sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Viikko 17

Vaikka Pääsiäisen jälkeen on keli viilentynyt, on kevät tälläkin viikolla edennyt mukavasti. Tällä viikolla on lehtipuissa ensimmäiset näkyvät kevään merkit. Pienet, peukalon kynnen kokoiset, lehdet puskevat jo ulos silmuista. Nuuksion järvistä ovat jäät lähteneet tällä viikolla ja peippoja sekä västäräkkejä on jo kasapäin. 

Viisi päivää kilpailuun ja kaikki on ainakin noin päällisin puolin kunnossa. Polvet ovat toimineet moitteetta viimeiset pari viikkoa ja tällä viikolla lonkkakin on tuntunut paremmalta. Tosin lenkit ovat olleet lyhyitä, maksimissaan puolentoista tunnin mittaisia.

Viikolle kertyi treenejä tasaisesti tiistaita lukuunottamatta, jolloin piti hoitaa muita asioita. Maanantaina juoksin varovasti Jussin kanssa runsaan tunnin lenkin Veikkolassa. Edelliset kolme päivää olivat menneet levon merkeissä torsoksi jääneen Kevät Rogainingin jälkeen. Lonkka tuntui kevyessä juoksussa suht ok, mutta mitään reippaampaa juoksua ei tehnyt mieli edes kokeilla. Ilma oli todella lämmin ja juoksinkin ensimmäistä kertaa lyhyissä huosuissa. Naama taisi vähän saada väriä, kun lippis unohtui kotiin.

Tiistaina tuli siis lepopäiva ja keskiviikkona kävin fillarilla töissä. Illalla vielä lyhyt kuntopiiri. Vatsalihasten tekeminen on edelleen vaivalloista ja niitä tehdessä joutuukin käsillä vähän helpottamaan liikettä.
Torstaina oli seuran palaveri arenalla ja kävin samalla juoksemassa vajaan tunnin vähän reippaampaa vauhtia, noin 5 min/km. Lenkki ei tuntunut lainkaan pahalta lonkassa, mutta edellisen viikon juoksemattomuus tuntui sitäkin enemmän. Jalat olivat melko jäykät. Päätinkin vähän lisätä lenkkien pituutta loppuviikoksi, jotta pääsisin paremmin taas juoksurytmiin.

Perjantaina ja lauantaina kiersin asfalttitietä pitkin viereisen Siikajärven kahdesti, kun en halunnut riskeerata menemällä metsän puolelle juoksemaan. Pelkäsin siellä olevan vielä lunta ja märkää niin paljon, että se olisi taas rasittanut liikaa tuota lonkkaa. Perjantaina jalat tuntuvat edelleen jäykiltä, mutta lauantaina homma meni jo paljon jouhevammin. Lauantaisella lenkillä satoi vettä melkoisesti kylmän pohjoistuulen säestämänä.

Sunnuntaina sain uuden lenkkikaverin matkaan, kun lähes naapurissa asuva Jyry lähti mukaan lenkille. Tiesin, että Jyryllä riittää kestävyyttä, mutta hänen nopeusominaisuuksistaan en ollut ihan varma. Homma meni kuitenkin hienosti ja vauhtia riitti tarpeeksi molemmille. Suuntasimme nyt asfaltin sijasta metsän puolelle. Yllätyksekseni kaikki lumi ja vesikin oli kadonnut ulkoilureitiltä ja pääsimme läpi kuivin tassuin lähes koko reissusta. Jyryllä tuli kuitenkin sen verran kuuma, että hän kävi kahdesti kahlaamassa pienessä lammessa. Loppu meni vauhdikkaasti, onhan kotiinpäin aina mukavampi juosta. Jyry on alaskanmalamuutti.

Viikolle kertyi juoksua yhteensä 73 km / 6.45 h. Fillaroinnin ja lihaskunnon jälkeen kokonaistunnit olivat 8.35 h. Tämä oli tavoitteenakin ja ehkäpä eniten tässä rauhoittaa nuo loppuviikon hyvin sujuneet lenkit. Lonkka ei ainakaan nyt tunnu vaivaavan lyhyillä matkoilla. Toivottavasti se kestäisi myös "vähän" pidemmän matkan. Coachi on hieronut jalat huippukuntoon, joten eiköhän kroppa ole niin hyvässä kunnossa kuin mahdollista.

Viikonlopun aikana kisatun Tiomilan molemmat voitot tulivat tänä vuonna Suomeen. Naisten puolella Tampereen Pyrintö ja miesten puolella Kalevan Rasti veivät voitot vakuuttavalla tavalla.

Ei kommentteja: