Vaajakosken maastoultra 60km lauantaina 6. lokakuuta 2007

Olipa taas hieno uusi ultrakokemus Vaajakoskella. En ollut valmistautunut juoksuun sen ihmeellisemmin. Juoksumääriä en tiputtanut kisaa varten, koska halusin tietää miten kisa kulkee vaikka alla on jo alkuviikosta kerätyt kilsat. Joskus nuorempana minulla on ollut hyviä kokemuksia kovien viikkojen päätteeksi vedetyistä testilenkeistä. Hiilaritankkaus jäi ainoastaan perjantaille.

Ilma oli todella sopiva ja juoksu lähti hyvin käyntiin. Viimevuotisten aikojen perusteella olin laskenut pääseväni sinne 5.30 - 5.45 loppuaikaan. Juoksimme Ilpon kanssa jutellen kaksi ensimmäistä kierrosta. Totesimmekin alkuvauhdin olevan aika kovan (21.29 ja 22.28). Huomasin kuitenkin pystyväni juoksemaan rennosti ja suhteellisen vauhdikkaasti alamäet, vaikka juuri näitä olin etukäteen pelännyt. Polvet tuntuivat kestävän iskut hyvin. Alussa 226 ja M.BoneS menivät omia menojaan kuten odotinkin. VTJ:tä en tunnistanut kuin vasta maalissa esittäytyessämme ;-)

Kierrokset etenivät ja meno tuntui hyvältä, ainoastaan kierroksella 8 tunsin pienen pistoksen, mutta pääsin siitä onneksi eroon. Vauhti ei paljoa hidastunut ylämäissä ja jossain kierroksella 7 pääsin M.BoneSin kantaan, ehkä 20 metrin päähän. En kuitenkaan pystynyt vetämään eroa kiinni vaan juoksimme kolme seuraavaa kierrosta (ehkä neljä) eron vaihdellessa 50-300 metriin. M.BoneS sai vedettyä ylämäissä eroa kun taas alamäissä pääsin lähemmäs. Sitten kierroksella 10 sain alkupätkällä yllättävästi kurottua eroa kiinni ja alamäki osuudella pystyin "laskettelemaan" häneltä karkuun.

Kierroksella 11 ja 12 tunsin alamäessä oikeasta polvesta vihlontaa ja jouduin juoksemaan hieman varovaisemmin lopun alamäet. Kaksi viimeistä kierrosta painuivatkin jo hieman päälle 23 minuutin. Odotinkin 226:n ehtivän varvaavan minut ennen maaliin tuloa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Maaliintulo oli hieno kuulutuksineen ja suosionosoituksineen. Tästä lämmin kiitos kaikille.

Reitti oli hieno ja muistutti osaltaan omia lenkkimaastojani Nuuksiossa. Ylämäet eivät olleet liian jyrkkiä vaan kaikki oli hyvin juostavissa. Alamäet taas sopivan jyrkkiä/loivia sellaiseen rentoon rullailuun, jossa sykkeenkin saa hieman palautumaan.

Suurkiitokset hienosti järjestetystä kisasta, mahtavasta reitistä ja kaikkien mukana olleiden kannustuksesta. Loppuaika oli kyllä kaikkea muuta kuin olin odottanut. Ehkä tässä ollaankin harjoittelussa oikeilla jäljillä.