Alkuviikko meni muutaman lenkin puitteissa, mutta muuten kaikki vapaa-aika kului kisajärjestelyissä. Torstaina kävimme KilonGepardin kanssa viemässä paikalleen Veikkolan ja siitä etelään ja länteen olevat rastikoodit.
Perjantaina alkoikin sitten Mammuttimarssi. Olimme paikalla jo ennen neljää valmistelemassa kilpailukeskusta ennen kilpailijoiden tuloa. Kävin vielä viemässä Korkeakalliontien ja Kortelan rastit sekä tarkastamassa, että Jokipellon rasti on edelleen paikallaan. Kisakeskuksessa oli paikat nopeasti järjestyksessä ja jossain vaiheessa alkoi kisaajia valua paikalle. Mukana oli huikeat noin 135 kilpailijaa. Edellisinä vuosina osallistujia on ollut siellä 70-80 paikkeilla, joten tämänvuotinen yleisöryntäys pääsi kyllä jossain määrin yllättämään. Brändi on selvästi tullut tunnetuksi ja saanut oman kannattajakunnan.
Puoli kahdeksalta oli pyöräsarjan lähtö, jossa mukana oli 24 joukkuetta. Vain puoli tuntia heidän jälkeensä lähtivät jalkasarjat pois lukien Pöräys. Lähdössä oli Mammuttimarssimainen keli, kun ilmassa oli ennusteista poiketen vähän sadetta. Kohta heti muiden lähdettyä alkoi kuljetus kohti Pöräyksen lähtöä, joka sijaitsi Salmessa. Puoli tuntia muiden perään saimme sitten heidätkin liikkeelle. Nyt kaikki olivat matkalla. Itse lähdin tässä kohtaa fillarilla Salmesta Iso-Parikakseen katsomaan uimarastia.
Verkonpaino ja Stopparihan siellä häsäsivät poijujen ja poijunpainojen kanssa. Tulet oli jo onneksi saatu syttymään keittokatokseen, joten makkaraa oli tarjolla heti alkutahdeista lähtien. Uimarastiksi oli valittu Iso-Parikas, koska siinä oli iso hiekkaranta, järjestelyjä varten keittokatos sekä läheinen sijainti kisakeskukseen. Uimapaikasta tulikin hyvä ja turvallinen. Tilaa uimiseen oli riittävästi ja hiekkapohja helpotti kilpailijoiden jalkapohjia.
Uimarastin valmistuttua kävin vielä vaihtamassa uimarastilla sakkolenkin valinneiden rastikoodia Pikku-Parikas järvellä, koska se oli sama minkä Pöräykselle startanneet olivat jo kertaalleen kiertäneet. Valitettavasti takapyörä oli fillarista tyhjentynyt toistamiseen tällä viikolla, joten jouduin juoksemaan sinne. Ja tietysti pyöräilykengissä. Palattuani uimarastille ei yksikään joukkueista ollut vieläkään tullut sinne. Kesti noin 1,5 tuntia enemmän, kuin mitä olin itse laskeskellut, Pöräyksen kärkijoukkueelta Team Nollat Taulussa tulla uimarastille. Tämä oli yllätys, koska sarjassa oli kuitenkin mukana kovia nimiä, niin naisia kuin miehiä. Uimarastilla heillä ei kulunut kuin aikaa kuin 7 minuuttia!
Seurasin parin ensimmäisen joukkueen tuloa uimarastille ennen kuin suuntasin takaisin autolle Salmeen. Ja tietysti pyörää taluttaen pyöräilykengissä.
Yö meni nopeasti, kun porukkaa alkoi virtaamaan maaliin. Mitään ryysistä ei missään vaiheessa tullut. Pöräyksen voiton vei Team Nollat Taulussa aikaan 4.12. Ilmeisesti uimarastin jälkeen juoksu oli heille maistunut, koska ratamestarin ihanneaika ylittyi vain 40 minuuttia. Olin tosin laskenut uimarastin vievän enemmän kuin tuo 7 minuuttia. Tuossa ajassa ei makkaraa ehdi nuotion ääressä nauttia.
Maratonin voittaja oli maalissa puoli neljän maissa, joten siinä ratamestari meni jo pahemmin vikaan, kun oletti voittajan olevan maalissa 1,5 tuntia aikaisemmin. Ilmeisesti radat olivat vaativampia niin suunnistuksellisesti kuin fyysisesti. Tässä vaiheessa oli selvää, että Runtun (9 joukkuetta) ja Mahottoman (2 joukkuetta) survival-rate tulee olemaan ennakoidun alhainen, jos lyhyemmätkin matkat venyvät aikataulusta.
Ensimmäinen soitto raatotaksille tuli aamulla vähän viiden jälkeen, kun ensimmäinen pyöräsarjalainen oli saanut tarpeekseen. Samalla reissulla haettiin pari muutakin matkan uuvuttamaa kisaajaa. Mahottoman pyöräsarjan kärki käytti aikaa koko reissuun tehtävärasteineen alle 12 tuntia vaikka pyöräilivät noin 210 kilsaa. Aivan mahoton aika.
Aamu alkoi valkenemaan ja ilma oli tuuleton ja aurinkoinen. Pakkasta taisi aamulla olla pari astetta. Fillarisarjassa ei kuitenkaan tainnut olla suurempia ongelmia liukkaiden teiden kanssa.
Kahdelle pisimmälle jalkamatkalle Runtulle ja Mahottomalle olimme määritelleet cut-off ajan uimarastin yhteyteen. Se oli lauantaiaamuna klo 11, jolloin kisaa oli käyty 14 tuntia. Siinä vaiheessa Runtu olisi edennyt omien reitinvalintojeni mukaan noin 83 kilsaa ja Mahoton noin 106 kilsaa. Cut-off ajan puitteissa myös itse uimarasti tulisi olla suoritettuna. Muutimme kisan aikana tätä aikaa kahdella tunnilla eteenpäin, kun yritimme mahdollistaa useamman joukkueen läpipääsyn.
Marssisarjassa Raivojuoksija vei kisaa alusta lähtien. Ero kasvoi hitaasti mutta varmasti toisena edenneisiin Prince Imodiumiin ja Frontside Tommieen. Raivojuoksija ehti maaliin vajaan puoli tuntia ennen kaksikkoa. Ero oli sen verran pieni, että ilmeisesti Raivojuoksija joutui tänä vuonna tyytymään vain yhteen uintikertaan viime vuoden kahden sijaan. Marssin voittoaika 11.28 oli jo aika lähellä sitä mitä ratamestari oli ajatellut. Tämähän näytti jo paremmalta.
Päivällä raatotaksi sai tehdä tasaisesti työtä, mutta ihan mitään ruuhkaa ei missään vaiheessa tainnut syntyä. Uusien cut-off aikojen uhriksi Iso-Parikas järvellä ei lopulta joutunut yhtään joukkuetta. Sen sijaan kolme joukkuetta päätti laittaa pillit pussiin uimarastilla ja lopettaa vapaaehtoisesti. Tässä vaiheessa kisassa oli mukana viisi Runtun joukkuetta, jotka olivat alittaneet alkuperäisenkin cut-off ajan (klo 11). Ainut mukana ollut Mahottoman joukkue Nopsakoipi pääsi uimarastilta liikkeelle 8 minuuttia ennen cut-off ajan umpeutumista, eli klo 12.52.
Olin arvioinut Runtun voittajien olevan maalissa iltapäivällä kello kolmen aikoihin. Kello näytti 16.21 Telemarkin ja TTR:n kopistellessa eteisessä ja riemuitsevan maaliin pääsystä. Kaverit olivat niiiiiin onnellisia, että virtaa olisi riittänyt vaikka pidemmällekin.
Runsaan tunnin myöhemmin Runtulta maaliin saapuivat myös Bastvik Express, Luistelijat sekä IhanHukassa. Yhdeksästä matkaan lähteneestä joukkueesta viisi pääsi maaliin. Määräajan täytyttyä iltayhdeksältä Suomenlinnan Susi soitti raatotaksin itselleen. Susi oli silloin tulossa viimeiselle rastille, mutta jo selvästi yliajalla. Runtun survival-rate oli pyöreät 50%, kun mukaan lasketaan yksi DNS joukkue.
Muiden soittaessa raatotaksiin ja järjestäjien sortuessa nukkumaan niin yhteen asiaan voi aina luottaa: Nopsakoipi kulkee koko tarjolla olevan reitin loppuajasta riippumatta. Soittelimme jossain vaiheessa ja neuvottelimme raatotaksista, mutta se ei Nopsakoivelle käynyt. Ilmeisesti se olisi ollut väärä tapa lopettaa tämän vuoden Mahoton. Varsinkin kun hänen Mammuttimarssin cv näyttää tältä: vuonna 2010 Kytäjällä Runtu maallin ajassa 27h, 2011 Hangossa Mahoton läpi ajassa 23.42, 2012 Mahottoman pyöräsarjassa, 2013 Mahoton ajassa 24.39h. Ja 2014 Nuuksiossa...maalileimaus ajassa 30.30. Eli maalissa la-su yönä klo puoli neljä! Kuusi ja puoli tuntia määräajan täytyttyä. Ei voi kuin ihmetellä ja ihastella.
Palautetta radoista otetaan mielellään vastaan. Jonkin verran sitä onkin jo tullut, mutta aina voi kertoa lisää. Ilmeisesti "kaikille tuttu" Nuuksio tuottikin yllättävän monelle vaikeuksia suunnistuksen kanssa. Tarkoituksena olikin tuoda ratoihin enemmän suunnistusta kuin aikaisempina vuosina. Alueelta on olemassa paljon suunnistuskarttoja, joita käyttämällä saattoi löytää aavistuksen lyhyempiä mutta vaativampia reitinvalintoja. Radat oli suunniteltu lähtökohtaisesti juoksijoita ajatellen ja siksi esimerkiksi Nuuksion alue aiheutti pyöräilijöille varmaan osin turhauttavaa edestakaista ajoa. Toisaalta juoksijalle ne alueet olivat varmaan yksi hienoimpia paikkoja, varsinkin jos niistä ehti nauttia yhtään valoisaan aikaan.
Itse en etukäteen uskonut kenenkään pääsevän Mahotonta läpi 24h määräajan puitteissa. Ja niinhän siinä kävi.
Isot kiitokset ja onnittelut kaikille kisaan osallistuneille ja sen aikana kärsineille. Kiitokset myös kaikille järjestelypuolella mukana olleille.
Mammuttimarssin tulokset.
Kilpailijoiden gps-träkkejä voi käydä lataamassa ja katselemassa rastit.fi palvelussa.
Mammuttimarssin kuvia järjestäjien ottamina sekä Antti Nousiaisen kuvat.
Facebookin puolelta kannattaa käydä katsomassa kilpailijoiden raportteja kisasta. Niitä on paljon.
Perjantaina alkoikin sitten Mammuttimarssi. Olimme paikalla jo ennen neljää valmistelemassa kilpailukeskusta ennen kilpailijoiden tuloa. Kävin vielä viemässä Korkeakalliontien ja Kortelan rastit sekä tarkastamassa, että Jokipellon rasti on edelleen paikallaan. Kisakeskuksessa oli paikat nopeasti järjestyksessä ja jossain vaiheessa alkoi kisaajia valua paikalle. Mukana oli huikeat noin 135 kilpailijaa. Edellisinä vuosina osallistujia on ollut siellä 70-80 paikkeilla, joten tämänvuotinen yleisöryntäys pääsi kyllä jossain määrin yllättämään. Brändi on selvästi tullut tunnetuksi ja saanut oman kannattajakunnan.
Puoli kahdeksalta oli pyöräsarjan lähtö, jossa mukana oli 24 joukkuetta. Vain puoli tuntia heidän jälkeensä lähtivät jalkasarjat pois lukien Pöräys. Lähdössä oli Mammuttimarssimainen keli, kun ilmassa oli ennusteista poiketen vähän sadetta. Kohta heti muiden lähdettyä alkoi kuljetus kohti Pöräyksen lähtöä, joka sijaitsi Salmessa. Puoli tuntia muiden perään saimme sitten heidätkin liikkeelle. Nyt kaikki olivat matkalla. Itse lähdin tässä kohtaa fillarilla Salmesta Iso-Parikakseen katsomaan uimarastia.
Verkonpaino ja Stopparihan siellä häsäsivät poijujen ja poijunpainojen kanssa. Tulet oli jo onneksi saatu syttymään keittokatokseen, joten makkaraa oli tarjolla heti alkutahdeista lähtien. Uimarastiksi oli valittu Iso-Parikas, koska siinä oli iso hiekkaranta, järjestelyjä varten keittokatos sekä läheinen sijainti kisakeskukseen. Uimapaikasta tulikin hyvä ja turvallinen. Tilaa uimiseen oli riittävästi ja hiekkapohja helpotti kilpailijoiden jalkapohjia.
Uimarastin valmistuttua kävin vielä vaihtamassa uimarastilla sakkolenkin valinneiden rastikoodia Pikku-Parikas järvellä, koska se oli sama minkä Pöräykselle startanneet olivat jo kertaalleen kiertäneet. Valitettavasti takapyörä oli fillarista tyhjentynyt toistamiseen tällä viikolla, joten jouduin juoksemaan sinne. Ja tietysti pyöräilykengissä. Palattuani uimarastille ei yksikään joukkueista ollut vieläkään tullut sinne. Kesti noin 1,5 tuntia enemmän, kuin mitä olin itse laskeskellut, Pöräyksen kärkijoukkueelta Team Nollat Taulussa tulla uimarastille. Tämä oli yllätys, koska sarjassa oli kuitenkin mukana kovia nimiä, niin naisia kuin miehiä. Uimarastilla heillä ei kulunut kuin aikaa kuin 7 minuuttia!
Seurasin parin ensimmäisen joukkueen tuloa uimarastille ennen kuin suuntasin takaisin autolle Salmeen. Ja tietysti pyörää taluttaen pyöräilykengissä.
Yö meni nopeasti, kun porukkaa alkoi virtaamaan maaliin. Mitään ryysistä ei missään vaiheessa tullut. Pöräyksen voiton vei Team Nollat Taulussa aikaan 4.12. Ilmeisesti uimarastin jälkeen juoksu oli heille maistunut, koska ratamestarin ihanneaika ylittyi vain 40 minuuttia. Olin tosin laskenut uimarastin vievän enemmän kuin tuo 7 minuuttia. Tuossa ajassa ei makkaraa ehdi nuotion ääressä nauttia.
Maratonin voittaja oli maalissa puoli neljän maissa, joten siinä ratamestari meni jo pahemmin vikaan, kun oletti voittajan olevan maalissa 1,5 tuntia aikaisemmin. Ilmeisesti radat olivat vaativampia niin suunnistuksellisesti kuin fyysisesti. Tässä vaiheessa oli selvää, että Runtun (9 joukkuetta) ja Mahottoman (2 joukkuetta) survival-rate tulee olemaan ennakoidun alhainen, jos lyhyemmätkin matkat venyvät aikataulusta.
Ensimmäinen soitto raatotaksille tuli aamulla vähän viiden jälkeen, kun ensimmäinen pyöräsarjalainen oli saanut tarpeekseen. Samalla reissulla haettiin pari muutakin matkan uuvuttamaa kisaajaa. Mahottoman pyöräsarjan kärki käytti aikaa koko reissuun tehtävärasteineen alle 12 tuntia vaikka pyöräilivät noin 210 kilsaa. Aivan mahoton aika.
 |
| Mahottoman pyöräsarjan voittajat Mammutinhäntäkeitolla |
 |
| Uimarasti aamun valjettua |
Marssisarjassa Raivojuoksija vei kisaa alusta lähtien. Ero kasvoi hitaasti mutta varmasti toisena edenneisiin Prince Imodiumiin ja Frontside Tommieen. Raivojuoksija ehti maaliin vajaan puoli tuntia ennen kaksikkoa. Ero oli sen verran pieni, että ilmeisesti Raivojuoksija joutui tänä vuonna tyytymään vain yhteen uintikertaan viime vuoden kahden sijaan. Marssin voittoaika 11.28 oli jo aika lähellä sitä mitä ratamestari oli ajatellut. Tämähän näytti jo paremmalta.
Päivällä raatotaksi sai tehdä tasaisesti työtä, mutta ihan mitään ruuhkaa ei missään vaiheessa tainnut syntyä. Uusien cut-off aikojen uhriksi Iso-Parikas järvellä ei lopulta joutunut yhtään joukkuetta. Sen sijaan kolme joukkuetta päätti laittaa pillit pussiin uimarastilla ja lopettaa vapaaehtoisesti. Tässä vaiheessa kisassa oli mukana viisi Runtun joukkuetta, jotka olivat alittaneet alkuperäisenkin cut-off ajan (klo 11). Ainut mukana ollut Mahottoman joukkue Nopsakoipi pääsi uimarastilta liikkeelle 8 minuuttia ennen cut-off ajan umpeutumista, eli klo 12.52.
Olin arvioinut Runtun voittajien olevan maalissa iltapäivällä kello kolmen aikoihin. Kello näytti 16.21 Telemarkin ja TTR:n kopistellessa eteisessä ja riemuitsevan maaliin pääsystä. Kaverit olivat niiiiiin onnellisia, että virtaa olisi riittänyt vaikka pidemmällekin.
Runsaan tunnin myöhemmin Runtulta maaliin saapuivat myös Bastvik Express, Luistelijat sekä IhanHukassa. Yhdeksästä matkaan lähteneestä joukkueesta viisi pääsi maaliin. Määräajan täytyttyä iltayhdeksältä Suomenlinnan Susi soitti raatotaksin itselleen. Susi oli silloin tulossa viimeiselle rastille, mutta jo selvästi yliajalla. Runtun survival-rate oli pyöreät 50%, kun mukaan lasketaan yksi DNS joukkue.
Muiden soittaessa raatotaksiin ja järjestäjien sortuessa nukkumaan niin yhteen asiaan voi aina luottaa: Nopsakoipi kulkee koko tarjolla olevan reitin loppuajasta riippumatta. Soittelimme jossain vaiheessa ja neuvottelimme raatotaksista, mutta se ei Nopsakoivelle käynyt. Ilmeisesti se olisi ollut väärä tapa lopettaa tämän vuoden Mahoton. Varsinkin kun hänen Mammuttimarssin cv näyttää tältä: vuonna 2010 Kytäjällä Runtu maallin ajassa 27h, 2011 Hangossa Mahoton läpi ajassa 23.42, 2012 Mahottoman pyöräsarjassa, 2013 Mahoton ajassa 24.39h. Ja 2014 Nuuksiossa...maalileimaus ajassa 30.30. Eli maalissa la-su yönä klo puoli neljä! Kuusi ja puoli tuntia määräajan täytyttyä. Ei voi kuin ihmetellä ja ihastella.
 |
| Nopsakoipi ykkösrastilla (Kuva: Antti Nousiainen) |
Itse en etukäteen uskonut kenenkään pääsevän Mahotonta läpi 24h määräajan puitteissa. Ja niinhän siinä kävi.
Isot kiitokset ja onnittelut kaikille kisaan osallistuneille ja sen aikana kärsineille. Kiitokset myös kaikille järjestelypuolella mukana olleille.
Mammuttimarssin tulokset.
Kilpailijoiden gps-träkkejä voi käydä lataamassa ja katselemassa rastit.fi palvelussa.
Mammuttimarssin kuvia järjestäjien ottamina sekä Antti Nousiaisen kuvat.
Facebookin puolelta kannattaa käydä katsomassa kilpailijoiden raportteja kisasta. Niitä on paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti