sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Eka lomaviikko

Ensimmäinen lomaviikko on ohi. Aika on mennyt osittain remonttien merkeissä. Viime vuonna aloitetut portaat saatiin valmiiksi suvun parhaan puusepän saavuttua paikalle. Nyt kelpaa kulkea portaita.

Viikko on porrasremontin takia ollut muuten vähän rikkonainen. Lisäksi maanantaina käytiin ensimmäisen lomapäivän kunniaksi kaupungissa viettämässä vähän laatuaikaa. Tiistaina kävin suunnistamassa Espoorasteilla Lepolammella. Maasto oli todella ikävää, mutta ei mitään verrattuna siihen mitä loppuviikosta oli luvassa. Seiskan radalla meni aikaa 1.16. Siihen vielä verkat päälle, kun juoksin metsän läpi vartin verran Lepolammelle ja saman ajan takas. Keskiviikkona oli lenkkien osalta lepopäivä, kun rakennettiin portaita.

Vanhat portaat saavat kyytiä timanttileikkurilla

Puuseppä uusien portaiden kimpussa

Uudet laudat portaissa
Porrasprojekti jatkui torstaina, mutta iltapäivällä karkasin lenkille. Kävin Kattilassa kääntymässä, eli parin tunnin metsälenkki. Yläkroppa oli ihan tukossa, kun eilen tuli heiluttua timanttileikkurin kanssa muutaman tunnin ajan. Juoksin kuitenkin rauhassa ilmoista nautiskellen. Perjantaina pidin vapaata tehden hieman pihatöitä.

Lauantaina oli vuorossa ensimmäinen varsinainen seikkailukisa, kun olimme Teppo Tulpun kanssa haastamassa Suomen parhaita seikkailu-urheilijoita Lammilla järjestetyssä Tuulonen Adventure kisassa.

Radan suunnittelua ennen starttia
Ennen lähtöä hieman vielä sekaisin mihin suuntaan mennään
Kisakartta


Kisa alkoi palikkatestillä, jonka suoritimme rauhallisesti muihin verrattuna. Hirvittävän höntyilyn ja säntäilyn sijasta suoritimme tehtävän ja fillariosuudelle lähtiessämme kuulimme olevamme kolmantena. Mitä! Kolmantena! Eihän tämä näin hyvin pitänyt mennä.

Ensimmäisen tehtävärastin jälkeen fillareilla muita pakoon

Fillariosuus alkoi pienellä ongelmalla, kun Tepolla oli fillarista etuvaihtajan vaijeri irronnut ja ketjut sitä kautta jääneet pienimmälle eturattaalle. Tämä ei kuitenkaan haitannut Teppoa vaan rautaisilla reisillä kierroksia lisäten kaksi ensimmäistä rastia tulivat nopeasti eteen. Matkaa fillarilla taitetiin 9,2 kilsaa ennen kolmanelta rastilta alkanutta melontaosuutta.
Melontaosuus sujui hyvin siihen nähden mitä paljon ehdin sitä pelätä etukäteen. Lyhyt 750 metrin melonta Hietasalon saareen sujui navakasta sivutuulesta huolimatta hyvin. Hietasalossa oli rastit 4, 5, 6 ja rastille 7 oli vaihtoehtona mennä joko meloen tai uiden. Joukkuejäsen Teppo oli heti vapaaehtoinen keskustellessamme mahdollisuudesta uida rastille 7. Nopeat kroolit seiskalle ja sen jälkeen paluu kajakeille ja siitä edelleen kahden melontarastin jälkeen fillareille. Melontaa tuli yhteensä noin 2,5 kilsaa. Hietasalossa yhdellä rastilla tuli pieni pummi, mutta meidän marginaaleilla se ei merkinnyt mitään.

Seuraavaksi oli edessä runsaan 7 kilsan fillaripätkä. Valitettavasti unohdin leimata rastilla 10 melonnan jälkeen ja jouduimme palaamaan takaisin vajaan kilsan matkan. Siitä sitten rastit 11 ja 12 fillarilla ja rastilla 13 metsän poikki fillaria kantaen. Ajallisesti taisi olla ihan sama olisiko fillarilla ajanut vähän pidemmän matkan tai kantanut sitä ihanassa hämäläisessä maastossa (kaikki, jotka ovat hämäläisessä maastossa suunnistaneet tietävät mitä tarkoitan). Ennen rastille 11 tuloa oli naapurijoukkueelta katkennut ketjut ja herrasmiehenä Teppo tietysti tarjoutui korjaamaan ne. Teppo korjasi ne ketterästi kohmeisilla sormillaan ja aikaa ei mennyt hukkaan paljoa kymmentä minuuttia enempää.


Rastilta 13 alkoi viiden kilsan suunnistusosuus. Eka rasti meni ok, mutta seuraavalle rastille valitsin tien sijasta suoran metsäreitin, joka osoittautui vanhaksi hakkuualueeksi, joka oli kasvanut umpeen vadelmapensaita ja pieniä kuusia ja vähän isompiakin. Siinä oli sääret aika lujilla, kun yritettiin päästä epätoivoisesti eteenpäin. Onneksi Tepolla oli lyhyet juoksuhousut...ja sääret sen mukaisessa kunnossa. Ilmeisesti en enää ensi kerralla ole vastuussa suunnistuksesta.

Pyörille palatessamme tapasimme Jussin ja Villen, jotka olivat hyvää vauhtia hätyyttelemässä kilpasarjan kärkisijoja. Muutakin väkeä oli aika paljon ympärillä tässä vaiheessa, kun useat muut joukkueet olivat ohittaneet meidät ketjunkorjauksen yhteydessä. Tästä sitten rastilta 17 fillareilla takaisin kisakeskukseen runsaat 7 kilsaa, jossa oli vuorossa tiiliskivileikkejä. Tästäkin tehtävästä suoriuduimme nopeasti hyvällä yhteispelillä.

Tämän jälkeen oli enää vuorossa noin 3,5 kilsan pituinen suunnistusosuus, jossa piti hakea kolme helppoa rastia. Niiden löytyminen onnistui hyvin. Maalissa olimme runsaan neljän tunnin tai 37 kilsan jälkeen. Hieno reissu, kiitokset Tepolle.

Kevyttä juoksua vielä viimeisilläkin rasteilla
 Tulokset löytyvät kisasivuilta. Ja lisää kuvia täältä.

Ei kommentteja:

Viikko 46 ja treenit alkaa sujumaan

Taas on yksi viikko enemmän kulunut juhannusviikolla tehdystä Hamstring-leikkauksesta. Huomenna tulee tarkalleen viisi kuukautta kuluneeksi...