Reitinvalinnat olimme suunnitelleet viime vuodesta poiketen helppoja teitä ja uria käyttäen. Varsinaisia oikaisuja metsän poikki ei ollut kuin parilla rastivälillä.
Lähdön tunnelmia.
Ensimmäiset rastivälit (Kaveton - Läyliäinen E - Mäkihuhta: 21,2 km) juostiin melko reipasta vauhtia. RC Eemelit ja Vapaa.info olivat samassa vauhdissa vaikka reitinvalinnat poikkesivat välillä toisistaan. Mäkihuhdan jälkeen emme enää Vapaa.infoa nähneet, mutta Eemeli jatkoi meidän kanssa samassa kyydissä. Vähän siinä välillä kauhisteltiin vauhtia, mutta ei kuitenkaan paljoa kaasujalkaa kevennetty. Selässä ollut reppu tuntui yllättävän kevyelle vaikka matkaan oli pakattu melkoinen määrä tavaraa.
Seuraavat rastivälit (Ruohostenlammi, Läyliäinen: 11,5 km) menivät Eemelin kanssa juosten. Läyliäisissä paikallisen baarin asiakkaat saivat ihmetellä yöllisiä kulkioita. "Elämysmatkalla tässä vaan ollaan", piti kuitata ohi juostessa. Samalla pidettiin lyhyt ruokatauko ja napattiin kävellessä suklaapatukkaa ja juotava. Eemeli meni tässä kohtaa omia menojaan.
Läyliäisen jälkeen oli edessä pidempi kieppi pohjoiseen aina Valajärvelle ja Tervakoskelle asti. Rasteja oli vähän, mutta rastivälit sitäkin pidempiä. Näistä ensimmäinen juostiin Tommin kanssa kahdestaan pohjoisen kautta teitä pitkin Hirvijärvelle. Matkaa tuli 12,3 km. Matkalla tapasimme joitakin Marssiin osallistuvia juoksijoita. Lämpötila oli pudonnut ja tie vaikutti paikoin liukkaalta. Seuraava väli Hirvijärveltä Kesijärvelle oli 17,1 km ainakin tuolta Hirsimäen kautta. Pohdimme tässä pientä oikaisua Pitkäjärventietä pitkin, mutta se olisi vaatinut noin 500 metrin metsäpätkästä suoriutumista. Päätimme kuitenkin lähestyä rastia pitkän kaavan mukaan. Kesijärveltä Valajärvelle oli matkaa 10,1 km ja osuus oli edelleen helppoa tiesuunnistusta. Valajärvelle tullessa Eemeli juoksi meitä vastaan. Hän oli matkalla seuraavalle rastille noin 15-20 minuutin johdossa.
Valajärvi oli pohjoisin rastipiste ja tähän mennessä oli matkaa takana noin 72 km. Tästä reitti kääntyi kaakonsuuntaan Tervakoskelle. Edessä oli 14,9 km rastiväli osittain samaa tietä, josta olimme hetki sitten tulleet. Myös tällä rastivälillä olisi ollut pieni oikomismahdollisuus, mutta tässä kohtaa olisi pitänyt kiertää peltojenreunoja pitkin eikä se oikein houkuttanut. Olihan jalassa kuitenkin valkoiset Mizunon tossut, joita ei sopinut liata. Hieman ennen Tervakoskelle tuloa saimme Eemelin kiinni. Tervakoskella olimme päättäneet täyttää tyhjentyneet vesisäiliömme vaikka sitten järvivedellä jos ei muuta löydettäisi. Onneksi huomasimme kerrostalon seinässä vesipisteen, josta saimme juuri sopivaan aikaan vesitäydennystä. Jonkin aikaa oli jo kulunut juomaa säästellen.
Tervakoskelta oli edessä lyhyt 7,9 km pätkä Launoseen (Launonen). Välille mahtui kuitenkin pienempää polkua ja yksi pellon ylitys. Myös kartassa olleen ojan leveys mietitytti etukäteen. Polun löytymisen kanssa oli pieniä ongelmia, mutta lopulta metsän toisella puolella ollut pelto tuli vastaan. Loppumatka rastille meni turvallisesti tietä pitkin. Seuraava väli Launosesta Retkiojalle oli viimeinen pitkä rastiväli, matkaa oli 15,5 km. Teimme matkalla pienen muutoksen alkuperäiseen reittisuunnitelmaan ja säästimme siinä jonkin verran. Tällä välillä päivä alkoi viimeinkin valkenemaan vaikka sitä ei siinä pilvisessä tihkusateessa helposti huomannutkaan. Sade oli alkanut joskus 3.30 yöllä, mutta se ei missään vaiheessa ollut tihkusadessa kovempaa. Retkiojalta lähtiessämme söimme mukaan pakatut ruisleivät. Nämä tulivatkin juuri oikeaan osoitteeseen, kun vatsassa olikin jo melkoinen nälän tunne.
