keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Yhteenveto 2010 kisoista

Taas on ollut erittäin mielenkiintoinen ja onnistumisten kannalta vaihteleva vuosi. Tässä lyhyttä yhteenvetoa kauden päätapahtumista. Linkkien kauttaa pääsee lukemaan tarkempaa raporttia tapahtumista.

Loppiaisrogaining 8h 6. tammikuuta Nuuksiossa. Ensimmäinen rogaining -kokeilu ja saman tien oltiin koukussa. Lunta oli maastossa niin paljon, että osa lähti hakemaan rasteja suksilla ja lumikengillä. Tommin kanssa luotettiin perustossuihin ja suoriuduttiinkin ensikertalaisiksi mielestäni hyvin. Lähes koko kahdeksan tuntia tuli käytettyä, joten suoritus oli siinä suhteessa optimi.

III E24h 30.- 31. tammikuuta, Esport Arena. Vuorossa oli kolmas areenalla juostava kaksnelonen. Vuotta aikaisemmin kisa päättyi jo yhdeksän tunnin juoksun jälkeen, kun kroppa ei ollut palautunut parin viikon takaisesta flunssasta. Tähän kisaan harjoitusjakso alkoi pari viikkoa lokakuussa juostun Mammuttimarssin jälkeen. Jaksoon kertyi ennen kisaviikkoa 11 nousujohteista harjoitusviikkoa, joiden aikana juoksin 1561 km (73-113-122-129-145-166-202-222-226-111-53-kisaviikko). Tavoitteet kisassa olivat kovat. Itse kisa jäikin sitten edellisvuoden tapaan kesken, tällä kertaa 16 tunnin uurastuksen jälkeen. Syynä oli tällä kertaa vatsalihasten krampit, joista ei aikaisemmin ole vaivaa ollutkaan.

Hiekkaharjun 6h 24. huhtikuuta. Juoksin enemmän harjoituslenkkinä ja pitkän treenin motivoimana kolmannen kerran Hiekkaharjussa. E24:n jälkeen harjoittelu oli ollut katkonaista parin pidemmän flunssan takia. Viikkojen 5-10 aikana en saanut juostua kuin 222 km. Juoksu kuitenkin maistui ja kokeilut olivat onnistuneita. Tuloksena samalla uusi oma 6h ennätys 69.520 km.

Surgerès 48h 21. - 23. toukokuuta Ranskassa. Toinen neljäkasi ja samalla kauden päätävoite. Tavoitteena parantaa 2009 elokuussa juosta omaa ennätystä. Keväällä olleen flunssakauden jälkeen sain juostua yhdeksässä viikossa 1086 km (41-110-73-133-162-159-228-118-63-kisaviikko). Myös tälle jaksolle mahtui mukaan yksi flunssa. Itse kisa menikin sitten juuri tavoitteen mukaan. Edellisenä päivänä asetettu kilometritavoite täyttyi täsmälleen ja sijoitus oli huomattavasti etukäteisodotuksia parempi. Tulos 382.317 km on samalla uusi SE sekä PE.

Jukolan viesti 19. - 20. kesäkuuta Kytäjällä. Mukana Endurancen ykkösjoukkueessa ja aloitusosuudella. Tarkoituksena aloittaa reippaasti ja saalistaa muutama sata päänahkaa ekalle väliaikarastille mennessä. Kävi kuitenkin niin, että ekalla väliaikarastilla oli pelkona, että toisen osuuden viestinviejät alkavat tulla ohi vasemmalta ja oikealta. Sen verran raskaasti tuli pummattua kolmea ekaa rastia. Joka tapauksessa taas hieno kokemus vaikka omaan suoritukseen jäi rutkasti parannettavaa.

Retki-Rogaining 24h 31.7 - 1.8. Tampereella. Ensimmäinen rogaining kaksnelonen. Taas yksi mahtava kokemus lisää plakkariin. Tommin kanssa nautittiin vajaa vuorokausi hämäläisestä talousmetsästä, jossa puita tuntui olevan enemmän maassa pitkin pituutta kuin normaalisti ylöspäin kasvamassa. Jätettiin pohjoisen nopeakulkuiset kangasmetsät kokonaan käymättä. Joka tapauksessa oli hieno tapahtuma ja tähän lajiin pitääkin tutustua lisää ensi vuonna.

Spartathlon 246 km 24. - 25. syyskuuta Kreikassa. Paluu vuoden tauon jälkeen legendaariseen kisaan. Harjoitusjakso kesällä meni lähes suunnitelmien mukaan. Rogaining kisojen jälkeen ei tullut varsinaisesti yhtään nollaviikkoa ja kahdeksassa viikossa (viikot 30-37) aikana sain juostua 1132 km (81-157-189-238-253-64-87-63-kisaviikko). Viimeisellä määräviikolla kroppa sanoi kuitenkin sopimuksen irti ja sain taas perus kuume/räkätaudin kilometrien jäädessä 64 km. Oliskohan rasitus sitten noussut sille tasolle, että kun pää ei ymmärrä ajoissa lopettaa, niin kroppa siten tekee sen. En usko tällä taudilla kuitenkaan olleen osaa heikosti menneeseen kisaan, joka jäi kesken n. 25 km ennen maalia. Ongelmia oli kisan aikana syömisten ja juomisten kanssa, kun mikään ei tuntunut imeytyvän ja pysyvän sisällä. Tuloksena dnf.

Mammuttiruntu 160 km 29. - 30. lokakuuta Kytäjällä. Vähän pelonsekaisin tunnelmin palattiin Tommin kanssa Jukola-maastoihin. Tiedossa oli kuitenkin rento mutta vaativa kisa, jossa suunnistuksellakin oli osansa. Lenkki meni suunnistuksen osalta lähes täydellisesti, mutta lopussa tuli yksi isompi pummi, jonka takia loppuaikakin meni yli etukäteen arvioidun 20 tunnin. Juoksu sen sijaan kulki todella hyvin koko reissun ajan. Loppuaika 20.18, kuljettu matka n. 160 km ja "Kytäjän Fakiiri" titteli.

tiistai 21. joulukuuta 2010

Viikko 50

Viikko 50 meni harjoitusten puolesta lähes suunnitelmien mukaan. Viikkoon mahtui kaksi lepopäivää, joista kuitenkin vain toinen oli suunniteltu. Toinen lepopäivistä tuli vietettyä taas osittain rautakaupassa eikä intoa löytynyt enää tämän jälkeen lenkillelähtöön. Jäljellejääneiden päivien aikana sain kasaan seitsemän lenkkiä. Maanantai oli siis lepoa, tiistaina juoksin töistä kotiin ja keskiviikkona ja torstaina juoksin töihin ja takas. Perjantaina kävin läheisellä pyörätiellä kokeilemassa vetoja, kun juoksin 4 min vetoja 6 min lähdöillä. Yhteensä sain tehtyä kahdeksan vetoa, mutta tekeminen oli jotenkin vaikeampaa kuin edellisellä kerralla.  Tie oli hieman luikas, mutta ei pahemmin vaikuttanut vauhtiin. Enemmän se oli nyt omasta tekemisestä kiinni.

Lauantai meni Imatralla käydessä ja 7,5 tuntia autossa istuskeluksi. Sunnuntaina lähdin Nuuksioon juoksemaan vaikka tiesin, että uutta lunta oli tullut taas melkoisesti. Ei vaan innostanut lähteä teitä pitkin juokseman. Onneksi lähdin metsään, sillä polut olivat paljon paremmassa kunnossa kuin viikkoa aikaisemmin. Viikon aikana oli lunta tullut, mutta toisaalta väkeä oli ollut liikkeellä sen verran paljon, että polut olivat suht hyvin tampatut. Viikolle kertyi yhteensä vajaa 12 tuntia treeniä, jossa 117 km juoksua. Mukana lisäksi yksi kuntopiiri.

Sunnuntaina varattiin sitten lentoliputkin kevään Sakura-michi kisaan. Reissussa ollaan taas kaksi viikkoa, mutta tällä kertaa hoidetaan ensin kisa alta pois ja sen jälkeen keskitytään turistina olemiseen. Näin juoksutuntuma säilyy toivottavasti paremmin aina kisaan asti. Itse kisaan on nyt aikaa neljä kuukautta, joten aikaa harjoittelulle on runsaasti. Kovasti tekisi mieli löytää joku toinen kisa tässä välissä, mutta saa nyt sitten nähdä. tosin onhan tässä kuitenkin Loppiaisrogaining tulossa.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Viikot 48 ja 49

Taas on kaksi viikkoa ehtinyt kulua edellisestä kirjoituksesta. Miten tää aika meneekin näin nopeasti? Talvi on kiristänyt otettaan ja pieni toive lämpimämmistä keleistä on kuulunut kuuroilla korville. Meillä on nyt lunta sellaiset 40-50 senttiä ja piha näyttää samalta kuin viime talvena pahimmillaan. Ja nyt eletään vasta joulukuun puoltaväliä.

Tänään kävin kokeilemassa miten tuolla Nuuksion puolella pystyy juoksemaan, mutta eihän siitä oikein mitään tullut. Metsäosuudella meni 2min/km hitaammin kuin normaalisti, kun lunta oli pahimmillaan melkein polveen asti. Tosin se on sellaista kevyttä pakkaslunta, joten ihan mahdotonta tuo juokseminen ei kuitenkaan ole. Mulla oli jalassa ekaa kertaa eilen ostetut Inov:n gaitersit. Ensituntumaltaan ne olivat erittäin hyvät ja pysyivät hyvin paikallaan. Lumi pysyi hyvin poissa nilkoista ja kengistä, mikä takasi kuivat sukat koko matkan ajan. Jos nämä lumet pysyvät tai jos lunta tulee vielä lisää, niin Loppiaisrogainingissa riittää taas hauskaa tänäkin vuonna.


Eilen olin mukana Aktia Cupissa ensimmäistä kertaa. Keli oli melkoisen haastava, kun luvattu auringoinpaiste olikin vaihtunut lumipyryyn. Aamusta lähtien satanut lumi oli pitkälti auraamatta ja reitti olikin sen mukaisessa kunnossa. Väkeä oli kuitenkin mukana paljon, aina ministereitä myöden.
Oma juoksu meni odotuksia paremmin. Aikaa meni tasan 40 min puolikkaiden ollessa 19.55 ja 20.05. Alussa lähdin liikkeelle vähän rauhallisemmin, kun en hallunnut olla ketarat pystyssä jo kolmen kilsan kohdalla. Samaa vauhtia juoksevia kavereita löytyi heti lähdössä ja matka jatkui samassa porukassa. Kuuden kilsan kohdalla yritin kiristää tahtia jonkin verran. Ohitin kolme muuta juoksijaa, joiden ryhmässä juoksin. Seuraava porukka oli noin 30-40 metrin päässä. Ajoin heitä kiinni koko loppumatkan ja vasta loppusuoran parkkipaikalla pääsin yhtä lukuun ottamatta heistä ohi. Siinä syrjäsilmällä huomasin kellon lähestyvän 40 minuuttia, mutta en saanut puristettua alle. No, se oli joka tapauksessa hyvä suoritus siinä kelissä ja näillä harjoitteluilla. Lopussa tuntui, että samaa vauhtia olisi pystynyt jatkamaan pidempääkin, mutta yhtään kovempaa taas ei pystynyt juoksemaan.

Muuten edellinen viikko meni vähän heikommin kun loppuviikkoon tuli pari lepopäivää hieman väsyneen olon takia. Pari päivää oli sellainen olo, ettei yhtään tehnyt mieli lähteä lenkille. Ei sitten auttanut kuin pitää lepoa ja odotella parempaa päivää. Juoksulenkkejä kertyi kuitenkin 6 kpl (112km/10.28), joista yksi Esport Arenalla. Ei kuitenkaan yhtään reipasta lenkkiä.  Lisäksi sain pari kuntopiiriä vaikka niitäkin piti tehdä useampia.

Kulunut viikko sen sijaan on ollut parempi. Maanantaina Itsenäisyyspäivänä tein parituntisen peruslenkin auraamattomilla pyöräteillä ja tiistaina juoksin puolitoistatuntisen lenkin töistä kotiin. Tämä lenkki tuntui jo melko hyvälle viime viikkoisen väsyneen olon jälkeen. Keskiviikkona juoksin runsaat kaksi tuntia Esport Arenalla. Vauhti on aina vähän parempaa näin sisällä juostessa. Lisäksi kun seurana on MM-mitalisteja ja huoltajia niin meno vaan paranee.
Torstaina juoksin sekä töihin että takas, puolitoistatuntia suuntaan ja perjantaina saman runsaan kahden tunnin lenkin kuin maanantaina. Perjantaina juoksu tuntui hyvälle.
Lauantaina olikin vuorossa Aktia cuppi ja tänään sunnuntaina tuo vajaan kahden tunnin lenkki osittain metsässä.

Torstaina coachi teki hyvän hoidon ja se varmasti osaltaan auttoi myös tuossa lauantain juoksussa. Varsinaista kuntopiiriä en tälle viikolle ehtinyt tehdä, mutta hyvää treeniä yläkropalle on saatu lumitöiden muodossa. Noin neljä tuntia on tällä viikolla mennyt pihan pitämisessä ajokunnossa. Viikolle kertyi yhteensä 15,5 tuntia treeniä, jossa 153 km juoksua.

