Viimeinen treeniviikko ennen 2018 UTMB-kisaa on nyt pulkassa. Viimeistelyt ovat olleet melkolailla erilaiset kuin mitä olin suunnitellut. Juoksut ovat jääneet minimiin ja tilalle on tullut maastopyöräily, joka sekin on ollut tehokasta, mutta ei kuitenkaan täysin korvaa juoksua. Vaikea on sanoa paljonko polvi on saanut lepoa viimeisen viikon aikana. Ainakaan se ei viikonlopun jalkalenkeillä enää turvonnut samalla tavalla kuin aikaisemmin.
Maanantaina ja tiistaina kävin fillarilla töissä. Olin liikkeellä maastopyörällä, jotta saisin vähän enemmän tehoja polkemiseen. Maanantaina alkoi myös tämän syksyn jooga-kausi ja tiistaina tein pikavisiitin salille core-treenin merkeissä. Keskiviikosta tuli kokonaisuudessaan lepopäivä, kun töiden jälkeen kävin osteopaatilla. Nyt kolmannen käynnin jälkeen lantio alkaa jo olla kohtuu vaaterissa.
Torstaina tein viikon ensimmäisen lenkin poluilla. Parin päivän juoksemattomuuden ja fillaroimisen huomasi heti juoksussa. Vajaan parin tunnin lenkki meni kuitenkin muuten hyvin. Polvessa ei tuntunut mitään "normaalista" poikkeavaa. Perjantaina lähdin töiden jälkeen lenkille maastopyörällä. Lähiseudun poluilla ja hiekkateillä meni kaksi ja puoli tuntia mukavasti. Helppojen polkujen sekä hiekkateiden ajaminen on kyllä hauskaa, kun voi pitää yllä melko kovaa vauhtia. Sen verran pitää kuitenkin olla varovainen, ettei törmää muihin fillarilla hurjasteleviin polkijoihin.
Sekä lauantaina että sunnuntaina tein runsaan 1,5 tunnin polkulenkit Nuuksiossa. Sunnuntaina juoksin viikolla hankkimani polvituen kanssa. Se on Mueller-merkkinen ja ostettu Intersportista. Ensimmäinen kokeilu oli aika positiivinen. Se ei häiritse juoksua juurikaan ja se tukee polvea mielestäni hyvin eli tämä puoli on kunnossa. Pidemmässä juoksussa luulen, että polvitaipeen iho kyllä menee puhki jossain vaiheessa. Sen verran tiukka se tuli on. Tätä voi varmaan hieman ehkäistä teippaamalla ihoa. Toisaalta luulen, että ihan koko reissua en tukea tule pitämään. Ehkä laitan sen päälle pidemmissä alamäissä.
Valmiina sunnuntain lenkille
Viikolle tuli yhteensä vajaa 13 tuntia treeniä, josta viisi tuntia meni juostessa. Tulevalle viikolle ei jää kuin pari lyhyttä lenkkiä ennen perjantain lähtöä.
Lauantai oli meille coutsin kanssa merkittävä päivä. Pitkään haaveissa ollut oma podcast-sarja kestävyysurheilusta julkaistiin lauantaina. Sarjan nimi on Polkuporinat, jossa ajatuksena on haastatella kestävyysurheilun ja ehkä erityisesti juoksun parissa olevia henkilöitä. Mitään aihealueita ei ole suljettu pois vaan tarkoituksena on saada mukaan mahdollisimman monipuolinen joukko kiinnostavia ihmisiä ja aiheita. Olemme tehneet 20 minuutin pituisen esittelyjakson, jossa kerromme lisää taustoista. Käykäähän kuuntelemassa.
Podcast-sarjan kuuntelu onnistuu sekä Applen iOS että Android laitteilla. Esimerkiksi Applen oman podcast appsin kautta, kun hakukenttään kirjoittaa "Polkuporinat". Sekä Applen että Androidin päällä toimiva SoundCloud podcast appsi toimii myös hyvin. Siitä voit samalla tehdä tilauksen koko sarjaan.
Polkuporinoiden tekijät. Kuva WRC2015 kisasta Saariselällä
Polkuporinoiden logo (nimen keksi Mika Huovinen ja kuvan editoi meille valokuvaaja Anna-Mari West)
Polkuporinoita voit kuunnella myös UltraStanleyPark-sivujen kautta
Myös ensimmäinen varsinainen haastattelu on julkaistu, kun Virolaisen Tarjan kanssa poristiin heinäkuun alussa. Tarjan mielenkiintoinen tarina kannattaa myös käydä kuuntelemassa.
Viime sunnuntain Lake to Lake kisan jälkeen tällä viikolla oli tarkoitus tehdä kahdesta kolmeen kovatehoista lenkkiä. Kun määrät on nyt paketissa UTMB:tä varten tai ainakin sen mitä nyt rikkonaisen kesän aikana sai kasaan niin tähän päälle muutama tehotreeni olis vielä ollut suunnitelmissa. Kovempitehoisia treenejä sain tehtyä viikolla kaksi. Maanantaina kävin poluilla tekemässä kymmenkunta 3-5 minuutin kovavauhtista vetoa. Juoksu tuntui hyvälle vaikka jaloissa painoi vielä sunnuntain swimrun-kisa. Sunnuntaina kävin Aapon kanssa juoksemassa reipasvauhtisen lenkin osin poluilla. Aapolla oli onneksi alla jo yli tunnin lenkki, joten meikäläinen pääsi vähän helpommalla. Loput lenkit ovat olleet peruslenkkiä tunnista pariin tuntiin.
