Vaarojen maratonin kisaraportti

Valmistautuminen kauden viimeiseen UTTF-kisaan oli sujunut täysin suunnitelmien mukaan. Käytännössä kaikki harjoitukset oli viety melko onnistuneesti läpi ja viimeisen kolmen määräviikon aikana kertyneet 60 treenituntia olivat saaneet kropan tuntumaan erittäin valmiilta tulevaan koitokseen. Kisaa edeltävä viikko sekä kisaviikko olivat jo selvästi kevyempiä viikkoja.

Suunnitelma oli lähteä kisaan rauhallisella vauhdilla ja saada vatsa toimimaan heti alusta. Usein ehkä hieman liian reipas vauhti on verottanut myöhemmin menoa, kun energia ei enää ole maistunut. Toisaalta tiesin myös olevani aika vahvoilla yöllä lampun valossa juostessa, joten pidin sitäkin vaihtoehtoa mahdollisena, että eroa muihin voisi yrittää jo yön aikana. Tärkeintä olisi kuitenkin omaan tekemiseen keskittyminen.

Oma riisikeitin mukana Kolilla

Kaikki valmista

Kello 22 perjantaina pääsimme liikkeelle. Aleksei Sobolev lähti tapojensa mukaan reippaasti liikkeelle, mutta hiljensi vauhtia aika nopeasti. Meno tasaantui ja hidastui välillä jopa niin paljon, että kävelimme ylämäkiä. Käytännössä lähes koko porukka oli koossa. Kroppa tuntui hyvältä vaikka jalat olivat jotenkin raskaan oloiset. Runsaan puolen tunnin jälkeen päätin lisätä vauhtia, kun vauhti tuntui liian rauhalliselta. Samalla näkisi miten muu porukka lähtee mukaan. Aika nopeasti sain vedettyä eroa muuhun porukkaan jonkun toisen kilpailijan kanssa. En kuitenkaan siinä tilanteessa nähnyt kuka takana tuli. Arvelin sen olevan Sobolev. Sitten yhdessä risteyksessä, jossa hetken ihmettelin oikeaa reittiä huomasinkin Juuson olevan takanani.

Matka jatkui Juuson kanssa kahdestaan. Vedettiin vuorotellen sen mukaan, kun kärjessä mennyt hukkasi välillä reitin ja takana tullut löysi takaisin polulle. Vauhti oli melko reipasta, mutta fiilis ihan katossa. Ehdottomasti reissun paras osuus oli juosta alas Vesivaaralta kahlaamolle. Siinä juostiin pitkää alamäkeä useita minuutteja pelkän otsalampun valossa. Polku kiemurteli vasemmalta oikealle ja takaisin. Alamäki ei kuitenkaan ollut liian jyrkkä, että olisi pitänyt pahemmin jarrutella. Todella hienoa osuutta.

Reittimerkintä

Kahlaamon ylitys. Kuva Kari Kuninkaanniemi

Kahlaamolla mentiin nopeasti yli ja täytettiin juomapullot, matkaa oli takana 17km ja olin muutaman minuutin aikataulua edellä. Siitä matka jatkui Herajärven Kierroksen eteläiseen osaan, joka oli jo edellisen vuoden tiedustelureissulla todettu erittäin tekniseksi. Heti ensimmäisen vaaran jälkeen tehtiin muutaman minuutin pummi, mutta takaa ei kuulunut vielä muita. Ruoka maistui ja tässä kohtaa söin ensimmäisen Inari-sushin. Coutsi oli tehnyt ne aamulla ja pakannut ne kätevästi pieniin Minigrip pusseihin.

Eteläinen osa oli haastava, mutta ekalla kierroksella se meni vielä suhteellisen kivuttomasti. Juusolla alkoi olla ongelmia, mutta en voinut sen enempää auttaa. Tarjosin vain mahdollisuutta roikkua perässäni seuraavalle vesipisteelle. Vauhti oli kuitenkin liikaa, enkä toisaalta voinut hidastaa enempää muun joukon tullessa kovaa takaa. Noin neljän tunnin kohdalla lähdin jatkamaan omaa vauhtia. Vähän ennen Kiviniemeä pummasin reittiä seuraavan kerran, kun en nähnyt vasemmalle kääntyvää reittimerkintää vaan jatkoin suoraan jonkun kesämökin pihaan. Siinä meni myös muutama minuutti hukkaan. Järkkärit ehtivät siinä välissä jo soittaa, mutta en sitten kaivanut puhelinta repusta, kun samaan aikaan löysin oikean reitin.