Harjoittelu tällä hetkellä on melko suunnittelematonta. Ajatuksena olisi tehdä vähän määrää, mutta myös se yksi reipas lenkki viikkoon. Tämä ei ole onnistunut kovinkaan hyvin viimeisen puolentoista kuukauden aikana, kun saldona on vain kolme reipasta lenkkiä. Ei ne vauhtiominaisuudet tästä taida vielä paljoa parantua. Vielä olisi kolme viikkoa aikaa ennen vuodenvaihdetta.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Edellisestä kirjoituksesta onkin kulunut jo kaksi viikkoa. Molemmat viikot ovat olleet edelleen sellaista ylimenokautta eikä montaakaan merkityksellistä harjoitusta ole kertynyt. Viikko sitten pidimme Endurancen syysleirin Espoon Solvallassa. Lauantain aamupäivän yhteislenkin lisäksi viikonloppuun mahtui Solvallan rastien etsimistä, kun käytiin Tommin kanssa ensin lauantai-iltana otsalampun valossa hakemassa vajaa puolet kiintorasteista ja sitten sunnuntaina jatkettiin hakemalla loput metsässä olleista kiintorasteista. Kaikki tuli kierrettyä vaikka varsinkin lauantai-iltana oltiin melkoisen hukassa pariin otteeseen. Torstaina satanut ensilumi hankaloitti vähän rastien löytymistä, kun maastonmuotoja ei lumen alta näe yhtä helposti. Lisäksi puihin oli kertynyt lunta jonkin verran, joka myös hankaloitti näkyvyyttä. Onneksi rastipönttöjen ympärillä ollut heijastin helpotti löytämistä yöllä. Viikon saldoksi kertyi harjoitusta 11 tuntia, jossa juoksua vain 54 km.

Mennyt viikko on kelien osalta muistuttanut jo kunnon talvea pakkasten ollessa koko viikon yli 10 asteen. Lisää lunta satoi keskiviikkona ja nyt lunta onkin jo niin paljon, että käytännössä lähes kaikki ladut pääkaupunkiseudulla on hiihtokunnossa. Perjantaina ja lauantaina juoksemani lenkit Nuuksiossa olivatkin melkoista räpeltämistä, joten sunnuntain pitkän lenkin suuntasin suosiolla hyvin auratuille pyöräteille.
Keskiviikoksi luvatun lumimyräkän takia siirsin viikon reippaan lenkin juostavaksi jo tiistaille. Koska en viitsinyt lähteä salille juoksemaan tein harjoituksen kotimatkan yhteydessä. Tarkoituksena oli juosta yhtämittaisen reippaan lenkin sijasta 10 kpl 4 min vetoja 6 minuutin lähdöillä. Plus alku- ja loppuverkat. Harjoitus sujui hyvin, ainoastaan pari viimeistä vetoa tuntuivat melko raskailta. Tavalliset juoksutossut pitivät hyvin, kun tie oli hyvässä kunnossa. Viikolle kertyi harjoitustunteja edellisen tapaan runsaat 11 tuntia, jossa juoksua kuitenkin 122 km.

Viime viikonloppuna juostiin Oslon Bisletillä kovatasoinen 24 h hallikisa. Suomella ja Endurancella oli paikalla edustava joukko. Kovimmasta tuloksesta vastasi Jari Tomppo, joka korjaili niin omaa ennätystään kuin miesten sisäratojen 24 h SE tulosta. Uudet lukemat ovat nyt 234,989.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Viikko 45

Taas on yksi viikko takana, mutta harjoitusmäärät eivät juurikaan edellisestä lisääntyneet. Sain kasaan vajat seitsemän tuntia treeniä, jossa 51 km juoksua. Positiivisena puolena oli perjantaina juoksemani lenkki, jolloin juoksin ensimmäisen reippaamman lenkin pitkään aikaan. Parin kilsan verkan päälle juoksin kahdeksan kilsaa reipasta. Vauhti tuntui hyvälle, joten kovin kovasta vauhdista ei voinut olla kyse. Vai? Joka tapauksessa homma ei tuntunut niin pahalle kuin etukäteen olin ajatellut. Loppuun tein saman parin kilsan verkan.

Alunperin olin suunnitellut lähteväni Aktia cuppiin lauantaina, mutta en sitten viitsinyt käyttää puoltapäivää kympin lenkkiin. Tänä talvena on kuitenkin tarkoitus treenata taas pitkästä aikaa vähän vauhtiominaisuuksia. Edelliset reippaat treenit ovat viime vuoden puolelta, eikä noita reipasvauhtisia iltarastejakaan ole tullut juostua tänä vuonna yhtään. Aktia cuppi sopisi hyvin vauhtiominaisuuksien kehittymisen testijuoksuna. Jäljellä on vielä neljä osakilpailua.

Ensi vuoden kalenteriin saatiin sunnuntaina lisävalaistusta, kun Japanista tuli tieto osallistumisoikeudesta ensi vuoden Sakura-michi kisaan. Tämä on hieno uutinen varsinkin, kun pari viikkoa aikaisemmin Ranskasta oli tullut tieto, että Surgères 48 h kisaa ei järjestetä 2011. Seuraavan kerran kilpailu käydään 2012, tosin sinne halutessaan olisi hyvä pysyä neljäkasin rankinlistalla suht korkealla myös tänä vuonna.

Seuraavalla viikolla onkin sitten vuorossa Endurance syysleiri Solvallan urheiluopistolla. Tunteja luulisi kertyvän edellisviikkoja enemmän. Ja ehkäpä tuo vauhtipuolikin tulee hoidettua.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Luppoilua

Viime viikonlopun Mammuttiruntun jälkeen on aika mennyt enimmäkseen muiden asioiden kuin liikunnan merkeissä. Rakennuspuoli alkaa olla lähes viimeistelyä vaille valmis, mutta toki aina pari reissua rautakauppaan joutuu tekemään. Nyt ostoslistalla on kuitenkin mm. jalka- sekä peitelistoja, joten se kertoo jo remontin olevan pitkällä.


Ulkoilua ei viikolle kertynyt kuin vajaa viisi tuntia, jossa vain yksi juoksulenkki. Tänään sunnuntaina tehty runsaan parin tunnin lenkki Kattilaan ja takas tuntui melko hyvälle, mutta viikon tauko juoksussa tuntui kyllä lonkissa melkoisesti. Onneksi coachin käsittely illalla toi toivottua apua. Tulevalla viikolla ei ole sen suurempaa harjoitussuunnitelmaa. Sopivasti ulkoilua muiden hommien lomassa kuulostaa tähän aikaan vuodesta hyvälle.

Tänään on Gibraltarissa juostu myös MM/EM- kisat 100 km matkalla. Suomalaismenestys oli jälleen huipputasolla Endurancen Asmo Aholan juostessa M45 -sarjan maailmanmestariksi. Lisäksi Tapio Talvitie voitti pronssia M50 -sarjassa. Tulokset ovat myös vastavien ikäsarjojen SE -tuloksia. Onnittelut! Tässä uutinen myös SUL:n sivuilla.

Linkkivihje: Mammuttimarssin sivuilta löytyy myös muiden mukana olleiden juoksijoiden raportteja ja kuvia sekä itse Mammutin raportin.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Mammuttiruntu 2010 - kisaraportti

Reitinvalinnat olimme suunnitelleet viime vuodesta poiketen helppoja teitä ja uria käyttäen. Varsinaisia oikaisuja metsän poikki ei ollut kuin parilla rastivälillä.

Lähdön tunnelmia.


Ensimmäiset rastivälit (Kaveton - Läyliäinen E - Mäkihuhta: 21,2 km) juostiin melko reipasta vauhtia. RC Eemelit ja Vapaa.info olivat samassa vauhdissa vaikka reitinvalinnat poikkesivat välillä toisistaan. Mäkihuhdan jälkeen emme enää Vapaa.infoa nähneet, mutta Eemeli jatkoi meidän kanssa samassa kyydissä. Vähän siinä välillä kauhisteltiin vauhtia, mutta ei kuitenkaan paljoa kaasujalkaa kevennetty. Selässä ollut reppu tuntui yllättävän kevyelle vaikka matkaan oli pakattu melkoinen määrä tavaraa.

Seuraavat rastivälit (Ruohostenlammi, Läyliäinen: 11,5 km) menivät Eemelin kanssa juosten. Läyliäisissä paikallisen baarin asiakkaat saivat ihmetellä yöllisiä kulkioita. "Elämysmatkalla tässä vaan ollaan", piti kuitata ohi juostessa. Samalla pidettiin lyhyt ruokatauko ja napattiin kävellessä suklaapatukkaa ja juotava. Eemeli meni tässä kohtaa omia menojaan.

Läyliäisen jälkeen oli edessä pidempi kieppi pohjoiseen aina Valajärvelle ja Tervakoskelle asti. Rasteja oli vähän, mutta rastivälit sitäkin pidempiä. Näistä ensimmäinen juostiin Tommin kanssa kahdestaan pohjoisen kautta teitä pitkin Hirvijärvelle. Matkaa tuli 12,3 km. Matkalla tapasimme joitakin Marssiin osallistuvia juoksijoita. Lämpötila oli pudonnut ja tie vaikutti paikoin liukkaalta. Seuraava väli Hirvijärveltä Kesijärvelle oli 17,1 km ainakin tuolta Hirsimäen kautta. Pohdimme tässä pientä oikaisua Pitkäjärventietä pitkin, mutta se olisi vaatinut noin 500 metrin metsäpätkästä suoriutumista. Päätimme kuitenkin lähestyä rastia pitkän kaavan mukaan. Kesijärveltä Valajärvelle oli matkaa 10,1 km ja osuus oli edelleen helppoa tiesuunnistusta. Valajärvelle tullessa Eemeli juoksi meitä vastaan. Hän oli matkalla seuraavalle rastille noin 15-20 minuutin johdossa.

Valajärvi oli pohjoisin rastipiste ja tähän mennessä oli matkaa takana noin 72 km. Tästä reitti kääntyi kaakonsuuntaan Tervakoskelle. Edessä oli 14,9 km rastiväli osittain samaa tietä, josta olimme hetki sitten tulleet. Myös tällä rastivälillä olisi ollut pieni oikomismahdollisuus, mutta tässä kohtaa olisi pitänyt kiertää peltojenreunoja pitkin eikä se oikein houkuttanut. Olihan jalassa kuitenkin valkoiset Mizunon tossut, joita ei sopinut liata. Hieman ennen Tervakoskelle tuloa saimme Eemelin kiinni. Tervakoskella olimme päättäneet täyttää tyhjentyneet vesisäiliömme vaikka sitten järvivedellä jos ei muuta löydettäisi. Onneksi huomasimme kerrostalon seinässä vesipisteen, josta saimme juuri sopivaan aikaan vesitäydennystä. Jonkin aikaa oli jo kulunut juomaa säästellen.

Tervakoskelta oli edessä lyhyt 7,9 km pätkä Launoseen (Launonen). Välille mahtui kuitenkin pienempää polkua ja yksi pellon ylitys. Myös kartassa olleen ojan leveys mietitytti etukäteen. Polun löytymisen kanssa oli pieniä ongelmia, mutta lopulta metsän toisella puolella ollut pelto tuli vastaan. Loppumatka rastille meni turvallisesti tietä pitkin. Seuraava väli Launosesta Retkiojalle oli viimeinen pitkä rastiväli, matkaa oli 15,5 km. Teimme matkalla pienen muutoksen alkuperäiseen reittisuunnitelmaan ja säästimme siinä jonkin verran. Tällä välillä päivä alkoi viimeinkin valkenemaan vaikka sitä ei siinä pilvisessä tihkusateessa helposti huomannutkaan. Sade oli alkanut joskus 3.30 yöllä, mutta se ei missään vaiheessa ollut tihkusadessa kovempaa. Retkiojalta lähtiessämme söimme mukaan pakatut ruisleivät. Nämä tulivatkin juuri oikeaan osoitteeseen, kun vatsassa olikin jo melkoinen nälän tunne.

Seuraava väli Retkiojalta Kiiskilammelle oli 4,2 km, jossa sitten odottikin retken kohokohta: pari ämpärillistä järvivettä etu- ja takapuolelle laiturilla maaten. Tätä oli odotettu pitkään. Toisin kuin viime vuonna uintirasti oli korvattu vesiämpäreillä. Kylvyn jälkeen otettiin repusta kuiva aluspaita ja sukat ja sen jälkeen olo olikin loistava. Aamun tunteina pienestä jäykkyydestä ilmoitelleet etureidet kiittivät kylmästä vesikylvystä ja meno tämän jälkeen tuntui taas huomattavasti paremmalta. Kiiskilammella matkaa oli taitettu noin 115 km.

Seuraavat rastivälit Kytäjä-Usmin ulkoilumaastossa olivat melko selvää suunnistusta. Iso-Kypärä, Iso-Karhu ja Ali-Mattila löytyivät mukavasti ulkoilureitin varrelta.


Maastot olivat jylhiä, mutta parempaa oli vielä luvassa. Moottoritien alituksen jälkeen edessä oli Hyvinkään Sveitsin maastot ja ainakaan maisemat eivät Usmin jälkeen paljoa huonontuneet.




Sveitsinhuipulta lähdimme laskeutumaan takaisin kohti Kytäjä-Usmin maastoja. Matkalla poikkesimme Hyvinkään jäähallilla kahvitauolla. Kisaorganisaatio oli onnistunut mainonnassa oivallisesti, koska kahvilassa Mammuttimarssi tapahtuma tunnettiin ennestään, eikä sitä tarvinnut sen suuremmin selittää. Toki kysymyksiä piisasi melkoisesti, kun niissä varusteissa lompsittiin sisälle jäähalliin.

Kytäjä-Usmi alueen rastit löytyivät yhtä lukuun ottamatta hyvin. Piilolammi E pysyi piilossa pitkään. Emme saaneet millään kartassa olleita polkuja täsmäämään maastossa olleisiin. Lisäksi puiston opastaulut kaipaisivat ainakin sillä suunnalla pientä päivitystä. Aikaa meni hukkaan yli puoli tuntia ja sakkokilometrejä kertyi melkoisesti.

Loppureitin aikana kierrettiin vielä Suolijärvi pohjoisen kautta ja vasta tämän kierroksen jälkeen pääsimme kääntämään nokan kohti maalia. Suolijärven pohjoispuolella teimme lyhyen noin 300 metrin oikaisun Vatsianjärven eteläpuolelta. Viimeiset kilometrit olivat melkoista puurtamista vaikka jalat kyllä tuntuivat edelleen hyvävoimaisilta juostuihin kilometreihin nähden.

Uimarastin jälkeinen kierto Sveitsin kautta oli yhteensä 45,9 km, joka tekee yhteismatkaksi noin 160 km. Aikaa oman kellon mukaan 20.18.

Jälleen kerran hieno reissu Tommin kanssa. Suunnistus onnistui paremmin kuin viime vuonna. Tosin reitinvalinnat olivat tällä kertaa huomattavasti helpompia. Yön aikana ollut sumu ja kosteus haittasivat näkyvyyttä huomattavasti. Välillä ei meinannut tielläkään nähdä onko vieressä peltoa vai metsää. Oikaisut metsän kautta tässä kelissä vaativat oikeita yösuunnistustaitoja. Eli kannattaa panostaa siihen minkä osaa.

Eväitä kului matkalla seuraavasti:
- urheilujuomaa arviolta n. 5 litraa (säiliö ei ollut tyhjä vielä maalissa)
- 2 x battery shottia (matkassa kolme, joista yksi jäi juomatta)
- ruisleipäpari
- 3 x suklaapatukka (joista snickersin pähkinät ei oikein meinannut sulaa mahassa)
- 2 x geeli (mukana 3 geeliä, joista yksi jäi syömättä)
- 1 paahtoleipä (Kiiskilammelta järjestäjiltä saatu)
- puolikas proteiinipatukka (1,5 jäi syömättä)

Kiitokset järjestäjille ja Skylle ja Niilokselle kuvista ja videoista (ja tietysti palkinnosta).

perjantai 29. lokakuuta 2010

Friday night fever - Mammuttiruntu

Nyt olis kaikki kartat ja reittisuunnitelmat tehtynä perjantai-illan juhliin. Myös puku on pesty ja prässätty. Vain kravatti puuttuu.

Tavaraa tuli ehkä hieman enemmän kuin alun perin suunniteltu, joten reppu painaa normaalia enemmän. Netistä haettuja karttoja on printattuna yhteensä 31 kpl A3-kokoisina. Se nippu muuten painaa myös melko paljon. Suklaata on pakattu runsaasti mukaan, samoin juotavaa eri muodoissa. Juomapisteitä ei reitillä liiemmin ole, joten matkalla joutuu varmasti turvautumaan hieman vähemmän tavanomaisiin vedenottopaikkoihin. Vaatepuolella mukaan on pakattu varapaita ja -sukat. Uimarastin jälkeen on varmasti mukava vetää kuivat vaatteet päälle. Viime vuonna ei kroppa lämmennyt uimarastin jälkeen kuin vasta jatkettuamme matkantekoa. Sama pätee varmasti tänä vuonna. Repun painosta ei ole tarkempaa tietoa.

Uutena varusteena on uusi juomasäiliö, jonka tilasin pari viikkoa sitten netistä. Se on 3 litran Camalbak säiliö ja ainakin näin pöytätestauksen perusteella se vaikuttaa paremmalta kuin useita vuosia sitten hankittu edellinen säiliö. Uutena juttuna on säiliön rakenne, jossa säiliö täytetään ja tyhjennetään eri päistä. Aikaisemmassa säiliössä molemmat tapahtuivat saman "korkin" kautta, jolloin säiliön joutui laittamaan reppuun ylösalaisin. Illalla nähdään miten se toimii.


Vaikka reittisuunnitelmat on tehty ei matkaa olla mitattu ihan tarkkaan. Ainut mitä matkan pituudesta voi sanoa on, että meidän reitinvalinnoilla matka on annetun haarukan (130-150km) yläpäässä. Ehkä jopa yli. Kisan jälkeen voi sitten mittailla tarkemmin, mutta nyt sillä ei ole niin väliä. Pisimmät rastivälit ovat kuitenkin lähes 17 km luokkaa. Hauskaa on siis luvassa. Alla vielä rastipisteet kartalta katsottuna.


Näytä Runtu2010 suuremmalla kartalla

maanantai 18. lokakuuta 2010

Viikko 41

Viikko on mennyt vähän suuremman harjoitusmäärän merkeissä kuin edellinen viikko. Kreikasta on aikaa kulunut vasta kolme viikkoa ja nyt takana on jo muutama hyvä treeni. Alkuviikon lyhyet lenkit sujuivat normaaliin tapaan työmatkaliikunnan parissa. Lonkankoukistaja on edelleen hieman "voimaton" edellisen kisan jäljiltä, joten torstaina olikin vuorossa hieronta coachilla.

Perjantain pidin vapaata, koska lauantaina oli vuorossa Montrail. Se oli järjestyksessään neljäs tänä vuonna, mutta vasta ensimmäinen porukassa juostu. Mukana olivat Sanna, Pasi, Tommi, Janne, JTG, Paula, Hietsu. Tässä tyylinäyte hallitusta polkujuoksusta äsken mainitussa juoksujärjestyksessä:


Lämpötila oli aamulla asteen pari plussan puolella ja vähän mietitytti lähtiessä, onko vaatetta tarpeeksi. Vauhti oli alusta lähtien melko reipas näin pitkälle lenkille, joten autoon jätetty varapaita olisi ollut liikaa takin alla. Päivän aikana taisimme saada muutaman lumihiutaleenkin niskaamme, joten saimme nauttia todella hienosta ja kuivasta syyskelistä.

Lähdimme liikkeelle Luukin parkkipaikalta ja kiersimme reitin vastapäivään. Salmessa pidimme lyhyen juomatauon, mutta Haukkalammella taukoi venyi noin 20 minuutin mittaiseksi. Kylmä iskee nopeasti märissä vaatteissa seistessä. Viimeinen osuus Pirttimäestä takaisin Luukkiin alkoi sitten jo painaa jaloissa ja lonkissa vähän enemmän. Tällä välillä huomasi, miten palautuminen on edelleen kesken ja pitkä lenkki tässä vauhdissa alkoi vaatia veronsa. Hietsu, Janne ja Sanna vetivät hyvän kiihtyvävauhtisen vielä loppuun ja saapuivat parkkipaikalle ennen muita.


Sunnuntaina oli tarkoitus pitää lepopäivä ja keskittyä maalaus- ja siivoushommiin, mutta kirkas auringonpaiste sai houkuteltua ulos lyhyelle palauttavalle lenkille. Se tekikin hyvää ja vajaan tunnin lenkin loppuosa sujui jo melko hyvin. Kotiin savuttuani oli postilaatikossa mukava yllätys, kun Jussi oli tuonut Amer Sportsin sidosryhmille tarkoitetun Next- lehden postilaatikkooni. Lehden kannessa komeili Gilian Jornet, josta lehden sivuilla on julkaistu artikkeli. Tämän lisäksi lehdessä on toinenkin ultrajuoksuun liittyvä artikkeli.

Viikon harjoitusmäärät nousivat jo toiselle kymmenelle lähinnä tuon Montrailin ansiosta. Harjoitustunnit yhteensä 11,5, jossa juoksukilsoja 97. Lisäksi 75 minuutin hieronta. Tulevalla viikolla on melko paljon muuta ohjelmaa, mutta yritys on saada muutama hyvä lenkki aikaiseksi. Aikaa tulevaan Mammuttiruntuun on nyt puolitoista viikkoa.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Paluu arkeen

Spartathlonin jälkeiset pari viikkoa ovat olleet suhteellisen rauhallisia. Palasimme takaisin Suomen heti tiistaina, loppujuhlallisuuksien jälkeisenä päivänä. Palautuminen on edennyt nopeasti ja jo torstaina pääsin tekemään ensimmäiset fillarilenkit. Nopea palautuminen on varmasti coachin ansiota, joka käsitteli jalat jo heti kisan jälkeen. Pari käsittelyä lisää seuraavina päivinä nopeutti palautumista entisestään. Tämä tietää hyvää tulevaa Mammuttiruntua ajatellen.

Viime viikko päästiinkin sitten viettämään kokonaisuudessaan kotimaassa. Univelat oli nukuttu pois ja paluu arkeen ja remontin keskelle oli tosiasia. Tämä ei kuitenkaan häirinnyt lenkkeilyä vaan kahta päivää lukuunottamatta ehdin tehdä jonkinlaisen lenkin joko juosten tai fillaroiden. Eka juoksulenkki kisan jälkeen tuntui aika pahalta, kun alkumatkasta kyljessä tuntui sama pistos kuin itse kisassa. Sen loputtua alkoivat etureidet jumittaa. Loppumatkasta alkoivatkin sitten lonkat tuntua sen verran pahalta, ettei lenkin määränpää tullut yhtään liian aikaisin. Seuraavana päivänä sama lenkki sujui jo paljon paremmin. Viikolle kertyi yhteensä 7,5 tuntia harjoitusta, jossa 67 km juoksua. Seuraavan parin viikon aikana ennen Mammuttiruntua on tarkoitus saada kasaan vielä muutamia hyviä treenejä.

Oman aikansa tulevaa kisaa varten vie varmasti varusteiden suunnittelu. Koska reittipisteet julkaistaan viikkoa ennen kisaa, jää esimerkiksi tossuvalinta kisaa edeltäville päiville. Tossuvalinnassa ratkaisee paljon reitinvalinnat sekä kisaa edeltävä ja kisan aikainen keli. Viime vuonna juoksin Salomonin maastotossulla, mutta se oli väärä valinta, koska hiekkateiden osuus reitistä oli varmaan yli 90% luokkaa. Siinä tavallinen lenkkitossu on paras. Lyhyet metsäosuudet voi mennä varovaisesti tavallisella tossulla. Tosin ainahan sitä pientä kompurointia tapahtuu yöllä metsässä liikkuessa.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Spartathlon 2010 raportti

Tämän vuotinen Spartathlon kilpailu oli toteutuksen suhteen melko erilainen kuin minkälaiseksi olin sen itse etukäteen ajatellut.

Acropolis-kukkulalla oli ennen kisaa paljon tuttuja ystäviä aikaisemmista kilpailuista. Aika meni kuvia ottaen ja kuulumisia vaihdellen. Ennen lähtölaukausta oli vuorossa vielä onnen toivotukset.

Hiyama Kazushige ja minä

Kilpailu lähti liikkeelle hyvin. Alkuvauhti oli melko reipas kärkijuoksijoiden lähtiessä liikkeelle todella kovaa. Vaikka itsekin juoksin alun reipasta vauhtia, en kuitenkaan ohitellut paljoakaan porukkaa vaan juoksin suurin piirtein niillä tienoilla, joista olin kisaan lähtenyt. Liikennejärjestelyt sujuivat Ateenan keskustassa hyvin eikä mitään hämminkiä sattunut alkumatkasta. Ateenalaisilla moottoripyöräilijöillä on kyllä ajotyylistä päätellen jonkinasteinen kuoleman kaipuu. Sen verran hurjaa oli meno sivusta seurattuna. Lämpötila oli muuten aamulla sopivan lämmin eikä kylmä tullut edes kisan lähtöä odotellessa.

Hieman normaalia korkeampi syke vaivasi taas tämän kisan alkua. En tiedä tarkkaan mistä se tällä kertaa johtui. Liian kuumasta kelistä se ei kuitenkaan johtunut. Maratonin täyttyessä kello näytti noin 3.40. CP8:lla olleet energia geelit ja patukat sain syötyä hyvin. Tästä eteenpäin en kuitenkaan saanut oikein mitään kiinteää alas.

Hellas Canissa oli coachi vastassa. Aikaa oli kulunut 7.30, eli hieman nopeammin kuin kaksi vuotta sitten. Sanoin coachille jo tuossa vaiheessa, että alkuperäisen aikataulun voi nyt unohtaa ja tavoite on ainoastaan maaliin pääsy. Mikäli ei ruoka alkaisi maistumaan, olisi edessä todella pitkä ja vaikea tie. Sain syötyä pari lusikallista pastaa ja hieman riisifruttia.
Hellas Canissa


Seuraava väliasema oli kisan puolessa välissä antiikin Nemeassa (123km). Tällä välillä kasvanut energiavaje alkoi vaikuttaa ensimmäistä kertaa. Juoksun väliin tuli jo tässä vaiheessa paljon kävelyä vaikka reitti on pääosin tasaista tietä. Jalat olivat edelleen hyvässä kunnossa, mutta voimia ei tuntunut riittävän pidempään yhtämittaiseen juoksuun.

CP32:lla Halkion kylässä odotti otsalamppu. Vielä sitä ei tarvinnut, mutta viime vuotisesta Sakurasta viisastuneena en ollut jättänyt sitä liian myöhäiseen huoltopisteeseen. Vähän tämän jälkeen alkoi kevyt sadekuuro, joka kesti noin 20 minuuttia. Ei siinä muuta kuin paita kastunut, sadetta tuli sen verran vähän. Vähän ennen Nemeaan tultaessa laitoin otsalampun päälle. Sade tuntui kylmältä, mutta en murehtinut sitä, koska muistin, että Nemeassa minua odottaisi pitkähihainen paita. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan drop bägiä avatessani huomasin sen sisältävän vain geeliä ja patukkaa. Nopea tarkistus lunttilapusta paljasti, että pitkähihainen paita olikin vasta Lyrkiassa, jonne oli matkaa vielä 25 km matkaa.
Yritin syödä pari lusikallista riisifruttia ja kuumaa hunajateetä, jonka jälkeen jatkoin matkaa. Sateen tauottua paitakin alkoi kuivua eikä kylmyys enää vaivannut. Vauhti pysyi suunnilleen samana aina Lyrkiaan asti. Yö oli lämpimämpi kuin mitä se oli pari vuotta sitten. Tai sitten ero päivälämpötilaan oli pienempi, jolloin yölämpötilakin tuntui mukavammalta. Lyrkiaan saavuin vajaat 30 minuuttia nopeammin kuin kaksi vuotta sitten.

Lyrkiassa puin pitkähihaisen päälleni saman tien, mutta lyhyen juoksun jälkeen se tuntui liian kuumalle. Jatkoinkin lyhyellä paidalla ja laitoin pitkähihaisen vyölle odottamaan parempaa hetkeä. Lyrkiasta Nestaniin on matkaa 23 km ja kaksi vuotta sitten oli tähän osuuteen mennyt aikaa hieman yli 4.30. Se on melko hidasta menoa, mutta toisaalta osuus sisältää myös Sangas-vuoren ylityksen. Tänä vuonna osuus oli todella hidas vaikka en ainakaan muista pitäneeni yhtään pidempää taukoa huoltopisteillä. Aikaa tähän osuuteen meni 5.10, joka tarkoittaa käytännössä pelkkää kävelyä. En ymmärtänyt vauhdin hidastuneen niin paljoa kuin vasta Nestanissa, jossa näin väliaikani. Itse vuoren ylitys sujui paremmin kuin viimeksi. Tällä kertaa pystyin jopa juoksemaan hieman vuorenrinnettä alaspäin tultaessa. Yritin kuitenkin varoa etureisiä, etteivät ne menisi kokonaan tukkoon.

Vuorenylityksen jälkeen jalat tuntuivat edelleen hyväkuntoisilta. Energiat olivat kuitenkin loppu ja eteneminen lähes pelkästään kävelyä. Nestanissa olin puoli viideltä aamulla. Tänne olin jättänyt myös varakengät, mutta nyt jalat ja erityisesti jalkapohjat tuntuivat sen verran hyviltä, etten vaihtanut kenkiä.
Nestanista Tegeaan on matka vajaat 24 km. Havaittuani nyt hitaan vauhtini yritin pitää selkeämpiä juoksupätkiä kävelyn välissä. Se tuntui onnistuvan, mutta energioiden kanssa ongelmat jatkuivat. Matka jatkui hunajateen ja veden voimalla. Kaikki yritykset saada jotain kiinteää alas päättyivät huonosti.

Tegeaan tulin runsaassa kolmessa tunnissa. Se tuntui hyvälle. Istuin alas tuolille huoltopisteellä ja hörpin hieman teetä. Samalla iski valtava horkka ja kylmä. Yritin pysytellä lämpimänä teen avulla, mutta lopulta huoltoväki taluttivat minut telttaan paksujen vilttien alle. Päätin pitää pidemmän huoltotauon tässä kohtaa, koska jatkaminen tuntui nyt mahdottomalta. Taukoon kului aikaa runsas tunti, jonka aikana lepäilin ja join teetä. Ruoka ei edelleenkään maistunut.
Puoli yhdeksän maissa lähdin kävelemään Tegeasta eteenpäin. Aikaa oli vielä runsaasti jäljellä, mutta niin oli matkaakin. Otin lyhyitä juoksupätkiä kävelyn väliin, mutta vauhti oli todella säälittävä. Jalat tuntuivat sinänsä olevan kunnossa, mutta kun energiaa ei ollut muuta kuin mitä hunajateen kautta oli saanut hankittua, niin meno oli melkoisen rauhallista.

Aamupäivä meni sitten valtatietä hoiperrellessa. Jossain vaiheessa aamupäivää näin Helenan ja Masan. Silloin matkaa oli jäljellä noin 33 km. Sanoin käveleväni hitaasti maaliin, koska aikaa oli kuitenkin runsaasti. Tämän jälkeen meni yksi tai kaksi huoltopistettä, kun jouduin taas menemään pitkälleni lepäämään. Huoltohenkilöstön auton takapenkillä maatessani iski taas horkka. Tässä kohtaa taivuin lääkärin kehotukseen jättää kisa kesken. Se oli huoltopiste 67, yksi väli ennen Monumenttia.

Tästä eteenpäin sainkin yksityiskuljetuksen ensin Monumentin huoltoteltalle ja siitä eteenpäin Sparttaan. Parin tunnin nesteytyksen jälkeen olo oli paljon parempi ja ehdimmekin katsomaan viimeisiä urheita maaliintulijoita.

Keskeytyksestä huolimatta en tuntenut suurempaa pettymystä. Tällä kertaa ongelmat vatsan kanssa olivat sitä luokkaa, ettei niitä saanut ratkaistua kisan aikana. Ehkä pidempi huoltotauko Hellas Canissa olisi auttanut, mutta siinä vaiheessa en vielä uskonut ongelmien olevan niin pahat matkan edetessä. Vatsan toimimattomuus saattoi johtua liiallisesta suolatablettien syömisestä. Niitä tuli popsittua hellekelin mukaan vaikka hellettähän tuolla ei ollut. Toinen mahdollinen syy saattaa olla kisaa edeltävässä ruokailussa. Hotel Londonin notkuvat lihapöydät eivät ole ehkä parasta ruokaa kisan alla tällaiselle semi-vegelle.

Toisaalta kisassa nähtiin muilta suomalaisilta hienoja suorituksia. Heidän puolesta oli hienoa olla iloinen. Onnittelut vielä Harrille, Arille, Ekalle, Tuulalle, Pertille ja molemmille Petreille. Kiitokset vielä kaikille huoltajille.

Ehkäpä hienoin juttu koko reissussa oli Heleen ja Peter Vennikkaan maaliintulo. Siihen eivät monet uskoneet itse mukaanlukien. Heidän suorituksensa antaa varmasti kipinää monelle hitaasti kiiruhtavalle.

Omat väliajat:
CP/Nimi(km) sija kello kokonaisaika osuusaika
CP10/Megara (40km) 33. Heerman 10.27 (3.27) 3.27
CP22/Hellas Can (81km) 24. Heerman 14.30 (7.30) 4.03
CP35/Anceant Nemea (124km) 21. Heerman 19.47 (12.47) 5.17
CP43/Lyrkia (148,5km) 18. Heerman 23.07 (16.07) 3.20
CP52/Nestania (172km) 19. Heerman 03.17 (21.17) 5.10
CP60/Alea Tegea (195km) 21. Heerman 07.22 (24.22) 3.05
CP67 quit

Kuvia tämän vuotisesta reissusta löytyy täältä.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Kisan alla

Nyt alkaa kaikki olla valmista ensi viikon koitokseen. Ihan toivomallani harjoitusjaksolla ei sitten tähänkään kisaan päästy tuon pienen flunssan takia, mutta en usko sen kuitenkaan suuremmin asioita muuttavan. Nyt on ainakin ollut aikaa kevennellä ja kropan pitäisi olla hyvin levännyt. Juoksutuntumaa on kuitenkin pidetty hyvin yllä, joten ihan lepoa ei nämä viimeiset kaksi viikkoa ole olleet. Tälle viikolle tuli viisi juoksulenkiä, yhteensä viisi ja puoli tuntia. Lisäksi vähän kuntopiiriä. Tulevalla viikolla on ennen kisaa pari lyhyttä lenkkiä, toinen kotona ja toinen torstaina Ateenassa. Niin ja perjantaina sitten vähän pidempi.

Kisaan tarvittavat brop bägit on myös mietittynä. Näillä näkymin mukaan tulee seitsemän (tai ehkä kahdeksan) bägiä. Pääasiassa suklaapatukkaa ja geeliä. Ja sitten tietysti lamppu (joka on muuten vielä hukassa) ja vähän lämmintä vaatetta. Vaatteiden osalta päätökset pitää tehdä vasta sitten kun vähän paremmin tietää mitä keliä yöksi on tulossa. Yksi mitä olen myös mahdollisesti pakkamassa mukaan on vaihtokengät. Kesällä kipeytyneet jalkapohjat ovat olleet viime viikkoina ok, mutta ihan varmuuden vuoksi voisi pakata mukaan vaihtokengät, joiden avulla matka voisi olla kipeillä jaloilla helpompaa.

Vihreitä kirjekuoria, ei ruskeita. Isommat bägit puuttuu tästä kuvasta vielä
Lämpötilat Kreikassa ovat olleet viime viikkoina 30 asteen tuntumassa, mutta ensi viikoksi on ainakin ennustettu hieman viileämpiäkin kelejä. Perjantaille on ennustettu 26 astetta ja yöksi 18. Se olisi ihan paha keli lainkaan. Lauantaina lämpötila on asteen lämpimämpi. Eli ehkä ihan pahimmat helteet ovat sielläkin väistymässä.


Muuten vapaa-aika on mennyt edelleen rakennuksella. Tänään tuli huideltua yläilmoissa rännilautoja maalaamassa. Aika myöhään syksylle tämäkin homma jäi ja tänään maalatessakin vettä tuli aika ajoin melko runsaasti. Pakko oli vaan maalata, jotta peltimies pääsee rännejä laittamaan.

Keskiviikkoaamuna on lennot Ateenaan ja siitä se reissu sitten alkaakin. Kahden vuoden tauon jälkeen on hieno palata Kreikkaan. Toivottavasti kokemukset ovat tällä kertaa yhtä hyvät kuin kaksi vuotta sitten, kun juostiin Pasin kanssa yhdessä loppuun asti.

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Viittä vaille valmis

Viikko meni otsikon mukaisesti ja jäi harjoitusten osalta viisi päivää vajaaksi. Vielä maanantaina tein suunnitellut peruslenkit, mutta tiistaille suunnittelemani toisen pidemmän lenkin jouduin siirtämään keskiviikolle huonontuneen olon takia. Tein kuitenkin tiistaina pari peruslenkkiä. Keskiviikkoaamuna olo oli kuitenkin sellainen, etten viitsinyt rasittaa kroppaa enempää pitkällä aamulenkillä, vaan tyydyin muuttamaan ohjelmaa tämän päivän osalta. Tarkoituksen oli katsoa päivä kerrallaan ja palata uudestaan juoksun pariin heti kun mahdollista.

Tauti ei kuitenkaan ole viikon mittaan paljoa helpottanut ja vielä nyt sunnuntaina sama räkätauti ahdistaa sen verran, etten nyt halua vaarantaa mitään. Harjoittelu on kuitenkin sujunut hyvin tähän asti, joten mitään kovin suurta vahinkoa ei näiden viiden päivän poisjääminen aiheuta. Nyt tärkeintä on vain päästä eroon tästä taudista, joka toivottavasti ei pitkity enempää.

Pari seuraavaa viikkoa on tarkoitus kevennellä tai ehkä paremminkin päästä takaisin juoksurytmiin tämän taudin toivottavasti loppuessa.

maanantai 30. elokuuta 2010

MTB Marathon Nuuksiossa 28.8.2010

Cycle Club Helsinki järjesti viikonloppuna MTB Marathon kisat Nuuksiossa. Kyseessä oli siis maastopyöräilykisat, jossa kokonaismatkaksi oli ilmoitettu noin 60 km. Lähtöpaikkana toimi Luukkaan ulkoilualue, josta ajettiin polkuja ja ulkoilureittejä pitkin Pirttimäkeen. Sen jälkeen ajettiin kolmesti noin 13 km pitkä kierros ensin Nupurin suuntaan Pitkäjärven eteläpäähän, josta reitti kääntyi pohjoiseen, polkujen ja metsien kautta takaisin Pirttimäkeen.

