Paluu arkeen

Spartathlonin jälkeiset pari viikkoa ovat olleet suhteellisen rauhallisia. Palasimme takaisin Suomen heti tiistaina, loppujuhlallisuuksien jälkeisenä päivänä. Palautuminen on edennyt nopeasti ja jo torstaina pääsin tekemään ensimmäiset fillarilenkit. Nopea palautuminen on varmasti coachin ansiota, joka käsitteli jalat jo heti kisan jälkeen. Pari käsittelyä lisää seuraavina päivinä nopeutti palautumista entisestään. Tämä tietää hyvää tulevaa Mammuttiruntua ajatellen.

Viime viikko päästiinkin sitten viettämään kokonaisuudessaan kotimaassa. Univelat oli nukuttu pois ja paluu arkeen ja remontin keskelle oli tosiasia. Tämä ei kuitenkaan häirinnyt lenkkeilyä vaan kahta päivää lukuunottamatta ehdin tehdä jonkinlaisen lenkin joko juosten tai fillaroiden. Eka juoksulenkki kisan jälkeen tuntui aika pahalta, kun alkumatkasta kyljessä tuntui sama pistos kuin itse kisassa. Sen loputtua alkoivat etureidet jumittaa. Loppumatkasta alkoivatkin sitten lonkat tuntua sen verran pahalta, ettei lenkin määränpää tullut yhtään liian aikaisin. Seuraavana päivänä sama lenkki sujui jo paljon paremmin. Viikolle kertyi yhteensä 7,5 tuntia harjoitusta, jossa 67 km juoksua. Seuraavan parin viikon aikana ennen Mammuttiruntua on tarkoitus saada kasaan vielä muutamia hyviä treenejä.

Oman aikansa tulevaa kisaa varten vie varmasti varusteiden suunnittelu. Koska reittipisteet julkaistaan viikkoa ennen kisaa, jää esimerkiksi tossuvalinta kisaa edeltäville päiville. Tossuvalinnassa ratkaisee paljon reitinvalinnat sekä kisaa edeltävä ja kisan aikainen keli. Viime vuonna juoksin Salomonin maastotossulla, mutta se oli väärä valinta, koska hiekkateiden osuus reitistä oli varmaan yli 90% luokkaa. Siinä tavallinen lenkkitossu on paras. Lyhyet metsäosuudet voi mennä varovaisesti tavallisella tossulla. Tosin ainahan sitä pientä kompurointia tapahtuu yöllä metsässä liikkuessa.