon aikaa, että syyskuun ja lokakuun yhteenlasketut nousumetrit jäivät naurettavalle tasolle. Paljon kertoo se, että Mammuttimarssin ratojen kiertämisessä sain kasaan lähes 1000 fillarikilsaa, mutta samaan aikaan varsinaista juoksulenkkiä vain vajaat 500 kilsaa. Nousumetrejä en kehtaa edes kertoa.

Marraskuussa yritin sitten vähän korjata tilannetta. Siitä tulikin ihan hyvä kuukausi, mutta se oli valitettavasti vain yksi sellainen. Joulukuussa pitikin sitten jo alkaa keventelemään kisaa varten. Marraskuussa sain kasaan 82 treenituntia, joista kolmasosa fillarilla ja loput juosten.

Mutta sitten se Sysikallio. Ei mennyt sekään suunnitelmien mukaan. Sattui vaan liikaa vanhoja ja uusia ongelmia sen läpäisemiseksi. Ei siitä sen enempää enää tässä. Aikaisemmassa raportissa enemmän.

Kisojen tuoman kokemuksen kannalta vuosi oli hieno vaikka itse tulostaso jäikin melko vaatimattomaksi. Treenitunteja kertyi kaikkiaan 703 tuntia, kun viime vuoden tunnit olivat yhteensä 655 tuntia. Niistä juoksutunteja oli 480 tuntia / 3734 km (2013: 310h/2750km) ja fillaritunteja 187 h / 3759 km (2013: 165h/3610km). Muuta treeniä oli noin 25 tuntia salia ja jotain muuta pientä sälää. Vuoden ainoat hiihtokilometrit tuli tehtyä vasta nyt välipäivinä, yhteensä 9 kilsaa ;-) Vuoden nousumetrit olivat yhteensä +116k (Polarilla mitattu). Näistä ei siis ole aikaisemmilta vuosilta dataa, mutta kasvua siinä on varmasti edellisistä vuosista.

Suurimmat ongelmat tänä vuonna liittyivät energioiden imeytymiseen kisojen aikana. Tässä voisikin olla uusi hyvä kehityskohde tulevalle kaudelle. Älkää siis ihmetelkö jos en lenkillä vastaantullessa heti moikkaa takaisin. Mulla on varmaan vaan just suu täynnä pullaa.

Coachin kanssa ennen Sinisterin lähtöä

Viikko 29 ja Evo multisport

Paljon on ehtinyt taas viikossa tapahtua. Vielä alkuviikosta oltiin Edmontonissa ja aloiteltiin hiljalleen lenkkeilyä Sinister7 kisan jälkeen. Lämpötilat olivat aamulla herätessä alle 20 asteen, mutta jo pari tuntia myöhemmin ulkona tarkeni jo mukavasti. Iltapäivällä lämpötilat huitelivat yli 30 asteen.

Maanantaina juoksin puolentoistatunnin lenkin joenvarressa kulkevia polkuja ja samalla otin reitiltä vähän videota. Reidet tuntuivat taas asteen paremmilta ja juoksu muutenkin hyvälle. En kuitenkaan löytänyt etukäteen kartasta etsimääni polkua. Lenkin jälkeen tutkin kartan vähän tarkemmin ja olinkin etsinyt polkua väärältä puolelta jokea. Tiistaina tein uuden yrityksen löytää haluamani polku ja kyllähän se sieltä sitten löytyi. Eli taas löytyi uusia paikkoja, jossa en aikaisemmin ole juossut. Ulkoilupolku oli osin sortunut jokeen ja reitillä oli paljon varoituskylttejä.

Keskiviikkona kävin juoksemassa aamulla lyhyen puolentunnin lenkin. Iltapäivällä olimmekin sitten lähdössä kotiin päin. Kotimatka kesti Islannin kautta lentäen vain runsaat 10 tuntia. Kotona olimme torstaina iltapäivällä. Vaihtomme Islannissa oli kuitenkin niin nopea, että matkalaukut tulivatkin sitten vasta seuraavana päivänä. Islannin kentällä törmäsimme vielä Mikkoon ja Saijaan, jotka olivat olleet siellä kisaamassa. Kuulosti todella hienolta kisalta.

Viikonlopuksi olimme Jussin kanssa suunnitelleet osallistuvamme Evon multisport kisaan. Vaikka Sinisteristä ei ollut kulunut kuin kaksi viikkoa niin olo ja kroppa muutenkin oli viimeisen viikon tuntuneet sen verran hyvältä, että olin suhteellisen luottavainen kisan suhteen. Olimme mukana miesten kilpasarjassa.

Olimme lauantaina kisapaikalla hyvissä ajoin. Viimeiset kamojen viritykset ja reittisuunnittelu sujuivat hyvin.

Viimeiset viritykset.

Jussi odottavaisena ennen lähtöä

Kisa alkoi kolmella perhoslenkillä kisakeskuksen tuntumassa. Ensin kuitenkin kasattavana oli lähdössä jaettu "karttasilppu", joka tuli kasata perhoslenkkien ymmärtämiseksi. Lyhyen nyhertämisen jälkeen saimme palat teipattua yhteen. Aikaa tehtävän suoritukseen kului vajaa 14 minuuttia.

Palapelikartta

Sen jälkeen alkoi pyöräilyosuus, jossa kierrettävänä oli yhteensä kahdeksan rastia. Pääsimme heti alussa hyvään porukkaan ja alkuvauhti oli erittäin kovaa. Kartan mittakaava 1:26000 tuotti kuitenkin yllätyksen ja olin tekevinäni viisaan reitinvalinnan, kun koko muu porukka lähti päätieltä painelemaan pohjoiseen pientä hiekkatietä meidän jatkaessa suoraan. Runsaat kaksi kilometriä poljettiin pitkäksi ennen kuin tien eteläpuolella ollut järvi pysäytti matkanteon. Siitä sitten uukkari ja takaisin. Tässä vaiheessa olimme varmaan pudonneet joukon hännille. Samalla kaikki hyvät letkat olivat menneet ja jouduimme tekemään työtä kahdestaan. Tosin Jussi teki suurimman osan vetotyöstä meikäläisen yrittäessä roikkua perässä karttaa lukien.

Pyöräilyn ykkösrastin jälkeen tapahtui heti seuraava kupru, kun vauhdissa luin jo reittiä kolmannelle rastille. Pyyhälsimme tien vieressä olleen kakkosrastin ohi leimaamatta sitä lainkaan ja tulimme suoraan kolmannelle rastille. Tämän virheet tosin saimme tietää vasta maaliin tultuamme leimoja setviessä.

Vauhdin hurmaa pyöräillessä

Tiukasti peesissä

Loput pyöräilyrasteista löytyivät hyvin. Vitosrastille tultaessa vatsa oli sen verran sekaisin, että piti tehdä nopea puskareissu. Kutoselle tullessa emme löytäneet kartassa ollutta polkua ja jouduimme tekemään pienen lisäkierron. Seiskarastilla oli Quest1 tehtävärasti, jossa piti kiertää kolmen frisbiekorin kautta. Yhteistulos kahdeksan oikeutti kahteen sakkokierrokseen, joka tarkoitti rannassa olleiden laitureiden kiertämistä kahdesti kahlaten. Vettä oli noin rintaan asti. Nam.

Tehtävärastilla

Sakkokierroksella

Sen jälkeen oli lyhyt pyöräily suunnistuksen ja melonnan vaihtopaikalle. Reidet olivat melkoisen loppu pyöräilyn viimeiset viisi kilometriä. Pyöräilyssä kertyi matkaa noin 45 kilsaa ja aikaa kului noin 2.10 h tehtävärasti mukaan lukien.

Sen jälkeen vuorossa oli suunnistusosuus, joka osoittautui ennakoitua haastavammaksi. Kartasta oli jätetty pois kaikki pienemmät hiekkatiet ja polut. Ennen kakkosrastia vatsa oli taas sen verran sekaisin, että edessä oli toinen puskareissu. Suunnistusradan itäpuoli osoittautui hienoksi suppamaastoksi, jossa tosin kartalla pysyminen tuotti välillä vaikeuksia. Seiskarastin juoksimme selkeästi pitkäksi, mutta muuten ei suurempia ongelmia ollut. Ihan pientä koukkua vaan.

Nyt tarkkana

Pieniä puroja ylitettävänä

Suunnistusradan rastilla 15 oli Quest2 tehtävärasti, jossa tehtävänä oli kanttaa muutaman metrin pituista puunrunkoa noin 150 metrin matka. Ei paha. Suunnistukseen kului tehtävärasti mukaan lukien aikaa 2.17 h ja matkaa kertyi runsaat 13 kilsaa. Metsässä tuli aika paljon kävelyä mukaan.

Suunnistusosuus

Suunnistuksen jälkeen oli vuorossa melonta. Omaa kalustoa ei ollut, joten saimme nauttia järjestäjien "banaaneista", joiden melominen suoraan osoittautui erittäin vaikeaksi. Melontarata koostui kolmella eri järvellä olleista rasteista. Järjestäjät olivat taas "manipuloineet" karttaa ja yksi järvistä oli käännetty karttaan peilikuvaksi. Tätä emme tosin huomanneet kuin vasta maalissa.

Vaihtopaikka

Reitin neljä ensimmäistä rastia löytyivät suht hyvin. Neljättä rastia etsittäessä alkoi melkoinen ukkosmyrsky ja vettä tuli ihan kaatamalla ja salamat löivät ympärillä. Vähän alkoi mietityttää tuo melonta ukkosmyrskyssä, mutta päätimme jatkaa. Ennen vitosrastille lähtöä yritimme tyhjentää kajakkia sadevedestä ja siinä hässäkässä unohdimme emitin siihen rantapenkalle. Havaitsimme sen etsiessämme vitosrastia. Tämän jälkeen oli pakko palata takaisin etsimään emittiä ja aikaa meni jonkin verran hukkaan. Tosin etsimme vitosrastia ihan väärältä puolelta järveä, koska emme olleet huomanneet tuota peilikuvajuttua. Emitin löydyttyä päätimme jättää osan melonta rasteista käymättä ja palata takaisin. Haimme vielä kaksi viimeistä melontarastia. Melontaan kului aikaa noin 1.40 h ja matkaa kertyi noin 9 kilsaa.

Melontareitti

Melonnan jälkeen oli vielä loppuhässäkkä, jossa piti pinota autonrenkaita tietyssä järjestyksessä. Onnistuimme saamaan sen läpi aikarajan puitteissa. Siitä sitten loppuspurtti maaliin. Aikaa kului kokonaisuudessaan 6.31 h. Sakkoja tuli väliin jääneistä rasteista.