Maasto oli ensikertalaiselle melkoisen teknistä. Ajaminen lukkopolkimilla juurakossa ja kivikossa ei ole lainkaan helppoa. Siihen kun vielä lisätään huomattavat korkeuserot, niin siinä on noviisilla kiinnipitämistä. Kokeneiden mukaan kovempi ajovauhti helpottaa juurakossa ajamista, mutta ensin pitäisi uskaltaa ajaa kovempaa. Ja jarruja ei saa tietenkään käyttää, jarruthan on vauhdin surma. Kisan aikana päättelin, että kärkimiehillä oli jarrut vain kahdesta syystä. Ensimmäinen on se, että he joutuvat hidastamaan vauhtia ohittaessaan reitin tukkona olevia hitaita menijöitä. Toinen syy on se, että he voivat jarruttaa maaliin tullessa. Vähän niin kuin ohjaskelkkailijat. Paljoa muuhun he eivät jarruja käytä.

Olin mukana kisassa Jussin kanssa ja tarkoitus oli ajaa yhdessä koko kisa. Jussi on huomattavasti parempi maastopyöräilijä kuin minä ja odotettavissa olikin, että hän joutuu meikäläistä odottelemaan. Ensimmäinen kierros meni vielä suht ok vaikka pari kaatumista sattui jo alkupätkälle. Reitti oli niin juurakkoinen, että muutaman ekan kilsan aikana polun varressa oli varmaan puolentusinaa juomapulloa, jotka olivat irronneet juomatelineistä. Toinen kierros oli jo vaikeampi, kun käsistä alkoi voimat ehtyä ja pelkästään pyörän ohjaaminen oli työn ja tuskan takana. Kaatumisia tuli pari lisää ja kyynärsuojille tulikin todella käyttöä.

Toisen kierroksen jälkeen päätimme jättää kolmannen kieroksen kokonaan väliin ja jatkaa matkaa suoraan takaisin maaliin. Loppu oli omalta osaltani melkoista koheltamista yrittäessäni pysyä polkuosuuksilla pystyssä ja väistäessäni takaa tulevia huomattavasti nopeampia kilpailijoita. Kokonaisuutena kisa oli kuitenkin hauskaa vaihtelua perusjuoksemisen lomassa. Sen verran voimia tuo kisa kuitenkin vei, että lauantaille suunniteltu toinen lenkki jäi kokonaan tekemättä.
Photo by bbholland


Kuvia tapahtumasta ottivat "khv73", "BB Holland", "JG71" sekä "Arzi". Ja GPS träkki löytyy htunkelon tallettamana.

Viikon treenit jäivät myös tällä viikolla vajaaksi tuon lauantaisen lenkin uupumisen takia. Myöskään kuntopiiriä en ehtinyt tällä viikolla tehdä kertaakaan. Muuten mentiin pitkälti vanhan kaavan mukaan.

maanantai 23. elokuuta 2010

Viikon tavoitteena oli nostaa harjoitustunnit 25 tunnin tuntumaan. Peruskaava jatkui samana viikon sisältäessä kaksi pitkää lenkkiä, joiden välissä juostiin lyhyempää peruslenkkiä.

Maanantaina ja tiistaina juoksin peruslenkkeinä aamulla töihin ja illalla kotiin keston ollessa vajaan puolentoista tunnin luokkaa per suunta. Vauhti oli leppoisa ja aamulenkit tuntuivat jopa mukavilta. Lämpötila on laskenut melkoisesti viime viikosta ja ekan kerran päällä oli jo pitkät trikoot ja takki.
Keskiviikkona oli eka pitkä lenkki. Juoksin saman viiden tunnin lenkin Pirttimäestä Salmen kautta kotiin. Aika meni minuutilleen sama kuin edellisellä viikolla, melko tarkkaa työtä. Ilma oli raikas ja pieni sateenuhka ei illaan aikana toteutunutkaan.

Keskiviikkoisen pitkän lenkin jälkeen en torstaina juossut kuin illalla töistä kotiin, mutta perjantaina juoksin taas molempiin suuntiin. Rauhallisella vauhdilla. Lauantaina oli vuorossa runsaan kahden tunnin lenkki maastossa. Parin kevyen päivän jälkeen juoksu tuntui helpolta ja polkumaastossa vauhti pääsi karkailemaan "unohtaessani" sykkeiden seuraamisen hetkeksi. Olipa hauskaa rallatella polkuja vähän reippaampaa vauhtia. Lomien loppumisen huomaa nyt hyvin ulkoilupoluilla, väkeä riittää melkoisesti: "On your left!" Iltapäivä menikin sitten rakennuksella pyörimiseen.

Sunnuntaina juoksin viikon toisen pitkän lenkin, kun kalenteriin oli merkitty Montrail juostavaksi. Ajoin autolla Solvallaan, josta lähdin Pirttimäen suuntaan kiertämään lenkkiä. En viitsinyt pysähtyä Luukissa kahville, kun juoksu oli vasta alussa. Salmessa täytin juomarepun ja söin yhden geelin. Se olikin ainut pysähdys koko matkalla. Juoksu kulki todella hyvin koko lenkin ajan. Aikaa kului 5.42 vaikka otin ylämäet aika kevyesti. Se taisi olla helpoin koskaan juoksemani Montrail. Tällä lenkillä kokeilin ensimmäistä kertaa IleSportista hankkimiani 1000Mile kompressiosukkaa. Se on erittäin ohut ja hengittävä. Lenkin jälkeen jaloissa ei ollut minkäänlaista turvotusta. Sukan koko olisi saanut olla ehkä numeroa pienempi, jolloin sen tuoma tuki pohkeelle olisi ollut parempi. Joka tapauksessa erittäin hyvä kompressiosukka.


Viikon treenimääräksi tuli 24.42, jossa kuntopiirien lisäksi juoksua 238 km. Viikko jäi hieman vajaaksi, koska olin laskenut Montraililla menevän enemmän aikaa. Jäljellä on vielä kaksi määräviikkoa.

Lauantaina 4. syyskuuta juostaan taas perinteinen Siikajärven ympärijuoksu. Matkavaihtoehtoina ovat 7 km järven ympäri sekä vähän pidempi 15,5 km lenkki kiertäen järven lisäksi paikallisia hiekkateitä ja metsäpolkuja. Reitti on todella kaunis. Sadekelillä tosin pitää olla tarkkana metsäosuudella olevien pitkospuiden kanssa. Ne saattavat olla todella liukkaat. Reittiennätys taitaa olla Harri Hännisen nimissä ja joka vuosi paikalla on ollut tasokas joukko juoksijoita. Tervetuloa.

maanantai 16. elokuuta 2010

Lisää määrää

Viime viikolla kerroin tuosta 1000Mile sukasta, jota olen viime aikoina kokeillut. Anklet –mallin lisäksi kokeilin nyt tuota Fusion –mallia, joka on myös kaksikerrossukka. Erona näiden sukkien välillä on huomattavasti paksumpi toppaus varpaiden ympäriltä. Myös kantapään ja akilles –jänteen kohdalta Fusion –malli on paksumpi ja samalla tukevampi. Paksummalla toppauksella haetaan vielä parempaa suojaa jalkaterän arimpiin kohtiin. Näin kuumalla ilmalla asian kääntöpuolena on kuitenkin lämpö, kun jalka lämpenee ja samalla hikoilee normaalia enemmän paksumman sukan sisällä

Sunnuntain pitkän ja raskaan lenkin jälkeen maanantaina en juossut kuin puolentoista tunnin lenkin töistä kotiin. Lähdin liikkeelle todella rauhallisesti kroppaa kuulostellen. Juoksu tuntui kuitenkin ihmeen hyvälle ja vaikka mielestäni hieman hiljensin vauhtia ylämäissä, oli matkaan käytetty aika normaali (84min / 5.15min/km) tai jopa hieman nopeampi.

Tiistaina juoksin Nuuksiossa viiden tunnin lenkin. Matka alkoi perinteisesti työpäivän jälkeen Pirttimäestä, jonne coachi heitti mut autolla. Siitä sitten eteenpäin Luukin, Rinnekodin, Salmen ja Kattilan kautta kotiin. Olin tällä viikolla palannut takaisin ohuempaan sukkaan ja Mizunoihin, mutta se olikin selkeä virhe. Jalkapohjat kipeytyivät tällä reissulla melkoisesti. Yksi syy oli varmaan tossuihin kertyneet kivet, joita en kuitenkaan matkan varrella kertaakaan tyhjentänyt pois. No, keskiviikkona olinkin sitten liikkeellä pyörällä ja illalla juoksemani lyhyt tunnin lenkki sujui taas Nimbuksien kyydissä.

Torstaina tein kaksi lenkkiä juostessani aamulla töihin ja illalla kotiin. Aamulla koneen käynnistäminen kesti sen normaalin 10 minuuttia, mutta sen jälkeen juoksu alkoikin maistua tuttuun tapaan. Perjantaina oli vuorossa viikon ensimmäinen ja valitettavasti ainut käynti Solvallan suunnalla. Keli oli lämmin, mutta juoksu kulki mukavasti. Puolen litran vesipullo tyhjeni melko nopeasti.

Lauantaina oli vuorossa peruslenkki Kattilaan ja takas. Paluumatkalla oli tarkoitus käydä kiertämässä Soidinsuon kautta, mutta aikapula rajoitti hieman tätä lenkkiä. Iltapäivä meni kokonaisuudessaan rautakauppoja kierrellessä. Sunnuntaina juoksin kotoa Salmeen ja takas hieman vajaassa neljässä tunnissa.

Viikolle kertyi yhteensä kymmenen harjoitusta, joista kahdeksan kulki juosten ja kaksi fillarilla. Harjoitustunteja kertyi runsaat 21 ja juoksukilsoja 189.

Polarin sykemittarissa on ilmennyt pieniä vikoja kesän aikana. Sykevyö on ilmeisesti sen verran kulunut, ettei sykkeet päivity kelloon kovinkaan usein. Ja välillä sykkeet on mittarin mukaan sellaisissa lukemissa, ettei niihin ole uskomista. Lisäksi infrapuna lakkasi toimimasta, enkä saa enää treenejä siirrettyä tietokoneelle. Ja tuo korkeusmittarikin on ollut rikki jo pari vuotta ainakin. Jossain vaiheessa on varmaan pakko päivittää tuo mittari vähän uudempaan.

tiistai 10. elokuuta 2010

Määräviikot alkavat

Kulunut viikko piti sisällään seitsemän juoksulenkkiä, joista kertyi yhteensä runsaat 15 tuntia. Kilometrejä on tullut 157 km. Peruslenkkien lisäksi juoksin tiistaina töistä kotiin Solvallan kautta. Torstaina kävin töissä fillarilla. Lomalla asennetut uudet pistosuojatut renkaat eivät sopineet pyörääni liian korkean profiilin takia ja jouduinkin turvautumaan coachin pyörään. Sunnuntaina kävin Salmessa kääntymässä. Keli oli äärimmäisen lämmin. Yhdessä korkean kosteusprosentin kanssa ne aiheuttivat melkoista hikoilua ja nestettä kuluikin normaalia enemmän. Lenkin loppuosalla oli pakko käydä järvessä pulahtamassa. Raskaan lenkin kruunasi ensimmäiset havainnot hirvikärpäsistä.

Lisäksi parilla kuntopiirillä höystetylle viikolle kertyi yhteensä 17,5 tuntia treeniä.

Lauantaina tein kaksi lenkkiä, joista jälkimmäisellä kokeilin uudestaan Jukolasta ostamiani LaSportivan kenkiä. Tällä kertaa olin kuitenkin vaihtanut niihin paksummat pohjalliset käyttämistäni Nimbuksen tossuista. Runsaan tunnin lenkki metsäpoluilla oli erittäin onnistunut siinä mielessä, että jalkaterän ulkosyrjä ei enää kipeytynyt vaan pystyin juoksemaan täysin normaalisti. Samanlainen ongelma ilmeni pari vuotta sitten ostamieni Salomon Speed Cross tossujen kanssa. Niistäkin jouduin vaihtamaan pohjalliset pystyäkseni käyttämään niitä.

Alkulomasta kipeytyneet jalkapohjat ovat muuten tuntuneet jo paremmilta, ehkä osittain paksujen sukkien ja pehmeän Nimbuksen ansiosta. IleSportista testattavaksi hankkimani 1000Mile sukat ovat olleet mielenkiintoinen uutuus. Molemmat kokeilemani sukat ovat kaksikerrossukkia, joka saa sukan tuntumaan normaalia pehmeämmältä. Napakka kudos pitää kuitenkin sukan paikallaan. Kaksikerrossukan ideana on hankauksen vähentäminen jalkaterässä ja tätä kautta rakkojen ehkäiseminen. Mahdollinen hankaus on ajateltu tapahtuvan kahden sukan välissä suojaten näin itse jalkaterää.

1000Mile sukat

Näistä kahdesta sukasta ohuempi (1000 Mile Tactel® Anklet) on tuntunut nyt muutaman juostun lenkin jälkeen hyvälle. Juoksutuntuma säilyy hyvänä paksummasta sukasta huolimatta. Muutaman tunnin lenkeillä ei kuitenkaan vielä saa varsinaista tuntumaa, miten sukat estävät rakkojen syntymistä. Sitä varten tulisi juosta pidempi lenkki tai jokin kisa. Tämä sukka sopii varmasti hyvin joidenkin heikommin pehmustettujen kenkien kanssa kuten esimerkiksi suunnistus- tai maastokengät.

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Väliviikko

Viime viikonlopun Retki-Rogainingin jälkeen on kulunut viikko mennyt palauttelun merkeissä. Alkuviikosta ohjelmassa oli vain kevyttä kävelyä kaupungilla. Jalkapohjat olivat melko arat, jonka takia pidin jalassa pehmeimpiä tossuja joita kaapista löytyi. Onneksi lämpötila viileni loppuviikosta, jolloin jalassa pystyi pitämään villasukkia. Nehän pehmentävät askelta mukavasti. Vasta torstaina kävin ensimmäisellä lenkillä. Silloin vuorossa oli puolentoista tunnin maastolenkki. Alku oli melko väsynyttä, mutta 30 minuutin jälkeen homma alkoi kulkea. Perjantaina tein vähän pidemmän lenkin.

Lauantaina oli vuorossa ensimmäinen asfalttilenkki Solvallaan suuntaan pitkästä aikaa. Tämä runsaan 7 kilometrin pituinen tieosuus toimii hyvänä harjoituspaikkana tulevaa kisaa varten. Tie on varsin mäkinen eikä tasaista pätkää juurikan ole. Ylä- ja alamäet ovat paikoin jopa jyrkkiä tai vaihtoehtoisesti puuduttavan pitkiä. Aurinkoisena päivänä lämpötila nousee mukaville lukemille ja paikoin voi melkein kuulla rasvan tirisevän kilometrien jäädessä taakse. Kaiken kruunaa vilkas autoliikenne, joka pitää mielen hereillä. Tämä kaikki muistuttaa kovasti olosuhteita Kreikassa vaikka autoilijat taitavat olla täällä vielä hieman maltillisempia.

Sunnuntaina oli vuorossa lyhyt puolentoista tunnin maastolenkki. Eilisellä asfalttilenkillä oli oikean jalan jalkapohja kipeytynyt sen verran, että päätin tehdä vain lyhyen lenkin ja kuulostella, miltä tuo jalka tuntuu. Mizunoiden sijaan olin laittanut jalkaan pehmeät Nimbukset ja paksumman sukan ja se taisikin suojata jalkapohjaa jonkin verran.

Tulevalla viikolla on tarkoitus palata normaaliin harjoitteluun. Seuraavat viisi viikkoa harjoitellaan nousujohteisesti samaan tapaan kuin aikaisemmin. Mikäli kaikki onnistuu niin määrät olisi tarkoitus saada hinattua hieman aikaisempaa korkeammiksi.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Kuvia RR2010 kisasta viikonloppuna.

Tässä lisää kuvia viikonlopun Retki Rogaining kisasta.

Retki Rogaining 2010 raportti

Taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampia.Ja mikä kilpailu...aivan mahtavaa, ainakin näin jälkeepäin ajateltuna. Mätsässä rämpiessä ei aina tuntunut kovinkaan mukavalta, se täytyy todeta heti alkuun. Kisa oli paljon raskaampi kuin mitä olin etukäteen ajatellut. Suurin osa kilpailumaastosta, mutta erityisesti etelän puoleinen maasto, oli kokenut jonkinasteisen metsänhoidollisen toimenpiteen lähimenneisyydessä. Käytännössä tämä tarkoitti, että normaalisti pystysuorassa olevat puut oli kaadettu ja vain miestä suuremmat puut oli viety pois. Kaikki muu oli jätetty metsään lahoamaan. Tämä tekikin metsäosuuksista raskaita ja käytännössä juoksukelvottomia. Positiivisena puolena oli alueen monet metsänhoitotiet. Alueen ainoat kangasmaastot onnistuimme Tommin kanssa välttämään.

Saavuimme coachin ja Tommin kanssa kisapaikalle jo perjantaina. Teltassa vietetyn yön jälkeen kävimme järjestäjien aamupalalla ja kello 9 saimme kartat. Tästä alkoikin sitten oman reitin suunnittelu. Kisakeskus sijaitsi lähes kartan keskellä. Jaoimme aluksi alueen neljään saan ja laskimme kunkin alueen pistemäärän. Koska kaakonpuoleisella alueella oli selkeästi eniten pisteitä, päätimme lähteä suunnittelemaan reittiä alkaen siltä suunnalta. Piirsimme reitin, joka käytännössä kiersi kaikki kaakonpuoleisen alueen rastit. Tästä reittimme jatkui lounaanpuoleiseen alueesen, jossa taas kiertäisimme kaikki alueen rastit. Täältä suuntaisimme pohjoiseen, jossa sitten olisi mahdollisuus joko lyhentää tai pidentää reittiä riippuen siitä, miten aikaa olisi jäljellä.
Päivän tehtävä.

Kisa alkoi lauantaina klo 12. Luvattua sadetta ei ollut näköpiirissä ja lämpötila oli melko korkea. Ei tosin hellettä kuten viimeiset kolme viikkoa ovat olleet. Ensimmäiset rastit sujuivat ongelmitta, mutta heti alusta kävi selväksi, ettei metsässä ollut kovinkaan helppo juosta. Risua ja kaatuneita sek kaadettuja puita oli paljon ja vaati melkoisesti energiaa juosta niiden yli. Matka loppuisi lyhyeen, mikäli alussa olisi juossut kaikki metsäpätkätkin. Käytännössä juoksimme ainoastaan tiepätkät ja metsässä yritimme vain pitää mahdollisimman hyvää kävelyvauhtia. Ensimmäisen kolmen tunnin jälkeen pidimme noin 5 minuutin ruokatauon. Seuraavalla rastilla #105 teimme ensimmäisen pummin. Ojan päässä ollut pieni lampi ei löytynyt ensimmäisellä yrittämällä vaan jouduimme palaamaan taaksepäin metsätielle. Toinen kerta toi paremman tuloksen ja huomasimme käyneemme lähes rastilla asti. Valitettavasti usko loppui kesken. Etäisyydet 1:40 000 kartalla on aluksi vaikea hahmottaa. Ensimmäiselle vesipisteelle (rasti #22) ehdimme ajassa 4.37. Lähdössä mukaan varatut kaksi litraa juomaa oli tähän mennessä jo juotu.

Tästä eteenpäin matka jatkui suunnitellusti. Rasti 53 jätimme väliin sen jäädessä melko kauas reitiltämme. Se olikin ainut etelänpuoleisista rasteista, joita emme kiertäneet. Rastille 107 meiltä meni aikaa todella paljon, koska sekä rastia edeltävä maasto että sen jälkeinen maasto olivat todella huonokulkuista. Lisäksi maasto oli todella mäkistä. Toisella juomarastilla (#23) sai vettä otettua kaivosta. Vesi oli hieman samean näköistä, mutta kylmää se ainakin oli. Rastille 86 tullessamme oli aurinko jo laskenut ja tästä eteenpäin lamppua tarvitsi jo metsässä etenemiseenkin. Kartanlukemisen sitä oli tarvinut jo hetkeä aikaisemmin.

Suunnistus yöllä onnistui melko hyvin. Suurempia pummeja ei tullut. Rastille 95 mennessämme olimme suunnitelleet menevämme pitkulaisen järven eteläpuolelta, mutta matkamme pysähtyi järveen laskevan ojaan, joka oli aivan liian leveä, jotta sen yli olisi voinut hypätä. Lampulla ei nähnyt kunnolla mitä pinnan alla oli, joten ei oikein tehnyt mieli hypätä veteen ja vain kokeilla miten siinä käy. Siispä jouduimme palaamaan takaisi tielle ja kiertämään järvi pohjoisen kautta. Aika meni hukkaan karkeasti arvioiden noin 45 minuuttia.

Aamun alkaessa sarasta kello 5.15 olimme saapuneet kolmannelle juomarastille (#24). Jano oli melkoinen, kun olin joutunut säännöstelemään juomaa jo viimeiset pari tuntia. Tässä kohtaa pidimme ruokatauon ja pohdimme mitä tehdä loppureitillä. Olimme suunnitelleet käyvämme lännen kautta pohjoisessa hakemassa rasteja, mutta tässä kohtaa muutimme suunnitelmaa ja lähdimme suoraan pohjoisen suuntaan. Aamulla juoksu alkoi taas kulkea paremmin ja tietysti lopun lähestyessä sai tunnelman kohoamaan.


Loppu sujui hyvin. Katselimme kelloa ja jäljellä olevaa aikaa rastilta lähtiessämme ja sen mukaan suunnittelimme reittiä. Ehdimme kiertää vielä useamman rastin, jotka eivät olleet alkupäisessä suunnitelmassamme. Tosin pois jääneet rastit kauempana pohjoisessa olisivat tuoneet enemmän pisteitä, mutta sinne emme olisi ehtineet. Kisapaikalle palasimme kolme varttia ennen ajan umpeutumista. Yhtään rastia ei enää ollut sillä etäisyydellä, että sen olisi voinut hakea niillä jaloilla tai niillä voimilla. Lopputuloksena oli 252 pistettä ja yleisen sarjan viides sija. Voittajat saivat huikeat 326 pistettä. Tulokset löytyvät täältä ja tarkempi tilasto meidän suorituksesta täältä.

Maaliintulo

Ensikertalaiselle tämä oli mahtava kokemus. Väsymys vain oli sunnuntaina sitä luokkaa, että kaikesta ei oikein jaksanut nauttia. Kiitokset coachille, joka oli opastamassa väsyneet kilpailijat kotiin sunnuntaina. Kiitokset seurasta myös Pirjolle ja Hollelle, jotka suoriutuivat omasta reitistään enemmän kuin sataprosenttisesti. Suorastaan 103 prosenttisesti.

Suurkiitokset Jarille ja kaikille muille Retki Rogaining järjestelyistä. Kaikki toimi loistavasti ja tulokset kaikkine statistiikkoineen on mielenkiintoista luettavaa jatkon kannalta. Opittavaa riittää paljon.

torstai 22. heinäkuuta 2010

Retki-Rogaining prologi

Eilinen oli vielä palauttelua tiistaisesta Konstan-kierroksesta, mutta tänään kävin jo kiertämässä kevyesti Siikajärven. Lenkki tuntui aluksi melko raskaalta ja päätin lyhentää suunnittelemaani vajaan tunnin lenkkiä. Siinä sitä kuitenkin alkoi lämmetä samaa tahtia kelin kanssa, joten juoksin sittenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan. Jalkapohjat ovat kuitenkin päkiöiden kohdilta olleet viime aikoina kipeät, taitaa osittan johtua tuosta rakennuksella olosta, kun normaalisti on tottunut istumatyöhön ja nyt on ollut jalkeilla käytännössä koko loman. Sen verran erilaista tuo työ näköjään on, että rutiinit kun muuttuu, niin kipeytyvät paikatkin muuttuvat.

Tässä vielä hieman muistelua tuolta Konstalta ja miten Runtinmäessä saadaan hiki pintaan. Ensin matonvetoa ja perään ylämäkihiekkahiihtoa.







Tulevana viikonloppuna ollaankin sitten Tommin kanssa osallistumassa ensimmäisiin 24h rogaining kisoihin. Kisapaikkana on Lauttakulman kylä Orivedellä. Viimeiset puuttuvat tavarat tili hankittua eilen, kun kaupasta haettiin vielä pilli ja avaruuspeite. Kyseiset tavarat ovat olleet hukassa jo jonkin aikaa, mutta tänään päivällä tavaroita pakkaillessa nekin löytyivät kaapin pohjalta. Joten nyt niitä on sitten vastaisuuden varalle vaikka kahdet kappaleet.

Sääennuste lupaa melko sateista ja viime aikoihin nähden jopa viileää keliä lämpötilan pysytellessä alle 15 asteen perjantai-illasta sunnuntaiaamuun asti. Pitää varmaan hieman miettiä uudestaan tuota vaatetuspuolta. Ainakaan ihan lyhyillä housuilla ei ilmeisesti kannata lähteä. Ja sadehan tietää sitä myöskin, että yöllä on sitten oikeasti pimeetä ja hyvälle lampulle on käyttöä. Pitää varmasti ottaa varapatterit mukaan, kun nehän eivät edes paljoa paina.

Tosin onhan näitä kelejä nähty yhtä jos toistakin. Ei se ihan herkkua ollut Suomi-Juoksussakaan tai Jukolassa. Pääasia on, että hauskaa riittää.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Konstan-kierros 2010

Takana on taas aivan mahtava Konstan-kierros! Edellisestä kerrasta on aikaa jo yli kaksi vuotta, kun edellisenä kesänä ei ehditty millään löytää yhteistä aikaa Mirjan, Markun ja Joukon kanssa. Nyt asia tuli kuitenkin korjatua ja olemme taas monta kokemusta rikkaampia. Ja tulihan tuossa kellotettua jokunen ennätyskin.

