Masokistin Unelma on nyt takana

Lauantaina 11. elokuuta juostu Masokistin Unelma Paloheinässä oli juuri niin rankka kuin sen saattoi odottaa olevan. Lämpötila näytti jo heti aamulla klo viideltä noustaessa sellaisia lukemia, että ilman taivaalle nousevia pilviä päivästä olisi tulossa todella lämmin. Söin aamupalaksi lautasellisen puuroa mansikoiden kera sekä puoli kuppia kahvia. Tämän jälkeen jatkoin maltojuoman litkimistä.

Kotoa lähdimme klo 6:30 ja perillä Paloheinässä olimme hieman ennen kello seitsemää. Kävin hakemassa juoksunumeroni, jonka jälkeen siirsimme huoltopöydän ja muut kamat radan varteen. Huoltopöydälle tuli valittua vähän varjoisampi paikka, ettei rakkaan huoltajan tarvitse seistä koko päivää auringon armoilla.

Itse juoksu käynnistyi vähän kello kahdeksan jälkeen. Osanottajia oli Peräkylän Ponnistuksen järjestämään tapahtumaan ilmoittautunut ennätysmäärä; 49 miestä ja 12 naista. Alussa juoksimme 538,682 metrin mittaisen edestakaisen matkan, jonka jälkeen kierimme Paloheinän mäkeä 55 kertaa. Yhden kierroksen matka on 1808.3876 metriä, joten kokonaismatkaksi tulee tasan 100 kilometriä. Yhden kierroksen pituus on juuri sen verran lyhyt, että matka taittuu todella nopeasti. Huoltopisteeltä lähdettäessä oli edessä joitakin satoja metrejä oleva loiva, lähes tasainen, nousu. Tämä kohta oli pisin yksittäinen juoksupätkä auringossa. Sen jälkeen kaarrettiin vasemmalle ja edessä oli reitin ainut lyhyt selkeämpi nousu. Tästä pientä laskettelua edelleen auringossa ja edessä oli taas vasemman kaarroksen jälkeen pidempi laskeva pätkä, joka oli käytännössä isojen puiden varjostama koko päivän. Tämän jälkeen pieni nousu ja taas vasemmalle kaarros, pientä mutkittelua tasaista hiekkatietä ja paluu huoltopisteelle.

Itselläni juoksu lähti hyvin liikkeelle. En halunnut jarrutella alussa, koska tiesin vauhdin hidastuvan joka tapauksessa matkan edetessä. Alku sujui noin 5.05 - 5.15min/km. Kolmen ja puolen tunnin jälkeen vauhti hidastui edelleen sinne 5.30min/km paikkeille lonkkien ja nivusten mennessä normaaliin tapaan jumiin. Maratonin väliaika oli 3.40.28. Syke oli alusta alkaen hieman korkeampi (noin 150) kuin olisin sen halunnut olevan, mutta en antanut senkään vaikuttaa vauhtiini. Olin alunperin asettanut tavoitteekseni jopa 9 tunnin alittamisen, mutta kuluneen viikon lämpöaalto oli saanut minut toisiin aatoksiin. Nyt minulla ei ollut selkeää tavoitetta, mutta toivoin kyllä 10 tunnin alitusta.

Vauhti hidastui edelleen ja viiden tunnin jälkeen oltiin jo yli 6min/km vauhdissa. Huoltotauot alkoivat venyä kastellessani päätä kylmällä vedellä. Sekä hikinauha että lippalakki tuntuivat todella kuumilta, enkä voinut kumpaakaan käyttää vaikka nekin oli kasteltu kylmässä vedessä. Sen sijaan keksin kastella pienen käsipyyhkeen (noin 20x30cm), jonka rullasin niskaani. Se tuntui viilentävän oloa merkittävästi. Kastelinkin pyyhettä lähes koko loppumatkan huoltopisteellä pysähtyessäni.

Vähän seitsemän tunnin jälkeen muistin mukaani ottamat buranat. Ei muuta kuin 2x400mg buranaa naamaan ja takaisin baanalle. Ja johan alkoi juoksu helpottua. Lonkissa ollut jumitus hävisi kokonaan ja vauhti parani jokaisella kierroksella. Otin vielä yhden buranan varmistaakseni jalkojen toiminnan. Ainut vaara oli vatsan kestäminen, mutta sekään ei tuottanut mitään ongelmia.

Olo oli aivan mahtava, kun lopullisen hyytymisen sijasta pystyin vielä parantamaan vauhtiani merkittävästi. Viimeiset 15 kierrosta sain juosta suhteellisen hyvin toimivien jalkojen kanssa ja viimeisillä kierroksilla vauhtini oli lähes samaa luokkaa kuin kilpailun alussa. Kolme kierrosta ennen maalia laskin vauhtini riittävän 9 ja puolen tunnin alitukseen ja se lisäsi entisestään hyvää fiilistä. Viimeinen kierros, johon sisältyi jonkinlainen loppukirin yritys, meni 5.11min/km vauhtia.

Kyllä oli mahtava fiilis maalissa koko urakan jälkeen. Yli kolme vuotta tavoitteena ollut kisa oli nyt juostu ja vieläpä todella hyvällä tuloksella. Jotenkin tuntui epätodelliselta suoriutua sadasta kilometristä, ja vieläpä tuollaisessa säässä. Lämpötila oli järjestäjien mukaan käynyt yli 25 asteen päivällä.

Kiitokset kaikille kannustaneille ja järjestäjille hienosti järjestetystä kisasta. Ja tietysti onnittelut kaikille kisassa mukana olleille. Paljon tuli keskusteltua muiden juoksijoiden kanssa. Ja lopuksi suurkiitokset rakkaalle huoltajalle.