Seuraava väli Retkiojalta Kiiskilammelle oli 4,2 km, jossa sitten odottikin retken kohokohta: pari ämpärillistä järvivettä etu- ja takapuolelle laiturilla maaten. Tätä oli odotettu pitkään. Toisin kuin viime vuonna uintirasti oli korvattu vesiämpäreillä. Kylvyn jälkeen otettiin repusta kuiva aluspaita ja sukat ja sen jälkeen olo olikin loistava. Aamun tunteina pienestä jäykkyydestä ilmoitelleet etureidet kiittivät kylmästä vesikylvystä ja meno tämän jälkeen tuntui taas huomattavasti paremmalta. Kiiskilammella matkaa oli taitettu noin 115 km.
Seuraavat rastivälit Kytäjä-Usmin ulkoilumaastossa olivat melko selvää suunnistusta. Iso-Kypärä, Iso-Karhu ja Ali-Mattila löytyivät mukavasti ulkoilureitin varrelta.
Maastot olivat jylhiä, mutta parempaa oli vielä luvassa. Moottoritien alituksen jälkeen edessä oli Hyvinkään Sveitsin maastot ja ainakaan maisemat eivät Usmin jälkeen paljoa huonontuneet.
Sveitsinhuipulta lähdimme laskeutumaan takaisin kohti Kytäjä-Usmin maastoja. Matkalla poikkesimme Hyvinkään jäähallilla kahvitauolla. Kisaorganisaatio oli onnistunut mainonnassa oivallisesti, koska kahvilassa Mammuttimarssi tapahtuma tunnettiin ennestään, eikä sitä tarvinnut sen suuremmin selittää. Toki kysymyksiä piisasi melkoisesti, kun niissä varusteissa lompsittiin sisälle jäähalliin.
Kytäjä-Usmi alueen rastit löytyivät yhtä lukuun ottamatta hyvin. Piilolammi E pysyi piilossa pitkään. Emme saaneet millään kartassa olleita polkuja täsmäämään maastossa olleisiin. Lisäksi puiston opastaulut kaipaisivat ainakin sillä suunnalla pientä päivitystä. Aikaa meni hukkaan yli puoli tuntia ja sakkokilometrejä kertyi melkoisesti.
Loppureitin aikana kierrettiin vielä Suolijärvi pohjoisen kautta ja vasta tämän kierroksen jälkeen pääsimme kääntämään nokan kohti maalia. Suolijärven pohjoispuolella teimme lyhyen noin 300 metrin oikaisun Vatsianjärven eteläpuolelta. Viimeiset kilometrit olivat melkoista puurtamista vaikka jalat kyllä tuntuivat edelleen hyvävoimaisilta juostuihin kilometreihin nähden.
Uimarastin jälkeinen kierto Sveitsin kautta oli yhteensä 45,9 km, joka tekee yhteismatkaksi noin 160 km. Aikaa oman kellon mukaan 20.18.
Jälleen kerran hieno reissu Tommin kanssa. Suunnistus onnistui paremmin kuin viime vuonna. Tosin reitinvalinnat olivat tällä kertaa huomattavasti helpompia. Yön aikana ollut sumu ja kosteus haittasivat näkyvyyttä huomattavasti. Välillä ei meinannut tielläkään nähdä onko vieressä peltoa vai metsää. Oikaisut metsän kautta tässä kelissä vaativat oikeita yösuunnistustaitoja. Eli kannattaa panostaa siihen minkä osaa.
Eväitä kului matkalla seuraavasti:
- urheilujuomaa arviolta n. 5 litraa (säiliö ei ollut tyhjä vielä maalissa)
- 2 x battery shottia (matkassa kolme, joista yksi jäi juomatta)
- ruisleipäpari
- 3 x suklaapatukka (joista snickersin pähkinät ei oikein meinannut sulaa mahassa)
- 2 x geeli (mukana 3 geeliä, joista yksi jäi syömättä)
- 1 paahtoleipä (Kiiskilammelta järjestäjiltä saatu)
- puolikas proteiinipatukka (1,5 jäi syömättä)
Kiitokset järjestäjille ja Skylle ja Niilokselle kuvista ja videoista (ja tietysti palkinnosta).
Lähdön tunnelmia.
Ensimmäiset rastivälit (Kaveton - Läyliäinen E - Mäkihuhta: 21,2 km) juostiin melko reipasta vauhtia. RC Eemelit ja Vapaa.info olivat samassa vauhdissa vaikka reitinvalinnat poikkesivat välillä toisistaan. Mäkihuhdan jälkeen emme enää Vapaa.infoa nähneet, mutta Eemeli jatkoi meidän kanssa samassa kyydissä. Vähän siinä välillä kauhisteltiin vauhtia, mutta ei kuitenkaan paljoa kaasujalkaa kevennetty. Selässä ollut reppu tuntui yllättävän kevyelle vaikka matkaan oli pakattu melkoinen määrä tavaraa.
Seuraavat rastivälit (Ruohostenlammi, Läyliäinen: 11,5 km) menivät Eemelin kanssa juosten. Läyliäisissä paikallisen baarin asiakkaat saivat ihmetellä yöllisiä kulkioita. "Elämysmatkalla tässä vaan ollaan", piti kuitata ohi juostessa. Samalla pidettiin lyhyt ruokatauko ja napattiin kävellessä suklaapatukkaa ja juotava. Eemeli meni tässä kohtaa omia menojaan.
Läyliäisen jälkeen oli edessä pidempi kieppi pohjoiseen aina Valajärvelle ja Tervakoskelle asti. Rasteja oli vähän, mutta rastivälit sitäkin pidempiä. Näistä ensimmäinen juostiin Tommin kanssa kahdestaan pohjoisen kautta teitä pitkin Hirvijärvelle. Matkaa tuli 12,3 km. Matkalla tapasimme joitakin Marssiin osallistuvia juoksijoita. Lämpötila oli pudonnut ja tie vaikutti paikoin liukkaalta. Seuraava väli Hirvijärveltä Kesijärvelle oli 17,1 km ainakin tuolta Hirsimäen kautta. Pohdimme tässä pientä oikaisua Pitkäjärventietä pitkin, mutta se olisi vaatinut noin 500 metrin metsäpätkästä suoriutumista. Päätimme kuitenkin lähestyä rastia pitkän kaavan mukaan. Kesijärveltä Valajärvelle oli matkaa 10,1 km ja osuus oli edelleen helppoa tiesuunnistusta. Valajärvelle tullessa Eemeli juoksi meitä vastaan. Hän oli matkalla seuraavalle rastille noin 15-20 minuutin johdossa.
Valajärvi oli pohjoisin rastipiste ja tähän mennessä oli matkaa takana noin 72 km. Tästä reitti kääntyi kaakonsuuntaan Tervakoskelle. Edessä oli 14,9 km rastiväli osittain samaa tietä, josta olimme hetki sitten tulleet. Myös tällä rastivälillä olisi ollut pieni oikomismahdollisuus, mutta tässä kohtaa olisi pitänyt kiertää peltojenreunoja pitkin eikä se oikein houkuttanut. Olihan jalassa kuitenkin valkoiset Mizunon tossut, joita ei sopinut liata. Hieman ennen Tervakoskelle tuloa saimme Eemelin kiinni. Tervakoskella olimme päättäneet täyttää tyhjentyneet vesisäiliömme vaikka sitten järvivedellä jos ei muuta löydettäisi. Onneksi huomasimme kerrostalon seinässä vesipisteen, josta saimme juuri sopivaan aikaan vesitäydennystä. Jonkin aikaa oli jo kulunut juomaa säästellen.
Tervakoskelta oli edessä lyhyt 7,9 km pätkä Launoseen (Launonen). Välille mahtui kuitenkin pienempää polkua ja yksi pellon ylitys. Myös kartassa olleen ojan leveys mietitytti etukäteen. Polun löytymisen kanssa oli pieniä ongelmia, mutta lopulta metsän toisella puolella ollut pelto tuli vastaan. Loppumatka rastille meni turvallisesti tietä pitkin. Seuraava väli Launosesta Retkiojalle oli viimeinen pitkä rastiväli, matkaa oli 15,5 km. Teimme matkalla pienen muutoksen alkuperäiseen reittisuunnitelmaan ja säästimme siinä jonkin verran. Tällä välillä päivä alkoi viimeinkin valkenemaan vaikka sitä ei siinä pilvisessä tihkusateessa helposti huomannutkaan. Sade oli alkanut joskus 3.30 yöllä, mutta se ei missään vaiheessa ollut tihkusadessa kovempaa. Retkiojalta lähtiessämme söimme mukaan pakatut ruisleivät. Nämä tulivatkin juuri oikeaan osoitteeseen, kun vatsassa olikin jo melkoinen nälän tunne.
Seuraava väli Retkiojalta Kiiskilammelle oli 4,2 km, jossa sitten odottikin retken kohokohta: pari ämpärillistä järvivettä etu- ja takapuolelle laiturilla maaten. Tätä oli odotettu pitkään. Toisin kuin viime vuonna uintirasti oli korvattu vesiämpäreillä. Kylvyn jälkeen otettiin repusta kuiva aluspaita ja sukat ja sen jälkeen olo olikin loistava. Aamun tunteina pienestä jäykkyydestä ilmoitelleet etureidet kiittivät kylmästä vesikylvystä ja meno tämän jälkeen tuntui taas huomattavasti paremmalta. Kiiskilammella matkaa oli taitettu noin 115 km.
Seuraavat rastivälit Kytäjä-Usmin ulkoilumaastossa olivat melko selvää suunnistusta. Iso-Kypärä, Iso-Karhu ja Ali-Mattila löytyivät mukavasti ulkoilureitin varrelta.
Maastot olivat jylhiä, mutta parempaa oli vielä luvassa. Moottoritien alituksen jälkeen edessä oli Hyvinkään Sveitsin maastot ja ainakaan maisemat eivät Usmin jälkeen paljoa huonontuneet.
Sveitsinhuipulta lähdimme laskeutumaan takaisin kohti Kytäjä-Usmin maastoja. Matkalla poikkesimme Hyvinkään jäähallilla kahvitauolla. Kisaorganisaatio oli onnistunut mainonnassa oivallisesti, koska kahvilassa Mammuttimarssi tapahtuma tunnettiin ennestään, eikä sitä tarvinnut sen suuremmin selittää. Toki kysymyksiä piisasi melkoisesti, kun niissä varusteissa lompsittiin sisälle jäähalliin.
Kytäjä-Usmi alueen rastit löytyivät yhtä lukuun ottamatta hyvin. Piilolammi E pysyi piilossa pitkään. Emme saaneet millään kartassa olleita polkuja täsmäämään maastossa olleisiin. Lisäksi puiston opastaulut kaipaisivat ainakin sillä suunnalla pientä päivitystä. Aikaa meni hukkaan yli puoli tuntia ja sakkokilometrejä kertyi melkoisesti.
Loppureitin aikana kierrettiin vielä Suolijärvi pohjoisen kautta ja vasta tämän kierroksen jälkeen pääsimme kääntämään nokan kohti maalia. Suolijärven pohjoispuolella teimme lyhyen noin 300 metrin oikaisun Vatsianjärven eteläpuolelta. Viimeiset kilometrit olivat melkoista puurtamista vaikka jalat kyllä tuntuivat edelleen hyvävoimaisilta juostuihin kilometreihin nähden.
Uimarastin jälkeinen kierto Sveitsin kautta oli yhteensä 45,9 km, joka tekee yhteismatkaksi noin 160 km. Aikaa oman kellon mukaan 20.18.
Jälleen kerran hieno reissu Tommin kanssa. Suunnistus onnistui paremmin kuin viime vuonna. Tosin reitinvalinnat olivat tällä kertaa huomattavasti helpompia. Yön aikana ollut sumu ja kosteus haittasivat näkyvyyttä huomattavasti. Välillä ei meinannut tielläkään nähdä onko vieressä peltoa vai metsää. Oikaisut metsän kautta tässä kelissä vaativat oikeita yösuunnistustaitoja. Eli kannattaa panostaa siihen minkä osaa.
Eväitä kului matkalla seuraavasti:
- urheilujuomaa arviolta n. 5 litraa (säiliö ei ollut tyhjä vielä maalissa)
- 2 x battery shottia (matkassa kolme, joista yksi jäi juomatta)
- ruisleipäpari
- 3 x suklaapatukka (joista snickersin pähkinät ei oikein meinannut sulaa mahassa)
- 2 x geeli (mukana 3 geeliä, joista yksi jäi syömättä)
- 1 paahtoleipä (Kiiskilammelta järjestäjiltä saatu)
- puolikas proteiinipatukka (1,5 jäi syömättä)
Kiitokset järjestäjille ja Skylle ja Niilokselle kuvista ja videoista (ja tietysti palkinnosta).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti