Suunnistajan harjoittelu

Nyt on mielenkiintoista luettavaa tarjolla, kun jo useana viime vuonna Suomen kiistatta menestynein suunnistaja Minna Kauppi on analysoinut omaa kauttaan 2008. Kirjoituksessa on mukana lisäksi pari esimerkkiviikkoa, jotka valottavat aika yksityiskohtaisesti, mistä viikon harjoitustunnit koostuvat. Ensimmäinen esimerkkiviikko (6/08) on pitkään jatkuneen polvivamman ehdoilla talvella tehdystä harjoittelusta, jossa korvaavat harjoitteet täyttävät treenipäivät. Toinen esimerkkiviikko (20/08) onkin sitten suunnistuksen EM-kisojen edeltävästä harjoittelusta, jossa polvivaivat on jo helpottaneet ja harjoittelu on muuttunut jo enemmän lajinomaiseksi.

Ensimmäinen huomionarvoinen asia on se, että harjoituksen mittana on aika eikä niinkään kilometrit. Osittain tämä varmaan johtuu yksinkertaisesti tuosta todella monipuolisesta harjoittelusta, jossa aika on käytännössä ainut tapa harjoitusmäärien mittaamiseen. Toinen asia on selkeä eri sykealueiden käyttö harjoituksissa.

Yksi mielenkiintoinen harjoitusmuoto on tuo yhdistelmätreeni. Useamman eri lajin yhdistäminen yhdeksi pidemmäksi treeniksi tuo monipuolisuutta pitkään treeniin. Sen läpivieminen on varmasti henkisesti helpompaa, mutta myös kropalle hyväksi useiden erilaisten ärsykkeiden johdosta. Useamman tunnin treenin tekeminen pelkästään esimerkiksi juoksemalla on huomattavan raskasta, mutta jos sen voi jakaa esimerkiksi juoksuun, pyöräilyyn ja vaikkapa hiihtoon, niin homma helpottuu huomattavasti. Itselläni yhdistelmätreenien teko jäi aika pieneksi viime vuonna johtuen osittain omasta sokaistumisesta noiden juoksukilometrien haalimiseksi. Sitä kun mielellään vertaa omia harjoitusmääriä (siis kilometrejä) omaan edelliseen harjoituskauteen ja pyrkiin kasvattamaan näitä. Kaksnelosen jälkeen tulen itse kiinnittämään enemmän huomiota harjoitustunteihin kilometrien sijaan.

Minna on kerännyt taulukkomuotoon viikoittaiset harjoitustunnit eri vuosilta. Niistä huomaa aika nopeasti pk-treenin suuren osuuden, ehkä jopa yllättävän suuren osuuden ottaen huomioon, että kyseessä on huippusuunnistaja. Tai sitten tämä yllättää ainoastaan sen takia, että oma harjoittelu on menneinä vuosina ollut enemmän vk-painotteista vaikka tätä ei välttämättä tarvittaisi ultrajuoksussa. Ehkäpä tästäkin asiasta pitäisi tehdä jonkinsorttisia painopisteen muutoksia omassa harjoittelussa. Viimeisimmän harjoitusperiodin aikana näin onkin itsellä tapahtunut.

Huippusuorituksen saavuttaminen vaatii huippusuunnistajalta fyysisten ominaisuuksien lisäksi aina myös henkisen tasapainon löytämistä. Hetkellinenkin keskittymisen herpaantuminen kisan aikana voi maksaa arvomitalleita. Vain täydellinen keskittyminen suoritukseen tuo kaivattua tulosta kuten Minnakin toteaa. Onneksi ultrajuoksussa ei tarvitse ihan niin kovaa keskittymistä vaan välillä voi vajota sinne oman mielen sopukoihin ja mahdollisesti löytää jotain uuttakin.

Lopuksi näyttää Minnalla tuo kauden 2009 harjoittelu päässeen hyvään vauhtiin...viikolla 50 harjoitustunteja runsaat 18! Toivotaan, että vammat eivät vaivaa samalla tavalla kuin menneellä kaudella ja olkoon kausi 2009 yhtä menestyksekäs kuin aikaisemmat.