Taas on yksi viikko enemmän kulunut juhannusviikolla tehdystä Hamstring-leikkauksesta. Huomenna tulee tarkalleen viisi kuukautta kuluneeksi itse leikkauspäivästä. Tästä ajasta viimeiset kolme kuukautta olen jo saanut hiljalleen aloittaa myös juoksutreenit. Pienin askelin on kroppaa ja erityisesti leikattua takareittä totutettu takaisin siihen normaaliin rytmiin, jossa juoksu on kiinteä osa jokapäivästä elämänmenoa.
Leikkauksen jälkeisen ajan liikunnanhimoa on ruokittu myös uimalla ja pyöräilemällä, kun jalka ei ole vielä kestänyt niin paljoa juoksua kuin itse olisi halunnut. Syksy on ollut jatkuvaa kropan kuuntelua. Jokaista pienenpientä signaalia on ensin pelästytty, jonka jälkeen asiaa on yritetty analysoida tarkemmin. Ehdottoman varmaan syy-seuraus suhdetta ei ole voinut useinkaan löytää vaan usein miten asiat ovat vain todennäköisesti johtuneet tietystä harjoituksesta tai venyttelyn vähäisyydestä tai jostain ihan muusta. Ehkäpä tärkeintä tässä onkin ollut kiputilanteisiin nopeassa reagoinnissa ja esimerkiksi harjoittelun keventäminen silloin, kun ei ole ollut ihan varma onko rasitustaso hieman liikaa tässä kohtaa kuntoutusta.
Koko syksyn harjoittelu on ollut tavallaan takareiden kannalta ihan äärirajoilla menemistä. Pitää "vain" yrittää tunnistaa milloin harjoittelu on liian rasittavaa leikatulle lihakselle ja keventää toivottavasti ajoissa. Toisaalta harjoittelun kautta lihas myös kasvaa ja paranee ja jokaisen hyvän harjoituksen jälkeen se kestää taas vähän enemmän seuraavassa harjoituksessa. Haaste onkin juuri sen oikean rasitustason löytäminen, riittävän levon ja korvaavan harjoittelun tekeminen.
Leikkauksen jälkeen uskoin pääseväni nopeammin juoksutreenien pariin, mutta kuntoutus on ollut alussa ennakoitua pidempi. Toisaalta olihan kyseessä iso leikkaus, isompi kuin itsekin alussa ymmärsin. Vaikka leikkauksen jälkeen tuli kaksi kuukautta juoksutaukoa on sen jälkeiset kolme kuukautta olleet hidasta eteenpäin menoa. Ehkäpä juuri sen tiedostaminen, että kyseessä oli iso leikkaus, on myös henkisesti helpottanut kuntoutuksen hitaassa etenemisessä. Takareidelle pitää vain antaa tarpeeksi aikaa niin kyllä se siitä vielä pääsee pidempien lenkkien pariin.
Yksi virstaanpylväs ohitettiin tällä viikolla, kun juoksin ensimmäisen yli kahden tunnin lenkin. Tai oikeasti niitä kahden tunnin lenkkejä tili jopa kaksi. Muutenkin tämän viikon juoksumäärät löivät taas kaikki ennätykset, siis leikkauksen jälkeiset ennätykset. Viikon kokonaistreenit oli noin 14h, jossa juoksua 68km/7:50h ja fillaria 110km/5:45h sekä yksi salitreeni.
 |
| Samban yhteislenkki lauantaina |
 |
| Vettä riitti sunnuntaina Haukkalammen tienoilla |
 |
| Sunnuntain kulkupeli 3,5 tunnin lenkillä |
 |
| Takarengas tyhjentyi viimeisillä kilsoilla. |
2 kommenttia:
Hienosti oot malttanu. 👍 TGC125km tulee aika pian? Onko liian pian? Tervehtymistäsi on ollut mukava seurata. Monipuolisuutesi on auttanut varmasti myös henkisesti. Tsemppiä!
Moi Onni, voi olla että 125 km on liikaa kolmen kuukauden päästä. Siellä joutuu menemään ihan jalan ehdoilla ja koska pääkisa on vasta elokuussa niin ei viitsi riskeerata liikaa. Tosin 2012 lähdin 6kk leikkauksen jälkeen Japaniin juoksemaan 250 km Sakura-michi kisaa sillä ajatuksella, että juostaan nyt se eka satanen ja lopetetaan siihen. Niin vaan tultiin läpi sekin kisa maaliin asti. Oliko järkevää niin en tiedä, mutta mitäs sitä luonteelleen voi ;-)
SP
Lähetä kommentti