Kiviniemessä. Kuva Kari Kuninkaanniemi

 Kiviniemen jälkeen matka jatkui ilman suurempia ihmettelyitä. Polut olivat taas tutumpia ja hieman helpompia ja Ryläyskin tuntui ihan hyvältä. Ainut haitta tässä kohta oli jo alusta lähtien voimattomilta tuntuvat reidet, jonka takia ylämäkiin ei löytynyt riittävää vauhtia. Ylhäällä vaaroilla tuuli puhalsi sen verran, että pitkähihaisen merinovillaisen paidan päälle vedin käsivarsille vielä irtohihat ja käsiin puin hanskat. Alempana lämpimässä piti taas vastaavasti riisua irtohihat ja hanskat.

Peiponpellon huoltopiste. Kuva Kari Kuninkaanniemi

Viimeisen 10 kilsan osalta reitti oli muuttunut aikaisemmasta kokonaan. Tasainen soratieosuus oli vaihtunut vaaramaisemaan Mäkrän, Pieni-Kolin ja Ukko-Kolin muodossa. Nousua oli tullut useita satoja metrejä lisää, mutta matka oli suurin piirtein sama. Saisimme nousta ylös Kolille kahdesti, ensin Mäkrän suunnasta ja seuraavaksi sataman suunnasta. Nousut olivat erittäin vaativia jo ensimmäisellä kierroksella. Nyt reisissä olisi pitänyt olla enemmän voimaa, jotta homma olisi edennyt edes jotenkin järkevällä vauhdilla.

Ensimmäinen 65 kilsan kierros meni aikaan 9.02. Olin tässä kohtaa tunnin perässä aikataulua. Huollossa söin lautasellisen lämmintä keittoa ja pakkasin reppuun lisää sushia ja suklaata. Lisäksi juomapulloihin lämmintä juomaa. Ison otsalampun jätin kokonaan pois ja reppuun jäi vain pieni varalamppu, mikäli ilta menisi pitkäksi. Vaihdoin myös kuivat hanskat ja buffin. Vaihdossa meni aikaa kahdeksan minuuttia. Coutsi kannusti omalla tyylillään ja kertoi takanatulevien olevan ihan kintereillä.

Dropbägi

Keittoa puolimatkassa ja Heikin haastattelussa

Toinen kierros alkaa. Kuva Kari Kuninkaanniemi

Lähteminen toiselle kierrokselle oli jotenkin epätodellinen, kun edessä oli vielä toinen 65 kilsan lenkki. Onni onnettomuudessa oli, että 43 kilsan Retki-sarja oli ehtinyt startata radalle ennen meikäläisen toisen kierroksen alkua. Siinä sitten heitä ohitellessani sain uskomattoman paljon kannustusta, joka kyllä nostatti fiilistä. Kannustusta jatkui aina Lakkalaan asti, jossa tiemme erosivat. Siitä eteenpäin ei muita näkyisi vähään aikaan. Vesivaarakaan ei tuntunut päivänvalossa niin hienolta kuin yöllä, mutta kyllä siinä ihan hyvää vauhtia tultiin alas. Kahlaamolla coutsi oli taas kannustamassa ja muistuttamassa uimaosuudesta. Nyt toisella kerralla tarkoitus oli käydä polvilleen virtaavaan veteen ja jäähdytellä vähän reisiä. Siinä sitten nojailin kiveen keskellä jokea ja annoin kylmän veden tehdä tehtävänsä. Vastarannalla täytin pullot ja matka jatkui. Reidet tuntuvat heti paremmilta ja juoksu oli hetken vähän helpompaa.

Kahlaamolla nojailemassa kiviin

Toiselle kierrokselle eteläinen osuus oli jo aikamoista taaperrusta. Yritin juosta kaikki tasaiset osuudet ja alamäet, mutta juurien ja kivien takia tasaisetkin osuudet tuottivat hankaluuksia. Alamäet kulkivat edelleen suhteellisen hyvin. Kiviniemen tienoilla yritin taas juosta kaikki helpot polut ja tieosuudet. Huoltopisteillä coutsi muistutti Miikan ja Markuksen olevan vajaan puolen tunnin päässä takana. Välillä yritin saada muilta puolueetonta väliaikatietoa ja lopussa Mäkrälle noustessa Lahtosen Tommi sanoi seuraavien olevan jo yli tunnin perässä. Tämä taisi olla lähempänä totuutta kuin coutsin väliajat, jotka tähtäsivätkin enemmän meikäläisen pitämiseen liikkeessä.

Markus ja Miika tulossa Kahlaamolle

Kiviniemessä toistella kierroksella

Kiviniemestä matka jatkui samalla systeemillä, eli tasaiset ja alamäet hölkäten ja ylämäet kävellen.

Peiponpellossa toista kertaa. Kuva Kari Kuninkaanniemi

 Ryläys meni hitaasti, mutta toisaalta mieltä piristi lyhyet juttutuokiot muiden kanssa. Lepistön Antti lensi meikäläisestä ohi Mäkrältä laskeuduttaessa. En huomannut Antin jalkojen osuvan maahan lainkaan. Viimeinen kymppi kesti yli kaksi tunti. Juostavaa pätkää ei näille jaloille ollut enää paljoa tarjolla. Alamäessä satamaan pystyin edelleen hieman juoksemaan sekä viimeisessä nousussa satamasta niillä tasaisilla osuuksilla. Muuten meni kävelyksi. Maalissa kello näytti ajaksi 19:14. Toinen kierros siis aikaan 10:04.

Maalissa. Kuva Kari Kuninkaanniemi

131 km podium. Kuva Juha Saastamoinen

UTTF 2016 voittajat. Kuva Juha Saastamoinen

Tommin maaliintulo juuri ennen määräaikaa. Kuva Juha Saastamoinen

Reitistä. Reitti oli vaativampi kuin osasin odottaa. Se eteläinen osuus oli käyty kokeilemassa jo viime vuonna, mutta muutokset lopussa olivat paljon vaativampia kuin odotin. Nyt oli päästy eroon siitä kaikkien kammoamasta soratiestä lopussa ja siirrytty polulle. Tosin polku taisi olla aika vaativa suurimmalle osalle. Itse kyllä kaipasin toisen kierroksen lopussa sitä tasaista soratietä. Toinen yllätys oli reitin märkyys ja mutaisuus. Ilmeisesti Kolin suunnalla on syksyllä vettä satanut, koska kosteutta riitti. Varsinkin toisella kierroksella polku oli jo aika huonossa kunnossa.

Varusteista. Varusteet toimivat tossuja lukuun ottamatta hyvin. Hokan Speed tossujen kuvio ei pohjassa riittänyt alkuunkaan. Kaaduin yöllä kolme kertaa ja muuten mudassa ja liejussa meni voimia pystyssä pysymiseen. En vaihtanut puolimatkassa Inovin Terraclaw tossuun, koska siinä ei ole sen isompaa kuviota ja toisaalta Hoka suojasi paremmin jalkapohjia kivikossa ja juurakoissa. Jalassa olisi pitänyt yksinkertaisesti olla karkeampipohjainen tossu. Ohut merinovillainen paita oli tarpeeksi lämmin vaikka olikin märkä. Tuuli meni siitä tietysti läpi, mutta metsän puolella sitä ei tuntenut paljoa. UD:n SJ-reppu alkaa myös olla pullotaskujen osalta sen verran rikki, että siitä ei taida tällaiselle reissulle enää olla. Siihen helpotusta tuo Kolilla Salomonilta hankittu s-lab 12 litran reppu. Ja taas pitää kehua Lumilightin isoa suunnistuslamppua. Kyllä oli hienoa juosta pimeässä yössä isolla lampulla. Iso tehoakku kesti koko yön eikä vara-akulle ollut tarvetta.

Kisailijasta. Oli taas melkoinen voimainkoetus. Niin fyysinen kuin henkinen. Voimattomuus reisissä heti alusta on vielä selvittämättä ja ehkä sellaiseksi jää. Jalkateriin ei tullut mitään rakkoja, ainoastaan nilkoissa pientä hiertymää. Väsymyskin oli kisan aikana siedettävällä tasolla. Erittäin tyytyväinen olen siihen henkiseen vahvuuteen jaksaa ylläpitää vauhtia myös toisella kierroksella. Toinen kierros oli ainoastaan tunnin hitaampi kuin ensimmäinen. Kiitollinen olen myös sille, että pystyn taas juoksemaan pidempiä kisoja.

Kartta
Tulokset: Koli 131 km, UTTF-kiertueen pisteet.
Uutisointia: Kestävyysurheilu.fi, Espoon Länsiväylän
Kuvia: Onevision (Juha Saastamoinen), Kari Kuninkaanniemi, Sanomalehti Karjalainen

Viikko 20 ja valmiina Karhunkierrokselle

Viimeinen täysi viikko ennen kauden avaava Karhunkierrosta meni ajanpuutteen takia hieman suunniteltua rauhallisemmin. Juoksulenkkejä kertyi vain neljä, joista kilsoja noin 60 kilsaa. Fillarikilsoja kertyi parina päivänä noin 75 kilsaa. Salitreeni jäi kokonaan tekemättä, mutta toisaalta keskiviikkona tuli naputeltua pari tuntia vastakaadetusta pihakuusesta saunahalkoja. Pitkät selkälihakset muistivat hyvin aikaansaadun halkopinon vielä seuraavana päivänäkin.

Vähän isompi halkaisukirves

Vielä riittää halottavaa

Luonto on taas tällä viikolla ottanut isoja harppauksia kohti täydellistä loistoaan. Omenapuut, tuomet ja kielot tuovat lisäksi oman voimakkaan tuoksunsa. Toukokuu on vuoden parasta aikaa.

Omenapuumme täydessä kukassa

Ilotulitusta

Italiasta tuli tällä viikolla sen verran hyviä uutisia, että olin päässyt läpi myös 4K kisan arvonnasta. Pääsin siis tänä vuonna läpi sekä Torrin että 4K kisojen arvonnasta. Suunnitelmat tämän vuoden osalta on kuitenkin löyty lukkoon aikaisemmin italialaisten nahistellessa keskenään, joten sinne en ole tänä vuonna lähdössä. Toivottavasti ensi vuonna on myös arpaonnea. Tänä vuonna ohjelmassa on siis UTTF:n kierto sekä loppuvuodesta jotain Mammuttimarssia vai mikä sen nimi nyt olikaan.

Karhunkierrokselle kaikki alkaa olla valmista. Muistiinpanot viime vuodelta on sen verran hyvät, että varusteiden kasaaminen ei tuota ongelmia. Toisin kuin viime vuonna nyt on tarkoitus lähteä vähän pienemmällä repulla. Jurekin 1.0 UD reppu lähtee tällä kertaa matkaan, kun tilaa säästyy valmitsemalla yötä varten pienempi otsalamppu. Viime vuonna matkassa oli iso suunnistuslamppu, joka oli aivan turha. Sen yhden kerran, kun reitiltä hieman yöllä eksyin niin pienemmälläkin lampulla olisi oikea reitti löytynyt. Nyt mukaan lähtee vanha LedLenser H7, joka ei paljoa tilaa vaadi. Myös kuoritakki on vaihtunut vähän kevyempään, kun tuo sääennustekin näyttää lupailevan melko hyvää keliä. Kolmas suurempi muutos varusteissa on siirtyminen Hokan Stinsonista Inovin TerraClaw 250 tossuun. Pehmeämmällä polulla Hokan tossu on vähän kömpelö ja tahtoo vähän pyöriä jalassa. Inovin TerraClaw toimi hyvin viime vuonna Kolilla ja Sysikalliossa. Hankin uuden parin tätä tossua ja olen vähän säästellyt sitä kisaa varten. Tossun pohja on sen verran pehmeä, että kuviointi vanhasta parista on sulanut osin jo pois vaikka kilsoja on alle 600. Hyvästä pidosta joutuu maksamaan.

Itse reitissä ei ole muutoksia edellisvuoteen ja Kuusamossa on kevätkin vähän viimevuotista aikaisemmassa. Nopeasti sulaneet lumet aiheuttivat ilmeisesti pienen tulvahuipun seudulla, mutta nyt vedenpinta on jo normalisoitunut. Reitti pitäisi olla melko kuivassa kunnossa. Eli näiden osalta asiat ovat myös kunnossa.

Treenimäärät eivät tänä keväänä ole yltäneet ihan viimevuoden tasolle. Viimeinen kuukausi on kuitenkin ollut ihan kohtuullinen ja toisaalta kroppassa ei tunnu tällä hetkellä suurempia kremppoja. Palautuminen joulukuun Sysikalliosta alkaa vihdoinkin olla takana. Kunto ei kuitenkaan vielä tässä kohtaa ole parhaimmillaan, mutta toivottavasti jo Pallakseen mennessä. Karhunkierroksesta pitääkin selvitä mielikuvaharjoitteilla.

Coutsi on taas ahkeroinut uuden videon kimpussa. Nyt olisi valmiina kooste viime vuoden UTTF-kiertueesta.

tt

Vuoden 2015 yhteenveto

Vuoden 2015 kisakalenteri muotoutui aika nopeasti sen jälkeen, kun tieto Hardrock100 arvonnasta oli saatu. Eli koska arpaonni ei suosinut siinä kisassa ja samaan aikaan Suomessa oli suunnitteilla Ultra Trail Tourin järjestäminen ensimmäistä kertaa niin päätös UTTF:lle osallistumisesta syntyi helposti. Edessä oli siis kolmen osakilpailun, Karhunkierros, Pallas sekä Kolin, kiertäminen. Ajallisesti Touri kestäisi toukokuun lopusta aina lokakuun alkuun. Siinä välissä oli vielä Rogaining 24h MM-kisat Saariselällä elokuussa, joten kotimaanmatkailua oli tiedossa runsaasti.

