tiistai 25. marraskuuta 2008

Oman kauden arviointi

Seuraavassa joitakin hajanaisia ajatuksia kauden kisojen arvioinnista aikaisemmin kirjoittamieni kriteerien pohjalta. Tuota itse harjoittelua arvioin sitten jossain myöhemmässä ajankohdassa.

Ursvik Ultra 75km (6.huhtikuuta): Edellisestä kisasta (E24) oli kulunut yhteensä 18 viikkoa, joiden aikana oli ollut palauteltua nelisen viikkoa, pari viikkoa flunssassa ja yksi talvilomaviikko ilman harjoituksia. Juoksuharjoituksia ehti kertyä 1205km/115h ilman sen suurempaa suunnitelmallisuutta. Flunssa ja talviloma tekivät kevättalvesta aika rikkonaisen, eikä valmistautuminen kisaan ollut ihan sitä luokkaa mitä sen olisi pitänyt olla. Sain tehtyä ainoastaan kaksi kisanomaista harjoitusta (metsässä otsalampulla). Itse kisa meni tuloksellisesti mitattuna kohtuullisesti vaikka pilasinkin kisan liian kovalla alkuvauhdilla. Tulos olisi oikeuttanut edellisinä vuosina kolmen parhaan joukkoon, mutta tänä vuonna taso oli huomattavasti kovempi.

Suomi-juoksu 100km (7.-8.kesäkuuta), kauden päätavoite: Ursvikista oli kulunut 9 viikkoa. Yhden palautteluviikon jälkeen sain tehtyä kokonaan terveenä kuuden viikon mittaisen nousujohteisen harjoitusputken. Tämä oli ensimmäinen kisa, johon kokeilin tällaista valmistautumista. Kuuden viikon saldona oli 741km/67h kovimman harjoitusviikon ollessa 161km. Tuloksellisesti erinomainen kisa, ennätysparannus 1,5 tuntia. Tähän vaikutti varmasti helpompi reitti sekä keli, mutta myös tuo uusi kokeilu valmistautumisen suhteen. Loppuaika olisi riittänyt useana edellisenä vuonna ko. kisan voittoon, mutta myös täällä oli tänä vuonna aikaisempaa kovempi taso.

Ultraveckan 12h (24.heinäkuuta): Suomi-juoksusta oli kulunut vain 7 viikkoa, joten ”tehokasta” harjoitusaikaa jäi käytännössä vain nelisen viikkoa. Jatkoin kuitenkin hyväksi havaitsemaani nousujohteista harjoitusmallia, kovimman harjoitusviikon ollessa 142km. Tuloksellisesti kisa oli suuri pettymys, joka johtui pitkälti kisapäivän kovasta helteestä. Usko valittuun harjoitusmalliin ei horjunut. 12h kisasta ei aikaisempaa tulosta ollut, joten vertaaminen siihen ei onnistu. Mikäli juoksu olisi kulkenut kuten Suomi-juoksussa, olisi mahdollisuudet olleet kisaa edeltäneen SE:n lyömiseen. Tosin Tero olisi samassa kisassa juossut jo aivan toisille luvuille.

Spartathlon 246km (26.-27.syyskuuta): 12h kisasta oli kulunut yhteensä 9 viikkoa. Tätä jaksoa sekoitti vasemman jalan päkiässä ollut kipu, joka käytännössä esti juoksemisen vajaan kahden viikon ajan. Korvaavana harjoituksena pyöräilin, jota kautta sain kerättyä harjoitustunteja ihan mukavasti. Jakson aikana tekemäni juoksuharjoitukset olivat 711km/67h kovimman viikon ollessa 201km (pyöräily 510km/21h). Tuloksellisesti ok, joka osin johtuu varmasti tämänvuotisesta hyvästä kelistä. Hellekelissä jo pelkkä läpipääsy voi olla ainakin itselleni vaikeaa.

Vaikka harjoitusmäärät ovatkin nousseet edellisestä vuodesta ja sitä kautta on fyysinen kunto parantunut niin uskon, että suurin muutos parempaan on tapahtunut kuitenkin siellä henkisellä puolella. Usko omaan tekemiseen ja varsinkin kokemuksen karttuminen ovat aikaansaaneet positiivisen kierteen, jonka kautta myös tulostaso on parantunut. Itsensä tunteminen paremmin kisatilanteessa ja likoon laittaminen ovat eittämättä myös edesauttaneet tällä kaudella.

Tässä siis numeroihin perustuvaa analysointia. Mutta entäs ne omat fiilikset kisojen aikana. Huhtikuinen aamun sarastus Ursvikissa ja voimistuva lintujen laulu oli todella hieno hetki. Suomi-juoksusta jäi varmasti päällimmäisenä mieleen zxcv:n kanssa juostut kaksi viimeistä kierrosta, joiden aikana juoksu kulki kuin unelma. Ultraveckanin 12h kisasta mieleen muistuu heti Teron peräänantamaton juoksu todella kovissa olosuhteissa. Ja Spartathlon kisan paras muisto on ehdottomasti Pasin kanssa juokseminen ja yhteiset keskustelut.

Nämä fiilikset ja muistot eivät varmasti pyyhkiydy mielestä koskaan toisin kuin nuo numerot. Mikäli tulokset ja sijoitukset kiinnostaisivat minua enemmän, niin kilpaileminen näin useasti ei varmasti johtaisi parhaaseen lopputulokseen. Silloin pitäisi keskittyä korkeintaan pariin kisaan kaudessa. Kisat ovat kuitenkin itselleni tämän lajin suola ja siksi niitä tuleekin kahlattua läpi niin paljon kuin kroppa kestää.

4 kommenttia:

Martti kirjoitti...

Mitäs tuohon voi enää lisätä kuin lämpimät onnittelut upeasta kaudesta.

Mara.S

StanleyPark kirjoitti...

Kiitos onnitteluista. Ajan kuluessa tulee vaan mieleen asioita, joita pitäisi tehdä toisin. No, tämähän on ikuista oppimista.

Hietsu kirjoitti...

Hyvä analyysi. Huomiot henkisestä puolesta pitävät varmasti kutinsa. Jos sun kunnolla Spartathlon olisi jäänyt kesken, ei se fyysisistä syistä olisi johtunut.

Mikä kisa sulla on elokuun lopussa? UTMB vai joku kanadalaiskisa?

StanleyPark kirjoitti...

Elokuun lopussa on Ruotsissa 48h kisa, jota olen miettinyt. Kanada taitaa jäädä seuraavaan vuoteen, budjetti ei salli niin paljon reissaamista. UTMB:n pisteet eivät tulleet tänä vuonna kasaan ja polvetkaan eivät taida sitä kestää, joten ehkä joskus tulevina vuosina sitten...