keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Vuosi 2013 yhteenveto

Taas on aika vetää yhteen kuluneen vuoden tapahtumia ja tekemisiä. En taida kuitenkaan vaivata teitä kaikilla numerotiedoilla vaikka sitäkin olisi. Sen sijaan voisin käydä läpi vuotta noin niin kuin tunnetasolla. Koittakaa kaikki kestää vaikka osa olisi varmaan kiinnostunut niistä numeroistakin.

Lähtökohdat vuodelle 2013 eivät olleet ihan parhaimmasta päästä. Vuoden 2012 syyskuussa todettu rasitusmurtuma alaselän ristiluussa vaikutti vielä suuresti harjoitteluun vuoden alussa. Olin edellisenä syksynä saanut korvattua juoksun pitkillä maastofillarilenkeillä, jotka toivat mukavasti voimaa jalkoihin. Muistettakoon, että 2013 MM-suunnistuksen normaalimatkojen hopeamies Jani Lakanen kertoi tehneensä harjoituskaudella pitkiä kolmen tunnin mittaisia maastofillarilenkkejä. Eli ihan hyvässä seurassa tässä oltiin.

Hyvä fillarikausi jäi kesken joulukuun 2012 alussa lumien tultua ihan tänne Espoota myöden. Siitä alkoikin sitten pitkä hiihtokausi, joka jatkui huhtikuun alkuun. Talven aikana kertyi kilsoja yhteensä 1220 km, joka on enemmän kuin pitkään aikaan. Meneillään oleva talvi näyttää taas olevan aika heikko lumitilanteen osalta, joten kilsat saattaa jäädä edellisestä talvesta.

Vuoden 2013 aikana ollaan kierretty coachin kanssa kisoja ahkerammin kuin kertaakaan aikaisemmin. Kausi alkoi Loppiaisrogainingilla, jatkui huhti- toukokuussa Majakka ja Perävaunulla, Salpaus-rogainingilla sekä Spring Adventurella. Kauden päätavoite oli kuitenkin elokuun Retki-Rogassa, jossa kuitattiin yllättäen SM-pronssia joukkueella, jossa oli meidän lisäksi Susi. Tämän lisäksi ollaan tehty useita pitkiä harjoituksia niin pyörällä kuin juosten, kartalla ja ilman, päivällä sekä yöllä otsalampun valossa. Vuosi on ollut hieno ja alkaneen vuoden suunnittelu on jo pitkällä. Perinteinen aloitus on taas Loppiaisena.


Suunnistuksellisesti vuosi oli hieman edellisiä parempi. Jukolassa juostut kaksi osuutta sujuivat ilman suuria ongelmia jos nyt ei huomioida kunnon loppumista kesken. Heinäkuussa vietetty viikko Kainuun Rastiviikoilla oli juuri niin hieno kuin odotettiinkin. Suunnistus sujui omalla tasolla ja muuten aika meni MM-suunnistuksia seuraten ja suomalaismenestyksestä nauttien. Vuoden aikana käytyjen rogaining- ja seikkailukisojen suunnistusosuudet sisälsivät joitakin mieleenpainuvia suunnistuskupruja, joille voi jo tässä vaiheessa vähän helpommin hymyillä. Myös Mammuttimarssissa tuli yön aikana pientä hakua, joka nyt ei enää niin harmita.


Ultrajuoksun puolella vuosi eteni lähinnä kropan ehdoilla. Vuoden vaihteessa aloitettu selän kuntoutus OMT Jarmo Tonderin kanssa kesti kaiken kaikkiaan puoli vuotta. Juoksumäärät olivat todella maltilliset alkuvuodesta ja tarkoitus oli aloittaa kilometrien keräily vasta huhtikuun alusta hiihtokauden päätyttyä. Olin ilmoittautunut syyskuussa juostavaan Spartathlon kisaan ja saanut järjestäjiltä luvan osallistumismaksun suorittamiseen vasta Suomi-Juoksun jälkeen. Suomi-Juoksu toimisi varsinaisena testilenkkinä sille, miten selän ristiluu kestäisi tulevaa kovaa harjoitusta. No, eihän se kestänyt ja Perniön satanen jäi jo ennen puolimatkaa kesken. Seuraavana päivänä lähti viesti Kreikkaan, etten ole tulossa ja paikan voi antaa eteenpäin seuraavalle.


Tämän jälkeen loppuvuodeksi suunniteltiinkin sitten vain lyhyempiä kisoja ja jatkettiin selän kuntoutusta. Elokuun lopussa juoksin toisen kerran järjestettävässä Nuuksio Classic Trail Maratonissa. Ilman ennakko-odotuksia kisa meni hyvin vaikka lopussa kyllä huomasi tämäntapaiseen kisaan tarvittavien treenien puutteen. Kisa toimi kuitenkin erittäin hyvänä treeninä. Lokakuun alussa oli vuorossa Vaarojen Ultra. Nyt omat odotukset olivat jo vähän kovemmat, mutta ongelmat oikean jalan kantapään kanssa hidastivat matkantekoa. Myös Kolin kovat nousut horjuttivat uskoa omiin kykyihin kovemmissa maastoissa. Toisaalta tähänkään kisaan en ollut ehtinyt tehdä vaadittavaa treeniä.

Kolme viikkoa Kolin jälkeen oli vuorossa MammuttiRuntu. Juoksu suht tasaisella alustalla oli alkanut sujua eikä kantapäästäkään ollut tällä kertaa haittaa. Selässä ei ollut merkkiäkään vanhoista kivuista. Kokonaisuutena kisa oli taas erittäin hyvä ja tekemisen suhteen samalla tasolla kuin vuoden 2010 Runtu Tommin kanssa.

Kauden piti loppua Mammuttiruntuun, mutta sitten twitterissä alkoi liikkua villejä huhuja jostain vuoden pimeimmästä ultrasta. Se kuulosti juuri niin pimeälle, että tästä ei ollut mitään mahdollisuuksia jättäytyä pois. Sysikallio100 juostiinkin sitten juuri ennen joulua tai pitäiskö sanoa ryömittiin ja könyttiin. Satanen taittui reippaalla kävelyvauhdilla ja nousua kertyi mukavasti. Iloinen asia oli reisien kestäminen hyvin koko kisan ajan. Ainut ongelma oli yksinkertaisesti väsymyksen kanssa yöllä. Sekin meni sitten ohi aamun sarastuksessa. Taas erittäin hyvin mennyt rypistys, joka palvelee mukavasti 2014 tavoitteita.


Kulunut vuosi on ollut kaiken kaikkiaan erittäin vaihteleva ja kiinnostava. Kausi ei päättynyt telakalle kuten parina edellisenä vuonna. Pientä kolotusta on ollut edelleen pitkin syksyä, mutta se taitaa olla melko normaali tilanne. Vammoja enemmän treeniä ovat vähentäneet muut kiireet kuten opiskelut. Mutta on kiva huomata, että vähän vähemmänkin juoksemalla voi pärjätä.

Ja sitten kaikille tilastoniiloille muutama lukukin:
juoksua 2750 km / 310 h
fillaria 3610 km / 165 h
hiihtoa 1007 km / 91 h
lihaskuntoa 55 h
muuta (suunnistus, yhdistelmätreeni, muuta) 34 h
yhteensä 655 h

Kiitos kaikille blokia lukeneille ja kommentteja antaneille. Olkoon tuleva vuosi kaikille vähintään yhtä antoisa.

Ei kommentteja: