tiistai 1. tammikuuta 2019

Viikko 52 ja vuoden 2018 yhteenveto

Runsaat pari viikkoa on mennyt edellisestä kirjoituksesta, kun vähän olen odotellut kirjoittavani samalla koko vuoden yhteen pakettiin. Menneet pari viikkoa ovat olleet kohtuullisia treenien puolesta. Suunnitellut treenit on tullut kasaan mukavasti. Ilmat ovat vaihdelleet vesikelistä yli 10 asteen pakkasiin ja puuterilumeen. Poluilla ja metsässä on ollut välillä jäistä ja nastatossulla on saanut juosta jo useita lenkkejä.

Yksi mainitsemisen arvoinen treeni edellisviikolta oli kuuden tunnin lenkki Jussin kanssa Sipoonkorvessa ja vähän sen ulkopuolellakin. Napakka kymmenen asteen pakkanen ja ajoittainen auringonpaiste vauhditti menoa poluilla ja teillä. Itse en ole niillä seuduilla aikaisemmin paljoa juossutkaan, en edes 1995 järjestetyssä Kerava-Sipoo Jukolassa (vanha Jukola tilasto). Päivä oli hieno ja pitkä lenkki tuntui jo paljon paremmalta kuin Itsenäisyyspäivänä juostu 4,5 tunnin osa-Montrail.


Myös hiihtokausi tuli avattua, kun joulupäivänä kävin lähipellolla avaamassa latua vajaan parin tunnin ajan. Suksi ei toiminut yhtään, joten siitä tulikin sitten enempi yläkropan treeni. Muuten treenit ovat suuntautuneet Nuuksion poluille ja välillä metsän puolelle. Edelliselle viikolle kertyi jo mukavat 11,5 tuntia juoksua, kun kokonaistunnit olivat 17. Jouluviikko oli treenisuunnitelmassa kevyt viikko ja tunteja ainoastaan 13.

Sitten se vuoden yhteenveto. Parilta edelliseltä vuodelta en sellaista ole ehtinyt tehdäkään, mutta nyt voisin taas kirjata alas joitakin pääjuttuja.

Vuosi oli jaettu kahteen osaan. Ensin oli tarkoitus testata takareiden kuntoutusta TGC:llä, kun lähtölupa testilenkkiä varten oli saatu Sakarilta. Jos testilenkki onnistuisi oli sen jälkeen tavoitteena saada juoksuvauhdit UTMB:n vaatimalle tasolle. Tämä toteutettaisiin neljällä Buff Trail Tourin lyhyellä osakisalla, jotka eivät vaatisi liikaa matkapäiviä. Lisäksi oli tarkoitus juosta joitakin lähiseudun lyhyempiä polkukisoja. Myös suunnistuskisat ja harjoitukset toimisivat kovempina harjoituksina.
Buff Trail Tourille tavoitteena oli kerätä keskimäärin 50 pistettä per kisa. Se tarkoittaisi alle 25% suhteellista aikatappiota kärjelle. Se pitäisi olla aika realistinen tavoite.

TGC125 juostiin helmikuun lopussa. Kisan ensimmäiset 100 kilsaa meni hyvin, mutta viimeinen 25 km etureidet pettivät, voimat loppui ja meni kävelyn puolelle. Tässä kohtaa aika ohueksi jäänyt harjoitusjakso näkyi selvästi.


Antin kanssa Roque Nublolla
Bodom-trail toukokuun alussa Tavoitteena oli saada Buff-trailille pisteitä. Bodom sujui oman kuntotasoon nähden hyvin, mutta kärki meni niin kovaa, että tavoitteeseen ei päästy. Pistesaldona ainoastaan 46,58.

Kaksi päivää Bodom Trailin jälkeen lähdettiin Tenneseehen Jussin kanssa tekemään mäkitreenijaksoa Barkley - maastoon, jossa vajaassa viikossa tuli kasaan 200 polkukilometriä ja 10000 nousumetriä. Loistava treeni, joka ei kuitenkaan tullut ihan ilmaiseksi, kun oikean jalan akillesjänne hieman kipeytyi.



Ameriikasta palattuamme pari seuraavaa viikkoa meni palautellessa ja kipeytynyttä akilles-jännettä varoessa, kunnes tuli vuorossa 50km Karhunkierroksen osa-kilpailu. Siinä ensimmäiset 30km sujui suhteellisen ok, kunnes iski krampit ja loppu oli selviytymistä ja kävelyä. Mahdollisuudet olivat hyvään pistesaaliseen, mutta saalis jäi laihaksi. Pisteitä 44,17.


Karhunkierroksen jälkeen lähdin hakemaan vauhtia suunnistuksen kautta. Edessä oli muutamat iltarastit sekä parin vuoden suunnittelujakson jälkeen toteutunut unelma Jukola-viestin juokseminen kahdestaan Jari Pitkäkosken kanssa. Saavutimme tavoitteen ja saimme kaikki osuuden hyväksytysti juostua. Huikea kokemus. 




Viikko Jukolan jälkeen juostiin Aulanko Trail, jossa reitti oli taas itselle uusi. Juoksu tuntui hyvälle ihan viimeisiä nousuja lukuunottamatta. Kisa toimi kuitenkin hyvänä treeninä vauhtien hakemiseen. Pistesaldo oli ensimmäisen kerran yli tavoitteen, eli 52,12.






Siitä jatkui Pallaksen 50km kisa, joka oli itsellä neljäs ja samalla viimeinen suunniteltu Buff Trail Tourin osakilpailu. Pallaksella lähdin huomattavasti rauhallisemmalla tempolla, ja vaikka vauhdinjako oli onnistunut niin jo ennen viimeistä Pyhäkeron nousua voimat loppuivat reisistä ja meno oli todella hidasta. Ehkä rikkonainen alkukesä ja pitkien lenkkien puute alkoi tässä kohtaa näkymään tekemisessä. Tuloksena ainoastaan 25,44 pistettä.



Pallakselta matka jatkui suoraan Käsivarren Lappiin, jossa tavoitteena oli kiertää yksin käsivarren tuntereita. Tommi Lahtosella on ollut tavoitteena järjestää kilpailu kyseissä maastossa, ja tämä oli sinne testijuoksu. Se oli unohtamaton kokemus viettää yksi yö tunturissa yksin. Tässä coutsin tekemä hieno video reissusta.



Viikko Tunturihaasteen jälkeen kisattiin Kopparnäs Coast Trail, joka on uusi hieno reitti länsi-rannikolla. Matkaa oli parikymmentä kilometriä, ja se sujui melko mukavasti oloisuhteisiin nähden. Lopussa hieman jalat kramppaili, mutta muuten meno oli sitä normaalia.


Elokuun alussa ohjelmassa oli huippu-Hyppölä-Teron kanssa Swimrun Lake to Lake kisa, jonne lähdin luottavaisin mielin. Se luottamus katosi heti ensimmäisellä uintiosuudella, kun huomasin meneväni narun päässä käytännössä koko matkan. Olisi pitänyt uimahallin kaakeleita katsella edellistalvena, ja minähän katselin 0-kertaa.




Sen jälkeen oikean jalan polvi alkoi vihoittelemaan, ja edessä oli käynti MRI:ssä ja ortopedin tuomiolla, jossa selvisi reisiluussa olevan pientä ödeemaa. Tämä tuli todella hankalaan saumaan, koska kauden pääkisa oli nurkan takana. Päätin, että tulen starttaamaan UTMB:lle, joskin itse kisa meni turistireissuksi. Eihän se turvonnut jalka kestänyt alamäkiä lainkaan ja kisa loppui Lac Combalin huoltoon noin 65 kilsan kohdalle. Turistireissu Ranskassa tallentui kuitenkin tälle coutsin tekemälle videolle.



UTMB:n jälkeen lähdin toteuttamaan ortopedin määräämää 3 kk juoksutaukoa ja lisäsin pyöräilyä ohjelmaan. Siihen saumaan sattui sopivasti Synkkä Syysunelma, jonka kiertämisestä fillarilla olin vuosia haaveillut. Reitti meni mukavasti hyvässä seurassa, ja helpommin kuin olin ajatellut. Menimme Jarin, Ekan ja Hannun kanssa koko matkan yhdessä.


Numeroiden valossa vuosi olisi voinut mennä paremmin, mutta kaikkien vaiheiden ja uusien kokemusten jälkeen vuosi on ollut taas todella mielenkiintoinen ja vauhdikas. Vasta tätä kirjoittaessa huomaa, miten paljon on ehtinyt vuodessa tehdä.


Yksi vuoden kohokohta oli varmasti pitkäaikainen haave oman Podcast-sarjan julkaisemisesta. Kesällä aloitimme Polkuporinat -sarjan julkaisut, ja nyt julkaistuja jaksoja vuoden vaihteessa on 20. Tulevalla kaudella julkaisemme porinoita viikoittain tai joka toinen viikko, eli tavoite on jatkaa saman teeman merkeissä. On ollut mahtavaa tavata erilaisia upeita persoonia, kuulla heidän tarinoita ja kokemuksia. Jatkossakin on luvassa mielenkiintoisia jaksoja.




2 kommenttia:

pasi.koskinen kirjoitti...

Tuosta Tommi Lahtosen projektista kuulisin mielelläni lisää, koska olen juossut seudun puhki vuosien varrella.
Hyvää (parempaa?) uutta Vuotta Sinulle.

StanleyPark kirjoitti...

Moi Pasi, onko sulla Tommin yhteystietoja? Hän on perustanut FB:ssä oman tapahtumasivun ko jutulle: https://www.facebook.com/events/472347796467845/
Sieltä ainakin löytyy lisää tietoa.

Viikko 3 ja kolmas treenijakso kasassa

Talvi on saapunut ihan toden teolla myös tänne Etelä-Suomeen, kun torstaina satoi taas mukavasti lunta. Nyt sitä on virallisen mittauspiste...