sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Viikko 29 ja omatoimi tunturihaaste

Vuorokausi Hetan maaliintulon jälkeen olin jo siirtynyt Kilpisjärvelle tavoitteena viettää seuraava vuorokausi käsivarren tuntureita koluten. Edessä oli Lahtosen Tommin ideoima Suomen tonniset tai ihan vaan tunturihaaste kavereiden kesken. Ensi kesänä Tommilla on tavoitteena järjestää reitillä (kartta) kisa, mutta tänä kesänä tarkoituksena oli vaan kiertää ja tarkastella reittiä. Vuorokausi ei riitä koko reitin kiertämiseen, mutta paljoa enempää ei itselläni ollut aikaa varattuna tässä tilanteessa. Pallaksen kisa painoi vielä jonkin verran jaloissa joka jonkin verran hidastaisi menoa. Mutta näillä säädöillä mentiin.

Jätin auton Kilpisjärven retkeilykeskuksen parkkikselle, kun olin ensin neuvotellut respan kanssa reissuni kestävän ehkä hieman pidempään kuin sallitut kuusi ilmaista parkkituntia. Kaikki tavarat oli hyvin järjesteltynä matkalaukussa, joten repun pakkaaminen reissukuntoon ei kestänyt pitkään. Ilma oli ilta seitsemältä mukavan lämmin. Pahin helle oli hieman helpottanut. Vetäisin kuitenkin yötä vasten paksun kerroksen aurinkovoidetta käsivarsille ja niskaan. Kyllä se aurinko siellä reissun aikana ehtisi jonkin verran pilkottaa. Jalkaan laitoin parin vuoden takaiset Hokan Speedgoatit, joita halusin kokeilla UTMB:tä varten. Reppuna toimi sama 12 litran Salomonin reppu, johon sain mahtumaan mukavasti tarvitsemani tavarat. Muuta mainitsemisen arvoista varusteista oli Marmotin kuorihousut, noin 5000 kcal energiaa (mm. patukoita, pähkinöitä, 2 kanasäilyketölkkiä, karkkia ja puuroa), hanskat, pitkähihainen merinovillapaita, bivy-pussi, pieni EA-paketti ja sauvat. Reppu painoi lähtiessä 5,6 kg, jossa oli mukana 1,5 litraa nestettä.

Lähtötunnelmissa
Polku alkoi heti retkeilykeskuksen takapihalta, joten pääsin heti reissun makuun. Kello oli noin seitsemän illalla. Nousu Saanalle kesti myötätuulen saattelemana runsaat 50 minuuttia. Vastaan tuli paljon porukkaa ja reitti tuntuikin olevan osa perusohjelmaa monelle Kilpisjärvellä vierailevalle. Paita ehti vähän kastua jo tässä vaiheessa vaikka sauvoin mäen aika rauhassa ylös. Ylhäällä oli hienot maisemat kuten arvata saattoi. Seisoin Saanan huipulla ensimmäistä kertaa elämässäni. Tästä huolimatta en sen pidempään jäänyt maisemia ihailemaan vaan jatkoin samaa reittiä alas ja tunturin juurella kaarsin pohjoiseen, jossa näkyi jo seuraava huippu, Korkea-Jehkas.

Saanan huipulta

Maasto oli helppoa ja näillä kohdin pystyi hyvin hölkkäämään eteenpäin. Nousun jyrkentyessä nousu meni taas sauvomiseksi. Varsinaista polkua ei ollut vaan yritin edetä mahdollisimman suoraan kohti huippua. Raikas tuuli puhalsi Norjan puolelta, mutta vielä riitti hyvin lyhythihainen paita. Aikaa huipulle meni 1.12 vaikka matkaa oli vain 6,5 kilsaa. Tiedossa olisi pitkä yö.

Saana on jo jäänyt taakse
Kolmannelle tunturille Muurivaaralle maasto oli laskuvoittoista vaikka pari kumparetta siinäkin oli välissä. Paikoin maasto oli kosteaa suota ja sopivan ylityspaikan etsiminen vei hieman aikaa. En halunnut vielä tässä vaiheessa kastella tossuja ja sukkia.

Muurivaaran jälkeen reitti kääntyi pohjoiseen seuraten Norjan rajaa ja sen tuntumassa olevia huippuja. Ensimmäisenä matkan varrella oli Saarijärven autiotupa, jonka kautta kuljin ihan sitä perusreittiä. Siitä Norjan rajaa pitkin edeten, mutta seuraavalle huipulle päästäkseni jouduin hieman koukkaamaan naapurin puolelta, koska rinne oli sen verran jyrkkä ja kivikkoinen, että nousun pystyi tekemään helpommin vasemmalta puolelta. Ylhäällä avautui hienot maisemat.

Seuraavalle tunturille reitti kulki pitkin rajaa, mutta ensin oli noin 250 metrin lasku välissä olevaan notkelmaan. Vastarinteessä pidin 10 minuutin ruokatauon. Sen verran oli navakka tuuli, että pusakkaa siinä piti päällensä laittaa. Tauon jälkeen lähdin kohti huippua, mutta ylhäällä tuli pieni suunnistuspummi, kun en hahmottanut heti tunturin huippua kunnolla. Olin noin 800 metriä sivussa viereisellä tasanteella. Varsinainen huippu oli joitakin kymmeniä metrejä korkeampana vieressä.

Tästä eteenpäin tuuli tuntui sen verran vilpoiselta, että pidin suosiolla Inovin kuoritakin päälläni. Vauhti oli aika hidas tässä kivikossa, jossa en pystynyt varsinaisesti juoksemaan. Meno oli enemmän kiveltä toiselle hyppimistä. Onneksi keli oli kuiva, joten pitoa riitti tossussa hyvin.

Matka jatkui pohjoiseen vielä viiden tunturihuipun kautta aina Goddejärvelle asti. Seutu oli kauttaaltaan pelkkää kivikkoa, isompaa ja pienempää. Yhdessä kohtaa piti kiivetä poroaidan yli, jotta pääsin tunturin korkeimmalle kohdalle. Koleilin muutamalla huipulla Tommin kehittämää rastileimausjärjestelmää. Leimaukset onnistuivat vähän vaihdellen riippuen Elisan verkon kuuluvuudesta. Goddejärvellä kuuluvuus loppui ja leimaukset jäivät tekemättä.

Auringonnousu tuntureiden takaa

Ja kiveä riittää
Tässä kohtaa olin ollut reissussa vajaat 9 tuntia ja matkaa oli kertynyt vasta runsaat 40 kilsaa. Takaraivossa alkoi vähän mietityttää tuleva helteinen päivä ja toisaalta varsin hankala vesitilanne tuntureilla. Suurin osa puroista oli kuivana ja siellä missä vettä oli niin määrät ja virtaukset olivat  pieniä. Päätin suunnata länteen ja hölkkäillä kohti Haltin ja Kilpisjärven välissä olevaa vaellusreittiä. Matkaa kertyisi täältä autolle vielä toinen mokoma.

Vähän ennen Kuonjarjohkan autiotupaa tulin vaellusreitille. Siitä sitten vaan tossua toisen eteen ja kohti Kilpisjärveä. Autiotuvalla pidin vajaan 30 minuutin ruokatauon. Sain aamupuuroa varten kuumaa vettä tuvalla yöpyneeltä ystävälliseltä pariskunnalta. Lämmin puuro maistui hyvältä kylmän ja tuulisen yön jälkeen. Iso kiitos heille!

Autiotuvalta oli matkaa Kilpisjärvelle vielä vajaa parikymppiä. Onneksi se oli vähän juostavampaa vaikka paikoin polku on kyllä melkoista kivikkoa sekin. Askel ei ollut enää ihan lennokas ja matka eteni melko hitaasti. Enpä tästä sen suuremmin välittänyt vaan yritin ottaa reissusta kaiken irti.

Lopulta pääsin Kilpisjärvelle ja kyläkaupalle. Kello näytti 10 aamulla ja kilsoja oli kertynyt 74 km. Tästä oli vielä vitonen autolle, mutta en lähtenyt jolkottamaan asfalttia vaan tilasin paikalle ihan taksin. Sillä mentiin sitten autolle jäätelöä syöden. Hieno reissu kokonaisuudessaan vaikka sain katettua koko reitistä vain pienen osan. Koko reitin kiertäminen onkin sitten haastavampi juttu. Varsinkin kun repussa on kaikki pakolliset kisavarusteet telttoineen ja makuupusseineen.

Coutsi ehti tehdä jo videon kuvausryhmän materiaalista. Olkaas hyvät:


Loppuviikko on mennyt kotona lomaillessa ja liikkuessa. En halunnut pitää sen pidempää lepojaksoa Pallaksen ja tunturihaasteen jälkeen vaan jatkoin poluilla heti keskiviikkona. Lauantaina juoksin aamulla kolmen tunnin lenkin Nuuksiossa ja ilma oli kuin suoraan sademetsästä. Edellisen päivän ja illan sateet olivat kastelleet metsän mukavasti ja ilmassa leijuva ukonilma teki olosta aika tuskaisen. Lenkin jälkeen laskin että edellisen seitsemän päivän aika on tullut yhteensä 200 juoksukilsaa. Ehkä sekin alkoi vaan painamaan. Päätinkin pitää sunnuntaina juoksuvapaan päivän ja käydä vain uimassa. Siitä tuli kuitenkin Jaakon johdolla kahden tunnin swimrun-keikka Meikolla. Onneksi meno oli leppoisaa. Kauden toinen SR-treeni ja hauskaa oli.

Haastattelut Polkuporina puitteissa on jatkunut hyvää vauhtia. Materiaali syntyy tasaiseen tahtiin ja elokuussa sitä varmasti jo on julkaistavaksi asti. 

Viikko 3 ja kolmas treenijakso kasassa

Talvi on saapunut ihan toden teolla myös tänne Etelä-Suomeen, kun torstaina satoi taas mukavasti lunta. Nyt sitä on virallisen mittauspiste...