maanantai 25. toukokuuta 2015

Viikko 21 ja Karhunkierros 160 km

Tällä viikolla vuorossa oli Ultra Trail Tourin avaava Karhunkierroksen 160 kilsan kisa.

Oma tavoite loppuajasta pohjautui pitkälti viime vuonna Kanadan Kalliovuorilla Sinister7:ssä juostun satamailisen aikaan. Uskoin pystyväni leikkaamaan tunnin tai pari Sinisterin 22.47 loppuajasta. Eli tavoite oli juosta sinne 20-22 tunnin haarukaan. Olihan Karhunkierroksella nousua huomattavasti vähemmän ja kelikin näytti suosivat tällä kertaa.

Olimme Annan ja Miikka-Pekan kanssa sopineet aloittavamme rauhassa ekat tunnit. Coachin kaverina huoltopuolella oli Janne, joka valitettavasti joutui jättämään kisan väliin. Oma tarkoitus oli saada rauhallisella alkuvauhdilla vatsa toimimaan paremmin kuin viime vuoden kisoissa. Paukusta lähdettiin nousemaan ekaan mäkeen. Väkeä oli lähdössä kannustamassa ihan ison maailman tapaan. Fiilis oli hieno.
Anna ja Mikael

Miikka-Pekka, Anna ja Mikael

160 km lähtö perjantaina klo 18 (kuva NikoR)
Ensimmäiselle huoltopisteelle Konttasiin noustiin rauhassa kävellen jokainen ylämäki. Pohjoisrinteet olivat vielä paikoin aika lumisia, mutta tuoreilla jaloilla alaspäin loikkiminen onnistui hyvin. Valtavaaran huipun jälkeen oli hieno harjanne, jota rullailimme alas auringon paisteessa. Porukka oli venynyt jo aika levälleen Siivarin Heikin johdolla. Olin laskenut ekalle huoltopisteelle kestävän noin tunnin ja siihen aikaan me sinne pääsimmekin. Huoltopisteellä täytin juomapullon ja matka jatkui. Matkalla olleet kivikot ja nousut pistivät kyllä miettimään paluumatkaa.

Konttasen nousun jälkeen reitti jatkui yllättävän alamäkivoittoisena. Tai ainakin siltä se tuntui. Matka taittui nopeasti hyvässä seurassa. Jonkin verran väkeä taisi tässä mennä ohi, mutta olimme hyvin aikataulussa. Reittiä oli helppo seurata eikä alussa ollut tunnetta polulta harhautumisesta. Konttasen huoltopisteeltä oli 14 kilsaa Juuman huoltoon. Mukana kannettu litra nestettä riitti juuri sopivasti ja Juumassa piti täyttää molemmat pullot piripintaan ja vielä juoda huollossa vähän ylimääräistä varastoon. Anna muistutti alkumatkasta energian nauttimisesta 40 minuutin välein ja tästä pidimmekin kiinni vaikka ei ne geelit aina niin maistuneetkaan. Suklaapatukka toi taas vähän vaihtelua ruokavalioon.

Juuman tienoilla reitti kierteli hienoja paikkoja ja ensimmäiset riippusillatkin päästiin kulkemaan. Puolimatkassa Jussinkämpälle täytin juomapullon joesta, kun polku kulki sopivasti lähellä vieressä virtaavaa Kitkajokea. Kohta reitti erkani Kitkajoesta kohti Jussinkämppää. Noin viiden tunnin jälkeen pääsimme perille Jussinkämpälle (37 km). Kuulimme paikalle ekana tulleen juoksijan nukkuneen siellä vartin verran, oli kuulemma vatsaongelmia. Jussinkämpällä saimme täytettyä myös vessapaperivaraston.
Ainut ottamani kuva matkan varrelta (Kitkajoelta)
Hieman Jussinkämpän jälkeen jatkoin matkantekoa omaan tahtiin. Olimme juosseet Annan kanssa yhdessä ensimmäiset 5,5 tuntia. Jalat tuntuivat tuoreilta ja edessä oli teknisesti reitin helpoimmat osuudet Oulankajoen varressa. Sain nostettu mukavasti vauhtia ilman sen suurempaa vaivaa. Aloin saamaan muita juoksijoita kiinni.

Olin suunnitellut lampun ottamista esille puolen yön jälkeen. Pimeää ei kuitenkaan tuntunut tulevan oikein missään vaiheessa eikä lampulle ollutkaan käyttöä. Sitten yhdessä kohtaa reitti kulki tiheän kuusikon läpi ja polku oli peittynyt veteen. Reittimerkit puissa katosivat ja oli pakko ottaa lamppu esille. Siinä pyörittiin lyhyen aikaa Mäkelän Tomin ja jonkun kolmannen kanssa. Nopeasti kuitenkin reitti löytyi ja matka jatkui. Oulangassa coachi ja Janne olivat vastassa. Lyhyt tauko, vähän syötävää ja matka jatkui.

Huollon jälkeen käveltiin Kaukolan Tommin kanssa sillan yli ja yritin houkutella häntä mukaan kimppaan. Tommi jatkoi kuitenkin omaa vauhtiaan. Pian tämän jälkeen hän oli eksynyt väärälle reitille. Seuraava tarkastuspiste oli Taivalköngäs 60 kilsan kohdalla. Tässä kohtaa moni juoksija oli erehtynyt reitistä jatkaen aina Ristikalliolle. Ylimääräistä tästä kertyi lähes 20 kilsaa. Juostessani Taivalkönkään nuotiopaikan ohi paikalla oli vain joku retkeilijän näköinen heppu. En sitten "ilmoittautunut" sen enempää vaan jatkoin matkaa. Ajattelin, että kyllä ne gepsistä näkee mun menneen oikeasta paikasta.

Pian sain MP:n kiinni, vaihdettiin muutama sana ja mentiin hetki yhdessä. MP:llä oli kuitenkin vatsan kanssa ongelmia, joten jatkoin taas omaa vauhtia. Matkalla Hautajärven kääntöpaikalle kulki suhteellisen hyvin. Pari kertaa jouduin täyttämään juomapullon pienemmästä purosta, kun en ottanut isompaa säiliötä mukaan. Reitillä oli muutama vähän teknisempi osa ja tässä vaiheessa matka alkoi jo vähän tuntumaan. Sain kiinni Siivarin Heikin, joka sanoi pitävänsä lyhyen lepotauon. Lupasin ilmoittaa tästä järjestäjille Hautajärvelle saapuessani. Vähän myöhemmin juostiin MiikaK:n  kanssa jonkin matkaa yhdessä.

Hautajärvelle tullessa MiikaL ja Markus olivat jo huollossa. Menin sisälle, jossa coachi, Janne ja Asta hoitivat meikäläisen huoltoa. Hyvää palvelua. Vaihdoin kuivat paidat ja yritin syödä jotain pientä. Reppuun vaihdoimme pienemmän lampun ja lisää geelejä vaikka edellisetkin oli melkein syömättä. Lamppu oli pakollinen varuste, mutta en viitsinyt kantaa isoa Lumilightin lamppua akkuineen takaisin Rukalle. Mukaan lähti pieni Ledlenserin H7.

Lähdin paluumatkalle pari minuuttia kärjessä kulkevien Miikan ja Markuksen perään. Sain väliaikatietoja kaikilta Hautajärven suuntaan juoksevilta, mutta ero kärkeen ei tuntunut kaventuvan yhtään. Päinvastoin, ero suureni kaiken aikaa. Missään vaiheessa en saanut näköyhteyttä kärkikaksikkoon. En myöskään uskaltanut nostaa liikaa vauhtia, koska matkaa oli vielä paljon eikä muut olleet takanakaan kovinkaan kaukana.

Jossain vaiheessa vastaan alkoi tulla isomman eksymisen tehneitä kisaajia. Ei voinut kuin kannustaa ja ihmetellä sitä matkan jatkamiseksi tarvittavaa voimaa. Oma jatkaminen olisi ollut varmasti vaakalaudalla 20 kilsan pummin jälkeen.

Oulangan huoltopisteellä paluumatkalla (kuvat NikoR.)




Oulangassa coachi sai syötettyä yhden karjalanpiirakan ja valettua uskoa Nikon avustuksella. En käyttänyt tässä aikaa varusteiden vaihtamiseen, kun ajatuksena oli jatkaa kärjen jahtaamista. Tosin
ero kärkeen oli kasvanut jo melkoisesti. Lopussa voi kuitenkin tapahtua asioita nopeastikin, joten pientä toivoa oli vielä. Oulangan jälkeisillä tasaisilla pätkillä en kuitenkaan enää saanut sellaista vauhtia päälle, jolla ero olisi kaventunut. Melkoisen puurtamisen jälkeen saavuin Jussinkämpälle ja kuulin Markuksen ja Miikan etenevän omia vauhtejaan. Toinen oli vain 7 minuutin päässä. Matka jatkui.

Jonkin matkaa Jussinkämpän jälkeen sain Markuksen kiinni. Markuksella oli myös vatsan kanssa ongelmia ja energiat loppu. Käveltiin hetki yhdessä. Markus kertoi Miikan olevan jo puolisen tuntia edellä. Tässä kohtaa en enää uskonut saavani Miikkaa kiinni. Lähdin kuitenkin jatkamaan omaa vauhtia. Pystyin juoksemaan alamäkiä suhteellisen kivuttomasti vaikka oikean jalan ukkovarpaan kynsi oli ilmeisesti irti. Reidet ja pohkeet olivat hyvässä kunnossa. Ehkä jossain vähän ennen Juumaa tein koko reissun ainoan pummin, kun jatkoin uraa suoraan oikean reitin kääntyessä vasemmalle. Huomasin reittimerkkien uupumisen nopeasti ja ylimääräistä matkaa kertyi alle kilsa. Juumassa coachi oli taas valamassa uskoa.

Tässä vaiheessa takaa oli tullut jo hyvän aikaa 80 ja 53 kilsan kisaajia, joilta riitti kannustusta. Se auttoi viemään eteenpäin. Erityisesti kisajärjestäjä Joken juostessa ohi sain lisää puhtia. Jälkeenpäin selvisi, ettei Jokke ollut mukana edes koko kisassa. Tämä tapahtui vähän sen jälkeen, kun kuulin metron äänen ja yritin maastoutua siltä suojaan. Ilmeisesti pelimerkit alkoivat olla aika loppu tässä vaiheessa.

Viimeinen huoltopiste Konttasessa tuli vastaan 45 minuuttia myöhemmin, kun olin matkalla laskenut. Ilmeisesti matikkapää ei enää toiminut tai vauhdinpito oli naurettavaa. Pääapina Eetukin yritti vakuuttaa nopeuttani tekstareilla, mutta usko alkoi kyllä vähitellen hiipua. Edessä oli vielä reitin hankalin osa Valtavaaran yli. Konttasessa coachi tarjosi vichyä ja kaakaojuomaa. Molemmat upposivat hyvin.

Viimeinen osuus meni huomattavasti paremmin kuin olin odottanut. Koska reidet ja pohkeet toimivat vielä hyvin jaksoin olosuhteisiin nähden melko hyvin nousta jyrkkiä portaita ja mäkiä. Ainoastaan ylämäen jälkeen meni aina muutama hetki ennen kuin sai jalat käskytettyä ottamaan jotain juoksuntapaisia askeleita. Ja alamäet menivät taas suhteellisen hyvin poislukien jyrkimmät osuudet. Keli oli aika raju siinä lopussa, kun välillä tuli rakeita ja välillä vaan vähän rajumpi sadekuuro. Kaikki tietysti kovaan vastatuuleen. En kuitenkaan enää pysähtynyt pukemaan takkia.

Viimeisessä nousussa Eppu tuli vastaan kannustaen. Kehuin reittiä vaikka en sitä siinä kohtaa tarkoittanutkaan. Loppuliuku kisakylään sujui ilman kaatumisia.

Maaliviiva - ei yhtään liian aikaisin (kuva NikoR)
Loppuaika 23.09. jätti kyllä pientä toivomisen varaa. Energioiden kanssa oli pieniä ongelmia vaikkakaan ei niin pahoja kuin viime vuonna. Lisäksi jalat toimi vielä lopussa hyvin. Reitin teknisyyden olin selvästi aliarvioinut. Vaikka helppokulkuista neulaspolkua riitti suurimmalle osalle reittiä niin kyllä sitä juurakkoa ja kivikkoa riitti useita kymmeniä kilometrejä. Ja ne kilometrit onkin sitten todella hitaita vähillä energioilla. Joka tapauksessa hieno reitti, oikeesti. Voittaja Miika Lahtelalta todella vahva juoksu.
Maalissa
Varusteet toimivat hyvin. Ainoastaan jalassa olleet Sealskinzin sukat ei sovi meikäläisen jalkaan näin pitkäksi aikaa. Varpaista ja nilkoista on paikoin nahat hiertyneet pois, sellaista ei aikaisemmin ole ollutkaan. Lyhyemmillä matkoilla ne kyllä ovat toimineet. Reppu painoi 3,8 kiloa lähdössä, siinä mukana litran verran juotavaa. Lumilightin lamppu tehoakulla oli aivan liian järeä näissä karkeloissa. Ja pelkillä 2x500ml pulloilla pärjäsi, kun käytti paikallista purovettä. Jalassa olivat samat Hokan tossut kuin viime vuoden UTMB:llä. Niillä on nyt juostu noin 1250 kilsaa ja en pysty sanomaan vaimennuksen huonontuneen tänä aikana. Kantapäistä on pohjakuviointi kulunut kokonaan pois ja oikean jalan tossusta on jalkaholvin kohdalta päälikangas irronnut pohjasta. Siitä jos metsässä menee oksa sisään niin se tekee pahaa jälkeä jalalle. Muuten ne ovat edelleen hyvässä kunnossa.

Palkintojenjako: vasemmalta voittaja Miika Lahtela ja oikealla kolmantena Markus Juvala
Annalle vielä isot onnittelut loppuun asti jaksamisesta. Matkaa kertyi ilmeisesti noin 180 kilsaa, mutta maaliin asti tultiin. Seuraavaksi on vuorossa Pallaksen kisa heinäkuun lopulla, matkana 125 km.

Coachille ja muille huoltajille isot kiitokset. Sekä tietysti järjestäjille Epulle ja Jokelle etunenässä.

Väliajat karkeesti omasta kellosta (meno / paluu):
8 km Ruka -> Konttainen 1:00 / Konttainen -> Ruka 1:19
14 km Konttainen -> Juuma 2:04 / Juuma -> Konttainen 2:36
15 km Juuma -> Jussinkämppä 2:07 / Jussinkämppä -> Juuma 2:23
16 km Jussinkämppä -> Oulanka 1:54 / Oulanka -> Jussinkämppä 2:11
27 km Oulanka -> Hautajärvi 3:36 / Hautajärvi -> Oulanka 4:02

Tulokset.
Virallinen gepsitallenne.
Samban albumi Karhunkierrokselta.
Trailrunning.fi uutisointi.

14 kommenttia:

Mika kirjoitti...

Hieno raportti ja erittäin hieno juoksu, onnittelut siitä! Kisaa tuli seurattua pääkallonpaikalta kantautuneiden viestien avulla ja jälleen eksyneitä oli paljon. Onko sinusta reitti tarpeeksi hyvin merkattu vai pitäisikö juoksijoilta vaatia parempia suunnistustaitoja tai välineitä?

StanleyPark kirjoitti...

Kiitos Mika,

unohdin kommentoida tuota suunnistuspuolta tekstissä. Olin etukäteen tehnyt tarkemman kartan itselleni. Sellaisen, jolla tarvittessa olisi pystynyt suunnistamaankin. En kuitenkaan käyttänyt sitä kertaakaan.
Mielestäni jos jaksoi seurata kelta/oranssi maalauksia puissa niin reitillä pysyminen ei pitäisi olla ongelma. Paluumatkalla vauhdin rauhoituttua huomasin, että reitillä on myös kilometritolpat, jotka kuitenkin on selaiset ruosteiset metallikyltit, joita ei helposti huomaa vaikka ovatkin ihan polun vieressä.
En tiedä oliko tuo reitti Ristijärvelle merkattu samalla kelta/oranssi maalilla. Jos oli niin silloin siinä kohtaa olisin itsekkin saattanut mennä harhaan. Onneksi en mennyt. Siinä kohtaa en itse huomannut erillisiä kisaan liittyviä opasteita.
En ole jutellut tarkemmin kenenkään Ristijärven suuntaan lähteneen kanssa, joten en ihan tiedä mitä siinä on tapahtunut. Ilmeisesti paikalla on ollut joku henkilö, joka heidät tai ainakin osan on väärään suuntaan ohjannut.

"mika petteri"

pasi.koskinen kirjoitti...

Onnittelut. Taisi olla tasapainoa suorituksessa - raportin perusteella järki oli mukana väsymyksestä huolimatta eli et eksynyt...

sami sairanen kirjoitti...

Onnittelut hienosta vedosta. Mitkä hokat siulla oli kisassa?

StanleyPark kirjoitti...

Kiitos Pasi ja Sami,

varmaan aika tasapainoinen suoritus. Pientä parannusta tankkaukseen niin tuloskin paranee.
Jalassa olivat Hokan Stinsonit. Hyvä tossu.

"mika petteri"

Tutteli kirjoitti...

Onnittelut upeasta suorituksesta!

StanleyPark kirjoitti...

Kiitos Tutteli

antti juhani kirjoitti...

Hieno suoritus, onnea!!!
Tulit vastaan puolimatkan krouvissa, meno oli hyvän näköistä ja muutama sana siinä vaihdettiin. Itse taistelin läpi sijalle 10. Olisin kysynyt noista kengistä, tuntuu olevan hyvät niin mistä niitä sais parhaiten.

reX Willer kirjoitti...

Heti alkuun kiitokset kivasta jutusta ja etenkin kannustuksesta reitillä. Olin yksi Taivankönkään jälkeen eksyneistä. Suurin syypää on tietysti eksyjä itse. Mutta jos hieman selittelee niin tässä:

*Risteystä edeltäneellä tuvalla (Taivanköngäs) oli nuotiolla liiveissä kaveri, joka viittelöi kädellään niin, että sen pystyi tulkitsemaan "tuonne, portaista vasemmalle". Hän varmastikin tarkoitti, että "tuonne portaista suoraan" eli en syytä henkilöä, vaikka hän vähäpuheinen olikin.

*Risteyksessä ei ollut järjestäjien merkintöjä. Jos n. 150 m päässä on tsekkauspiste ja siellä ihminen, merkinnän laittaminen olisi ollut pieni vaiva. Toisaalta tuo risteys on niin selkeä, että en ikinä olisi siinä vaeltaessa mennyt väärin eli ymmärrän, että järjestäjät eivät nähteet sitä kriittisenä paikkana. Juostessa ei aina muista ulkoa, missä kohdassa on menossa ja toisaalta ei ihan jokaisessa mutkassa tule kaivettua karttaa esiin.

*Kun eksyin kello oli jotain 4.30, eikä siinä ole terävimmillään, eikä tule kaivaneeksi karttaa repusta, koska "väärälle" reitille oli myös nuo metalliset opasteviitat ja puissa oransseja sekä keltaisia täpliä. Kyseessä ei sinällään ole väärä ihanmikäsattuupolku, sillä ura menee yhteen Karhunkierroksen kolmesta (tai oikeastaan neljästä) aloituspisteestä.

*Osaan suunnistaa ja minulla oli varalta hyvä kartta koko alueesta. Kartalla saatiin ainakin vakuutettua muut vastaantulijat, että todellakin ollaan väärällä polulla. Osa oikeasti luuli, että me vain pilailemme. Mielestäni Karhunkierroksella ei kilpailijoilta tarvitse edellyttää suunnistustaitoja, eikä gps tai muukaan apuväline ole välttämätön.

*Oulangan kansallispuistossa käy vuosittain n. 200 000 ihmistä. Ehkäpä Kuusamon kaupunki ja Metsähallitus voisivat investoida hieman oranssiin maaliin ja käydä sutimassa puihin niitä täpliä myös tällä vuosituhannella. Kisajärjestäjien pitää tietysti luottaa merkatun reitin toimivuuteen. Harmillista, että juuri eksymissuman kohdalla gps-seuranta oli kaatunut eli emme saaneet soittoja. Ensi kerralla pitää olla itse tarkempana!

Optimistisesti ja oppia saaneena, VilleW

StanleyPark kirjoitti...

Kiitos Antti Juhani. Hienosti taistelit läpi.

Omat ekat tossut ostin viime kesänä Kanadasta. Sai itse kokeilla koon ja oli sen puolesta helppoa.
Sen jälkeen olen tilannut toiset kengät Start Fitness nettikaupasta. Ja varmimmin niitä saa suoraan Hokalta, eli hokaoneone.com

terv, "mika petteri"

pasi.koskinen kirjoitti...

Kun itse hankin vuosi sitten ensimmäiset Hokat olin aika skeptinen. Pidin kenkää kömpelönä ja hitaana vastaamaan maastossa.
Mieli on muuttunut. Mielestäni se on paras kenkä pitkään ultraan koska se väistämättä säästää jalkoihin kohdistuvaa iskutusta ja sallii etenkin asvaltilla matalassa askeleessa väsyneenä keinuttamisen.
Itselläni on Rapa Nui Nui 2 sekä tielle että maastoon. Kengällä juoksee paljon kilometrejä ominaisuuksien kärsimättä eli hinta/laatu on hyvä.

Vaikka kilpailenkin nykyisin pääosin monipäiväjuoksuissa asvaltilla niin harjoittelen varsin paljon polku/hiekkatieyhdistelmillä sekä juoksen tunturissa niin tästä johtuen uskallan suositella kenkää myös vaativaan maastoon.

StanleyPark kirjoitti...

Kiitos Ville ja onnittelut sinullekin reitin selättämisestä.
Olen samaa mieltä, että kisa pitää pystyä menemään läpi ilman suunnistustaitoja ja gepsejä. Tuossa kohtaa vaan sattui turhan monta huonoa juttua (järjestäjien gepsi nurin, samanlaiset reittimerkinnät, viittoileva opasmies, väsymystä, jne, jne), jotka johtivat lopulta useamman henkilön eksymiseen.
Eiköhän siihen risteykseen ensi vuonna tule järjestäjien oma opaste sen viittoilevan kaverin lisäksi ;-)

Pasi, olen samaa mieltä, että jos juoksee paljon niin kannattaa ainakin yhdet Hokat kokeilla ja muodostaa itse se mielipide. Ulkonälö pettää tämän tossun kohdalla.

"mika petteri"

reX Willer kirjoitti...

Mainitsemistasi sukista vielä, että veljeni kanssa juostiin Kuusamossa niillä ja toimi kyllä hyvin. Tiesimme, että märkää on ja että meillä menee vielä pitkään toisellekin illalle / yölle, jolloin voi tulla kylmää. Siksi varmana valintana jalkaan sukat, jotka on märkänäkin lämpimät. Se oli ykköskriteeri. Vähemmän tuli hiertymiä kuin teknisillä sukilla aiemmilla reissuilla. Toisaalta teipattiin ja rasvattiin jalat kattavasti. Meillä oli käytössä ohuempi malli. Ollaan ajattu sukkaa&jalkaa talvella sisään juoksemalla 10-15 cm vesisohjossa järven jäällä sekä lähtemällä lenkille 10 l ämpärin kautta astumalla. Mielestäni sukka on märkiin nollakeleihin erinomainen, kesäkeleillä ehkä liian paksu. Mutta Kuusamossa toisena iltana oli maan pintalämpö miinuksella sen raesateen jälkeen eli kevyemmällä sukalla olisi alkanut mulla ainakin vilu kappasemaan.

StanleyPark kirjoitti...

Moi reX Willer,

hyvin olette jalkaa totuttaneet karumpaan olosuhteeseen. Ei lainkaan huonompi ajatus kastella kenkä ja sukka ennen lenkkiä. Joskus lenkillä juoksen tarkoituksella ojanpohjia saadakseni jalat märiksi ja tottumaan kisaolosuhteisiin.

"mika petteri"