tiistai 16. heinäkuuta 2019

Sinister 7 kisaraportti

Vajaan kolmen viikon reissu Kanadaan tuli onnelliseen päätökseen pari päivää sitten, kun palasimme takaisin kotimaahan. Oli taas hieno reissu, jonka aikana tavattiin paljon vanhoja ja uusia ystäviä ja ehdittiin viettää yhdet häät sekä tietysti juosta taas yksi satamailinenkin. Kelit Edmontonissa ja Kalliovuorilla oli melko erilaiset kuin yleensä. Kuuman ja kuivan kelin sijasta päivät olivat pilvisiä ja sadetta tuli lähes jokaisena päivänä. Tuollaiseen peruslomailuun se sopi oikein hyvin, kun kuumuus ei vaivannut vaan energiaa riitti tehdä mukavasti erilaisia asioita.

Virallisen osuuden, eli häiden, jälkeen suuntasimme kohti Kalliovuoria ja Crowsnest Passia. Paikka oli entuudestaan tuttu, kun olimme olleet samassa kisassa jo kahdesti aikaisemmin eli vuonna 2009 joukkuekisassa ja 2014 solona. Majoituksen olimme hankkineet ihan kisakeskuksen vierestä Colemanista, josta löysimme viehättävän Airbnb-mökin. Edessä oli neljän päivän rupeama Sinister7 -kisan puitteissa.

Osallistuminen koko kisaan oli tehty vasta vajaa pari kuukautta aikaisemmin. Päätös perustui kokonaan siihen, miten palautuminen huhtikuun alun Barkleysta onnistuisi. No, koska se kisa jäi vajaaseen 20 tuntiin oli päätös Sinisteriin osallistumisesta varsin helppo. Itse treenikausi olisi voinut mennä hieman paremmin, kun kovien lenkkien osuus jäi aika vaatimattomaksi. Toisaalta koko kisaan ei ollut suurempia odotuksia tai tulospaineita. Toki viiden vuoden takaista aikaa olisi kiva hieman parantaa varsinkin, kun silloin kisan puolivälissä oli suuria ongelmia.

Kisan reitti oli muuttunut jonkin verran edellisestä kerrasta. Kartalla muutokset näyttivät aika pieniltä, mutta maastossa muutokset olivat suuremmat. Varsinkin neljäs ja kuudes osuus olivat saaneet paljon uusia hienoja polkuja. Nämä muutokset tosin toivat vaativuutta reitille niin teknisyyden kuin nousumetrienkin suhteen. Varsinkin kuudennella osuudella reitti nousi aikaisempaa korkeammalle ja maisemat olisivat varmasti olleet hulppeat mikäli olisin ollut siellä valoisaan aikaan. Tälläkään kertaa en saanut nauttia kuudennen osuuden maisemista.

Toinen merkittävä ero edelliseen kertaan oli keli. Varsin myöhäinen ja sateinen kevät oli aiheuttanut sen, että reitti oli hyvin märkä ja mutainen. Ensimmäiset kolme osuutta eli noin 65 km olivat aika siedettävässä kunnossa, koska reitti kulkee paljon avoimessa maastossa, jossa reitti oli kuivempaa. Siitä eteenpäin reitti oli todella märkä ja mutainen.

Reittiprofiili

Kaikki valmista
1. osuus (18,3km, +535m). Kisan startti oli lauantaina aamulla kello 7. Parin edeltävän päivän sateet ja pilvisyys oli väistynyt ja aamulla taivas oli kirkas. Kisa lähti hyvin liikkeelle ja ajatuksena oli ottaa alun tasaiset osuudet rauhallisemmin kuin viimeksi. Muutaman kilometrin jälkeen reitti nousi tieltä pienelle polulle ja nousi samalla matalan harjanteen yli. Koko ympäristö tuntui pysähtyneen, kun useista kanssajuoksijoista huolimatta metsä oli täysin hiljainen. Autojen ja kannustajien äänet olivat jääneet taakse ja olimme vihdoinkin keskellä luontoa nauttien sen hiljaisuudesta. Kaikki tuntuivat nauttivan hiljaisuudesta sillä en kuullut kenenkään juttelevan mitään tässä kohtaa. Reitti kierteli rinnettä ilman sen jyrkempiä nousuja vaikka todellisuudessa nousimme jatkuvasti.

Pilviverho aukeaa
2. osuus (16,7km, +772m). Vaihtopaikassa täytin toisen pullon ja jatkoin heti seuraavalle osuudelle. Reitti jatkoi hiljalleen nousemista. Aurinko oli jo noussut ja alkoi lämmittää mukavasti. Tässä kohtaa vatsa alkoi ilmoittamaan itsestään ja jouduin tekemään pikaisen puskareissun. Päästyämme huipulle reitti oli käytännössä yhtä alamäkeä osuuden loppuun. Kosteat polut tekivät alamäet liukkaiksi ja välillä oli pakko yrittää hiljentää vauhtia puissa ja oksissa roikkuen. Kaikki sujui kuitenkin ilman kaatumisia ja toinen osuus päättyi samaan paikkaan, josta lähtö oli tapahtunut. Täällä oli myös coutsi apureineen odottamassa. Siinä sitten taas pullot täyteen ja vähän evästä mukaan. Sekä lisää vessapaperia.

Toinen osuus takana
3. osuus (31,4km, +1357m). Tälle osuudelle otin mukaan sauvat, koska tiedossa oli pitkiä loivia nousuja, joita en odottanut pystyväni juoksemaan kokonaan ylös. Tässä kohtaa sauvoista olisi hyötyä. Osuuden alussa jouduin tekemään taas yhden pikaisen puskareissun. Vatsa ei vieläkään ollut kunnossa. Aurinko alkoi lämmittää oikeasti. Onneksi coutsi oli laittanut aurinkovoidetta naamaan edellisessä huollossa. Tällä osuudella ei ollut mitään suurempia ongelmia. Maisemat olivat huikeat ja hyvällä fiiliksellä jaksoin nauttiakin niistä. Pystyin myös syömään suunnitellusti ja jopa huoltopisteillä olleet geelit tuntuivat uppoavan hyvin. Kolmas osuus päättyi samaan paikkaan josta oli lähtenyt. Coutsi olikin täällä edelleen odottamassa ja valmiina huoltamaan tullessani sinne.

4. osuus (23,4km +974m). Kolmannen osuuden jälkeen päätin vaihtaa toiset tossut. Olin aloittanut kisan Salomonin Speedcross vitosella, koska toivoin niiden isomman nappulan antavan paremman pidon mutaisella reitillä. Kivikkoinen reitti aiheutti sen verran kipuja päkiöissä, että päätin nyt laittaa alle Hokan Mafeten. Tässä nappula on pienempi, mutta vaimennusta on enemmän.

Neljäs osuus oli pidempi kuin viimeksi ja uudet osuudet oli vedetty hienoille pienille metsäpoluille, joita myös pyöräilijät käyttävät. Nousimme myös yhden uuden harjanteen päälle, josta oli taas hulppeat näkymät. Viisi vuotta sitten oli täysin puhki neljännen osuuden jälkeen. Nyt halusin ottaa rauhallisemmin ja säästää voimia viimeisille osuuksille. Suunnitelma piti hyvin ja pystyin edelleen syömään suunnitellusti. Toisaalta tämä näkyi aikataulun venymisenä. Saavoin vaihtoon hyvävoimaisena, mutta jo jonkin verran aikataulua jäljessä.

Neljännen osuuden jälkeen


5. osuus (27,4km, +962m). Juoduin teippaamaan vasemman jalkapohjan huollossa, koska märässä juokseminen oli aikaansaanut rakkulan päkiän alle. Myös Salomonin gaittereiden kanssa oli ongelmia, kun en saanut niitä pysymään Hokan tossujen kanssa kunnolla paikallaan. Ehkä oli liian radikaalia sekoittaa näitä keskenään.

Osuuden alku oli tylsää tiejuoksua, koska reitti siirtyi solan pohjoispuoleisille vuorille. Jossain vaiheessa alkoi sataa sen verran, että oli pakko laittaa sateenpitävää takkia päälle. Olin säästynyt tähän asti sateilta vaikka ukkonen oli välillä jyrissyt läheisillä vuorilla. Nyt kuitenkin tilanne muuttui. Kova sade kasteli ennestään mutaisen reitin ja teki siitä vieläkin hankalamman edetä. Lisäksi pienet lammikot polulla olivat muuttuneet isoiksi lammikoiksi. Eteneminen oli melko hidasta, kun lammikoita vältelläkseni yritin löytää kuivempaa reittiä metsän puolelta. Osa juoksijoista meni suoraan lammikoiden läpi, mutta itse en siihen vielä ryhtynyt. Tällä osuudella alkoi myös syömisen kanssa olla ongelmia. Mikään ei enää tuntunut maistuvan. Aika kummallinen tilanne, kun vauhti oli kuitenkin rauhallinen ja silti vatsan kanssa oli ongelmia. Osuuden viimeiseltä välihuoltopisteeltä oli 7,4 km vaihtoon, mutta se tuntui kestävän ikuisuuden. Lopulta saavuin vaihtoon, jossa coutsi odoteli jo kärsimättömänä.

Alla kolme kuvaa (Photos: Leo Fung) viidenneltä osuudelta.




6. osuus (31,9km, +1400m). Juoduin pitämään pitkän huoltotauon, kun yritin saada jotain syötyä. Mikään ei tuntunut kuitenkaan maistuvan. Samalla vaihdoin kaikki vaatteet ja laitoin yöksi vähän lämpimämpää ylle. Lopulta oli pakko lähteä vaikka en oikeastaan saanut juurikaan mitään syötyä.

Osuuden koko noususumma tulee heti alussa noustessa Seven Sisters vuorelle. Harmillisesti oli niin pimeää, ettei maisemaa nähnyt lainkaan. Ainoastaan edessä menevien otsalampuista sai jonkinlaisen käsityksen suunnasta ja nousun jyrkkyydestä. Polku oli paikoin kapeaa pientä polkua, joka nousi suoraan ylös rinnettä. Polku muistutti tosin enemmän mutaista ojanpohjaa, jota oli vaikea nousta. Sauvoista oli tässä kohtaa taas paljon apua. Apua oli myös monista kanssajuoksijoista, joiden kanssa tuli juteltua pitkiä pätkiä tällä osuudella. Lopussa oli sama 7,4km pituinen pätkä, jonka olimme juosseet jo viidennen osuuden lopussa. Nyt tämä osuus meni huomattavasti helpommin. Kuudennen osuuden loppua kohden olo tuntui jotenkin helpottavan vaikka en ollutkaan syönyt enää mitään. Onneksi pystyin kuitenkin juomaan normaalisti.

Seven Sisters
7. osuus (10,9km, +321m). Tyhjensin nopeasti vähän tavaraa repusta. Sanoin coutsille, että heillä ei ole kiirettä maaliin. Pari tuntia tässä vielä menee. Coutsi sanoi, ettei saa mennä kuin 1:40. Lähdin siitä sitten hiljalleen valumaan eteenpäin, mutta jotenkin sain hyvän fiiliksen päälle, kun lähdin viimeiseen lyhyeen nousuun. Sen perään hidas ja aika tekninen lasku ja sitten isoa ulkoilureittiä loivaan ylämäkeen. Sain tässä juostua suurimman osan ja reitin käännyttyä alamäkeen kohti maalia sain hyvän vauhdin päälle. Ohitin useita juoksijoita tässä kohtaa, joista yksi taisi olla solo-sarjalainen. Viimeiset pari kilsaa tultiin asfalttia kylän läpi. Vilkuilin taakse varmistaakseni, ettei kukaan pääsisi enää yllättämään. Olin aikamoisen puhki maalissa. Aikaa meni tällä osuudella 1:33.

Loppuaika 23:32:47
Loppuaika oli 23:32:47 ja sijoitus kokonaiskisassa 9. Vain kolmasosa matkaan lähteneistä pääsi maaliin 30h aikarajan puitteissa.

Palkintojenjaossa. Veteraanisarjan kolmonen


Tulokset.
Canadian TrailRunning magazine.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Kolme viikkoa ja kohti Sinister7 kisaa

Kolme viikkoa on taas kulunut edellisestä päivityksestä. Aika on taas ollut vähän kortilla tai sanotaanko, että blogi jäänyt vähemmälle prioriteetille. Koitetaan saada tähän muutosta nyt kesällä. Ainakin nyt lomalla pitäisi ehtiä vähän asioita pohtimaan.

Treenit löytyy tietysti helpoiten Stravan puolelta, joten sieltä löytyy tarkemmat detaljit. Omat avainharjoitteet ovat menneet melko hyvin. Peruslenkkien vauhdit on saatu hiukan nostettua ja se viikon VK-lenkkikin on löytänyt paikkansa ohjelmasta. Parina viikkona olen myös saanut tehtyä molempina sunnuntaina vähän pidemmän neljän tunnin lenkin.

Kulunut viikko on ollut treeniohjelmassa kevyt ja sellaiseksi se myös muodostui. Viikon kohokohta oli kuitenkin Kangasala-Jukola, jossa olin mukana Samban väreissä. Samban edustaminen Jukolassa oli meikäläiselle ensimmäinen kerta. Mukana joukkueessa oli myös ensikertalaisia, mutta hienosti pääsimme maaliin melko vaativassa maastossa. Itsellä oli tällä kertaa vain yksi osuus hoidettavana vaikka mahdollisuuksia urakointiin olisi ollut. Coutsi oli kuitenkin kieltänyt useamman osuuden kolmen viikon kuluttua juostavan Sinisterin takia.

Ennen itse kisaa YLE Urheilu kävi tekemässä haastattelun, jossa juteltiin Jukolan lisäksi Barkleysta.

YLEn Jyri ja Tomi haastatteluhommissa
Ja vanhoja kavereitakin tavattiin.
Vanhoja armeijakavereitakin tavattiin

Oma suoritus oli melko onnistunut. Kisan alku oli vedetty kapealle hiekkatielle, jota pitkin juostiin useampi sata metriä ennen K-pistettä. Homma sujui aika siististi ja siinä juostessa näkyi vain yksi kasallinen kaatuneita miehiä. Onneksi pääsin siitä hyvin ohi. Eka rastiväli oli taas vähän pidempi, mutta ei mikään "halki kartan" kuten joskus on ollut. Eka rasti löytyi hyvin. Sen jälkeen parilla rastilla tuli pientä hakua, kun kävin lähellä olleella hajontarastilla. Loppu tuli kuitenkin suhteellisen hyvin. Ohittaminen vaati käytännössä oman uran valitsemista ja välillä se onnistui aika hyvin. Jossain puolimatkan jälkeen kaaduin kertaalleen kivikossa ja löin hieman vasemman polven. Sen jälkeen kesti hetken ennen kuin jalka kesti taas normaalisti juoksua. Alusta oli kyllä kivikkoinen, mutta ei kuitenkaan ihan pahimmasta päästä. Ennen paria viimeistä rastia ajattelin loppuajan olevan melko hyväkin, mutta vilkaisu kelloon ennen viimeistä rastia paljasti kuitenkin todellisuuden. Aikaa oli nopeasti menneestä osuudesta huolimatta kulunut yli 1,5 tuntia. Loppuaika 1:35:39. Samban tulokset.



Samba melko synkassa?

Paras ottaa retkituoli mukaan omalle osuudelle jos tulee vaikka väsy

Monta muistoa Jukola-viikonlopusta tallentui Coutsin tekemälle videolle. Nyt tämäkin on tallessa.



Kuten useimmat ovat huomanneet on tämänkin blogin päivitykset aina välillä jämähtäneet vähän paikoilleen. Välillä on ollut joidenkin viikkojen taukoja päivitysten välillä, kuten oli tämän ja edellisen päivityksenkin.

Tähän liittyen on jatkossa ajatuksena hieman vähentää kirjoitusten määrää ja alkaa panostaa enemmän siihen sisältöön. Suuntaviiviivoja ei olla ihan vielä päätetty, mutta ajatuksia ja mahdollisuuksia on paljon. Jatkossa Coutsi tulee myös osallistumaan kirjoittamiseen ja sisältöpainotukset muuttuvat omasta treenaamisesta aiheisiin, joista olemme muutenkin kiinnostuneet. Kiitos tässä vaiheessa blogia seuranneille. Matka siis ei pääty tähän, reitti vaan muuttuu. Onnittelut kaikille Jukolassa olleille ja Hyvää Juhannusta! 

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Viikko 20 treeniä ja pihahommia

Mennyt viikko on ollut erityisen kuivaa ainakin täällä Nuuksion seudulla. Pölyä riittää ilmassa ja puiden siitepölykin on nyt todella runsasta. Edellisellä viikolla kuului käen laulantaa ensimmäisen kerran ja tällä viikolla näkyi ensimmäiset pääskyset. Kai se kesä tästä on nyt alkanut.

Omat treenit ovat hieman kärsineet pihahommista, tai pihahommat treeneistä. Aikaa ei tahdo riittää ihan kaikkeen ja kaikki etenee vähän hitaammin, kun se pienikin aika pitää jakaa niin moneen asian kesken. Pitää siis vaan asennoitua siihen, ettei kaikki tule valmiiksi hetkessä eikä kahdessa vaan osa asioista valmistuu vasta myöhemmin. Pihahommien lisäksi ehdittiin tällä viikolla nauttia vähän kulttuuristakin. Kävin coutsin kanssa ensimmäistä kertaa uudessa Oodi-kirjastossa ja samalla reissulla vielä katsomassa Cirque du Soleil-ryhmän Toruk-esitystä.

Oodin julkisivu
Coutsi virittää

Sain tehtyä tällä viikolla viisi juoksulenkkiä, joista neljä suuntautui Nuuksio poluille ja yksi oli lenkki töistä kotiin. Parilla lenkillä tuli juosta vähän reippaammin, mutta vielä aika kaukana maksimaalisesta vauhdista. Aika hyvältä tuntuu tuo reippaampikin vauhti tällä hetkellä. Palautumisen kanssa pitää kuitenkin olla koko ajan valppaana, varsinkin kun osa illasta menee vielä lapion varressa heilumiseen.

