keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Skövde 48h kisaraportti

Kisaan valmistava harjoitteluyhteenveto on luettavissa täältä.

Kisaviikko oli edennyt kevennetyn harjoittelun merkeissä. Maanantaina ohjelmassa ollut 1,5 tunnin lenkki lyhenikin sitten lopulta yhteen tuntiin matolla ja kisaa edeltävänä päivänä juoksin Skövdessä kevyen puolituntisen. Tunne oli molemmilla lenkeillä erittäin hyvä. Mitään varsinaista tankkausta en tehnyt tähän kisaan, sillä olihan tuossa aikaa syödä ja juoda kisan aikanakin.

Perjantai lähti liikkeelle hotellin aamupalalla klo 8 aikoihin. Tarjolla ollut puuro, leipä ja kahvi upposivat oikein hyvin. Sitten ei muuta kuin kamat kasaan ja kohti parin kilometrin päässä olevaa kisapaikkaa. Järjestäjät tarjosivat vielä ruokaa ennen kisan alkua ja pitihän sitä nyt sitten vähän lasagnea ja salaattia syödä muiden mukana.

Keli kisapaikalla oli tuulinen eikä tuo sateenmahdollisuuskaan näyttänyt poissuljetulta. Kannoimme kamat kentän laidalle ja viritimme pöydän valmiiksi ihan radan viereen. Vessat sijaitsivat radan viereisessä rakennuksessa, joten siellä käynti ei toisi montaa ylimääräistä metriä. Logistiikan osalta kaikki näytti hyvin järjestetyltä.



Kisa lähti liikkeelle klo 12 perjantaina. Samaan aikaan neljäkasia juoksevien kanssa lähtivät liikkeelle myös kaksneloset. Kuten aikaisemmin on tullut sanottua, niin tuo kisataktiikka oli pitkään epäselvä, eikä se oikeastaan selvinnyt vielä tässäkään vaiheessa. Olin etukäteen kirjoittanut paperille ylös kierrosaikoja ja niitä vastaavia kilometriaikoja, mutta sitä lappua en käyttänyt kertaakaan koko kisan aikana. Käytännössä lähdin juoksemaan mahdollisimman rennosti ja ehkäpä aika reippaallakin vauhdilla. Tulostavoitteesta en ollut julkisesti puhunut, mutta huoltajan kanssa oli tuosta SE:stä puhuttu jo viime vuoden puolella tätä kisaa suunniteltaessa. Olisihan se kovan työn takana, mutta pidin sitä kuitenkin realistisena. Ehkä tuo tavoite oli helpompi ottaa näin tyhmän tietämättömänä, kun ei oikeasti ollut mitään ymmärrystä miten kovasta lajista tässä neljäkasilla on kyse.

Ensimmäiset pari kolme tuntia juoksin ilman kävelytaukoja. Ilma oli lämmin (noin parikymmentä astetta) ja aurinko paistoi. Aina välillä satoi kevyesti vettä, joka ei kuitenkaan haitannut lainkaan vaan päinvastoin piristi ja raikasti ilmaa. Juttelin pariin kertaan kaksneloselle startanneen Johanin kanssa, joka ihmetteli kovaa alkuvauhtiani. Sanoin vaan juoksevani rennosti ja käveleväni välillä vaikka en oikeasti ollut paljoakaan kävellyt. Sykkeet, jotka monesti aikaisemmin ovat nousseet kisan edetessä turhan korkeiksi, pysyivät nyt aika hyvin aisoissa. Otin kävelytauot mukaan noin kolmen tunnin jälkeen, josta alkaen kävelin aina tasatunnein kaksi kierrosta ja ”puolelta” yhden kierroksen. Eli yhteensä kolme kierrosta tunnissa. Näiden aikana panostin syömiseen ja juomiseen.



Seitsemän aikaan perjantai-iltana tuli ensimmäinen kova ukkoskuuro. Vettä tuli seuraavan tunnin ajan niin paljon, että rata lainehti paikoin vedestä. Samaan aikana tuuli yltyi taas uusiin lukemiin. Tämä helpotti kuitenkin tunnin kuluttua, jolloin aurinko palasi ja alkoi kuivattaa paikkoja. Tässä vaiheessa suurin osa, minä mukaan lukien, vaihdoimme kuivat tossut ja vaatteet jatkaen sen jälkeen kisaa. Kuivaa keliä riitti seuraavan tunnin, jonka jälkeen alkoi uudestaan sataa kaatamalla. Vaihdoin pienempien sateiden ajaksi vedenpitävän kevyen takin ja lisäksi kovempien sateiden ajaksi vedenpitävät housut. Ei ollut ihan helppoa juosta niissä kamppeissa siinä tuulessa. Aikaa tuntui kuluvan vaateita vaihtaessa ikuisuus. Pahimpien sateiden rauhoituttua päätin olla vaihtamatta tässä vaiheessa tossuja, koska olin varannut mukaan vain neljä paria tossuja eikä ne tätä menoa riittäisi mitenkään loppuun asti. Tosin kisan aikana kävi selväksi, että kamoja sai mukavasti kuivattua tuolla pukuhuoneiden puolella.

Ensimmäisen kahdentoista tunnin täytyttyä kilometrejä oli kasassa noin 108. Se tuntui toisaalta kovalta alkuvauhdilta näin pitkään kisaan, mutta oli aika hyvin linjassa etukäteen ajattelemani vauhdinjaon (9-8-7-6) kanssa. Jalat pelasi hyvin ja erityisesti reidet tuntuivat siltä, kuin niillä ei olisi vielä edes juostu. Ainut ongelma tuntui tässä kohtaa olevan juoksumotivaation ylläpitäminen. Huoltajan lyhyiden unien aikana tein pari ylimääräistä kävelykierrosta vaikka jalat oli ihan kunnossa. Ei nyt vaan huvittanut juosta. Erittäin huono keli vaikutti varmasti myös tunnelmaan ja olikin sellainen olo, että mitähän seuraavaksi tulee taivaalta. Jossain vaiheessa yöllä jouduttiin porukalla roikkumaan huoltoteltassa kiinni, ettei tuuli olisi vienyt sitä mennessään. Reima viritti teltan kiinni useammalla köydellä.

Puolenyön jälkeen alkoi juoksu taas kulkea ja yksi ajanviete oli miettiä missähän kohtaa sitä kulloinkin olisi Spartathlonissa tai Sakurassa. ”Skövden Nemeassa” oltiin huomattavasti paremmassa kunnossa kuin siinä aidossa paikassa. ”Skövden Kaparelissa” taas ei ollut kanakeittoa tarjolla. Ja ”Skövden Sangas-vuori ” oli varmaan sulanut sadeveden mukana viemäriin. Eikä paskantaja-kissa muuten näkynyt. Ainoastaan joku kani juoksenteli pitkin nurmikenttää, siis ihan oikea kani.

Juoksu eteni yön yli suhteellisen hyvin muutamia lyhyitä hetkiä lukuun ottamatta. Tankkasin aamulla maitoa ja jugurttia ja nämä tuntuivat uppoavan hyvin. Myös pieni pala ruisleipää maistui hyvälle. Aamulla 8.35 oli kasassa noin 178km. Sadekuurot kuitenkin jatkuivat koko aamun. Vähän kymmenen jälkeen tuli ensimmäinen pahempi heikko hetki. Väsymys oli niin kova tässä vaiheessa, että vastoin suunnitelmia ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pitää lyhyt tauko ja kokeilla nukkua hetki. Pukuhuoneessa oli sopivan rauhallista nukkumiseen, mutta jalat eivät antaneet siihen mahdollisuutta. Kovat krampit jaloissa eivät rauhoittuneet lainkaan vaan aika menikin sitten venytellen ja tankaten. Aikaa vaateiden vaihtoineen meni 40 min.

Tauko helpotti huomattavasti menoa vaikka en saanut nukuttuakaan. Juoksu kulki taas. Ekan vuorokauden jälkeen kasassa oli 198,4km. Nyt oltiin hieman tavoitevauhtia jäljessä, mutta toisaalta takana oli nyt yksi tauko, jonka aikana meno helpottui. Vauhti jatkui hyvänä koko iltapäivän eikä suurempia ongelmia ilmaantunut. Jossain vaiheessa vatsa meni kuralle, mutta se hoitui parilla Immodiumilla. Oliskohan johtunut luonaaksi syödystä lasagnesta ja proteiinijuomasta. Sadekuurot jatkuivat ja vedenpitäville pyöräilyhousuillekin löytyi taas käyttöä.



Illalla kuuden jälkeen tultiin ”Spartaan” eikä tällä kertaa lähtenyt edes taju. Hieman ennen seitsemää tuli vastan Kanazawa (250km) ja suunnitelmissa oli nyt pitää lyhyt tauko. Aikaa oli käytetty 31h. Se on vajaat pari tuntia vähemmän kuin huhtikuussa Japanissa ja suurin piirtein alkuperäissuunnitelman mukainen vauhti. Toiselle tauolle tuli mittaa kaikkinensa runsas tunti, mutta unta en saanut tälläkään kertaa silmäystäkään. Jalat jatkoivat siitä mihin olivat lopettaneet edellisellä tauolla ja homma meni makuupussissa kieriskelyksi. Kivut jaloissa olivat melkoiset.

Palasin radalle alkuillasta ja yllätyksekseni juoksu kulki hyvin. Jaloissa ei tuntunut kipua juostessa. Lauantaina klo 18 alkanut 12h kisa vei mukavasti ajatuksia pois omasta juoksusta ja kilometrejä kertyi puoleenyöhön mennessä mukavasti, jonka jälkeen edessä oli kisan viimeiset 12 tuntia. Huoltajan palattua omalta lepotauolta noin yhden aikaan yöllä oli takana 288 km. Nyt oli viimeisen puristuksen aika. Matkaa oli alle 60 km ja aikaa 11 tuntia. Laskeskelin uuden ennätyksen rikkoutuvan aamulla kahdeksan ja yhdeksän välillä.

Toinen yö oli melkoista menoa. Väsymys oli sitä luokkaa, että aina välillä oli vaikeuksia hahmottaa, missä kohtaa rataa kulloinkin oli. Kierrosten laskeminen ei onnistunut lainkaan, kun yritin edelleen juosta kaksi kierrosta ja kävellä seuraavat kaksi. Huoltaja käveli mukana kävelykierrosten aikana ja hän onneksi aina kertoi, kuinka mones kävelykierros oli menossa. Myös energia alkoivat olla niin lopussa, että en saanut pidettyä itseäni kunnolla lämpimänä edes juoksukierrosten aikana vaan palelu oli jatkuvaa. Jatkuvat sadekuurot hankaloittivat edelleen oikean vaatetuksen löytämistä. Matka ei tuntunut edistyvän mitenkään ja jossain vaiheessa olin vakuuttunut, että kierroslaskentajärjestelmä ei laskenut kierroksiani oikein. Onneksi en käynyt valittamassa asiasta Reimalle. Kyllä olisi nolottanut seuravana päivänä. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin vaihtaa juoksu/kävely-rytmin siten, että kävelinkin aina pelkästään huoltosuoran/pääsuoran ja loput radasta juoksin. Tätä rytmitystä oli helppo jatkaa eikä se vaatinut erikseen kierrosten laskemista.

Aamulla klo 3.40 (noin 306 km kohdalla) alkoi oikean jalan jalkapöytä kipuilla todella voimakkaasti. Kipu alkoi yhtäkkiä kesken juoksun. Kävely tuntui mahdottomalta ja ainoastaan juoksu onnistui jotenkin. Ehdin jo miettiä, että tässäkö tämä kisa oli. Vamman tarkistamiseksi riisuimme jalasta tossun ja sukan, mutta eipä siinä jalkapöydässä mitään suurempaa ongelmaa näkynyt päällepäin. Erittäin kosketusarka se kuitenkin oli. Laitettiin saman tien kylmäspreitä jalalle ja toivottiin parasta. Ei muuta kuin sukka ja tossu takaisin jalkaan ja mies takaisin radalle. Kipu jatkui parin kierroksen ajan, jonka jälkeen se loppui. Vähän kyllä arvelutti kylmäsprein käyttö ja vamman ”peittäminen” sillä. En kuitenkaan tuntenut mitään ongelmaa jalassa koko loppukisassa.

Aamulla väsymystä helpotti jonkin verran todella vahvan kahvikupin juominen. Tarjolla oli myös riisipuuroa, joka maistui hyvälle. Sade alkoi lopulta hellittää ja aurinko nousi lämmittämään radalla eteneviä juoksijoita. Viimeiset kuusi tuntia neljäkasin juoksijat olisivat yksin radalla kaikkien muiden sarjojen jo loputtua. Pohkeeseen iski vielä pieni kramppi, jonka kuitenkin sain venyteltyä pois. Myös tuon magnesiumin nauttiminen tässä kohtaa auttoi varmaan asiaa.



Noin varttia vaille yhdeksän alkoi järjestäjät ja osa juoksijoista kerääntyä takasuoran alkuun. Järjestäjillä oli tieto ennätyksen rikkoutumisesta ja he olivatkin järjestäneet mukavan yllätyksen kuohuvien pommakki-lasien kera. Onnittelut olivat vilpittömät ja itsellä oli ihan voittaja fiilis. Lyhyen nautiskelun jälkeen juoksu jatkui vaikka olinkin jo luvannut itselleni reilun tauon tässä kohtaa. En kuitenkaan malttanut jäädä laiskottelemaan vaan yritin nyt parantaa ennätystä mahdollisimman paljon.



Loppua kohden alkoi paikalle myös saapua jonkin verran kisasta kiinnostuneita ja kannustusta saikin mukavasti jokaisella kierroksella. Ihan viimeisen tunnin aikana en kuitenkaan tainnut saada paljoa juoksua aikaiseksi. Kierrettiin rataa Bertilin kanssa jutellen. Klo 12 homma saatiin päätökseen ja olo oli helpottunut. Väsymyskin oli helpottanut.



Loppujuhlallisuuksien ja ruokailun jälkeen pakkasimme kamat ja lähdimme ajamaan kohti Tukholmaa. Huoltaja joutui ajohommiin meikäläisen kiemurrellessa etupenkillä särkevien ja kramppaavien jalkojen kanssa. Laivalle tullessa painuttiin melkein heti nukkumaan ja parin särkylääkkeen voimalla sain nukuttua hyvät yöunet. Aamulla ajettiin Turusta suoraan töihin, mutta päivää ei voi sanoa työn kannalta kovinkaan antoisaksi. Ensi kerralla kannattaa varmaan ottaa seuraavakin päivä vapaaksi.

Suurimmaksi haasteeksi tällä kertaa osoittautui keskittymiskyvyn ja juoksumotivaation puute. Lyhyen radan kiertäminen tunnista toiseen on niin pitkäveteistä hommaa, että sitä ei pystynyt mitenkään ymmärtämään ennen kisaa. Jalat pelasi kuin unelma läpi kisan, mutta pää oli tällä kertaa aika pehmeä. Huoltaja joutuikin koville yrittäessään motivoida juoksijaa etenemään radalla. Suurin kiitos kuuluu ehdottomasti hänelle.

10 kommenttia:

Santta kirjoitti...

Onnittelut SE:stä ja hienosta suorituiksesta tielle molemmille :)

Kiitos hienosta ja tunnelmallisesta raportista.

Keijo kirjoitti...

Onnittelut (jälleen kerran...) SE:stä kummallekin. Rapsa on hienoa luettavaa. Hurja suoritus!

-J- kirjoitti...

Onnittelut vielä täälläkin! Hieno tulos.

Rivien välistä lueskellessani sulla taisi olla pää harvinaisen hyvin mukana loppuun asti. Tietysti, jos olisi ollut joku hengittämässä niskaan, tulos olisi ollut vieläkin parempi? Mulla loppu motivaatio tasan silloin kun 300 näytti menevän rikki. Loppu oli vain fiilistelyä. Silloin se ei haitannut, mutta nyt jälkeenpäin harmittelen jokaista kierrosta, minkä jätin kiertämättä. Sitä sai itsensä uskomaan, että nyt on hyvä ja enää ei tarvi yrittää...

Jos oikein ymmärsin, et nukkunut lainkaan kisan aikana? Melkoinen suoritus! Onneksi noi tauot silti piristi menoa. Vielä kun saisit unen päästä kiinni, voisi palauttava vaikutus olla vielä parempi.

48 on kyllä sen verran kovaa leikkiä, että voi olla vaikea lähteä kokeilemaan uudestaan, noin henkisesti. Ekalla kerralla sitä on vain autuaan tietämätön vaatimuksista :D

Oli kyllä hieno veto teidän tiimiltä.

Timo kirjoitti...

Huh ja huh! Kova on suoritus, mutta niin on äijäkin. Onnittelut täältäkin.

StanleyPark kirjoitti...

Kiitos vielä kerran onnitteluista.

StanleyPark kirjoitti...

J:lle vielä tarkennuksena, en siis nukkunut koko kisan aikana lainkaan. Lepoa pitkälleen tuli se kaksi kertaa, mutta unta ei saanut kipeiden jalkojen takia. Laivalla vasta kotimatkalla siihen oli mahdollisuus.

Juu.. saas nähdä milloin tulee nälkää seuraavaan neljäkasiin :-)

Mara.S kirjoitti...

On sulla ihmejalat.
Hieno suoritus ja raportti.

HHA kirjoitti...

Raportin luettuani olen vielä enemmän ymmälläni. Kuntosi on niin kova, että kaksi vuorokautta vaikuttaa puolta lyhyemmältä. Tuntuukohan ajankulku tuossa jotenkin erilaiselta kuin 24h:lla? Toinen yö ja sateessa olisi lannistanut kyllä jo monen huoltajankin. Onnea teille molemmille -aikamoisia kokemuksia muisteltavaksi myöhemmin!

eka kirjoitti...

Kiitos valaisevasta ja hienosta raportista!

Harmi kun ei tullut omaa veikkaustani lopputuloksestasi julkistettua, mutta sanoin HHA:lle kisan alkaessa että SP juoksee 350 km. Tosin alakanttiinhan tuokin veikkaus meni.

Onnittelut vielä teille molemmille!

Anonyymi kirjoitti...

Hieno raportti jälleen hienosta juoksusta. Ei keksi ylisanoja tähän, tuollainen tulos noissa olosuhteissa on mykistävä. Onnitteluni!

t. jamaatta