Valmiina lenkille Aapon kanssa
Muuten viikko on mennyt ortopedillä ravatessa. Koko kesän vaivannut oikea polvi on viime aikoina kipeytynyt ja turvonnut jo lyhyellä parin tunnin lenkillä. Onneksi asiat ovat menneet eteenpäin tällä viikolla ripeää tahtia. Heti maanantaille sain ajan hyvälle ortopedille ja tiistaina oltiinkin jo magneettikuvissa. Keskiviikkona puhelinkonsultaatio ja torstaina vielä kuvien läpikäynti ortopedin kanssa.
Polven suhteen ei paljoa ole tehtävissä. Muuta kuin siis lepoa. Rustovauriot ovat sitä luokkaa, että varsinkin ylä- ja alamäet ovat myrkkyä polvelle. Tasaisella juostessa iskutus ei kohdistu samalla tavalla ja siitä syystä tasainen onnistuu helpommin. Polven rustovauriolle ei tähän hätään paljoa ole tehtävissä, mutta toisaalta polvien huono kunto on ollut hyvin tiedossa. Vuonna 2005 leikattu vasen polvi oli jo ruston osalta melko hapokas. Toinen akuutimpi ongelma on polven yläpuolella olevan reisiluun tilanne. Siinä näkyy jonkinasteista rasitusta, joka ei lähde kuin levolla. Ortopedi oli vähän skeptinen UTMB:n suhteen. Kisan takia polvessa kuulemma ei mitään voi enää pahemmaksi mennä. Kysymys on ehkä enemmän siitä paljonko tuota kipua pystyy sietämään. Tällä hetkellä ajatuksena on kuitenkin lähteä kokeilemaan, mutta on myös mahdollista etten starttaa koko kisaan.
Tulevalla viikolla ajatus olisi rauhoittaa juoksua enemmän ja yrittää pyöräillä vielä sen minkä pystyy. Viime viikonlopun swimrun-kisan kuvasato on myös lisääntynyt. Oksasen Teemu julkaisi hienon kuvasarjan LaketoLake-kisasta menneellä viikolla. Myös kisan tulokset ovat nyt julkaistu.
Historiallisen lämmin kesäkin alkaa kääntyä syksyyn. Sadetta on saatu odottaa aina sunnuntaille asti, mutta tänään näyttäisi vettä satavan ainakin ensihätään. Nuuksiossa, kuten varmaan monessa muussakin paikassa, on kuiva kesä tehnyt tuhojaan ja monissa paikoissa kokonaisia puita on kuollut kuivuuteen. Kallioiden päällä kasvava puusto on ollut erityisen altis tänä kesänä. Mustikkasato oli ainakin näillä seuduilla kehno eikä sienisadosta ole varmaan tulossa parempaa.
Kuivaa mustikkavarpua
Omenoita riittää. Pöytä on katettu peuroille ja muille eläimille
Polkuporinat podcast-sarjamme etenee aikataulussa haastatteluiden suhteen, mutta pienten teknisten haasteiden takia niiden julkaisu antaa vielä odottaa itseään. Tavoitteemme on tehdä sarjan kuuntelu kaikille mahdollisimman helpoksi ja sen takia joiden podcast apsien kanssa on vielä pientä hienosäätöä. Stay tuned...
Tällä viikolla oli tarkoitus saada vielä yksi napsu lisää treeniä ennen Alppien kiertoa, mutta vähän vajaaksi se viikko jäi. Yksi syy oli loman loppuminen ja viikonlopun kisa. Kovan treeniviikonlopun tilalle tuli mahdollisuus tutustua oikeesti uuteen lajiin ja vielä huippu-urheilijan vanavedessä. Sanan mukaisesti vanavedessä, koska lajina oli swimrun ja parina kestävyysurheilun monilahjakkuus Tero Hyppölä.
Viikolla ehdin tehdä muun ohjelman lomassa lyhyitä parin tunnin lenkkejä. Tiistaina lenkki jäi tuntiin, kun ilta meni polkujuoksuun suunnitellun ensiapukurssin parissa. Keskiviikkona lenkki jäi kokonaan tekemättä, kun töiden jälkeen kävin osteopaatilla. Kropassa ei ollut mitään suurempaa ongelmaa, ihan sellaista perusjumia. Torstain tunnin aamulenkki tuntui käsittelyn jälkeen lähes kivuttomalta, en muista milloin lenkki olisi näin hyvältä tuntunut. Illalla tehty parituntinen olikin jo sitten hieman hankalampi. Perjantai ja lauantai meni taas parituntisten lenkkien parissa. Tosin lauantaina oikean jalan polvi ei enää tuntunut kovinkaan hyvältä. Toivotaan ettei siinä ole mitään suurempaa ongelmaa. Ehkä vaan jotain jumia, joka tosin voi tulla myös lantion seudulta. Siihen ehkä saadaan vastausta ensi viikolla ortopedillä käynnin jälkeen.
Sunnuntain Lake to Lake-kisaan lähdin polvi vahvasti teipattuna. Kisassa ei polvesta ollutkaan haittaa. Kyseessä oli meikäläisen ensimmäinen swimrun-kisa eikä noita virallisia harjoituksiakaan ole kovin montaa vyöllä. Se mikä meikäläisen kokemuksessa hävittiin niin Teron kokemuksesta me hyödyttiin ainakin kaksinverroin. Tero kun on kisannut jopa lajin MM-kisoissa Ruotsin ötillö-kisassa.
Reitti
Etäisyyydet
Kisa lähti liikkeelle vauhdilla ja ekan uintiosuuden alussa olimme ensimmäisten parien joukossa. Ensimmäinen uintiosuus oli kisan pisin. Lähdin vähän turhan innokkaasti kauhomaan ja puolivälin jälkeen alkoi homma sakkaamaan. Vauhti hidastui ja uinnissa käyttämämme hihna alkoi kiristyä. Terolla puhtia riitti ja hän vetikin meikäläisen osuuden loppuun. Tässä kohtaa useampi joukkue oli päässyt edellemme.
Kisa jatkui lyhyemmillä uinneilla ja väliin pidempää ja lyhyempää juoksua. Juoksuosuudet menivät suhteellisen hyvin vaikka paljoa kiristämisen varaa ei olisi ollut. Sykevyötä en ollut laittanut päälle, mutta melkoisilla sykkeillä tässä mentiin.
Välillä uinnissa oli ongelmia lättäreiden kanssa ja välillä pullarin. Yhden uintiosuuden tulin vetoketju auki, kun oli pakko saada vähän viilennystä kroppaan. No, ei se paljoa viilentänyt, kun vesi oli niin älyttömän lämmintä. Uimalaseja en käyttänyt enää toisella puolikkaalla, kun ne huurtuivat niin pahasti, etten nähnyt käytännössä mitään. Mutta oli siellä ihan hyviäkin hetkiä. Uskokaa pois.
Ennen viimeistä uintia oli edessä pitkä juoksuosuus. Olimme kisanneet tiukasti toisen parin kanssa jo jonkin aikaa, kun he olivat meitä huomattavasti nopeampia uinnissa ja me heitä jonkin verran nopeampia juoksussa. Saimme ennen viimeistä uintiosuutta pienen eron, jonka he kuitenkin kuroivat kiinni uinnissa. Nousimme vedestä yhtä aikaa, mutta Tero lähti rannasta sellaista ravia, etten ehtinyt irroittaa edes hihnaa vaan juoksimme maaliin asti sillä. Olimme maalissa hieman ennen toista pari.
Loppukirin paikka
Maalissa
Olipas aika raaka kisa. Sykealueet kisan aikana olivat sellaiset, joilla ei paljoa tule treeniä tehtyä. Vaikka suoritus ei kestänyt kuin 1,5h niin olin kyllä maalissa ihan loppu. Uimatekniikkaa pitäisi parantaa vielä huimasti, että se alkaisi sujua. Nyt tasoero Teron kanssa oli valtava.
Laji on kuitenkin mielenkiintoinen ja jatkossa sitä on tarkoitus tehdä useammin. Ehkäpä saamme tästä tehtyä oman jakson tuonne Polkuporinoiden puolelle.
Alla vielä kuvia palkintojenjaosta.
Kaikki coutsin ottamat kuvat löytyy täältä.
Viimeinen lomaviikko on mennyt hieman runsaamman ulkoilun merkeissä. Viikolle oli tarkoitus saada kaksi vähän pidempää treeniä ja perinteisesti jaksotin ne keskiviikolle ja lauantaille. Muina päivinä riitti sellaiset peruslenkit, jotka kuitenkin nyt jäi hieman lyhyiksi.
Kelit on jatkuneet samaa rataa kuin aikaisemmin. Lämpötilat ovat olleet päivällä 30 tienoilla, joten hyvää lämpötreeniä on saanut jatkaa tämänkin viikon. Ainoastaan tänään sunnuntaina oli vähän viileämpää, ei taidettu rikkoa edes hellerajaa. Vettä on koko viikon aikana satanut noin 13 pisaraa, joten purot ja suot ovat edelleen todella kuivia. Tässä todiste:
Kuivineet kanttarellit
Keskiviikkona käytiin Mikkolan Tomin kanssa kiertämässä NC reitti. Tai oikeastaan mentiin sitä vanhaa reittiä, kun tämän vuoden kisassa on pieniä poikkeamia aikaisempaan esimerkiksi siinä 16 kilsan kohdalla. Lenkille päästiin Siikarannasta aamulla yhdeksän jälkeen. Sää oli aamulla jo aurinkoinen ja lämmin. Eka pysähdys tehtiin Solvallassa, jossa käytiin täyttämässä vesipullot. Join pari pulloa samalla varastoon ja täytin kaikki mukana olleet neljä pulloa. Siitä matka jatkui itäpuoliseen osaan reittiä. Järvenrantaosuudet olivat taas selkeästi hitaampia, mutta eipä se paljoa haitannut. Nautiskelimme lämpimästä päivästä ja pidimme pakolliset kuvaustauot.
Saarijärven rannassa
Matka jatkui ja lämpötila nousi. Kolmen tunnin kohdalla poikettiin Haukkalammella taas täyttämässä juomapullot. Samalla pidettiin jäätelönsyöntitauko laiturilla istuskellen ja jalkoja vedessä viilentäen. Sen jälkeen jatkettiin viimeisen osuuden nautiskelulla. Muutama kilometri Kattilaan ja siitä lopun nopeampia neulaspolkuja ja avokallioita aina Soidinsuolle. Viimeisen tunnin aikana lämpö alkoi jotenkin kumuloitumaan kropassa ja nestettä kului paljon. Viiden tunnin kohdalla rullasimme alas viimeistä alamäkeä Siikarantaan, jossa kävimme saman tien täyttämässä vesipullot hotellilla. Ja sen jälkeen järveen uimaan ja vilvoittelemaan. Hyvä treeni.
Lauantaille olin suunnitellut 4-5 tunnin mäkitreenin Swinghillissä. Kuten yleensä pääkaupunkiseudun pisimmillä nousuilla ei tarvitse yksin edetä. Tällä kertaa paikalla oli vahva Samba-edustus ja pari ekaa tuntia meni mukavasti rupatellessa. Sen jälkeen jatkoin yksin vielä toiset pari tuntia, jonka aikana kello tuntui etenevän melko hitaasti. Tämän parituntisen aikana alueen yli pyyhkäisi pieni sadekuuro. Aurinko oli muutenkin pilvessä lähes koko treenin ajan, joten lämpötila pysyi mukavan siedettävänä. Nestettä kului kuitenkin taas melkoisesti. Neljässä tunnissa mittariin kertyi 34 nousua, jossa kilsoja puolimaratonin verran ja nousu- ja laskumetrejä 2250m.
Sunnuntaina juoksin runsaat 30 kilsaa rauhallisella vauhdilla. Kävin pitkästä aikaa Oravankolossa kääntymässä. Lihakset tuntuivat hyviltä eilisen mäkitreenin jälkeen.
Perjantaina tein peruslenkin lisäksi illalla swimrun-treenin Hyppölän Teron kanssa. Kävimme vähän tutustumassa Luukin maastoihin, jossa ensi viikonloppuna kisataan Lake to Lake-kisa. Samalla käytiin läpi meikäläisen uintitekniikka, jossa riittikin korjattavaa. Myös varusteiden kanssa on vielä pientä säätöä ennen ensi viikon kisaa. Leppoistajat lähtee kisaan kuitenkin luottavaisin mielin.
Swimrun oppilas ja opettaja
Viikolle kertyi tunteja vajaat 21, jossa juoksua 170 kilsaa. Lisäksi kävin hierojalla maanantaina ja loppuviikosta coutsi piti jalkoja kunnossa.
Toinen lomaviikko takana. Aika on mennyt varsin nopeasti erilaisten aktiviteettien kanssa. Trooppinen kesä on jatkunut ja siitä olenkin ottanut kaiken irti. Yhtään päivää ei ole ollut vielä liian kuuma keli. Lämpötila on huidellut 30 asteen tuntumassa päivällä ja illallakin on ollut lähes hellelukemia. En muista yhtään vastaavaa kesää Suomessa vaikka niitäkin on takana jo joitakin. Omasta puolestani helteet voivat hyvin jatkua. Kyllä sitä räntää ja pakkasta riittää muutaman kuukauden päästä.
Olen pyrkinyt tekemään lenkit kuumimpaan aikaa ja siten saanut lämmöstä kaiken irti. Aivan mahtavaa juosta Nuuksion metsissä auringosta ja lämmöstä nauttien. Lenkeillä joutuu kantamaan vähän enemmän vettä mukana ja kerran turvauduin Kattilan ystävälliseen isäntään vesipullon täyttämisessä. Hyvin on vesi riittänyt vaikka välillä suu on hiekkapaperilla kotiin tullessa.
Tällä viikolla olen ehtinyt tehdä pari uintitreeniäkin. Tiistaina ja keskiviikkona kävin polkulenkin jälkeen uimassa Siikajärvessä tunnin verran. Uintitekniikka vaatisi melkoista remonttia vauhtien nostamiseksi. Nyt on varusteiden puolesta tehty lähes kaikki mahdollinen, mutta vauhdit on varsin vaatimattomia. Ensimmäinen swimrun-kisa on parin viikon päästä kisattava Lake to Lake -kisa Luukissa. Siinä parina on sen verran kova ammattilainen, että toivottavasti kelit pysyy lämpimänä ettei kaverini ehdi jäätyä uintiosuuksien aikana. Ennen kisaa ehditään tehdä yksi treeni yhdessä ja toivottavasti ehdin saada siinä muutaman elintärkeän vinkin vauhtien nostamiseksi.
Maanantaina kiertelin peruspolkuja Nuuksiossa. Aamupäivä meni pihahommissa ja lämpötilan nousemista odotellessa. Tiistaina käytiin Jannen kanssa heittämässä Sysikallio-Pirttimäki-Sysikallio hevospoluilla. Ainut takapakki oli kahvilan oleminen kiinni ja kanelipullan saamatta jääminen. Iltapäivällä sitten uintitreeni. Keskiviikkona kiersin 32 kilsaa Nuuksiossa. Kävin samalla tarkistamassa Swinghillin kunnon. Hyvässä kunnossahan se oli ja olihan mäessä pari tuttua tunkkaajaakin.
Torstai oli välipäivä, kun käväistiin Imatralla. Illalla ei enää jaksanut lähteä edes saunalenkille. Perjantaina en halunnut enää tehdä pidempää lenkkiä, kun lauantaina oli vuorossa Kopparnäs Coast Trail. Kävinkin juoksemassa vain 1,5 tuntia peruspolkuja lämpimään aikaan. Lenkillä tein muutaman lyhyen vedon lauantaita varten. Jalat tuntuivat oikein hyviltä ja levänneiltä.
Lauantaina olikin sitten vuorossa Kopparnäs Coast Trail. Reitti oli meikäläiselle uusi, mutta olin ollut alueella kisaamassa Spring Adventure 2017 kisassa. Osa poluista ja kallioista tuntuivat tutuilta ja niinhän ne olivatkin. Jussin kanssa oltiin kisattu alueella runsas vuotta aiemmin, vähän ennen meikäläisen hamstring-diagnoosia. Keli lauantaina mukaili edellisten viikkojen menoa, lämmintä riitti ihan aamusta asti. Tosin kova tuuli puhalsi koko päivän. Alla pari kuvaa matkalta kisapaikalle.
Kisa lähti totutun vauhdikkaasti liikkeelle. Lynxin AP Leskinen lähti liikkeelle muita selvästi kovempaa ja irtosi porukasta melko nopeasti. Itse yritin juosta omaa reipasta vauhtia ja meno tuntuikin hyvältä. Alku oli helppoa ja nopeaa tasaista polkua meren rannassa. Tosin myötätuuli teki olosta varsin tukalan.
Kisareitti
Kääntöpaikan jälkeen reitti siirtyi pääasissa kallioille. Palasimme kisakeskuksen suuntaan avokallioita pitkin, joista pystyi näkemään pitkälle merelle asti. Varsin hienoja paikkoja. Noin seitsemän kilsan paikkeilla oli juomapiste, josta en kuitenkaan ottanut mitään. Matka jatkui hiekkatietä, josta käännyttiin viimeisille kallioille ennen käyntiä kisakeskuksessa. Yritin juosta kiinni edellä juoksevaa Aapoa, mutta en tässä onnistunut. Sen sijaan kisakeskuksen jälkeen jalka alkoi painamaan sen verran, että vauhti putosi selvästi. Takaa ei kuitenkaan heti ollut ketään tulossa.
Pari kilsaa ennen maalia alkoi pientä kramppia tuntumaan jaloissa. Ilmeisesti liian vähäinen neste vaikutti tähän. Lopussa pari kaveria meni vielä ohi, kummallekaan ei ollut mitään tehtävissä. Maalissa kurvasin saman tien mereen viilentämään kroppaa. Tosin vesi oli rannassa niin lämmintä, ettei se paljoa auttanut. Joka tapauksessa todella hieno kisareitti ja hyvin järjestelty kisa. Kiitokset taas kaikille järjestäjille.
Kuva: Anu Uhotoinen
Coutsi on taas ehtinyt tehdä videon lauantain kisasta:
Sunnuntaina kiertelin kolme tuntia Nuuksiossa. Polvet tuntuivat hieman kipeiltä, mutta muuten kaikki oli kunnossa. Viikolle kertyi vajaa 17 tuntia treeniä, jossa 130 kilsaa juoksua. Ensi viikko menee vielä lomalla, joten treeniaikaa pitäisi olla riittävästi.
Vuorokausi Hetan maaliintulon jälkeen olin jo siirtynyt Kilpisjärvelle tavoitteena viettää seuraava vuorokausi käsivarren tuntureita koluten. Edessä oli Lahtosen Tommin ideoima Suomen tonniset tai ihan vaan tunturihaaste kavereiden kesken. Ensi kesänä Tommilla on tavoitteena järjestää reitillä (kartta) kisa, mutta tänä kesänä tarkoituksena oli vaan kiertää ja tarkastella reittiä. Vuorokausi ei riitä koko reitin kiertämiseen, mutta paljoa enempää ei itselläni ollut aikaa varattuna tässä tilanteessa. Pallaksen kisa painoi vielä jonkin verran jaloissa joka jonkin verran hidastaisi menoa. Mutta näillä säädöillä mentiin.
Jätin auton Kilpisjärven retkeilykeskuksen parkkikselle, kun olin ensin neuvotellut respan kanssa reissuni kestävän ehkä hieman pidempään kuin sallitut kuusi ilmaista parkkituntia. Kaikki tavarat oli hyvin järjesteltynä matkalaukussa, joten repun pakkaaminen reissukuntoon ei kestänyt pitkään. Ilma oli ilta seitsemältä mukavan lämmin. Pahin helle oli hieman helpottanut. Vetäisin kuitenkin yötä vasten paksun kerroksen aurinkovoidetta käsivarsille ja niskaan. Kyllä se aurinko siellä reissun aikana ehtisi jonkin verran pilkottaa. Jalkaan laitoin parin vuoden takaiset Hokan Speedgoatit, joita halusin kokeilla UTMB:tä varten. Reppuna toimi sama 12 litran Salomonin reppu, johon sain mahtumaan mukavasti tarvitsemani tavarat. Muuta mainitsemisen arvoista varusteista oli Marmotin kuorihousut, noin 5000 kcal energiaa (mm. patukoita, pähkinöitä, 2 kanasäilyketölkkiä, karkkia ja puuroa), hanskat, pitkähihainen merinovillapaita, bivy-pussi, pieni EA-paketti ja sauvat. Reppu painoi lähtiessä 5,6 kg, jossa oli mukana 1,5 litraa nestettä.
Lähtötunnelmissa
Polku alkoi heti retkeilykeskuksen takapihalta, joten pääsin heti reissun makuun. Kello oli noin seitsemän illalla. Nousu Saanalle kesti myötätuulen saattelemana runsaat 50 minuuttia. Vastaan tuli paljon porukkaa ja reitti tuntuikin olevan osa perusohjelmaa monelle Kilpisjärvellä vierailevalle. Paita ehti vähän kastua jo tässä vaiheessa vaikka sauvoin mäen aika rauhassa ylös. Ylhäällä oli hienot maisemat kuten arvata saattoi. Seisoin Saanan huipulla ensimmäistä kertaa elämässäni. Tästä huolimatta en sen pidempään jäänyt maisemia ihailemaan vaan jatkoin samaa reittiä alas ja tunturin juurella kaarsin pohjoiseen, jossa näkyi jo seuraava huippu, Korkea-Jehkas.
Saanan huipulta
Maasto oli helppoa ja näillä kohdin pystyi hyvin hölkkäämään eteenpäin. Nousun jyrkentyessä nousu meni taas sauvomiseksi. Varsinaista polkua ei ollut vaan yritin edetä mahdollisimman suoraan kohti huippua. Raikas tuuli puhalsi Norjan puolelta, mutta vielä riitti hyvin lyhythihainen paita. Aikaa huipulle meni 1.12 vaikka matkaa oli vain 6,5 kilsaa. Tiedossa olisi pitkä yö.
Saana on jo jäänyt taakse
Kolmannelle tunturille Muurivaaralle maasto oli laskuvoittoista vaikka pari kumparetta siinäkin oli välissä. Paikoin maasto oli kosteaa suota ja sopivan ylityspaikan etsiminen vei hieman aikaa. En halunnut vielä tässä vaiheessa kastella tossuja ja sukkia.
Muurivaaran jälkeen reitti kääntyi pohjoiseen seuraten Norjan rajaa ja sen tuntumassa olevia huippuja. Ensimmäisenä matkan varrella oli Saarijärven autiotupa, jonka kautta kuljin ihan sitä perusreittiä. Siitä Norjan rajaa pitkin edeten, mutta seuraavalle huipulle päästäkseni jouduin hieman koukkaamaan naapurin puolelta, koska rinne oli sen verran jyrkkä ja kivikkoinen, että nousun pystyi tekemään helpommin vasemmalta puolelta. Ylhäällä avautui hienot maisemat.
Seuraavalle tunturille reitti kulki pitkin rajaa, mutta ensin oli noin 250 metrin lasku välissä olevaan notkelmaan. Vastarinteessä pidin 10 minuutin ruokatauon. Sen verran oli navakka tuuli, että pusakkaa siinä piti päällensä laittaa. Tauon jälkeen lähdin kohti huippua, mutta ylhäällä tuli pieni suunnistuspummi, kun en hahmottanut heti tunturin huippua kunnolla. Olin noin 800 metriä sivussa viereisellä tasanteella. Varsinainen huippu oli joitakin kymmeniä metrejä korkeampana vieressä.
Tästä eteenpäin tuuli tuntui sen verran vilpoiselta, että pidin suosiolla Inovin kuoritakin päälläni. Vauhti oli aika hidas tässä kivikossa, jossa en pystynyt varsinaisesti juoksemaan. Meno oli enemmän kiveltä toiselle hyppimistä. Onneksi keli oli kuiva, joten pitoa riitti tossussa hyvin.
Matka jatkui pohjoiseen vielä viiden tunturihuipun kautta aina Goddejärvelle asti. Seutu oli kauttaaltaan pelkkää kivikkoa, isompaa ja pienempää. Yhdessä kohtaa piti kiivetä poroaidan yli, jotta pääsin tunturin korkeimmalle kohdalle. Koleilin muutamalla huipulla Tommin kehittämää rastileimausjärjestelmää. Leimaukset onnistuivat vähän vaihdellen riippuen Elisan verkon kuuluvuudesta. Goddejärvellä kuuluvuus loppui ja leimaukset jäivät tekemättä.
Auringonnousu tuntureiden takaa
Ja kiveä riittää
Tässä kohtaa olin ollut reissussa vajaat 9 tuntia ja matkaa oli kertynyt vasta runsaat 40 kilsaa. Takaraivossa alkoi vähän mietityttää tuleva helteinen päivä ja toisaalta varsin hankala vesitilanne tuntureilla. Suurin osa puroista oli kuivana ja siellä missä vettä oli niin määrät ja virtaukset olivat pieniä. Päätin suunnata länteen ja hölkkäillä kohti Haltin ja Kilpisjärven välissä olevaa vaellusreittiä. Matkaa kertyisi täältä autolle vielä toinen mokoma.
Vähän ennen Kuonjarjohkan autiotupaa tulin vaellusreitille. Siitä sitten vaan tossua toisen eteen ja kohti Kilpisjärveä. Autiotuvalla pidin vajaan 30 minuutin ruokatauon. Sain aamupuuroa varten kuumaa vettä tuvalla yöpyneeltä ystävälliseltä pariskunnalta. Lämmin puuro maistui hyvältä kylmän ja tuulisen yön jälkeen. Iso kiitos heille!
Autiotuvalta oli matkaa Kilpisjärvelle vielä vajaa parikymppiä. Onneksi se oli vähän juostavampaa vaikka paikoin polku on kyllä melkoista kivikkoa sekin. Askel ei ollut enää ihan lennokas ja matka eteni melko hitaasti. Enpä tästä sen suuremmin välittänyt vaan yritin ottaa reissusta kaiken irti.
Lopulta pääsin Kilpisjärvelle ja kyläkaupalle. Kello näytti 10 aamulla ja kilsoja oli kertynyt 74 km. Tästä oli vielä vitonen autolle, mutta en lähtenyt jolkottamaan asfalttia vaan tilasin paikalle ihan taksin. Sillä mentiin sitten autolle jäätelöä syöden. Hieno reissu kokonaisuudessaan vaikka sain katettua koko reitistä vain pienen osan. Koko reitin kiertäminen onkin sitten haastavampi juttu. Varsinkin kun repussa on kaikki pakolliset kisavarusteet telttoineen ja makuupusseineen.
Coutsi ehti tehdä jo videon kuvausryhmän materiaalista. Olkaas hyvät:
Loppuviikko on mennyt kotona lomaillessa ja liikkuessa. En halunnut pitää sen pidempää lepojaksoa Pallaksen ja tunturihaasteen jälkeen vaan jatkoin poluilla heti keskiviikkona. Lauantaina juoksin aamulla kolmen tunnin lenkin Nuuksiossa ja ilma oli kuin suoraan sademetsästä. Edellisen päivän ja illan sateet olivat kastelleet metsän mukavasti ja ilmassa leijuva ukonilma teki olosta aika tuskaisen. Lenkin jälkeen laskin että edellisen seitsemän päivän aika on tullut yhteensä 200 juoksukilsaa. Ehkä sekin alkoi vaan painamaan. Päätinkin pitää sunnuntaina juoksuvapaan päivän ja käydä vain uimassa. Siitä tuli kuitenkin Jaakon johdolla kahden tunnin swimrun-keikka Meikolla. Onneksi meno oli leppoisaa. Kauden toinen SR-treeni ja hauskaa oli.
Haastattelut Polkuporina puitteissa on jatkunut hyvää vauhtia. Materiaali syntyy tasaiseen tahtiin ja elokuussa sitä varmasti jo on julkaistavaksi asti.
No olipas mahtava viikko ja viikonloppu. Ei pelkästään Suomen upein polkujuoksureitti Pallaksella tai hieno kisaviikonloppu monine kavereineen, mutta vieläpä kesän parhaat ja lämpimimmät kelit koko reissun ajan, niin ei voi taas olla kuin kiitollinen mahdollisuudesta tehdä juuri näitä asioita tässä ajassa.
Treenit ennen Pallakselle menoa olivat aika maltilliset, kun samalla olin viimeistä viikkoa töissä ja muutakin aktiviteettia sattui illoille. Ehdin oikeastaan tekemään vain yhden polkulenkin sekä pari pienempää lenkkiä ennen perjantaista matkapäivää. Perjantaina lensin Kittilään, josta olin varannut vuokra-auton seuraaville päiville. Siitä ajoin sitten Kittilästä Pallakselle poroja varoen ja laitoin teltan pystyyn seuraaviksi pariksi yöksi. Paikalla oli tuttuja ja tietysti NUTSin porukkaa perusmatkan huoltopistettä pystyttämässä. Ehdittiin muutama sana vaihtaa ennen kuin lähdin hetkeksi telttaan lepäämään.
Iltamaisemaa
Telttapaikka
Laitoin kellon soimaan kahdelta yöllä, kun laskin perusmatkan kärjen olevan Pallaksella niihin aikoihin. Tarkoituksena oli seurata kärjen huoltoa ja ottaa live-videota Trailrunning.fi fb-sivuille. Uni ei oikein tullut silmään ja nousin ylös jo hyvissä ajoin odottamaan kärkeä. Gepsi-seurannasta oli helppo ennustaa milloin kärki lähestyisi huoltoa. Vähän kahden jälkeen Jaakko tulikin reipasta vauhtia. Hän vietti huollossa runsaat kolme minuuttia ja jatkoi matkaa määrätietoisesti. Odottelin huoltoon vielä Anttia ja Tomia, jotka myös olivat edenneet alkumatkan reippaasti. Pieniä vatsaongelmia oli ilmeisesti ollut yhdellä jos toisellakin.
Puoli kahdelta yöllä
Pilvien takana vielä yksi valetunturi
Palasin teltalle nukkumaan, mutta unta en juurikaan sinä yönä saanut. Teltta oli kolmen metrin päässä juoksureitistä ja kuulin jokaisen ohi juoksevan askeleet. Seitsemän jälkeen nousin ja lähdin hotellille aamupalalle. Ei ehkä paras valmistautuminen omaan kisaan.
Auringonnousu Pallastunturilla
Aamupäivällä tunnelma kohosi mukavasti omaa juoksua odotellessa. Seurasin Pallaksen huollossa perusmatkalaisten edesottamuksia ja yritin siinä välillä auttaa parhaani mukaan. Samalla hain oman numerolapun kisatoimistosta sekä läpäisin hienosti kisavarusteiden tarkastuksen. Palasin vielä teltalle laittamaan juoksukamat päälle ja vein oman maalinjälkeisen huoltokassin Vuorenpeikoille. Kaikki oli valmista hyvissä ajoin ennen lähtöä.
Kisassa tarkoituksena oli yrittää kerätä taas ne 50 Buff-pistettä. Toisin kuin KK:lla taktiikkana oli lähteä maltillisemmalla vauhdilla ja sitä kautta ylläpitää vauhtia mahdollisimman hyvänä loppuun asti. Lopun tieosuudella voisi vielä hieman kohentaa vauhtia ja yrittää kerrankin olla konttaamatta maaliin. Taktiikkaa helpotti hieman lauantaille sattunut pilvinen keli, jolloin lämpötila ei nousisi ihan huimiin lukemiin kuten perjantaina. Toisaalta taktiikkaa ei helpottanut Henri Ansion mukanaolo. Todennäköisellä reittiennätyksen parannuksella ero Henkkaan ei saisi olla yli 25 prosenttia, joka tarkoitti loppuajan olemista runsaan 5,5 tunnin tuntumassa. Se olisi kyllä liian kova meikäläiselle hyvänäkin päivän. Mutta ehkä ei sellaiselle pöljälle päivälle.
Kisa lähti liikkeelle klo 12 ja suoralla nousulla Pallastunturille. Vauhti nousussa oli maltillinen kuten suunnittelin. Olin ottanut runsaasti nestettä mukaan, kun KK:lla aliarvioin sen kulutuksen. Taivaskeron jälkeen pääsin aloittamaan varsinaisen juoksun. Matka eteni mukavasti ilman suurempia huolia. Sijoitukset vähän vaihteli riippuen siitä mentiinkö ylä- vai alamäkeen. Oma alamäkijuoksu on sellaista varovaista hiipimistä, että osa porukasta loikkii pitkin askelin ohi. Ylämäessä meno taas tasoittuu. Hanneksen kanssa vauhdit tuntuvat menevän yksiin ja juoksemmekin yhdessä hyvää vauhtia ensimmäiset 25 kilometriä Hannukurun huoltoon. Täytin omat pullot sekä säiliön ja jatkoin menoa. Muutama sana vaihdettiin järjestäjien ja muiden juoksijoiden kanssa.
Letka ekassa nousussa. Kuva: All About Lapland
Jossain alkupätkällä. Kuva: All About Lapland
Matka jatkui Hanneksen kanssa. Jossain vaiheessa Hanneksen vauhti alkoi tuntumaan liian kovalta ja jouduin tekemään melkoisesti töitä siinä vauhdissa pysyäkseni. Parin kilometrin jälkeen oli pakko antaa periksi ja jouduin kävelemään seuraavan mäen. Käytin tilanteen hyväksi ja nautiskelin yhden energiapatukan. Meno ei paljoa nopeutunut ja kävelyäkin tuli enemmän. Hanneksen selkä näkyi edessä, mutta ei vaan ollut paukkuja jatkaa samaa vauhtia. Takaakin alkoi tulla porukkaa ohi.
Viimeinen nousu Pyhäkerolle oli taas tuskaisen hidas. Vaikka matka oli huomattavasti lyhyempi kuin 2015 tai 2016, kun olin juoksemassa perusmatkaa, niin nousu kesti varmaan yhtä kauan. Ei vaan ollut voimia. Lopulta Pyhäkerolta avautui näkymät Hetan kirkolle ja maaliin. Tosin siinä välissä oli vielä 15 kilsaa juostavana. Lisää porukkaa meni ohi lentämällä Pyhäkerolta laskiessa. Lopulta päästiin tielle ja sain siinä vähän paremman vauhdin päälle. Ei mitään lentämistä, mutta ei ihan konttamistakaan. Sain tehtyä jopa pari ohitusta, tosin saattoivat olla perusmatkalaisia. Maalissa kello näytti lähes puolta seitsemää eli olin tunnin myöhässä siitä pöljän päivän tuloksesta. Pisteiden valossa paljon jäi saavuttamatta.
Maalissa. Kuva Onevision.fi
Loppuilta meni kisakeskuksessa nauttien erinomaisesta lohikeitosta sekä useista virkistävistä juttutuokioista erinomaisten polkujuoksijoiden kanssa. Kuten KK:lla, viikonlopun parasta antia olivat tapaamiset muiden juoksijoiden kanssa. Kiitos taas siitä. Omalla teltalla Pallaksella olin vasta puolenyön jälkeen, kun bussikuljetukset lähtivät vasta palkintojenjaon jälkeen.
Juoksin kisan Salomonin uudella Sense Ultralla, jossa pohjan vaimennusta ja kivisuojaa on edelleen kehitetty. Tämä oli samalla testilenkki tällä tossulla UTMB:tä ajatellen. Nyt kisan jälkeen tuntuu, että tämä kenkä on ensimmäinen Salomonin kenkä, joka voisi itsellä toimia pidemmässä kivikkoisessa kisassa. Muut varusteet toimivat hyvin. Olin pakannut reppuun kaksi lötköpulloa sekä vesisäiliön. Käytin molempia ja homma toimi hyvin. Lyhyessä kisassa lötköpullot saa sullottua helpommin taskuihin, kun ne isot etutaskut ovat melko tyhjillään. Nestettä kului useampi litra, mutta varsinaista muuta energiaa en paljoa nauttinut. Tätä pitää ehkä vähän analysoida.