Päivä alkoi parilla pummilla missatessamme ensin Kehä kolmosella Tampereen liittymän ja myöhemmin vielä valitessamme Mäntän sijasta Jämsään johtavan tien. Aikaa ei mennyt välttämättä pahasti hukkaan ja toivessa oli, että päivän pummit olisivat tällä hoidettu. Loppumatka sujui jo paremmin ollessamme suorassa radioyhteydessä hermokeskukseen Palsinajärven rantaan.

Konstan-kierroksen alkoi Palsinajärven ympärijuoksulla, jossa aikaisempi ennätys oli noin 24 minuutin luokkaa. Kovan alun jälkeen vauhti hieman tasaantui, mutta lopussa ei tullut suurempaa notkahdusta, vaan jaksoin pitää hyvää vauhtia loppuun asti. Tuloksena oli uusi ennätys 22.52. Se tekee 3.37 min/km. Ei ihan huonosti kun edellisestä vauhtiharjoittelusta on aikaa jo vuosi.

Lyhyen verryttelyn jälkeen oli edessä melonta ja uinti Palsinajärvessä. Vesi oli lämmintä ja meno leppoisaa. Tällä kertaa ei kellotettu aikoja melonnassa. Saimme niskaamme lyhyen sadekuuron ja ilma oli hetken ajan jopa hieman viileää näiden helteiden jälkeen. Uinnin jälkeen nautimme Mirjan valmistaman lounaan. Viimeisen suupalan ollessa vielä suussa oli vuorossa jo hiihtomonojen jalkaan kokeilu. Edessä oli runsan kuuden kilometrin hiihto rullasuksilla. Perinteisellä tyylillä aikaa meni runsas 27 minuuttia paikkaan, josta Mirja ja Sari poimivat meidät mukaan. Markku pisteli vähän parempaa vauhtia kyllästyttyään hitaaseen menoon. Jouko oli kohtelias jäädessään rullailemaan meikäläisen tahtiin.



Tästä jatkoimme matkaa Mäntän vuorelle, jossa oli vuorossa lyhyt mäkijuoksu. Noususumma oli noin 55m, matkaa en tiedä. Ennen juoksua jaloissa tuntui vielä tuo järvenympärijuoksu. Vähän passailin alussa, jotta en hyytyisi kokonaan lopun jyrkässä osuudessa. Loppu tuli kuitenkin hyvin coachin kannustavien huutojen säestyksellä. Loppuaika oli 2.35, joka oli täsmälleen se mitä olimme etukäteen arvioineet.Loppuverryttelynä toimi Mäntän vuoren ympäristössä kävely sekä torniin kapuaminen.



Vuorelta siirryimme Runttimäkeen, joka on ehkäpä Mäntän ja koko lähitienoon kestävyysurheilun mekka. Tässä hiekkakuopassa vuodatetut hikipisarat sekä kyyneleet maksetaan korkojen kera takaisin menestyksen muodossa.



Lämmitteyt suoritettiin lyhyellä matonvedolla, jonka jälkeen siirryimme portaiden pariin. Edessä nousi 106 porrasta, jotka oli tietysti tarkoitus juosta ylös mahdollisimman nopeasti. Ensimmäinen veto oli 17.1 sekuntia enkä ollut ihan tyytyväinen käsillätyöskentelyyn. Toinen veto alkoi paremmin, mutta paha hyytyminen lopuussa vei ajan ensimmäistäkin heikommaksi. Toinen veto oli 17.3 sek ja kolmannen vedon päätin jättää tekemättä.



Tämän jälkeen vaihdettiin taas monot jalkaan ja edessä oli ensimmäinen kerta suksillahiihtoa hiekalla. Pito oli aivan loistava. Pääsimme kapuamaan Joukon valmennettavien lapioiman hienon "latupohjan" montun pohjalta asti. Alku olihieman hankala, kun en heti oivaltanut suksien oikeasti pitävän niin hyvin. Olin ekassa käännöksessä vetänyt kädet jo hapoille ja loppu tulisi olemaan tuskaa. Tässä vaiheessa heitin kuitenkin loikan päälle ja johan helpotti käsissä. Loppu tuli juosten mäkeä ylös ja suksi puri hiekkaan kuin tauti. Loppuaika oli 27.9 sek.



Portailta lähdimme hiekkakuopan toiseen laitaan, jossa oli paljon mukavia laitteita masokisteille. Siirtyminen luonnollisesti matonvedolla. Aluksi teimme apinarenkailla lyhyet verryttelyt käsille. Tämän jälkeen oli tasatyöntöharjoitus tynnyritankilla. Tässäkin oli tarkoitus saada laite liikkeelle mahdollisimman kuvaa tasatyönnöin. Nopean tekniikkatuokion jälkeen päästiin asiaan ja laitetta kokeilemaan. Tynnyreiden massa oli melkoinen ja otti oman aikansa ja matkansa ennen kuin laite oli edes jonkinlaisessa liikkeessä. Markun kanssa saimme tankin runsaan 21 km /h vauhtiin, kun Jouko näytti mallia yli 31 km/h vauhdilla. Kuvasta voidaan todeta Joukon tekniikan täydellisyyttä (huomaa sormienkin oikaisu taaksepäin).



Tasatyönnön jälkeen vielä viimeiset kurvit matonvetoa ja sen jälkeen suu olikin aika kuiva. Runtinmäen lähteestä juotu vesi maistui tässä kohtaa taivaalliselle.

Hiekkakuopan jälkeen kävimme pikatankkauksella mökillä, josta matka jatkui armeijan pyörillä läheiselle, noin 6 kilometrin päässä olevalle, suolle. Täällä vastaa tulivat Mirja ja Sari, jotka olivat suokävelyn lomassa poimineet rasiallisen lakkoja. Kävelimme Joukon kanssa ensimmäiden kierroksen yhdessä, jonka jälkeen lähdin kevyesti hölkkäämään suota ympäri. Suht pian kuulin suon kutsuhuudot ja vauhti alkoi kiihtyä. Juoksin toisen kierroksen suota ympäri kuitenkan kellottamatta sitä. Suolta siirryimme parin kilometrin päässä pidettäville kuntorasteille. Matkaksi valitsin pisimmän mahdollisen, eli 4.9 km. Suunnistus sujui yhtä lopussa tullutta pummia lukuun ottamatta suht ok. Tossu ei enää liikkunut parhaalla mahdollisella tavalla edellä kuvatun päivän jälkeen. Loppuaika Eräpirkkojen rasteilla oli 43 min (tulokset).

Hauskaa oli kuin linnanmäellä ja Runtinmäkeen voisi hyvin alkaa myymään vaikkapa rannekkeita. Tosin nykynuoriso ei taitaisi tällaisesta huvista paljoa välittää.

Suurkiitokset Mirjalle, Markulle ja Joukolle, että saimme coachin kanssa nauttia näin loistavasta päivästä.

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Toinen lomaviikko

Toinen lomaviikko ei tuonut paljoa muutosta päivän ohjelmaan. Hommat rakennuksella alkoivat klo 7 aamulla kestäen pitkälle iltapäivään. Oikein kunnollista lounastaukoakaan ei aina ehtinyt pitää. Ilo oli suuri, kun timpuri-Antero lähti perjantaina lomille ja itsekin saa nyt enemmänkin lomailla jäljellä olevat kaksi viikkoa.

Viikko onkin mennyt periaatteella yksi lenkki päivässä poislukien keskiviikko, jolloin en jaksanut päivän päätteeksi lenkille lähteä sekä sunnuntai, jolloin käytiin coachin kanssa tekemässä karttaharjoitus paikallisilla kiintorasteilla. Viidestä lenkistä kuitenkin kertyi vajaat 11 juoksutuntia, eli 112 km. Perjantaina juoksin pitkästä aika hieman reippaamman lenkin Siikajärven ympäri. Alussa pari kilometriä verryttely, jonka jälkeen 7 kilsaa reipasta (hieman alle 4 min/km) ja lopuksi vielä lyhyt verryttely. Yllättävän hyvin kulki reipas osuus vaikka en ole Jukolan jälkeen juossut yhtään vauhdikkaampaa lenkkiä. Lauantaina nautiskelin koko helteisen päivän Montrailin reitistä. En juossut koko reittiä vaan lähdin liikkeelle Pirttimäestä ja juoksin siitä Luukin, Rinnekodin, Salmen ja Kattila kautta kotiin. Matka 46 km ja aikaa meni 5.02. Uimassa en raaskinut käydä, kun jalassa olivat vasta eilen käyttöön otetut uudet Mizunot. Ilman puolesta olisi hyvinkin voinut käydä uimassa, kun lämpötila oli taas lähes 30 astetta. Onneksi metsä tarjosi hieman suojaa suoralta auringonpaisteelta.

Nyt on ensimmäiset Mizunot juostu loppuun ja kilometrejä ehti niillä kertyä 907. Tuo viimeinen satanen oli jo niillä liikaa, sillä vaimennus oli niistä kadonnut jo aikaisemmin. Ehkä se 800 kilsaa on maksimi mitä niillä voi juosta. Muilla merkeillä ei kilsat ole tulleet täyteen yhtä nopeasti. Ero oli kuitenkin perjantaina huomattava, kun laitoin reippaalle lenkille jalkaan kokonaan uudet tossut.



Jo heti alussa todettu kevyt päälliskangas ehti myös hankautua puhki jalkapöydän molemmilta puolilta. Se tosin tapahtui jo edellisessä kisassa Ranskassa eikä pelkästään näille tossuille vaan myös coachin Nikeille. Olisikohan tuo tuulen mukana kulkeutunut hiekka ollut osasyynä tähän asiaan.

Muuten kenkä on kyllä todella hyvä. Se on kevyt ja rullaava, eikä ihan yhtä kömpelö kuin esimerkiksi Niken Pegasus. Pohjamateriaali kesti hyvin, tosin suurin osa lenkeistä on tehty hiekalla tai metsässä. Perjantaina käyttöönotettujen kenkien lisäksi niitä löytyy kaapista vielä kaksi paria lisää, joten tämä vuosi on varmaankin turvattu. Alla vielä kuva uudesta ja vanhasta tossusta rinnakkain. Oikealla vanha ja vasemmalla uusi.



Tulevalla viikolla käydään alkuviikosta kiertämässä Konstaa ja loppuviikosta Retki-Rogainingia. Toivottavasti lämmintä riittää.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Lämmintä piisaa

Viime viikolle ei tullut juoksulenkkejä kuin viisi kappaletta. Niistä kertyi yhteensä runsaat 12 tuntia / 128 km. Huomattavasti enemmän tunteja meni rakennuksella ja rautakaupassa notkuessa. Kiirettä on piisanut niin, että ei ole ollut aikaa kirjoitella edes tänne. Tällä viikolla on kuitenkin tarkoitus juosta noin 10 h viikko ja säästellä ensi viikkoa varten. Silloin on tiedossa alkuviikosta Konstan kierrosta ja loppuviikosta sitten odotettuakin odotetumpi 24 h Retki-Rogaining.

Kreikan matkat on nyt varattu. Viime viikolla tulleen vahvistuksen jälkeen emme aikailleet sen enempää lippujen varauksessa vaan sekin on hoidettu. Nyt pitää vain vahvistaa järjestäjille oma tulemisemme kisaan. Ja tietysti hieman yrittää juosta tässä kaiken muun välissä.

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Netistä poimittua

Viime viikonlopun Hiidenpatatrailin varrelta olisi kuvia nähtävillä. Kiitos kuvista kuuluu metille, joka otti niitä ahkerasti pitkin päivää.

Mennyt lomaviikko on tuntunut lähes työviikolle, kun aika on mennyt päivisin rakennuksella pyöriessä. Päivät ovat olleet pitkiä ja melko rankkoja, mutta harjoitusohjelman toteutuksesta olen yrittänyt pitää kiinni. Ainoastaan keskiviikkona vajaan 10 tunnin työpäivän jälkeen jäi lenkki tekemättä. Lisäksi eilen livahdimme Imatralla käymään, joten siinä tuli toinen lenkitön päivä. Tulevana tiistaina pääsemme valamaan lattiaa ja sen jälkeen on edessä rungon pystytys.

Tänään kävin päivällä juoksemassa runsaan 2,5 tunnin lenkin ja jotenkin tähän helteeseen alkaa jo tottua. Oli todella rentoa juoksua ja vauhtikin taisi välillä nousta vähän liian kovaksi. Vettä meni litran verran lenkillä, kun kävin tankkamassa vesipullon puolen matkan jälkeen Kattilassa. Pitkän talven jälkeen ei sovi valittaa näitä lämpimiä keleijä. Ja hyvää treeniähän se on tulevaa Kreikan matkaa varten. Huomenna on vuorossa noin neljän tunnin ulkoilut.

Parin viikon takaisessa Western States kisassa toiseksi tullut Anton Krupicka kertoo lehtihaastattelussa "How Krupicka Prepared for Western States" valmistautumisestaan kyseiseen kisaan. Valmistautumisen lisäksi hän käy läpi joitakin harjoittelunsa perusperiaatteita, joita hän noudattaa kisaa edeltävinä kuukausina ja viikkoina.

Yksi hänen harjoitusohjelmansa perusajatuksia on harjoittelun yksinkertaisuus.
Hienouksien sijasta harjoittelun johdonmukaisuus ja jatkuvuus hallitsevat hänen harjoitteluaan.

Johdonmukaisuus ja jatkuvuus harjoittelussa, jossa viikottaiset juoksumäärät sekä suuret noususummat ovat harjoittelun perusta. Kisaa edeltävän 25 viikon aikana hän juoksi vain kolmena viikkona alle 100 mailia, keskimääräisen juoksumäärän ollessa 144 mailia (230 km) ja kovimman viikon määrän ollessa 208 mailia (334 km)! Alle sadan mailin viikot johtuivat liukastumisesta sekä kahdesta palauttavasta viikosta edeltävän satamailisen jälkeen. Suuret noususummat koostuvat lenkeistä vuorilla. Tämän vuoden alusta hän on noussut lähimaastossa sijaitseville ja lähes 2500 metrin korkeuteen kohoaville vuorille yhteensä 191 kertaa. Se tarkoittaa käytännössä, että ainakin toinen päivän lenkeistä suuntautuu tänne. Tämän tyyppisillä lenkeillä tulee harjoitusta niin ylä- kuin alamäkijuoksusta.

Peruslenkkien lisäksi Antonin ohjelmaan kuuluu viikonlopun pitkä lenkki. Harjoituskauden alussa se on tarkoittanut noin neljän tunnin mittaista ulkoilua. Kisan lähestyessä on viikonlopun pitkän lenkin kesto pidentynyt aina runsaasee kahdeksaan tuntiin. Se on ajallisesti noin puolet hänen satamailisensa loppuajasta.

Tuttujen reittien käyttäminen päivittäisillä lenkeillä helpottaa johdonmukaisuudessa. Ja jotta edellä kuvattua harjoittelua voi viedä läpi niin harjoittelusta pitää nauttia. Tämä on varmasti kaiken kestävyysharjoittelun perustaa. Jos ei harjoittelusta nauti ei voi tehdä mitään tässä esitettyjä asioita.

Harjoittemalla kisaolosuhteita muistuttavissa oloissa, pyritään löytämään harjoittelussa ne asiat, jotka nousevat esille tulevassa kilpailussa. Mikäli seuraava kisa juostaan vaativassa vuoristossa, on myös harjoittelun syytä tapahtua mahdollisimman samantapaisessa maastossa. Sama pätee harjoitteluun kuumissa olosuhteissa. Lenkin ajoittaminen päivän kuumimpaan aikaan tai viisi tuntia saunomista viikossa ovat olleet Antonin tapa totuttautua kuumaan. Samaa totuttautumista vaatii juoksualustakin, asfalttia vai hiekkaa.

Viimeisenä kiinnostavana yksityiskohtana Anton mainitsee akupunktion, joka on auttanut pitämään jalat kunnossa. Tämän kertaiseen kisaan hän pääsi harjoittelemaan puoli vuotta ilman mitään vammoja.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Sommaren är här

Viime viikon treenit tuli laskettua yhteen vasta tänään. Eilisen Hiidenpadan takia kokonaistunnit meni hieman yli sen mitä olin etukäteen viikolle laskenut. Suunniteltu 12 tuntia ylittyi jonkin verran, kun tänään kokonaistunneiksi laskin yhteensä runsaat 17 tuntia. Juoksua 13,5 tuntia (116 km), fillaria 2,5 tuntia ja vajaa 1,5 tuntia yhdistelmätreeniä. Kuntopiirejä (poislukien eilen Soidinsuolla tehty "kevyt" kuntopiiri) en ole vielä aloittanut vaikka kyllä pitäisi. Hiidenpadan kilometrit olivat noin 40 km ja aikaa kului runsas 7 tuntia ilman tuota pitkää taukoa Haukkalammella.

Muuten eka lomapäivä on mennyt rakennuksella heiluessa. Ja kävinhän minä kahdesti rautakaupassa, kun lisää tarvikkeita piti hakea. Lenkille pääsin vasta neljän jälkeen, joten varsinaisesti ei päässyt enää sopeutumaan kuumaan lämpötilaan. Toivottavasti huomenna onnistuu paremmin. Tässä tilannetta tältä päivältä.

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Loma alkaa

Nyt alkaa vihdoinkin se pitkään odotettu loma ja ehkä hienoimpana asiana on se, ettei tällä kertaa ole juurikaan mitään ohjelmaa loman aikana. Ainoastaan joitakin pieniä juttuja, joita tehdään enemmänkin sitten kun siltä tuntuu. Ainoana suurempana hommana lomalla on tuon rakennusprojektin seuraaminen ja siihen tarvittavien tavaroiden ja ammattilaisten saaminen oikeaan aikaan paikalle. Sehän ei voi olla vaikeaa...

Tämä antaa nyt tietysti sen mahdollisuuden, että lomalla ehtisi tekemään melko hyvääkin harjoittelua tulevia koitoksia varten. Kolmen viikon päästä on Tampereen pohjoispuolella 24h Retki-Rogaining, johon osallistutaan Tommin kanssa ensimmäistä kertaa. Tunnelmat alkavat jo nyt nousta ja varusteita onkin jo alettu keräillä. Pilli ja avaruushuopa vielä ovat remontin takia jossain tuntemattomassa paikassa, mutta vielä tässä on aikaa. Kenkiä tarvii varmaan varata perit eri kengät ja päättää sitten vasta radan nähtyään, millä kengällä sitä lähtee reissua tekemään.

Tämän viikon treenit ovat menneet mukavasti. Jokaiselle päivälle on mukavasti mahtunut jotain pientä liikuntaa. Alkuviikko meni juoksun, pyöräilyn ja yhden yhdistelmätreenin merkeissä. Sokerina pohjalla oli kuitenkin sunnuntaina pitkään odotettuja ja lähes kauden päätapahtuma - Hiidenpatatrail III. Lähtöpaikkana oli Solvalla urheiluopisto ja matkaan oli varattu pari litraa juotavaa, pari energiapatukkaa ja banaani.

Aurinko paistoi lämpimästi koko päivän ja matka juoksu kulki mukavasti. Zetan suunnittelemilla reittipisteillä saimme kuulla Eskon lukemana kuvausta paikan historiasta ja taustoista. Todellinen kulttuurireissa siis. Vähän puolen matkan jälkeen nautimme Haukkalammella virvokkeita ja makeisia saavuttuamme sinne juuri sopivasti vähän ennen sulkemisaikaa. Siitä matka jatkui pienen sivulenkin kautta Soidinsuolle, jossa alkulämmittelyn jälkeen juoksimme vajaan kilometrin mittaisen suon päästä päähän. Siitä matkamme suuntautui takaisin kohti Solvallaa. Ja normaaliin tapaan loppua kohden kiihtyvävauhtisena. Uinti Solvallan Pitkäjärvessä virkisti mukavasti ja samalla saimme pestyä pois viimeiset rippeet Soidinsuosta.

Kiitokset zetalle, Tommille, Hietsulle, Matille, Mikalle, Eskolle ja metille.

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Juhannusviikko

Juhannusviikolla tuli fillaroitua noita työmatkoja yhtä lukuun ottamatta kaikkina työpäivinä. Vaikka päivälämpötilat olivat jo suht lämpimät, niin aamuisin oli sen verran viileää, ettei ilman takkia tullut vieläkään lähdettyä matkaan. Pyörään vaihdettu uusi pistosuojattu takarengas toimi hyvin vaikka renkaan profiili oli sen verran korkea, että se juuri ja juuri ei koskettanut pyörän runkoa. Asennusvaiheessa tuli vähän hutiloitua, kun asensin sen pyörimissuunnan vastaisesti. Se ei kuitenkaan paljoa meikäläisen ulkoiluissa vaikuta.

Sunnuntaina kokeilin ensimmäistä kertaa Jukolasta ostettuja La Sportivan Crosslite maastotossuja. En juossut ihan perusreittiä vaan oikaisin Nuuksion poluille metsän kautta välttääkseni mahdollisimman paljon asfaltilla juoksua. Heti alussa huomasin tossun vaimennusominaisuuksien olevan melko olematonta luokkaa tavalliseen juoksutossuun verrattuna. Vaikka juoksin hiekkateitä, tuntui että vaimennusta olisi saanut olla enemmänkin. Metsäpoluilla isommat kivet ja kannot tuntuivat jalkapohjassa.



Muuten tossu istui hyvin jalkaan ja tuntui kevyeltä heti alusta. Kuivassa metsässä ei päässyt testaamaan pito-ominaisuuksia kallioilla ja juurakoissa, eli sitä pitää kokeilla tulevilla kerroilla. Eiköhän suomalainen kesäsää pidä huolta siitä, että märissäkin olosuhteissa päästään vielä juoksemaan. Sen verran tuo vasen jalkaterä kuitenkin kipeytyi tästä lenkistä, että pitää kokeilla laittaa tossuihin hieman erilaiset pohjalliset. Tai sitten tuo runsas 2,5 tunnin lenkki oli liian pitkä näin ensimmäiseksi lenkiksi uusilla tossuilla.

Viikon treenit jäivät vajaaseen kymmeneen tuntiin juoksun haukatessa suurimman osan ajasta. Mukaan mahtui myös yksi lepopäivä.

Tulevana sunnuntaina on edessä yksi kesän kohokohta, kun jo kolmannen kerran järjestettävä HiidenpataTrail starttaa Solvallasta. Itselle tämä on ensimmäinen kerta mukana, kun edelliset kerran ovat aina sattuneet hankalaan ajankohtaan.

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Kyntöä Kytäjällä

Vuoden kohokohta oli käsillä taas viime viikonloppun, kun Endurancen seitsikko lähti haastaman Kytäjän vaativaa maastoa. Tiedossa oli edellisistä vuosista poiketen todella vaativaa suunnistusmaastoa, jossa vauhdit eivät tulisi kohoamaan kovinkaan korkealle. Suunnistustaitoa sen sijaan tultaisiin vaatimaan juoksuvoimaakin enemmän. Lisäksi kun sääennuste lupaili sadetta läpi yön oli alkuasetelma herkullinen.

Lähtö on Jukolassa aina yhtä mahtava. Vaikka lähtöpaikkamme oli melko keskellä, pääsin suht nopeasti hivuttautumaan oikeaan laitaan ja hakemaan nopeampaa juoksulinjaa. Tämä onnistui hyvin ja K-pisteellä olin kuitannut väkeä melko mukavasti. Tähän se hyvä meno sitten päättyikin. Pummasin kolmea ensimmäistä rastia niin pitkään, että kolmannelta rastilta lähtiessäni ei ympärillä enää näkynyt muita. Kaikki olivat ehtineet mennä vaikka lähdössä meitä oli vielä yli 1500 ukkoa. Neljäs rasti löytyi hyvin ja pari seuraavaakin. Samalla alkoi väkeä olla taas ympärillä. Tästä eteenpäin rastit sujuvat joten kuten, mutta eteneminen letkoissa oli hidasta. Vaatii melkoisesti juoksuvoimaa lähteä umpirisukkoon juoksemaan ja hakemaan ohitusta muista.

Siinä sitä sitten käveltiin jyrkkiä mäkiä ylös ja alas, vuoron perään. Jossain vajaan parin tunnin jälkeen alkoi jaloista loppua puhti kokonaan eikä tuo juoksu tasaisillakaan pätkillä kovinkaan kovaa ollut. Hiukan piti himmailla viimeisillä rasteilla, että loppuviitoitukselle jäisi voimia juosta. Vauhdin hidastumista kuvaa ehkä parhaiten se, että lopussa jopa hyttyset olivat kiusana. Ne ei taida kuinkaan kovinkaan kovaa lentää, vai?

Tästä eteenpäin Endurancen suoritus parani selvästi ja sijoituskin lähti oikeaan suuntaan. Muut hoitivat homman hienosti ja paremmalla aloituksella olisimme parantaneet viime vuotista sijoitustamme. Nyt loppusijoitukseksi tuli 819.

Joka tapauksessa vaikka oma suoritus ei ollut ihan odotetunlainen, niin hauskaa oli. Pari yötä teltassa, loistava porukka ja pienestä sateesta huolimatta hieno tapahtuma.


Kuvassa vas: Mikael, Tomi, Jouni, Jari, Tommi ja Vesa. Ultrakirjailija Tero puuttuu kuvasta

Muuten viikon treenimäärät nousivat jo paremmalle tasolle kokonaistuntien ollessa vajaat kymmenen tuntia. Aika jakaantui tasaisesti suunnistuksen, pyöräilyn ja juoksun kesken.

Mika Talvisilta eli Kapteeni Solisluu Polkuporinoissa

Viikonloppu on mennyt historian ensimmäisen Nuuksio Backyard Ultra kisan järjestelyissä. Mahtava viikonloppu takana ja uskon, että myös pa...