Viides ja samalla viimeinen lomaviikko alkaa olla paketissa. Aika on mennyt nopeasti, kuten aina silloin, kun on mukavaa tekemistä.
Viime viikkoisesta kisasta vielä joitakin havaintoja. Alussa juostiin tosiaankin niin kovaa vauhtia, että tunnin jälkeen ajattelin tämän reissun päättyvän osaltani kahden kolmen tunnin rypistämisen jälkeen. Edes alamäissä ei sykkeet palautuneet kovinkaan paljon, mutta se saattoi johtua myös siitä, että nekin juostiin reipasta vauhtia. Siihen nähden jaksaminen hyvin loppuun asti oli erittäin iloinen yllätys. Kunto alkaa ilmeisesti olla menossa parempaan suuntaan ja kunhan tässä päästään kunnolla pitkien lenkkien makuun niin jonkun ajan kuluttua meno alkaa varmasti maistua aina vaan paremmalta.
Varusteiden puolella tuntui kaikki toimivan suht hyvin. Vuosi sitten ostaman reppu oli ehkä aavistuksen liian iso tähän kisaan (25 litraa). Repun sai kuitenkin kiristettyä pienemmäksi, jolloin tavarat eivät hölskyneet sen sisällä. Pakollisia tarvikkeita sekä muuta mukana kannettavaa ei kertynyt niin paljoa, että näin isolle repulle olisi kuitenkaan tarvetta. Moni juoksikin huomattavasti pienemmillä repuilla. Silmiinpistävää oli se, miten vähällä juomasäiliöillä moni muu oli liikkeellä. Kisan voittanut Daniel sekä Andrea, jonka kanssa juoksin kisan alusta loppuun, kantoivat mukanaan vain puolen litran kokoista juomapulloa, jonka he täyttivät huoltopisteillä. Daniel joi lisäksi puroista vettä, mutta piti sitä parempana ratkaisuna kuin nestehukkaa kysyessäni häneltä voiko purovettä juoda. Itse en olisi juonut mistään purosta nummilla laiduntavien lampaiden takia. Ainut kisan aikana tapahtunut vahinko oli puhelimensuojana käyttämäni Cordura pussi, joka oli ilmeisesti hankautunut repussa puhki ja päästänyt vettä sisäänsä. Seurauksena oli, että N900 puhelimeni kosketusnäyttö näytti olevan puolillaan vettä. Kallistaessani puhelinta puolelta toiselle näytti vesi siirtyvän lasin takana myös puolelta toiselle. Todella hieno ja aidon tuntuinen efekti, johon muilla puhelinvalmistajilla on vielä matkaa. Sen Cordura pussin saa toivottavasti paikattua.
Alla kisareitin profiili. Kokonaisnousua tuli oman mittarin mukaan 3400 metriä, kun kisajärjestäjät ilmoittivat sen olevan 3800 tai jopa yli 4000 metriä. UTMB:n sivuilla kisalle on listattu 3800 nousumetriä. Vaikea tietää mikä sitten on oikea lukema.
Alla vielä gps träkki viikko sitten juostusta reitistä. Harmillista, että en ottanut kameraa mukaan kisaan. Kuvattavaa olisi ollut paljon.
Kisan jälkeinen viikko on ollut enemmänkin palauttava. Vaihdoimme kisan jälkeen maisemia siirtymällä Englannin puoleisesta Woolerista takaisin Skotlantiin ja Peeblesiin. Täällä majoituimme pari päivää, joiden aikana kävelimme läheisillä nummilla useamman tunnin mittaisia vaelluksia. Se oli erittäin hyvää palauttavaa ulkoilua jaloille. Keli ehti tässäkin vaihtua päivän aikana, kun alkumatkasta oli lämmintä ja aurinkoista, mutta loppumatkasta satoi jo kaatamalla ja polut ja tiet olivat veden vallassa. Onneksi coachin Kinvarat kuivuvat yhtä nopeasti kuin ne kastuvat.
Loppuviikko menikin sitten kotona, kun saavuimme reissusta torstaina iltapäivällä. Matkapäivä meni levon merkeissä, koska olimme joutuneet aikaisen lennon takia nousemaan jo aamukolmelta. Perjantaina kävin kiertämässä hitaasti Siikajärven ja lauantaina Korpinlenkin. Kesä tuntuu loppuneen vähän ennen aikojaan, kun lauantaina joutui jo laittamaan lyhythihaisen paidan päälle takkia. Yleensä elokuu on vielä varsin lämmintä aikaa. Sunnuntaina oli Nuuksio Classicin kolmas yhteislenkki. Juoksimme runsaan 20 kilsan reitin lähtöpaikkana Solvalla. Ilma oli aurinkoinen ja lämpeni päivän aikana mukavasti. Kotona lämpömittari näytti 20 astetta lämmintä, kun se näytti aamuviideltä neljä astetta. Yöt alkaa siis olla todella viileitä. Viikolle kertyi useita tunteja palauttavaa kävelyä sekä 47 kilsaa juoksua. Ensi viikolla alkaa sitten viiden viikon mittainen treeniputki Kolia varten.
Todelliseen vuorijuoksuun voi tutustua lukemalla Jannen ja Juhan raportointia heidän edellisestä reissustaan osoitteessa Jannenpolut. Heidän heinäkuun alussa tekemälle parin viikon reissulle kertyi matkaa 650 kilsaa ja nousumetrejä lähes 50 000! Jokainen päivä on raportoitu erikseen ja alussa on mukava videopätkä päivän tapahtumista. Hienoa!
Viime viikkoisesta kisasta vielä joitakin havaintoja. Alussa juostiin tosiaankin niin kovaa vauhtia, että tunnin jälkeen ajattelin tämän reissun päättyvän osaltani kahden kolmen tunnin rypistämisen jälkeen. Edes alamäissä ei sykkeet palautuneet kovinkaan paljon, mutta se saattoi johtua myös siitä, että nekin juostiin reipasta vauhtia. Siihen nähden jaksaminen hyvin loppuun asti oli erittäin iloinen yllätys. Kunto alkaa ilmeisesti olla menossa parempaan suuntaan ja kunhan tässä päästään kunnolla pitkien lenkkien makuun niin jonkun ajan kuluttua meno alkaa varmasti maistua aina vaan paremmalta.
Varusteiden puolella tuntui kaikki toimivan suht hyvin. Vuosi sitten ostaman reppu oli ehkä aavistuksen liian iso tähän kisaan (25 litraa). Repun sai kuitenkin kiristettyä pienemmäksi, jolloin tavarat eivät hölskyneet sen sisällä. Pakollisia tarvikkeita sekä muuta mukana kannettavaa ei kertynyt niin paljoa, että näin isolle repulle olisi kuitenkaan tarvetta. Moni juoksikin huomattavasti pienemmillä repuilla. Silmiinpistävää oli se, miten vähällä juomasäiliöillä moni muu oli liikkeellä. Kisan voittanut Daniel sekä Andrea, jonka kanssa juoksin kisan alusta loppuun, kantoivat mukanaan vain puolen litran kokoista juomapulloa, jonka he täyttivät huoltopisteillä. Daniel joi lisäksi puroista vettä, mutta piti sitä parempana ratkaisuna kuin nestehukkaa kysyessäni häneltä voiko purovettä juoda. Itse en olisi juonut mistään purosta nummilla laiduntavien lampaiden takia. Ainut kisan aikana tapahtunut vahinko oli puhelimensuojana käyttämäni Cordura pussi, joka oli ilmeisesti hankautunut repussa puhki ja päästänyt vettä sisäänsä. Seurauksena oli, että N900 puhelimeni kosketusnäyttö näytti olevan puolillaan vettä. Kallistaessani puhelinta puolelta toiselle näytti vesi siirtyvän lasin takana myös puolelta toiselle. Todella hieno ja aidon tuntuinen efekti, johon muilla puhelinvalmistajilla on vielä matkaa. Sen Cordura pussin saa toivottavasti paikattua.
Alla kisareitin profiili. Kokonaisnousua tuli oman mittarin mukaan 3400 metriä, kun kisajärjestäjät ilmoittivat sen olevan 3800 tai jopa yli 4000 metriä. UTMB:n sivuilla kisalle on listattu 3800 nousumetriä. Vaikea tietää mikä sitten on oikea lukema.
Alla vielä gps träkki viikko sitten juostusta reitistä. Harmillista, että en ottanut kameraa mukaan kisaan. Kuvattavaa olisi ollut paljon.
Kisan jälkeinen viikko on ollut enemmänkin palauttava. Vaihdoimme kisan jälkeen maisemia siirtymällä Englannin puoleisesta Woolerista takaisin Skotlantiin ja Peeblesiin. Täällä majoituimme pari päivää, joiden aikana kävelimme läheisillä nummilla useamman tunnin mittaisia vaelluksia. Se oli erittäin hyvää palauttavaa ulkoilua jaloille. Keli ehti tässäkin vaihtua päivän aikana, kun alkumatkasta oli lämmintä ja aurinkoista, mutta loppumatkasta satoi jo kaatamalla ja polut ja tiet olivat veden vallassa. Onneksi coachin Kinvarat kuivuvat yhtä nopeasti kuin ne kastuvat.
 |
| Kohti seuraavaa töppyrää |
 |
| Nummilla riitti lampaita ja kisan aikana niitä nähtiin varmaan satoja |
 |
| Tyypillinen portti, joita kisan aikana tuli aukaistua ja suljettua lukemattomia kertoja |
Loppuviikko menikin sitten kotona, kun saavuimme reissusta torstaina iltapäivällä. Matkapäivä meni levon merkeissä, koska olimme joutuneet aikaisen lennon takia nousemaan jo aamukolmelta. Perjantaina kävin kiertämässä hitaasti Siikajärven ja lauantaina Korpinlenkin. Kesä tuntuu loppuneen vähän ennen aikojaan, kun lauantaina joutui jo laittamaan lyhythihaisen paidan päälle takkia. Yleensä elokuu on vielä varsin lämmintä aikaa. Sunnuntaina oli Nuuksio Classicin kolmas yhteislenkki. Juoksimme runsaan 20 kilsan reitin lähtöpaikkana Solvalla. Ilma oli aurinkoinen ja lämpeni päivän aikana mukavasti. Kotona lämpömittari näytti 20 astetta lämmintä, kun se näytti aamuviideltä neljä astetta. Yöt alkaa siis olla todella viileitä. Viikolle kertyi useita tunteja palauttavaa kävelyä sekä 47 kilsaa juoksua. Ensi viikolla alkaa sitten viiden viikon mittainen treeniputki Kolia varten.
Todelliseen vuorijuoksuun voi tutustua lukemalla Jannen ja Juhan raportointia heidän edellisestä reissustaan osoitteessa Jannenpolut. Heidän heinäkuun alussa tekemälle parin viikon reissulle kertyi matkaa 650 kilsaa ja nousumetrejä lähes 50 000! Jokainen päivä on raportoitu erikseen ja alussa on mukava videopätkä päivän tapahtumista. Hienoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti