Viikko 44 ja lisää mäkitreeniä

Sysikallio lähestyy vähitellen ja vähitellen alkaa harjoittelun painopistekin siirtyä enemmän juoksun ja mäkitreenin puolelle. Polkujakaan ei unohdeta ja työmatkat joutuu kuitenkin pääasiassa taittamaan asfalttia pitkin. Kelit ovat kuitenkin olleet kaikenlaisen ulkoilun kannalta erinomaiset. Paljon aurinkoa ja välillä öisin pientä pakkasta.

Maanantaina oli taas jooga-päivä. Jalat olivat hyvässä kunnossa vaikka sunnuntaina kierrettiin useampi tunti Sysikalliota. Illalla juoksin pitkästä aikaa kotona matolla kympin kulmalla runsaan tunnin lenkin. Vauhti oli maltillinen, jotta sykkeet saatiin pidettyä järkevällä tasolla. Illalla käytiin vielä coutsin kanssa puolen tunnin hölkällä ihailemassa lähes täysikuuta.

Tiistaina tein päivällä salitreenin keskittyen jalkoihin ja coreen. Illalla tulin vielä juosten töistä kotiin, sellainen peruslenkki. Keskiviikkona olin fillarilla töissä ja kotiin tullessa kiersin pienen lisälenkin. Torstai meni lepopäivänä, kun piti käyttää autoa määräaikaishuollossa ja hoitaa muita asioita.

Loppuviikko meni sitten Nuuksiossa lenkkeillessä. Perjantaina ja lauantaina tein vajaat 2,5 tunnin lenkit. Perjantain lenkki meni osin otsalampun valossa, kun illat alkaa olla jo aika pimeitä. Lauantain lenkillä ihmettelin, miten vähän porukkaa Nuuksiossa oli. Oliskohan Pyhäinpäivä saanut väen lähtemään kyläilemään ja muualle Nuuksion sijasta. Joka tapauksessa oli hieno ilma.

Lauantaina Nuuksion pienet lammet jo vähän jäässä 

Liukkaita pitkoksia

Sunnuntaina lähdin Solvallan Swinghilliin tekemään viikon toista mäkitreeniä. Coutsi tuli samalla kyydillä ja lähti siitä sitten Haukkalammen kautta kotiin tehden oman lenkkinsä. Ilma oli aika nuhruinen eikä aurinko näyttäytynyt kertaakaan. Lämmintä kuitenkin riitti lähes 10 asteen verran vaikka aika kova tuuli puhalsi suoraan rinteeseen.

Kävelin nousut ylös jyrkempää rinnettä mistä NC:n reittikin kulkee. Alamäkeen juoksin loivempaa rinnettä pohjoisen puolelta. Rinne oli paikoin aika mutainen ja pystyssä pysyminen ei ollutkaan ihan helppoa.  Tein yhteensä 31 nousua ja mittari näytti noususummaksi +2160m. Ihan hyvä määrä vajaan neljän tunnin uurastuksen jälkeen. Hyvää oli myös se, että loivempaa rinnettä pystyi juoksemaan alas päin melko rennolla askeleella toisin kuin Jättärin fasaania.

Swinghill - harjoitus alkakoon

Kuluneella viikolla on myös vähän tullut seurattua tarkemmin omaa syömistä. Itse perusruokailut ovat varmaan aika hyvässä hallinnassa, mutta sitten sitä pientä ja välillä vähän isompaakin herkuttelua on tällä viikolla karsittu kokonaan pois. No on tuota syömistä muutenkin vähän karsittu, esimerkiksi aamuinen leipävuori on korvattu Cambridge-puurolla. Myös illalla on tehty joitakin muutoksia tuomalla kreikkalainen jugurtti takaisin listalle. Kilokalorimäärät ovat vaihdelleet 1200 ja 1800 välillä viikonloppua lukuun ottamatta, kun silloin treenitkin vaativat merkittävästi suurempaa energiamäärää.

Esimerkkiannos työpaikkaruokalasta, salaattia ja proteiinia.

Viikolle kertyi vajaa 15 tuntia treeniä, jossa 91 km/11h juoksua.

Viikko 43 ja eka Sysikallio treeni

Taas on yksi treeniviikko takana ja tuleva Sysikallion kisa viikkoa lähempänä. Tällä hetkellä en toteuta sen tarkempaa harjoitusohjelmaa, vaan tarkoitus on saada joitakin hyviä treenejä viikkoon. Aikataulut töissä ovat jonkin verran sekoittaneet omaa harjoittelua, mutta kyllä sinne jokunen parempikin treeni sekaan on mahtunut.

Lisäksi Sakuran uudet nettisivut valmistuivat ja nekin on julkaistu. Käykäähän katsomassa ja kertomassa kommentit.

Alkuviikosta painopiste oli pyöräilyssä työmatkojen muodossa. Lisäksi oli jooga sekä yksi nopea punttisalikäynti. Ei mitään merkittävää, mutta aika ei tahtonut riittää muuhun. Keskiviikko oli kokonaan lepopäivä.

Perjantaina ja lauantaina kävin kiertelemässä Nuuksiossa perusreittejä. Lauantaina oli niin paljon ulkoilijoita Nuuksiossa nauttimassa mahtavasta ulkoilusäästä, että  jouduin valitsemaan vähän syrjäisempiä polkuja päästäkseni kunnolla juoksemaan. Aurinko paistoi ja lämmintäkin riitti.

Lauantain auringonpaistetta

Sunnuntaina keli oli harmaan pilvinen, mutta aamulla lähdettiin isolla porukalla kiertämään Sysikallion uutta reittiä.

Rohkea porukka

Batman-Juha

Köydet talteen seuraavaan kertaan

Olipa positiivinen kokemus. Uusi reitti poikkeaa melkoisesti edellisvuoden reitistä. Tällä kertaa löytyy yllättävän paljon oikeasti juostavia osuuksia. Ylämäet tuntuvat aavistuksen loivemmilta, joka ei ainakaan paremmasta kunnosta voi johtua. Kiersimme yhteensä kuusi kierrosta noin 40-45 minuutin kierroksia. Vähän oli liikaa vaatetta päällä, kun lämpöäkin oli melkein 10 astetta.

Viikolle kertyi yhteensä 14 tuntia treeni, joista vajaa 9 juoksua/rymyä. Fillaria 82 kilsaa.

Viikko 42 ja kiirettä pitää

Treenit on jollain tavalla pyörähtäneet käyntiin. Kiirettä on kuitenkin pitänyt muilla rintamilla, kun lisäksi olemme päivittämässä firman kotisivuja. Ei muuten ihan mikään pikkujuttu.

Treenitunteja saatiin kasaan tällä viikolla runsaat 15, jossa 5 tuntia fillaria ja vajaat 9 tuntia juoksua. Tai juoksua ehkä vähemmän, kun lauantaina meni runsaat 5 tuntia jättärillä. Tein yhteensä 46 nousua fasaanimäessä, kun luulin tehneeni 50. Pitäis olla tässä iässä jo ruutupaperi ja kynä mukana.

Sunnuntaina tein vain vajaan tunnin lenkin. Reidet tuntui suht hyviltä, mutta jalkapöytä ja päkiä eivät. Siksi ei sunnuntaina enää tämän pidempää lenkkiä.

Kelit ovat kyllä olleet ulkoilulle suosiolliset. Tänäänkin aurinko paistoi mukavasti aamusumun hälvettyä.

Siikajärvi tänään

Viikko 41 ja Vaarojen ultran raportti

Viime sunnuntaina Kolilta tullessa oli takki sen verran tyhjä, ettei varsinaista raporttia kisasta jaksanut vielä kirjoittaa. Nyt kisasta on kulunut viikko ja raportin kirjoittamiseen alkaa löytyä aikaa ja puhtia.

Kisareissu alkoi jo torstaina, kun tarkoituksena oli saada hyvät yöunet kisaa edeltävälle yölle. Jaoimme mökin Marinien ja Jumiskojen kanssa. Perjantai aamupäivä kului kisavarusteiden säätämisessä, jonka jälkeen lähdettiin kisakeskukseen hakemaan kisanumeroita ja muuta rekvisiittaa. Paikanpäälle tullessa kuultiin järjestäjien pitävän palaveria kisan peruuttamisesta kovan tuuliennusteen takia. Ennustettu Valio-myrsky olisi Kolin seudulla kisan ensimmäisten tuntien ajan ja tuuliennuste näytti aika huonolta kisan kannalta.

Aamupalalla Kolilla.

Vielä naurattaa

Joskus viiden maissa palaverit oli pidetty ja päätös selvä. 130 kilsan kisaa ei juostaisi kovan tuuliennusteen takia. Sen sijaan tarkoitus oli juosta aamulla normi 86 kilsan kisa. Kokous, jossa oli myös juoksijoiden edustajia (mm. Eetu ja Miikka) sekä pelastusviranomaisen edustaja, olivat yksimielisiä päätöksestä. Ennustetut puuskahuiput olisivat 25-27 m/s nurkilla. Myöhemmin kilpailunjohtaja Heikki tiedotti ja perusteli asian vielä kaikille juoksijoille. Varmasti vaikea päätös, mutta samalla oikea.

Vähän väkinäistä

Tästä palattiin takaisin kämpille, jossa kaikki suunnitelmat meni uusiksi. Aikataulut ja tavarat kisan aikana piti kaikki miettiä lyhyeksi vaihtuneen reitin mukaan. Tutustumisreissu Kolille kolme viikkoa aikaisemmin valui kokonaan hukkaan. Samalla oli selvää, että taistelu UTTF-voitosta oli käytännössä ohi. Meikäläisen kannalta vahvin osuus olisi ollut tuo kisan alku pimeillä ja pienillä poluilla. Niillä osuuksilla tuo vaadittava ero Miikkaan olisi voinut olla tehtävissä. Valoisassa ja lyhyellä 86 kilsan reitillä eroa ei tulisi olemaan paljoakaan.

Kisa lähti hyvin liikkeelle. Koska porukkaa oli paljon otettiin Annan kanssa lähtöpaikat heti eturivin takaa. Ekat kilsat rallateltiin alamäkeen. Sykkeet oli aika korkeat johtuen varmaan vielä viikon takaisesta flunssasta. En antanut sen haitata vaan vaihdettiin muutama sana MP:n ja Markuksen kanssa. Kohta MP rullaili alamäkeen omaa vauhtia ja jatkoi muiden kärjessä juosseiden kanssa.

Lähtö lauantaina klo 7 (kuva Asta)

Jossain tiellä (kuva Tuomas)

Tulossa Kiviniemen huoltoon (kuva Asta)

Vauhti alkoi tasaantua tielle tultaessa ja siitä takaisin metsään siirryttäessä. Kärki oli mennyt menojaan ja Miikka eteni jonkin matkaa takanani. Sain mennä ihan omaa vauhtia. Ennen Kiviniemeen tuloa Terän Teemu Karjalaisen kanssa vaihdettiin muutama sana. Hänellä askel lensi lyhyellä tieosuudella, mutta poluilla pystyin seuraamaan paremmin. Eka Kiviniemen ylitys mentiin Miikan kanssa samassa veneessä.  Huoltopisteellä coutsi oli kannustamassa. Siitä vaan pullot täyteen ja matka jatkui kohti Ryläystä.

Janne Hietala

Tero Ruokolainen

Eetu Nordman

Miikka-Pekka Rautiainen

Miikka Lahtela

Ryläyksen ylitys meni taas aika "kivuttomasti". Reitti alkaa olla jo aika tuttu ja itse Ryläykselle nousussa oli oikea reittikin hyvin merkitty tänä vuonna. Osuus meni todella nopeasti ja pian olimme jo laskemassa kohti autotietä. Vähän ennen autotietä, jossain 28-29 kilsan kohdalla, kaaduin alamäessä astuttuani liukkaiden juurien päälle. Siinä rytäkässä löin vasemman polven ja oikean käden aika pahasti. Hetki siinä meni ajatuksia keräillessä. Tiesin kuitenkin, että päästessäni tielle siinä olisi ensiapupiste, josta saisi varmaan kylmäspraytä. Huikkasin vaan Miikalle, että hän jatkaisi matkaa. Kyllä tästä kohta selvittäisiin.

No kestääkö se polvi?

Coutsi oli vastassa Astan ja Jannen kanssa tiellä. Ensiapua ei paikasta löytynyt, vaikka kartassa siitä olikin merkintä. Kylmäspray olisi tässä kohtaa tehnyt terää. Lähdin sitten nilkuttaen jatkamaan matkaa. Puolimatkan huoltopisteeseen matka taittui pääasiassa hiekkateitä pitkin, joka hiukan helpotti menoa kipeän polven kanssa. Vähän ennen viimeistä nousua Kolille alkoi kaatumisen yhteydessä tällin saanut käsi särkeä. Kolin huollossa oli ainoastaan jääpussia saatavilla. Nappasin sitten yhden särkylääkkeen.

Toinen kierros oli vähän sellaista odottelua maaliinpääsystä. Kisa oli jo ohi ja enemmänkin vaan hölkättiin kilometri kilometriltä eteenpäin. Ennen Kiviniemeen tuloa reitillä oli ensiapupiste, jossa teippasin pääpussin oikeaan käteen ja juoksin jonkin aikaa sen kanssa. Se auttoi vähän tuohon särkyyn. Kiviniemen ylityksessä oltiin Karjalaisen Teemun kanssa samassa veneessä. Hänellä oli etureidet aivan loppu ja pienetkin alamäet menivät hitaasti ja varovasti edeten. Itselläkin meinasi toinen jalka krampata veneessä istuessa, mutta nappasin sitten pari suolatablettia, joka rauhoitti tilannetta. Kiviniemen huollossa coutsi oli taas Astan kanssa vastassa. Siinä ehdittiin jutella vähän kissajuttujakin.

Kiviniemen huoltopiste

Coutsi ja pieni kissanpentu

Ryläyksen ylitys tuntui toisella kierroksella aika hitaalta vaikka voimia oli jaloissa vielä hyvin. Syömisetkin maistuivat yllättävän hyvin vielä tässä vaiheessa. Sain edelleen syötyä pari geeliä tunnissa sekä yhden suklaapatukan. Ja taisi siinä jotain irtokarkkejakin mennä. Musiikin kuuntelu nopeutti jonkin verran matkantekoa.

Ryläykseltä alas (kuva Karri Pasanen)

Viimeiset pari nousua Kolille alkoivat jo painaa jaloissa. Näin tahtoo käydä aina viimeisillä kilsoilla, kun maali alkaa häämöttää. Coutsi oli vastassa vähän ennen maalia ja tultiin viimeinen jyrkempi osuus suosiolla kävellen. Lopulta maaliin tullessa kello näytti tasan 10 tuntia ja joitakin sekuntteja.

No lähdetäänkö kolmannelle kierrokselle?

UTTF kärki vasemmalta: Markus, Miikka, Mikael

 

Jussi maalissa

Ilta meni Kolin hotellilla kisasta palautuen. Tupa oli täynnä tuttuja ja kuulumisia tuli vaihdettua mahdollisimman monien kanssa. Siinä välissä vielä palkintojenjaot.

UTTF-kärki palkintojenjaossa

Kaikki kauden 2015 UTTF-finisheriä saivat vielä Partioaitan lahjoittamat nimikoidut liivit. Alla kuvassa vasemmalta Mikael, Antti, Visa-Pekka, Markus, Miikka ja Anna. Marko puuttui kuvasta.

UTTF-finisherit.

Kiitokset järjestäjille ja huollolle, erityisesti coutsille.

Vaarojen maratonin 86 km sarjan kokonaistulokset sekä ex-130km tulokset.
Ultra Trail Tour Finland tulokset kokonaisuudessaan.

Karri Pasasen kuvat.

Kisan jälkeinen viikko on ollut treenien kannalta rauhallista. Maanantain jooga oli taas aika hankalaa, kun käsi ja polvi olivat edelleen kipeät. Viikonloppuna tuli puuhasteltua enemmänkin pihahommien parissa, kun yritettiin vähän saada pihaa talvikuntoon.

Klapeja talveksi

Sunnuntaina ehdin käydä iltapäivällä pyöräilemässä runsaan tunnin. Kävin polkemassa Solvallan suunnalla mäkiä ylös ja alas. Oikein hyvää treeniä reisille.

Aurinkoinen syyspäivä

Perjantaina ehdittiin käydä ottamassa uusia kuviakin Hyvinvointi Sakuran uudistuvia nettisivuja varten. Olipas hauska kokemus vaikka vähän jäykkää olikin aluksi.

Ensi viikolla aloitetaan treenit kohti Sysikalliota. Nam! 

Viikko 40 ja Vaarojen Ultra

Tässä vain pikaisesti muutama sana ja kuva. Pidempi analyysi kisasta vasta tulevalla viikolla.
Alkuperäinen kisamatka 130 kilsaa vaihtui muutama tunti ennen starttia sitten 87 kilsan kisaksi. Vaarassa oli joutua Valio-myrskyn kouriin. Kaksi kierrosta Heräjärven -kierrosta kesti tällä kertaa aavistuksen päälle 10 tuntia, muutaman minuutin nopeammin kuin kaksi vuotta sitten.

UTTF-tourin voittajaksi juoksi Lahtelan Miikka, meikäläinen oli kakkonen ja Juvalan Markus kolmas. Alla pari kuvaa.

Kärkikolmikko maalissa.

Ja suihkun jälkeen palkintojenjaossa

Ensi viikolla varsinainen raportti.

Viikko 39 ja nautiskellen

Viime viikon sairastelujen jälkeen on tämä viikko mennyt palaamalla hiljalleen takaisin treenirytmiin. Sen verran on vielä tukkoisuutta tuntunut, että olen ottanut todella rauhassa vielä tämänkin viikon samalla varmisten, ettei tauti pääse tulemaan enää takaisin. Kolin kisa olisi pitkälti taputeltu mikäli tauti olisi palannut ja terveitä päiviä olisi jäänyt vain pari ennen kisaa. Nyt kuitenkin tilanne on paljon parempi vaikka juoksu tuntuu vielä aika paljon raskaammalta kuin vielä pari viikkoa sitten. Vielä on kisaan viisi vuorokautta.

Tällä viikolla kävin kahdesti fillarilla töissä. Sen lisäksi tein pari tunnin lenkkiä tiellä ja yhden vähän pidemmän lenkin poluilla. Sen lisäksi maanantaina perinteinen tunnin jooga. Jalkalenkeillä sykkeet oli vielä reilusti normaalia ylempänä ja meno oli melko tahmeaa.

Lauantaina poluilla oli jalassa uudet Inovin Terraclaw 250 tossut. Tossussa on aika leveä lesti ja omaan jalkaani nauhoja joutuukin kiristämään melkoisesti. Pohjassa on hyvin vaimennusta ja droppiakin on mukavat 8mm. Juuret ja kivet eivät tunnu pohjan läpi, joten pidempikin reissu voisi näillä tossuilla onnistua. En ole vielä päättänyt millä tossulla Kolilla juoksen, mutta Terraclaw tossut nousuvat ainakin yhdeksi vaihtoehdoksi. Asiaa helpottaa se, että puolimatkassa voi tossuja vaihtaa. Käytännössä valinta on Inovin Terraclaw ja Hokan Stinson ATR tossun välillä. Tai sitten juoksen yhden kierroksen kummallakin.

Kolin 130 kilsan kisa juostaan siis ensi perjantaina klo 24 alkaen. Reitti juostaan kahtena 65 kilsan kierroksena ja eka kierros pitäisi olla juostuna ennen 11 tunnin täyttymistä. Tällöin toiselle kierrokselle jää aikaa 12 tuntia maalin sulkeutuessa klo 23 lauantai-iltana. Reitin vaativuuteen nähden maksimiajat ovat tässä UTTF-sarjan viimeisessä osakisassa todella tiukat. UTTF-finisherliiviä tavoittelee vielä seitsemän juoksijaa. Toivottavasti kaikki pääsevät lauantai-iltana hienosti maaliin.

Omat suunnittelut kisaa varten ovat vielä aika kesken. Tarkoitus on mennä pitkälti samoilla varusteilla kuin aikaisemmat kisat. Sääennusteen mukaan vettä ei pitäisi sataa paljoa viimeisellä viikolla ennen kisaa ja kisan aikana riittää jopa aurinkoa ja 8 astetta lämmintä päivällä. Yölläkin ollaan tukevasti lämpöasteiden puolella. Tämä on tosin vain ennuste.

Otsalampulle onkin sitten paljon enemmän käyttöä kuin aikaisemmissa UTTF-kisoissa Rukalla ja Pallaksella. Ekalla kierroksella päässä kulkee Lumilightin suunnistuslamppu isolla tehoakulla. Toiselle kierrokselle joutuu pakkaamaan varuiksi mukaan lampun, mikäli reissu venyy syystä tai toisesta pahasti seuraavaan iltaan. Valoisa aika alkaa aamulla joskus kello kuuden jälkeen ja seitsemältä illalla onkin jo sitten taas tarvetta lampulle. Parhaassa tai pahimmassa tapauksessa pääsee Ryläyksen ylittämään kahdesti pimeällä.

Uutena juttuna 65 kilsan reitillä on Herajoen ylitys, jota käytiin pari viikkoa sitten kokeilemassa. Vettä ei ole paljoa ja joen yli on vedetty vaijeri, josta saa tarvittaessa tukea ylityksen aikana. Tässä ei pitäisi olla ongelmia, mutta ainahan tossujen ja sukkien kastuminen voi tuoda yllätyksiä mukanaan.

Toinen jännitystä aiheuttava asia on tuo reitillä pysyminen. Toivottavasti järjestäjät ehtivät saada reitille riittävät opasteet polkujen risteyksiin, jotta eksymisen todennäköisyys pienenee. Toivottavasti gepsi-seuranta toimii ja puhelin alkaa soida heti siinä vaiheessa, kun mahdollinen reitiltä harhautuminen on päässyt tapahtumaan. Itse olen tehnyt melko tarkat kartat reitistä ja ne kulkevat mukana kisassa. Siinähän sitä on samalla muutenkin kiva reittiä seurata.

Kisasta on luvassa myös live-seurantaa. Jokaisella 130 kilsan sarjalaisella kulkee taas gepsit repussa, joten penkkiurheilijoille riittää seurattavaa viikonlopun aikana.

Hyviä valmistautumisia kaikille. Kolilla tavataan!

Viikko 38 lepäillen

Viikko on mennyt pienen sairastelun merkeissä, eikä harjoitusohjelmaan ole tullut mitään sen suurempia merkintöjä. Pientä ulkoilua, mutta pääasiassa parantelua flunssasta. Varmistelua, ettei tauti kestä liian pitkään. Ehkä kroppa oli sitä mieltä, että nyt olisi syytä rauhoittua ja alkaa levätä ennen Kolin kisaa lokakuun alussa. Viikko ylimääräistä lepoa ei välttämättä ole huono asia, koska Kolin kisasta tulee todella vaativa. Ehkä jopa koko UTTF-sarjan vaativin kisa.

Kolin treenireissulta (kuva Janne Marin)

UTTF pistetilanne ennen Vaarojen maratonia ja 130 kilsan viimeistä osakisaa on tiukkaa miesten puolella. Paljon voi tapahtua pitkässä ja vaativassa kisassa ja mikään ei ole varmaa ennen kuin maali suljetaan 23 tuntia lähdön jälkeen. Naisten puolella Annan kokonaisvoitto on juoksua vaille valmis. Sen verran iso ero hänellä on seuraaviin.

Kausi näyttää saavan jatkoa Kolin jälkeen, kun syyskuun alussa alkoi ilmoittautuminen tämänvuotiseen Sysikallio100 tapahtumaan. Vaikka viime vuonna tuli heikkona hetkenä vannottua, ettei tähän kisaan enää osallistuta (eikä mihinkään muuhunkaan yli 24h kisaan vuonna 2015), niin kotona neuvottelut etenivät sen verran hyvin, että lähtölupa lopulta irtosi. Eli mukana ollaan taas. Taktiikka tulee tällä kertaa kuitenkin olemaan erilainen ja parista edellisestä vuodesta yritetään ottaa oppia mahdollisimman paljon.

Tapahtumaan ilmoittautuneita on jo niin paljon, että jonotuslistallekin riittää väkeä. Jouluun on kuitenkin pitkä aika ja muutama ehtii varmasti tulla vielä järkiinsä. Näin ei kuitenkaan käy tässä osoitteessa vaikka huhujen mukaan reitti olisi viimevuotista helpompi.

Vuosi 2014

Vuosi 2013

Ensi viikon perjantaina starttaa taas perinteinen Spartathlon. Lähtölistalla on mukana 14 suomalaista, joiden joukossa myös Hyppölän Tero. Pidetään peukkuja koko porukalle. Alla hieno puolen tunnin dokumentti siitä miten kisa on saanut alkunsa ja muutenkin vähän taustaa. Kannattaa katsoa.



Kuten edellisistä postauksista on käynyt ilmi on hakusessa uusi tossu vähän märemmälle kelille ja pehmeämmälle alustalle. Lauantaina kokeilinkin jalassa ekaa kertaa Inovin Terraclaw 250 tossua. Kovin hyvää kuvaa ei vielä tossusta saanut, kun alusta oli pääasiassa hiekkatietä. Mutta testailut jatkuu. Ehkä tämän kanssa voisi viettää ainakin yhden kierroksen Kolilla parin viikon kuluttua.

Kohti seuraavaa viikkoa ja ulkoiluja.