Tämän kisakalenterin ympärille ei tullut suunniteltua kovinkaan yksityiskohtaista harjoitusohjelmaa kuten 2014 tuli tehtyä. Koska kisoissa ei tulisi olemaan yhtä paljon nousumetrejä kuin 2014 kaudella niin en myöskään suunnitellut harjoittelevani varsinaisesti vuoriultriin. Harjoittelu olikin alkuvuodesta ja keväällä pitkälti peruslenkkeilyä 3+1 kaavalla. Lenkkien lisäksi ohjelmassa oli kuntosali 1-2 kertaa viikossa, pyöräily sekä jooga. Varsinaisia mäkitreenejä tuli tehtyä ennen Karhunkierrosta vain puolentusinaa.

Karhunkierros 160 km kisattiin toukokuun lopussa viikolla 21. Kisaa edeltävän 20 viikon aikana sain kasaan 288 tuntia, josta juoksun osuus oli 208 h / 1852 km. Viikolla 9 tuli lyhyt tauko flunssan takia, mutta erityisesti viikot 11-18 olivat onnistuneita. Juoksua tuli kahdeksassa viikossa yhteensä 130 h / 1210 km. Niiden viikkojen aikana tuli tehtyä 12 kpl yli 3 tunnin lenkkiä. Siinä mukana Jannen ja Annan kanssa Pääsiäisenä tehty 12 tunnin lenkki sekä pari Montrailin kiertoa. Lisäksi käytiin coutsin kanssa kiertämässä 12h Salpaus-rogaining.

Pääsiäisen pitkä lenkki Nuuksion kisareiteillä

Itse Karhunkierroksen kisa meni sitten vähän suunniteltua heikommin. Vatsan kanssa oli taas ongelmia kisan toisella puolikkaalla ja vauhti hiipui melkoisesti. Jalat toimivat loppuun asti hyvin, mutta kun energiaa ei ollut niin juoksukaan ei maistunut. Muistutti kovasti 2014 kisoja ja niissä olleita ongelmia. Lopulta päästiin maaliin kisan kakkosena Miikan jälkeen ajassa 23.09.

Oulanka. Ja huolto pelaa (Kuva NikoR)

Karhunkierroksen jälkeen oli yhdeksän viikkoa seuraavaan kisaan eli Ylläs-Pallas-Hetta 125 km. Suunnitelmana oli palauttaa jalkavoimat punttitreenin kautta ja yrittää saada vauhteja nostettua peruslenkeillä. Pallaksella vauhti olisi kovempaa. Sainkin tehtyä hyvän neljän viikon salitreenijakson sekä siihen päälle vielä neljänä viikkona useamman VK-lenkin. Harjoitusjaksoa varjosti pienet kivut lantiossa, jotka muistuttivat kovasti parin vuoden takaisia rasitusmurtuman yhteydessä olleita kipuja. Onneksi mitään pahempaa ei kuitenkaan ilmennyt ja lyhyt keventely helpotti asiassa. Harjoitustunnit mukaan lukien keventelyviikot olivat yhteensä 86 tuntia.

No Pallaksen kisa (+analyysi) menikin sitten ehkä vähän lähemmäksi odotuksia vaikka siinäkin jäätiin tavoiteajasta. Vastaavia ongelmia ei vatsan kanssa ollut kuin aikaisemmissa kisoissa, mutta toisaalta kisa oli huomattavasti edellisiä lyhyempikin. Edeltävän harjoitusjakson tarkoituksena ollut vauhdinnosto ei ehkä ihan realisoitunut kisassa toivotulla tavalla. Kisan viimeinen kymppi tietä pitkin olisi pitänyt tulla vahvemmin. Loppuaika 15.21.

Pallas. Ja huolto pelaa

Pallaksen jälkeen pidin yhden lepoviikon ja sen jälkeen kaksi melko kevyttä viikkoa. Sen jälkeen vuorossa olikin Saariselän 24h MM-rogaining. Maisemallisesti aivan mahtava kisa tarjosi yöllä kylmää kyytiä ja coutsin kanssa jouduttiin antamaan hieman periksi palaamalla kisakeskukseen lähes kolme tuntia ennen määräaikaa. Tämä oli kuitenkin hieno ja odotettu kisa, josta ei olisi voinut olla poissa mistään hinnasta.

Ennen Saariselän lähtöä

Saariselän ja seuraavana vuorossa olleen Kolin Vaarojen Ultran 130 km väliin mahtui kuusi viikkoa. Tähän väliin ei tullut juuri mitään järkevää treenijaksoa. Yksittäisiä hyviä lenkkejä tuli useita, mutta kokonaisuutena jakso oli varsin rikkonainen. En pitänyt varsinaista lepoviikkoa Saariselän jälkeen vaan jatkoin juoksua heti kotiuduttuamme, olihan jo parin viikon päästä edessä Nuuksio Classic Maraton. NC:llä meno oli aika tuskaista, mutta juostiin kuitenkin Jussin kanssa hieman alle tavoiteajan. Viikko Classicin jälkeen käytiin Janne ja Annan kanssa tutustumassa Kolin uudelle 130 kilsan reitille. Tiedossa olisi uutta pientä ja teknistä polkua maratonin verran.  Kolin tutustumisreissun jälkeen sain kuitenkin flunssan, joka piti poissa treeneistä koko seuraavan viikon. Tämä muutti myös koko valmistautumista kisaan, kun kisaa edeltävät kaksi viikkoa sisälsivät ainoastaan joitain hajanaisia lenkkejä.

Kolin kisasta tulikin sitten tynkäkisa Valio-myrskyn takia. Myrskytuuli puhalsi lähdön aikoihin sen verran kovaa, että järjestäjät päättivät perua pitkän kisan kokonaan. 130 kilsan sijasta juoksimme tutun 86 kilsan reitin. Näin jälkikäteen saattoi olla hyväkin, kun oma valmistautuminen oli varsin kehnoa edeltävien kolmen viikon osalta. Itse kisakaan ei ollut mikään riemuvoitto vaan lähinnä tasaista puurtamista alusta loppuun. Oma aikatavoite jäi taas saavuttamatta, mutta Ultra Trail Tourilla oli tuloksena toinen sija.

Koli. UTTF2015 podium

Edellisen vuoden Sysikalliossa tehty lupaus olla kisaamatta yli 24 tunnin kisoja tänä vuonna oli pitänyt hienosti tähän asti. Nyt silmissä alkoi kuitenkin siintää osallistuminen tänä vuonna viimeistä kertaa järjestettävään joulun Funruniin. Lähtölupa oli irronnut coutsilta jo syyskuussa. Viikkoja Kolin ja Sysikallion väliin mahtui 11, joiden aikana treeniviikot oli aika tasapaksuja. Sain kasaan yhdeksän viikon aikana 128 tuntia, jossa mukana 13 mäkitreeniä. Osa mäkitreeneistä oli tehty Jättärillä ja Solvallassa, osa Sysikallion yhteislenkeillä ja osa matolla.

Sysikalliossa henkinen kantti petti kisan aikana ja vaihdoin alkuperäiseltä satamailiselta sadalle kilsalle. Poislukien viimeiset kolme kierrosta tämä oli varmaan yksi helpoimpia kisoja pitkään aikaan. Ongelmia ei ollut syömisten kanssa yhtään ja väsymyskin vaivasi aivan loppukierroksilla. Satamailisen kiertämiseen yksin ei kuitenkaan rahkeet riittäneet.

Sysikallio. Ja huolto pelaa (Kuva: Jeremy)

Koko vuoden saldo oli selvästi edellisvuotta parempi. Kisat sujuivat paremmin vaikka toki ongelmiakin oli. Eikä se maalikaan tullut aina vastaan suunnitellussa ajassa. Hienoa oli kuitenkin  koluta läpi UTTF:n kolme osakisaa ja nähdä samalla Suomen kaunista luontoa. Kotimaassakin riittää nähtävää ja juostavaa. Varsinkin, kun polkujuoksukalenteri kasvaa vuosi vuodelta.

Lukuina mitattuna 2015 oli myös kohtuullinen. Tunteja kertyi yhteensä 691, eli vain hieman vähemmän kuin edellisenä vuonna. Alla muutamia lukuja.

Laji	2015	2014	2013
Treenitunnit	691	703	655
Juoksu	4205 km / 522 h	3734 km / 480 h	2750 km / 310 h
Pyöräily	2120 km / 106 h	3759 km / 187 h	3610 km / 165 h
Sali	54 h	25 h	55 h
Muuta	9 h	11 h	125 h (hiihto)

Jos kuluva vuosi menee terveenä niin eiköhän ne treenimäärät siellä samoilla hujakoilla ole. Kuluvan vuoden suunnitelmista  vähän enemmän tulevissa postauksissa.

Alkuvuoden ensimmäinen viikko on mennyt jo peruslenkkeilyn merkeissä. Viikolle kertyi viisi jalkalenkkiä, joista pakkasen takia kolme tuli tehtyä juoksumatolla. Kilsoja kertyi 80. Tulevalla viikolla alkaa taas jooga sekä salitreenit. Tästä se lähtee!

Viikko 41 ja Vaarojen ultran raportti

Viime sunnuntaina Kolilta tullessa oli takki sen verran tyhjä, ettei varsinaista raporttia kisasta jaksanut vielä kirjoittaa. Nyt kisasta on kulunut viikko ja raportin kirjoittamiseen alkaa löytyä aikaa ja puhtia.

Kisareissu alkoi jo torstaina, kun tarkoituksena oli saada hyvät yöunet kisaa edeltävälle yölle. Jaoimme mökin Marinien ja Jumiskojen kanssa. Perjantai aamupäivä kului kisavarusteiden säätämisessä, jonka jälkeen lähdettiin kisakeskukseen hakemaan kisanumeroita ja muuta rekvisiittaa. Paikanpäälle tullessa kuultiin järjestäjien pitävän palaveria kisan peruuttamisesta kovan tuuliennusteen takia. Ennustettu Valio-myrsky olisi Kolin seudulla kisan ensimmäisten tuntien ajan ja tuuliennuste näytti aika huonolta kisan kannalta.

Aamupalalla Kolilla.

Vielä naurattaa

Joskus viiden maissa palaverit oli pidetty ja päätös selvä. 130 kilsan kisaa ei juostaisi kovan tuuliennusteen takia. Sen sijaan tarkoitus oli juosta aamulla normi 86 kilsan kisa. Kokous, jossa oli myös juoksijoiden edustajia (mm. Eetu ja Miikka) sekä pelastusviranomaisen edustaja, olivat yksimielisiä päätöksestä. Ennustetut puuskahuiput olisivat 25-27 m/s nurkilla. Myöhemmin kilpailunjohtaja Heikki tiedotti ja perusteli asian vielä kaikille juoksijoille. Varmasti vaikea päätös, mutta samalla oikea.

Vähän väkinäistä

Tästä palattiin takaisin kämpille, jossa kaikki suunnitelmat meni uusiksi. Aikataulut ja tavarat kisan aikana piti kaikki miettiä lyhyeksi vaihtuneen reitin mukaan. Tutustumisreissu Kolille kolme viikkoa aikaisemmin valui kokonaan hukkaan. Samalla oli selvää, että taistelu UTTF-voitosta oli käytännössä ohi. Meikäläisen kannalta vahvin osuus olisi ollut tuo kisan alku pimeillä ja pienillä poluilla. Niillä osuuksilla tuo vaadittava ero Miikkaan olisi voinut olla tehtävissä. Valoisassa ja lyhyellä 86 kilsan reitillä eroa ei tulisi olemaan paljoakaan.

Kisa lähti hyvin liikkeelle. Koska porukkaa oli paljon otettiin Annan kanssa lähtöpaikat heti eturivin takaa. Ekat kilsat rallateltiin alamäkeen. Sykkeet oli aika korkeat johtuen varmaan vielä viikon takaisesta flunssasta. En antanut sen haitata vaan vaihdettiin muutama sana MP:n ja Markuksen kanssa. Kohta MP rullaili alamäkeen omaa vauhtia ja jatkoi muiden kärjessä juosseiden kanssa.

Lähtö lauantaina klo 7 (kuva Asta)

Jossain tiellä (kuva Tuomas)

Tulossa Kiviniemen huoltoon (kuva Asta)

Vauhti alkoi tasaantua tielle tultaessa ja siitä takaisin metsään siirryttäessä. Kärki oli mennyt menojaan ja Miikka eteni jonkin matkaa takanani. Sain mennä ihan omaa vauhtia. Ennen Kiviniemeen tuloa Terän Teemu Karjalaisen kanssa vaihdettiin muutama sana. Hänellä askel lensi lyhyellä tieosuudella, mutta poluilla pystyin seuraamaan paremmin. Eka Kiviniemen ylitys mentiin Miikan kanssa samassa veneessä.  Huoltopisteellä coutsi oli kannustamassa. Siitä vaan pullot täyteen ja matka jatkui kohti Ryläystä.

Janne Hietala

Tero Ruokolainen

Eetu Nordman

Miikka-Pekka Rautiainen

Miikka Lahtela

Ryläyksen ylitys meni taas aika "kivuttomasti". Reitti alkaa olla jo aika tuttu ja itse Ryläykselle nousussa oli oikea reittikin hyvin merkitty tänä vuonna. Osuus meni todella nopeasti ja pian olimme jo laskemassa kohti autotietä. Vähän ennen autotietä, jossain 28-29 kilsan kohdalla, kaaduin alamäessä astuttuani liukkaiden juurien päälle. Siinä rytäkässä löin vasemman polven ja oikean käden aika pahasti. Hetki siinä meni ajatuksia keräillessä. Tiesin kuitenkin, että päästessäni tielle siinä olisi ensiapupiste, josta saisi varmaan kylmäspraytä. Huikkasin vaan Miikalle, että hän jatkaisi matkaa. Kyllä tästä kohta selvittäisiin.

No kestääkö se polvi?

Coutsi oli vastassa Astan ja Jannen kanssa tiellä. Ensiapua ei paikasta löytynyt, vaikka kartassa siitä olikin merkintä. Kylmäspray olisi tässä kohtaa tehnyt terää. Lähdin sitten nilkuttaen jatkamaan matkaa. Puolimatkan huoltopisteeseen matka taittui pääasiassa hiekkateitä pitkin, joka hiukan helpotti menoa kipeän polven kanssa. Vähän ennen viimeistä nousua Kolille alkoi kaatumisen yhteydessä tällin saanut käsi särkeä. Kolin huollossa oli ainoastaan jääpussia saatavilla. Nappasin sitten yhden särkylääkkeen.

Toinen kierros oli vähän sellaista odottelua maaliinpääsystä. Kisa oli jo ohi ja enemmänkin vaan hölkättiin kilometri kilometriltä eteenpäin. Ennen Kiviniemeen tuloa reitillä oli ensiapupiste, jossa teippasin pääpussin oikeaan käteen ja juoksin jonkin aikaa sen kanssa. Se auttoi vähän tuohon särkyyn. Kiviniemen ylityksessä oltiin Karjalaisen Teemun kanssa samassa veneessä. Hänellä oli etureidet aivan loppu ja pienetkin alamäet menivät hitaasti ja varovasti edeten. Itselläkin meinasi toinen jalka krampata veneessä istuessa, mutta nappasin sitten pari suolatablettia, joka rauhoitti tilannetta. Kiviniemen huollossa coutsi oli taas Astan kanssa vastassa. Siinä ehdittiin jutella vähän kissajuttujakin.

Kiviniemen huoltopiste

Coutsi ja pieni kissanpentu

Ryläyksen ylitys tuntui toisella kierroksella aika hitaalta vaikka voimia oli jaloissa vielä hyvin. Syömisetkin maistuivat yllättävän hyvin vielä tässä vaiheessa. Sain edelleen syötyä pari geeliä tunnissa sekä yhden suklaapatukan. Ja taisi siinä jotain irtokarkkejakin mennä. Musiikin kuuntelu nopeutti jonkin verran matkantekoa.

Ryläykseltä alas (kuva Karri Pasanen)

Viimeiset pari nousua Kolille alkoivat jo painaa jaloissa. Näin tahtoo käydä aina viimeisillä kilsoilla, kun maali alkaa häämöttää. Coutsi oli vastassa vähän ennen maalia ja tultiin viimeinen jyrkempi osuus suosiolla kävellen. Lopulta maaliin tullessa kello näytti tasan 10 tuntia ja joitakin sekuntteja.

No lähdetäänkö kolmannelle kierrokselle?

UTTF kärki vasemmalta: Markus, Miikka, Mikael

 

Jussi maalissa

Ilta meni Kolin hotellilla kisasta palautuen. Tupa oli täynnä tuttuja ja kuulumisia tuli vaihdettua mahdollisimman monien kanssa. Siinä välissä vielä palkintojenjaot.

UTTF-kärki palkintojenjaossa

Kaikki kauden 2015 UTTF-finisheriä saivat vielä Partioaitan lahjoittamat nimikoidut liivit. Alla kuvassa vasemmalta Mikael, Antti, Visa-Pekka, Markus, Miikka ja Anna. Marko puuttui kuvasta.

UTTF-finisherit.

Kiitokset järjestäjille ja huollolle, erityisesti coutsille.

Vaarojen maratonin 86 km sarjan kokonaistulokset sekä ex-130km tulokset.
Ultra Trail Tour Finland tulokset kokonaisuudessaan.

Karri Pasasen kuvat.

Kisan jälkeinen viikko on ollut treenien kannalta rauhallista. Maanantain jooga oli taas aika hankalaa, kun käsi ja polvi olivat edelleen kipeät. Viikonloppuna tuli puuhasteltua enemmänkin pihahommien parissa, kun yritettiin vähän saada pihaa talvikuntoon.

Klapeja talveksi

Sunnuntaina ehdin käydä iltapäivällä pyöräilemässä runsaan tunnin. Kävin polkemassa Solvallan suunnalla mäkiä ylös ja alas. Oikein hyvää treeniä reisille.

Aurinkoinen syyspäivä

Perjantaina ehdittiin käydä ottamassa uusia kuviakin Hyvinvointi Sakuran uudistuvia nettisivuja varten. Olipas hauska kokemus vaikka vähän jäykkää olikin aluksi.

Ensi viikolla aloitetaan treenit kohti Sysikalliota. Nam!