Lauantaina pidimme coutsin kanssa pienimuotoisen polkujuoksutapahtuman pääasiassa paikalliselle asukasyhdistykselle. Coutsi kävelytti osan porukasta Soidinsuon ympäri, kun itse vedin pienempää ryhmää Nuuksio Backyard Ultra reitin ympäri. Samalle kerroin erilaisia polkujuoksuun liittyviä asioita, joita mukana olleet kuuntelivat innolla. Oli mielenkiintoinen ja leppoisa tapahtuma ja nyt polkujuoksu on taas napsun tutumpi laji muutamille innokkaille.
Polkujuoksun innostamina
Tämän vuoden kisakalenterikin selkeni syksyn osalta, kun ilmoittauduin mukaan Onnin SuperPePiin. Matka on kuitenkin tällä kertaa vain yksi kierros, kun maasto taitaa olla sen verran rajua, ettei kolmelle kierrokselle uskalla tässä kunnossa lähteä. Hienoa on kuitenkin olla mukana uudessa kisassa, jollaista ei aikaisemmin ole kokenut.

Alla pari houkutteluvideota kisaan.





Perjantaina julkaisimme Polkuporinoissa mielenkiintoisen jakson valokuvauksesta, jossa haastateltavana oli Juha Saastamoinen. Juha on monille tuttu jo usean vuoden takaa, kun hän on ollut mukana hoitamassa valokuvausta eri polkujuoksutapahtumissa. Kannattaa taas kuunnella Juhan tarina.


sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Viikot 18 sekä 19 ja Bodom Trailia

Kiirettä riittää kaikilla rintamilla. Tästä huolimatta lenkilläkin ehtii välillä käydä. Ei ehkä ihan niin paljon kuin suunnitelma sanoo, mutta sen verran ettei huono omatunto kuitenkaan pääse vaivaamaan. Pihahommat helpottivat nyt hieman, kun nyt kaikki on enää kiinni omaista aikatauluista. Mennyt kunnallistekniikkaprojekti sekä siinä ohessa tehty salaojaremontti ovat nyt jokseenkin kunnossa ja nyt tarvitsee enää saada pihalla pinnat kuntoon. Tämä äitienpäivä onkin mennyt kukkia ja nurmikkoa istuttaessa. Sen lenkin lisäksi.

Myös Nuuksiossa remontoidaan...portaita
Nuuksio Backyard Ultran osallistujalista julkaistiin myös eilen. Listassa on nyt 17 nimeä, joten vielä mahtuu mukaan. Kisan järjestelypuolella on vielä paljon hommaa, mutta eiköhän nekin asiat saada kesän aikana järjestykseen. Naisia on toistaiseksi vain kaksi ilmoittautunut, joten heitä kaivataan vielä mukaan. Kisaformaatti sopii loistavasti naisille ja he tulevat varmasti olemaan mukana taistelemassa ensimmäisen Nuuksio Backyard Ultran voitosta.

Lauantain yhteislenkiltä
Treenien puolesta nämä pari viikkoa ovat olleet vähän sellaista tasapainoilua. Kovemmat treenit ovat vielä saaneet osin odottaa, kun pari lenkkiäkin on remonttien takia jäänyt tekemättä. Viime viikonloppuna juostu Bodom Trail oli yksi hyvä kovavauhtinen kisa, joka kävi myös hyvästä treenistä. Koska edellisestä reipasvauhtisesta lenkistä alkaa olla yli puoli vuotta en odottanut itse kisalta tai loppuajalta paljoa. Tavoite oli pystyä juoksemaan tasainen kisa ja päästä alle kahden tunnin.

Kisa lähti rauhassa liikkeelle. Yleensä juoksen ekan kilsan hiekkatiellä aina vähän liian kovaa. Nyt juoksin aika rauhassa alun ja poluille päästessä en lähtenyt ryntäilemään muiden ohi vaan ohittelin muita ainoastaan helpommissa leveissä kohdissa. Koko ensimmäinen kierros meni hyvässä porukassa ja juttua riitti muiden kanssa. Toiselle kierrokselle jatkoin edelleen samaa vauhtia vaikka ehkä pienen vauhdinlisäykseen olisi ollut rahkeita. Noin kilsa ennen maalia vilkaisin kelloa ja olin aika ihmeissäni sen näyttävän alle 1.48. Siitä sitten loppuirvistys ja maalissa kello näytti peräti 11 sekuntia parempaa aikaa kuin viime vuonna. Loppuaika 1.52.45, näyttää siis oikein hyvältä tuleva Sinister7 kisan kannalta. Tulokset. Kuvia.

Kuva Onevision / Juha Saastamoinen
Kisakeskusta

Kannustus oli taas mahtavaa ja muutenkin järjestelyt sujuivat totutulla tasolla. Tämä oli kiva aloitus kotimaiseen kisakauteen.

Porinapuolellakin olemme ajatelleet harventaa julkaisuja, mutta mielenkiintoisia kohtaamisia ja tarinoita vaan tulee, joten ainakin toistaiseksi näyttää jatkuvan ennallaan julkaisutkin. Teimme pari viikkoa sitten väliporinat ja tällä viikolla hyvinvointivalmentaja Taina Liukkonen porinoi Sarin kanssa stressistä eri vinkkeleitä huomioiden. Ensi viikolla päästäänkin kuulemaan valokuvauksen saloja. Edelleenkin tavoitteenamme on löytää uusia näkövinkkeleitä, joissa on jokin kosketuspinta kestävyysurheiluun.

Sari ja Taina - stressinkarkoittajat


sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Viikko 17 ja uusi jakso alkaa

Viikko on ollut lämmin ja aurinkoinen ja tyypilliseen huhtikuiseen tapaan sadetta on ollut todella vähän. Ilma on sakeanaan pölystä, niin hiekasta kuin siitepölystä. Venäjältäkin on kantautunut maastopalojen takia jotain savua, joten hengitysilma ei ole ollut paras mahdollinen.

Menneet on menneitä ja nyt alkaa uusi harjoitusjakso runsaan kahden kuukauden päästä kisattavaan Sinister7-kisaan. Harjoitusjakso rakentuu kolmesta kolmen viikon jaksosta, jonne on tarkoitus laittaa vähän vauhdikkaampia treenejä väliin. Talven harjoitusjakso Barkeyta varten oli aika erilainen, kun se sisälsi lähes pelkästään pitkiä PK-lenkkejä. Nyt tarkoitus on rakentaa sen päälle hieman nopeutta.

Mennyt viikko on ollut edelleen sellaista sekalaista tekemistä. Jonkin verran on mennyt aikaa omalla pihalla meneillään olevan salaojaremontin kanssa. Siinä riittää puuhaa vielä ensi viikollakin. Lenkkien suhteen ohjelmassa on ollut lähinnä työmatkapyöräilyä. Juoksulenkit ovat suuntautuneet Nuuksioon uudelle NDU-reitille.
Enää pientä laittoa vailla
Tänään sunnuntaina järjestettiin ensimmäinen yhteislenkki NBU-reitillä. Juoksijoita oli tullut mukavasti tutustumaan reittiin. Yksi lenkin tarkoitus oli saada mahdollisimman paljon mittauksia reitin pituudesta, jotta voimme arvioida pitääkö reittiä vielä pidentää tai lyhentää. Siksi olikin hyvä, että paikalla oli useita juoksijoita, joista osa kiersi kaksi tai jopa kolme kierrosta. Tämän päivän perusteella olemme aika lähellä oikeaa reitinpituutta.

Kisareitti kartalla

Pientä mäkeä

Valmiina lähtöön
Tänään julkaisimme myös ensimmäisen version kisa-infosta.

Viikolle kertyi karkeasti samat määrät kuin edelliselläkin viikolla. Ensi viikolla aloitetaan sitten parilla vähän reipasvauhtisella lenkillä muun ulkoilun yhteydessä.

maanantai 22. huhtikuuta 2019

Viikko 16 ja Barkley treeniyhteenveto sekä uudet suunnitelmat

Plokin julkaisu jäi tällä kertaa maanantaille, kun eilen oli sen verran muuta tehtävää. Pääsiäinen on muuten mennyt aurinkoisessa säässä ja uusia suunnitelmia tehdessä. Varmaan yksi suurimpia juttuja oli tuon meidän uuden kilpailun julkistus. Eli syyskuun 13. järjestetään Nuuksiossa täysin uudenlainen kisakonsepti, kun Nuuksio Backyard Ultra pörähtää käyntiin.


Ennen uuden aloittamista on kuitenkin hyvä luoda katse vielä menneeseen talveen ja siihen harjoituskauteen, joka tuli tehtyä ennen kevään Barkley marathonia.

Lähtökohta koko harjoituskaudelle oli hieman hankala. Oikeassa etureidessä oli todettu viime elokuun magneettikuvassa alkavaa rasitusvammaa, joka käytännössä aiheutti polven turpoamisen yli kahden tunnin lenkeillä. Tästä syystä viime elokuun UTMB jäi runsaan 10 tunnin kohdalla kesken ja heti sen kisan jälkeen lähdin noudattamaan ortopedin neuvoa kolmen kuukauden juoksutauosta.

Tuon tauon aikana tuli pyöräiltyä huomattavasti normaalia enemmän, josta oli varmasti hyötyä tulevan talven treeneihin. Joulukuun alussa, kolmen kuukauden pyöräilyn jälkeen, pääsin vihdoinkin taas juoksun pariin. Tätä oli odotettu vaikka pyöräilykausikin oli ihan kivaa aikaa. Olin ennen suunnitelmallisen harjoituskauden alkua tehnyt valmiiksi talven kausisuunnitelman Polarin Flow ohjelmassa. Sen uudet ominaisuudet harjoituskauden rakentamiseksi olivat parantuneet huomattavasti ja sillä oli helppo tehdä tarvittava suunnitelma kohti tulevaa Barkleyta.

Ohjelma noudatti samaa neljän viikon jaksotusta, jota olen käyttänyt jo pari edellistä vuotta. Uutena elementtinä harjoitusjaksolla oli joka toiselle viikolle suunnitellut pitkät lenkit. Näiden lenkkien pituus olisi kuuden ja kymmenen tunnin välillä ja niiden tarkoitus olisi luoda paremmin pohjaa Barkleyssa tarvittavalle kestävyydelle. Tämän lisäksi jokaiselle viikolle oli omat kehonhuollot sekä voimatreenit läpi talven. Suunnitelman tuntimääriä olin ruuvannut hieman kevyemmiksi kuin mitä tein 2017 Barkleyn harjoitusjaksolla. Hieman pitää alkaa kunnioittaa myös tuota karttuvaa ikää.

Koko harjoitusjakso lähti liikkeelle vähän ontuen, kun sairastin flunssan heti joulukuun alussa ja se vei 1,5 viikkoa treeniaikaa. Sen jälkeen kausi pääsi kunnolla käyntiin ja seuraavat viikot menivätkin suunnitellusti. Myös viimeisen jakson aikana jouduin poikkeamaan suunnitellusta, kun vanhat vammat alkoivat muistutella itsestään. Siksi viimeinen määräviikko jäi reilusti suunniteltua lyhyemmäksi.

Alla kuvakaappauksia Polarin kausisuunnitelmasta ja sen toteutumisesta.

Barkley kausisuunnitelma marraskuusta maaliskuuhun

Harjoitusraportti - juoksu

Harjoitusraportti - kaikki treenit

Pidempiä treenilenkkejä sain tosiaan kasaan suunnitellusti joka toinen viikko:
Viikolla 49 4:40h / 38,2km Montrailin maisemissa.
Viikolla 51 6:02h / 49,4km Sipoonkorvessa
Viikolla 1 7:34h / 47,8km Loppiaisrogassa
Viikolla 3 9:08h / 53,7 km Nuuksiossa
Viikolla 5 6:39h / 44,5 km Nuuksiossa
Viikolla 7 8:05h / 47km Jättärillä
Viikolla 9 10:16h / 58,8 km Jättärillä
Viikolla 11 5:32h / 42,2 km Nuuksiossa
Viikolla 13 Barkley

Kokonaisuutena talvi oli hienoa treeniaikaa. Pitkien lenkkien vaikutuksen pystyi hyvin aistimaan kunnon nousuna. Uusien metodien kokeilu on aina mielenkiintoista ja tällä kertaa se oli myös palkitsevaa. Ehkä kaksi peräkkäistä pitkää treeniä Jättärillä toi kuitenkin esille ne vanhat vammat lantiossa, joten siinä kohtaan mentiin vähän yli. Valitettavasti sen huomasi vasta liian myöhään, mutta onneksi ei mitään suurempaa vamman uusimista kuitenkaan tapahtunut.

Polarin uusi kardiokuorman mittausta oli myös mielenkiintoista seurata harjoituskauden aikana. Mittaukset hyppäsivät selvästi ylikuormittavan puolelle harjoituskauden alussa, mikä on ymmärrettävä varsinkin sen 10 päivän flunssan jälkeen. Sen jälkeen palasi kehittävän ja ylläpitävän puolelle eikä oikeastaan minkään harjoituksen jälkeen enää käynyt ylikuormituksen puolella. Tämä johtuu varmasti pitkälti siitä, että kaikki harjoitukset olivat lähes PK-treeniä ja jopa tämän alle eikä varsinaisia tehotreenejä ollut yhtään. Edes pitkät 8-10 tunnin treenilenkit eivät nostaneet kuormitusta enää ylikuormituksen puolelle. Mittasin myös ortostaattista sykettä koko talven noin 2-4 kertaa viikossa. Näissä mittauksissa oli sama tulos. Ainoastaan harjoituskauden alussa ohjeistus oli harjoittelun keventäminen.

Kardiokuormaraportti
Nyt seuraavia harjoituskausia suunnitellessa olisi taas mielenkiintoista kokeilla jotain uutta. Kahden ja puolen kuukauden päästä oleva Sinister7-kisa Kanadan Kalliovuorilla on kisa, jossa tarvitaan enemmän juoksuvauhtia kuin Barkleyssa. Tässä kohtaa pitkät 10 tunnin treenit vaihtuvatkin vähän lyhyempiin ja höystettyvä viikoittaisella tehotreenillä tai parilla.


2014 Sinister7 kisasta
Viime viikolla sain kasaan runsaat 10 tuntia treeniä, jossa juoksua 53 kilsaa. Viime viikolla julkaistiin myös kevään ja jäidenlähdön kunniaksi Polkuporina-jakso, jossa Janne Blomqvist, kaksinkertainen olympiauimari, kertoo omasta taustastaan sekä swimrun-lajista. Kannattaa kuunnella.

Polkuporinat ja Janne



sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Viikko 15 kotiutuessa

Yksi viikko on ehtinyt vierähtää kotinurkilla ja töissä käyden. Mieli on vielä ollut Tennesseen metsissä vaikka maisemat ovat vaihtuneet ja ohjelmaa on ollut normaalia enemmän. Kevät ei Suomessa ole edennyt ihan niin paljon kuin olin toivonut. Nuuksiossa poluilla on vielä yllättävän paljon jäätä. Toisaalta yöt ovat olleet vielä tukevasti pakkasella, joka sekin hidastaa jäiden sulamista.

Viikon treenit ovat olleet melko rauhallisia. Fillaria on tullut poljettua vajaa satanen ja poluilla on tullut parina päivänä käytyä. Jalat tuntuu jo hyvin palautuneilta ja eiköhän tässä ensi viikolla jo saada jotain kunnon treeniäkin kasaan.

Viikonlopun Iltasanomissa oli myös juttua meikäläisen Barkley-reissusta. Toimittaja kävi tekemässä haastattelun maanantaina ja julkaisukuntoon juttu tuli sopivasti viikonlopun lehteen. Myös nettiversioon oli jollain aikataululla tulossa lisää tarinaa ja myös lyhyt video.

Iltalehden Barkley-juttu
Fabien Dufloksen video avaa myös hieman tämän vuoden kilpailun tunnelmaa. Ystävystyimme Fabienin kanssa jo 2017 kisan aikana, kun hän oli mukana kisaamassa. Tällä kertaa hän oli mukana median edustajana.

Lauantaina meidät oli coutsin kanssa kutsuttu mukaan Tawastia Trail Clubin polkujuoksupäiville, jossa pääsin kertomaan yhdestä lempiaiheestani eli Barkley Marathonista. Tarinaa kertoessa ja kuvia näyttäessä aika oli yhtä tiukilla kuin itse Barkleyn kisassa ja lopulta aikarajat taisivat hieman paukkua. Polkujuoksijat taisivat kuitenkin olla ihan tyytyväisiä kuulemaansa ja mukavasti riitti kysymyksiäkin.

Alla vielä kuvasatoa lauantailta.
Jussi Näri polkupäivien puuhamiehenä

Coutsin ja NLP kouluttaja Annele Aarni-Wiklundin kanssa

TTC:n polkujuoksijat

Barkley-luentoa
Yhtenä luennoitsijana polkupäivillä oli myös Annele Aarni-Wiklund, joka on ollut myös mukana Polkuporinoissa. Laitetaan tähän vielä linkki Annelen jaksoon Polkuporinoissa.

Tämän viikon Polkuporinoissa pääsimme juttelemaan aivotutkija Minna Huotilaisen kanssa. Olipa mielenkiintoinen porinatuokio Minnan kanssa, kun käytiin läpi mitä kaikkea aivoissa tapahtuu esimerkiksi pitkän treenin tai kisan aikana. Lisäksi juteltiin liikunnan ja oppimisen välisestä yhteydestä. Kannattaa käydä kuuntelemassa.
Polkuporinat Minnan juttusilla

Sinister 7 kisaraportti

Vajaan kolmen viikon reissu Kanadaan tuli onnelliseen päätökseen pari päivää sitten, kun palasimme takaisin kotimaahan. Oli taas hieno reis...