Treeniyhteenveto 2023

Vuotta on vielä pari päivää jäljellä, mutta tässä vähän yhteenvetoa treeneistä (päivitetty 2.1.2024). Datat tulee Polar Flown puolelta:

Kokonaisaika: 539 tuntia (2022: 500h)

Kokonaismatka: 6144 km (2022: 5695 km)

Kokonaisnousu: +68585m ((2022: +75965 m)

Juoksu(kaikki): 228h / 1918 km / +29015m (2022: 272h / 2120 km / +37850 m)

Pyöräily (kaikki): 176h / 3420 km / +33500 m (2022: 170h / 3320 km / +36000 m)

Retkiluistelu: 21h / 343 km / 13 harjoitusta (2022: 4h / 60 km / 2 kpl hokkareilla)

Pertsa: 65,5h / 337 km / 16 harjoitusta ( 2022: 10h / 89 km / 7 kpl)

Voimaharjoittelu: 6,5h / 10 harjoitusta (2022: 13,5h / 21 kpl)

Avovesiuinti: 3 km / 1 h / 2 harjoitusta (2022: 0,5h / 1 kpl)

Tapahtumia 2023:

6.1. Loppiaisroga 4h fillarilla 48 km, JaniS kanssa, Helsingin keskustassa

3.2. Sotkamohiihto 63 km

5.3. Talviurheilun paratiisi hiihto pääkaupungin läpi JaniS kanssa, 100km

29.4. August Väkevän muistokilpailu JaniS kanssa

6.5. Tour de Pojoviken (Fiskars bikeexpo), 62km

13.5. Gravel Primavera 110 km, Espoo

18.6. Jukola 3. osuus Samban joukkueessa

5.8. - 23.8. Colorado loma

19.8. Leadville 100mile race, DNF puolivälissä

23.9. NGS Falling Leaves Lahti 145km JaniS kanssa

8.9. - 13.10. Veikkola Friday Night Gravel, 6 kertaa mukana

30.9. Louna-Roga 6h / 31 km Tipin kanssa

20.10. Synkkä Syysunelma 150P sarjassa Karpaasin kanssa, 169km 12,5h

Vuoden 2020 yhteenvetoa

Jaahas, taas olisi yksi vuosi paketissa. Ja mikä vuosi! Päällimmäisenä jää mieleen varmasti korona ja sen aiheuttamat lukuisat suunnitelmien muutokset, karanteenit, käsidesit, suojamaskit, etätyö jne jne. Varsinkin työrutiinit muuttuivat, kun työmatkat ja toimistolla tekeminen loppui maaliskuun puolivälin jälkeen kokonaan.

Kisakalenteri meni itsellä ja monilla muilla kokonaan uusiksi, kun vain osa kisoista pystyttiin pitämään alkuperäisellä aikataululla. Meillä oli onnea Nuuksio Backyard Ultran kanssa, kun korona hellitti kesää kohti mentäessä ja pystyimme järjestämään kilpailun ilman mitään ongelmaa. Myös tulostason nouseminen viime vuodesta oli hieno lisä tämän kilpailun yhteydessä. NBU on myös selvästi vakiinnuttanut paikkansa Suomen kisakalenterissa, kun ensi vuoden kisa tuli loppuunmyydyksi yli puoli vuotta ennen kisaa. Tässä linkki kirjoittamaani kisaraporttiin TrailRunningFinlandin sivuille.

Itse NBUn lisäksi järjestimme tänä vuonna Backyard Ultran MM-kisat kotonamme. Se oli myös huima kokemus. Kokosimme yhteensä 15 juoksijan ryhmän edustamaan Suomea kisassa, johon osallistui yhteensä 20 maata. Kaikki kilpailijat ympäri maailman lähtivät liikkeelle samaan aikaan. Jokainen maakohtainen kisa oli kuitenkin oma kilpailunsa, joten kun juoksijoita oli jäljellä enää yksi niin sen maan kilpailu päättyi siihen. Suomen joukkue oli kovatasoinen ja jokainen antoi varmasti kaikkensa. Suomi oli lopputuloksissa yhdeksäntenä tuloksella 447 kierrosta. Tässä vielä linkki kisayhteenvetoon.

Kisakeskus omassa pihassa

Tulosluettelo

Omat suunnitellut kilpailut muuttuivat myös koronan takia. Olimme suunnitelleet Kanadan-matkaa touko-kesäkuun vaihteessa, mutta se peruuntui. Siellä oli tarkoitus juosta vähän Kalliovuorilla, mutta ei mitään varsinaista kisaa. Elokuussa oli tarkoitus juosta Coloradossa Leadville100 kisassa, mutta se peruttiin koronan takia. Ensimmäinen varsinainen kisa omalla kohdalla olikin Virossa kisattu Heavy Metal ultra. Se oli ensimmäinen omakohtainen kokemus backyard-konseptista. Konsepti tuntuu toimivan aika hyvin tällaiselle jo vähän hitaammalle juoksijalle. Harmi, että polvi ei kuitenkaan halunnut jatkaa enää 36 kierroksen ja 240 kilsan jälkeen vaan jouduin sen takia lopettamaan kisan kesken. Siinä vaiheessa kisassa oli mukana kolme juoksijaa. Voitto heltisi tässä kisassa 46 kierroksen tuloksella. Muuten olen erittäin tyytyväinen siihen, miten kisa sujui. Kisaraportti.

Viron kisassa kipeytynyt polvi jatkoi vaivaamista kisan jälkeen ja pari-kolme viikkoa kisan jälkeen en enää pystynyt juoksemaan lainkaan ilman kipuja ja lenkin jälkeistä särkyä. Siitä alkoikin se normaali ortopedi-kierros magneettikuvineen. Mitään ei kuitenkaan polvesta löytynyt vaikka hain lausunnon kahdelta ortopediltä. Jäin sitten odottelemaan polven paranemista. Kolme kuukautta Viron kisan jälkeen en edelleenkään pystynyt juoksemaan. Synkkä Syysunelmakin meni fillarisarjassa (raportti kirjoittamatta). Sitten 24. marraskuuta kävin fyssari Janne Koposella ja ongelman varsinaiseksi syyksi osoittautui nilkan heikko liikkuvuus tai oikeastaan toimimattomuus. Heti ekan nilkan käsittelykerran jälkeen pystyin juoksemaan lyhyttä alle tunnin lenkkiäja siitä sitten alkoi lenkkien määrät ja pituudet kasvamaan. Kun syys-, loka, ja marraskuun juoksukilsat olivat yhteensä 125 km niin joulukuussa juoksin jo 270 km.

Muuten vuosi 2020 oli numeroiden valossa yhtä vuoristorataa. Alkuvuosi oli aika rauhallista harjoittelua, mutta maaliskuusta alkaen määrät kasvoivat. Viron kisan jälkeen määrät taas romahtivat. Alla kuva juoksutreeneistä.

