Jälkihöyryt

Pari päivää lisää ollaan nyt tuota 12h kisaa sulateltu ja etsitty uusia syitä tuohon tulokseen. Helle nyt varmasti oli yksi suurimpia tekijöitä, mutta ehkä myös hyvin menneen Perniön kisan jälkeen iski jonkinasteinen vauhtisokeus ja usko, että myös 12h kisan voisin juosta lähes vastaavalla vauhdilla kelistä riippumatta. Vaikka sääennuste kisan ajaksi (27 astetta lämmintä) oli hyvin tiedossa etukäteen, niin Suomen viileät kelit koko alkukesän olivat aiheuttaneet sen, että hellettä ja sen vaikutusta ei oikein ollut sisäistänyt ennen kisaa. Vasta paikan päällä alkoi ymmärtää, että ilma on todella kuuma kisapäivänä. Toinen asia, joka on tullut mieleen, on se, että edelliset neljä kisaa (Vaajakoski, 24h Espoo, Ursvik ja Perniö) ovat menneet todella yli odotusten. Enkä tästä johtuen jonkinlainen vauhtisokeus iski tällä kertaa. Olipa se totuus sitten mitä tahansa niin tulos on ja pysyy. Seuraava 12h kisa tulee varmaan vasta ensi vuoden puolella.

Palautuminen kisasta on muuten sujunut hyvin. Pysähdyimme kotimatkalla Ruotsista pariksi päiväksi Ahvenanmaalle, jossa ohjelmassa oli fillarointia ja rullaluistelua. Se olikin mukavaa vaihtelua jaloille vaikka nahka ehti muuten palaa polttavan auringon alla. Perniössä mustunut ukkovarpaan kynsi on nyt Ruotsin kisan jälkeen ottamassa etäisyyttä ja tiemme tulevat eroamaan tulevalla viikolla. Hyvä näin, niin uusi kynsi ehtii hieman kasvaa ennen syksyn koitoksia.

Niin, tämä Ruotsin kisa ei kyllä missään nimessä lisännyt uskoa syksyn koitokseen. Helteessä juokseminen onnistuu paremmin, jos siitä on kokemusta, mutta viikon parin hellejakso ei ehkä vielä riitä tämän kokemuksen kartuttamiseen. Jos ilmat Suomessa ovat 15 asteen luokkaa syyskuussa, niin hyppäys Kreikan 30 asteen helteeseen pari päivää ennen kisaa on taas kropalle kova juttu. Toivotaan, että edes lämmintä riittää meillä Suomessakin vaikka nyt ei ihan hyvälle näytä.