Nyt kun ollaan siirrytty taas seuraavaan vuoteen niin on hyvä katsoa taaksepäin edelliseen vuoteen ja vähän analysoida mitä sen aikana on tullut tehtyä. Lähtökohta vuoteen oli hieman erilainen, kun kolme kuukautta aikaisemmin (syyskuu 2011) olin ollut leikkauksessa. Kuntoutuminen leikkauksesta oli kuitenkin sujunut hyvin ja heti alkuvuodesta pääsin jo ihan hyvin treenaamaan.
Alkuvuoden harjoitusohjelma oli suunniteltu huhtikuussa juostavaa Sakura-michi kisaa silmällä pitäen. Tarkoitus oli palata normaaliin juoksurytmiin ja kerätä harjoitustunteja mukavasti ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Heti alkuvuodesta käytiin Tommin kanssa kiertämässä Loppiaisrogaining, jossa juoksu tuntui maistuvan ja kunto näytti hyvälle.
Sakuran treeniputken puolimatkassa kävi kuitenkin niin, että lantio ei sitten ihan kestänytkään vielä sitä kuormitusta vaan jouduin pudottamaan juoksumäärät minimiin ja siirtämään harjoittelun painopistettä korvaaviin lajeihin. Hiihto ja pyöräily saivat toimia korvaavina harjoituksina, mutta käytännössä harjoitustunnit tippuivat puoleen suunnitellusta. Viidentoista ensimmäisen viikon aikana sain kasaan 1117 juoksukilometriä kokonaisharjoitustuntien jäätyä yhteensä 169 tuntiin.
Näillä pohjilla lähdettiin huhtikuussa Japaniin tarkoituksena asettua lähtöviivalle ja juosta ainoastaan maratonin verran tai korkeintaan eka satanen Shirotoriin asti. Niinhän siinä kävi, että maaliin asti juostiin Veikon kanssa eikä paljoa jääty edes vuoden 2009 loppuajasta. Kunto oli kuitenkin maalissa todella heikko, mutta lantiossa ei matkan rasitus tuntunut yhtään.
Japanin jälkeen pidin tarkoituksella pitkän juoksutauon antaakseni kropalle oikeasti aikaa palautua. Vaikka kevät oli jo pitkällä, en pitänyt mitään kiirettä treenien jatkamisella. Yhden nollaviikon jälkeen en juossut kuin keskimäärin 40 kilsan viikkoja seuraavat seitsemän viikkoa Jukolaan asti. Samaan aikaan keräsin puolet treenitunneista fillaroimalla.
Jukolan jälkeen aloitin kuuden viikon treenijakson Skotlannissa juostavaa Northumberland Ultraa varten. Alku oli vielä vähän hakemista, mutta kyllä siinä joitakin parempiakin viikkoja saatiin kasaan. Juoksukilsat olivat nyt satasen molemmin puolin viikossa. Muuta harjoitusta ei paljoa kertynyt, joten kokonaistunnit jäivät vaatimattomiksi. Jakson aikana kävimme Teppo Tulpun kanssa härnäämässä Suomen huippuja Tuulonen Adventuren seikkailukisassa sekä tietysti coachin, Mirjan, Markun ja Joccen kanssa Konstan-kierroksella.
Skotlannin kisa menikin sitten todella hyvin. Etukäteen olin ajatellut parempaakin aikaa, mutta näin jälkeenpäin tuo tulos on tuntunut koko ajan paremmalta ja paremmalta. Aikaisempaan kokemukseen nähden kovat korkeuserot reitillä eivät sittenkään tuntuneet ihan mahdottomilta ja vielä lopussa juoksu maistui ja jaloissa oli potkua. Runsaat 13,5 tuntia skotlantilaisia nummia (100km/4000 nousumetriä) oli mahtava kokemus ja tänne toivottavasti on vielä joskus aikaa palata.
Tähän asti vuosi oli sujunut melkolailla suunnitellusti vaikka harjoitusmäärät olisivat voineet olla kovemmatkin. Toisaalta tässä edettiin kropan ehdoilla ja yritetiin reagoida pieniinkin huonoihin tuntemukseen mahdollisimman ajoissa. Motivaatiota olisi ollut vetää edellisen huonon vuoden jälkeen määrää ihan urakalla, mutta siihen ei valitettavasti ollut mahdollisuuksia. Olin kuitenkin iloinen voidessani taas liikkua edes jonkin verran.
Skotlannin jälkeen oli loppuvuoteen ladattu vuoden tärkeimmät kisat. Kunto oli mukavasti nousussa ja tarkoitus oli jatkaa UTMB -pisteiden metsästystä ensin Kolilla ja sen jälkeen Mammuttimarssissa. Näiden kolmen kisan yhteispisteet riittäisivät osallistumaan UTMB-2013 kisan arvontaan. Itse lähtönumero olisi vielä arvonnan varassa.
Muistattehan vanhan intiaanien sanonnan: "Jos halua kuulla Jumalten nauravan, kerro hänelle suunnitelmistasi". Juuri näin kävi tällä kertaa. Vain kolme viikkoa Skotlannista olin tekemässä treenilenkkiä Tuulan kanssa Paloheinässä Mini Masulla. Jo jonkin aikaa oikeassa pakaralihaksessa oli ollut joitakin huonoja tuntemuksia, mutta ajattelin niiden olevan vain Piriformikseen liittyviä kipuja, joista olen saanut nauttia joskus aikaisemminkin. Mini Masulla tilanne meni kuitenkin niin pahaksi, että lenkin jälkeen en päässyt edes normaalisti kävelemään. Kipu oli erittäin kova eikä se lähtenyt paranemaan seuraavina päivinä.
Seuraavana viikonloppuna ollut Nuuksio Classic oli pakko jättää väliin, kun vielä silloin kävely oli vaikeaa. Useiden erilaisten hoitojen jälkeen jäljelle jäi taas se tuttu magneettikuvaus, josta sitten paljastuikin selässä ristiluun rasitusmurtuman. Ennuste oli, että paraneminen vie 3-6 kuukautta. Ei tuntunut ihan reilulta saada vuoden sisään toinen rasitusmurtuma.
Elokuun lopusta eteenpäin loppuvuosi oltiinkin sitten taas korvaavien harjoitteiden parissa. Kaikkea liikuntaa, missä tuli juoksun kaltainen isku, tuli nyt välttää. Onneksi pyöräily sopi tähän hyvin vaikka alussa huomasi senkin tuntuvan jonkin verran alaselässä. Joulukuun alussa tulleet lumet pelastivat myös tilannetta, kun hiihtokausi pääsi käyntiin niin aikaisin. Syyskuusta vuoden loppuun tuli pyöräiltyä keskimäärin kuusi tuntia viikossa. Kilometrejä kertyi noin 2200. Hiihtoa sain kasaan 215 km/ 24 h joulukuun aikana. Tästä suurin osa oli sellaista umpihakea. Loppuvuonna myös lihaskuntotreenit pääsivät käyntiin, kun selkä vihdoinkin alkoi kestämään tämän erittäin tärkeän treenimuodon. Kokonaistuntien valossa loppuvuosi oli kuitenkin varsin vaatimaton.
Melkoista vuoristorataa siis jatkettiin vuoden 2012 aikanakin. Vuotta kun summaa yhteen ovat kuitenkin harjoitustunnit kivunneet niinkin korkealle kuin 533 tuntia. Se on suuri yllätys näinkin rikkonaisen kauden jälkeen. Vuonna 2010 harjoitustunnit olivat 678 ja 2011 443 tuntia. Juoksukilsoja kertyi viime vuonna 2672km /278h, fillaria 3503km / 165h, hiihtoa 483km/52h ja lihaskuntoa runsaat 20 tuntia. Loput tuli erilaisista sekalaisista harjoituksista. Hyvää vuoden treeneissä oli varmasti se, että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan harjoittelu oli monipuolista, vain 52% treenitunneista kertyi juoksusta, 31% pyöräilystä ja 10% hiihdosta. Vuonna 2010 juoksusta kertyi yhteensä 84% treenitunneista.
Kiitokset kaikille plokiani lukeneille ja hyviä kilometrejä itse kullekin.
Alkuvuoden harjoitusohjelma oli suunniteltu huhtikuussa juostavaa Sakura-michi kisaa silmällä pitäen. Tarkoitus oli palata normaaliin juoksurytmiin ja kerätä harjoitustunteja mukavasti ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Heti alkuvuodesta käytiin Tommin kanssa kiertämässä Loppiaisrogaining, jossa juoksu tuntui maistuvan ja kunto näytti hyvälle.
Sakuran treeniputken puolimatkassa kävi kuitenkin niin, että lantio ei sitten ihan kestänytkään vielä sitä kuormitusta vaan jouduin pudottamaan juoksumäärät minimiin ja siirtämään harjoittelun painopistettä korvaaviin lajeihin. Hiihto ja pyöräily saivat toimia korvaavina harjoituksina, mutta käytännössä harjoitustunnit tippuivat puoleen suunnitellusta. Viidentoista ensimmäisen viikon aikana sain kasaan 1117 juoksukilometriä kokonaisharjoitustuntien jäätyä yhteensä 169 tuntiin.
Näillä pohjilla lähdettiin huhtikuussa Japaniin tarkoituksena asettua lähtöviivalle ja juosta ainoastaan maratonin verran tai korkeintaan eka satanen Shirotoriin asti. Niinhän siinä kävi, että maaliin asti juostiin Veikon kanssa eikä paljoa jääty edes vuoden 2009 loppuajasta. Kunto oli kuitenkin maalissa todella heikko, mutta lantiossa ei matkan rasitus tuntunut yhtään.
Japanin jälkeen pidin tarkoituksella pitkän juoksutauon antaakseni kropalle oikeasti aikaa palautua. Vaikka kevät oli jo pitkällä, en pitänyt mitään kiirettä treenien jatkamisella. Yhden nollaviikon jälkeen en juossut kuin keskimäärin 40 kilsan viikkoja seuraavat seitsemän viikkoa Jukolaan asti. Samaan aikaan keräsin puolet treenitunneista fillaroimalla.
Jukolan jälkeen aloitin kuuden viikon treenijakson Skotlannissa juostavaa Northumberland Ultraa varten. Alku oli vielä vähän hakemista, mutta kyllä siinä joitakin parempiakin viikkoja saatiin kasaan. Juoksukilsat olivat nyt satasen molemmin puolin viikossa. Muuta harjoitusta ei paljoa kertynyt, joten kokonaistunnit jäivät vaatimattomiksi. Jakson aikana kävimme Teppo Tulpun kanssa härnäämässä Suomen huippuja Tuulonen Adventuren seikkailukisassa sekä tietysti coachin, Mirjan, Markun ja Joccen kanssa Konstan-kierroksella.
Skotlannin kisa menikin sitten todella hyvin. Etukäteen olin ajatellut parempaakin aikaa, mutta näin jälkeenpäin tuo tulos on tuntunut koko ajan paremmalta ja paremmalta. Aikaisempaan kokemukseen nähden kovat korkeuserot reitillä eivät sittenkään tuntuneet ihan mahdottomilta ja vielä lopussa juoksu maistui ja jaloissa oli potkua. Runsaat 13,5 tuntia skotlantilaisia nummia (100km/4000 nousumetriä) oli mahtava kokemus ja tänne toivottavasti on vielä joskus aikaa palata.
Tähän asti vuosi oli sujunut melkolailla suunnitellusti vaikka harjoitusmäärät olisivat voineet olla kovemmatkin. Toisaalta tässä edettiin kropan ehdoilla ja yritetiin reagoida pieniinkin huonoihin tuntemukseen mahdollisimman ajoissa. Motivaatiota olisi ollut vetää edellisen huonon vuoden jälkeen määrää ihan urakalla, mutta siihen ei valitettavasti ollut mahdollisuuksia. Olin kuitenkin iloinen voidessani taas liikkua edes jonkin verran.
Skotlannin jälkeen oli loppuvuoteen ladattu vuoden tärkeimmät kisat. Kunto oli mukavasti nousussa ja tarkoitus oli jatkaa UTMB -pisteiden metsästystä ensin Kolilla ja sen jälkeen Mammuttimarssissa. Näiden kolmen kisan yhteispisteet riittäisivät osallistumaan UTMB-2013 kisan arvontaan. Itse lähtönumero olisi vielä arvonnan varassa.
Muistattehan vanhan intiaanien sanonnan: "Jos halua kuulla Jumalten nauravan, kerro hänelle suunnitelmistasi". Juuri näin kävi tällä kertaa. Vain kolme viikkoa Skotlannista olin tekemässä treenilenkkiä Tuulan kanssa Paloheinässä Mini Masulla. Jo jonkin aikaa oikeassa pakaralihaksessa oli ollut joitakin huonoja tuntemuksia, mutta ajattelin niiden olevan vain Piriformikseen liittyviä kipuja, joista olen saanut nauttia joskus aikaisemminkin. Mini Masulla tilanne meni kuitenkin niin pahaksi, että lenkin jälkeen en päässyt edes normaalisti kävelemään. Kipu oli erittäin kova eikä se lähtenyt paranemaan seuraavina päivinä.
Seuraavana viikonloppuna ollut Nuuksio Classic oli pakko jättää väliin, kun vielä silloin kävely oli vaikeaa. Useiden erilaisten hoitojen jälkeen jäljelle jäi taas se tuttu magneettikuvaus, josta sitten paljastuikin selässä ristiluun rasitusmurtuman. Ennuste oli, että paraneminen vie 3-6 kuukautta. Ei tuntunut ihan reilulta saada vuoden sisään toinen rasitusmurtuma.
Elokuun lopusta eteenpäin loppuvuosi oltiinkin sitten taas korvaavien harjoitteiden parissa. Kaikkea liikuntaa, missä tuli juoksun kaltainen isku, tuli nyt välttää. Onneksi pyöräily sopi tähän hyvin vaikka alussa huomasi senkin tuntuvan jonkin verran alaselässä. Joulukuun alussa tulleet lumet pelastivat myös tilannetta, kun hiihtokausi pääsi käyntiin niin aikaisin. Syyskuusta vuoden loppuun tuli pyöräiltyä keskimäärin kuusi tuntia viikossa. Kilometrejä kertyi noin 2200. Hiihtoa sain kasaan 215 km/ 24 h joulukuun aikana. Tästä suurin osa oli sellaista umpihakea. Loppuvuonna myös lihaskuntotreenit pääsivät käyntiin, kun selkä vihdoinkin alkoi kestämään tämän erittäin tärkeän treenimuodon. Kokonaistuntien valossa loppuvuosi oli kuitenkin varsin vaatimaton.
Melkoista vuoristorataa siis jatkettiin vuoden 2012 aikanakin. Vuotta kun summaa yhteen ovat kuitenkin harjoitustunnit kivunneet niinkin korkealle kuin 533 tuntia. Se on suuri yllätys näinkin rikkonaisen kauden jälkeen. Vuonna 2010 harjoitustunnit olivat 678 ja 2011 443 tuntia. Juoksukilsoja kertyi viime vuonna 2672km /278h, fillaria 3503km / 165h, hiihtoa 483km/52h ja lihaskuntoa runsaat 20 tuntia. Loput tuli erilaisista sekalaisista harjoituksista. Hyvää vuoden treeneissä oli varmasti se, että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan harjoittelu oli monipuolista, vain 52% treenitunneista kertyi juoksusta, 31% pyöräilystä ja 10% hiihdosta. Vuonna 2010 juoksusta kertyi yhteensä 84% treenitunneista.
Kiitokset kaikille plokiani lukeneille ja hyviä kilometrejä itse kullekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti