sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Jokunen treeni ja Karhunkierroksen raportti

Edellisestä kirjoituksesta on jo kolmisen viikkoa. Tosin tässä välissä ei hirveästi ole ehtinyt tapahtua jos tuota Karhunkierrosta ei lasketa. Jenkkireissun jälkeen kelit ovat olleet kohdallaan ja muutamaa päivää lukuun ottamatta on hellettä pukannut. Ei voi nyt valittaa, vaikka toisaalta luonto kaipaisi jo vesisadetta.

Jenkeistä palautuminen vei oman aikansa ja Karhunkierrosta edeltävät kaksi viikkoa menikin hierojalla ja akupunktiossa juostessa. Koko kevään vaivannut oikean jalan pohje sekä akillesjänne kipeytyivät hieman Barkleyn maastoissa enkä halunnut ottaa suurempaa riskiä niiden suhteen. Pidinkin sitten aika leppoisat pari viikkoa ennen Karhunkierrosta ja yritin vaan saada jalan kuntoon. Jonkin verran parempaan suuntaan mentiinkin, varsinkin akilleksen suhteen, mutta pohje ei ollut läheskään oireeton. Tämän pariviikkoisen aikana sain tehtyä vain yhden yli kaksituntisen lenkin poluilla. Muuten juoksin lyhyitä lenkkejä ja fillaroin jonkin verran. Tämä kevyempi jakso ei huolettanut, sillä kroppa tuntui muutenkin vaativat lepoa edellisen viikon rehkimisen jälkeen.

Viikolla 21 juostiinkin sitten Karhunkierroksen viiskymppinen. Vuorossa oli BUFF Trailin toinen osakisa. Omana tavoitteena on tosiaan juosta neljä kisaa tämän kauden Tourilla ja saada siitäkin merkintä omaan juoksu-cv:hen. Toinen tavoite olisi saada keskimäärin 50 pistettä per kisa, mutta se onkin sitten hankalampi juttu. Varsinkin nyt kahden ekan kisan jälkeen.

Rukalle saavuin perjantaina iltapäivällä Oulun kautta. Matka Samban vuokra-autolla Oulusta Rukalle meni vaivattomasti, kun itse sain istuskella takapenkillä. Kisapaikalla pyörähdin nopeasti hakemassa oman juoksunumeroni ja tarkistuttamassa varusteet. Samalla tarkistin muutaman muunkin matkaan lähtevän juoksijan reput. Aika oli vähän kortilla ja jouduin lähtemään nopealla aikataululla kohti Oulangan huoltoa, jonne Lehtosen Jussi oli jo hyvää vauhtia juoksemassa. Satamailisen lähtö oli ollut jo puoliltapäivin, joten Jussin huoltoon Oulangassa ei olisi enää pitkä aika. Oulangassa menikin useampi tunti usean muunkin juoksijan huoltamisessa. Oli taas hienoa seurata ja olla mukana huoltamassa perusmatkalaisia. Samalla sai jutella muidenkin polkujuoksijoiden kanssa.

Ruka perjantai-iltana

Antti huollossa

Jaakko huollossa
Oulangan jälkeen palasin Rukalle ja kävin vielä syömässä ennen hotellille menoa. Viimeisenä hommana perjantaina kävin vielä kaikki varusteet läpi seuraavaa päivää varten. Jotenkin oli vähän huoleton olo, kun edessä ei ollut sitä normaalia perusmatkaa. Sukat olin unohtanut pakata mukaan, joten kävin vielä ostamassa uudet sukat sekä viisi geeliä, jotka uskoin riittävän kisaan.

Kisavarusteet - check!
Aamu meni nopeasti. Kävin hotellilla syömässä pienen aamupalan ja palasin laittamaan kamat valmiiksi. Ehdimme ennen lähtöpaikka kuljetusta vielä käydä vastaanottamassa perusmatkan voittajan Antti Itkosen maaliin. Antti juoksi hienon ja tasaisen juoksun eikä vaikuttanut kisan jälkeen edes väsyneeltä. Tästä lähdimme suoraan bussikuljetuksella viiskympisen lähtöön Oulankaan.

Kisa lähti liikkeelle reippaasti, kun yritin pysyä isoimman juoksijamassan edellä. Sykkeet oli turhan korkealla, mutta melko nopeasti vauhti tasaantui. Juoksin muutaman hengen ryhmässä, jossa myös Otto oli mukana. Alun neulaspolut ovat hienoja pätkiä juosta eikä nousuakaan ole, joten vauhti oli ihan kohtuullinen. Ekaan kymppiin meni aikaa noin 51 minuuttia. Vauhti rauhoittuu tästä edelleen, kun maastokin nousee jonkin verran. Ilma on lämmin vaikka lämpöasteita taitaa olla alle 20. Juomaa kuluu enemmän, kuin mihin olen varustautunut. Kitkajoelle saavuttaessa kasassa on parikympiä ja meno maistuu edelleen melko hyvälle. Toiseen kymppiin meni aikaa 58 min.

Tämän jälkeen lantio ja reiret alkavat jotenkin tuntumaan todella väsyneiltä eikä jalka nouse enää samaan tahtiin. Juomat on aika lopussa, mutta eihän sinne Juuman huoltoon enää ole kuin kymppi. Ei tässä ole aikaa pysähtyä täyttämään pulloja Kitjajoessa. Tekninen osuus joen varressa on hidasta ja sen jälkeen leveämmällä polulla alkaa ensimmäiset krampit tuntumaan reisissä. Viimeiset kilometrit Juumaan tuntuvat pitkiltä. Ja huoltopaikkakin on siirretty kauemmas tien varteen. Kyllä nyt koetellaan. Kolmas kymppi meni aikaan 67 min. Juuman huollossa join pari pullollista saman tien ja täytän kaikki kolme seuraavaa osuutta varten. Syömiset ei suuremmin maistu. Olin syönyt jo kolme geeliä, joten eiköhän niillä pärjätä. Ongelma oli enemmänkin nestevajaus. Yritin korjata tilannetta suolatabletilla, mutta riittävän nesteen saaminen olisi tärkeämpää.

Huoltopaikalla kehuin vielä Riina Kuuselolle, että meillä vauhdit sopii hyvin yhteen. Olin juossut Riinan kanssa myös Bodomilla toukokuun alussa. Pari kilometriä Juuman huollon jälkeen Riina jatkoi omaa menoaan meikäläisen jäädessä jälkeen kramppaavien jalkojen kanssa. Myös Otolla on ongelmia ja tässä kohtaa tiemme erosivat. Matka jatkui hitaasti hölkäten. Jalkoja ei pystynyt nostamaan kovinkaan paljoa ilman että krampit iskivät sisäreiteen. Kovempaa takaa tulevia paineli ohitse ja sainkin hurjan määrän kannustusta. Lyhyet juttutuokiot toivat mukavasti vaihtelua omaan tekemiseen. Kiitos vaan kaikille tässä kohtaa. Kannustukset auttoivat kestämään kramppeja vaikka juoksu ei sen helpompaa ollutkaan. Pikamatkan voittanut Eetu paineli ohi sellaista kyytiä, että näytti kuin karhu olisi häntä ajanut takaa.

Lopulta Konttaisen huoltokin tuli vastaan. Reitti ei muistuttanut yhtään parin vuoden takaista reittiä, eli joko se oli muuttunut tai sitten muisti teki tepposet. Soraa oli tuotu melkoisesti polkuja vahvistamaan. Konttaisen huolto meni taas pulloja täyttäen ja taisin siinä jonkun vihreän kuulankin napata matkaan.  Valtavaaran ylitykseen lähdin sitten ihan hymyssäsuin. Päätin, että turha tässä on tilannetta harmitella yhtään enempää. Ei se siitä mihinkään muuttuisi. Nyt vaan painettiin viimeinen osuus Rukalle ja otetaan reisusta kaikki irti. Kannustusta tuli edelleen kaikilta ja karkkia ja suolaakin tarjottiin useampaan kertaan. Kiitos taas kaikille tästäkin.

Ja tuli se Rukakin sieltä viimein. Konttaisen huollosta meni aikaa 1:10. Se on 2 minuuttia nopeammin kuin 2016, kun juoksin perusmatkan. Se kertoo vähän tuosta loppuvauhdista.

Loppurutistusta. Kuva onevision/Juha
Kisaviikonloppu oli taas hieno tapahtuma. Vaikka oma suoritus ei ollut odotusten mukainen, niin viikonlopun parasta antia oli taas kaikki ne keskustelut juoksijoiden kanssa. Paljon on juoksijoita, joita ei tapaa muuta kuin juuri näissä tapahtumissa. Se on yksi syy, miksi kisoissa on niin hienoa käydä. Koko juoksuyhteistö on vaan niin loistava. Ja tietysti iso kiitos kuuluu taas NUTS:n kisaorganisootiolle ja niille 150 talkoolaiselle, jotka mahdollistavat tällaiset polkufestarit.

Hiljentynyt kisakylä
Kuluneella viikolla olen jo päässyt jatkamaan harjoittelua. Alkuviikosta vähän työmatkafillaria ja nyt loppuviikosta neljä polkulenkkiä, joista kertyi 7 tuntia poluilla. Olen juossut nyt Salomonin Ultra Sensellä, jossa droppia on vähän enemmän. Toivottavasti se antaa akillekselle ja pohkeelle vähän enemmän tilaa, jotta nekin saataisiin kuntoon.


Ei kommentteja:

Viikko 40 ja sormustarinaa

Edellisestä kirjoituksesta on pari viikkoa aikaa. Tapahtumat pyörivät sen verran Polkuporinoiden ympärillä nyt ettei muut raportoitavaa juu...