Juoksutunnit vuodelta 2020

Kokonaistunnit vuodelle olivat 605 tuntia, jotka jakaantuivat alla olevan kuvaajan mukaisesti. Kolmasosa treeneistä oli jotain muuta kuin juoksua. Nämä lukemat on muuten lähes samat kuin vuonna 2019. Hieman olen yllättynyt tästä tuntimäärästä, kun vuoteen mahtui niin paljon vaikeuksia.

Jakauma koko vuodelta

Polkuporinoiden suhteen vuosi oli taas useiden huimien tarinoiden ja asioiden kattamista. Julkaisimme edelleen kovalla julkaisutahdilla uuden jakson joka perjantai. Jaksot löytyvät helpoiten PodPlayn alta. Vuosi 2021 meneekin sitten hieman rauhallisemmalla tahdilla, kun olemme päättäneet julkaista vain joka toinen viikko uuden jakson. Tämä helpottaa muutenkin aika ruuhkaista arkea.

Vuoden 2019 vuosiraportti löytyy täältä. 

Kiitos teille, jotka olette jaksaneet seurata tekemistäni ja blogia. Toivotan kaikille menestyksekästä uutta tätä vuotta 2021!

2019 vuosiraporttia ja väliporinoita

Kausi 2019 on ollut taas aika kaksijakoinen. Alkuvuosi meni määrätietoisesti ja suunnitelmallisesti valmistautuessani toiseen Barkley kisaan. Treenit sujuivat hyvin ja niistä löytyy kattava yhteenveto aikaisemmasta blogi-kirjoituksesta huhtikuulta. Kisa kesti vain 1,5 kierrosta omalta osaltani ja sekin on kuvattu edellisissä kirjoituksissa.

Barkleyn jälkeen oli kolme kuukautta aikaa seuraavaan kisaan, joka olisi Kanadan Kalliovuorilla juostu Sinister 7 satamailinen. Hieman ennen Barkleyn kisaa alkaneet nivuskivut vaikuttivat harjoitteluun, mutta pohjia oli sen verran, että pääsin kisan läpi vaikka jäinkin selvästi tavoitteestani. Sinisterin raportti löytyy myös jo tuolta heinäkuulta.

Sinisterin jälkeen aloin selvittää nivuskipujen syytä. Tai ensin yritin vaan levolla saada asiaa kuntoon, mutta kun se ei auttanut niin alkoi eri lääkäreillä kiertely. Tämä episodi loppui tyräleikkaukseen lokakuun 17. päivänä. Tästä jaksosta on yhteenveto tuolla marraskuun puolella.

Näiden kaikkien tapahtumien puitteissa olen kuitenkin ehtinyt saada kasaan aika tarkkaan 600 treenituntia, joista 435 tuntia meni juoksun merkeissä. Kilsoja tässä ajassa ehti kertyä 3900 kilsaa sekä runsaat 70000 nousumetriä. Vuonna 2018 vastaavat lukemat olivat juoksun osalta 413h / 3500km / +82000m vaikka olin syksyllä 2018 kolme kuukautta juoksematta.

Juoksutunnit kuukausittain

Kuten kuvasta näkyy, toinen vuosipuolisko on ollut varsin vaatimatonta liikkumista juosten. Fillarilla on tullut poljettua vuodessa noin 100 tuntia / 2000 kilometriä. Toinen selvä muutos edelliseen vuoteen on kuntosalitreenien vähyys. Siinä missä aikaisemmin tuli salilla käytyä vähintään kerran viikossa niin toisella vuosipuoliskolla käyntejä oli vain pieni kourallinen. Ei oikein kehtaa edes sanoa.

On tähän vuoteen mahtunut paljon muutakin kuin hölkkäilyjä. Olemme Sarin kanssa julkaisseet vuoden aikana noin 50 uutta jaksoa Polkuporinoita ja siihen päälle vielä Väliporinoita ja Jälkiporinoita. Syksyllä siirryimme tekemään Polkuporinoita RadioPlayn puolelle ja olemmekin saaneet sieltä paljon apuja niin tekniikan kuin sisällönkin kanssa. Tähän vuodenvaihteeseen liittyen teimme viimeisimmän Väliporinan, jossa keskustelimme myös ajanhallinnasta.

Iso kiitos kaikille kuuntelijoille.

RadioPlayn Tipi ja me

Yksi iso ja pitkä aikainen haave toteutui myös tänä vuonna, kun järjestimme Suomessa ensimmäisen Backyard Ultra kisan, Nuuksio Backyard Ultra. Jo edellisen vuoden puolella alkanut suunnittelu huipentui perjantaina syyskuun 13. päivänä, kun kello 18 yhteensä 26 juoksijaa lähti hakemaan himoittua voittoa. Kilpailussa on kuitenkin vain yksi voittaja ja loput joutuvat nojaamaan DNF-kylttiin. Raakaa peliä, jonka todellinen koitos käydään korvien välissä. Yhteenvetoa 2019 tapahtumista löytyy NBU-kotisivujen puolelta.

Väsyneitä mutta onnellisia.

Ja jotta loppuvuosikaan ei olisi pelkkää sohvalla löhöilyä niin järjestimme vielä pienimuotoisen pikkujoulutapahtuman Solvallan urheiluopistolla. Ajatuksena oli, että NBU:stä kiinnostuneet voivat tulla paikalle kokeilemaan vuoden 2020 kisareittiä tai sitten muuten vaan kokeilemaan kisakonseptia tai sitten ihan muuten vaan pitämään hauskaa. Tapahtuma oli niin suosittu, että koska järjestimme tapahtuman pienellä porukalla emme voineet ottaa ihan kaikkia halukkaita mukaan vaan jouduimme myymään "ei oota" viime tinkaan ilmoittautuneille.

Alkaneen vuoden suunnitelmat ovat vielä varmistumatta, mutta selvää on, että Barkley jää tänä vuonna väliin. Sinne en tänä vuonna tullut suoraan valituksi.

Viikko 52 ja vuoden yhteenveto

Sunnuntai 31. joulukuuta ja vuoden 2017 viimeinen päivä. Taas on yksi vuosi paketissa. Paljon on ehtinyt tapahtua ja huimia asioita ehditty kokea. Ja kuten yleensä kaikkiin vuosiin siihen on sisältynyt  niin alamäkeä kuin ylämäkeäkin. Juuri niin kuin hyvään ja vaihtelevan polkulenkkiinkin.

Edellisestä vuodesta 2016 en varsinaista yhteenvetoa ehtinytkään kirjoittaa, kun harjoittelu kohti Barkleyn kisaa oli vuosi sitten jo kovassa vauhdissa. En siihen sen enempää nytkään palaa, mutta yksi isoimpia asioita oli keväällä 2016 vietetty seitsemän viikonlopun mittainen NLP-koulutusjakso, jonka hedelmistä saimme nauttia siitä lähtien.

Tämä vuosi alkoi kiivaalla harjoittelulla maaliskuun lopussa kisattavaa Barkley Marathonsia kohti. Varsinainen harjoitusjakso oli alkanut jo 2016 loppuvuodesta, mutta varsinainen huippu oli 2017 alkuvuonna, kun harjoitustunnit olivat keskimäärin yli 22 tunnin viikossa ensimmäisen kolmen kuukauden aikana.

Harjoitustunnit vuoden 2017 alussa

Harjoitusjakso alkuvuodesta oli ehdottomasti yksi vuoden kohokohtia. Missään vaiheessa ei tullut tunnetta motivaatiovaikeuksista tai edes kysymystä miksi lenkille tulisi lähteä. Ainahan sitä on väsynyt hyvän treenin jälkeen, mutta niinhän se pitääkin olla. Enemmän kyse on siitä mikä tunne on ennen treeniä, lähteekö sitä innoissaan treeniin vai onko se väkisin treeniohjelman toteuttamista. Kovien viikkojen aikaan aamulenkit olivat varmaan hankalimpia, mutta hyvin nekin menivät.

Barkleyn kisa oli uskomaton kokemus. Toteutus ei ollut odotettu, mutta kokemuksena ehdottomasti yksi hienoimpia. Kaikki ennakkokäsitykset kisasta kun olisi ymmärtänyt kertoa kymmenellä niin oltaisiin oltu oikealla tasolla. Pääseminen osaksi Barkley-yhteisöä ja ne muutamat päivät jotka siellä ehdimme viettää ovat jääneet unohtumattomina mieleemme. Tapaamamme ihmiset ovat myös jättäneet lähtemättömän vaikutuksen. Toivottavasti tapaamme heistä mahdollisimman monia seuraavalla kerralla paikalla ollessamme.

Barkleyn jälkeen alkanut harjoitusjakso kohti Pallaksen kisaa ei päässyt alkua pidemmälle ennen kuin takareisi kipeytyi pahasti. Siitä seurasi tutkimuskierre, joka päättyi kesäkuun 20. päivä leikkaukseen Sakarin toimesta Sairaala NEOssa.

Takareiden Hamstring-leikaus kesäkuussa tyhjensi käytännössä loppuvuoden kalenterin kisoista ja juoksutaukoakin tuli kaksi kuukautta. Ilman avovesiuintia aika olisi käynyt pitkäksi, mutta heti tikkienpoiston jälkeen alkoi lähes päivittäinen polskiminen märkäpuvun turvin lähijärvissä. Kyllä avovesiuinti on mahtavaa, tämä oli ehdottomasti toinen vuoden kohokohta. Parhaita asioita tämän vuoden aikana. Tässä vielä lyhyt video aiheesta.

Elokuussa olimme viikon lomalla Vuokatissa. Siellä juoksin ensimmäiset lenkit leikkauksen jälkeen, joka oli taas vuoden yksi hienoimpia kokemuksia. Pääseminen lempiharrastuksen pariin kahden kuukauden juoksutauon jälkeen on kyllä taas yksi vuoden kohokohtia. Vietimme muutenkin hienon lomaviikon Vuokatin mahtavissa suunnistusmaisemissa. Siitä innostuneena ilmoittauduin Kainuun swimrun-leirille ensi kesäkuussa. Ehkäpä tuo uimatekniikkakin tulisi tällä leirillä sellaiseen kuntoon, että maisemat vaihtuisivat vähän rivakammin.

Loppuvuonna tapahtunut takareiden kuntoutus on ollut hitaampaa kuin etukäteen olin ajatellut. Lokakuussa takareisi kipeytyi uudestaan ja jouduin tekemään vähän kevyempiä viikkoja. Joulukuu oli jo parempi, mutta joululomalla iski sitten vuoden eka flunssa/räkätauti, joka piti poissa lenkkipoluilta viikon ajan.

Kulunut viikko on ollut melkeinpä sohvalla makoilua. Nuhaa ja yskää sen verran ettei ole mieli tehnyt lenkkipolulle. Onneksi olo on nyt helpottanut sen verran, että lauantaina ja tänään sunnuntaina pääsin kiertämään vähän Nuuksion polkuja. Muuten vuosi olisi vaihtunut kokonaan ilman viikon viimeisiä lenkkejä.

Joulusuklaata

Nuuksion Mustalampi

Jäätä riittää poluilla

Yksi tapahtuma pitää vielä nostaa vuoden kohokohtana ja se oli Karhunkierroksen viikonloppu. Olin mukana järjestelyhommissa tällä kertaa, kun takareiden tutkimuskierre oli pahasti kesken eikä jalka kestänyt juosta edes 53 kilsan kisaa. Korvaavana huumeena toimi järjestelyhommissa oleminen ja etenkin kisaajien vastaanottaminen maalissa. Olipa muuten hienoa olla seuraamassa vierestä kaikkien niiden juoksijoiden onnistumisia ja ilon purkauksia maaliintulon jälkeen. Siitä ei tuntunut saavan tarpeeksi mitenkään. Tässä onkin oivallinen korvike itse kisaamiseen, jos joskus iskee jokin odottamaton vamma etkä pysty osallistumaan itse kisaan. Ei siis muuta kuin mukaan järjestelyhommiin.

Koko vuoteen mahtui hienoja hetkiä ja kohtaamisia. Toivottavasti alkava vuosi 2018 tarjoaa yhtälailla hienoja hetkiä kaikille. Kiitos kaikille blokia lukeneille ja erittäin hyvää alkavaa vuotta!

Vuoden 2014 yhteenveto

Jaahas. Taas on vuosi vaihtunut ja olis aika kerrata mennyttä vuotta. Vuoden 2015 suunnitelmat tulikin jo käytyä läpi edellisessä postauksessa, mutta pysähdytään hetkeksi ja katsotaan vielä läpi menneen vuoden juttuja.

Vuosi 2014 jakautui karkeasti kahteen puoliskoon. Ekalla puoliskolla tehtiin pohjia tulevia kisoja varten ja sitten toisella puoliskolla oli kolme kisaa, joissa piti nauttia treenin hedelmistä. Ihan näin hienosti ei kuitenkaan käynyt vaan pientä parannettavaa jäi tulevillekin vuosille. Treenien jaksottamisessa olin palannut takaisin 3+1 jaksotukseen, jossa kolmen kovemman viikon väliin otetaan yksi kevyempi viikko. Aikaisempina vuosina olen puskenut harjoitusjaksoa eteenpäin ilman varsinaisia kevyitä viikkoja. Viikon treenimäärät suunnittelen tunneissa, en kilometreissä.

Vuosi 2014 lähti liikkeelle nopeasti Sysikallio100:n jälkeen. Ekalla viikolla aloitettu ensimmäinen harjoitusjakso kesti ensimmäiset 14 viikkoa. Harjoitusjakson teemana oli nousumetrit. Mitään kovin hyvää vertailupohjaa edellisiin vuosiin ei ole, koska en ole varsinaisesti nousumetrejä aikaisemmin laskenut. Jakson aikana sain kasaan vajaat +45.000 nousumetriä, kun kilsoja kertyi 755 km ja tunteja 117h. Pieni osa noususta on juostu matolla ja loput maastossa. Jakson aikana oli useita mäkitreenejä yksin ja porukassa. Kevään treenit oli hienoa aikaa ja oli mahtavaa huomata oma kehittyminen samassa yhteydessä. Pientä takapakkia tuli yhden Hyppykalliolla tapahtuneen kaatumisen takia.

Punttisalitreenit ja niiden yhteydessä tehdyt hyppyharjoitukset oli myös ohjelmassa, mutta niitä ei kaikesta huolimatta kertynyt ihan suunnitelmien mukaisesti. Monesti oli Antin treenivideo mielessä, mutta ihan näin paljon en saanut itsestäni irti.


Strength and plyo from Antti Niinikoski on Vimeo.

Vuoden toinen harjoitusjakso kesti 11 viikkoa, viikosta 15 viikkoon 25. Tämän jakson teemana oli juoksukilsojen kerääminen. Kilsoja kertyikin suht mukavasti: 43-94-140-105-38-183-169-61-16-16-98 eli yhteensä 963 km ja tunteja 112h. Nousumetrit toisella jaksolla jäivät vajaaseen +22.000 metriin. Jakson lopussa meni pari viikkoa hukkaan poskiontelotulehduksen takia, mutta se olikin sitten vuoden ainut sairastelu. Tosin jouduin syömään yhden antibioottikuurin, joka ei tiedä hyvää lähellä olevia kisoja ajatellen.

Vuoden ensimmäisen puoliskon aikana tuli myös tehtyä jokunen pidempi harjoitus kuten Loppiaisrogaining, Jättäri50 ja Wappu-rymy ja Salpaus-Rogaining. Lisäksi Nuuksio Classicin reitti on tullut melko tutuksi kierrettyäni sen useampaan kertaan kevään ja kesän aikana. Ekalle puoliskolle kertyi yhteensä 337 treenituntia.

Heti toisen treenijakson jälkeen alkoivat keventelyt tulevaa Sinister7 kisaa varten, joka käytiin Kanadan Kalliovuorilla heinäkuun alussa. Itse kisassa oli aika paljon ongelmia vatsan ja jalkapohjien kanssa, mutta muuten reidet ja pohkeet sekä core tuntuivat kestävän hyvin kisan rasituksen. Kokemuksena ensimmäinen satamailinen vuoristossa oli kuitenkin varsin hieno ja kokemusta ja oppia tuli roppakaupalla kauden tulevia kisoja ajatellen. Aika kisassa oli 22.47.

Kanadasta palattuamme painoi jo seuraava kisa päälle. Sinister7 ja UTMB:n väliin jäi vain kahdeksan viikkoa, jona aikana ei kovinkaan ihmeellistä treeniä ehtinyt saada aikaan. Vaihtoehtona olisi ollut
pitää hyvin lyhyt, ehkä viikon mittainen, lepovaihe ja jatkaa kovempaa treeniä UTMB:lle asti. Valitsin kuitenkin vähän pidemmän lepovaiheen, jonka takia tuosta kahdeksasta viikosta ainoastaan kolmena viikkona sain kasaan hieman suuremmat treenitunnit. Vähän tuota treeniä sekoitti vielä siinä välissä käyty Evon seikkailukisa, jossa mentiin Jussin kanssa aika maksimilla 6,5 tuntia.

UTMB meni kisana melkolailla Sinisterin kaltaisesti. Ongelmat vatsan kanssa jatkuivat, mutta jalkapohjat eivät enää haitanneet menoa. Jalkapohjiin suurin helpotus löytyi uusista Hoka -tossuista, jotka osoittautuivat loistaviksi. Nousut UTMB:llä olivat kuitenkin niin kovia, että ilman energiaa matkanteko oli todella hidasta. Aika kisassa oli 32.41, joka jäi tavoitteesta melkoisesti.

Sinister7 ja UTMB olivat hyviä kisoja, mutta kuitenkin vain harjoituksia kauden päätavoitetta varten. Kauden selkeä päätavoite oli Sysikallio100, siis satamailinen. Tarkoitus oli tehdä kolmen kuukauden mittainen treenijakso Sysikalliota varten, jonka aikana keskityttäisiin taas nousumetrien keruuseen ja vahvistamaan juuri Sysikalliossa tarvittavia ominaisuuksia. Tämä suunnitelma ei kuitenkaan pitänyt, kun samaan aikaan olin mukana Mammuttimarssin järjestelyissä. Ratojen suunnittelu vaatikin lopulta niin paljon aikaa, että syyskuun ja lokakuun yhteenlasketut nousumetrit jäivät naurettavalle tasolle. Paljon kertoo se, että Mammuttimarssin ratojen kiertämisessä sain kasaan lähes 1000 fillarikilsaa, mutta samaan aikaan varsinaista juoksulenkkiä vain vajaat 500 kilsaa. Nousumetrejä en kehtaa edes kertoa.

Marraskuussa yritin sitten vähän korjata tilannetta. Siitä tulikin ihan hyvä kuukausi, mutta se oli valitettavasti vain yksi sellainen. Joulukuussa pitikin sitten jo alkaa keventelemään kisaa varten. Marraskuussa sain kasaan 82 treenituntia, joista kolmasosa fillarilla ja loput juosten.

Mutta sitten se Sysikallio. Ei mennyt sekään suunnitelmien mukaan. Sattui vaan liikaa vanhoja ja uusia ongelmia sen läpäisemiseksi. Ei siitä sen enempää enää tässä. Aikaisemmassa raportissa enemmän.

Kisojen tuoman kokemuksen kannalta vuosi oli hieno vaikka itse tulostaso jäikin melko vaatimattomaksi. Treenitunteja kertyi kaikkiaan 703 tuntia, kun viime vuoden tunnit olivat yhteensä 655 tuntia. Niistä juoksutunteja oli 480 tuntia / 3734 km (2013: 310h/2750km) ja fillaritunteja 187 h / 3759 km (2013: 165h/3610km). Muuta treeniä oli noin 25 tuntia salia ja jotain muuta pientä sälää. Vuoden ainoat hiihtokilometrit tuli tehtyä vasta nyt välipäivinä, yhteensä 9 kilsaa ;-) Vuoden nousumetrit olivat yhteensä +116k (Polarilla mitattu). Näistä ei siis ole aikaisemmilta vuosilta dataa, mutta kasvua siinä on varmasti edellisistä vuosista.

Suurimmat ongelmat tänä vuonna liittyivät energioiden imeytymiseen kisojen aikana. Tässä voisikin olla uusi hyvä kehityskohde tulevalle kaudelle. Älkää siis ihmetelkö jos en lenkillä vastaantullessa heti moikkaa takaisin. Mulla on varmaan vaan just suu täynnä pullaa.

Coachin kanssa ennen Sinisterin lähtöä

Vuosi 2013 yhteenveto

Taas on aika vetää yhteen kuluneen vuoden tapahtumia ja tekemisiä. En taida kuitenkaan vaivata teitä kaikilla numerotiedoilla vaikka sitäkin olisi. Sen sijaan voisin käydä läpi vuotta noin niin kuin tunnetasolla. Koittakaa kaikki kestää vaikka osa olisi varmaan kiinnostunut niistä numeroistakin.

Lähtökohdat vuodelle 2013 eivät olleet ihan parhaimmasta päästä. Vuoden 2012 syyskuussa todettu rasitusmurtuma alaselän ristiluussa vaikutti vielä suuresti harjoitteluun vuoden alussa. Olin edellisenä syksynä saanut korvattua juoksun pitkillä maastofillarilenkeillä, jotka toivat mukavasti voimaa jalkoihin. Muistettakoon, että 2013 MM-suunnistuksen normaalimatkojen hopeamies Jani Lakanen kertoi tehneensä harjoituskaudella pitkiä kolmen tunnin mittaisia maastofillarilenkkejä. Eli ihan hyvässä seurassa tässä oltiin.

Hyvä fillarikausi jäi kesken joulukuun 2012 alussa lumien tultua ihan tänne Espoota myöden. Siitä alkoikin sitten pitkä hiihtokausi, joka jatkui huhtikuun alkuun. Talven aikana kertyi kilsoja yhteensä 1220 km, joka on enemmän kuin pitkään aikaan. Meneillään oleva talvi näyttää taas olevan aika heikko lumitilanteen osalta, joten kilsat saattaa jäädä edellisestä talvesta.

Vuoden 2013 aikana ollaan kierretty coachin kanssa kisoja ahkerammin kuin kertaakaan aikaisemmin. Kausi alkoi Loppiaisrogainingilla, jatkui huhti- toukokuussa Majakka ja Perävaunulla, Salpaus-rogainingilla sekä Spring Adventurella. Kauden päätavoite oli kuitenkin elokuun Retki-Rogassa, jossa kuitattiin yllättäen SM-pronssia joukkueella, jossa oli meidän lisäksi Susi. Tämän lisäksi ollaan tehty useita pitkiä harjoituksia niin pyörällä kuin juosten, kartalla ja ilman, päivällä sekä yöllä otsalampun valossa. Vuosi on ollut hieno ja alkaneen vuoden suunnittelu on jo pitkällä. Perinteinen aloitus on taas Loppiaisena.

Suunnistuksellisesti vuosi oli hieman edellisiä parempi. Jukolassa juostut kaksi osuutta sujuivat ilman suuria ongelmia jos nyt ei huomioida kunnon loppumista kesken. Heinäkuussa vietetty viikko Kainuun Rastiviikoilla oli juuri niin hieno kuin odotettiinkin. Suunnistus sujui omalla tasolla ja muuten aika meni MM-suunnistuksia seuraten ja suomalaismenestyksestä nauttien. Vuoden aikana käytyjen rogaining- ja seikkailukisojen suunnistusosuudet sisälsivät joitakin mieleenpainuvia suunnistuskupruja, joille voi jo tässä vaiheessa vähän helpommin hymyillä. Myös Mammuttimarssissa tuli yön aikana pientä hakua, joka nyt ei enää niin harmita.

Ultrajuoksun puolella vuosi eteni lähinnä kropan ehdoilla. Vuoden vaihteessa aloitettu selän kuntoutus OMT Jarmo Tonderin kanssa kesti kaiken kaikkiaan puoli vuotta. Juoksumäärät olivat todella maltilliset alkuvuodesta ja tarkoitus oli aloittaa kilometrien keräily vasta huhtikuun alusta hiihtokauden päätyttyä. Olin ilmoittautunut syyskuussa juostavaan Spartathlon kisaan ja saanut järjestäjiltä luvan osallistumismaksun suorittamiseen vasta Suomi-Juoksun jälkeen. Suomi-Juoksu toimisi varsinaisena testilenkkinä sille, miten selän ristiluu kestäisi tulevaa kovaa harjoitusta. No, eihän se kestänyt ja Perniön satanen jäi jo ennen puolimatkaa kesken. Seuraavana päivänä lähti viesti Kreikkaan, etten ole tulossa ja paikan voi antaa eteenpäin seuraavalle.

Tämän jälkeen loppuvuodeksi suunniteltiinkin sitten vain lyhyempiä kisoja ja jatkettiin selän kuntoutusta. Elokuun lopussa juoksin toisen kerran järjestettävässä Nuuksio Classic Trail Maratonissa. Ilman ennakko-odotuksia kisa meni hyvin vaikka lopussa kyllä huomasi tämäntapaiseen kisaan tarvittavien treenien puutteen. Kisa toimi kuitenkin erittäin hyvänä treeninä. Lokakuun alussa oli vuorossa Vaarojen Ultra. Nyt omat odotukset olivat jo vähän kovemmat, mutta ongelmat oikean jalan kantapään kanssa hidastivat matkantekoa. Myös Kolin kovat nousut horjuttivat uskoa omiin kykyihin kovemmissa maastoissa. Toisaalta tähänkään kisaan en ollut ehtinyt tehdä vaadittavaa treeniä.

Kolme viikkoa Kolin jälkeen oli vuorossa MammuttiRuntu. Juoksu suht tasaisella alustalla oli alkanut sujua eikä kantapäästäkään ollut tällä kertaa haittaa. Selässä ei ollut merkkiäkään vanhoista kivuista. Kokonaisuutena kisa oli taas erittäin hyvä ja tekemisen suhteen samalla tasolla kuin vuoden 2010 Runtu Tommin kanssa.

Kauden piti loppua Mammuttiruntuun, mutta sitten twitterissä alkoi liikkua villejä huhuja jostain vuoden pimeimmästä ultrasta. Se kuulosti juuri niin pimeälle, että tästä ei ollut mitään mahdollisuuksia jättäytyä pois. Sysikallio100 juostiinkin sitten juuri ennen joulua tai pitäiskö sanoa ryömittiin ja könyttiin. Satanen taittui reippaalla kävelyvauhdilla ja nousua kertyi mukavasti. Iloinen asia oli reisien kestäminen hyvin koko kisan ajan. Ainut ongelma oli yksinkertaisesti väsymyksen kanssa yöllä. Sekin meni sitten ohi aamun sarastuksessa. Taas erittäin hyvin mennyt rypistys, joka palvelee mukavasti 2014 tavoitteita.

Kulunut vuosi on ollut kaiken kaikkiaan erittäin vaihteleva ja kiinnostava. Kausi ei päättynyt telakalle kuten parina edellisenä vuonna. Pientä kolotusta on ollut edelleen pitkin syksyä, mutta se taitaa olla melko normaali tilanne. Vammoja enemmän treeniä ovat vähentäneet muut kiireet kuten opiskelut. Mutta on kiva huomata, että vähän vähemmänkin juoksemalla voi pärjätä.

Ja sitten kaikille tilastoniiloille muutama lukukin:
juoksua 2750 km / 310 h
fillaria 3610 km / 165 h
hiihtoa 1007 km / 91 h
lihaskuntoa 55 h
muuta (suunnistus, yhdistelmätreeni, muuta) 34 h
yhteensä 655 h

Kiitos kaikille blokia lukeneille ja kommentteja antaneille. Olkoon tuleva vuosi kaikille vähintään yhtä antoisa.

Vuoden 2012 yhteenveto

Nyt kun ollaan siirrytty taas seuraavaan vuoteen niin on hyvä katsoa taaksepäin edelliseen vuoteen ja vähän analysoida mitä sen aikana on tullut tehtyä. Lähtökohta vuoteen oli hieman erilainen, kun kolme kuukautta aikaisemmin (syyskuu 2011) olin ollut leikkauksessa. Kuntoutuminen leikkauksesta oli kuitenkin sujunut hyvin ja heti alkuvuodesta pääsin jo ihan hyvin treenaamaan.

Alkuvuoden harjoitusohjelma oli suunniteltu huhtikuussa juostavaa Sakura-michi kisaa silmällä pitäen. Tarkoitus oli palata normaaliin juoksurytmiin ja kerätä harjoitustunteja mukavasti ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Heti alkuvuodesta käytiin Tommin kanssa kiertämässä Loppiaisrogaining, jossa juoksu tuntui maistuvan ja kunto näytti hyvälle.

Sakuran treeniputken puolimatkassa kävi kuitenkin niin, että lantio ei sitten ihan kestänytkään vielä sitä kuormitusta vaan jouduin pudottamaan juoksumäärät minimiin ja siirtämään harjoittelun painopistettä korvaaviin lajeihin. Hiihto ja pyöräily saivat toimia korvaavina harjoituksina, mutta käytännössä harjoitustunnit tippuivat puoleen suunnitellusta. Viidentoista ensimmäisen viikon aikana sain kasaan 1117 juoksukilometriä kokonaisharjoitustuntien jäätyä yhteensä 169 tuntiin.

Näillä pohjilla lähdettiin huhtikuussa Japaniin tarkoituksena asettua lähtöviivalle ja juosta ainoastaan maratonin verran tai korkeintaan eka satanen Shirotoriin asti. Niinhän siinä kävi, että maaliin asti juostiin Veikon kanssa eikä paljoa jääty edes vuoden 2009 loppuajasta. Kunto oli kuitenkin maalissa todella heikko, mutta lantiossa ei matkan rasitus tuntunut yhtään.

Japanin jälkeen pidin tarkoituksella pitkän juoksutauon antaakseni kropalle oikeasti aikaa palautua. Vaikka kevät oli jo pitkällä, en pitänyt mitään kiirettä treenien jatkamisella. Yhden nollaviikon jälkeen en juossut kuin keskimäärin 40 kilsan viikkoja seuraavat seitsemän viikkoa Jukolaan asti. Samaan aikaan keräsin puolet treenitunneista fillaroimalla.

Jukolan jälkeen aloitin kuuden viikon treenijakson Skotlannissa juostavaa Northumberland Ultraa varten. Alku oli vielä vähän hakemista, mutta kyllä siinä joitakin parempiakin viikkoja saatiin kasaan. Juoksukilsat olivat nyt satasen molemmin puolin viikossa. Muuta harjoitusta ei paljoa kertynyt, joten kokonaistunnit jäivät vaatimattomiksi. Jakson aikana kävimme Teppo Tulpun kanssa härnäämässä Suomen huippuja Tuulonen Adventuren seikkailukisassa sekä tietysti coachin, Mirjan, Markun ja Joccen kanssa Konstan-kierroksella.

Skotlannin kisa menikin sitten todella hyvin. Etukäteen olin ajatellut parempaakin aikaa, mutta näin jälkeenpäin tuo tulos on tuntunut koko ajan paremmalta ja paremmalta. Aikaisempaan kokemukseen nähden kovat korkeuserot reitillä eivät sittenkään tuntuneet ihan mahdottomilta ja vielä lopussa juoksu maistui ja jaloissa oli potkua. Runsaat 13,5 tuntia skotlantilaisia nummia (100km/4000 nousumetriä) oli mahtava kokemus ja tänne toivottavasti on vielä joskus aikaa palata.

Tähän asti vuosi oli sujunut melkolailla suunnitellusti vaikka harjoitusmäärät olisivat voineet olla kovemmatkin. Toisaalta tässä edettiin kropan ehdoilla ja yritetiin reagoida pieniinkin huonoihin tuntemukseen mahdollisimman ajoissa. Motivaatiota olisi ollut vetää edellisen huonon vuoden jälkeen määrää ihan urakalla, mutta siihen ei valitettavasti ollut mahdollisuuksia. Olin kuitenkin iloinen voidessani taas liikkua edes jonkin verran.

Skotlannin jälkeen oli loppuvuoteen ladattu vuoden tärkeimmät kisat. Kunto oli mukavasti nousussa ja tarkoitus oli jatkaa UTMB -pisteiden metsästystä ensin Kolilla ja sen jälkeen Mammuttimarssissa. Näiden kolmen kisan yhteispisteet riittäisivät osallistumaan UTMB-2013 kisan arvontaan. Itse lähtönumero olisi vielä arvonnan varassa.

Muistattehan vanhan intiaanien sanonnan: "Jos halua kuulla Jumalten nauravan, kerro hänelle suunnitelmistasi". Juuri näin kävi tällä kertaa. Vain kolme viikkoa Skotlannista olin tekemässä treenilenkkiä Tuulan kanssa Paloheinässä Mini Masulla. Jo jonkin aikaa oikeassa pakaralihaksessa oli ollut joitakin huonoja tuntemuksia, mutta ajattelin niiden olevan vain Piriformikseen liittyviä kipuja, joista olen saanut nauttia joskus aikaisemminkin. Mini Masulla tilanne meni kuitenkin niin pahaksi, että lenkin jälkeen en päässyt edes normaalisti kävelemään. Kipu oli erittäin kova eikä se lähtenyt paranemaan seuraavina päivinä.

Seuraavana viikonloppuna ollut Nuuksio Classic oli pakko jättää väliin, kun vielä silloin kävely oli vaikeaa. Useiden erilaisten hoitojen jälkeen jäljelle jäi taas se tuttu magneettikuvaus, josta sitten paljastuikin selässä ristiluun rasitusmurtuman. Ennuste oli, että paraneminen vie 3-6 kuukautta. Ei tuntunut ihan reilulta saada vuoden sisään toinen rasitusmurtuma.

Elokuun lopusta eteenpäin loppuvuosi oltiinkin sitten taas korvaavien harjoitteiden parissa. Kaikkea liikuntaa, missä tuli juoksun kaltainen isku, tuli nyt välttää. Onneksi pyöräily sopi tähän hyvin vaikka alussa huomasi senkin tuntuvan jonkin verran alaselässä. Joulukuun alussa tulleet lumet pelastivat myös tilannetta, kun hiihtokausi pääsi käyntiin niin aikaisin. Syyskuusta vuoden loppuun tuli pyöräiltyä keskimäärin kuusi tuntia viikossa. Kilometrejä kertyi noin 2200. Hiihtoa sain kasaan 215 km/ 24 h joulukuun aikana. Tästä suurin osa oli sellaista umpihakea. Loppuvuonna myös lihaskuntotreenit pääsivät käyntiin, kun selkä vihdoinkin alkoi kestämään tämän erittäin tärkeän treenimuodon. Kokonaistuntien valossa loppuvuosi oli kuitenkin varsin vaatimaton.

Melkoista vuoristorataa siis jatkettiin vuoden 2012 aikanakin. Vuotta kun summaa yhteen ovat kuitenkin harjoitustunnit kivunneet niinkin korkealle kuin 533 tuntia. Se on suuri yllätys näinkin rikkonaisen kauden jälkeen. Vuonna 2010 harjoitustunnit olivat 678 ja 2011 443 tuntia. Juoksukilsoja kertyi viime vuonna 2672km /278h, fillaria 3503km / 165h, hiihtoa 483km/52h ja lihaskuntoa runsaat 20 tuntia. Loput tuli erilaisista sekalaisista harjoituksista. Hyvää vuoden treeneissä oli varmasti se, että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan harjoittelu oli monipuolista, vain 52% treenitunneista kertyi juoksusta, 31% pyöräilystä ja 10% hiihdosta. Vuonna 2010 juoksusta kertyi yhteensä 84% treenitunneista.

Kiitokset kaikille plokiani lukeneille ja hyviä kilometrejä itse kullekin.

Hyvää Uutta Vuotta

Vuosi on vaihtunut ja edessä on toivottavasti paljon edellistä parempi vuosi. Ei tuo viime vuosi mitenkään ihan mahdottoman huono ollut harjoitusmäärien osalta, mutta paljon jäi kivoja kisoja kiertämättä. Unkarin neljäkasin jälkeen kärjistyneet ongelmat lantiossa helpottivat vasta lokakuun lopulla. Siihen väliin mahtuu yhteensä 24 viikkoa (viikot 19-42), joiden aikana juoksukilometrejä kertyi vain 88 km. Joka tapauksessa viime vuonna kertyi yhteensä 3487 kilometriä ja harjoitustunnit yhteensä 443 tuntia. Pudotusta edellisestä vuodesta on juoksukilometrien osalta runsaat 2000 kilometriä ja harjoitustuntien osalta 240 tuntia. Kisojen osalta eniten varmaan harmittaa UTMB.n ja Mammuttimarssin jääminen väliin. UTMB:lle päästään aikaisintaan kahden vuoden päästä, kun pisteiden metsästys pitää aloittaa taas alusta.

Vuoden ensimmäisenä päivänä käytiin coachin kanssa kiertämässä Siikajärvi ja otettiin muutama kuva kaatuneista puista. Paljon on vielä korjattavaa vaikka myrskystä on jo melkein viikko.

Nähtiin 19 joutsenta.

Lenkkipolulla uusia esteitä

Sähkölinjat olivat täällä vielä korjaamatta

Katkennut sähkötolppa

Auringon voimaa

Hiihtokelejä odotellessa metsässä on helppo liikkua tossuilla.

Tulevalla viikolla järjestetään Loppiaisrogaining Espoossa. Vuosi pääsee alkamaan siis vauhdikkaissa merkeissä. Sääennuste ensi viikolle on tiistaista lähtien sadetta ja plussakelejä, joten kahden edellisvuoden tapaan emme pääse hangessa tarpomaan.

Yhteenveto 2010 harjoittelusta

Vuosi 2010 on nyt takana ja taas ollaan monta kokemusta rikkaampia. Vuosi on ollut todella antoisa, mutta on samalla osoittanut, ettei ultrajuoksussa ole mikään varmaa ennen kuin kisa, harjoitus tai vuosi on pulkassa. Sama pätee varmasti kaikkeen tekemiseen on kyse sitten työstä, perheestä tai harrastuksista.

En ollut asettanut mitään varsinaisia tavoitteita kuluneen vuoden harjoitusmääristä kuten en ole aikaisemminkaan asettanut. Tietysti pientä lisäystä edellisestä vuodesta olisi mukava saavuttaa, mutta edellisvuoden 631 harjoitustuntia veivät kuitenkin jo niin suuren osan vapaa-ajasta, että sen ylittäminen tänä vuonna ei ollut mitenkään pakkomielteen omaista. Lisäksi tiedossa ollut rakennusprojekti tulisi vaatimaan niin paljon aikaa, että mielessä kävi myös "välipuolivuoden" pitäminen Surgerèsin 48h jälkeen. Sen sijaan tavoite monipuolisemmasta harjoittelusta oli mielessä koko vuoden ajan.


Rakennuprojektin lisäksi tämän vuoden harjoittelua on häirinnyt useamman flunssan ja räkätaudin kärsiminen. Jostain syystä niitä oli normaalia enemmän, keväällä kolme ja alkusyksystä yksi. Vastustuskyky tuntuu kadonneen jonnekin, kun niitä normaalisti on kärsitty yksi tai korkeintaan kaksi per vuosi. Tähän pitäisi yrittää löytää jotain helpotusta, mutta kun järviuintikin olisi pitänyt aloittaa jo syksyllä, jotta sitä voisi nyt jatkaa avantouintina. Nyt se on myöhäistä ainakin tulevaa kevätflunssa-aaltoa ajatellen.

Vuosi on nyt kuitenkin taaperrettu läpi ja kisoja on juostu pitkin vuotta. Yhteenveto kisoista löytyy tuolta aikaisemmista kirjoituksista. Parhaat harjoitusjaksot sain tehtyä Surgerèsin neljäkasia (9 viikkoa 143 h) sekä Spartathlonia (8 viikkoa 120 h) varten, joista kuitenkin vain toinen onnistui suunnitelmien mukaan. Muuten harjoittelu on ollut melko sekalaista ilman suunniteltua rytmitystä. Alle 5 tunnin harjoitusviikkoja on kertynyt yhteensä yhdeksän, jotka johtuvat pääosin joko kisoista palautumisen tai sairastumisen takia. Toisaalta yli 20 tunnin harjoitusviikkoja kertyi vuoden aikana yhteensä kuusi, jonka lisäksi kisaviikot tuottivat yleensä yli 20 tunnin ulkoilut. Kisoja kauden aikana kertyi yhteensä seitsemän rogaining -kisat mukaan lukien.

Suurin osa juoksulenkeistä on tehty turvallisesti kynnysten alapuolella PK-alueella. Loppuvuodesta Mammuttiruntun jälkeen sain tehtyä vain neljä reippaampaa lenkkiä tavoitteen oltua 8-10. Koko vuoden saldoksi kertyi vaivaiset kuusi reipasta lenkkiä. Edellisvuonna reippaita lenkkejä oli ollut yli tuplasti enemmän. Kokonaisjuoksumäärät kuitenkin kasvoivat edellisvuodesta. Tarkistuslaskennan jälkeen vuonna 2009 juoksin yhteensä 4988 km / 500 h, kun taas 2010 juoksua tuli 5502 / 567 h. Lisäystä juoksutunneissa on runsaat 13%. Tuosta 5502 kilometristä runsas 20% kertyi yhteensä seitsemästä kilpailusta vuoden aikana. Sekin on melkoisen paljon.

