perjantai 31. heinäkuuta 2015

Viikko 30 ja NUTS Pallas 125 km

Ultra Trail Tour Finlandin toinen osakilpailu Pallaksella on nyt takana. Ehkäpä sarjan hienoin kisa maisemallisesti ja ehdottomasti odotetuin. Viime vuoden kisavideota on hinkattu talven ja kevään aikana joitakin kertoja.

Majoituimme Olokselle Raivojuoksijalta vuokrattuun mökkiin. Siitä oli sopiva matka niin lähtöön kuin Pallakselle ja Hettaankin. Logistiikan kannalta kisa oli hankalampi kuin Karhunkierros, jossa majoitus, maali ja lähtö sijaitsivat samassa paikassa. Keskiviikkona kävin Pallaksella kokeilemassa ensimmäistä nousua. Juoksin ekan kolmen kilsan mäen ylös Taivaskeron satulalle ja takas. Etureisissä tuntui jo yhden pitkän alamäen juokseminen, joten tulevan kisan suhteen pieni epävarmuus nosti päätään.


Lenkin jälkeen söimme coutsin kanssa paistetut muikut Pallaksen hotellilla ja törmäsimme kisan viimeistelyjä tehneeseen Eppuun. Siinä turinoidessa selvisi, että reitti oli muuttunut Pallakselta lähdettäessä. Reitti lähtisi suoraan laskettelurinteeseen. Nam!

Torstai ja perjantai menivät rennosti kisaa odotellessa ja kevyesti ulkoillessa. Kävimme coutsin kanssa kiertämässä Olostunturin maisemareitin. Olostunturin hotelli oli kiinni ja se vähän harmitti meitä ja paikalla olleita poroja.



Perjantaina päivällä tehtiin vielä viimeisiä varustesäätöjä. Päätin lähteä pitkillä housuilla, kun lämpötila tulisi kuitenkin putoamaan alle 10 asteen ja pientä tuulta oli luvassa. Muuten keli oli parantunut huomattavasti siitä mitä ennuste vielä alkuviikolla näytti. Nyt sadetta olisi ehkä luvassa vasta lauantaina iltapäivällä viimeisillä kilometreillä. Reppu painoi lähdössä vähän päälle kolme kiloa, jossa juomaa vajaat 1,5 litraa. Olin lisäksi tehnyt melko tarkat kartat, joita seuraamalla reitillä olisi helpompi pysyä. Samalla olis jotain ajankulua karttoja seuratessa.

Reittiprofiili
125 km reittiprofiili
sekä kisan reitti rastit.fi palvelussa.

Lähtö tapahtui klo 24. Toisin kuin Karhunkierroksella porukka lähti reippaasti liikkeelle. Jossain parin kilsan kohdalla juostiin risteyksestä vähän pitkäksi, mutta takana tulevat huusivat meidät takaisin reitille. Siitä matka jatkui kohti ensimmäistä nousua. Reppu tuntui aika kevyeltä ja tukevalta vaikka edessä oli kaksi 0,7 litran pulloa.



Lähtö (kuva NUTS)
Ensimmäiseen huoltopisteeseen Peurakaltioon saavuin yli 20 minuuttia ennen arvioitua aikaa. Reitti oli helppoa polkua ja ainut nousu oli Kukastunturin kautta. Matka tosin oli lyhyempi kuin olin kartasta etukäteen laskenut. Huollossa sain coutsilta nopeasti uudet juomapullot ja matka jatkui. Vettä ei kuulemma saanut juoda, kun kaivosta oli löytynyt kuollut hiiri.

Seuraavalle huoltopisteelle Pahtavuomaan oli 12 kilsaa. Sitä ennen noustiin Äkäskeron yli, jona aikana aurinko nousi horisontista samaan aikaan. Oli aivan mahtava näky, mutta en kuitenkaan malttanut pysähtyä ottamaan kuvia. Matka eteni aikataulun mukaisesti huoltopisteelle asti. Siellä taas coutsi ja Janne odottivat. Kuulin, että Antti oli kärjessä menossa ihan omaa vauhtia, joka tosin ei ollut mikään yllätys. Oma sijoitus oli tässä vaiheessa kolmas, joka oli yllätys. Ilmeisesti osa porukasta oli tehnyt reitillä pummia, koska omien laskujeni mukaan edessä piti olla enemmänkin porukkaa.

Miika ja auringonnousu
Pahtavuomasta eteenpäin matkanteko hidastui merkittävästi. Polun yli lojuneiden puiden kiertäminen tai ylitse pomppiminen oli melko hidasta ja niitä puita oli paljon. Tämän olisi pitänyt olla meikäläisen heiniä, mutta jotenkin ei vaan polvi noussut toivotulla tavalla. Rauhalaan tullessa olin käytännössä tavoiteajassa vaikka vielä edellisessä huollossa Pahtavuomalla olin yli 20 minuuttia aikaa edellä. Huollossa kuitenkin taas tutut kuviot, uudet geelit ja juomapullot. Tässä vaiheessa kokis alkoi jo hieman tökkimään.

Rauhalasta Pallakselle oli runsaat 20 kilsaa, jonka varressa oli yksi tarkistuspiste. Siellä ei kuitenkaan ollut huoltoa. Coutsi oli kuitenkin paikalla kannustamassa. Rauhalan seudulla reitti oli aika kosteaa ja useammassa paikassa tossut kastuivat kunnolla. Ylempänä tunturissa polku oli kuivempaa. Tarkistuspisteen jälkeen matkaa Pallaksen huoltoon oli kuutisen kilsaa. Se oli hienoa pientä polkua, jonka alussa oli pientä järveä ja puroa. Todella kaunis paikka.

Pallaksen huoltoon saavuin pari minuuttia vaille kahdeksan. Olin muutaman minuutin jäljessä aikataulua. Matkaa oli tässä kohtaa takana 70 kilsaa. Olo oli tässä kohtaa melko hyvä ja eväät maistuivat hyvin. Sain syötyä puuroa sekä juotua kivennäisvettä vähän enemmänkin. Päätin olla vaihtamatta varusteita sen enempää vaikka aurinko alkoi lämmittämään jo jonkin verran.

Pallaksen huollossa. Eppu ja coutsi huoltaa (kuva NUTS)
Suunniteltu 10 minuutin huoltotauko Pallaksella kesti lopulta vain 5 minuuttia ja matka jatkui ylös laskettelurinnettä. Ensin nousu lähes Laukukeron päälle ja siitä vielä Taivaskeron yli tuntui todella pitkältä. En ollut huomannut ottaa Pallaksen huollosta mukaani kuin litran juotavaa ja nyt sitä näytti kuluvan normaalia enemmän. Matkaa seuraavalle huoltopisteelle Hannukuruun oli 23 kilometriä, kun puolimatkassa olleesta Montellinmajasta tarkistuspisteestä ei juomaa saanut. Onneksi ennen Montellinmajaa oli muutamia puroja, joista vettä uskalsi juoda. Sen jälkeen ei puroja löytynytkään ja jouduin juomaan suovettä ennen Suastunturille nousua. Suastunturin jälkeen edessä oli vain lasku Hannukurun huoltoon, jossa istuin ensimmäisen kerran kisassa penkille ja join rauhassa litran vettä. Nestehukka oli tässä vaiheessa melkoinen ja se näkyi myös vauhdissa.

Tuntureiden ylämäissä silmäilin taaksepäin nähdäkseni oliko takaa kukaan tulossa. Näkyvyys oli hyvä ja aina välillä näin takaa jonkin vaaleapaitaisen juoksevan edellistä alamäkeä. Välillä näkyi parikin hahmoa takanani. Edessä en missään vaiheessa nähnyt ketään.

Hannukurun jälkeen törmäsin Janneen, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan. Siitä matka jatkui loivaa nousua seuraavalle tarkistuspisteelle Tappuri asti, jossa matkaa oli kasassa noin 100 kilsaa. Aloin seuraamaan kellosta juoksu- ja kävelypätkien aikoja ja yritin pitää mahdollisimman lyhyen kävelypätkän juoksun välissä. Ainoastaan jyrkemmissä ylämäissä kävelypätkät pitenivät.

Tappurin jälkeen otettiin suunnaksi Pyhäkero, joka oli viimeinen isompi nousu. Nousu oli kuitenkin suhteellisen loiva ja sitä pystyi juoksemaan aina jonkin matkaa ennen kuin jyrkempi osuus sattui reitille. Pyhäkeron päällä piti jo hiukan tuulettaa, kun reitin jokainen isompi nyppylä oli nyt takana.

Pyhäkerolta lasku ei kuitenkaan ollut kovinkaan helppoa. Tässä vaiheessa reitti muuttui metrin kahden levyiseksi tasaiseksi soratieksi, mutta alamäki oli melko jyrkkä. Etureidet jaksoivat hyvin, mutta tässä vaiheessa polvet alkoivat olla jo sen verran kipeät, että jouduin ottamaan tälläkin osuudella pari kävelypätkää. Päivätuvan huoltoon tullessani istuin taas alas ja join pullon kylmää vettä ennen matkan jatkumista.
Lasku Pyhäkerolta (kuva NUTS)
Päivätuvan jälkeen reitti oli tasaista. Noin kilometri huollon jälkeen kansallispuisto päättyi ja siitä eteenpäin reitti kulki leveää soratietä runsaan kympin, jonka jälkeen juoksimme kolmisen kilsaa asfalttia Hettaan. Vaikka olin saanut vähän paremman vauhdin päälle Hannukurun huollon jälkeen niin tiesin, ettei takanani oltu pidetty sen huonompaa vauhtia. Miikka ja Markus puskivat eteenpäin yhteisvoimin eikä eroa ollut kuin runsas kilometri.

Lämpötila oli tässä vaiheessa noussut sen verran, että pitkä musta paita ja housut olivat aika lämmin yhdistelmä. Lisäksi ranteissa olivat irtohihat ja päässä buffi. Coutsi pyöräili vastaan vajaan kilsa ennen maalia. Yhtään ei herunut ymmärrystä, kun pyysin saada kävellä jonkin matkaa. Loppuun asti piti kuulemma juosta. Jokkekin tuli vielä kirittämään viimeisille sadoille metreille. Tällä kertaa Jokke taisi olla siinä ihan oikeasti.

Maalissa kello näytti 15.21 ja sijoitus kolmas. Viimeisten kilometrien urakointi oli imenyt miehestä viimeiset mehut ja maaliviivan jälkeen piti hetki keräillä ajatuksia maassa makaillen.

Lisää juotavaa

Miika ja Mikael

Markus, Miika ja Mikael


Eppu

Miesten 55 km kärki: Juha, Henri ja Jussi

Naisten Buff kärki Anna sekä 55 km kärki: Sirkka, Jaana ja Annaliina

Toni, Antti ja Mikael

Kisaviikonloppuna oli todella loistava tunnelma juoksijoiden ja järjestäjien keskuudessa. Kaikki järjestelyt voimivat moitteetta ja itse reitti oli juuri niin hieno kuin etukäteen kuvittelinkin.
Huipputunnelma!!
Isot kiitokset järjestäjille, kakkosvalmentajana toimineelle OutiH:n poikakaverille sekä tietysti Jannelle ja omalle coutsille.

Seuraavassa postauksessa tulee vähän enemmän analyysiä kisasta.

NUTS kisan uutisointi.
NUTS tulokset.
Kestävyysurheilu.fi uutisointi.
Trailrunning.fi uutisointi.
Raportit: Voittaja-Antti
Kuvia: NUTS,
GPS seuranta.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Viikko 29 odotellen

Taas on yksi viikko lomaa vietetty. Kelit eivät ole olleet ihan sellaista kuin haluaisin, mutta kyllähän tälläkin pärjää. Useamman napsun saisi olla lämpimämpää, mutta toisaalta sopeutuminen syksyn ja talven kisoihin on helpompaa, kun kesälläkin pitää juosta pitkissä kalsareissa.

Treenien kannalta mennyt viikko oli taas yksi kauden vaikeimpia. Edellisen viikon määräviikon jälkeen tällä viikolla ei tunteja ole ollut treeneihin käytettäväksi kuin muutama ja aika onkin sitten mennyt muiden loma-aktiviteettien kanssa. Maanantaina pidin lepopäivän. Tiistaina käytiin kavereiden mökillä ja matkalla pysähdyimme lenkille Liesjärvelle. Aivan mahtavia polkuja, harmillisesti oli vähän niukasti aikaa varattuna. Tänne pitää palata. Alla muutama kuva.














Keskiviikko meni levon merkeissä ja torstaina tein yhden työpäivän toimistolla. Torstaillekaan ei tullut siis lenkkiä. Perjantaina kiersin runsaan 1,5 tuntia Nuuksiossa. Selässä kulki vanha UD:n reppu, jota coachi oli tuunannut aamupäivällä. Toiseen olkaimeen ommeltiin pieni pussi, johon puhelin sopii mukavasti. Tästä pussista puhelin on helppo napata juoksunkin aikana. Muuten repussa kulki samat tavarat, jotka tulee olemaan repussa Pallaksen lähtöviivalla.

Päivitetty UD SJ reppu, uusi puhelintasku
Lauantaina tein viimeisen vetoharjoituksen ennen Pallaksen kisaa. Alkuverkkojen jälkeen tein kymmenen 2 minuutin vetoa yhden minuutin palautuksella. Melko hyvin jaksoi loppuun asti vaikka ei se niin hyvältä tuntunutkaan. Loppuun vielä hyvät verkat.
Iltapäivällä laitettiin grilli kuumaksi ja tehtiin kotihamppareita. Nam!

Lauantaina kotihampurilaisia
Sunnuntaina oli vuorossa vielä parituntinen lenkki Nuuksiossa. Pidin vähän parempaa vauhtia poluilla vaikka eilinen vielä tuntuikin jaloissa. Joka tapauksessa hyvä viimeinen pidempi lenkki.

Viikolle kertyi yhteensä 61 kilsaa juoksua. Ensi viikolla vielä pari lyhyttä lenkkiä ja perjantaina klo 24 ollaankin sitten lähtöviivalla nokka kohti Hettaa. Jee!

Tässä vielä linkki iRunFar saitin tekemään arvosteluun Hoka Stinson ATR tossusta. Heti alussa tulee hyvin esille kenelle näitä tossuja mm. tehdään: "Anyone who is over 35 can tell you that at some point the old bones just don’t tolerate the pounding like they used to". Näillä lähdetään Pallaksen kisaan.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Viikko 28 ja viimeinen määräviikko

Juoksupainotteinen viikko alkoi mitenkäs muuten kuin aamulla keittiön pöydän ääressä Hesaria lukien. Ensimmäinen lomapäivä oli edessä ja viikon teemana oli viimeisen kovan treeniviikon läpivienti ennen Pallaksen kisaa. Tavoitteena oli parin kovemman treenin saaminen viikkoon sekä määrän nostaminen sinne 150 kilsan tienoille.

Maanantaina aamupäivä meni kaiutinkaupoilla HifiStudiossa, mutta iltapäivällä tein runsaan parin tunnin peruslenkin Nuuksiossa. Sen lomassa tein noin kilsan pituisia reippaampia osuuksia, vähän sellaista intervallityyppistä menoa poluilla. Oli tosia hienoa, kun aurinko paistoi ja lämpöäkin riitti mukavasti.

Tiistaina kävimme Tuulan ja Nooran kanssa kiertämässä Nuuksio Classicin reitin. Rauhallisella vauhdilla edeten kävimme lisäksi Haukkalammella syömässä suklaamuffinsit. Keli oli pilvinen, mutta sadetta ei kuitenkaan tullut niskaan. Pienellä harjoittelulla Tuulasta ja Noorasta tulee niin kovia polkujuoksijoita.

Lumpeenkukkia
Polkujuoksijat Noora ja Tuula
Keskiviikkona käytiin coachin ja Virvan kanssa Konia vuorella Haimoossa tekemässä mäkivetoja.


Yhdellä vedolla vertikaalinousua kertyi runsaat 80 metriä noin 450 metrin matkalla. Yhteen kierrokseen meni aikaa vajaat kuusi minuuttia. Nousu oli siis melko juostava vaikka välillä teki vähän tiukkaa. Polku oli kapea ja paikoin aika tekninen. Alamäkiosuus oli hauskaa rallattelua paikoin liukkailla kallioilla. Lopuksi käytiin vielä katsomassa hienoa hiidenkiven puolikasta ja kalliohalkeamia.


Torstaina tein runsaan kolmen tunnin metsälenkin hakien vähän uusia reittejä lauantain vieraita varten. Alku oli tuttua, mutta kotiinpaluu Siikajärven eteläpuolelta oli osin uutta. Vähän meni könyämiseksi, kun polut loppuivat ja puita oli enemmän vaakatasossa kuin pystyssä. Lisäksi reitille osui melko märkä suo, jonka ylittäminen oli odotuksia haastavampaa.

Perjantaina tein viikon toisen vetoharjoituksen kun käytiin jättärillä coachin kanssa. Ensin tosin käytiin aamupalalla Ekbergillä. Alkuverkkojen jälkeen juoksin kymmenen vetoa hiekkatiellä puomilta lipuille noin 5.30 lähdöillä. Hyvin jaksoi nousta vielä viimeisetkin vedot. Useampikin veto olisi mennyt, mutta pitäydyttiin alkuperäisessä suunnitelmassa. Sateen elettua tilaakin riitti hyvin.

Aamupala Ekbergillä ennen mäkitreeniä, riisipuuroa ja croissanttia

Jättärillä vetoja
Lauantaina oli odotettu päivä, kun Suomen kovimmat vuorijuoksijat kävivät kyläilemässä. Ennen epävirallista osuutta kävimme kiertämässä runsaat kolme tuntia Nuuksion poluilla. Reitti kulki aluksi vanhoja Espoon ulkoilureittejä, joita ei enää kuitenkaan pidetä kunnossa. Paikoin reittimme mukaili NC polkua ja osin polutonta kangasmetsää.  Lopussa löysimme vielä ihan uusia hienoja pikkupolkuja ja yhden kallioluolan. Edes muutama sadepisara lopussa ei enää haitannut hienoa lenkkiä.

Selviytymistä purovedellä
Anna
Coachin valmistama salaatti, nam!

Sunnuntaina tein 1,5 tunnin peruslenkin Nuuksiossa. Viikolle kertyi treeniä yhteensä runsaat 19 tuntia, jossa juoksua 155 km ja vähän pyöräilyä. Ensi viikolla alkaa keventelyt kohti Pallasta.

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Viikko 27 ja kohti lomaa

Vähän tulee taas myöhässä viime viikon raportti, mutta ei voi mitään. Treenien osalta viikko sujui hieman alakanttiin. Salitreenit oli saatu kasaan edellisellä viikolla ja aikomuksena oli tehdä pari vetotreeniä höystettynä muutamalla muulla ulkoilulla. Lauantaille suunniteltu seikkailukisa jouduttiin peruuttamaan, mutta se antoikin aikaa ja voimia tehdä muuta.

Maanantaille suunnittelin vetoharjoituksen työmatkapyöräilyn jälkeen. Tarkoitus oli tehdä 4 minuutin vetoja ja pari minuuttia palauttavaa. Jo ekassa vedossa huomasin, että reidet on ihan hyytelöä eikä toivoakaa, että pystyisin juoksemaan 4 minuuttia täyteen. Kolmen minuutin kohdalla lopetin ja pidin parin minuutin hölkkäpätkän. Sen jälkeen sama 3 minuuttia vetoa ja tauko. Näitä sain kasaan viisi kappaletta ja sen jälkeen siirryin tekemään minuutin vetoja minuutin palautuksella. Näitä tein yhteensä kymmenen. Loppuun vielä verkat. Ei mennyt ihan suunnitellusti, mutta osittain tuo edellinen salijakso ja suht reipas pyöräily ennen vetoja on täytynyt tuntua jaloissa. Näin ainakin uskon.

Tiistaina juoksin aamulla rauhassa töihin. Päivällä kävin OMT:llä, jolla oli hyviä uutisia lantion asennosta. Kaikki kunnossa. Keskiviikkona taas fillarilla töihin ja illalla vajaa 1,5 tuntia poluilla.

Torstaina oli tarkoitus juosta Cooperin -testi pitkästä aikaa. Käytiin sitten Pasin kanssa Leppävaaran kentällä lounastunnilla kokeilemassa päivän kuntoa, kun edellisestä kerrasta oli kulunut jo pari vuotta. Vähän oli epävarma olo maanantain heikon treenin takia. Keli oli kyllä otollinen, kun lämpöä riitti eikä tuulikaan haitannut pahasti. Eka kierros meni vähän turhan lujaa, mutta sen jälkeen vauhti tasaantui sinne omalle normaalille tasolle. Viimeiset pari kierrosta ottivat taas tiukille kuten pitääkin. Ajan täyttyessä oltiin taas tutussa takakaarteessa moukarihäkin vieressä. Mittarissa 3430m. Kohtuu hyvä tulos ja paljon parempi, mitä uskalsin odottaa. Rajoittavana tekijänä oli maanantain jalkojen sijaan hapenotto kuten pitääkin. Perjantaina kävin työpäivän loputtua kiertelemässä polkuja runsaat pari tuntia. Tästä alkoi viiden viikon loma!

Lauantaina käytiin coachin kanssa Oittaalla melomassa. Keli oli aurinkoinen ja lämmin. Uimaranta oli täynnä väkeä. Paikalla olivat myös ultrajuoksijoita nauttimassa Mikon järjestämästä Bodomjärven Ultraintervalli tapahtumasta.
Ultraintervallin lähtöinfo




Sunnuntaina käytiin Jussin kanssa paikkaamassa eilinen poisjäänti seikkailukisasta. Ulkoiltiin reilut neljä tuntia pyöräillen ja juosten. Lämmintä riitti vaikka hellerajaa ei rikottukaan enää sunnuntaina. Pääsin kunnon pyörän makuun lainattuani Jussin täysjousitettua maastopyörää suurimman osan matkaa. Hienoa ja huomattavasti helpompaa kuin omalla jäykkäperäisellä ja pinkeärenkaisella maastopyörällä.

Viikolle kertyi tunteja vähän vajaat 17 ja juoksukilsoja tarkistuslaskennan jälkeen runsaat 120. Hyvät määrät, mutta laatu oli vähän vajaa. Ensi viikolla alkaa loma ja viimestelyt Pallakselle.

Treeniyhteenveto 2023

Vuotta on vielä pari päivää jäljellä, mutta tässä vähän yhteenvetoa treeneistä (päivitetty 2.1.2024). Datat tulee Polar Flown puolelta: Koko...