Tulokset. Tavoitteena ollut sijoitus 10 parhaan joukkoon onnistui. Ensi kerralla taas vähän kokeneempana.

Viikko 20 vähän juoksua

Viime viikonlopun Spring Adventuren tulokset on julkaistu. Pieni yllätys oli saamamme 2 x 10 minuutin aikasakko, joka pudotti sijoitustamme hieman. Tosin aika monet muutkin joukkueet ottavat ainakin yhden 10 minuutin aikasakon. Meillä ensimmäinen sakko tuli (ilmeisesti) melontarastilla olleen muistisuunnistuksen yhteydessä olleiden kahden rastin kiertäminen väärässä järjestyksessä. Toinen sakko tuli lopussa olleen toisen muistisuunnistuksen jättämisestä väliin. Emme ymmärtäneet rastille tullessa, että siihen sisältyy ylimääräinen tehtävärasti, kun etukäteen annetussa reittikirjassa ei ollut mitään mainintaa asiasta. No, nämä menivät ensikertalaisten piikkiin ja ensi kerralla ollaan tarkempia. Tulokset ja kuvia.

Huhtikuussa juostun Sakura-michi kisan tulokset ovat myös olleet jo jonkin aikaa DUV:n sivuilla. Valitettavasti niissä ei ole otettu huomioon eri lähtöryhmiä vaan loppuajat on laskettu kaikille kello 6.00 lähtöajan mukaan. Tulosluettelossa on hienosti mukana myös Veikko-san, joka juoksi Sakurassa maaliin jo viidennen kerran.

Treeniviikko alkoi maanantaina töiden jälkeen mukavasti joogalla ja sen päälle runsaan parin tunnin lenkillä. Juoksu tuntui oikein hyvälle ja vauhti oli jopa ihan kohtuullista. Lopussa olisi juoma maistunut hyvälle, sen verran pitkäksi venyi tämä treeniputki. Tiistaina juoksin töihin ja takas, päivällä kävin lisäksi tekemässä lyhyen salitreenin.

Keskiviikkona juoksin aamulla töihin ja illalla kävin Rasti Jyryn järjestämillä aluerasteilla. Tällä kertaa ei tarvinnut lähteä kovinkaan pitkälle, kun lähtöpaikka sijaitsi ihan tuossa parin mäen takana. Kiersin pisimmän tarjolla olleen radan, joka sekin oli vain 6,7 kilsaa. Näin ennen Jukolaa olisi ihan kiva juosta vähän pidempiäkin harjoituksia. Tuolle 6,7 kilsan radalle oli saatu mahtumaan komeat 18 rastia. Se tarkoitti lyhyitä rastivälejä ilman sen suurempia vaihtoehtoja reitinvalinnan suhteen. Parilla rastilla tuli pientä kiertoa, mutta muuten rastit löytyivät suhteellisen hyvin. Aikaa kului vajaat 62 minuuttia. Tulokset.

Torstaina kävin uudella maantiepyörällä töissä ja kotiin tullessa tein vielä pienen lisälenkin. Vielä illalla oli todella lämmintä ja oli enemmän kuin nautinto pyöräillä kotiin. Tosin uusi pyörä on niin mukava ajaa, ettei sillä oikein malta ajaa rauhassa vaan vauhti yksinkertaisesti kasvaa melkoisen kovaksi. Harmi, että olen ehtinyt ajaa sillä niin vähän toistaiseksi. Perjantaina tein töiden jälkeen runsaan parin tunnin lenkin Nuuksiossa. Lämpötila oli edelleen lämmin vaikkakaan ei ihan niin lämmin kuin edellisenä päivänä luvattiin. Yllätys oli melkoinen, kun vanhan ulkoilureitin varrelta oli metsää hakattu hurjat määrät.

Tässä oli aikaisemmin hieno metsä ja polku. Ei kuitenkaan enää

Viikonloppu meni töiden merkeissä Tampereella ja lenkit jäivät aika vähälle. Lauantaina sain tehtyä aamulla vajaan tunnin lenkin ja sunnuntaina illalla vielä toisen samanlaisen.

Viikolle kertyi yhteensä runsaat 14 tuntia treeniä, jossa 106 kilsaa juoksua.

Viikko 19 ja Spring Adventure

Kevät on tällä viikolla ottanut isoja harppauksia eteenpäin ja kohta voi jo sanoa kesän alkaneen. Maanantaina töihin mennessä näin kevään ensimmäisen pääskysen. Se värjötteli aamuauringossa puhelinlangalla istuen. Lämpötila ei ollut hääppöinen, mutta ilmeisesti joku oli saanut sen huijatuksi jo tänne asti. Loppuviikkoa kohden yölämpötilat ovat lämmenneet ja päivällä tuntuu jo todella kesäiseltä.

Viime viikonlopun Salpaus-rogainingista ollaan molemmat palauduttu hyvin. Kisaa edeltävänä päivänä kokeiltua vyöhyketerapiaa tullaan varmasti jatkaman tulevina viikkoina. Kisan karttoja ja reitinvalintoja on tutkittu viikon mittaan aika paljon ja parilla muutoksella tulos olisi voinut olla vieläkin parempi. Rastilla #92 tehty pummi maksoi sen kolme varttia ja gpsn mukaan ylimääräistä tuli yli kolme kilometriä. Alla vielä kuva tuosta pummista. Vasemmalla kuva kartasta ja oikealla kuva gps-träkistä vastaavassa kohdassa.

Vasemmalla rasti #92 kartta ja oikealla näkyy gps-träkki
tällä rastilla tehdystä ISOSTA pummista

Muuten siisti gps-träkki teki pienen poikkeuksen rastilla #43, joka ehkä viittaisi rastin olleen viereisellä kumpareella. Rasti näkyi tieltä, jolta poikkesimme kumpareelle leimaamaan rastilla.

Rasti #43 taisi olla hieman väärässä
paikassa kuten gps-träkki osoittaa

Salpaus-rogaining reitti ja gps-träkki kokonaisuudessaan

Luontohavainnoista Salpaus-rogassa jäi vielä mainitsematta kevään ensimmäisen kerran kuultu käki. Lisäksi näimme juuri tuolla rastilla #92 ketun ylittämässä hiekkatietä. Se oli meistä aika kaukana ja tuuli kävi sellaisesta suunnasta, ettei se meitä huomannut lainkaan.
Lupusextremen JanneH ja Ninan raportti Salpaus-rogainingistakin löytyy: JanneH ja Nina

Tämän viikon treenit ovat painottuneet alkuviikkoon ja loppuviikkoon. Maanantaina juoksin aamulla töihin ja illalla oli vielä töiden jälkeen astanga jooga. Siihen päälle kävimme IVOn kanssa kiertämässä Iltarasteja ja samalla ottamassa tuntumaa suunnistuskarttaan. Tiistaina juoksin töihin aamulla ja illalla kotiin. Ihan hyvät perustreenit, kun illalla tein vielä lyhyen kuntopiirin. Keskiviikkona olin pyörällä liikkeellä ja kotiin tullessa tein pienen ylimääräisen lenkin. Oli hieno ja lämmin keli. Ensimmäiset voikukatkin tuli bongattua kotimatkalla.

Helatorstai meni valmistautuessa lauantaina kauden avaavaan seikkailukisaan, Spring Adventureen. Kävimme kokeilemassa pyöräflexiä, jossa IVO oli pyöräillessä hinauksessa narun päässä. Se voisi auttaa ylämäissä tulevassa kisassa. Lisäksi meillä oli juoksuun tarkoitettu samanlainen hinauskuminauha, jota emme kuitenkaan etukäteen kokeilleet, emmekä lopulta kisassakaan käyttäneet. Välineet olimme saaneet lainaksi Skylta ja Niilokselta. Myös pyöriin tehtiin viimehetken viritykset ja huollot, eli ilmaa renkaisiin ja rasvaa ketjuihin.

Perjantai meni töiden jälkeen pastapartyn merkeissä.

Lauantaina olikin sitten vuorossa ensimmäinen yhteinen seikkailukisa IVOn kanssa. Hyvän aamiaisen ja lyhyen automatkan jälkeen saavuimme kisakeskukseen Pusulaan. Paikalla oli jo melkoinen määrä kilpailijoita ja näytti siltä kuin materiaalinjako oli aloitettu hieman ilmoitettua aikaisemmin. No, meillä oli kamat kunnossa, joten sen suhteen homma oli hanskassa. Tuntia ennen lähtöä haimme omat kisamateriaalit ja aloimme ihmettelemään reittiä. Sen verran ihmetystä herätti osa reittikirjasta, että oli pakko käydä järjestäjien luona selvittämässä asiaa. Ja pieni virhehän siellä reittikirjassa oli, mutta sekin onneksi selvisi ennen lähtöä.

Poseeraukset ennen lähtöä, Team Canada

Kisa alkoi reilun kuuden kilsan pyöräosuudella, jossa määränpäänä oli päästä suoraan melontaosuuden lähtöpaikalle. Aikaa ei mennyt kuin noin 18 minuuttia, kun jo vedimme pelastusliivejä päälle ja kannoimme Star Duo kajakkikaksikkoa järveen. Edessä oli etukäteen vaikein osuus, koska sen suurempaa kokemusta ei kyseisestä lajista ole. Olimme valitettavasti valinneet sellaisen kajakin ja melat, joilla ei vaan yksinkertaisesti päässyt suoraan eteenpäin. Kovasti ihmeteltiin melontatekniikkaa, kun meno näytti varmaan aika hauskalta ulkopuolisten silmin. Jossain vaiheessa ei sitten auttanut muu kuin meloa enemmän oikealla melalla ja jättää vasen aina väliin. Sillä tavalla pääsimme melko hyvin eteenpäin.

Melontaosuudella oli kierrettävänä kolme rastia ja ensimmäisellä rastilla oli päivän ensimmäinen tehtävä. Se oli helppo muistitehtävä, jossa tarkoituksena oli käydä hakemassa kaksi ylimääräistä rastia ihan ensimmäisen rastin lähistöltä. Rastien löytämisessä ei ollut ongelmaa, mutta jokaisen rastileimauksen yhteydessä oli ongelmana, että rastilla oli muutama muukin joukkue. Siinä kajakissa räpiköiminen ja rämeikössä rastille pyrkiminen ei ollut ihan niitä helpoimpia tehtäviä. Osa saikin siitä tarpeekseen ja loikkasivat kajakista uiden hakemaan leiman. Melko reipasta toimintaa kuntosarjassa. Melonnan loppu oli varsinaista raastamista, käsivarsissa tai olkapäissä ei tuntunut yhtään, mutta sen verran tekniikan kanssa oli ongelmia, että lonkan koukistajat sekä yksi kynsi oikeassa kädessä eivät hommasta pitäneet. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun kädestä saattaa lähteä kynsi kestävyysurheilun yhteydessä. Alla melontaosuuden reitti ja gps-träkki, aikaa kului noin 1.18.

Melontaosuuden gps-träkki

Melonnan jälkeen oli vuorossa vajan 20 kilometrin pyöräilyosuus. Reitti meni kokonaisuudessaan asfalttia tai hiekkateitä. Reitillä oli joitakin mukavia ylämäkiä, mutta pääasiassa sellaista tasaista ja nopeaa tietä. Haettavana oli kolme rastia neljännen ollessa kisakeskuksessa vaihdon yhteydessä.

Pyöräilyn jälkeen oli vuorossa toinen tehtävärasti, jossa yksi joukkueen jäsen pääsi kokeilemaan tasapainoa puiden väliin pingotetulla kiipeilyköydellä kävelyssä. Apuna oli joitakin muita naruja, joista sai pitää kiinni eteenpäin edetessä. Narulta tippuessa joutui palaamaan takaisin narutehtävän lähtöön. Jouduimme odottamaan vuoroamme vähän aikaa, mutta suoritimme tehtävän kerralla ja pääsimme jatkamaan kisan viimeiselle osuudelle, joka oli suunnistusta.

Viimeinen suunnistusosuus oli noin kuuden kilometrin mittainen. Maastona oli mahtavaa suppamaastoa, jossa reitinvalinnalla oli enemmänkin merkitystä. Karttaan merkityt vanhat hakkuut/taimikot olivat hyväkulkuisia ja niiden läpi kannatti mennä. Ekalle rastille teimme pienen noin 30 sekunnin pummin, mutta muuten rastit löytyivät hyvin. Lopussa kuntosarjassa kilpailleita joukkueita oli samassa ryppäässä useita, mutta ainakin osan pääsimme kuittaamaan lopussa.

Suunnistusosuuden gps-träkki

Matkaa kertyi kokonaisuudessaan hieman vajaat 40 kilometriä ja aikaa kului noin 3.57. Aivan loistava päivä IVOn kanssa.

Kuva maalissa kisan jälkeen

Sunnuntaina kävin vielä Nuuksiossa juoksemassa runsaan 2,5 tunnin lenkin. Innostuin vielä ottamaan 10 mäkivetoa matkalla. Ne tuntuivat ihan hyvälle, mutta loppumatkasta alkoi jalka painamaan ja juomallekin olisi ollut tarvetta. Tämä oli kuitenkin hyvä lopetus viikon treeneihin.

Kolmen viikon kisaputki on nyt onnellisesti ohi ja nyt on aika pitää pieni tauko kisoista ja aloittaa harjoittelu tulevia koitoksia varten. Paljon on opittu viimeisen kuukauden aikana ja niitä oppeja käytetään tulevissa kisoissa. Tulevalle kesälle ja syksylle on varattu joukko hienoja tapahtumia.

Viikon treenit olivat yhteensä runsaat 15 tuntia, jossa juoksua 80 kilsaa. Seuraavat viikot pitää keskittyä juoksukilometrien keräilyyn jos vaikka innostuisi juoksemaan ihan jonkun juoksukisan tässä jossain vaiheessa.

Viikko 9 pyöräillen ja hiihdellen

Viime viikonlopun E24:lla tuli Edwinin kanssa juttua talven hiihtokilometreistä ja siitä vähän lisäpotkua saaneena yritinkin tällä viikolla siirtää painopistettä juoksusta hiihdon puolelle. No viime viikkoon verrattuna se ei ole hankalaa, kun niitä juoksukilsoja ei kertynyt yhtään. Edwin on talven aikana hiihtänyt toistaiseksi hieman meikäläistä enemmän, mutta vielä tässä on kautta jäljellä...ei paineita ;-)

Alkuviikko meni keskiviikkoon asti taas pyörän selässä työmatkoja kulkien. Maanantaina ehdin taas joogaamaan ja tiistaina kuntosalille. Tiistaina tosin kotimatka sujui auton kyydissä muiden kiireiden takia. Keskiviikkona kävin pyöräilyn jälkeen vielä hiihtämässä tässä lähipelloilla. Joku ystävällinen paikallinen on tehnyt latuja pellolle koko talven ja tällä viikolla kävin ensimmäisen kerran kokeilemassa niitä latuja. Aika luomuladuista on kyse, mutta paremmat ne on kuin omat tekeleet läheisellä niityllä. Lämpöasteita oli pari astetta ja sellainen hankala vesikeli purkkimiehelle. Hiihdin kuitenkin vajaan pari tuntia lipsuvilla suksilla.

Maanantaina kotiin tullessa oli kosteutta ilmassa. Kaunis auringonlasku

Sama paikka kuin yllä mutta vähän eri suuntaan.

Tiistaina aamulla töihin polkiessa. Sama paikka kuin yllä.

Torstaina kävin poikkeuksellisesti autolla töissä, jotta pääsin nopeasti töiden jälkeen hiihtämään. Lämpimien kelien jatkuessa valitsin Leppävaaran mäkisten latujen sijaan lähipellot, jossa lipsuvasta suksesta ei ole niin suurta haittaa. Keli oli todella kummallinen, kun alussa melkein aurinko paistoi ja pian jokin myrskyrintama meni paikan yli ja hetken satoi vettä melkoisen kovaa. Tämän jälkeen keli taas selkeni. Hiihtelin siinä runsaat 2,5 tuntia. Perjantaina kävin töiden jälkeen taas samoilla pelloilla hiihtelemässä, mutta nyt vain tunnin verran. Pelloilla puhalsi aivan tolkuton pohjoistuuli ja huonosti toimivien suksien takia lenkki jäi vähän lyhyeksi.

Lauantain suunnitelmat muuttuivat. Alkuperäisenä suunnitelmana oli mennä ivon kanssa rogaining harjoituksiin Veikkolaan, mutta ivon pienen kuumeilun takia jouduimme perumaan sen menon ja päädyin sitten taas hiihtämään. Tällä kertaa keli oli ihan toisenlainen kuin kertaakaan tällä viikolla. Lämpötila oli yön aikana pudonnut plussalta 15 pakkasasteeseen ja ladut olivat kuin jäisiä rännejä. Märkä lumi oli jäätynyt kovaksi ja pelloilla oli hieno hankikanto, ainakin suksella. Vajaa kolme tuntia meni hiihtäen kunnes piti lähteä kotiin seuraamaan naisten 30 km MM-hiihtoa. Sitä seuratessa tein vielä lyhyen core-treenin.

Kevyttä yläpilveä.

Luomulatua

Kevätaurinko heijastaa hangella

Lämpötilan kylmeneminen perjantaista lauantaihin

Sunnuntaiaamuna herätessä huomasimme, että lunta oli satanut yön aikana sellaiset 30 senttiä lisää. Se tarkoitti sitä, että eiliset jäiset ladut olisivat historiaa vain ja tänään saisi kulkea uusia latuja. Ennen hiihtoa meni kuitenkin vajaa tunti lumitöissä omalla pihalla vaikka teimme ivon kanssa kahdella kolalla töitä. No se olikin hyvää voimatreeniä.

Terassilla on lunta kaiteeseen asti

Lumitöiden jälkeen kävin fillarilla katsomassa oliko lähipelloilla latuja, mutta eipä näyttänyt olevan, joten palasin takaisin ja suuntasin hiihtoreissun sitten tuohon lähiniitylle. Siihen voi vähän helpommin tehdä oman ladun eikä tuuli puhalla sitä saman tien umpeen kuten pelloilla kävisi. Siinä sitten hiihtelin kympin verran, enempää ei viitsinyt hiihtää, kun nytkin siihen meni puoli tuntia enemmän kuin eilen. Oli siis todellakin raskas keli eiliseen verrattuna.

Sunnuntainen latu ennen hiihtoa

ja hiihdon jälkeen

Viikolla olleet lämpimät kelit ovat sulattaneet pyöräteitä siinä määrin, ettei niille ole enää mitään asiaa suksilla. Yöllä satanut lumi taisi kuitenkin muuttaa tämän ja nyt voisi olla toivoa taas työmatkahiihdosta. Tosin ensi viikko menee talviloman merkeissä Vierumäellä.

Viikolle tuli yhteensä sellaiset vajaat 18 tuntia treeniä, jossa hiihtoa 99 kilsaa, fillaria 80 kilsaa ja juoksua ei taaskaan yhtään. Ensi viikolla hiihdot jatkuu, mutta eiköhän sinne vähän juoksukilsojakin saada. Pyöräilyt taitaa jäädä kokonaan, kun tarkoitus ei ole ottaa fillareita mukaan Vierumäelle. Katsotaan jos saisin vaikka vähän raportoitua lomaviikon aikana.

Viime viikonloppuna kisattiin SnowFlakesin Talviseikkailu, jonne osallistumista jossain vaiheessa harkittiin. Se sattui kuitenkin E24:n kanssa samalle viikonlopulle, joten olisi ollut hieman hankala järjestää asiat. Lupus Extremen sivuilta voi kuitenkin käydä lukemassa Anun ja Reijon raportin tapahtumasta. Myös voittajajoukkueen Omjakonin raportti on jo luettavissa.

Eka lomaviikko

Ensimmäinen lomaviikko on ohi. Aika on mennyt osittain remonttien merkeissä. Viime vuonna aloitetut portaat saatiin valmiiksi suvun parhaan puusepän saavuttua paikalle. Nyt kelpaa kulkea portaita.

Viikko on porrasremontin takia ollut muuten vähän rikkonainen. Lisäksi maanantaina käytiin ensimmäisen lomapäivän kunniaksi kaupungissa viettämässä vähän laatuaikaa. Tiistaina kävin suunnistamassa Espoorasteilla Lepolammella. Maasto oli todella ikävää, mutta ei mitään verrattuna siihen mitä loppuviikosta oli luvassa. Seiskan radalla meni aikaa 1.16. Siihen vielä verkat päälle, kun juoksin metsän läpi vartin verran Lepolammelle ja saman ajan takas. Keskiviikkona oli lenkkien osalta lepopäivä, kun rakennettiin portaita.

Vanhat portaat saavat kyytiä timanttileikkurilla

Puuseppä uusien portaiden kimpussa

Uudet laudat portaissa

Porrasprojekti jatkui torstaina, mutta iltapäivällä karkasin lenkille. Kävin Kattilassa kääntymässä, eli parin tunnin metsälenkki. Yläkroppa oli ihan tukossa, kun eilen tuli heiluttua timanttileikkurin kanssa muutaman tunnin ajan. Juoksin kuitenkin rauhassa ilmoista nautiskellen. Perjantaina pidin vapaata tehden hieman pihatöitä.

Lauantaina oli vuorossa ensimmäinen varsinainen seikkailukisa, kun olimme Teppo Tulpun kanssa haastamassa Suomen parhaita seikkailu-urheilijoita Lammilla järjestetyssä Tuulonen Adventure kisassa.

Radan suunnittelua ennen starttia

Ennen lähtöä hieman vielä sekaisin mihin suuntaan mennään

Kisakartta

Kisa alkoi palikkatestillä, jonka suoritimme rauhallisesti muihin verrattuna. Hirvittävän höntyilyn ja säntäilyn sijasta suoritimme tehtävän ja fillariosuudelle lähtiessämme kuulimme olevamme kolmantena. Mitä! Kolmantena! Eihän tämä näin hyvin pitänyt mennä.

Ensimmäisen tehtävärastin jälkeen fillareilla muita pakoon

Fillariosuus alkoi pienellä ongelmalla, kun Tepolla oli fillarista etuvaihtajan vaijeri irronnut ja ketjut sitä kautta jääneet pienimmälle eturattaalle. Tämä ei kuitenkaan haitannut Teppoa vaan rautaisilla reisillä kierroksia lisäten kaksi ensimmäistä rastia tulivat nopeasti eteen. Matkaa fillarilla taitetiin 9,2 kilsaa ennen kolmanelta rastilta alkanutta melontaosuutta.
Melontaosuus sujui hyvin siihen nähden mitä paljon ehdin sitä pelätä etukäteen. Lyhyt 750 metrin melonta Hietasalon saareen sujui navakasta sivutuulesta huolimatta hyvin. Hietasalossa oli rastit 4, 5, 6 ja rastille 7 oli vaihtoehtona mennä joko meloen tai uiden. Joukkuejäsen Teppo oli heti vapaaehtoinen keskustellessamme mahdollisuudesta uida rastille 7. Nopeat kroolit seiskalle ja sen jälkeen paluu kajakeille ja siitä edelleen kahden melontarastin jälkeen fillareille. Melontaa tuli yhteensä noin 2,5 kilsaa. Hietasalossa yhdellä rastilla tuli pieni pummi, mutta meidän marginaaleilla se ei merkinnyt mitään.

Seuraavaksi oli edessä runsaan 7 kilsan fillaripätkä. Valitettavasti unohdin leimata rastilla 10 melonnan jälkeen ja jouduimme palaamaan takaisin vajaan kilsan matkan. Siitä sitten rastit 11 ja 12 fillarilla ja rastilla 13 metsän poikki fillaria kantaen. Ajallisesti taisi olla ihan sama olisiko fillarilla ajanut vähän pidemmän matkan tai kantanut sitä ihanassa hämäläisessä maastossa (kaikki, jotka ovat hämäläisessä maastossa suunnistaneet tietävät mitä tarkoitan). Ennen rastille 11 tuloa oli naapurijoukkueelta katkennut ketjut ja herrasmiehenä Teppo tietysti tarjoutui korjaamaan ne. Teppo korjasi ne ketterästi kohmeisilla sormillaan ja aikaa ei mennyt hukkaan paljoa kymmentä minuuttia enempää.


Rastilta 13 alkoi viiden kilsan suunnistusosuus. Eka rasti meni ok, mutta seuraavalle rastille valitsin tien sijasta suoran metsäreitin, joka osoittautui vanhaksi hakkuualueeksi, joka oli kasvanut umpeen vadelmapensaita ja pieniä kuusia ja vähän isompiakin. Siinä oli sääret aika lujilla, kun yritettiin päästä epätoivoisesti eteenpäin. Onneksi Tepolla oli lyhyet juoksuhousut...ja sääret sen mukaisessa kunnossa. Ilmeisesti en enää ensi kerralla ole vastuussa suunnistuksesta.

Pyörille palatessamme tapasimme Jussin ja Villen, jotka olivat hyvää vauhtia hätyyttelemässä kilpasarjan kärkisijoja. Muutakin väkeä oli aika paljon ympärillä tässä vaiheessa, kun useat muut joukkueet olivat ohittaneet meidät ketjunkorjauksen yhteydessä. Tästä sitten rastilta 17 fillareilla takaisin kisakeskukseen runsaat 7 kilsaa, jossa oli vuorossa tiiliskivileikkejä. Tästäkin tehtävästä suoriuduimme nopeasti hyvällä yhteispelillä.

Tämän jälkeen oli enää vuorossa noin 3,5 kilsan pituinen suunnistusosuus, jossa piti hakea kolme helppoa rastia. Niiden löytyminen onnistui hyvin. Maalissa olimme runsaan neljän tunnin tai 37 kilsan jälkeen. Hieno reissu, kiitokset Tepolle.

Kevyttä juoksua vielä viimeisilläkin rasteilla

 Tulokset löytyvät kisasivuilta. Ja lisää kuvia täältä.

Loma alkaa

Viimeinen työviikko ennen lomaa sujui peruskaavan mukaan. Maanantaina kävin töiden jälkeen Kattilassa kääntymässä. Parin lepopäivän jälkeen juoksu sujui mukavasti. Lonkan koukistaja ei tuntunut yhtään tällä lenkillä, ehkäpä juuri lepopäivien takia. Tiistaina ajoin aamulla fillarilla töihin. Illalla fillari joutui palaamaan autolla kotiin, kun itse sain juosta Leppävaarasta kotiin. Pidin vähän parempaa vauhtia kotiin juostessani. Tuntui hyvälle vaikka lopussa hieman sykkeet nousikin. Keskiviikko ja torstai olivat kevyitä päiviä, kun  fillaroin vain töihin ja takas.

Perjantaina kävin taas kiertelemässä polkuja Nuuksiossa runsaan parin tunnin ajan. Ilma oli todella lämmin. Aivan loistava keli aloitta lomat. Viikonloppuna lähdettiin kavereiden luokse Portaaseen. Sitä ennen käytiin kuitenkin Tammelassa, jossa juostiin Hannun kanssa runsaan puolentoista tunnin lenkki hienoissa uusissa maisemissa. Reitti oli suurimmaksi osaksi hiekkateitä ja polkua. Vain pieni osa oli asfalttia.

Viikolle kertyi yhteensä runsaat 11 tuntia treeniä, jossa 82 kilsaa juoksua.

Huomenna ohjelmassa on vähän uutta virikettä, kun Lammilla on tarkoitus osallistua kuntosarjassa Tuulonen Adventure seikkailukisaan. Parinani kuntosarjaan lähtee Teppo, jonka kanssa lähdemme hieman haistelemaan uuden lajin haasteita. Muut osalajit ovat suurin piirtein hallinnassa, mutta tuo melonta inkkarikanootilla voi tuottaa pieniä vaikeuksia. Mukaan kannattaa varmaan varata kuiva varapaita.

Nyt pihalla kukkivat sormustinkukat.

Erilainen kesäloma alkaa

Vanhoista tavoista on hyvä pitää kiinni ja täyttää harjoituspäiväkirjaa vaikkei olisi oikein paljoa täyttämistäkään. Viimeisten viikkojen osalta harjoituspäiväkirja näyttääkin melkokarua todellisuutta. Lepoa ja taas lisää lepoa. Alkavan kesäloman osalta tilanne on sellainen, että koko neljä viikkoa on tarkoitus ottaa ilman yhtään lenkkiä. Eli paljon on lepoa tiedossa jatkossakin. Pientä liikkumista on kuitenkn tiedossa maalaushommissa ja muissa rästihommissa ympäri taloa. Sunnuntaina saatiin jo malaustelineet kasattua ja kunhan ilmat tästä vähän lämpenee ja kuivuu on itse maalauksen vuoro.

Viikonloppuna käydyssä 48 tunnin kisassa Saksan Kölnissä paranneltiin taas Suomen ennätyksiä. Endurancen Maria Tähkävuori juoksi uudet neljäkasin SE -lukemat 307,608 km. Aikaisempaa SE -tulosta  radalta ei olekaan, mutta Maria tulos on samalla paras tulos "kaikilla pinnoilla". Tuula Ahlholmin voimassa oleva maantie tulos on keväällä Unkarin Balatonfüredissä juostu 302,620 km. Onnittelut kovissa olosuhteissa juostusta tuloksesta Marialle ja huoltaja Hanskille!

Neljäkasin tulostaso on Suomessa selvässä nousussa ja onkin mielenkiintoista seurata Suomen ensimmäistä neljäkasia Kaustisilla elokuun alussa. Osanottajakaarti on varsin nimekäs niin miesten kuin naistenkin sarjoissa. Mielenkiinto kohdistuu ensikertalaisiin Tomppo ja Siimes, jotka ovat tämän hetkisellä lähtölistalla voittajasuosikit. Molemmat ovat menestyneet puolta lyhyemmällä kaksnelosella erittäin hyvin ja ovatkin varmasti valmiita ottamaan tuplamatkan haasteet vastaan.

Ensi viikonloppuna kisataan Latviassa 24h Rogainingin EM -kisat. Ilmoittautuneita joukkueita on yhteensä 318, eli kyseessä ei ole ihan pienet karkelot. Jos oli viime vuoden Retki-Rogainingissa kisa-alueen eteläosa paikoin huonokulkuista maastoa, niin sitä näyttäisi olevan tarjolla myös 2011erc kisassa ensi viikonloppuna. Järjestäjien julkaisema video kisamaastosta näyttää aika lohduttomalta ja siinä vaiheessa kun eväät on syöty ja ollaan jo toisella puolikkaalla voi eteneminen olla melko hidasta. Viime vuoden 24h Retki-Rogainingissa taidettiin edetä keskimäärin alle 4 km / h. Voipi olla, että niin polkuja kuin teitäkin kannattaa käyttää. Se säästää aikaa ja jalkoja. Alla vielä näyte miltä kartat näyttivät 2007 pidetyssä rogainign EM -kisassa Latvissa.

Kotimaassa kisataan samaan aikaan 24 tunnin seikkailukisa Xtreme Challenge Rokualla. Juoksun ja pyöräilyn lisäksi osallistujien tulee hallita melonta, suunnistus, kiipeily ja sukellus. Lisäksi erilaisia tehtävärasteja on sijoitettu matkan varrelle. Radoista vastaa Seppo Mäkinen, 24h rogainingin maailmanmestari viime vuodelta.