maanantai 9. kesäkuuta 2008

Suomi-juoksu 7. kesäkuuta 2008

Kiitokset vielä kaikille järjestäjille ja kanssajuoksijoille. Olipa hieno ensikokemus Suomi-juoksuun. Viime vuonna kävimme Perniössä seuraamassa kisaa ensimmäisen kerran ja tänä vuonna olikin vuorossa osallistuminen itse kisaan. Tässä raportti kisasta.

Valmistautuminen kevään Ursvik-ultran (6. huhtikuuta) jälkeen sujui juuri suunnitelmien mukaan. Mitään suurempia ongelmia ei ole ollut koko keväänä eikä tuo etureiden pieni revähdys viikkoa ennen kisaa tuntunut haittaavan menoa. Tarkemmat tiedot kevään harjoittelusta löytyvät tästä blogista.

Ennen kisaa mietin vielä aika pitkään tuota vaatevalintaa, koska tuuli tuntui todella kylmältä. Onneksi en kuitenkaan lähtenyt kisaan pitkähihaisella paidalla vaan pitäydyin alkuperäisessä suunnitelmassa. Kisatossuiksi olin valinnut Niken air max 180 tossut. Vastaavanlaiset tossut olivat hajonneet kantapään kohdalla olevasta ilmapatjasta juuri edellisen päivän lyhyellä verryttelylenkillä, joten olo ei ollut kovin varma tossujen suhteen.

Aikaisempi ennätykseni oli 9.28, joka on juostu viime vuoden MasUssa. Nyt tavoitteena oli juosta kauden päätavoitteessa alle 9 tunnin ja ihan nappisuorituksella voisi päästä jopa sinne 8.30-8.40 loppuaikaan. Lisäksi halusin kisan aikana yrittää päästä vielä enemmän sille "epämukavuusalueelle" kuin mitä edellisillä ultrilla olen päässyt. Yrittää siis prässätä itseäni ylläpitämään vauhtia vaikka olo ei aina olisi niin hyvä. Tätä ominaisuutta olisi hyvä mahdollisuus harjoittaa tällä ultralla.

Kärki lähti heti kättelyssä todella kovaa vauhti liikkeelle. Itsekin lähdin alkuperäisen suunnitelman vastaisesti vähän liian kovalla vauhdilla liikkeelle (4.35-4.40min/km). Ensimmäiset neljä kierrosta meni ennen lihasten lämpenemistä pienten kolotusten merkeissä. Etureisi tuntui jossain vaiheessa "sykkivän" ikävästi, mutta sekin helpotti aika nopeasti. Seitsemännellä kierroksella sain aika kovan pistoksen, mutta kuin ihmeen kaupalla sain sen vatsaa painamalla pois ilman, että vauhti olisi pahasti kärsinyt. Maratonin täyttyessä oli omasta kellosta katsottuna aikaa kulunyt aika tarkkaan 3.15. Se tuntui silloin aika kovalta, kun oma maratonennätykseni on vain 10 minuuttia parempi. Maratonin täytyttyä näin kärjessä juosseen T.N:n 2.5km huoltopöydän luona seisomassa ja ohi juostessani näytti siltä, että hän ei ollut jatkamassa matkaa.

Puolessa matkassa aikaa oli kulunut 3.52 ja juoksu tuntui edelleen todella hyvältä. Meno oli aika yksinäistä, kun kärki oli mennyt menojaan ja takanakaan ei ketään kuulunut. Yhtään samaa vauhtia edennyttä juoksijaa ei ollut radalla. Samoihin aikoihin kuulin kärjessä olevan muillakin hieman vaikeuksia. Kierroksella 12 sain kiinni kävelemään ryhtyneen H.A.:n, hän näytti edelleen hyvävoimaiselta. Odottelinkin hänen juoksevan minut kiinni jossain vaiheessa. Puolenyön paikkeilla laitoin päälle pitkähihaisen paidan, heijastusliivit sekä hanskat. Nyt tuuli oli loppunut. Matka eteni edelleen joutuisasti vauhdin vaihdellessa nyt 4.50-5.00 välillä. Noin kierroksella 14 sain X-Caliberin kiinni, jolla oli suuria vaikeuksia juoksun kanssa.

Noin kuuden tunnin juoksun jälkeen olisi pitänyt pystyä rutistamaan itsestään lisää irti. Vauhti ei ollut pudonnut paljoakaan, mutta tuntuma oli, että juoksuvoimaa olisi vielä jäljellä. En kuitenkaan saanut itsestäni sen enempää irti, varsinkin kun matka eteni edelleen yksin juosten. Kärki oli noin 10 minuuttia edellä, joten aikaa kuluisi ennen kuin he saavuttaisivat minut kierroksella ja pystyisin jäämään heidän kantaansa juokseman. Tässä vaiheessa olisi pitänyt pystyä ylläpitämään vauhti paremmin.

Kaksi kierrosta ennen maalia mahdollisuudet 8 tunnin alitukseen näyttivät olemattomilta. Itse en siihen enää uskonut, enkä oikeastaan ollut asiasta edes harmissani. Olisihan hieman päälle 8 tuntia kuitenkin loistava tulos. Maratonia juossut zxcv ohitti minut tässä vaiheessa ja kannusti minua rajusti yrittämään eteenpäin. Jäin roikkumaan hänen peesiinsä (lupaa kysyttyäni) ja matka alkoi taittua ihan toisella tavalla. Loput juomapisteet jätettiin väliin ja zxcv piti huolen vauhdinjaosta, jotta se riittäisi 8 tunnin alitukseen. Kilometrivauhti oli taas siellä 4.35-4.40 paikkeilla. Näin jatkoimme yhdessä kaksi viimeistä kierrosta minun yrittäessä pysyä perässä. Juoksuvoimaa huomasin olevan hyvin vielä jäljellä, eikä juoksu muutenkaan tuntunut ylivoimaiselta. Yksin en kuitenkaan mitenkään olisi tähän pystynyt. Viimeisessä alamäessä zxcv veti vielä hyvän loppukirin meikäläisen jatkaessa tasaista juoksua maaliin. Loppuaika 7.58.12 oli kellossa maalilinjan ylittyessä. Tästä suurkiitos zxcv:lle! Toinen sija jäi lopulta kolmen minuutin päähän.

Tankkaukset sujuivat ongelmitta, join jokaisella huoltoasemalla mukillisen urheilujuomaa ensimmäisen viiden tunnin aikana. Sen jälkeen joka toinen kerta cokista. Suolatabletteja meni yksi noin joka toisella kierroksella. Ja alussa energiageelejä. Yhtään vessa/puskareissua en joutunut tekemään. Keli oli aivan erinomainen ja reitti juuri sopivan vaihteleva. "Kannustusta" riitti hyvin kisakeskuksen ulkopuolellakin.

Mitä sitten tuli opittua tällä ultralla? No viime vuoden MasUsta ainakin se, että nämä sataset ja lyhyemmät matkat pystyy juoksemaan vk-sykkeillä. Matkaan lähdin lähinnä km-vauhtia tarkkaillen enkä antanut suht korkeiden sykkeiden häiritä menoa. Toinen asia mihin yritin kiinnittää huomiota oli se, etten roikkuisi liian pitkään huoltopisteillä. Tämä onnistui nyt hyvin, eikä aikaa mennyt tästä syystä hukkaan käytännössä yhtään. Kolmas asia mitä oli tarkoitus opetella oli tuo itsensä likoon laittaminen. Tämä jäi kyllä puolitiehen, kun tuolla loppupuolella ei saanut itsestää puristettua enempää irti. Loppuaika sinänsä on loistava ja siihen olen enemmän kuin tyytyväinen, mutta silti tuota puristusta olisi pitänyt olla enemmän. Olihan kyseessä vielä kauden päätavoite.

Tässä vielä omalla kellolla otetut kierroajat:
1. 23.23
2. 22.58
3. 23.03
4. 23.08
5. 23.04
6. 22.47
7. 23.16
8. 23.10 (maratonaika 3.15)
9. 23.17
10. 23.38
11. 24.09
12. 24.21
13. 25.00
14. 24.46
15. 24.52
16. 25.09
17. 25.14
18. 26.10
19. 23.34
20. 23.06

Onnittelut vielä kaikille juoksijoille ja erityisesti Mara.S:n hienolle ultradebyytille sekä Ekalle M50 sarjan voitosta.

4 kommenttia:

Hietsu kirjoitti...

Olipas upea ja lähes tasavauhtinen juoksu loppuun asti. Vielä loppuvetokin pienen suvantovaiheen jälkeen. Mielenkiintoinen havainto, että kovakuntoisena pystyit satkunkin vetämään selvästi vauhtikestävyyden puolella (140/149?) - elleivät kynnyksesi sitten ole vuoden aikana nousseet. Todella lähellä maratonmaksimiasi vedit. Itse kyllä veikkaisin, että olet tällä hetkellä reilusti alle kolmen tunnin kunnossa.
Onnea vielä kerran haamurajan alituksesta ja 1,5 tunnin enkkaparannuksesta!

Mara.S kirjoitti...

Onnittelut. Todella tasainen juoksu. Erittäin mielenkiintoinen ilmiö tuo sykkeen seuraaminen vauhdin mukaan vielä monen tunnin suorituksen jälkeen. Se osoittaa kovaa kuntoa ja toisaalta sen, ettei itsestä saa kaikkea irti muuten kuin kisassa, jossa on koko ajan kilpailutilanne päällä. Yksin ei tarvitse yrittää kaikkeaan, tai pinna ei riitä ihan viimiseen rutistukseen. Kiitos kannustuksesta

Roadrunner kirjoitti...

Onnittelut myös minulta, hyvin vaivattoman/ helpon näköistä oli etenemisesi.

Santta kirjoitti...

Onnittelut myös minulta järkevästä vauhdinjaosta ja hienosta juoksusta :)