Muiden lajien osalta muutokset olivat melko suuria. Pyöräilyn määrät romahtivat puoleen edellisvuoden 85 tunnista tämän vuoden 43 tuntiin. Yhdistelmätreenien määrä tippui aikaisemmasta 25 tunnista puoleen, kun taas lihaskuntotreenien määrät kasvoivat viisinkertaisiksi, yhteensä 25 tuntiin. Hiihtokilometrejä kertyi Lapissa vietetyn talviloman ansioista vajaa 200 km, kun edellisenä talvena ei kilometrejä kertynyt kuin runsas 10. Muista lajeista kertyi lisäksi muutamia tunteja. Kokonaistunnit vuoden aikana kasvoivat yhteensä 678 tuntiin. Kokonaistunneista 84% oli juoksua (2009 79%) eli ainut tavoite monipuolisesta harjoittelusta jäi selvästi tavoittamatta. Tuntimäärät tosin kasvoivat kaikesta huolimatta.

Tulevalle vuodelle en enää yritä ottaa tavoitteeksi edes tuota harjoittelun monipuolisuutta. Katsotaan mitä tästä tulee ja tehdään sitä mikä maistuu hyvälle. Sakuraa varten olisi kivaa saada vähän vauhtiominaisuuksia kehitettyä, mutta saa nyt nähdä mitä täällä lumen keskellä saa aikaiseksi. Rakennusprojektin jäädessä historiaan voisi ainakin paperilla ajatella harjoitusmäärien voivan kasvaa myös ensi vuonna.

Yhteenveto 2010 kisoista

Taas on ollut erittäin mielenkiintoinen ja onnistumisten kannalta vaihteleva vuosi. Tässä lyhyttä yhteenvetoa kauden päätapahtumista. Linkkien kauttaa pääsee lukemaan tarkempaa raporttia tapahtumista.

Loppiaisrogaining 8h 6. tammikuuta Nuuksiossa. Ensimmäinen rogaining -kokeilu ja saman tien oltiin koukussa. Lunta oli maastossa niin paljon, että osa lähti hakemaan rasteja suksilla ja lumikengillä. Tommin kanssa luotettiin perustossuihin ja suoriuduttiinkin ensikertalaisiksi mielestäni hyvin. Lähes koko kahdeksan tuntia tuli käytettyä, joten suoritus oli siinä suhteessa optimi.

III E24h 30.- 31. tammikuuta, Esport Arena. Vuorossa oli kolmas areenalla juostava kaksnelonen. Vuotta aikaisemmin kisa päättyi jo yhdeksän tunnin juoksun jälkeen, kun kroppa ei ollut palautunut parin viikon takaisesta flunssasta. Tähän kisaan harjoitusjakso alkoi pari viikkoa lokakuussa juostun Mammuttimarssin jälkeen. Jaksoon kertyi ennen kisaviikkoa 11 nousujohteista harjoitusviikkoa, joiden aikana juoksin 1561 km (73-113-122-129-145-166-202-222-226-111-53-kisaviikko). Tavoitteet kisassa olivat kovat. Itse kisa jäikin sitten edellisvuoden tapaan kesken, tällä kertaa 16 tunnin uurastuksen jälkeen. Syynä oli tällä kertaa vatsalihasten krampit, joista ei aikaisemmin ole vaivaa ollutkaan.

Hiekkaharjun 6h 24. huhtikuuta. Juoksin enemmän harjoituslenkkinä ja pitkän treenin motivoimana kolmannen kerran Hiekkaharjussa. E24:n jälkeen harjoittelu oli ollut katkonaista parin pidemmän flunssan takia. Viikkojen 5-10 aikana en saanut juostua kuin 222 km. Juoksu kuitenkin maistui ja kokeilut olivat onnistuneita. Tuloksena samalla uusi oma 6h ennätys 69.520 km.

Surgerès 48h 21. - 23. toukokuuta Ranskassa. Toinen neljäkasi ja samalla kauden päätävoite. Tavoitteena parantaa 2009 elokuussa juosta omaa ennätystä. Keväällä olleen flunssakauden jälkeen sain juostua yhdeksässä viikossa 1086 km (41-110-73-133-162-159-228-118-63-kisaviikko). Myös tälle jaksolle mahtui mukaan yksi flunssa. Itse kisa menikin sitten juuri tavoitteen mukaan. Edellisenä päivänä asetettu kilometritavoite täyttyi täsmälleen ja sijoitus oli huomattavasti etukäteisodotuksia parempi. Tulos 382.317 km on samalla uusi SE sekä PE.

Jukolan viesti 19. - 20. kesäkuuta Kytäjällä. Mukana Endurancen ykkösjoukkueessa ja aloitusosuudella. Tarkoituksena aloittaa reippaasti ja saalistaa muutama sata päänahkaa ekalle väliaikarastille mennessä. Kävi kuitenkin niin, että ekalla väliaikarastilla oli pelkona, että toisen osuuden viestinviejät alkavat tulla ohi vasemmalta ja oikealta. Sen verran raskaasti tuli pummattua kolmea ekaa rastia. Joka tapauksessa taas hieno kokemus vaikka omaan suoritukseen jäi rutkasti parannettavaa.

Retki-Rogaining 24h 31.7 - 1.8. Tampereella. Ensimmäinen rogaining kaksnelonen. Taas yksi mahtava kokemus lisää plakkariin. Tommin kanssa nautittiin vajaa vuorokausi hämäläisestä talousmetsästä, jossa puita tuntui olevan enemmän maassa pitkin pituutta kuin normaalisti ylöspäin kasvamassa. Jätettiin pohjoisen nopeakulkuiset kangasmetsät kokonaan käymättä. Joka tapauksessa oli hieno tapahtuma ja tähän lajiin pitääkin tutustua lisää ensi vuonna.

Spartathlon 246 km 24. - 25. syyskuuta Kreikassa. Paluu vuoden tauon jälkeen legendaariseen kisaan. Harjoitusjakso kesällä meni lähes suunnitelmien mukaan. Rogaining kisojen jälkeen ei tullut varsinaisesti yhtään nollaviikkoa ja kahdeksassa viikossa (viikot 30-37) aikana sain juostua 1132 km (81-157-189-238-253-64-87-63-kisaviikko). Viimeisellä määräviikolla kroppa sanoi kuitenkin sopimuksen irti ja sain taas perus kuume/räkätaudin kilometrien jäädessä 64 km. Oliskohan rasitus sitten noussut sille tasolle, että kun pää ei ymmärrä ajoissa lopettaa, niin kroppa siten tekee sen. En usko tällä taudilla kuitenkaan olleen osaa heikosti menneeseen kisaan, joka jäi kesken n. 25 km ennen maalia. Ongelmia oli kisan aikana syömisten ja juomisten kanssa, kun mikään ei tuntunut imeytyvän ja pysyvän sisällä. Tuloksena dnf.

Mammuttiruntu 160 km 29. - 30. lokakuuta Kytäjällä. Vähän pelonsekaisin tunnelmin palattiin Tommin kanssa Jukola-maastoihin. Tiedossa oli kuitenkin rento mutta vaativa kisa, jossa suunnistuksellakin oli osansa. Lenkki meni suunnistuksen osalta lähes täydellisesti, mutta lopussa tuli yksi isompi pummi, jonka takia loppuaikakin meni yli etukäteen arvioidun 20 tunnin. Juoksu sen sijaan kulki todella hyvin koko reissun ajan. Loppuaika 20.18, kuljettu matka n. 160 km ja "Kytäjän Fakiiri" titteli.